Yksi unelmistani on lapsesta saakka ollut löytää maastosta jokin jännittävä fossiili. Ulkomailla olenkin aina katsellut sopivantyyppisiä kiviä sillä silmällä, mutta koskaan ei ole tärpännyt. Siksi myönnänkin tunteneeni kateutta, kun lehtemme lukija Annukka Hoogers kertoi löytäneensa noin 300 miljoonaa vuotta vanhan saniaisfossiilin, joka vieläpä on päässyt esille vitriiniin Geologian museoon Helsinkiin.

Meille maallikoille fossiiliin törmääminen lienee harvinaista herkkua. Varta vasten fossiilimetsällä kulkevilta paleontologeilta se onnistuu joskus ihan kirjaimellisesti. Muistan kuulleeni paleontologian professorin Mikael Forteliuksen kertovan eräästä löytämästään harvinaisesta nisäkäsfossiililista, johon hän kompastui maastossa kävellessään. Fossiilin kulma nimittäin sojotti juuri sopivasti kalliosta.

Annukka Hoogers teki löytönsä 15 vuotta sitten ollessaan isänsä kanssa Hollannin rannikolla Delfzijl-nimisen kaupungin edustalla. Isä oli etsinyt metallinilmaisimen kanssa vanhoja rahoja ja Annukka katsellut kiinnostavia kiviä. Yhtäkkiä yksi niistä halkesi hänen käsissään, ja sen sisällä näkyi saniaisen painauma.

Annukka toi fossiilikivensä Suomeen, mutta kivi unohtui vuosiksi, ja hän luuli varastopalon yhteydessä jo menettäneensä sen. Iloiseksi yllätyksekseen hän kuitenkin löysi fossiilin penkoessaan ullakolla erästä muuttolaatikkoa. Hän lähetti kiven museoon, missä fossiili määritettiin kivihiilikautiseksi ja tunnistettiin saniaislajiksi Sphenopteris sauveuri.

Annukka Hoogersin löytöä voi käydä katsomassa Helsingin yliopistomuseon Mineraalikabinetissa Snellmaninkatu 3:ssa. Se on fossiilisalin keskilattialla ensimmäisessä isossa vitriinissä.

Geologian museon intendentin Anneli Uutelan mukaan museon näytteistä peräti 2/3 on tullut lahjoituksina mutta on tuiki harvinaista, että lahjoitus mahtuu näyttelyyn esille. Tämä saniaisfossiili päätyi vitriiniin, koska se oli kaunis yksilö ja täydensi sopivasti aiempaa kokoelmaa.

Jos erikoisen fossiilin löytäjä haluaa lahjoittaa aarteensa museoon, mitä tietoja löydöstä pitäisi kirjata muistiin? Uutelan mukaan tärkeintä on kirjata löytöpaikka mahdollisimman tarkasti. Museo itse huolehtii löydetyn lajin nimeämisestä ja ajoituksesta.

Onko joku tämän lukijoista ollut minua onnekkaampi ja löytänyt fossiileita? Olisi hauska kuulla löytöjen tarinoita.

Kommentit (9)

Nähty on

Virossa ei kukaan rannalla kuljeskellut voi olla törmämättä fossiileihin. Niitä löytyy vaivatttomasti vain pitämällä silmät auki, ja enemmän kuin jaksaa kantaa, jos alkaa etsiskelemään.

PekkaP

On vahinko, ettei Suomasta taida juuri fossiileja löytyä. Yhden "fossiilin" löysin SPR:n kirpparilta. Stephen Jay Gouldin "Ihmeellinen elämä", joka käsittelee Burgessin löydöstä. Kyseinen "fossiili" oli kovakantinen ja täysin uuden veroinen. Hinta 3 euroa.
Whittingtonin ja kumppaneiden luokituksia on kai myöhemmin ainakin osin kritisoitu, mutta kirjana Gouldin teos on kiinnostavin, mitä itse olen paleontologian saralta lukenut. Mikähän niissä fossiileissa viehättä? Itselläni on kirjahyllyssä tyttäreltäni lahjaksi saatu trilobiitti. Tuntuu järisyttävältä ajatella, että otuksen elinajasta on kulunut satoja kertoja pidempi aika kuin ensimäisen ihmisen ilmaantumisesta planeetalla. Ja tuossa se vaan hyllyssäni köllöttää muiden sukulaisteni valokuvien vierellä.

Petri Riikonen

"Nähty on", minkätyyppisiä fossiileita olet Viron rannoilla tavannut? Oikosarvia? Kaloja? Olen kuullut, että sieltä löytyy, mutta siellä en ole itse tullut koskaan liikkuneeksi.

Työkaverini kyllä antoi minulle kaksi Suomenlahden eteläpuolelta poimimaansa oikosarvifossiilia. Ja kotona meillä on lattiassa muutama kalkkikivilaatta, jotka valittiin niissä näkyvien oikosarvi- ja trilobiittifossiilien perusteella. Pari vuotta meni, että löysimme kiviliikkeen, jolla oli tuollaista kiveä varastossa. Julkisten rakennusten lattioihin sellaista on pantu moneen paikkaan ainakin Helsingissä.

Pekka P., Gouldin kirja kuuluu minunkin suosikkeihini.

Petri Riikonen

Vaikuttaa siltä, että he, joilla olisi lisää löytötarinoita kerrottavanaan, eivät ole löytäneet tänne. Arvelen, että syynä on tekemäni otsikointimoka: en pannut postaukseni otsikkoon fossiili-sanaa. Fossiileista kiinnostuneet googlettajat ovat ohjautuneet ihan muualle.

Jos olisin ollut fiksumpi, olisin otsikoinut: "Kerro löytämäsi fossiilin tarina".

Pentti S. Varis

Tutkijat, jotka ovat nähneet kivihiilessä fossiloituneita lehden kuvia tms., ovat paljolti tällä perusteella otaksuneet öljyn, maakaasun ja kivihiilen olevan bioottista alkuperää. Kuuluisa fyysikko Thomas Gold sekä venäläiset tutkijat ovat kuitenkin olleet toista mieltä väittäen öljyn ym. olevan syvällä Maan kuoressa abiogeenisesti syntynyttä. Thomas Gold on selittänyt mm. sen, kuinka hiileen voi jäädä hyvin säilyneitäm fossiileja:

http://books.google.fi/books?id=PEyYSUO6hgYC&pg=PA88&lpg=PA88&dq=Gold+ph...

Näkemys, että "fossiiliset polttoaineet" eivät olekaan fossiilisia, vaan abiogeenisia, näyttää olevan oikea:

https://www.llnl.gov/news/newsreleases/2011/Apr/NR-11-04-04.html

Petri Riikonen

Linkkaamasi tutkimuksen tekijät vaikuttavat tosin yhtyvän siihen enemmistökäsitykseen, että yli 99 prosenttia öljystä on biogeenistä alkuperää ja että öljyn abiogeeninen muodostuminen on harvinainen prosessi, jota tapahtuu joissakin geologisissa ympäristöissä:

"Geologists and geochemists believe that nearly all (more than 99 percent) of the hydrocarbons in commercially produced crude oil and natural gas are formed by the decomposition of the remains of living organisms, which were buried under layers of sediments in the Earth's crust, a region approximately 5-10 miles below the Earth's surface.

But hydrocarbons of purely chemical deep crustal or mantle origin (abiogenic) could occur in some geologic settings, such as rifts or subduction zones said Galli, a senior author on the study."

Anonyymi astrofyysikko

Monien rakennusten kivisissä lattialaatoissa näkyy fossiileita. Esimerkiksi Tukholmassa Vasa-laivan museon lattiasta saatoin bongata oikosarvisia ja ammoniitteja - jotka ovat siis lähemmäs miljoona kertaa vanhempia kuin museon viralliset näyttelyesineet:-) Muistakseni Tiede-lehdessä oli joskus vuosia sitten liite Helsingin vastaavista fossiilinähtävyyksistä.

Petri Riikonen

Joo, Tiede-lehdessä on ollut kahteenkin otteeseen liite, jossa on ollut Helsingin fossiileista. Kumpaakin noita olin ideoimassa ja tuottamassa plus editoimassa.

Ensimmäinen, Kivibongarin Helsinki, julkaistiin Tiede-lehdessä 4/2003. Tekstin kirjoitti Helsingin yliopiston kivimuseon silloinen yli-intendentti, professori Martti Lehtinen, joka nyt on jo eläkkeellä. En ole varma, mutta ehkä hän edelleen vetää yleisölle kivikierroksia Helsingin keskustassa. Hän on erinomainen opas, jolla on loputon varasto hauskoja juttuja. Liitettä tehdessämme kiersin katsomassa keskustan rakennuskiviä ensin hänen kanssaan ja sitten valokuvaajan mukana. Fossiileista mainittiin Ateneumin ja Postitalon oikosarvet (ja jälkimmäisen trilobiitit) sekä Porthanian stromatoliitit. Valitettavasti tätä liitettä ei ole netissä, ei ainakaan Tieteen sivuilla.

Jälkimmäisen liitteen teksti sen sijaan löytyy netistä: http://www.tiede.fi/artikkeli/1025/muinaishirvio_saalisti_itameressa_
Tässä aiheena olivat Itämeren muinaiset oikosarvet, ja se julkaistiin numerossa 3/2009. Tekstin kirjoitti geologi ja tiedetoimittaja Eeva Mäkelä. Komean oikosarvikuvituksen piirsi tilaukseni pohjalta Ville Tietäväinen. Tuollakin kertaa kiersin valokuvaajan kanssa Helsingin keskustassa: kuvasimme oikosarvifossiileja sisältäviä lattialaattoja Ateneumissa, asemaravintola Elielissä ja Postitalossa. Nämä olivat tosi kivoja hommia.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto