Nyt jälkiviisaana tykkään kovasti siitä, että minut koulu- ja opiskeluaikoina pakotettiin omaksumaan tiettyjä tietokokonaisuuksia. Niistä on ollut sen jälkeen suurta iloa ja hyötyä, kun olen pyrkinyt ymmärtämään maailmaa ja toimimaan siinä. Siksi tyrmistyin törmätessäni aatteeseen, jonka mukaan koulussa olisi nykyisin turha opetella muistamaan tietoja, koska ne löytyvät niin helposti netistä.

Yhdysvaltalainen kouluttaja Will Richardson puhuu aiheesta TED-esitelmässä, mutta selvemmin ja kärjistetymmin hän esittää näkemyksensä TED-kirjassa Why School? Siinä hän kirjoittaa ihmettelevänsä, miksi koululaisten pitää kokeissa tietää sellaisia asioita kuin että monsuunit vaikuttivat intialaisen Gupta-valtakunnan kehitykseen. Hänen mielestään koulussa ei ole tärkeintä, että lapset oppivat paljon asioita vaan että he oppivat rakastamaan oppimista ja etsimään kulloinkin tarvittavia tiedonpalasia moderneilla välineillä.

Toki oppimisen rakastaminen on hyväksi, ja tietenkin tiedonhakutaito on tärkeää. Jossakin vaiheessa on kuitenkin myös opiskeltava asiakokonaisuuksia. Luonnonolojen vaikutus Etelä-Aasian historiaan saattaa länsimaalaisesta äkkiseltään kuulostaa kaukaiselta detaljilta, mutta toisaalta liekö huono ajatus oppia jotakin historiasta ja oloista Intian niemimaalla, missä yli seitsemäsosa ihmiskunnasta elää?

Kirjassa esiintyy motto ”Don’t teach my child science; instead, teach my child how to learn science.” Mielestäni jälkimmäinen on mahdotonta ilman ensimmäistä.

Netti on kyllä osaavasti käytettynä erinomainen väline tietojen tarkistamiseen ja päivittämiseen ja oman aiemman tietouden lisäämiseen. Mutta kaikki nämä toimivat kunnolla vain, jos on aiempaa tietopohjaa, jolle rakentaa.

Yleissivistävän koulutuksen hienous on juuri siinä, että jokainen saa perustietopohjan, jolle on hyvä kiinnostusten ja tarpeiden mukaan kasata lisää. Mutta ensin se perustietopohja on koottava, eikä se synny ilman tietojen painamista mieleen.

Kyllähän ilman perustietopohjaakin voi tietysti alkaa opetella asioita esimerkiksi netistä. Silloin tiedonosien merkitystä ja eri tietolähteiden luotettavuutta on kuitenkin hyvin vaikea arvioida. Voi ajautua harhaan tai tulla huijatuksi.

Lisäksi kaikkein luotettavimpaan tietokokonaisuuksien rakentamiseen ja lähteiden luotettavuuden arvioimiseen tarvitaan kunkin alan asiantuntijoita, jotka ovat rakentaneet muistiinsa todella laajoja kokonaisuuksia kyseisestä aiheesta.

On nimittäin niin, että ainoastaan ollessaan jonkun ihmisen muistissa tieto on varsinaisesti käytettävissä. Netti on vain tiedon varasto.

Siksi olen sitä mieltä, että sekä valistuneiden maallikoiden että pätevien asiantuntijoiden tuottamiseksi tarvitaan yhä koulutusta, jossa tietokokonaisuuksia opetellaan muistamaan.

Kommentit (103)

Raili Leino

Kyllä - juuri näin! On oltava tietopohja, jota vasten sitä netistä hakemaansa peilaa.

hyypiö

Duoda duoda.

Minun päähän ei asiat jää ilman yhteen liimaavaa kokonaisuutta. Yksittäiset faktat ja yksityiskohtainen asioiden listaaminen on minulle pahinta myrkkyä. Tiedon soveltaminen ja yhdisteleminen taas on mitä mukavinta hommaa.

Pikainen googlaus antaa vaikka tuollaisen linkin useiden samanlaisten joukosta ja se jakaa kahteen kategoriaan
http://lorien.ncl.ac.uk/ming/learn/sen-int.htm
Tuossa pidemmälle vietyä jaottelua
http://serc.carleton.edu/NAGTWorkshops/earlycareer/teaching/learningstyl...

On ilmeisen väärin olettaa, että se tunnilla istuva ihminen todellakin imee tietoa samalla tavoin sisuksiinsa kuin vieressä istuva lajitoverinsa.

Meillä jokaisella on heikkoutemme ja vahvuutemme. On tietysti välttämättömyys tietää asioita ja hallita edes jotenkin niitä heikompia puoliamme. Olen vaan sitä mieltä, että ehkä henkilökohtaista oppimista voisi pyrkiä optimoimaan viemällä sitä hieman yksilökeskeisempään suuntaan.

WM_

Tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe, jota olen tässä pyrkinyt seuraamaan.

"..miksi koululaisten pitää kokeissa tietää sellaisia asioita kuin että monsuunit vaikuttivat intialaisen Gupta-valtakunnan kehitykseen.."
Niin, miksi kokeissa? On hyvä että näitä opetetaan tunneilla, mutta mielestäni pitäisi priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen eikä kysyä tuollaisia kokeessa. Noiden perusteella antaa arvosana, joka on käyntikorttisi ylempiin tutkintoihin.

Tulee mieleen kuinka bussissa eräänä aamuna yläkoulu-ikäiset tytöt tuskastelivat kokeisiin lukiessaan mitä eroa on Kalalokilla ja Harmaalokilla. Mielestäni aivan uskomattoman turhaa nippelitietoa tungetaan oppimisiässä olevien pää täyteen. Tässäkin asiassa tottakai tunneilla pitää opettaa, että lokkeja on useita erilaisia, mutta täytyykö sellaiset detailit oikeasti painaa päähän jotain koetta varten? Itse en ainakaan enää erota noita kahta otusta toisistaan ja tuskin koskaan tulee niin suurta tarvetta ettenkö ehtisi tosiaan netistä asiaa tarkistamaan.

-:)lauri

Olen Riikosen kanssa samaa mieltä. Tiede on ensisijaisesti kiinnostusta ymmärtämistä ja löytämistä kohtaan ja se, että voi jotain ymmärtää tai löytää vaatii minustakin mahdollisimman laajan käsityksen juuri niistä asiakokonaisuuksista, jotta ne ymmärtäisi ja että niistä voisi jotain löytää.

Tuhot tehdään nähdäkseni paljon aikaisemmin tai kaiketi hieman eri tavalla. Olen melkolailla Carl Saganin kirjassaan "The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark" esittämän hypoteesin kannalla.

Sen mukaan tieteellisiä aivosoluja surkastutetaan tai synnytetään jo kyselyiästä lähtien meidän vanhempien toimesta reagoidessamme lapsen miksittelyihin joko ihmettelyä karsivalla tai sitten kannustavalla tavalla.

Sillä silloinkin kun se miksittely muuttuu itseääntoistavaksi leikiksi on sekin tapa piirtää sille todellisuudelle ääriviivat, jonka sisällä on turvallista elää ja olla.

Sillä lienee siis koulun opetussuunitelmaa suurempi vaikutus jos äiti, isä tai joku muu auktoriteetti, ei pysty tunnustamaan lapselleen, ettei esimerkiksi tiedä vastausta joihinkin kysymyksiin vaan suuttuu kun "auktoriteetiasemaa" uhataan ja lopettaa hauskuuden todennäköisesti myös tieteestä henkisellä väkivallallaan tyyliin "älä kysy typeriä", "älä ole noin idiootti" tms.

Varsinkin suhteessa selaiseen reagoimiseen, jossa auktoriteetti esittäisi vilpittömästi, ettei tiedä vastausta ja että josko lapsi olisi "meidän perheessä" ensimmäinen, joka löytäisi kysymykseensä hyvän vastauksen ja, että "miksi ei" :)

SamBody

Yksi ensimmäisiä asioita joka nuorille olisi opetettava olisi medialukutaito ja skeptinen tiedonhankinta. Nuo ovat nykymaailmassa aivan oleellisia taitoja että maailmankuvan rakentaminen ja tieteellinen elämänasenne ylipäätään olisivat mahdollisia. Toki joidenkin asioiden ulkoaoppiminenkin on tarpeen, mutta vuosi vuodelta määrällisesti vähemmän mielekästä. Esim koneellinen kielenkääntäminen on jo nyt vähentänyt ulkoaopitun kielitaidon merkitystä, eikä kehitys kuinkaan ole kulkemassa taaksepäin - päinvastoin!

Muisti pettää

Koulussa ei juuri mikään lukemani asia jäänyt päähän. Opettajat hämmästelivät miksi kokeissa aina höpötin jotain mitä olin kuullut tunnilla opettajan mainitsevan mutta oppikirjassa ollut asia ei vain kopioitunut paperille. Kirjoituksessani on lähes aina pahoja typoja ja/tai kielioppivirheitä. Aikuisena sain selville että minulla on lukihäiriö, jonka korkeintaan ajateltiin olevan tarkkaavaisuushäiriö, jos sitäkään. Laiska oli kai yleisin päätelmä.

Ei tässä vielä mitään. Minulla on myös huono kestomuisti, erityisesti kaavojen suhteen. On turhauttavaa opetella toisen asteen yhtälön ratkaisukaava vuosi toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Tai mikä tahansa E=mc^2 pidempi kaava. Rynnäkkökiväärini numero oli sumun peitosssa viikottaisessa tarkastuksessa armejan harmaissa. Pii on jotain 3,1...

Kiitos internet, kiitos Wolfram-Alpha, kiitos Khan Academy, kiitos arxiv.org... ettei ulkoa opettelu hidasta tiedonjanoani. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet saavat paremmat mahdollisuudet oppia kuten he haluavat, niin koulussa kuin työelämässä. IBM Watson ja vastaavat palvelut tulevat mullistamaan vielä monta asiaa.

Pergolaattori

Ulkoa opetteluun uhratun työn ja vitutuksen määrä on kääntäen verrannollinen siihen todennäköisyyteen että joskus tulisi kyseenalaistaneeksi hiellä ja vitutuksella aikaansaadun muistijäljen.

Olisiko niin että asioiden ulkoa opetteleminen on vähemmän haasteellinen tapa toimia niin opettajalle kuin tietyn tyyppiselle opiskelijalle? Yksi ja ainoa oikea vastaus on vaivattomampi tarkastaa kuin selvitystyö jolle ei ole määritelty valmista polkua.

-

-:)lauri: "Sillä lienee siis koulun opetussuunitelmaa suurempi vaikutus jos äiti, isä tai joku muu auktoriteetti, ei pysty tunnustamaan lapselleen, ettei esimerkiksi tiedä vastausta joihinkin kysymyksiin vaan suuttuu kun “auktoriteetiasemaa” uhataan ja lopettaa hauskuuden todennäköisesti myös tieteestä henkisellä väkivallallaan tyyliin “älä kysy typeriä”, “älä ole noin idiootti” tms."

:)

Metusalah

- Iskä, osaatko antaa minulle käytännön esimerkin siitä, mitä tarkoittaa lämpölaajeneminen?
- Totta kai, poikaseni. Lämpölaajenemisen vuoksi esimerkiksi päivät ovat kesällä pidempiä kuin talvella.
- - -
Tämän vanhan kaskun isäukko antaa oivan esimerkin siitä, miten toisaalta hieman luonnontieteen asioista perillä oleva ihminen on oikeasti asioista pihalla kuin lumiukko. Itse olen eniten ihmetellyt sitä, miten tietämättömiä kovin monet ihmiset ovat nykyisin sellaisissa joka päivän perustiedoissa, kuten esim. aamukasteilmiön selittämisessä loppukesäisellä pihanurmikolla. Puhumattakaan lukuisista muista käytännön esimerkeistä. Hometalo-ongelmat uusissakin kiinteistöissä on Suomessa jo laaja yhteiskunnallinen ilmiö, jota ei voi selittää muuten, kuin fysiikan taustakoulutuksen puuttumisella ja sellaisen oikean perustiedon hukkaamisella, jonka jo "vanha kansa" on hallinnut läpi historian.

Petri Riikonen on oikeassa, kuten täällä jo muidenkin toimesta on todettu. Mahdollisimman hyvät perustiedot laajasta kokonaisuudesta on saatava jo kouluissa ja nuorena. Vasta sen jälkeen tiedon etsiminen netistä ja muilta kanavilta voi olla hedelmällistä. Pitää olla tietoa jota soveltaa ja jota täydentää; internet on hyvä renki, mutta isännäksi tai kouluttajaksi siitä ei ole.

Siljamaarit

Mielestäni tuo "mahdollisimman hyvät perustiedot laajasta kokonaisuudesta" ei välttämättä onnistu nykylukiossa, koska aineiden lukumäärä on niin suuri, että kaikkien osalta päästään vain raapaisemaan pintaa. Monissa Euroopan maissa, esim. Britanniassa ja Italiassa, lukioikäisenä voi jo suuntautua taipumuksiensa mukaan ja valita vain kourallisen oppiaineita, joihin sitten syvennytään. Tällöin nuori saisi oikeasti jo lukiossa kokemusta suurten kokonaisuuksien hallinnasta, ja motivaatiotakin luulisi olevan enemmän, kun oppiaineet olisi valittu omaan lahjakkuusprofiiliin sopiviksi. Runsas nippelitiedon ulkoluku päinvastoin estää näkemästä metsää puilta.

N.s. yleissivistys voitaisiin nähdäkseni hankkia jo peruskoulussa siksikin, että yleissivistystä tarvitsevat nekin nuoret, jotka jatkavat peruskoulusta ammattikouluun lukion sijasta. Ja kyllä: olen menestynyt työelämässä, opinnoissa tohtoritasolle asti, ja vieläpä äitinäkin, ilman että olen ennen kuullutkaan Gupta-valtakunnasta.

JOhanna

Jotta voi hakea tietoa pitää olla jonkinlainen käsitys, mistä on kyse. Jos hakusanojen valinta edellyttää tietoa, puhumattakaan osumien seulomisesta. Netti ei ole mikään autuaaksi tekevä ihmevarasto, vaan loistava väline tarkentaa ja syventää tietoa. Usein pieni tietämys jostain ruokkii tiedonhalua.

Toinen kommentti: jos koulun opetusssisältöjä aletaan kasaamaan siltä pohjalta, mikä on 100 % tarpeellista jokaikiselle oppilaalle, eipä jää paljon muuta kuin lukutaito ja matematiikan peruslaskento. Väkisinkin koulussa on asioita, joita joku ei koskaan tarvitse. Kyse kuitenkin on lapsista, eikä voi tietää, mitä kukakin tulee tarvitsemaan. Suomessa on valittu linja, jossa opiskelijat eritytetään kiinostusten ja kykyjen mukaan varsin myöhään (vähän liian myöhään IMO, mutta parempi näin kuin se, että lajittelu alkaisi jo päiväkoti-iässä, kuten toisissa maissa)

Se varmasti on totta, että koulun pitää entistä enemmän ohjata luovaan ajatteluun ja lähdekritiikkiin. Silti minusta ei ole paha, että vaaditaan myös faktatiedon osaamista, vaikka sitten "ulkoa". Elämä on rikkaampaa, kun jonkin verran ymmärtää ympäristöään ihan sellaisenaan, ilman netin pläräämistä. Ehkä se ei ole kalalokin tunnistaminen jokaiselle, mutta tästä päästää tuohon edelliseen kohtaan, josta puhuin.

Jouni Miettunen

Olen sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitaan muistissa olevaa tietoa. Eihän tiedonhakukaan onnistu, mikäli ei ole käytettävissä käsitteitä, joiden takaa hakea. Eri asia on se, kuinka paljon koulussa yritetään saada detaljitietoa omaksuttavaksi. Kaikki eivät kuitenkaan opi kaikkea. Ehkäpä siinä on syy, miksi yhteistyö on nykyään tiedonmuodostuksessa nostettu korkealle: ihmiset osaavat ja tietävät erilaisia asioita. Yleissivistyksen käsite ei ole lainkaan yksiselitteinen. Yleissivistys kertyy yksilöllisen valinnan seurauksena ja on siten aina yksilöllistä.

Rakkaus tietoon ja erityisesti ymmärtämiseen tulisi olla keskeinen tavoite koulussa. Tärkeämpää kuin tietää monsuunin vaikutus guptalaisiin, on ymmärtää, että maailma ei ole oppiainejakoinen. Kaikki liittyvät toisiinsa. Historiasta ja biologiasta voi löytyä syitä siihen, miksi monsuunit niin kovasti tänä päivänä guptalaisia kurmoottavat. Yhteiskuntaoppi ja maantieto kertovat siitä, miksi monsuuni vaikuttaa siten kuin se vaikuttaa juuri Guptan (tai jonkun muun) alueella.

Jani

Yhtä asiaa ei huomioitu blogitekstissä eikä kommenteissa, ja se on juuri se asia, joka minua itseäni koskettaa eniten. Tietoa on kahdenlaista: deklarativiista ja proseduraalista. Niitä myös opitaan eri tavoin, ja eri ihmiset myös kokevat toisen luontevammaksi kuin toisen.

Ulkoaopettelu on deklaratiivista: "hauki on kala". Se perustuu erotteluun: jokainen detalji on pidettävä erillään muista, muuten detaljit sotkeutuvat. Se on myös staattista: deklaratiivinen tieto ei ole koskaan prosessi, ei silloinkaan kun se kuvaa prosessia.

Proseduraalinen tieto on monella tavalla edellisen vastakohta, mutta pikemminkin täydentävä pari kuin deklaratiivisen tiedon poissulkeva vastavoima. Staattisen tiedon sijaan se on enemmän tietoa prosessista, se kuvaa muutoksia, syitä ja seurauksia, vuorovaikutuksia ja tapahtumisia (siinä missä deklaratiivinen tieto kuvaa tapahtumia). Se myös yhdistelee koska se antaa kasvot sille, miksi asiat liittyvät toisiinsa.

Oppilailta odotetaan aika paljon, jos ulos halutaan kokonaisuuksien ymmärtämistä, kun sisään laitetaan ulkoaopittuja detaljeja sellaisissa yhteyksissä, jotka eivät heitä oikeasti kiinnosta. Ja varsinkin jos tieto opetellaan vain koevastauksia varten. Nykyinen wikipediatyyppinen detaljien haku voisi siksi olla tehokkaampaa kokonaisuuksien hallitsemisen kannalta, koska wikipediasta tietoa haetaan tarvetta varten (tiedolle on olemassa sovelluskohde) ja detaljeja voi täydentää heti, jos oppilas vain kysyy itse "miksi" tai "mitä".

MrrKAT

Juuri ulkoaopitut taustafaktat kertoo netin ääressä miksi höpösivusto on epäluotettava ja ilmeisen väärää tietoa: koska se kolahtaa ilkeästi ulkoaopitun kanssa.

Aivoni laajenivat 8. luokalla kun opettelin kamalasti ulkoa. Ulkoaopettelulla voi olla muukin funktio kuin vain ne faktat. Eritoten nyt kun luotetaan liikaa Googleen ja wikiin ja aivot rappeutuu.

Nopea tilannearviointi vaatii ennaltaopittuja valmiuksia ja tietoja. Mitäs jos lääkärit, palomiehet ja poliisit ei opettelisi mitään vaan joutuis aina kattoon internetistä että mitäs nyt tehdään kun veri roiskuu, happoa valuu ja luodit lentää ?

Jani

@MrrKAT: Tilannearviointi ja soveltaminen vaatii proseduraalista tietoa, ei deklaratiivista tietoa. Ulkoaopettelijoilla on jopa vaikeuksia toimia tilanteissa, jotka eivät ole täysin ulkoaopetellun mukaisia.

Kaikkein selvin esimerkki siitä, miten deklaratiivinen tieto on toiminnan esteenä löytyy tilanteista, joissa ihminen unohtaa täysin itsensä ja oppimansa ja vain toimii intuitionsa varassa. Sivusta katsottuna tällainen toiminta on todella sujuvaa ja täysin tarkoituksenmukaista. Vain ulkoaoppineet sen sijaan arvioivat ja epäröivät, yrittävät löytää oikeaa tapaa ja hämääntyvät helposti kaikesta siitä, mitä he eivät tunne.

Ulkoaoppiminen ei voi siksi olla kriisitilannetoimijoiden pääasiallinen toimintatapa. He tarvitsevat aina kokemusta, joka luonteeltaan on aina proseduraalista: sovellettua, käytäntöjä, vaikeasti sanoin selitettävää.

Pentti S. Varis

Sciencessä oli joskus 80-luvun vaihteessa yli 5000 koehenkilöä käsittänyt tutkimus, jossa tutkittiin fysiikan opinnoissa menestyksen tai menestymättömyyden syitä. Asiaan vaikuttavat tekijät huomioiden löydettiin vain yksi syy. Tutkimuskohteena olisi voinut olla matemaattiset aineet yleensä - tai mitkä tahansa aineet, joissa tarvitaan "kovaa" tietoa, esimerkiksi genetiikka.

Mikä erottaa hyvin ja heikosti menestyvät matemaattisten aineiden opiskelijat? Sama asia joka erottaa mestarilliset shakinpelaajat harrastelijoista: menestyjät ovat opetelleet suuren määrän mallityyppejä (shakissa satoja erilaisia aloituksia jne.) ULKOA! Tämän tosiseikan huomioon ottaminen ryhdistäisi tuntuvasti oppikirjojamme ja kansamme matemaattis-luonnontieteellistä sivistystä niin peruskoulussa ja lukiossa kuin yliopistossakin.

Huippufyysikko Juri Orlov kirjoitti vankileirillä ollessaan, että ihmiset voidaan keskimäärin jakaa karteesisiin, jähmeästi ajatteleviin ja tensoriaalisiin, ajatusmaailmaltaan joustaviin. Epäilemättä yhteiskunta tarvitsee molempia. Arvelisin kuitenkin, että varsinkin jälkimmäisiin MrrKAT:n korostama ulkoluku tehoaa positiivisesti heidän pakonomaisesti muunnellessa, kehitellessä ja soveltaessa oppimaansa.

http://www.jimdavies.org/summaries/larkin1980.html

Yuri F. Orlov, The wave logic of consciousness: A hypothesis. Int. J. Theor. Phys. 21,
37-53 (1982). Trans. from the Russian by Valentin F. Turchin.

Jani

@Pentti S. Varis: Mainitsemasi teksti sanoo näin: "Consistent with this idea, when solving physics problems, experts mention the quantity that they are substituting into an equation (e.g., a), but not the equation used to generate that quantity. The novice, by contrast, starts with the unknown (v) and comes up with an equation that might be used to solve for v. Then, he or she computes the quantities necessary to generate v. The novice has declarative knowledge of the equation, but it is not yet instantiated in a production rule."

ja jatkaa hieman myöhemmin: "When a familiar pattern is recognized—that is, when a pattern activates its representation in declarative memory—it becomes the activated subset of long-term memory called working memory. If the contents of working memory match the IF portion of a production rule, stored in procedural memory, then that production rule is applied."

Tämän perusteella näyttää siltä, että noviisin ja asiantuntijan varsinainen ero on nimenomaan proseduraalisessa muistissa. Noviisilla on deklaratiivinen tieto, mutta ei proseduraalista tietoa, jolla hän voisi käyttää tuota deklaratiivista tietoa.

Tietenkin proseduraalinen tieto edellyttää deklaratiivista tietoa, mikä voi antaa vaikutelman siitä, että nimenomaan ulkoaopettelu olisi asiantuntijuuden taustalla, mutta jos tietoja vain opetellaan, siitä ei itsestään synny asiantuntemusta, vaan kirjaa nopeampi ja joustavampi tietovarasto. Asiantuntemus vaatii sen takia sekä tietoa että tiedon käyttöä. Teksti päättyykin lainattuun toteamukseen: "The extent of the knowledge an expert must be able to call upon is demonstrably large, and everything we know today about human learning processes suggests that, even at their most efficient, those processes must be long exercised".

Tämä asia koskettaa minua siksi, että opin parhaiten kun minulla on jotain, johon soveltaisin tietoa. Koulu kuitenkin tarjoaa sovelluskohteiksi lähinnä kokeet, eikä se motivoinut minua ollenkaan. Kaiken minkä opin opin siksi, että pystyin soveltamaan tietoja kiinnostuksenkohteisiini. Niiden osalta opin ulkoa paljon, helposti ja nopeasti. Koin tylsiksi ne aineet, joissa soveltamiskohdetta ei ollut, ja niistä en sitten oppinut paljoakaan. Vietin ne tunnit muutenkin hieman toisin kuin olisi ollut tarkoitus.

En varmasti ole ainoa tällainen. Mitä jos osa häiriköistä on samanlaisia? Silloin pänttäämisen ohelle lisätty aito soveltaminen auttaisi näitäkin keskittymään siihen, mitä on meneillään, mikä parantaisi viihtymistä ja lisäisi opiskelu- ja työrauhaa.

Tehtävä 2 eli toinen blogaus &...

[...] Petri Riikonen kirjoittaa blogissaan positiiviseen sävyyn koulussa opiskeltavien kokonaisuuksien puolesta. Riikosen mielestä koulun ei tule mennä siihen, että siellä opitaan tiedon hakua tiedon muistamisen sijaan. Myös minun mielestäni nykyajan helpon tiedonhaun maailmassa tulee antaa aikaa oppimiselle, pohtimiselle, reflektoinnille ja oman persoonallisen tiedon rakentumiselle oppimisessa. Ihminen on avuton sillä hetkellä, kun tietoverkko on alhaalla, jos hänen “tietämyksensä” perustuu juuri sitä hetkeä varten haettaviin tiedonpirstaleisiin. [...]

Toisen kerran pohintoja luenno...

[...] erään luentomme jälkeen Tiede-lehden artikkelin siitä, miksi asioita pitää oppia ulkoa, vaikka netti on olemassa. Petri Riikonen painottaa, [...]

tvt ≠ atk « opeaatteita

[...] rangaistuksiin! Jo pienille lapsille on tärkeä opettaa, miksi opiskellaan. Petri Riikonen pohtii blogissaan kiinnostavasti sitä, miksi koulussa pitää edelleenkin muistaa vaikka kaikki löytyy netistä. [...]

Onko tieto- ja viestintäteknii...

[...] Tästä näppärästi voinkin pompata mielenkiintoiseen aiheeseen, josta myös Petri Riikonen blogissaan kirjoittaa. Kouluissa opettajan tulee opettaa ja ohjeistaa oppilaita mistä jokin tieto löytyy, [...]

J

Minulla on erinomainen yleissivistys ja siitä saan lähinnä kiittää sanomalehtiä. Itse asiassa luulen, että olen oppinut enemmän lukemalla Hesaria kuin ikinä koulussa.

Mikä minua vaivasi kouluoppimisessa oli ns. kokonaisuudet. Siis nämä äärimmäisen neutraalit, todellisuudelle vieraat, keinotekoiset oppikirjatekstit. Miksi koulussa ei tutustuta todellisuuteen sellaisena kuin se on? Miksi emme lue englantilaisia lastenkirjoja vaan näitä huolellisesti laadittuja, "opettavaisia" oppikirjoja? Emme saa kosketusta todelliseen kulttuuriin.
Samoin fysiikassa. Joskus fysiikan oppikirjaesimerkit ovat niin paljaita ja karsittuja ettei ymmärtäminen edes ole mahdollista. Näissä tapauksissa ainoa tapa selvitä kokeista on ulkoa opettelu. En siis halua lukea mitään "hauki on kala" -tyyppistä vaan selvittää itselleni mikä on hauki, mistä tiedetään, että se on hauki, mitä se tekee, jne. Ja jotta näihin kysymyksiin voisi vastata, täytyy omaksua ns. nippelitietoa eli yksityiskohtia.

Jostain syystä nippelitietoa pidetään hyödyttömänä mutta ajattelen aivan toisin. Yksityiskohtia yhdistelemällä voi saada paljon syvällisemmän kuvan todellisuudesta kuin lukemalla jonkun toisen kirjoittaman, valmiiksi pureskellun version jota en voi kritisoida enkä kyseenalaistaa koska minulla ei ole tietoa. Enkä ymmärtää.

En tiedä ymmärrättekö mitä yritän sanoa.

Karoliina Kaita

Kukaan ei ole tainnut lausua ääneen sitä ajatusta, että kun ihminen työstää asioita alitajuisesti, taustaprosessina, pitää ne tarvittavat tiedot prosessointiin olla siellä ihmisen päässä. Muuten eivät oivallukset kypsy lenkkipolulla. Tämän hetken tietotekniset valmiudet ja ulkoiset muistit ovat valovuosien päästä ihmisen omista tiedonkäsittelyprosesseista. Hyvänä apuna ne toki toimivat ja niitä kannattaa sellaisena käyttää. Ihan kuin on kannattanut painaa asioita kirjoihin heti, kun kirjapainotaito on keksitty.

Ulkoaoppiminen on sanana saanut negatiivisen kaiun ja se kytketään jostain syystä pirstaleiseen detaljioppimiseen. Nimenomaan proseduraalinen tieto on osattava ulkoa. Detaljit (kuten yksittäisen alkuaineen puoliintumisajan) voi varmistaa vaikkapa taulukkokirjasta, jonka käyttö koulussa sekä tunneilla että kokeissa on sallittua ja suositeltavaa. Minusta ulkoa pitää osata vaikkapa Newtonin lait ja energiaperiaate. Ilman niitä ei kyllä itsenäiseen ajatteluun fysiikan saralla ole mitään mahdollisuutta. Mistä lähteä liikkeelle, jos perusraamit ovat hukassa? Mitä voi sanoa sellaisen ihmisen ymmärtävän fysiikasta, joka ei muista ulkoa säilymislakeja, vaan miettii (ja googlettaa) joka kerta uudestaan, että mikäs se nyt säilyikään, oliko se energia vai kenties voima tai nopeus? Mitä hän ymmärtää netistä lukemastaan, jos oma pohja on tällä tasolla? Minä väitän, ettei yhtään mitään. Siinä vaiheessa, kun hän alkaa ymmärtää, se johtuu siitä, että hän on jo oppinut ulkoa, mikä säilyy ja mikä ei. Ulkoa oppiminen on aina helpompaa, kun ymmärtää asian. Ymmärtämiseen taas päästään, kun on ensin oppinut ulkoa riittävän määrän aputietoa, tiedon rakennustelineitä.

Kysymyksen voi kääntää myös toisin päin. Mitä osaa se, joka osaa asian, mutta ei osaa sitä ulkoa? Miten asia osataan sisältä? Yksi tyypillinen vastaus on, että on joskus osannut asian, mutta sitten unohtanut. Että pystyy nopeasti palauttamaan sen mieleen. Silloin lasketaan joskus ulkoa opitun varaan, ei pärjätä ilman ulkoaoppimista. Jos koulussa asetettaisiin tavoitteet siihen, että on hämärä kuva asiasta, että kuullessaan termin muistaa mihin se ehkä liittyi, muttei muista mitä se tarkoittaa, mikä olisi sivistyksen taso vuosien tai vuosikymmenien kuluttua? Googlen käyttö olisi opittu (ulkoa), muttei enää muistettaisi mitä sieltä etsiä. Eikä googleakaan enää siinä vaiheessa olisi, vaan tiedonhaku hoidettaisiin ihan muilla menetelmillä.

Pentti S. Varis

@Karoliina Kaita

"Ulkoaoppiminen on sanana saanut negatiivisen kaiun ja se kytketään jostain syystä pirstaleiseen detaljioppimiseen. Nimenomaan proseduraalinen tieto on osattava ulkoa."

Tähän lienee yksi syy biologian, maantieteen yms. kirjojen "Kasvatus" -lehdessä arvosteltu olemus. Biologia onkin suuressa murroksessa, kun haluttaisiin pitää karhut, sudet ja ahvenet mutta opettaa myös räjähdyksenomaisesti kehittyvät ja laajenevat solubiologia, genetiikka ym. Opeteltavaa on niin paljon, että tiedot usein välttämättä jäävät hataraksi detaljitiedoksi.

Vaikka matematiikan ja fysiikan kurssit myös ovat laajuudeltaan räjähtäneet (räjäytetyt) käsiin, niiden kohdalla olisi paljon tehtävissä opimista auttavilla muutoksilla ilman että sisältöjä edes karsittaisiin (niitä voitaisiin vaikka lisätä ja syventää!)

Taannoin kirjoitin Solmun keskustelupalstalle, miten käytännössä autettaisiin matematiikan ja fysiikan opiskelijoita oppimaan "ulkoa" eli luomaan pohja ensin keskittymällä koko perustaan ja sitten laajentamalla hallinta-aluetta:

"Mitä sanoisitte teknisen työn opetuksesta, jossa reiästä ja porasta saisi puhua vasta kolmantena vuonna, 360 oppitunnin jälkeen? Vähän samantapaista tapahtuu nykyisin lukion laajassa matematiikassa. Määrätyn integraalin periaatteen voi kokemukseni mukaan helposti oppia jo yläkoulussa (ks."Integraalin periaatetta havainnollistava kuvio", MAA 1974?) Sama koskee monta muutakin asiaa: vektoreita, ympyräfunktioita, derivaattaa jne. Oikea opetusjärjestys olisi lukion oppimäärän kaikkien keskeisten asioiden sopivantasoisen hallinnan opettaminen heti parissa ensimmäisessä kurssissa ja spiraaliperiaatteella eteneminen yhä pitemmälle meneviin ja ongelmallisuutta sisältäviin tilanteisiin. Alussa pitäisikin pyrkiä sinänsä vaativien perustoimintojen iskostamiseen opiskelijoiden "selkäytimeen" sen sijaan että heti pyrittäisiin, niinkuin usein matematiikan ja fysiikankin opetuksessa, testaamaan osallistujan älykkyyttä.

Taannoin raportoitiin Science-lehdessä laajaa tutkimusta, jossa tutkittiin, mikä erotti hyvin ja heikosti menestyvät fysiikan opiskelijat, jolloin löytyi vain yksi syy: hyvin menestyvät olivat opetelleet suuren määrän mallilaskuja täydellisesti. Ko. tutkimuksessa verrattiin tilannetta hyvien ja huonompien sakinpelaajien mallipelien muistamiseen. Sama pätee varsin pitkälle myös matematiikan alkeisopetuksessa (kuten lukiossa).

Niinpä kurssit pitäisi panna radikaaliin remonttiin, jos halutaan tuntuva matemaattisten aineiden osaamistason kohoaminen."

Näin menetellen voitaisiin sekä yläkoulun että lukion matematiikan ja myös lukion fysiikan tasoa ja mielenkiintoisuuttaa lisätä. Nythän moni opiskelija joutuu kirja kirjalta kohtaamaan aina uuden stressin, jota ei edellisten kurssien mahdollinen menestyskään helpota; eihän edellisessä kurssissa luetuilla laeilla ole yleensä mitään tekemistä seuraavassa kurssissa. Eipä ihme jos esimerkiksi kolmestakymmenestä aloittaneesta, jotka jo ovat hieman valikoituneita, seitsemän jatkaa loppuun.

Entäpä vieraan kielen opiskelu? Perustus kaikkien kieliopillisten muotojan hallinnalle voitaisiin antaa oppilaalle heti alussa opettamalla muodot ulkoa syvästi merkityksellisinä lauseina ja vähitellen laajentamalla sanavarastoa. Tämä vastaisi lapsen luonnollista kielen oppimista. Eiväthän vanhemmatkaan rajoita pikkulapselle suunnattua puhetta nominatiiviin ja preesensiin.

Fysiikan alkeisopetuksessa sitä vastoin runsas ulkoa opettelu ei liene suotuisin menetelmä, koska oppilaalla ei ole opettajan ja oppikirjan tavoin kokemusta fysiikan ilmiöistä, eikä hän näin ollen oikein ymmärrä, mitä ilmiöitä käsketyt sanat oikein tarkoittavat. (Fysiikan ymmärtäminenhän alkaa kyvystä taivuttaa ajattelunsa kokeellisesti havaittujen ilmiöiden mukaisuuteen). Tästä syystä alkeisfysiikassa toimisi ehkä paremmin kokeellinen pohjustaminen, joka perustuisi mittaamiseen ja laskemiseen. Oppilaat todentaisivat kokeellisesti fysiikan kaavoja, laskisivat mittauksiinsa perustuen energioita, piirtäisivät tuloksistaan käyriä ja arvioisivat niitä jne (ks. Dimensio 2/2005).

Reflektiotehtävä numero kaksi!...

[...] koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Petri Riikonen pähkäilee blogikirjoituksessaan muistamisen tarpeellisuutta nykyaikana. Onko järkeä painaa mieleen kaikkia pieniä [...]

Mikko

Minusta on mielekkäämpää keksiä uutta kuin luoda vanhaa. Pelkästään päättelemällä oikean vastauksen, olen selvinnyt tähän asti työelämässäkin. Opiskelu ajastakin jäi vaan mieleen huonot arvosanat matematiikasta, koska osasin hakea oikean vastauksen väärillä kaavoilla. Fysiikassa jossa opettaja antoi käyttää oppikirjaa kokeen apuna, sain normaalia parempia arvosanoja toisiin verratessa.

Tuohon opiskeluun pitäisi sisältää muutakin kuin ulkolukuu. Useasti nänå ulkolukiat antavat järjettömiä vastauksia, nopeissa tilanteissa vaadittaviin ratkaisuihin.

TVT arkipäivän opetuksessa &la...

[...] loogisia asiakokonaisuuksia – ei yksittäisiä tiedonmuruja. Petri Riikonen kiteyttääkin blogissaan osuvasti: “Yleissivistävän koulutuksen hienous on juuri siinä, että jokainen saa [...]

Blogiartikkeli 2 « mh012

[...] Petri Riikosen blogi (2012): Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Share this:TwitterFacebookTykkää tästä:TykkääOle ensimmäinen, joka tykkää tästä. [...]

Tiedon hankinta ja oppiminen |...

[...] Riikoinen pohdiskelee tätä kysymystä artikkelissaan seuraavasti : “Netti on kyllä osaavasti käytettynä erinomainen väline tietojen [...]

Aikamme Indus-kulttuuri &laquo...

[...] kysyy yhdysvaltalainen kouluttaja Will Richardson. Tieteen tykkääjä, Petri Riikonen, vastaa blogissaan tähän jo lähtökohdiltaan järjettömään kysymykseen. Hän kiteyttää loistavasti Richardsonin [...]

Blogikirjoitukset « ktkk...

[...] mieltä Petri Riikosen kanssa siitä, että internet on vain paikka, johon tietoa varastoidaan (Miksi kouluissa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?). Ei ole realistista ajatella, että lasten ei tarvitsisi opetella koulussa ulkoa mitään, koska [...]

Reflektiotehtävä 2 | janinanblogi

[...] Riikonen kirjoittaa blogissaan ´´Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?´´ viime aikoina heränneestä [...]

Hyvä, paha teknologia « ...

[...] blogissaan, miksi kouluissa pitää ylipäänsä muistaa mitään, kun kaikki löytyy netistä (Riikonen 2012). Ei kai kenenkään tarvitsisi edes tulla kouluun, kun tarvittavat asiat voisi tarkistaa [...]

Suuri ja mahtava TVT « h...

[...] siitä, että voiko tieto- ja viestintätekniikkaan täysin luottaa. Olen samaa mieltä Riikosen blogissaan esittämän ajatuksen kanssa siitä, että internetiin ei voida tukeutua loputtomasti. Vaikka [...]

Reflektiotehtävä 2 « ree...

[...] koulussa, sillä nyt mietitään jo sitä, uhkaako teknologia opettajalähtöistä opettamista. Petri Riikonen ihmettelee blogissaan Yhdysvaltalaisen Will Richardsonin ajatusta, jossa oppilaille ei opeteta isoja asiakokonaisuuksia, [...]

Blogiartikkeli 2 « Heidi...

[...] Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? [...]

Blogiartikkeli 2 « Niina...

[...] http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-... About these ads GA_googleAddAttr("AdOpt", "1"); GA_googleAddAttr("Origin", "other"); GA_googleAddAttr("LangId", "22"); GA_googleAddAttr("Domain", "npitkala.wordpress.com"); GA_googleAddAttr("BlogId", "40104782"); GA_googleAddAttr("Tag", "tvt-pedagogisena-tyovalineena"); GA_googleAddAttr("theme_bg", "ffffff"); GA_googleAddAttr("theme_border", "e9e9e9"); GA_googleAddAttr("theme_text", "9d9d9d"); GA_googleAddAttr("theme_link", "000000"); GA_googleAddAttr("theme_url", "000000"); GA_googleAddAdSensePageAttr("google_page_url", "http://npitkala.wordpress.com/2012/11/01/blogiartikkeli-2/"); GA_googleFillSlot("wpcom_below_post"); div.wpadvert>div { margin-top: 1em; } jQuery( window ).load( function() { if ( jQuery(".wpadvert script[src*='shareth.ru']").length > 0 || jQuery(".wpadvert .sharethrough-placement").length > 0 ) { jQuery( '.wpadvert' ).css( 'width', '400px' ); } setTimeout(function(){if(typeof GS_googleAddAdSenseService !== 'function'){new Image().src=document.location.protocol+"//stats.wordpress.com/g.gif?v=wpcom-no-pv&x_noads=adblock&baba="+Math.random()}},100); } ); Share this:TwitterFacebookTykkää tästä:TykkääOle ensimmäinen, joka tykkää tästä. ← Edellinen artikkeli [...]

TVT tehtävä 2 | vilmavetelainen

[...] Riikonen käsittelee Tiede-lehden nettiblogissaan aihetta “Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?“. Kirjoituksessa kerrotaan uudehkosta käsityksestä, jonka mukaan irrallisten asioiden [...]

ICT blogikirjoitus II « ...

[...] tykkääjä” Petri Riikosen blogikirjoitus ”Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?” herätti minussa paljon [...]

Kuuluisat viimeiset sanat | Ju...

[...] liittyviä ajatuksia herättää myös Petri Riikosen blogista löytyvä kirjoitus yhdysvaltalaisesta kouluttajasta Will Richardsonista. Richardson on omissa [...]

Lisempää « Aleksin ulkoi...

[...] jonkun ihmisen muistissa tieto on varsinaisesti käytettävissä. Netti on vain tiedon varasto.” (Tieteen tykkääjä Petri [...]

Blogiartikkeli 2 « sshuvi

[...] päästäänkin Petri Riikosen blogikirjoitukseen, jossa päivitteli aatetta jonka mukaan nykyisin olisi turha opetella muistamaan mitään tietoja, [...]

Koulumaailma ja internet &laqu...

[...] Tietoturvan lisäksi myös asioiden ulkoa opetteleminen on internetin yleistymisen vuoksi muuttunut koulumaailmassa haasteeksi. Aikaisemmin erilaisten litannioiden ulkoa pänttääminen oli aivan normaali opiskelumuoto, koska tietoa ei saanut mistään haettua nopeasti. Nykyään lähes kaiken tarpeellisen, ja enemmänkin, löytää internetistä yhden hakusanan avulla. Tämä on saanut aikaan ihmettelyä, mitä lapsille oikein pitäisi koulussa opettaa. Petri Riikonen kyseleekin blogissaan Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? [...]

Blogiartikkeli 2 | Joonas Sohlo

[...] jota voi käyttää hyödyksi merkityksellisissä tehtävissä. Petri Riikonen kirjoittaakin artikkelissaan näin, “Netti on kyllä osaavasti käytettynä erinomainen väline tietojen tarkistamiseen ja [...]

TVT-blogi nro 2 « Katrin...

[...] Entäpä jos verkkomaailma kaatuisikin, miten elämä enää onnistuisi ilman sitä? Myös Petri Riikonen pohtii blogissaan koululaisten tiedonhakua. Onko tieto liian helposti saatavilla ja heikentääkö [...]

Blogiartikkeli 2 | Hetan blogi

[...] Internetissä ja siihen liittyvän kriittisyyden oppimisen tärkeyttä. Samaa aihetta sivuaa blogiartikkelissaan Petri Riikonen. Hän ottaa kantaa yhdysvaltalaisen kouluttajan Will Richardsonin näkemykseen [...]

Blogitehtävä 2. Internet ja op...

[...] Riikonen käsittelee 15.09.2012 julkaisemassaan blogikirjoituksessa esillenoussutta aatetta, jonka mukaan koulussa opetettavia asioita ei tarvitsisi muistaa ulkoa, [...]

Kakkonen « blgmrd

[...] johonkin kouluun – mikä ei myöskään aivan oikealta kuulosta. Viittaan kirjoituksessani tähän blogiin. Olen täysin samaa mieltä siitä, että yleissivistys on kaiken a ja o, ja se on koulun [...]

Blogiartikkeli 2, | Larin blag

[...] Riikonen kysyy Tiede-lehden blogissaan, Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?  Mielestäni ei ole riittävää, että Wikipediasta löytyy musiikin teoria lähes [...]

Blogikirjoitus 2 | Iiron blogi

[...] tiedonsaannin välineenä mobiililaitteet ovat erittäin hyviä.  Petri Riikonen kirjoittaa hyvin artikkelissaan Tiede -lehdessä, että tarvitaan pohjatietoa, joka päntätään. Tätä pohjatietoa on loistava [...]

Blogitehtävä 2 | Esan kurssiblogi

[...] Riikonen kirjoittaa Tiede-lehden blogissaan traditiota puolustavan tekstin “Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?” Riikonen näkee netin vain tiedon varastona, ja korostaa tiedon muistiin painamisen [...]

Artikkeli 2 « marlaita

[...] Riikosen kirjoituksen aiheesta ja jos nyt oikein ymmärrän hänen pointtinsa, niin koulussa tulisi [...]

Blogiartikkeli 2 | helimariablog

[...] Riikonen on kirjoittanut erinomaisen blogikirjoituksen, jossa hän korostaa perinteisen tiedon opettelemisen merkitystä pelkän tiedonhaun osaamisen [...]

Blogiartikkeli 2 « lifeo...

[...] P. (2012), Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Blogikirjoitus. (Viitattu [...]

2. Ei se Internet riitä &laquo...

[...] puolustelee eri aihesisältöjen ulkoa oppimista ja omaksumista koulussa blogiartikkelissaan Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? Hänen mukaan Internet on erinomainen tiedonhakulähde, jos sitä osaa käyttää hyvin ja on [...]

Blogiartikkeli 2 « jenni...

[...] Petri Riikonen kirjoittaa mielestäni osuvasti blogiartikkelissaan ”Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä” tyrmistyneensä ajatukseen, jonka mukaan koulussa olisi turha opiskella muistamaan tietoja, kun ne kaikki ovat netissä. Tarvitaan perustietopohja, joka ei synny ilman tietojen painamista mieleen. Riikosen mukaan tieto on varsinaisesti käytössä silloin, kun se on ihmisen muistissa. Netti on tiedon varasto. (http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-...) [...]

Blogiteksti 2 « tvtmatti

[...] http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-... About these ads GA_googleAddAttr("AdOpt", "1"); GA_googleAddAttr("Origin", "other"); GA_googleAddAttr("LangId", "1"); GA_googleAddAttr("Domain", "tvtmatti.wordpress.com"); GA_googleAddAttr("BlogId", "44303447"); GA_googleAddAttr("STR", "1"); GA_googleAddAttr("Autotag", "technology"); GA_googleAddAdSensePageAttr("google_page_url", "http://tvtmatti.wordpress.com/2012/12/21/blogiteksti-2/"); GA_googleFillSlot("wpcom_below_post"); div.wpadvert>div { margin-top: 1em; } jQuery( window ).load( function() { if ( jQuery(".wpadvert script[src*='shareth.ru']").length > 0 || jQuery(".wpadvert .sharethrough-placement").length > 0 ) { jQuery( '.wpadvert' ).css( 'width', '400px' ); } setTimeout(function(){if(typeof GS_googleAddAdSenseService !== 'function'){new Image().src=document.location.protocol+"//stats.wordpress.com/g.gif?v=wpcom-no-pv&x_noads=adblock&baba="+Math.random()}},100); } ); Share this:TwitterFacebookLike this:LikeBe the first to like this. [...]

KVG vai miten se meni? «...

[...] kuin 20 vuotta sitten. Koulu moninpaikoin edelleen edellyttää sitä. Tähän otti kantaa myös Petri Riikonen joka tunnustautuu yleissivistävän peruskoulun kannattajaksi. Tämä on itsessään kannatettava [...]

Kuviosukellusta digiaallokossa...

[...] osalliseksi ryhmän ajatusten vaihtoon ja hankin ns. perustietopohjan wiki-artikkeliamme varten. Riikonen puhuu artikkelissaan osuvasti tällaisen perustietopohjan merkityksestä, erityisesti asiakokonaisuuksien omaksumisen ja [...]

TEL2: luento 2 koontia… ...

[...] että tulevaisuuden opettaja on enemmän sillan rakentaja kuin tiedon tarjoaja. Riikonen oli Tiede-lehden blogissaan kirjoittanut, että miksi kouluissa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä. Olen Riikosen [...]

Toinen luku- Luentopäiväkirja1...

[...] Riikonen on artikkelissaan Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä? tuonut esille, että vaikka tietotekniikka ja internet antavat valtavat mahdollisuudet löytää [...]

Luentojen reflektointia | taik...

[...] tähän loppuun vielä mainita Petri Riikosen blogiartikkeli ”Miksi koulussa pitää muistaa vaikka kaikki löytyy netistä?”. Riikonen nosti esiin aiheen jota olen itse pohtinut jo kauan. Hän perusteli asian niin että jos [...]

Luentopäiväkirja 1 « mar...

[...] -sovelluksessa. Voisiko älypuhelinta kuitenkin hyödyntää oppimisessa? Myös Petri Riikosen blogikirjoitus on mielenkiintoinen. Miten opetus muuttuu teknologian kehittyessä? Mitä asioita lapsille [...]

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto