Joskus on kiva kokeilla uusia alueita. Koskaan aiemmin Tiede-lehti ei ollut tehnyt videota jutunteon yhteydessä mutta nyt teki. Videolla Työterveyslaitoksen tutkija tutkailee, mistä huonepöly koostuu. Voit katsella sen Youtubessa täällä.  

Jutun pölystä teki toimituspäällikkömme Annikka Mutanen, joka keräsi kotoaan kokoelman huonepölyä ja pyysi asiantuntijaa selvittämään, mitä siitä näkee. Ja näkeehän siitä esimerkiksi huoneiden historiaa.

Annikan jutun voit lukea Tieteen seuraavasta numerosta 3/2012, joka ilmestyy 6.3.

Kommentit (12)

Metusalah

Mielenkiintoista. Eipä ole Annikka ehtinyt paljon pölynimurin kanssa seurustella, kun ihan homeitiöitä löytyi kodista! :-)

Petri Riikonen

:D Tietääkseni homeiden itiöt ovat ihan standardikamaa ainakin kesäisessä ulkoilmassakin, joten niitä voi laskeutua pinnoille vaikkapa ikkunan avaamisen jälkeen. En muista, minä vuodenaikana Annikka näytteitä otti, mutta ainakin se tapahtui jo ennen tätä talvea.

Mikko Hänninen

Oikein mainio, voisi näitä enemmänkin katsoa. Silti kehittämisen varaa löytyy (tottakai, ensiyritys kuitenkin), minusta ainakin kertoja-äänestä tuli kovin lakoninen tunnelma.

Pentti S. Varis

Kullervo Rainio (sosiaalipsykologian emeritusprofessori, kansanedustaja, runoilija, tietoisuuden tutkija ym.) on kirjoittanut hienon runon pölynpyyhkijästä, joka on aina heiluttamassa rättiään.. Runon viimeinen säe kertoo lopputuloksen olevan "vain pölyä, ei pölynpyyhkijää."

Pentti S. Varis

John Tyndall on nerokkuudestaan huolimatta huonosti tunnettu, 1860-luvun molemmin puolin vaikuttanut irlantilainen fyysikko

http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/kasvihuoneilmion+tutkimu...

Tyndall selitti muun muassa sen, miten kirkas auringonvalo siroaa ilmassa leijuvista pölyhiukkasista, niin että ne muuttuvat näkyviksi. Tyndallin ilmiöllä on paljon sovelluksia. Jos esimerkiksi jonkin nesteen läpi kulkeva valonsäde siroaa sivulle, neste ei ole molekyyliliuos, vaan kolloidiliuos. Kolloidit vastaavat liuoksessa ikään kuin pölyä..

http://www.google.fi/search?q=tyndall+phenomenon+pictures&hl=fi&prmd=imv...

Olisipa omassakin asunnossa yh...

Annikan pölyt ovatkin nyt arvokasta kultapölyä :)
Hyvin tehty video. Näytteet on taidettu kerätä suursiivouksen jälkeen, jos niistä ei löytynyt edes pölypunkkeja. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, minkälaisia mikrobeja ja pieneliöitä asunnoissa pesii. Pölyä olisi voinut kokeilla kasvattaa elatusmaljoissa. Siivous- ja remonttihistorian kannalta olisi ollut hauska tietää myös, löytyykö näytteistä (pesu)kemikaaleja ja miten pitkältä ajalta.

Pentti S. Varis

Cantorin pöly. Georg Cantor, Cantorin pölyn (eli Cantorin joukon) keksijä oli myös yksi fraktaalimatematiikan uranuurtajia.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Cantor

Cantorin pöly on itse asiassa fraktaali. Vaikka sitä jatkettaisiin äärettömiin, se ei koskaan häviä, vaikka muuttuukin yhä pölymäisemmäksi:

http://mathworld.wolfram.com/CantorDust.html

Tässä "Cantor dust" ja muita fraktaaleja:

http://www.google.fi/search?q=cantor+dust+pictures&hl=fi&prmd=imvns&tbm=... (myös joku yhtye on samanniminen)

Miten fraktaali kehittyy, on aina mukava katsella (ehkä vähän pelottavakin):

http://www.youtube.com/FractAlkemist

Pentti S. Varis

Lanasin ja luuttusin juuri olohuoneen. Käsitykseni mukaan lanaus jo poistaa yli 95 % pölystä. Siirrellessäni pölyä rikkalapioon käytän kostutettua WC-paperia, mutta silti tahtoo pölyä jäädä lattialle. Loput lähtevät syljen avulla; totuin tähän kerätessäni hajonneiden lämpömittareiden elohopeaa lattialta. (Nythän elohopeamittarit on kielletty). Luuttuamisen teen jo lapsena oppimallani tavalla, polvillaan könyten.

Siivottuani huoneen muistin, että se suurempi kämppä, jossa vietän koko elinaikani, oli kokonaan siivoamatta - ja vieläpä täynnä kaikenlaista pölyä.

http://www.google.fi/search?q=interstellar+dust+pictures&hl=fi&prmd=imvn...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruusp%C3%B6ly

Jane

Onpa Simo jättänyt muutaman siivous kerran väliin. Olisi kyllä hienoa, kun voisi tälläisiä tietopläjäksiä ja pitempiäkin katsella. Kiitos tästä.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto