Päivämäärärajan länsi- ja itäpuolen välillä on vuorokauden pituinen aikaero. Kuva: Wikimedia Commons

Miksi rajan itäpuolella on vasta eilinen?

Uutenavuotena tykkään seurata vuoden vaihtumista eri aikavyöhykkeillä. Vaihtuminen alkaa kansainväliseltä päivämäärärajalta keskeltä Tyyntämerta ja etenee sieltä länteen Suomea kohti. Tässä yhteydessä olen aina koettanut hahmottaa päivämäärärajan toiminnan niin, että asia jäisi päähäni pysyvästi. Nyt vihdoin luulen siinä onnistuneeni.

Olen pitänyt vaikeana kunnolla käsittää tätä: Jos olisin juuri päivämäärärajan länsipuolella esimerkiksi jonakin maanantaina klo 12 ja menisin sieltä rajan itäpuolelle, siellä olisikin vasta sunnuntai klo 12. Jos jäisin rajan itäpuolella, saisin siis ajanlaskullisesti elää yhden vuorokauden uudestaan. Toisaalta jos olisin alun perin rajan itäpuolella ja ylittäisin rajan lännen suuntaan, menettäisin ajanlaskussa yhden vuorokauden siirtyessäni sunnuntaista samaan kellonaikaan maanantaihin.

Nyt uskon keksineeni tavan järkeillä tuon niin, että ainakin itse ymmärrän. Ehkä tämä auttaa jotakuta muutakin. Se järkeily menee näin:

Tuttua on, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Toisin sanoen päivä etenee maapallon pinnalla idästä länteen. Ajatellaan vaikkapa maanantaiaamua paikassa, jonka nimeän vaikkapa Länsikyläksi. Maanantaiaamu etenee Länsikylästä maapallon ympäri länttä kohti. Koko pallon kierrettyään aamu saapuu taas Länsikylään. Mutta nyt se ei ole enää maanantaiaamu vaan tiistaiaamu. Muutenhan Länsikylään tulisi sama päivä kaksi kertaa.

Missä vaiheessa maanantaiaamu muuttui tiistaiaamuksi? Se on sopimuskysymys, mutta jos koko maapallo haluaa olla yhteisessä ajanlaskussa, ajanlaskulle pitää sopia aloituskohta. Ajatellaan tässä tapauksessa vaikkapa, että aloituspaikaksi on sovittu juuri Länsikylä. Siellä siis tuli maanantaiaamu ensimmäisenä, ja se on ensimmäinen paikka, jossa aamu maapallon kierrettyään vaihtuu maanantaiaamusta tiistaiaamuksi.

Ajatellaan, että juuri Länsikylän itäpuolella on Itäkylä. Sinne maanantaiaamu saapuu kaikkein viimeisimpänä. Jos kylät ovat aivan rinnakkain, kummankin kylän asukkaat näkevät aamuauringon nousevan käytännössä yhtä aikaa. Mutta Itäkylässä se on maanantaiaamun auringonnousu, Länsikylässä tiistaiaamun.

Jos Länsikylän asukas nyt marssii Itäkylään, hän saa elää maanantain uudestaan. Toisaalta jos Itäkyläläinen siirtyy Länsikylään, hän voi jättää maanantain kokonaan väliin ja hypätä suoraan tiistaihin.

Tuollainen on siis päivämäärärajan toiminnan perusperiaate. Tosimaailmassa toimintaa hieman mutkistaa se, että päivämääräraja ei ole suora viiva.

Päivämäärärajan on sovittu kulkevan enimmäkseen 180. pituuspiiriä pitkin. Tuo pituuspiiri kulkee pohjoisnavalta etelänavalle täsmälleen vastakkaisella puolella maapalloa kuin nollapituuspiiriksi sovittu Greenwichin pituuspiiri. Koska maapallon yksi pyörähdys eli vuorokausi kestää 24 tuntia, puolikas kestää 12 tuntia, ja siten aikaero päivämäärärajan ja Greenwichin välillä on 12 tuntia. Uudelta alkaneelta vuorokaudelta kestää siis 12 tuntia ehtiä päivämäärärajalta Greenwichiin. Tai siis kestäisi, jos päivämääräraja todella kulkisi vain 180. pituuspiiriä pitkin.

Ettei kulje, huomaa esimerkiksi, jos seuraa vuoden vaihtumisen alkua. Suomi on kaksi tuntia edellä Greenwichin aikaa, ja siksi uuden alkaneen vuorokauden pitäisi saapua päivämäärärajalta meille kaksi tuntia nopeammin kuin Greenwichiin eli kymmenessä tunnissa. Päivämäärärajalla vuoden pitäisi siis vaihtua kymmenen tuntia aiemmin kuin Suomessa: toisin sanoen Suomen aikaa uudenvuodenaattona kello 14. Käytännössä vuodenvaihde kuitenkin alkaa Kiribatista jo kello 12 Suomen aikaa eli 12 tuntia ennen meitä ja 14 tuntia ennen Greenwichin pituuspiiriä.

Juuri Kiribatin saaristot keskellä Tyyntämerta tekevät päivämäärärajaan isoimman mutkan, joka työntyy sormimaisena ulokkeena rajasta noin 30 pituusastetta itään päin. Se on niin paljon, että sen itäpäässä uusi vuorokausi alkaa kaksi tuntia aiemmin kuin päivämäärärajan pääalueella 180. pituuspiirillä.

Kiribati on päätynyt tuollaiseen mutkaan, jotta valtion kaikki saaret voisivat elää samaa viikonpäivää.

Mutka aiheuttaa käytännössä sen, että päivämäärärajan ympäristössä eletään vuorokauden vaihtuessa kahden tunnin ajan peräti kolmea eri viikonpäivää. Esimerkiksi kun tänä vuodenvaihteena Kiribatin itäosassa alkaa uudenvuodenpäivä eli keskiviikko 1.1.2014, päivämäärärajan valtaosan länsipuolella on uudenvuodenaatto eli tiistai 31.12.2013 – ja aivan päivämäärärajan kupeessa sen itäpuolella on vielä kahden tunnin ajan maanantai 30.12.2013.  

Miten tuon voi hahmottaa?

Ajatellaan tiistain eli uudenvuodenaaton etenemistä. Se alkaa päivämäärärajalta puolenyön kellonlyömällä ja etenee länteen päin niin, että sen edetessä maanantai vaihtuu tiistaiksi. Siellä, minne vaihdos ei ole ehtinyt, on siis vielä maanantai. Kun vaihdos on kiertänyt maapallon ja alkaa lähestyä päivämäärärajaa idän suunnasta, se osuu ensimmäisenä Kiribatin itäiseen ulokkeeseen, joka on kaksi tuntia edellä muuta päivämäärärajaa ja jossa on kaikkein kauimmin jo ollut tiistai. Nyt Kiribatin itäosassa tiistai vaihtuu ensimmäisenä maailmassa keskiviikoksi, uudenvuodenpäiväksi. Tässä vaiheessa muualla päivämäärärajan länsipuolella on yhä tiistai. Ja niillä pituusasteilla, jotka jäävät Kiribatin itäisimmän osan ja 180. pituuspiirin väliin, ei maanantai ole vielä ehtinyt vaihtua tiistaiksi.

Tilanne päivämäärärajan valtaosan eli 180. pituuspiirin kahden puolen on siis tavanomainen yhden päivän ero: länsipuolella on tiistai ja itäpuolella maanantai. Outoutta aiheuttaa vain Kiribatin itään työntyvä päivämäärärajan uloke, jossa keskiviikko on ensimmäisenä alkamassa. Kun keskiviikon alun raja kahdessa tunnissa saavuttaa 180. pituuspiirin, outous katoaa, sillä nyt eroa on taas kaikkialla vain yksi päivä: päivämäärärajan länsipuolella on alettu elää keskiviikkoa, itäpuolella on alettu elää tiistaita.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto