Pallokartta alkaa olla sähköisen maailman normi. Google Mapsin pohjalla kuitenkin piilee vanha kelmi: Mercatorin tasoprojektio.
Pallokartta alkaa olla sähköisen maailman normi. Google Mapsin pohjalla kuitenkin piilee vanha kelmi: Mercatorin tasoprojektio.

Koskaan ei niin monella ole ollut niin helppoa pääsyä karttapallojen ääreen kuin nyt.

Elämme pallokarttojen kulta-aikaa. Niin ylenpalttinen on digitaalisten pallojen vyöry netissä sekä tablettien ja älypuhelinten sovelluksissa. Todennäköisesti suunnilleen jokainen Suomeen nykyisin syntyvä lapsi tottuu näkemään maapallon sen näköisenä kuin se on eikä litteänä karttaprojektiona.

Esimerkiksi iPadeihin ja iPhoneihin on tarjolla kymmeniä ilmaisia tai muutaman euron hintaisia pallokarttasovelluksia. Yksi niistä on Google Earth, satelliittikuviin perustuva karttapallo, joka varmaankin useimmilla on ladattuna myös läppärissä tai pöytäkoneessa.

Ja Google-haulla paikkatietoja etsineet lienevät huomanneet, että Google Mapsissakin on satelliittikarttapalloon pohjautuva Earth-versio.

Tämä tuli mieleeni, kun oikoluin painamisen edellä Tieteen uusimman numeron 3/2014:n juttua Kartta myllää maailman (luettavissa tilaajatunnuksilla). Siinä toimittaja Mika Remes kahlaa tietokirjailija Ari Turusen Maailman kuvat -kirjan pohjalta kartoituksen historiaa ja maailmankartan projisointia tasopinnalle.

Tasoprojektiohan antaa pyöreästä maailmasta aina vääristyneen kuvan; vain vääristymisen tapa vaihtelee eri projektioissa.

Yksi suosituimmista – ja parjatuimmista – tasoprojektioista on Mercatorin projektio. Se vastaa todellisuutta päiväntasaajalla ja vääristää pinta-aloja ja muotoja sitä enemmän, mitä kauemmas pohjoiseen tai etelään mennään.

Esimerkiksi Grönlannin Mercator venyttää Afrikan veroiseksi ja Suomen koon Intiaa muistuttavaksi. Projektiota on moitittu siitä, että se korostaa pohjoisten seutujen teollisuusmaiden hallitsevuutta ja vähättelee päiväntasaajaseudun kehittyviä maita.

Kun olin teini-ikäinen 1970-luvulla, minunkin seinälläni oli iso maailmankarttajuliste Mercatorin projektiona. Onneksi sain kinutuksi vanhemmiltani myös karttapallon, joten nuoruudenaikainen näkömuistikuvani maailmankartasta ei muodostunut aivan vääristyneeksi.

Nykyisin monelle saattaa tulla yllätyksenä, että niinkin modernin palvelun kuin Google Mapsin pohjakarttana on tasoprojektio ja nimenomaan Mercatorin projektio. Tämän voi itse todeta hakemalla Googlella mitä tahansa paikkakuntaa ja kelaamalla tarjoutuvan kartan maailmankarttavaiheeseen saakka.

Mercatorille on syynsä. Projektio näyttää suorat suorina – tai siis sellaiset reitit, jotka maapallon pinnalla ovat kahden pisteen lyhimmät yhdistäjät (Korjaus 11.3.2014 klo 11.10: Olinkin ymmärtänyt suoruuden tässä projektiossa väärin. Suora esittääkin reitin, jolla kompassisuunta ei muutu. Katso keskustelua alla.). Lisäksi projektio näyttää suunnat oikeina. Läheinen tai kaukainen paikka, joka Mercatorin projektiossa näyttää olevan tietystä paikasta katsoen vaikkapa kaakossa, todella on siinä suunnassa.

Nämä ovat olleet näppäriä ominaisuuksia esimerkiksi purjehdusreiteillä. Nykyaikaisessa nettikartassa on monen mielestä kiva, kun esimerkiksi suorat tiet ovat suoria ja ilmansuunnat oikeita, valitsipa minkä suurennussuhteen tahansa.

Itse tykkään silti enemmän pallokartasta sen realistisuuden takia.

Tosin myönnän, että pallokartallakin on huonot puolensa. Tai ainakin yksi. Nimittäin se, että pallosta ei koskaan näe koko maapallon pintaa kerralla, vaan toinen puolisko on aina muistikuvan varassa. Tämä voi olla rasittavaa, jos haluaa vertailla jotakin asiaa paikoista, jotka ovat pallon vastakkaisilla puolilla.

Millaisia karttamuistoja teillä lukijoilla on? Millaista karttaa mieluiten katselette ja käytätte?

Tässä vielä lopuksi virikkeeksi ja vaikkapa vinkiksi yksi viimeaikaisista pallokarttasovellussuosikeistani: MeteoEarth, joka näyttää esimerkiksi senhetkiset tuulet nopeuksineen.

Kommentit (2)

Tarmo J
Liittynyt11.3.2014
Viestejä1

”Projektio näyttää suorat suorina – tai siis sellaiset reitit, jotka maapallon pinnalla ovat kahden pisteen lyhimmät yhdistäjät. Lisäksi projektio näyttää suunnat oikeina.”

Edellä mainittu ei pidä paikkaansa. Mercatorin projektiossa suorat viivat ovat ns. loksodromeja, joita pitkin päästään pisteestä A pisteeseen B siten, että kompassin näyttämä suunta on koko ajan sama. Lyhin pisteiden A ja B välinen reitti on ns. isoympyräreitti, jossa kompassisuunta muutamia poikkeuksia (päiväntasaajaa tai pituuspiirejä pitkin kulkevat reitit) muuttuu koko ajan.

Loksodromit ovat olleet vakiokompassisuunnan ansiosta vanhastaan käyttökelpoisia merenkulussa. Nykyään voidaan pitkä reitti laskea ensin isoympyräreittinä ja paloitella sen jälkeen muutamaksi loksodromireitiksi, jolloin saavutetaan lyhyt ja kuitenkin manuaalisesti helposti navigoitava reitti.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Kiitos oikaisusta! Olin näköjään ymmärtänyt väärin, mitä suoruus Mercatorin projektiossa tarkoittaa. Nyt huomaan, että esimerkiksi tuolla linkkaamassani Pohjois-Carolinan yliopiston sivuston karttajutussa (http://www.learnnc.org/lp/editions/mapping/6434 ) puhutaankin asiasta kiertäen: "Mercator does have its advantages, of course. It’s perfect for wayfinding; it’s the only projection for which straight lines on the map represent constant directions on the earth’s surface".

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto