Ruutukaappaus Nightwishin nettisivuilta: nightwish.com/fi
Ruutukaappaus Nightwishin nettisivuilta: nightwish.com/fi

Evoluution ihme saa ansaitsemansa ylistyksen Nightwishiltä.

Niin pitkään kuin muistan, olen suhtautunut evoluutioon tunteellisesti. Miten lumoavan ihmeellinen on ollut elämänmuotojen kirjo alkumeren hyytelömäisistä mikrobimatoista kambrikauden eriskummallisiin niveljalkaisiin, sitten ensimmäisiin haukkaaviin ja myöhemmin punnertaviin kaloihin, ja maalle munijoiden kehittymiseen puissa kiipeilijöiksi ja sieltä laskeutujiksi. Samaan aikaan prosessi on biokemiallisessa, fysiologisessa ja ekologisessa johdonmukaisuudessaan kutkutellut älyäni. Evoluutio, sattuman ja välttämättömyyden summa, on yhtä aikaa väistämätöntä ja ihmeellistä. Tämä yhdistelmä osaltaan kannusti minua opiskelemaan biologiksi.

Siksi Nightwishin uutuuslevy, jo nimellään Charles Darwinin tekstiin viittaava Endless Forms Most Beautiful solahtikin äänimaisemaani kuin yli talven odotettu muuttolintujen kevätkonsertti. Levyn päättävä 24-minuuttinen rockooppera The Greatest Show On Earth on vaikuttava ylistyslaulu evoluution ihmeelle ja sopisi kaikkien nykyajan biologien tunnusmusiikiksi.

Soiton, laulun ja puheen lisäksi teoksessa esiintyy muun muassa eläinten ääniä ja aaltojen kohinaa. Mielessäni näinkin koko äänimaiseman evoluutiosta kertovan elokuvan soundtrackina.

Teoksen sanat löytyvät tuolta. Nimi The Greatest Show On Earth varmaankin viittaa biologi Richard Dawkinsin samannimiseen kirjaan evoluution todisteista.

Ensimmäinen osa Four Point Six viitannee maapallon ikään miljardeina vuosina. Matkan aloittaa pieni sinnikäs kosketinsoitinkuvio, jonka välillä keskeyttävät massiiviset jyrähdykset. Tulkitsen kuvion alkuelämäksi, joka murhaavista asteroidipommituksista huolimatta orastaa uudestaan ja uudestaan ja lopulta juurtuu pysyväksi. Laulutekstin Archaean viittaa arkeeiseen aioniin eli maapallon (Gaea) elämän ensimmäiseen kauteen.

Levyyn puheroolissa osallistuva Richard Dawkins lukee ajatuksen siitä, miten kaikki tämä lopulta saa ymmärtäjän, kun syntyy älykäs elämänmuoto: ”After sleeping through a hundred million centuries we have finally opened our eyes…” Sata miljoonaa vuosisataa eli kymmenen miljardia vuotta viitannee maailmankaikkeuden tähänastiseen ikään, vaikka onkin siitä hieman alakanttiin.

Toisessa osassa kuvataan elämän syntyä ja alkutaivalta. ”Goldilocks zone” tarkoittaa edullisia lämpöoloja aurinkokunnan elinkelpoisella vyöhykkeellä, missä Maa kiertää. Sanonta Kultakutrivyöhyke viittaa satuun, jossa Kultakutrin mielestä karhujen yksi puurolautasellinen oli liian kuuma, yksi liian kylmä ja yksi juuri sopiva. ”Enter LUCA” viittaa varhaiseliöön, joka oli kaiken elävän viimeisin yhteinen kantamuoto, last universal common ancestor.

Lucan ja muiden varhaiseliöiden ominaisuuksia voimme koettaa päätellä lukemalla nykyeliöiden dna:ta. ”There’s writing in the garden, leading us to the mother of all.”

Yksi elävien solujen avainominaisuus alusta asti on ollut ympäristön aistiminen ja aistimuksiin reagoiminen: ”Ion channels welcoming the outside world…”

Kolmannessa, ihmisestä kertovassa, osassa esitetään kiehtova huomautus: me kaikki nykyiset eliöt olemme katkeamattoman menestyjien ketjun jälkeläisiä. ”Not a single one of your fathers died young.”

”Little Lucy of the Afar” viittaa kuuluisaan, Lucyksi nimettyyn afarinapinaihmisen fossiiliin, joka löytyi Etiopian Afarista. Apinaihmiset (Australopithecus) saattoivat olla ihmisen suvun (Homo) kantamuotoja.

Lajeilla on taipumus kuolla sukupuuttoon, ja ihmiskunnan tulevaisuudesta laulu esittää siihen sopivan vision – tosin sen voinee tulkita myös ajatukseksi yksittäisen ihmisen elämän lyhyydestä: ”one day’ll cease to be.” Toisaalta sitä ennen ihminen ”had a dream to understand – – gave birth to poetry”. Ja hänellä oli kova halu jättää itsestään jälki: ”We were here!”

Neljännessä osassa ihminen pyrkii ymmärtämään, ja äänessä on jälleen Dawkins, joka aloittaa yllättävällä väitteellä: ”We are going to die, and that makes us the lucky ones.”

Selitys tulee saman tien: ”Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Sahara. – – We privileged few, who won the lottery of birth against all odds – –.”

Viidennessä eli päätösosassa Dawkins siteeraa Darwinin Lajien synnyn päätössanoja: ”– – from so simple a beginning endless forms most beautiful and most wonderful have been, and are being, evolved.”

(Tekstiä korjattu: 9.5.2015 vaihdettu "etelänapinat" apinaihmisiksi, joka on Tiede-lehden yleensä käyttämä nimitys.)

Kommentit (2)

vihersuvakki
Liittynyt27.2.2015
Viestejä358

Dawkinssin kirjoista varmasti lempikirjani on nimenomaan Maailman hienoin esitys.

 

Sen sijaan, että keskityttäisiin jonkinlaiseen kiistaan, niin pääpaino on nimenomaan luonnon ihmeellisyyksien esittelyssä, joka avaa toisenlaisten ihmisten mielenkiintoa ja kunnioitusta monimutkaista ja värikästä luontoa ja luonnontiedettä kohtaan.

 

Erittäin hyvä tyylivalinta Dawkinssilta.

Olen feministi ja tuomitsen sekä radikaalifeministien vihateot ja feministeihin kohdistuvat vihateot. Onneksi kaikki feminismikritiikki ei ole vihaa eikä kaikki feministit vihaa, ääripäiden touhua.

MaryChase

Your article is very nice thank you for share this information. Its very useful for all peoples there are all possibilities to provide for this blog. I am a writer working with best essay writing service it will give us the best choice of writing service for your academic life.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto