Asiantuntija rakastaa ammattitermejä, joita maallikko kavahtaa. Loistoesimerkki tuli vastaan Naturen uutisessa erään liskolajin koko perimän lukemisesta. Tekstin mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun koko genomin selvittämisen kohteena oli non-avian reptile, ei-lintumainen matelija.

Miksi ihmeessä matelijasta pitää sanoa, että se on ei-lintumainen, ihmettelee varmaankin moni ei-biologi. Vastaus on mielestäni hyvä demonstraatio ammattitermien ominaisuuksista yleisemminkin.

Niin lintujen kuin liskojen perimä kiinnostaa, koska tutkijat haluavat verrata ihmisiä ja muita nisäkkäitä rinnakkaisiin kehityslinjoihin: sellaisiin eläimiin, jotka juontavat samoista kantamuodoista kuin varhaisimmat nisäkkäät. Meidän, lintujen ja liskojen yhteiset kantamuodot olivat dinosauruksia vanhempia matelijoita. Joidenkin lintujen perimä on jo luettukin, mutta koska linnut kehittyivät erikoistuneista dinosauruksista ja liskot ovat omaa, dinosauruksia vanhempaa linjaansa, liskot antavat paremman kuvan siitä, millaisia näiden kehityslinjojen yhteiset geenit olivat. Siksi liskon genomi kiinnostaa evoluution tutkijoita erityisesti.

Kaikki tämä tulee evoluutiosta kiinnostuneelle biologille mieleen, kun hän kuulee termin ei-lintumainen matelija. Samalla hänelle tulee mieleen, että termi on johdonmukainen, koska vaikka tasalämpöisistä nykyeläimistä sekä nisäkkäät että linnut ovat kehittyneet matelijoista, vain linnut on nykyisin johdonmukaista luokitella matelijoiden jatkumoon. Matelijamaisesti ne munivat nykyisinkin munia, ja niiden höyhenpeite on suora johdos matelijoiden suomupeitteestä. Nisäkkäät ovat erilaistuneet pidemmälle omaan suuntaansa.

Tämä kaikki tulee siis termistä mieleen biologille – mutta hyvin todennäköisesti ei maallikolle eli minkä tahansa muun alan edustajalle. Sama juttu on kaikkien vastaavien ammattitermien kanssa.

Spesialistille kukin termi on näppärä, koska hän tuntee termin määritelmän ja lisäksi termi aktivoi hänen aivoissaan termiin kytkeytyvien muistikuvien verkon, kokonaisen siihen liittyvän maailman. Siksi termi on spesialistille sekä täsmällinen että rikas. Maallikolle se ei ole kumpaakaan. Ilman selityksiä ammattitermit ovat vain painolastia.

Tämä ammattitermien toimiminen eri tavoin spesialisteilla ja maallikoilla aiheuttaa käytännössä muun muassa sen, että maallikolle on mahdotonta kertoa mitään tiedeasiaa niin täsmällisesti kuin spesialistille. Taustatietämyksen puute tekee rajat, joille ei vain voi mitään.

Tiedelehtityössä olen joskus törmännyt spesialisteihin, jotka eivät hahmota tätä, vaan uskovat, että maallikotkin tulevat sitä autuaammiksi, mitä täsmällisempiä termejä tekstissä esiintyy. Niin se ei kuitenkaan ikävä kyllä toimi. Voi olla, että jotkin tärkeimmät termit kannattaa mainita ja määritellä, mutta yleisesti ottaen parhaiten puree kaikille yhteinen arkikieli.

Kommentit (13)

Tiina Aumala

Minä tunnen ainakin yhden paleontologin, jolta tulisi aika kärkevä kommentti, mikäli joku väittäisi nisäkkäiden kehittyneen matelijoista. Olen tainnut kerran itsekin joutua tällaisen kommentoinnin kohteeksi, joten tiedän nyt nisäkkäiden olevan synapsideja, matelijoiden sauropsideja, ja yhteinen esimuotomme oli varhainen vesikalvollinen. Tässä on taustalla myös evoluutioon perustuva kladistinen luokittelu, jossa kukin eliö kuuluu siihen ryhmään, josta on kehittynyt, aina ja ikuisesti. Matelijasta kehittynyt lintu ei siis koskaan lakkaa olemasta matelija, eikä nisäkäskään kykene millään kehityskikalla muuttumaan esimerkiksi ei-luukalaksi tai ei-selkäjänteiseksi. Selvästi erikoistermein halutaan viestiä juuri tätä sukulaisuussuhteita havainnollistavaa luokittelujärjestelmää, mutta viesti menee hukkaan, ellei kladistiikka ole ennestään tuttua.

Petri Riikonen

:D Tiina, kiitos oppitunnista! Tämä vahvistaa perusväitettäni: edes väärän alan biologi (luin pääaineena mikrobiologiaa) ei välttämättä tunne alan muiden haarojen termien kaikkia nyansseja vaikka olisikin ollut jossain määrin kiinnostunut tuosta muusta haarasta.

Tunnustan, ettei kladistinen luokittelu ollut minulle kuin hämärästi tuttu asia. Siksi en ihan loppuun asti näköjään tajunnut, miten täsmällinen luokittelutermi tuo ei-lintumainen matelija lopulta oli.

Yhtä asiaa kuitenkin nyt ihmettelen. Eikö kladistisessa luokittelussa nisäkkäiden kantamuotoja tosiaan lueta matelijoiksi? Pidetäänkö synapsidien suomenkielistä nimitystä "nisäkäsmäiset matelijat" harhaanjohtavana?

Tiina Aumala

Matelijoiden (Reptilia) tarkasta kladistisesta määritelmästä on väännetty jonkin verran kättä, mutta selvää on, että raja matelijoiden ja ei-matelijoiden välille vedetään varhaisiin vesikalvollisiin. Niiden fossiileista ei aina voi varmuudella sanoa, kuuluvatko ne matelijoihin vai nisäkkäisiin johtaneeseen kehityslinjaan. Yhden määritelmän mukaan matelijoihin lasketaan kaikki vesikalvolliset, jotka ovat läheisempää sukua hietasisiliskolle ja niilinkrokotiilille kuin ihmiselle.

Nisäkkäiden kehityslinjan varhaisia muotoja tarkoittava "nisäkäsmäinen matelija" tai "nisäkäsmatelija" periytyy kladistiikkaa edeltävältä ajalta, jolloin suunnilleen mikä tahansa suomupeitteinen muniva maaeläin kelpasi matelijaksi. Englanninkielisessä maailmassa korvaavaksi termiksi on ehdotettu nimikkeitä "proto-mammal" eli esinisäkäs tai "stem-mammal" eli kantanisäkäs. Itse en pitäisi nisäkäsmatelijaa niin kovin pahana mokana verrattuna harmillisen yleiseen sanahirviöön "nisäkäslisko", joka kladistisesti ajatellen suunnilleen yhtä pahasti pielessä kuin "nisäkäslintu". :P

Petri Riikonen

Kiitos täsmennyksistä! Nyt minusta tuntuu, että alan päästä kärryille. Eli koen alkavani hahmottaa, ettei "nisäkäsmäisiä matelijoita" ainakaan kladistisesti luokitellen ole johdonmukaista lukitella matelijoiksi.

Mutta silti kai voi periaatteessa sanoa, että nisäkkäät (tai nisäkkäisiin johtavan kehityslinjan jäsenet) kehittyivät matelijoista, eikö?

Kirjoitathan varhaisista vesikalvollisista, että "niiden fossiileista ei aina voi varmuudella sanoa, kuuluvatko ne matelijoihin vai nisäkkäisiin johtaneeseen kehityslinjaan". Jos paleontologi pääsisi aikakoneella varhaisten vesikalvollisten aikaan, niin kaipa hän käytännössä luokittelisi matelijoiksi nekin, joista nisäkkäiden linja aikanaan lähtee?

Vai onko pointti se, että tuota varhaisryhmää ei kladistisessa luokittelussa pidä nimittää matelijoiksi, vaan sille pitää (koska jälkiviisaina tiedämme, että siitä on kehittynyt jälkeläisiä, jotka muodostavat polyfyleettisen ryhmän) antaa oma nimi, vaikkei varhaisryhmä olisi anatomisesti erotettavissa matelijoista?

Anakonda

Miten mahtavat lepakot soveltua tähän keskusteluun? On arvioitu, että jopa 20% nisäkäslajeista on lepakoita.
Lepakko lentää ja se on myös nisäkäs. Onko nimike "nisäkäslintu" pielessä myös lepakoiden suhteen?

Vanquish

Lepakot ovat siipijalkaisia, ainoita lentäviä _nisäkkäitä_. Ne ovat tasalämpöisiä (joskin kykenevät hyödyntämään ympäristön lämpötilaa). Synnyttävät eläviä poikasia, jotka ovat kasvaneet kohdussa. Lepakon siivissä on edelleen hahmotettavissa eturaajojen luusto, joista siivet ovat kehittyneet. Itse en siis ole minkään alan asiantuntija, mutta lepakkoon ei millään muotoa voida liittää sanaa lintu.

P.S.V.

Uusi genetiikka (vuosina 2010-2011) on jännittävintä, mitä tieteessä kenties koskaan on tapahtunut Mutta kieli, jolla uusista tuloksista kerrotaan, ei ole omiaan tekemään maallikkoa kovin autuaaksi. Alla näyte asiantuntijalle aivan selvästä selostuksesta:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21857920
CONCLUSION:
This study has identified stably expressed ECGs on the OS epithelial regions for effective qPCR results in genes of interest. The results from this study are broadly applicable to quantitative reverse transcription PCR studies on human OS epithelium and provide evidence for the use of PPIA-RPLP0 ECGs pair in quantitative reverse transcription PCR across the OS epithelium.

Monissa artikkeleissa on paljon termejä, joista vain arvaamalla voi tietää, onko kyseessä eläin, geeni, geeniperhe, kehon paikka tai muuta sellaista. Onneksi on olemassa Science Daily ja joukko blogisti-professoreita.

Timo

Matelijat ja nisäkkäät eivät nykykäsityksen mukaan ole samaa linjaa vaan näitä yhdistävä viimeinen yhteinen lenkki on ennen näitä joten ei voitane sanoa että nisäkkäät kehittyivät matelijoista.

Hyvä sivusto maalikolle josta voipi tarkistaa missä mennään: http://www.tolweb.org/Amniota/14990

Tiina Aumala

Varhaisia vesikalvollisia ei voi määritellä matelijoiksi muuttamatta joko matelijan tai vesikalvollisen määritelmää. Matelijoille oli kehittynyt uusia tunnusmerkillisiä ominaisuuksia, joita niiden vesikalvollis-esivanhemmilla ei ollut, samoin esinisäkkäille. Niiden perusteella ne voi tunnistaa eri kehityslinjoiksi, ja luonnollisesti niiden puuttuessa fossiilista tunnistus jää epävarmaksi. Olennainen kysymys onkin siten, miksi matelijoiksi on määritelty vain ne eläimet, joilta löytyvät tietyt uudet tunnusmerkilliset piirteet.

Tietääkseni on harkittu myös vaihtoehtoa määritellä matelijoiksi kaikki vesikalvolliset. Tosin siinä tapauksessa me ihmisetkin olisimme matelijoita. Ehkäpä tarkoitus oli antaa ryhmälle hieman tarkoituksenmukaisempi määritelmä rajaamalla edes nisäkkäät pois. Luulenpa, että on myös haluttu välttää vesikalvollisten ryhmän täydellistä hävittämistä elämän sukupuusta.

Euronjuuston Jarno (maisterism...

Jos spesialistin ja maallikon välisessä ymmärtämättömyydessä noustaan hieman biologian ja paleontologian tasolta yleisemmälle tasolle... ja vieläpä downgreidataan asiantuntijatasosta, spesialisteista, yleissivistävän koulutuksen käyneisiin vs. merkonomeihin niin huomataan esim. seuraavaa:

Lehdessä mainostetaan hiusten kosteutta ylläpitävää kiinnettä, jossa tärkeänä ainesosana on ksylitoli. Silti merkonomin rustaamassa mainostekstissä lukee "alkoholiton". Tarkoittanee etanolitonta, ei alkoholitonta, sillä onhan ksylitolikin alkoholi.

Vaikuttaako saivartelulta? Ei millään pahalla, mutta vaatii aikamoista kiinnostusta myös juuri Riikosen tai Aumalan ilmeisesti omimpia tutkimusaloja kohtaan, että satunnaisessa artikkeliluennassa viitsisi häiriintyä omasta ymmärtämättömyydestä käsittettä "ei-lintumainen matelija" kohtaan. Moinen käsite on aika vaivatonta ohittaa päätellen, että kyseessä on jokin tieteenalan sisällä vallitseva luokittelukriteeri, jonka syvempi luonne ei voisi keskivertoa akateemisestikaan koulutettua kansalaista vähempää kiinnostaa.

Yllä käyty Riikosen blogin kommentointi rinnastuu hieman erikoistuneemmalla tasolla käydyksi saivarteluksi siitä, pitäisikö hiuskiinnemainoksessa käyttää termiä alkoholiton, kun kyseessä on ksylitolia sisältävä tuote.

Petri Riikonen

Tiina ja Timo, kiitos antamistanne tiedoista! Ne ovat toimineet minulle herätteinä. Tämä aihepiiri alkoi nyt kiinnostaa sen verran paljon, että otin yhteyttä alan spesialisteihin Helsingin yliopistossa ja koetan selvittää, millaista nimistöä meidän Tiede-lehdessä kannattaa käyttää nisäkkäiden edeltäjistä, jotta olemme sekä mahdollisimman ajan tasalla että mahdollisimman yleistajuisia. Kun päädymme johonkin perusteltuun tulokseen, niin kerron täällä blogissakin, mikä se on. Tässä saattaa mennä ensi viikkoonkin.

Jarno, nämä saattavat kuulostaa saivarteluilta, mutta tiedettä yleistajuistavassa lehdessä joudumme koko ajan tekemään valintoja tällaisissa asioissa. Samakin termi eri asiayhteydessä voi tulla ymmärretyksi eri tavoin. Tuossa ksylitoliesimerkissäsi veikkaisin, että valtaosa ihmisistä kosmetiikan kohdalla ajattelee "alkoholia" aineena, joka toisaalta haihtuu tehokkaasti mutta myös kuivattaa ihoa ja "alkoholittomuutta" tuollaisen aineen puuttumisena. Siis vaikka tietäisikin ksylitolin kuuluvan alkoholeihin. Siksi pidän mainostekstin terminvalintaa "alkoholiton" ihan toimivana, vaikka se kemiallisesti ottaen onkin virheellinen. Tuota mieltä olen siis kosmetiikkamainoksen kohdalla. Mutta Tiede-lehden omissa teksteissä en ehkä menisi nimittämään ksylitolipitoista tuotetta alkoholittomaksi (ellei sitten kosmetiikka-aiheen kohdalla vastaavin perustein kuin tuossa mainoksessa).

Petri Riikonen

Tässä vihdoin se lupaamani uusi nimityskäytäntö, jota alan suosittaa Tiede-lehdelle.

Tämä on ollut lehtemme kannalta hyödyllinen keskustelu, koska sen kuluessa totesin, että esimerkiksi oma nimistöajatukseni on alkanut hieman vanhentua. Vielä omana opiskeluaikanani 1980-luvulla oli tapana puhua, että nisäkkäät kehittyivät matelijoista, jotka kehittyivät sammakkoeläimistä, jotka kehittyivät kaloista. Sittemmin on kuitenkin yleistynyt kladistinen luokittelu, jossa kukin sukupuun haara nimetään tyvestään alkaen niin, että kaikki haaran myöhemmät oksat kuluvat tyvessä nimettyyn ryhmään. Tiukan kladistisessa luokittelussa esimerkiksi nimityksiä matelija, sammakkoeläin tai kala ei voi käyttää siten kuin edellä listasin, koska silloin luokittelisimme itsemmekin kaikkiin noihin ryhmiin.

Hankaluutena on, että kladistiseen luokitteluun ei ole toistaiseksi kehitetty oikein havainnollista suomenkielistä nimistöä. Tiukan kladistisesti ajatellen polveutumisnimistö menee hankalaksi: nisäkkäät kehittyivät varhaisista vesikalvollisista, jotka kehittyivät varhaisista nelijalkaisista, jotka kehittyivät varhaisista selkärankaisista ja selkäjänteisistä.

Minusta meidän kannattaisi lehdessämme käyttää nimistöä, joka on niin ajan tasalla kuin mahdollista mutta samalla myös maallikon korvaan niin kuvaava kuin mahdollista: mielellään viestiä jotakin eläinten ulkonäöstä. Esimerkiksi "vesikalvollinen" ei varmaankaan sano mitään. Siksi keskustelin viime viikolla Helsingin yliopiston muinaiseläinasiantuntijoiden kanssa: paleontologian professori Mikael Forteliuksen ja hänen oppilaittensa muinaiseläinspesialisti Mikko Haaramon ja luokitteluspesialisti Laura Säilän.

Heillä kellään ei ollut havainnollista, maallikolle sopivaa koko polveutumislinjan nimistöä tarjolla. Mutta heidän kommenteistaan ja omasta pohdinnastani olen päätynyt seuraaviin suosituksiin nisäkkäiden edeltäjien nimistä:

- Nisäkkäät kehittyivät esinisäkkäistä. (Mieluummin kuin "nisäkäsmäisistä matelijoista", ja ei koskaan "nisäkäsliskoista".) Nisäkkäitä ja esinisäkkäitä voi nimittää yhteisnimellä nisäkäslinjalaiset.
- Esinisäkkäät kehittyivät varhaisista nelijalkaisista eli sammakkoeläinten kaltaisista nelijalkaisista. Olemusta kuvailevana nimityksenä voi mielestäni edelleen käyttää myös termiä sammakkoeläimistä. (Fortelius heitti vitsinä, että "jälkikaloista".)
- Varhaiset nelijalkaiset kehittyivät kaloista. Tuo on puhtaasti olemusta kuvaileva nimitys mutta siinä mielestäni näppärä. Ja käyttäisin nimitystä kala ihan ensimmäisiin selkäjänteisiin (niihin sillifileen näköisiin otuksiin) saakka.

Pääasiallisena uutuutena tuossa olisi siis meidän kannaltamme se, että nimitystä "matelija" käytettäisiin entistä säästeliäämmin.

Ehkä paleontologian alalle aletaan kaivata vastaavaa suomenkielisen nimistön toimikuntaa kuin on ollut nykylinnuissa ja nykynisäkkäissä. Mutta koetetaan toistaiseksi pärjätä näillä.

P.S.V.

Jonkin kehittyminen jostakin on tullut entistä ongelmallisemmaksi. Geenikeskeisyyden kaudella se oli niin helppoa: geeni muuttui satunnaisesti ja onnekkaat, uusia ulottuvuuksia saaneet mutantit muodostivat vähitellen uuden eläinlajin. Nyt on kaikki olennainen muuttunut (Sean Carroll, hox-geenit ym.) ja biologit ihmeissään, vaikka tietämättömyyden syvyyttä ei välttämättä voikaan julkaista artikkelissa.Tietyt perinteiseen darwinismiin lukkiutuneet blogistit ovat lähellä hermojen menetystä, kun toiset, aika monet, biologit näkevät edessä olevan paradigman muutoksen. Se on kuitenkin varmaa, että uuden lajin synty edellyttää ensisijaisesti massiivisen regulaattorijärjestelmän muuttumista. Ja evoluutio on osoittautunut monessa kohdin merkillisen "ennakoivaksi"; satojen miljoonien vuosien kuluttua tarvittavat taidot (kuuluisana esimerkkinä kalan kädet ja jalat) ovat jo siinä vaiheessa valmiudessa. Laakkoeläimellä, joka ei kehity, on monen kehittyneen eläinlajin tarvitsemia geenejä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1622776.html#p1622776

Ihmisellä ja ilmeisesti muillakin nisäkkäillä taas geneettisesti hyvin tärkeä DNA:n metylaatiotila pestään kertaalleen pois ja kokonaan uusi muodostetaan. Miksi? Ja eräs pieni vesieläin sekoittaa kaikki geeninsä ja lopulta pullauttaa 75% niistä pois.

Geenikeskeisyyden kaudella pidettiin varmana, että geenit eivät tarkoituksellisesti reagoi ulkoisiin vaikutuksiin (vaikka Barbara McClintock, Nobel 1983, todisti jo 40-luvulla asian olevan toisin). Geneetikko James A. Shapiro on jo muutama vuosi sitten luetellut kymmeniä geenikeskeisyyden kauden central dogman vastaisia tapauksia.

Kaiken uuden tiedon huomioon ottaen herää kysymys, onko enää täysin mielekästä puhua jonkun lajin kehittymisestä jostakin toisesta lajista; asia pitäisi ehkä nähdä luonnon syvemmän tason ilmiönä, omituisena lainalaisuutena. Vaikka samaa ilmiötä voi, kuten fysiikassa, ehkä kuvata usealla "ajatusformalismilla", yksi huomionarvoinen evoluutiovisio on kotimainen:

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto