Lapsesta asti olen ollut innokas tietokirjojen lukija, ja olen hamstrannut niitä hyllymetreittäin. Nyt olen kuitenkin valmis myöntämään, että painetun tietokirjan loistoaika alkaa olla ohi. Vallankumous ei tullut tietoromppujen eikä nettihakemistojen myötä, mutta tablettien ja muiden kannettavien lukulaitteiden myötä se on nyt tulossa. Vakuutuin tästä lopullisesti, kun viime viikonloppuna perehdyin Richard Dawkinsin ja Dave McKeanin iPad-kirjaan The Magic of Reality – How we know what’s really true.

Tietosanakirjatyyppisillä hakuteoksilla - joita esimerkiksi iPadiin on tehty jo useita komeita - on sijansa, ja lueskelen mielelläni niitäkin. Parhaat tietokirjat ovat kuitenkin mielestäni sellaisia, joissa on mukaansatempaavasti kirjoitettu pitkä ja yhtenäinen teksti. Silloin niistä tulee mieleenjääviä mukanaelämiskokemuksia parhaiden romaanien tavoin.

IPad-kirjassa The Magic of Reality on juuri sellainen teksti, taitavan popularisoijan Richard Dawkinsin pieteetillä laatima, ja se etenee perinteisten kirjojen tavoin selkeästi luvuittain. Aihevaikoimaltaan kirja on erinomainen tieteellisen maailmankuvan peruspaketti, joka pyrkii osoittamaan, että todellisuus on kiehtovampi kuin mikään myytti.

Painetuista kirjoista poiketen tämän kirjan kuvitus kuitenkin elää.

Dave McKean on arvostettu monipuolinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, ja tässä kirjassa hän on todella ravistanut luovuutensa valloilleen. Piirroskuvien tyyli vaihtelee aiheen mukaan, kuvat ovat kekseliäästi animoituja, ja teksti ja kuvat liikkuvat lukiessa toistensa suhteen niin, että kuva- ja tekstiaihe korostavat luovasti toisiaan. Osaan kuvista on kytketty Dawkinsin puhuma selitysteksti.

Mutta tuo on vasta alkua ja tekijöiden perustaidon demonstrointia. Se, minkä takia väitän, että sähkökirja ylittää tässä kaiken koskaan paperille painetun, on tämä: priimaluokan tietokirjatekstiin on yhdistetty myös priimaluokan infoanimaatiokuvitus.

Kun Dawkins kertoo, että talvi ei johdu maapallon etääntymisestä Auringosta vaan maapallon akselin kallistuneisuudesta, se näytetään selkeällä animaatiolla. (Kun näytin sen vaimolleni, hän sanoi: ”No nyt ensimmäistä kertaa todella ymmärsin tuon.”) Vastaavasti esimerkiksi planeettojen ja tähtien huimat kokoerot, joita on miettimällä vaikea hahmottaa ja joita ei helposti saa mahtumaan samaan still-kuvaan, havainnollistetaan vaikuttavalla animaatiolla. Aineen olomuotojen muutos lämpötilan myötä havainnollistetaan huippuselkeällä animaatiolla, jossa laatikkoon suljetun ja siellä iPadia kallistellessa loiskuvan nesteen voi lämpötilaa laskemalla muuttaa kiinteäksi aineeksi (joka kallistellessa putoilee laatikon eri puolille) ja lämpötilaa nostamalla kaasuksi, jonka molekyylit sinkoilevat laatikossa sitä hurjemmin, mitä kuumempaa tulee.

Lisäksi mukana on pieniä pelejä, jotka havainnollistavat tieteellisiä periaatteita. Esimerkiksi luonnonvalinnan vaikutusta voi kokeilla valitsemalla hieman erilaisia sammakoita selviämään suvunjatkoon viidessä sukupolvessa ja katsomalla, miten suuri osa lopputuloksista pystyy ominaisuuksiensa ansiosta pelastautumaan käärmeen kidasta.

Mutta miksi tablettikirjat onnistuisivat siinä, missä tietoromput floppasivat? Kyllähän niistäkin viime vuosituhannen lopulla povattiin painettujen tietokirjojen haastajaa, mutta ihmiset eivät rompuista innostuneetkaan.

Ratkaiseva ero on käytön helppous ja mukavuus. Verrataanpa romppua ja tablettikirjaa painetun tietokirjan ottamiseen hyllystä ja avaamiseen.

Rompun käyttämiseksi piti ensin odottaa tietokoneen käynnistymistä. Sitten piti asettaa cd koneen cd-asemaan ja odottaa, että kone alkoi lukea sitä. Vasta sitten pääsi rompun sisällön kimppuun, ja tässä vaiheessa oli saattanut kulua jo minuutteja. Sen jälkeen olikin sitten lukiessaan sidoksissa pöytäkoneen ääreen. Jos kone oli läppäri, sen saattoi periaatteessa viedä lukiessaan huoneesta toiseen, mutta toisin kuin kirjaa sitä ei kyllä tehnyt mieli lukea raahaamisen aikana.

Tabletin avaamiseen ainakin iPadin tapauksessa menee vain pari sekuntia. Sen jälkeen kirjasovellus avautuu muutamassa sekunnissa. Tämän jälkeen tablettia - joka painaa kirjan verran - voi kirjan tavoin vapaasti kanniskella ja lukea vaikka kävellessään, kuten esimerkiksi minä paljon teenkin.

Myönnän, että jarruna on vielä tällä hetkellä tablettien korkea hinta. Mutta kunhan tabletit ja muut kannettavat sähköiset lukulaitteet halpenevat ja yleistyvät, kehitys on uskoakseni väistämätön. Sähköinen tietokirja on painettuun verrattuna todellinen parannus, ja nyt se ryhtyy ottamaan paikkaansa.

Kommentit (11)

MK

Tabletit pitäisi ehdottomasti ottaa pikimiten koulujen käyttöön kirjojen korvaajaksi. Siis niin, että koulu ostaa laitteen ja oppilas saa sen vain käyttöönsä. Tällöin laite kiertäisi ja huojuvan kirjapinon sijaan oppilaalla olisi vain yksi tabletti, jossa kaikki digikirjat kulkevat mukana kerralla. Laitteen kertaostoshinta olisi toki korkea, mutta kun se korvaa samalla kymmeniä muutaman vuoden välein vaihtuvia fyysisiä kirjoja, niin ajan myötä säästöä alkaisi tulla. Myös sisältö pysyisi helposti ajantasalla.

Käytännössä moiseen soveltuvaa laitetta ei vielä ole (iPadit ja muut sisältävät hirveästi turhaa ja ovat kytketty valmistajan "ekosysteemiin"), mutta koko Suomen projektina sellaisen teettäminen tuskin olisi kohtuuttoman kallista. Jos laitteen "ekosysteemi" olisi kouluverkon oma suljettu sisältöjärjestelmä, ja itse laitteet lisenssoitaisi toimittajilta, paletti voisi olla jopa kaupallisesti kiinnostava. Yksi iso valinta olisi näyttötekniikka: kauniisti liikkuvat ja kirkkaat värikuvat mahdollistava näyttö vai Kinddlen tapaan e-paperi -- näyttävyys vastaan luettavuus. Molemmilla on etunsa.

Metusalah

Petri kirjoitti: "Sähköinen tietokirja on painettuun verrattuna todellinen parannus, ja nyt se ryhtyy ottamaan paikkaansa."

Muistan hyvin, kun televisio tuli "ryminällä" kaikkiin suomalaisiin talouksiin 1960-luvulla. Silloin ajateltiin yleisesti, että tuolloin niin suositut elokuvateatterit kuolevat sukupuuttoon. Aluksi niin näyttikin käyvän; melkoinen myllerrys tällä alalla todella tapahtuikin, mutta teatterit pitivät lopulta pintansa, ja ne ovat säilyttäneet markkinarakonsa viihdealan kiristyvillä markkinoilla. Toki alan lainsäädäntökin piti muuttaa tasapuolisemmaksi: uutuuselokuvia saa edelleenkin näyttää vain elokuvateattereissa.

Samoin on käymässä levybisneksessäkin. CD-levyt syrjäyttivät näennäisen lopullisesti vinyylilevyjen markkinat 1980-luvulla, mutta nykyisin ollaan pikkuhiljaa palaamassa takaisin vinyyleihin. Ei toki kaikella volyymillaan, mutta molemmilla tuotantosuunnilla on oma käyttäjäkuntansa; vinyylilevyjen *äänentoistokyky* pitää yllättävän hyvin pintansa cd-levyihin verrattuna, ja tätä alan ihmiset diggaavat!

Ennustan, että Petrin visioima sähköisen tietokirjan markkinavaltaus tulee toki tapahtumaan, mutta ei kuoliniskuna painetulle kirjalle vaan siten, että molemmille riittää oma käyttäjäkuntansa.

Marko Hamilo

Kuten omalla blogillani kirjoitin, toivottavaa olisi, että läppäreihin tulisi yleisesti tablettitoiminnallisuus, eli ettei erikseen tarvitse ostaa tablettia, vaan läppäristä saisi kosketustoinnolla varutetun näyttöosan irti näppäimistöosasta. Microsoftin pitäisi vain julkaista sellainen OS joka toimisi kevyenä tablettiversiona kun näppäimistö on irti. Näppäimistöön sitten lisää akkukapasiteettia, kovalevy, optinen asema ja liitäntöjä.

Jakis

e-kirjojen suurin heikkous ovat lisenssit. Kun ostat kalliin klassikkoteoksen, oletat, että se on yhä ikuinen kuin paperinen kirja kirjahyllylläsi. Totuus on toinen. Kustantajat pitävät itsellään kaikki oikeudet ja voit menettää oikeutesi milloin tahansa. Et edes ole täysin tietoinen, milloin kirjasi lakkaa toimimasta. Mitä tapahtuu, jos lukijasi hajoaa? Joudutko pahimmassa tapauksessa maksamaan kirjahyllysi toiseen kertaan?

Henkilölle, jonka lähes koko omaisuus on kirjoissa, epävarmuus kirjojen kohtalosta on karmivan kutkuttava.

Sähköisillä kirjoilla on toinenkin kiinnostava puoli: 80-luvulla puhuttiin, kuinka kyläilevät mormonit keräsivät tietoja suomalaisten kirjahyllyjen sisällöstä. Nykyisin kaikki lukemasi ja lukumakusi on täysin kaupan, puhumattakaan siitä, kuinka väärin sinut luokitellaan laajan kiinnostuksesi vuoksi. Uskaltaako kukaan järkevä enää opiskella arabiaa?

Arzamas-16

Marko Hamilo, tutustupa Always Innovating -firman laitteisiin nimeltä Touchbook ja Smartbook. Idea on siis toteutettu jo pari vuotta sitten, tosin käyttöjärjestelmä ei ole Microsoftilta.

Paula

Sähköisten kirjojen käytössä koulussa on yksi merkittävä huono puoli: laitteiden rikkoutumisherkkyys. Jos pudotat kirjan lattialle sille ei käy yleensä mitään, mutta jos pudotat iPadin se saattaa mennä rikki. Kirja voi myös hyvin pidettynä periaatteessa kestää vuosikymmeniä, mutta sähköiset kirjalaitteet taitavat vanhentua nopeassa tahdissa. Lisäksi voisin kuvitella, että peruskoulussa noita kalliita laitteita käytettäisiin kiusaamisen välineenä, ts. niitä varastettaisiin ja rikottaisiin "koulukavereiden" toimesta, eikä vain vahingossa. Tosin voidaanhan kirjojakin tuhota, mutta epäilen laitteiden rikkomisesta saattaisi tulla surempi ongelma.
Sinällään animoitujen kuvien tai videoiden käyttö esimerkiksi fysiikan opetuksessa kuulostaa hyvältä ajatukselta ja niitä tulisi hyödyntää jo nyt opetuksessa. Kouluihin vain joka luokkaan tietokoneet ja animaatiot sekä sähköiset kirjat pilvipalveluihin opetuksen tueksi ja sellaisella formaatilla,että voit käyttää mitä tahansa laitetta valintasi mukaan. Avustus sosiaalitoimesta jos perheelläsi ei ole varaa tietokoneeseen, joka alkaa nyky-yhteiskunnassa olemaan jo välttämättömyys.

MK

Sähköiset kirjat ovat nykyisellään toki rikkoutumisherkkiä, mutta erillisellä suunnittelulla koulukäyttöön sitäkin voitaisi vähentää. Tahallinen rikkomista voitaisi estää laskuttamalla vanhempia jotenkin nimellisesti hajonneesta laitteesta. Modulaarisella rakentella kuluvan näytönkin voisi vaihtaa. Suomesta varmasti löytyisi osaamista suunnitella laite ja sen tarvitsema softainfra. Ja jos laite jäisi koulun omistukseen, se voisi olla vähän kalliimpikin, koska käyttöikä olisi vuosia ja kattavuus lähes kaikki aineet. Nykyään kirjat uusiutuvat muutaman vuoden välein ja joka aineella on omansa, joten teoriassa kymmenen vuoden käyttöikä on vain teoriaa. Suurin etu laitteista olisi biologian ja maantieteen kaltaisissa aineissa, joissa tiedot todella vanhenevat kymmenessä vuodessa. Myöskään syventävän materiaalin lisääminen ei lisäisi painokustannuksia, jolloin niitä ei tarvitsisi vältellä.

Ramses

Marko Hamilo, katsopa sellaista laitetta kuin Asus Transformer. Se on juuri toivomasi kaltainen. Näytön saa irrotettua näppäimistöstä napin painalluksella, jolloin se toimii pelkkänä tablettina. Kun näppäimistön kiinnittää, kone toimii hyvin myös kirjoitustehtävissä, ja lisäksi näppäimistössä on lisäakku.

Antti

Joo, meillekin hankittiin Ramsesin mainitsema Asus Transformer, vieläpä 3G-versiona Saksan Amazonista. Hieno laite, ja alkuvuodesta ilmestyvä Prime-versio näyttää testeissä vielä paremmalta.

Tuija Matikka

Olen hieman yli vuoden verran lueskellut Samsung Tab (eli lääpykältä) Kindle-kirjoja. Mitään hienoja kuvia ja pelejä kirjoissa ei ole, mutta kirjan keveys on minulle tärkein ominaisuus. Lääpykkätelineessä saa säätää itselleen sopivan lukukulman.

Kytken paperikirjan kumilangoilla tarjotintyynyyn, jolloin minun ei tarvitse kannatella kirjaa. Tarjotintyynyllä kirja ei paina, mutta Kindle-kirjan kanssa ei tarvitse räplätä kumilankojen kanssa. Myös alleviivausten ja muistiinpanojen tekeminen on tosi näpsäkkää.

Mutta kyllähän se kieltämättä hirvittää, että kirjastoni alkaa karttua johonkin epämääräiseen pilveen jossain bitti-avaruudessa. Mutta on siinä bitti-pilvessä se hyvä puoli, että samaa kirjaa voi lukea eri laittelta.

Olin muutama viikko sitten Teneriffalla. Oikein pisti silmään, kun lähes joka toisella aurinkopedillä luettiin Kindlestä kirjaa. Sama juttu lentoasemalla. Näyttää siltä, että Kindle on vihdoinkin lyömässä itsensä läpi. Samoin kuin eri sortin lääpykät.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto