Manhattanin Keskuspuistoa Google Mapsin katunäkymästä.
Manhattanin Keskuspuistoa Google Mapsin katunäkymästä.

Tee varaslähtö. Minäkin matkustin New Yorkiin jo ennen lomani alkua.

Älkää kertoko pomolleni ;) , mutta tänä kesänä keksin, että pitkän virtuaalisen lomamatkan voi aivan hyvin aloittaa jo ennen loman alkua. Asetuin jo alkukesän viimeisten kiireisten työviikkojen aikana New Yorkiin, ja tein sieltä iltaisin ja viikonloppuisin retkiä Hudsonjoen laaksoon sekä valtateitä pitkin sisämaahan. Matka jatkui sitten melkein koko lomani ajan.

Reissasin Google Mapsin katunäkymiä vierittämällä, kuten viime kesänäkin. Silloin kuljin Etelä-Englannin fossiilirannikolla, Jurassic Coastilla. Silloin olin virtuaalituristina ensikertalainen, mutta tykästyin matkustustapaan niin, että tänä kesänä se tuntui jo itsestäänselvältä lomanviettovalinnalta.

Minun tapauksessani virtuaaliturismi kolahti niin vahvasti siksi, että ms-tautini takia en nykyisin jaksa reissata perinteisin menetelmin. Uskon kuitenkin, että virtuaalimatka voi olla elämys täyskuntoisellekin ihmiselle.

Kahden reissun tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä paljastan tässä matkareseptini muiden kokeilunhaluisten virikkeeksi:

1. Pettymyksen torjumiseksi tarkista ensin, että matkakohteesi on kuvattu Google Street Viewillä. Paras kattavuus on Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta.

2. Läsnäolontunteen saavuttamiseksi ajele katunäkymällä ainakin silloin tällöin katuja ja teitä pitkin sen sijaan, että pelkästään pomppisit kartan kautta näkymästä toiseen. Myös puistokäytävillä on kiva kuljeskella. Reaalikuljeskelun tavoin virtuaalikuljeskelussa voi löytää kulman takaa jotakin odottamatonta.

3. Antoisuutta matkaan saat panostamalla vastaaviin ajattelun apuvälineisiin kuin reaalimatkallakin: karttoihin sekä matkaoppaisiin ja muihin kohteesta kertoviin tai tarinaltaan sinne sijoittuviin kirjoihin. Jos löydät kiinnostavan matkakertomuksen, voit reissata kirjoittajan jalanjäljillä heti lukiessasi.

4. Elävyyttä saat liikkuvasta kuvasta. Youtubesta melko varmasti löydät kohteestasi senhenkisiä videoita kuin haluat katsella. Tunnelmaa tuo myös kohteeseen sijoittuvan leffan katselu.

5. Tallentaaksesi kivoimpia katunäkymäbongauksiasi ota kuvia. Sen voi tehdä ruutukaappauksilla, mutta ehkä virtuaalikokemus tuntuu elävämmältä, jos näpsit kamerallasi.

6. Live-nettikameroista voit käydä kurkkaamassa tunnelmia paitsi matkan aikana myös sen jälkeen. Virtuaalilomapaikasta ei ole pakko täysin poistua.

Lopuksi vielä muutama New York -virtuaalivinkki Googlen katunäkymäkeikalle. Alun perin valitsin kohteen, koska halusin tutustua alueen geologiaan. Siinä sivussa löysin kuitenkin muutakin, mikä toimi virtuaalisesti hyvin:

1. Ajele Brooklynilta Brooklynin sillan yli Manhattanille. Klassikon ainesta virtuaalisestikin.

2. Brooklynista korkean Williamsburgin sillan päältä on komea näköala East Riverin telakka-alueen yli Brooklynin sillan suuntaan.

3. Ota jokin New York -matkaopas ja ajele Manhattanilla jokin sen neuvoma kävelyreitti. Itseäni viehätti suomenkielisen Mondo New York -iPad-appsin ”ensikertalaisen Manhattan” -teemapäiväreitti.

4. Kiertele Keskuspuistossa. Minulla humahti siellä rattoisasti pari päivää. Yksi syy on se, että löysin erinomaisen puisto-opaskartan iPadiini. Toinen syy on se, että puiston laidalla olevan Metropolitan Museum of Artin saleihin pääsee Googlen katunäkymällä. Lisäksi museon omilta nettisivuilta kunkin salin teoksia pääsee ihailemaan isompina kuvina.

5. Katso jokin New York -leffa ja käy sen kuvauspaikoilla. Kaikkea löytyy väliltä Aamiainen Tiffanylla – Ghostbusters.

Jos Yhdysvaltain geologia sattuu kiinnostamaan, voin suositella esimerkiksi seuraavia sähkökirjoina löytyviä kirjoja: Annals of the former world, jossa kirjoittaja reissaa eri geologien kanssa Yhdysvaltain valtateitä, ja 101 American geo-sites you’ve gotta see, joka esittelee kohteita osavaltioittain. 

Takuupysyviä eivät virtuaalimatkan muistotkaan sentään ole. Olin ajatellut suositella yhtä erinomaista New Yorkin geologiaa esittelevää videota, jota katselin pariinkin otteeseen, mutta tällä välillä se olikin jo poistettu Youtubesta. Nyyh. :(

New Yorkin seudun kuuluisin geonähtävyys. Nämä Hudsonjoen Palisades-rantakalliot New Yorkia vastapäätä ovat muistumaa siltä ajalta, kun supermanner Pangaia alkoi hajota ja Atlantin valtameri revetä sen keskelle. Palisadesit muodostuivat valtavassa basalttilaavan purkauksessa, joka tunkeutui aiempien sedimenttikivien väliin jopa 300 metriä paksuna vaakakerroksena noin 190 miljoonaa vuotta sitten. Kuva George Washington -sillan päästä Google Mapsin katunäkymästä.

Kommentit (1)

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Lukija Oulusta lähetti sähköpostitse hyviä lisävinkkejä virtuaaliturismiin. Hän lupasi, että saan julkistaa ne täällä blogikeskustelussa. Ainakin minulle, joka en ole kovin teknisesti suuntautunut ihminen, nämä ovat tosi hyviä vinkkejä seuraaviin virtuaalilomakertoihin:

”Kannattaa asentaa Google Earth, jolla pääsee tarkemmin valitsemaan mitä kohteita näkyy.  Tasoista voi Galleria-osasta valita esim. 360 Cities-pallopanoraamakuvat, joihin kyllä pääsee suoraankin esim.
http://www.360cities.net/image/national-park-kurjenrahka-finland?utm_source=google_earth&utm_medium=all_images#0.00,0.00,70.0
Näillä pääsee pyörimään kannoillaan mielenkiintoisissa paikoissa laidasta laitaan.  Hiiren rulla zoomaa, nuolilla on helppo panoroida (hiiri toimii vähän takaperoisesti).  Yksi todella hieno toteutus on
http://astrofotografen.se/auroraborealis.html
Katselu vaatii yleensä Adobe Flash-pluginin, joka tulee (ja päivittyy) kätevimmin Google Chrome-selaimen mukana.
Google Earthillä pääsee myös "lentämään" kallistamalla katselukulmaa (helpoimmin Shift ja nuoli alas).  Shift ja nuolet sivuille kiertävät kohdetta kun taas Control + nuoli kääntää kuvakulmaa.  Perustilaan pääsee nopeasti painamalla r (reset - pohjoinen ylös ja kallistukset pois).  Andeilla ja Himalajalla riittää vuoria tutkittaviksi.  Panoramio-kuvista pääsee "turistikuviin" ja Street View-ukkoa raahaamalla näkee ensin kuvatut tiet sinisenä ja ukon voi pudottaa kuten selaimessakin valittuun kohtaan.  Tiellä pääsee eteen- ja taaksepäin parhaiten hiiren rullalla.
Jos tietokoneen liittää "3D" eli stereotelkkariin tai näyttöön, voi maisemista nauttia myös stereokuvana.  Se vaatii pientä viritystä laitteistosta riippuen, mutta se tarvitsee tehdä vain kerran.
Muita hyviä tasoja ovat tiet, lentokentät, tulivuoret, National Geographic-kuvat (myös merikohteissa) jne. Isolla telkkarilla virtuaaliturismista pääsee nauttimaan parhaiten.  Kokoruututila käyttöön (yleensä F11-nappi, jota voi joutua painelemaan pari kertaa) ja  esim. marraskuinen ilta työpäivän jälkeen piristyy kummasti pienellä maailmanympärimatkalla!
Hyvät Youtube/Vimeo/..-videot voi ladata omalle levylle tällä ilmaisella 4K Video Downloader-ohjelmalla
http://www.4kdownload.com/download
siltä varalta että video sattuu katoamaan. Omalta levyltä katselu käy sujuvasti nykimättä.”

Jokos se siitepölykausi alkoi. Kuva: James Gathany, Wikimedia Commons

Siksi nielty lipsahtaa väärään kurkkuun, siitepöly allergisoi ja ruoka sairastuttaa.

Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu, tuskailee tervassa rimpuileva varislintu. Sanonta tuli tänään mieleeni, kun vetäisin sylkeä väärään kurkkuun. Kurkunpään rakenne on silkkaa sekundaa, kun syödessään ja juodessaan voi tukehtua!

Ai mitenkö tervalintu liittyy kurkunpään rakenteeseen? 

Kurkunpää on hyvä esimerkki evoluution tuotteista. Tuppaa syntymään riittävän hyvää, ei täydellistä. Kurkunpäämme rakenteen ansiosta voimme puhua, mikä on lajimme menestyksen kannalta kieltämättä avainkeksintö, mutta toisaalta aina joku tukehtuu pullaan. Valitse siitä. Nokka tai pyrstö.

Tähän aikaan vuodesta monella alkavat myös siitepölyallergian oireet. Allergioiden yleisyyttä nykymaailmassa on selitetty sillä, että ihmisten lapsuus on kulunut turhan hygieenisessä ympäristössä. Ei ole tarpeeksi altistuttu loismadoille ja maaperän bakteereille tai eläinten kantamille mikrobeille, jolloin elimistön puolustusjärjestelmä tekemisen puutteessa turhautuu ja sitten innostuu turhasta.

Tuosta sitten tavataan päätellä, että kannattaisi palauttaa vauvat luontoon: kannustaa mullansyöntiä ja koirankakassa kieriskelyä. No, voi olla, että allergiat vähenisivät. Toisaalta kuka tietää, miten kivaa erilaisten lois- ja mikrobi-infektioiden yleistyminen saman käyttäytymisen myötä olisi. Ehkä niistä olisi nykymaailmassa vähemmän riesaa kuin allergioista, mutta ilman laajaa kokeilua on vaikea sanoa.

Pointtini on, ettei allergioiden ja infektioiden välillä välttämättä ole mitään ihanneratkaisua, jonka valitsemalla väestö pysyisi terveenä. Ennemminkin veikkaisin, ettei evoluutio ole tuottanut terveystakuuta lainkaan, vaan joudumme valitsemaan riesojen välillä.

Toinen asia, jossa ihmettelen joskus aistimaani uskoa täydellisen terveelliseen elämäntapaan, on ruoka. Miksi evoluutio olisi tuottanut terveystakuuta tässäkään?

Väestötutkimusten perusteella voidaan kyllä sanoa, että tietynlaiset ruokavaliot ovat ihmisille yleensä terveellisempiä kuin eräät muunlaiset. Siksi ravitsemussuositusten noudattaminen on todennäköisin tie niin terveellisen syömiseen kuin mahdollista.

Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan.

Kommentit (5)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5656

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi, mutta evoluutio kyllä tekee niin, itse asiassa sen toimintahan juuri perustuu siihen. Mutaatiot ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia ja enimmäkseen vahingollisia kohteilleen, mutta lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen - eli ne satunnaiset osumat ovat tärkeämpiä kuin lukuisemmat hudit. Satunnaisuus taas on vahvuus, koska pitkässä juoksussa myös kaikkien eliöiden elinympäristön muutokset ovat satunnaisia. Ja tuostahan evoluutiossa on kyse, sopeutumisesta.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Poistunut
Liittynyt12.7.2010
Viestejä7667

"Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan."

Noinhan se taitaa olla. 
Toisaaltaan hiukka epätäydellinen on olosuhteiden muuttuessa kuitenkin käyttökelposempi kuin johonkin hommaan tehty aivan täydellinen. Eli on kuitenkin viisasta jättää "takaovi" hiukka raolleen jos on syytä tai tarve paeta nopeasti.

Eilen juuri käytiin emännän ja pojan kanssa syömässä japanilaista ruokaa. Jos olis pakko valita mitä söisin lopunelämäni niin japanilainen vois olla aika lähellä. Emäntä valitsi tietysti oman kotiruokansa Thaimaalaisen, kun kysyin. Jos jotain on vetänyt aikojen alusta saakka niin silloin se kai sopii paremmin yksilölle kuin jollekkin muulle, esim. minulle. En ole syönyt suomalaista "perinneruokaa" säännöllisesti enää 26 vuoteen, kaikkea muuta kuitenkin. Siksi olisikin helppo valita vaikka Japanilainen. (takaovi)

Kyllähän syömisen filosofiasta saadan erittäin monimutkainen ja jopa hyvä bisnes kun syödäkkään ei voi ilman asiantuntijan apua ja neuvoja. Sekotetaan siihen vielä kaloriteorian lisäksi veriryhmään perustuva ajattelu, luonnekuva ja optimaalinen kombo hiilareita, proteiinia ja rasvaa päivän aktiviteeteista niin eiköhän tuolla jo saada normihanun pää sekasin. Menkää vaikka www.pakkotoisto.com katsomaan. Siellä on jo NIIN moni aivan pihalla ja ruokavaliot OSTETAAN asiantuntijalta, kun ei enää osata syödä.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
SamBody

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi,

Tarkalleen ottaen hän sanoi puhuessaan kvanttiteoriasta, että "Tuntuu vaikealta edes yrittää salaa vilkaista Jumalan kortteja. Mutta että hän heittäisi noppaa ja käyttäisi 'telepatiaa'... siihen minä en usko hetkeäkään."

SamBody
lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen. Se, että satunnaisen mutaation kautta syntyy etua jollekin lajille jossa tämä DNA sattuu olemaan, on vain puhdas sattuma. Evoluutio tai laji ei pyri jatkumaan vaan elämä itse sekä survival of the fittest siinä sivussa on vain jakaantumisen onnekas sivutuote siinä prosessissa, jossa DNA monistuu. Kopioituvalla DNA:lla ei ole tarkoitusta tai päämäärää per se, se vaan kopioituu. Ja sen sivutuotetta on se mitä me kutsumme elämäksi.

Hämmentää.

Pacanus Rusticanus
Liittynyt1.2.2010
Viestejä7843
Vatkain

 

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen.

Hmmm. Onko tällainen koulukunta olemassa? Pohjimmiltaan tuo on noin, vaikka toisaalta ei olekaan. Muna ja kana, sano.

- Ubi bene, ibi patria -

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Entäpä jos maailmamme on sittenkin Leibnizin (IQ n.200) "paras mahdollinen maailma"? Leibnizin perusteluna oudolta kuulostavalle väitteelleen on hänen näkemyksensä täydellisen luojajumalan ominaisuuksista:

http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn961-15.pdf

Käytännössä tiedämme maailman sisältävän paljon sellaista, mitä ei oikein voi nimittää hyväksi, saati sitten parhaaksi.. (ajatellaan vaikka sotia, sairauksia, kuolemaa, luonnonkatastrofeja, tylyyttä ja julmuutta ihmissuhteissa, rikollisuutta, vanhusten puutteellista  hoitoa,..)

Mutta onhan Leibniz ollut tietoinen kaikesta tästä, ja siitä huolimatta  IQ200 -aivot ovat tuottaneet tuollaisia ajatuksia. Entäpä jos korvaamme luojajumala-käsitteen modernin fysiikan lainalaisuuksilla. Kaksi tärkeintä fysiikan peruslakia on saattanut olla Leibnizin aivoissa ikään kuin idullaan suunnaten näin implisiittisesti hänen mielekkääksi kokemiaan ajatuksia.

Nämä kaksi fysiikan syvintä lainalaisuutta ovat pienimmän vaikutuksen periaate ja Feynmanin polkuintegraali.

Pienimmän vaikutuksen periaatetta (PLA) Maupertuisin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti avoimiin systeemeihin soveltava prof. Arto Annila on osoittanut elämänilmiön tai kosmologisen ilmiön toisensa jälkeen selittyvän Annilan ensimmäisenä maailmassa johtaman PLA:n kaavan avoimille systeemeille avulla

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Teor.fys.professori Keijo Kajantie on myös pohdiskellut PLA:n ja "parhaan mahdollisen maailman" yhteyttä suljetuissa systeemeissä

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/kajantie.pdf

Uudessa kirjassaan "Suuri suunnitelma" Hawking ja Mlodinow korostavat (varsin yleistajuisesti) Feynmanin polkuintegraalia maailmankaikkeuden keskeisenä muotoajana. Kirjassaan "Monimutkaisuus" Kari Enqvist toteaa, että joka ei tunne polkuintegraalia, nukkuu vielä syvää ruususen unta.

Seuraava Hawkingin ja Mlodinowin kirjan arvostelu on melko pitkällinen tuoden kuitenkin valokeilaan tavallista enemmän modernin kosmologian aspekteja:

http://lukupiiri1.blogspot.fi/2012/04/stephen-hawking-leonard-mlodinow-suuri.html

Mitä nämä PLA ja Feynmanin polkuintegraali yhdessä saavat aikaan? Kun elektronikin siirtyessään kulkee kaikki maailmankaikkeuden paikat läpi ja ilmeisesti tuo muodostuvaan rataansa niistä kaikista "terveisiä", ja kun "nettosiirtymä" aina johtaa PLA:n mukaan energian tasoittumiseen maksimaalisella nopeudella, tämän pienimmästä suurimpaan ulottuvan kosmisen näytelmän lopputuloksena on joka hetki paras mahdollinen maailma

Jättiläisten neuvoston rinki kulkee Bereniken hiusten, Ison karhun ja Kassiopeian kautta. Kartta vastaa maalis-huhtikuun vaihteen iltayötä.

Isojen naapurigalaksien kehä kulkee Otavan kautta.

Suuret Paikallisen tason galaksit ympäröivät meitä renkaana, Jättiläisten neuvostona, jonka läpimitta on noin 20 miljoonaa valovuotta. Näin kertoi tiedetoimittajakollega Timo Paukku Helsingin Sanomien tämänpäiväisillä tiedesivuilla. Tykkäsin. Minusta on kiva koettaa hahmottaa, millaisessa avaruuden ympäristössä elämme, ja tämä valtava galaksien rinki antoi uuden kiintopisteen, johon itsensä voi rinnastaa.

”Yhtäkään näistä kirkkaista galakseista ei voi nähdä paljain silmin”, Paukku pahoittelee. No ei se mitään. Voimme kuitenkin tarkistaa, mitä reittiä rinki kulkee taivaan poikki.

Hesarin kartan ja muutaman nettihaun perusteella Jättiläisten neuvosto istuu Suomesta näkyvällä taivaalla tällaisella tähdistöjen polulla: Vesikäärme (galaksi M83), Bereniken hiukset (M64), Ajokoirat (M94), Iso karhu (M81 ja M82), Kirahvi (IC342), Kassiopeia (Maffei 1 ja Maffei 2) sekä Kuvanveistäjä (NGC253).

Esimerkiksi Ursan tähtikartasta selviää, että reitti kulkee aina melko keskeltä täkäläistä taivasta; se vain pyörii maapallon pyörimisen myötä. Vaikkapa nyt maalis-huhtikuun vaihteessa reitti kulkee illalla kello 22 suunnilleen kaakosta luoteeseen. Kello 2 aamuyöllä se kulkee pohjoisesta etelään.

Parhaiten erottuvat tähtikuviot tuolla taivaankaistalla ovat Ison karhun Otava ja Kassiopeian tuplavee.

Mutta vaikkei tähtiä edes näkyisi, voi kartan perusteella tarkistaa suunnan ja kuvitella, miten Jättiläisten neuvoston kehä kaartaa ympärillämme.
Kaukanahan se on, sillä sen lähimmästäkin osasta valon matka tänne kestää kymmenisen miljoonaa vuotta.

Toisaalta kymmenen miljoonaa valovuotta ei suhteessa oman galaksimme kokoon ole mikään aivan käsittämätön etäisyys. Linnunradan kiekon halkaisija on vähintään satatuhatta valovuotta, joten kymmeneen miljoonaan valovuoteen mahtuisi enintään sata meidän galaksiamme rinnakkain. Jos galaksi olisi ihmisen kokoinen, matka olisi alle 200 metriä.

On jännä kuvitella, että joku Jättiläisten neuvoston mahdollisista asukkaista tiiraisi jollakin käsittämättömän nokkelalla kaukoputkella tähän suuntaan ja näkisi mioseenikautisen maailman, jossa Intian manner olisi juuri päätynyt nokkakolariin Aasian kanssa ja simpanssi ja ihminen olisivat vasta kipinöitä muinaisen ihmisapinan silmissä.

Kommentit (2)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Tuo loppukappale toi erään tieteisromaanin niin voimakkaasti mieleen, että on melkein pakko mainostaa sitä. Se on Erkki Ahosen "Syvä matka":

http://www.kiuruvesi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kirjasto/Kotiseutukirjailijat/Erkki-Ahonen/Tuotanto/Syva-matka-(1976)

"Saippuavaahto kuvaa parhaiten sitä, kuinka galaksit ärjestyvät seinämiksi ja säikeiksi" (Timo Paukku, H.S. 31.04.2014)

Herää kysymys, mistä oikein on kysymys, kun galaksitkin organisoituvat mielekkäiksi rakennelmiksi. Onkohan avaruutta tutkittaessa huomioitu sen täyttävä plasma, jonka säikeet yhdistävät galakseja ja tietenkin myös niiden osia?

http://www.youtube.com/watch?v=aPwyOef18ZQ

Plasman kanssa yhteydessä tai ilman sitä voisi avaruutta pitää myös jättiläismäisen Nambun-Goldstonen kentän (tai NG-kenttien) organisoimana systeeminä. Hiroomi Umezawan skenaariossa NG-kentän defektit edustavat kenttään spontaaneissa symmetriarikoissa varastoituneita vapausasteita jalostuneessa muodossa. (Esimerkiksi supranesteen vaihevapausasteen varastoituessa NG-kenttään se kiertyy esiin jalostuneessa muodossa kentän topologisina defekteinä, vortekseina.)

Avaruuden oliot kuten galaksit voisivat olla tällaisia kosmisen NG-kentän topologisia defektejä tai sellaisten kasautumia..

Jos myös esim.elävän solun sadat erilaiset molekyylikoneet olisivat biologisten NG-kenttien defektejä, voitaisiin koko maailmankaikkeuden sanoa järjestyvän samalla, itsesimilaarilla tavalla. Itsesimilaarisuuden onkin arveltu lävistävän kaiken olevan pienimmästä suurimpaan

 https://www.google.fi/search?q=self+similarity+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=Rk47U6WeIIqO4gSC-oDACw&ved=0CC8QsAQ&biw=1280&bih=585

Koska spontaanit symmetriarikot ja niihin kuuluvat NG-bosonit ovat universaali organisoiva prinsiippi luonnossa, voitaisiin niiden avulla ehkä selittää monet tuntemattoman (ja pelkästään oletetun) pimeän aineen aiheuttamat ilmiöt

http://www.tiede.fi/keskustelu/21601/ketju/defektit_materian_ydintaso

Noin alkajaisiksi tuli tämmöisiä ajatuksia mietiskellessä "galaktista saippuavaahtoa"..

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Blogin loppukappale toi pakottavasti mieleen toisenkin teoksen, Itao Calvinon "Kosmokomiikkaa", jossa pähenkilö näkee miljoonien valovuosien päässä nousevan kyltin, jossa lukee "minä näin sinut". Ja nopea lasku osoittaa, että juuri silloin päähenkilö oli ollut tekemässä jotain häpeällistä. Päähenkilö kirjoittaa kyltin, jossa yrittää selitellä tekemistään. Pian alkaa avaruudessa vilkkua viesti toisensa jälkeen..

http://www.kiiltomato.net/italo-calvino-kosmokomiikkaa-le-cosmicomiche-1965-suom-1969/

Erään ystäväni laskiessa galaksien kiertosuuntia (tms.) hän kertoi todenneensa, että useimmat galaksit pyörivät samaan suuntaan. Tällä ilmiöllä olisi kiintoisa selityskin, Falaco-solitoni, joka kytkisi toisiinsa aina kaksi galaksia. Falaco-solitonin on ensimmäisenä esitellyt fysiikanprofessori Kiehn.

Falaco-solitonin näkee selvästi tiskatessa, kun vetäisemällä tiskivettä lusikalla aiheuttaa kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää suppiloa. Jos tiskivedessä on puurohöytyviä voi nähdä vieläpä suppiloita yhdistävän säikeen, joka kaartuu pinnan alla.

Jos säie katkaistaan, solitoni häviää silmänräpäyksessä.

Vaikka tiskipöydän Falaco-solitoni on jokaisen nähtävissä,  se edustaa kaikissa mittakaavoissa kvarkeista kosmologiaan esiintyviä Falaco-solitoneja, kaikkialla samanrakenteisia topologisia defektejä.

https://www.google.fi/search?q=falaco+soliton&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=v99BU7rGBOTMygOonoKYDQ&sqi=2&ved=0CDEQsAQ&biw=1280&bih=585

Jos kaksi galaksia muodostaa Falaco-solitonin "suppilot" ja yhteyssäie on kaareva, galaksit näyttävät pyörivän vastakkaiiin suuntiin, mutta yhteyssäikeen suoristuessa ne pyörivätkin samaan suuntaan.

 Tiskivedessä Falaco-solitoneilla on vakioinen pyörimissuunta. Kaksi vastakkain törmäävää Falaco-solitonia karkottavat toisiaan. Jos toinen Falaco-solitoni olisi nurinpäin (niin kuin avaruudessa voisikin olla), ne törmätessään luullakseni lähentäisivät toisiaan toimien siis kuten saman- tai erimerkkiset sähkökentät.

Falaco-solitoni voi olla yksi kosmologisen organisaation ymmärtämisen avaimia. Niinpä blogissa kuvattu galaksiryhmittymä voisi ilmentää hieman tiskiveden pintaa muistuttavia kosmologisia pintoja, tihentymiä, joille galaksit olisivat ryhmittyneet