Keksintöjä syntyy, kun tutkijat saavat vapaasti haahuilla.

Annoimme lukukauden päätteeksi Tiede-lehden lahjaksi sadalle lukiolaiselle ja yläkoululaiselle.

Pyysimme opettajilta ehdotuksia lehtistipendin saajiksi. Perusteluja oli riemastuttava lukea. Vaikka jotkut innostuivat povaamaan oppilaalleen huippututkijan uraa ja yksi jakoi jo nobelinkin, useimmat tyytyivät kehumaan oppilaidensa tiedonjanoa, intoa ja aktiivisuutta.

Myös sellaista aktiivisuutta, joka ei näy arvosanoina vaan esimerkiksi elävänä luontoharrastuksena tai hyvän hengen luomisena luokkaan.

Mukana oli myös seuraava perustelu: ”Miksi se on niin? Voisiko asia olla myös näin? Oppilaan vilpittömästi esittämät ihmettelevät kysymykset tunneilla haastavat opettajankin miettimään omia perustelujaan ja tarkistamaan ajatteluaan. On virkistävää ja motivoivaa, että saa opettaa tällaista nuorta.”

Stipendillä palkitun nuoren ominaisuudet ovat oikeastaan samoja, joita vaaditaan tutkijalta. Olennaisinta on epäily, kysyminen. Se on tieteessä paljon tärkeämpää kuin todistusten aukoton varmuus. Suuret keksinnöt ovat syntyneet silloin, kun tutkijat ovat saaneet vapaasti ihmetellä.

Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ihmettelyn aika alkaa olla kortilla. Kaikesta säästetään. Leikkaukset ovat vieneet arjen kampuksilla niin ahtaalle, että moni tutkija on muuttanut parempien olojen perässä ulkomaille. Suomi kouluttaa kalliisti, ja joku muu kerää hedelmät. Ei kuulosta kovin fiksulta.

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola aistii ilmassa muutoksen tuulia. Päättäjien odotukset ja asenteet eivät ole enää entisensä. Tieteen vapaudesta ja perustutkimuksesta höpiseviä tutkijoita on alettu pitää turhina. Heitot tyhjäntutkijoista ja kaiken maailman dosenteista ovat oireellisia.

Nyt haetaan tehoja. Soveltavaa ja lyhytjänteistä tutkimusta arvostetaan ja se saa rahoitusta. Muu nähdään hyödyttömänä puuhasteluna tai turhuutena. Suomella ei ole varaa samppanjaan ja vaahtokarkkeihin.

Kyseessä on kuitenkin näköharha. Yliopistot eivät ole kone, eikä missään ole ruuvia, jota vääntämällä kone alkaisi suoltaa huipputiedettä, Kantola muistutti toukokuussa Helsingin Sanomissa.

Innovaatioita ei voi tilata sormia napsauttamalla. Huippua syntyy hitaasti, jos ollenkaan.

Jos ihmettely ja perustutkimus eivät ole kunniassa, on kuin rakentaisi hiekalle. Uudet nokiat jäävät haaveeksi.

Joutilasta ihmettelyaikaa alkukesään Tieteen lukijat!

Kommentit (0)

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat