Kuva: Wikimedia Commons.

Suomessa autot ovat tasa-arvoisempia kuin koululaiset.

Käytin auton katsastuksessa. Läpi meni, että heilahti. Ei moitteen sanaa.

Katsastusmiehen ahertaessa ehdin hörppiä kahvit ja tutustua katsastuksen arvosteluperusteisiin. Kuivakkaaseen asiakirjaan oli präntätty todella tarkat tiedot ja määräykset syistä, joiden perusteella katsastusmies voi hylätä ajoneuvon tai kutsua sen jälkitarkastukseen, kunnes vika on korjattu.
Näitä pelisääntöjä noudatetaan kaikissa katsastuskonttorissa aina Hangosta Nuorgamiin. Jok’ ikinen kiesi — uusi tai vanha, punainen tai valkoinen — saa yhdenvertaisen kohtelun.

Suomessa autot ovat tasa-arvoisempia kuin koululaiset. Samalla osaamisella saa yhdessä koulussa arvosanaksi kahdeksikon, toisessa kuutosen. Opinahjo ratkaisee, eivät nuoren taidot.

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan peruskouluissa annetaan päättöarvosanoja kirjavin perustein historiassa ja yhteiskuntaopissa. Aiemmin ilmiö on havaittu matematiikassa ja äidinkielessä.

Filosofian tohtori Najat Ouakrim-Soivion mukaan vääristymää selittää kuuluisa Gaussin käyrä, normaalijakauma. Siinä hyviä ja heikkoja oppimistuloksia väännetään käyrälle joka lukuvuosi suurin piirtein saman verran — osaamisen tasosta riippumatta.

Peruskoulu luopui Gaussista ja suhteellisesta arvioinnista kohta 30 vuotta sitten, mutta opettajat eivät. Arvosanoja miettiessään he vertaavat edelleen oppilaita toisiinsa. Esimerkki: arvosanoja saatetaan antaa tasaisesti, vaikka kaikille luokan oppilaille kuuluisi surkean osaamisen perusteella kuutonen.

Ikävimmin käyrä puree niin sanotuissa hyvissä kouluissa. Kiitettävää ei saa, vaikka ansaitsisikin, koska vertailuryhmä on kivenkova. Heikommassa koulussa arvostellaan yläkanttiin.   

En syytä opettajia. Oppilaan arvioinnin ohjenuorat on kirjattu peruskoulun opetussuunnitelmaan, joka on konkreettisuudessaan jokseenkin kaukana katsastajan käsikirjasta — löyhä ja epäselvä. Kun kriteerit ovat hämärät, kiusaus lipsua Gaussin käyrälle on suuri.

Epäreilu arvostelu on iso yhdenvertaisuusongelma. Pelissä voi olla nuoren koko tulevaisuus.

Parhaillaan kymmenet tuhannet nuoret hakevat jatkokoulutuspaikkaa lukioihin ja ammattioppilaitoksiin. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo voi ratkaista, pääseekö haluamaansa jatkokoulutukseen. Tiukassa kisassa paikka voi mennä nuorella, jolla on heikompi osaaminen, mutta paremmat arvosanat päättötodistuksessa. Alakanttiin arvosteltu saattaa luopua unelmistaan, koska luulee, ettei hänellä ole lukupäätä.

Opetusministeri Krista Kiuru käynnisti äskettäin kehityshankkeen, jonka tavoitteena on päivitetty versio peruskoulutuksesta, koulu 3.0. Jos saa toivoa, niin voisiko päivityksen aloittaa ilmiselvästä yhdenvertaisuusongelmasta?

Lue Tiede.fi:n  uutinen kouluarvostelun epätasaisuudesta.

Kommentit (3)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5354

Itse aikoinani peruskoulua käydessäni viimeisellä luokalla järjestettiin vieraissa kielissä ns kansallisia tasokokeita. Mikä estäisi tuonkaltaisen järjestelyn ulottamisen kaikkiin lukuaineisiin? Noiden tuloksethan voisivat olla vahvassa roolissa päättöarvostelua tehtässä.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241
SamBody

Itse aikoinani peruskoulua käydessäni viimeisellä luokalla järjestettiin vieraissa kielissä ns kansallisia tasokokeita. Mikä estäisi tuonkaltaisen järjestelyn ulottamisen kaikkiin lukuaineisiin? Noiden tuloksethan voisivat olla vahvassa roolissa päättöarvostelua tehtässä.

Jotenkin vain vaikuttaa siltä, että yhteiskunnalle ei olisi kovin edullista järjestää tai edes yrittää järjestää kaikki jäsenensä objektiivisten paremmuuskriteerien mukaisesti.

Sellaiseenhan tietysti tähdättäisiin arvottamalla oppilaat paremmuusjärjestykseen tasokokeiden avulla ikään kuin ylioppilaskirjoituksissa.

Yläkoulu muuttuisi stressintäydeksi hiostuslaitokseksi, koska oppilaiden objektiivinen tasokoemenestys jäisi ratkaisevasti opettajan ja häntä valvovan rehtorin kontolle. Luokitellessaan yläkouluja opetusviranomaiset tosiasiassa luokittelisivat ko. koulujen opettajien opetustaitoa. Eikä edes sitä, vaan taitoa orjallisesti hiostaa oppilaitaan arvioimiensa kysymystyyppien vastaamiseen.

Hiostusmentaliteetti ulottuisi piankin alakoulun viimeisille luokille asti. Kukapa luokanopettaja tahtoisi työtään moitittavan yläkoulun opettajan taholta.

Jos esimerkiksi fysiikan opettaja vapaasti toimiessaan saisi oppilaansa oivaltamaan fysiikan olemuksen tavallista kirjaviisautta syvällisemmin, he eivät kuitenkaan hyötyisi siitä, vaan häviäisivät. Esimerkiksi asiaa valaisevia oppilastöitä ei käytännössä voisi tehdä, koska niiden tuntemisesta ei olisi tasokokeessa mitään hyötyä.

Osa oppilaista eläisi myös jatkuvassa stressissä tietäessään, että kaikki riippuu heidän menestyksestään tulevissa "alioppilaskirjoituksissa". Joukko ahkeria poikia ja etenkin tyttöjä pänttäisi iltakaudet ja varmaan läpäisisikin testit hyvin ahkeruutensa ansiosta. Periaatteessa yläkoulun ei kuitenkaan tulisi olla opillinen hiostuslaitos. Koulussa on aina muutama huippuälykäs tyyppi, jolle koulun simppelit kurssit ovat liian tympeitä johtaen heikkoon tasokoemenestykseen ja parhaista paikoista karsiutumiseen.

Nykyinen karsintamenettely jatko-opintoihin on aika hyvä. Lukioihin mennään sitä vastoin arvosanojen perusteella, ja tämän tuloksena muodostuu suureen kaupunkiin joitakin alemman lähtötason omaavia lukioita. Esimerkiksi yhden tuntemani tällaisen opetus on tasokasta, kun taas sain eräässä liki korkeimman lähtötason omaavassa lukiossa seurata joitakin tunteja oppilaiden nuokkuessa apaattisina.

Eräs entinen oppilaani kertoi kokemuksenaan huippulukiosta, että esimerkiksi yhteistyö, jota pedagogit korostavat, oli olematonta. Jokainen pelasi vain omaan pussiinsa.

"Iloiset oppilaat, iloiset opettajat, rehtori kaikkein iloisin", Comeniuksen syvä viisaus saisi heittää koulusta ulos kaiken hiostamisen luonnollisen ahkeruuden ja kiinnostuksen kustannuksella. Miksi näin ei aina tapahdu? Kun luokattoman lukion perustajiin kuuluvaa Touko Voutilaista haastateltiin radiossa, hän sanoi: "Luokaton lukio tosin tuli, mutta se, mihin pyrittiin, pedagoginen uudistus, jäi tulematta." Myös alemmilla asteilla pedagoginen uudistus odottaa vielä tulemistaan. Esimerkiksi Kasvatus -lehdessä arvioitiin erään aineryhmän oppikirjoja todeten ne täysin epäpedagogisiksi. Arviointi ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin.

Toinen syy miksi Comeniuksen oppi ei voisi toteutua tiukan tavoitteellisessa oppimisympäristössä on varmaan oppilaiden vanhempien taholta opettajaan kohdistuva paine, joskus jopa uhka. Tätähän esiintyy jo nykykoulussakin.

Oppilaat tehokkaammin luokitteleva menettely voisi näennäisesti poistaa nykyisen "väärän paremmuusjärjestyksen" mutta samalla - niin uskon - yhteiskunta heikkenisi ja muuttuisi eriarvoisiksi ryhmiksi. Pitäisi pikemminkin panostaa pedagogiseen uudistukseen.

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat