Kuva: Wikimedia Commons, Martinhampl.

Vääräleukojen mukaan närpiöläiset ovat niin uteliaita, etteivät malta edes kuolla.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, kertoo huhtikuun Tiede-lehden pääjuttu.

Suomea halkoo Oulun alapuolelta itäiselle Suomenlahdelle ulottuva rajalinja, joka jakaa meidät sairaampaan ja terveempään puoliskoon. Mitä pidemmälle itään ja koilliseen mennään, sitä kurjemmin kansalla menee. Rajalinjan länsipuolella väki sen kun porskuttaa. Kipeä asetelma on ollut sama satoja vuosia eikä loppua näy.

Mikä tekee terveyserot? Varmaa vastausta eivät tutkijatkaan tiedä. Osan voi selittää itä- ja länsisuomalaisten toisistaan poikkeava perimä, mutta tuskin kaikkea.

Yllättäen jyrkkiä kahtiajakoja löytyy myös alueiden sisältä, erityisesti Pohjanmaalta Kristiinankaupungin ja Kokkolan väliseltä rantakaistaleelta. Alueen kunnissa asuu rinnakkain suomen- ja ruotsinkielisiä, ja jälkimmäiset elävät järjestään terveempinä ja pidempään.

Hyvän esimerkin tarjoaa kuntapari Närpiö–Teuva. Maankuulun tomaattipitäjän asukkaiden enemmistö vääntää toista kotimaista oudolla nuotilla, mutta kieltä suurempi rako teuvalaisiin repeää terveystilastoista. Närpiöläiset potevat vähemmän työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia ja tapaturmia ja voivat muutenkin paremmin.

Tervaskantojen paljous Närpiön keskusraitilla on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä ihme. Ruotsia äidinkielenään puhuva nainen voi odottaa elävänsä 85 vuotta, teuvalainen ikätoveri viitisen vuotta vähemmän.  

Kieli ei ole geeneissä, joten terveempi perimä ei oikein kelpaa vastaukseksi terveyseroihin. Jos oltaisiin pääkaupunkiseudulla, eron voisi selittää bättre folk -ilmiöllä, koska varallisuus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Närpiössä ei kuitenkaan asu uusrikkaita eikä vanha raha juhli. Sekä alueen ruotsinkieliset että suomenkieliset ovat suhteellisen pienituloisia ja vähän koulutettuja.

Mikä pidentää närpiöläisten ikää? Joku vääräleuka on tarjonnut selitykseksi yltiösosiaalisuutta ja suorastaan sairaalloista kiinnostusta naapurien tekemisiin: närpiöläiset ovat niin uteliaita etteivät malta edes kuolla.

Jokaisessa vitsissä on siemen totuutta, tässäkin. Dosentti Markku T. Hyypän mukaan ruotsinkielisten salaisuus on sosiaalinen pääoma, jonka voisi tiivistää Muumimaailmasta tuttuun me-henkeen. Suomenruotsalaiset seudut pursuavat erilaisia seuroja, harrastuspiirejä ja kotiseutukuoroja. Ihmiset harrastavat ja viihtyvät keskenään, ahertavat yhteisten päämäärien hyväksi ja luottavat toisiin. Muita tuetaan ja kannustetaan, eikä ketään jätetä piirin ulkopuolelle. Vanhaa ja vanhoja arvostetaan, ja perinteet ovat kunniassa.

Mikä kiinnostavinta Muumilaakson henki – ihmissuhteet, naapuriapu ja hyvät ystävät – periytyy. Asia osoitettiin joitakin vuosia sitten vertailemalla identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia.

Enää tarvitsisi keksiä, kuinka muumien yhteisöllisyys saadaan leviämään Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Kommentit (2)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Sosiaalisuuden periytyminen voi olla osaksi epigeneettistä. Myös kielessä voi piillä epigeneettisesti elintoimintoihin vaikuttava myönteisyys (ruots.) ja kielteisyys (suom.). Niinpä kun ruotsinkielinen sanoo, ettei hän syö, hän aloittaa positiivisesti sanomalla "syön". Suomenkielinen taas aloittaa vastaavan ilmaisun torjuvalla kieltosanalla "en".

Jatkuva kieltosanalla aloittaminen voi vähitellen kertyä epigeneettiseen "informaatiokerrokseen" ja siitä edelleen genomiin vaikuttaen aina aluksi lamauttavammin kuin myönteinen aloitusmuoto.

Tämä on tietysti vähäistä, mutta joidenkin vakioinen "ei" -aloittaminen normaalissa keskustelussa tai väittelyssä suorastaan tuntuu tympeältä.

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat