Kuva: Wikimedia Commons, U. S. Fish and Wildlife Service.
Kuva: Wikimedia Commons, U. S. Fish and Wildlife Service.

Paikallisyhteistyö on toiminut vesiensuojelussa. Miksei susien?

Kuvitellaan tilanne: nuotiotulille istahtaa joukko maakunnan miehiä, kokeneita erämiehiä kaikki. Heitetään ilmoille kysymys: sopiiko susi Suomen luontoon? Vastaus tulee kuin pyssyn suusta: Totta kai sopii! Siirtoistutettuna maan alle. Mielellään parin metrin syvyyteen.

Susi on eläin, joka herättää harvinaisen paljon tunteita. Skaala vaihtelee sokeasta vihasta ja salametsästyksestä kiihkeään puolustamiseen. Susi myös jakaa kansaa. Ylen tänä vuonna tekemän arvokyselyn mukaan kansalaiset ovat jyrkän erimielisiä kolmesta asiasta: homoliitoista, ruotsin kielen asemasta ja susien metsästyksestä.

Mikä sudessa pistää vihaksi? Se tappaa karjaa, kotieläimiä ja kilpailee saaliista metsästäjien kanssa. Erityisen paljon pahaa verta herättää susien taipumus tappaa koiria. Pihavahdin tai hirvikoiran haukku on joillekin yksilöille yhtä vastustamaton kutsumerkki kuin vellikello muinoin. Syömään! Kun paras kaveri raadellaan palasiksi, metsämiehen on vaikea antaa sitä anteeksi.

Vihaa yleisempää on pelko varsinkin niillä paikkakunnilla, joille sudet ovat vasta asettuneet. Pelko on syytä ottaa vakavasti, vaikka faktojen valossa karhu ja hirvikin ovat sutta vaarallisempia ihmiselle.

Tunnustan. En itsekään jättäisi pientä lasta yksin pihalle susialueella. Susi kantaa harteillaan historiasta tiedettyä lapsensurmaajan taakkaa. 1800-luvulla laji hävitettiinkin koko maasta.

Taas susi haluttaisiin häätää Suomesta – tai ainakin rajoittaa sen levinneisyys Ranuan eläinpuistoon.

Enää se ei onnistu. Susi on Euroopan unionin suojeluksessa. Sen sijaan sitä on opittava sietämään. Vahinkosudet ja arvaamattomasti käyttäytyvät yksilöt on kuitenkin syytä hävittää. Se ei ole tappio susikannan suojelulle, kirjoittaa petotutkija Ilpo Kojola Tiede-lehden uudessa vierasblogissa.

Susialueilla asuvien ihmisten suhdetta petoihin on tutkittu monessa maassa. Yksi viesti on ylitse muiden. Viha ja oman käden oikeus kumpuavat omista kokemuksista, turhautumisesta ja vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Suden suojelu ei voi onnistua, ellei paikallisten asukkaiden ääni kuulu päätöksenteossa. Paikallisyhteistyö on toiminut vesiensuojelussa. Miksei susien?

Kommentit (3)

käyttäjä-4665
Liittynyt26.7.2014
Viestejä11

Pyreneittenkoira on sutta suurempi.

Aitaa suomalainen uusavuton poropeukalo ei osaa rakentaa karjansa tai koiriensa suojaksi.

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1108

Muistan, kun yöllä jouduin kävellen kulkemaan monen kilometrin matkan talvista metsätietä 50-luvulla Heinävaarasta Kiihtelykseen. Sudet ulvoivat. Ainakin luulin ulvojien olevan susia. Suunnittelin kaikenlaisia selviytymisstrategioita susien tai yksittäisen suden hyökkäyksen varalle, mutta tappion todennäköisyys oli joka tapauksessa ilmeinen. 

Jo kansakoulussa oli kerrottu, kuinka susi vei lapsen pihalta.

Toisaalta, sudethan voivat tiettävästi toimia emoina hylätyille ihmislapsille kuten Amalalle ja Kamalalle ja ehkä myös Romulukselle ja Remukselle:

https://www.google.fi/#q=amala+ja+kamala

https://www.google.fi/#q=romulus+ja+remus

Yksittäinen susi voi myös käyttää ihmisiä hyväkseen esim. ruoan saannissa ja jopa kesyyntyä. Kesyyntyminen tapahtunee samaan tapaan kuin kuuluisassa kirjassa ja siitä tehdyssä elokuvassa

https://www.google.fi/#q=tanssii+susien+kanssa

Kyllä joskus huskya paijatessa tuntuu, kuin paijaisi hyvin itsensä kontrolloivaa sutta. Kerran eräs husky näki, kun toinen iso  koira kiusasi pientä, takkuista koiraa. Husky päätti rankaista isoa koiraa, ja olisi varmaan rankaissut ankarasti, ellei huskyn isäntä olisi tullut ja kaulapannasta vetänyt koiransa ison koiran päältä pois.

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat