Kuva: Wikimedia Commons

TET-viikon loppuraportissa kerromme visiomme ensin analyysinä, ja lopuksi päästämme Virtaset vauhtiin.

TET-viikkomme teemana oli bioaika sekä ihminen luonnonvarojen hyödyntäjänä ja tuottajana. Päätimme tutkia tulevaisuutta kolmelta eri kannalta: lääketieteen ja lääkkeiden, liikkumisen ja energian sekä kodinteknologian näkökulmasta.

Lisäksi pohdimme, mitä tiede on, ja tutkimme aiheisiimme liittyen, miten asiat ovat nykyään ja millaisiksi ne voisivat muuttua tulevaisuudessa. Etsimme vastausta kysymykseen ”millainen on maailma vuonna 2030” ja erityisesti ”millainen on Virtasten perheen elämä vuonna 2030”. Vastausta etsittiin internetin, kirjojen sekä asiantuntijoiden avulla, ja vastauksista tehtiin koostetarina.

Tutkimuksia tekivät TET:läiset Saana Lonka, Senna Luntama ja Tuuli Tanni Mankkaan koulusta Espoosta, Milla Jaskari, Ronja Mäkitalo ja Jenna Palo Hetan peruskoulusta Enontekiöltä sekä Sophia Suomalainen Mikkelin Lyseosta.

Mentorit Hannes Pasanen, Marko Ahvenainen ja Johanna Ollila sekä yleinen apu, virtuaalicoach Sara Peltola, neuvoivat, miten asiat kannattaisi tehdä, ja selvensivät, minkälaista tietoa pitäisi etsiä.

Saimme viikon aikana selville paljon uutta: jokainen tiimi löysi runsaasti tietoja omien aiheidensa suhteen, ja ne kasvattivat omia näkökulmiamme tulevaisuudesta ja bioajasta.

Joissakin tilanteissa oli vaikeaa löytää luotettavaa ja selventävää tietoa. Joinain päivinä tuli myös hieman kiire, kun oli niin paljon asioita, joihin piti etsiä tietoa ja vastauksia. Toki pieniä teknisiä haasteitakin virtuaaliympäristössä on ollut, mutta kommunikointi ei silti ollut ongelma.

Tutkimustamme voi käyttää apuna muissa samankaltaisissa nykypäivään ja tulevaisuuteen liittyvissä tutkimuksissa. Sitä voivat käyttää tutkijat miettiessään tulevaisuutta sekä ihan tavalliset kansalaiset lähtiessään mielikuvitusmatkalle. Sitä voi käyttää myös pohjana ja verrata, mitä lähteitä ja asioita siinä on käytetty tulevaisuuden pohtimiseen ja perustelemiseen.

Mukaan tulevaisuuden tutkimukseen olisi erityisen hyödyllistä saada käytännön sovelluksia ja yrityksiä kaikilta aloilta, jotta tutkimus olisi mahdollisimman kattava. Tutkimuksen mukaan tarvittaisiin yrityksiä ja sovelluksia, jotka mahdollistaisivat uusien, kestävämpien raaka-aineiden ja energiamuotojen käytön sekä kehittyneempää teknologiaa niin kodintekniikassa, liikenteessä kuin terveydenhoidossa. Jopa kansainväliset päättäjät voisivat ottaa mallia tutkimuksestamme sekä jopa hyödyntää ja jatkaa sitä tarvittaessa.

Tutkimuksemme tarjoaa hienoja visioita tulevaisuuden maailmasta, jotka voivat suurellakin todennäköisyydellä käydä toteen myöhempinä aikoina. Joku voisi jatkaa tutkimustamme lisäämällä siihen ammatillisia, tarkempia lisäyksiä. Tutkimuksen aihealueet ovat sen verran laajoja, että niihin löytyisi varmasti paljon lisättävää.

Jos meille annettaisiin mahdollisuus palata takaisin maanantaihin ja tehdä asioita aivan alusta, meillä ei olisi juurikaan korjattavaa. Viikko on mennyt niin hyvin, että työskentelytapojamme ei oikeastaan tarvitse muuttaa. Jos kuitenkin palaisimme alkuun, tekisimme erilaiset haastattelut vielä aikaisemmin ja muutenkin miettisimme tarkemmin ajankäyttöä. Käyttäisimme paljon erilaisia uusia hakusanoja, lukisimme enemmän ja tekisimme rajatumpia kysymyksiä.

Bioajan mahdollisuuksia ja haasteita

Tiimit keräsivät perjantain ajan tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten ja miksi heidän laatimansa tulevaisuuskuva voi tai ei voi toteutua.

Terveys

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että tulevaisuuskuva voi toteutua tai ei voi toteutua?

Haiman siirto: Elinsiirrot ovat jo poliittisesti mahdollisia, eikä esimerkiksi laki niitä kiellä. Yhteiskuntakin hyväksyy asian hyvänä lääketieteellisenä uudistuksena. Teknologian pitää vielä kehittyä, jotta elinsiirroista saadaan sivuvaikutuksettomia ja infektiot saataisiin poistettua. Jo yksinkertaisia elinsiirtoja osataan tehdä, mutta sydänsiirto on vielä mahdottomuus. Elinsiirroissa resurssit ovat niukalla eikä varaosia riitä kaikille haluaville, koska luovuttajia ei ole tarpeeksi. Tulevaisuuden ratkaisu tähän ongelmaan voisivat olla kantasoluhoidot.

Kantasoluhoito / laboratoriossa kasvatettu: Kantasoluhoidot ovat lainsäädännöllisesti sallittuja, ovat olleet jo käytössä 40 vuotta. Hoito on silti uusi ala, eikä sen kaikkia riskejä tiedetä. On havaittu kantasolusiirtojen aiheuttavan kohonneen riskin sairastua syöpään. Asia on yhteiskunnallisesti melko hyväksytty, tosin osa ihmisistä epäilee kantasoluhoitoja niiden uudenaikaisuuden ja uskomattomuuden vuoksi. Kritiikki ei kuitenkaan estä hoitojen kehittämistä. Teknologisesti kantasoluhoidot ovat vielä työn alla, mutta asiaa tutkitaan kiihkeästi maailmanlaajuisesti. Kantasoluhoidossa on keskiössä kantasolujen kyky muuttua miksi tahansa kehon soluksi ja näin kasvattaa uusia ruumiin osia kantasoluista. Laboratoriossa kasvatetut uudet elimet saattavat pian olla nykypäivää. Resursseissa on ongelmia, koska tutkiminen on kallista, mutta vahvojen tulevaisuuden toiveiden vuoksi alaa rahoitetaan voimakkaasti. Koska kantasoluja kirjaimellisesi kasvatetaan, ei raaka-aineista ja materiaaleista tule todennäköisesti pulaa, mutta kasvatus vie aikaa.

Kokonaan koneellisesti / robotti: Koneellistuminen on yleismaailmallinen tapahtuma myös lääketieteessä. Ensimmäiset koneelliset kirurgiset toimenpiteet on jo suoritettu, mutta kokonaan robottien tekemiä toimituksia ei tunneta. Ihmisen käsi on ohjaimissa kiinni. Robotit kehittyvät koko ajan, ja lähivuosikymmeninä ne voivat hyvinkin olla teknisesti valmiita käyttöön. Resursseissa ei tulle suuria ongelmia, koska robotit voidaan rakentaa vaikka puusta ja kierrätysmetallista. Haasteeksi voi muodostua moraalinen kanta: Voiko robotti korvata ihmisen? Kellä on lopullinen päätösvalta? Osaako robotti tehdä inhimillisiä päätöksiä? Yksinkertaisiin töihin, kuten rokotuksiin, robotista on hyötyä. Jos kyseessä on elämä ja kuolema, haluaisiko ihminen rinnalleen mieluummin sen, joka osaa hoitaa tekniset toimet paremmin, vai sen, joka ymmärtää?

Virtuaalikuitti: Tulevaisuudessa monet asiat todennäköisesti virtualisoituvat. Myös lääketiede todennäköisesti siirtyy yhä enemmän internetiin. Tämä toimenpide tulee helpottamaan monia tehtäviä, kun paperitöitä ei tarvitse enää tehdä. Huonoja puolia ovat mahdollinen hakkeroiminen ja tietoturvan heikkeneminen. Myös tietotekniikkaan kykenemättömien, esim. sokeiden, osa jää huonoksi.

Nanohiukkashoito: Nanohiukkashoito on tutkimusvaiheessa, joten sillä ei ole laillista perustaa. Todennäköisesti lainsäädännöllä ei ole kuitenkaan mitään hoitokeinoa vastaan ja se otetaan käyttöön heti, kun se saadaan toimivaksi. Koska nanotekniikka, esimerkiksi biosirun käyttö, on lupaava ala syövän hoidon lisäksi monilla muilla aloilla, yhteiskuntakin hyväksyy sen luultavimmin. Teknologisesti työ on vaiheessa, koska ei olla varmoja, kuinka nanohiukkaset saadaan liikkeelle. Haasteena on saada käyttöön tarpeeksi vahvoja magneetteja ja ohjata ne juuri oikeaan paikkaan. Resurssit tulevat kalliiksi, koska pienten tekijöiden rakentaminen on hankalaa.

Geenitekniikka: Geenitekniikkaa pidetään yhtenä suurimmista tulevaisuuden aloista. Nykytieto geenitekniikasta on moninkertaistunut viime vuosikymmenten aikana, ja ala on suorastaan räjähtänyt nousuun. Tekniikka kehittyy koko ajan ja tietämyksemme itsestämme siinä samalla. Koko maailma on kiinnostunut geeneistä, ja tutkimus on globaalia. Geeniterapiassa voi muuttaa ihmisen viallisia geenejä terveiksi. Kohta tekniikka on niin kehittynyttä, että jokainen voi testata omat geeninsä jopa kotona. Samoin kuin monessa muussa tieteenalassa, on tiedoissa hyvät ja huonot puolensa. Geenitietojen avulla voidaan korjata huonoa perimää sekä ehkäistä sairauksia. Tosin uskaltaako tuloksia edes katsoa, jos niissä näkyy kymmeniä tappavia sairauksia, joihin on kohonnut riski? Vaikka geenimuuntelua käytetään jo esimerkiksi ruoantuotannossa, voiko sitä siirtää ihmisiin? Yhteiskunnallisesti geenitekniikan kehitys voi hyväksynnän puuttumisen vuoksi jähmettyä. Monet ihmiset ovat geenitekniikkaa vastaan, koska se voi aiheuttaa tuntemattomia riskejä ihmiselle ja ympäristölle. Heidän mielestään geeneihin ei pidä puuttua, koska sillä voi olla tuhoisia seurauksia. Ihmiset suoraan sanoen pelkäävät geenitekniikkaa. Geenitekniikan avulla tavoitellaan monia asioita, kuten sairauksien hoitoa, ikuista elämää ja lisää tietoa ihmisyydestä. Päällepäin tämä kuulostaa hyvältä, mutta jokainen on varmasti nähnyt myös elokuvan, jossa uusi tekniikka muokkaa tiedonhimoisesta ihmisestä hirviön. Mistä tietää, milloin menemme liian pitkälle?

Regeneratiivinen lääketiede: Tämä lääketieteen ala on vasta aluillaan. Tarkoituksena on kannustaa ihmisen parannusmekanismeja ja tapoja tuottaa uusia soluja, kudosta ja elimiä viallisten tilalle. Ajatuksena tämä on vielä radikaalia, mutta regeneraatio perustuu myös kantasoluihin. Tavoitteena on pystyä kasvattamaan vioittuneiden elinten tilalle uusia elimiä laboratoriossa, mutta suoraan ihmiseen kasvattamiseen tarvitaan paljon tekniikan kehitystä. Koska regeneratiivinen lääketiede perustuu lähinnä kantasoluihin, on se yhtä hyväksyttyä kuin jo käytössä olevat kantasoluhoidot.

Tulostaa 3D-printteristä lääkkeitä: 3D-tulostimia on jo olemassa. Ne ovat kuitenkin kömpelöitä eivätkä pysty tulostamaan pikkutarkkoja yksityiskohtia. Tulevaisuuden haasteeksi voi muodostua myös materiaali – nykyään tulostetaan lähinnä muovisia esineitä. Jotta lääkkeitä voisi tulostaa, pitää vaikuttavat aineet olla jo valmiina itse tulostimessa tai ne pitää lähettää jotenkin siihen, esim. teleportaatiolla. Kun sopiva teknologia saadaan kehitetyksi, ongelmaksi muodostuu välinpitämättömyys ja tuhlailu. Tulostamista pitää valvoa tarkasti, oli kyseessä mikä tahansa tuote, ja piratismi pitää estää. Lääketieteen kohdalla haasteena voivat olla lääkkeiden väärinkäytöt. Ihmiset eivät välttämättä osaa itse annostella oikeaa lääkettä, ja lääkkeiden ottamisesta voi muodostua enemmän haittaa kuin hyötyä.

Liikenne

Virtasten tulevaisuuskuvan toteutuminen liikkumisen näkökulmasta riippuu täysin siitä, mitä tulevaisuudessa päätetään, keksitään ja rakennetaan. Muutoksia täytyy tapahtua:

Politiikassa: Mikäli tieliikenteen kasvua aletaan säädellä lainsäädännön avulla, esimerkiksi rajoittamalla talouden omistamien autojen määrää, täytyy tilalla olla toinen tapa siirtyä paikasta toiseen. Maanalainen aurinkovoimalla kulkeva luotijuna olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta luotijunaverkoston rakentaminen vaatii paljon resursseja. Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö pyritään lopettamaan, aurinkovoima olisi toimiva polttoaineratkaisu, jos se saataisiin toimimaan.

Yhteiskunnassa: Luotijunaverkoston rakentaminen koko Suomeen herättäisi varmasti paljon vastustusta esimerkiksi kansallispuisto- ja poronhoitoalueilla, mutta rakentamisen lopputuloksena koko yhteiskunta säästäisi sekä rahaa että erityisesti ympäristöä.

Teknologiassa: Tulevaisuuden teknologia on tällä hetkellä pelkkä arvoitus, mutta jos alamme ajattelemaan asioita loogisesti, voimme kuvitella, mihin suuntaan asiat kehittyvät. Yhdessä Helsingin Sanomien artikkelissa kerrottiin asiantuntijoiden ennusteita ja mielipiteitä tulevaisuuden teknologiasta ja sen kehittymisestä. Artikkelissa keskusteltiin autojen tulevaisuudesta ja niiden kehityskaaresta. Artikkelia varten haastateltu Wolf-Henning Scheider ennustaa, että tulevaisuudessa teknologia tulee halpenemaan rajusti. Kun puhutaan sähkö- ja vetyautoista, sähköautot ovat tällä hetkellä etusijalla kehityksessä päästöttömien autojen kannalta. Vetyautot olivat kuuma puheenaihe vielä 2000-luvun alussa, mutta ne jätettiin oman onnensa nojaan kalliin valmistusprosessin takia. Vetyautot ovat valmistushinnastaan huolimatta erinomainen vaihtoehto päästöttöminä autoina, koska niistä ei synny hiilidioksidipäästöjä, vain vettä ja lämpöä. Vetyautot ovat myös huomattavasti nopeampia tankata, ja yhdellä tankillisella pystyy kulkemaan moninkertaisen matkan verrattuna sähköautoihin. Ne ovat silti saaneet osakseen myös kritiikkiä. Artikkelin toinen asiantuntija Joseph Romm on sanonut, että ilmastopoliittisesti vetyautot eivät ole ratkaisu ainakaan lyhyellä aikavälillä. Teknologia on liian varhaisessa vaiheessa.

Resursseissa: Virtaset 2030 -kertomuksessa perhe matkustaa luotijunalla, joka tankataan lähtöasemalla aurinkovoimalla. Aurinkovoiman sekä luotijunaverkoston rakentaminen maan alle vaatii paljon resursseja. Esimerkiksi luotijunaverkoston rakentamisen takia pitäisi kääntää lähes koko Suomen maaperä ”ympäri”, mikä tietenkin tulisi maksamaan paljon sekä vaatisi runsaasti luonnonvaroja. Myös itse luotijunan rakentamiseen voitaisiin käyttää kierrätettyjä materiaaleja, joka tekisi siitä entistä ekologisemman vaihtoehdon liikkumiselle.

Tekniikka

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että tulevaisuuskuva voi toteutua tai ei voi toteutua?

Niin voisi tapahtua vain, jos ihmiset keskittyisivät olemaan ekologisempia ja keksijät saisivat keksintönsä tehtyä. Mutta jos emme tee mitään, ei tulevaisuus ole tuollainen.

Mitä asioita täytyy tapahtua:

Politiikassa (esim. lainsäädäntö): Politiikassa päättäjien pitäisi kannustaa yrityksiä ja suuria firmoja käyttämään ja kehittämään uusia, parempia ja kestävämpiä raaka-aineita, materiaaleja ja energianlähteitä, jottei uusiutumattomien energianlähteiden loppuminen jarruttaisi teknologista kehitystä.

Yhteiskunnassa (asian hyväksyminen): Yhteiskunnallisesti asia saattaisi olla hankala uuden ja erilaisen pelon takia. Hyväksymisen jälkeen asia toimisi, ja ihmiset tulisivat paremmin toimeen koko ajan muuttuvan teknologian kanssa.
Teknologiassa (onko tarvittavaa osaamista): Osaamista olisi varmasti kovalla kokeilemisella ja jaksavalla tiedonhaulla. Kaikki pitää tehdä kokeilemisen kautta, ennen kuin voi ymmärtää.

Resursseissa (riittävätkö materiaalit): Tämä on kysymys, joka mietityttää. Materiaalien kanssa voisi olla ongelmaa, jos sähköä alettaisiin tekemään esimerkiksi roskasta. Jos roskaaminen vähentyy ja roskia käytetään, mitä siitä seuraa? Lisäksi useita, nykyään teknologialle välttämättömiä materiaaleja, esim. metalleja, on vain rajallinen määrä. Jotta se saataisiin riittämään, täytyy keksiä niiden tehokkaita jalostus- ja käyttötapoja, joilla saataisiin taattua niiden mahdollisimman pitkä käyttöikä ja suurimmat käyttömahdollisuudet.

Miltä näyttää Virtasen perheen

 

marraskuu 2030?

 

Teknologia (Senna ja Sophia)

On kulunut viisitoista vuotta, ja on vuosi 2030. Virtasen perheen lapset ovat nyt aikuisia. Teknologia on muuttunut paljon ja vanha jäänyt taakse. Millaista elämä nyt on?

Iiris ja Santeri ovat nyt aikuisia. Iiris opiskelee parhaillaan kansainvälisen oppilaitoksen virtuaalisessa oppiympäristössä yhdeksi maailman ensimmäisistä biosairaanhoitajista. Santeri taas on jo löytänyt työn yrityksestä, joka kehittää viihde-elektroniikkaa ja pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon kestäviä ja ympäristöystävällisiä raaka-aineita ja tehokkaita sekä uusiutuvia energialähteitä. Tällä hetkellä Santeri kehittelee silmien räpäytyksistä energiaansa saavia piilolinssejä.

Perheen vanhemmat Pekka ja Pirjo asuvat nyt kahdestaan. Nokia on lähtenyt uuteen nousuun, ja Pekka on saanut sieltä töitä. Palkka on hyvää, ja Pirjon ei tarvitse käydä töissä. Hän leipoo kotona, ja kodinhoidossa hänellä on apuna robotti, joka on yhteydessä langattomasti kodinkoneiden kanssa ja auttaa kodin askareissa.

Tekniikka on muuttunut, vaikka vuosia on kulunut “vain” viisitoista vuotta. Vanhemmat omistavat Santerilta saadun realistisen kotiteatterin, jonka paloja voi käyttää myös peleihin. Kotiteatterissa on näkö-, maku-, haju- ja tuntoaisteille tehtyjä sovelluksia tekemään kokemuksesta todenmukaisen. Laite on vasta prototyyppi, ja siihen on tulossa korjauksia ja lisäominaisuuksia. Sen lisäksi vanhemmat omistavat sähköauton, joka käy myös vetypolttokennomoottorilla.

Yhtenä viikonloppuna Pirjo ja Pekka päättävät kutsua lapsensa luokseen syömään, koska koko perheen viime kokoontumisesta on jo aikaa. Samalla Pirjo päättää kokeilla uutta keinolihan kasvatuslaitetta, joka on juuri tullut markkinoille myös tavallisten kotitalouksien saataville. Pekka suhtautuu laitteeseen hieman varauksella, mutta koemielessä tehty paahtopaisti muuttaa kyllä pian hänenkin mielensä.

Pian odotettu päivä saapuu. Ensimmäisenä paikalle saapuu Iiris, joka alkaa heti innoissaan kertoa opiskeluistaan ja erityisesti biolääketieteen uusista innovaatioista. Kun muu perhe on jo käymässä pöytään, Santerikin saapuu paikalle – mutta ei aivan. Santeri on nimittäin itse kokouksessa ulkomailla, ja ottaa osaa perhetapaamiseen hologrammina.

Päivällinen sujuu hyvin, vaikka Santeri toimii hologrammin kautta. Kaikki ovat tyytyväisiä. Ruoan jälkeen Pekka lähtee katsomaan hologrammijääkiekkoa, Iiris opiskelee vähän ja Pirjo kaivaa pöytälaatikosta sukkapuikot ja lankaa. Vaikka olisi olemassa hienoja neulontalaitteita, Pirjo haluaa jatkaa perinnettä neuloa itse villasukat omille lapsille ja lastenlapsille.

Liikenne (Jenna, Milla ja Ronja)

Pääkaupunkiseudulla vuonna 2030 Virtasten perheen vanhemmat suunnittelevat matkaa Lappiin sukulaisten luo. Mukaan lähtisivät myös Santeri ja Iiris.

Virtaset eivät ole aikaisemmin käyneet Lapissa, koska he ovat hyvin ekologisia ja matkustaminen on aiempina vuosina tuottanut paljon päästöjä. Nykyaikaisilla keinoilla matkustaminen on kuitenkin helppoa ja ympäristöystävällistä, joten Virtasten perheen isä Pekka ostaa koko perheelle matkaliput Enontekiölle.

Matkalla luotijunassa Iiris lukee artikkelia taitettavalta kosketusnäytöltä, joka käsittelee ilmastonmuutoksen matkaa parempaan suuntaan. Pekka ja Santeri keskustelevat maanalaisen luotijunan teknisistä ominaisuuksista. ”Tää meidän juna kulkee jopa 500 kilometriä tunnissa pelkästään lähtöasemalla tankatun aurinkovoiman avulla!” Santeri ihmettelee.

Kello 14.00 Virtasten perhe saapuu Enontekiön Hetan luotijuna-asemalle. Asemalta he hyppäävät metroon, joka vie Virtaset lopulta Näkkälään sukulaisten luo.

Terveys (Saana ja Tuuli)

Pirjo Virtanen heräsi tänään todella aikaisin. Hänellä oli varattuna aika haiman siirtoon. Hän sairasti kakkostyypin diabetesta, ja hän oli päättänyt hankkia uuden haiman, vaikka se tulisikin kalliiksi. Ennen sairaanhoitokin oli niin halpaa. Vielä viisitoistakin vuotta sitten synnyttäminen oli ilmaista eikä polven tekonivelleikkaus maksanut 170 euroa enempää. Nykyään leikkaus saattoi maksaa jopa 10 000 euroa.

Pirjon vuoro oli jo kello neljältä aamulla, koska sairaanhoito oli niin kiireistä nykyään. Tämänkin ajan hän varasi jo kaksi vuotta sitten. Haima oli Pirjolle jo valmiina laboratoriossa kasvatettuna ja valmiina siirtoon. Leikkaus sujui nopeasti ja huolellisesti ja tietenkin kokonaan koneellisesti. Kukaan ei enää edes halunnut ajatella ihmislääkärin valitsemista robotin sijasta. Ihmiset olivat niin kömpelöitä.

Jo kymmenen minuutin kuluttua Pirjo tepasteli ulos uuden haiman kanssa. Vain virtuaalikuitti takasi hänelle vakuutukset mahdollisista ongelmista, mutta niiden pelkoa ei Pirjo tuntenut. Mikä muka voisi enää mennä pieleen?

Pekka Virtanen heräsi vasta myöhemmin. Hän suoritti joka-aamuiset rutiininsa, joihin oli lisäyksenä tullut lääkärin käskystä tarkastuttaa suuhun asetetun biosirun tiedot. Biosiru pystyy havaitsemaan sylkinäytteestä vasta alkuvaiheessakin olevan syövän. Siru oli asennettu suuhun, koska Pekalla oli havaittu BRCA1-geeni ja sen vuoksi kohonnut riski sairastua rintasyöpään.

Tänä aamuna tulos oli poikkeuksellinen. Biosiru oli todella havainnut syövän. Onneksi Pekka oli varautunut tähän. Hänellä oli yhteyksiä, joiden avulla hän saisi nopeasti ajan nanohiukkashoitoon. Hoidossa vaikuttava lääkeaine ohjataan magneettikentän avulla syöpäkasvaimeen, ja hiukkaset vapauttavat lääkeaineen, joka käy syöpäsolun kohtaloksi. Nanohoito on muutenkin kaikilla aloilla nousussa, valitettavasti myös sen hinta.

Einari heräsi vasta puolen päivän aikaan vanhustenlaitoksessa omassa huoneessaan. Hengitystahdin muuttuminen ja sydämen tykytyksen kiihtyminen herätessä lähetti sensorin kautta automaattisesti tiedot hoitajille. Piakkoin saapuikin huoneeseen hoitorobotti, joka auttoi Einarin ylös vuoteestaan.

Ei Einari vanhuuttaan ollut laitoksessa, siihen auttoivat hänelle öisin ruiskutettavat TERC-geenit, joilla oli telomeereja pidentäviä vaikutuksia, joista Einari ei piitannut pätkääkään, niin kauan kuin kaikki oli hyvin. Kaikki käyttivät geenitekniikkaa nykyisin. Alzheimerin taudinkin Einari oli selättänyt kantasoluhoitojen avulla.

Einari oli laitoksessa sairaalloisen ylipainon vuoksi ja sen vuoksi hän tarvitsi henkilökohtaista avustajaa päivittäisiin askareisiin. Kahden metrin vyötärönympärys alkoi olla jo melko normaalia Suomessa, joten ei ollut mikään ihme, miksi kaikki vähänkään terveysasioista tietävät osoittivat mieltään. Se ei kuitenkaan Einaria haitannut. Hän asettui mukavasti leposohvalleen, tulosti 3D-printteristä kulhollisen hänelle määrättyjä lääkkeittä ja alkoi popsia niitä samalla aloittaessaan juuri löytämänsä vanhan klassikkoelokuvan uusimmanmalliselta tablettitietokoneeltaan.

Samaan aikaan Iiris teki geenimittauksia kotonaan miehensä kanssa. Iiris oli nimittäin raskaana. Pari oli päättänyt olla uuden villityksen mukaisesti mahdollisimman luomu, ja he olivat laittaneet lapsen alulle aivan perinteisin keinoin ja vieläpä sangen aikaisin.

Nykyäänhän lapsen sai vaikka millä keinolla, mutta Iiris halusi saada ihan oman lapsen, eikä geenimuunneltua sijaissynnyttäjän laboratoriovauvanrääpälettä. Mutta olisihan se kuitenkin kivaa saada vihreäsilmäinen ja urheilullinen poika. Synnytyskipujen poistumisesta puhumattakaan.

Tänään Iiris joutui mittauksia tehdessään vaikean paikan eteen. Geenimittauksissa selvisi lapsen olevan ruskeasilmäinen ja vaikeasti vammainen tyttö, jolla oli taipumusta väkivaltaisuuteen. Iiris jäi pohtimaan miehensä kanssa raskauden keskeyttämisen vaihtoehtoa. Vai voisiko sittenkin viedä lapsen heti synnytyksen jälkeen sukupuolenvaihtoleikkaukseen ja geeniterapiaan parantumaan?

Santeri heräsi sairaalaklinikalta. Hän muisti kirkkaasti eilispäivän tapahtumat. Hän oli yrittänyt itse kaataa mökkitontiltaan puuta ja hän vahingossa osui käteensä moottorisahalla. Lääkäri oli joutunut amputoimaan Santerin oikean käden kokonaan pois.

Santeri vilkaisi kädentynkäänsä. Siihen oli alkanut kasvaa uusi käsi. Se oli tosin vielä pieni ja surkastuneen näköinen, mutta kantasolut tekivät kuitenkin oikeasti työnsä. Santeri ei koskaan uskonut, että regeneratiivinen lääketiede kehittyisi niin pitkälle, että ihmiseen voisi suoraan kasvattaa uusia osia. Santeri luuli, että hän saisi elinsiirtona uuden käden tai käsiproteesin ja hän olisi joutunut syömään lääkitystä loppuelämänsä hylkimisreaktioita vastaan. Kylläpä lääketiede kehittyi nopeasti.

Jenna, Milla, Ronja, Saana, Senna, Sophia ja Tuuli sekä viikon 48 mentorit

Kommentit (1)

Seuraa 

Tutkijatarha

Nuoret kirjoittavat löytöretkistään tieteen parissa.