Seikkailimme lääketieteen käsiteviidakossa, ja opimme, miten eläinkokeita voisi korvata.

Tänään tutkimme lääketieteiden peruskäsitteitä, joita onkin hirveän paljon, loppujen lopuksi. Joitakin käsitteitä, joita tunsimmekin jo aiemmin, oli yllättävän vaikea määritellä omin sanoin. Turhauttavaa oli tietää ajatuksen tasolla, mitä kysytään, mutta selittäminen olikin sitten oma asiansa.

Saimme myös aikaan vakavan keskustelun lääkkeiden liiallisesta määräämisestä ja lumelääkkeistä sekä niiden tehosta. Käsittelimme myös, kuuluuko väsymys tai surullisuus lääkkeisiin oikeuttaviin tekijöihin.

On mukavaa huomata, että mentoreilta voi aina kysellä ja keskustella asiasta, jos on epäselvyyttä. Keskustelun aikana myös moni asia selkenee.

Lääketiede ja käsitteet ovat paljon suurempi verkosto, kuin olisin voinut kuvitellakaan eilen illalla. Viikon edetessä alan huomata myös aiheiden liittymisen toisiinsa. Nämä eivät todellakaan ole erillisiä toisista tutkimistamme asioista, ei läheskään. Lääketieteen käsitteet ovat niin laajoja, ettei niistä saa kuin pintaraapaisun, mutta tuo pintaraapaisukin auttaa ja antaa näkökulmia.

Tutkimme myös, mitä kaikkia vaihtoehtoja on eläinkokeille, ja saimme tietoa eläinkokeista ylipäätäänkin. Vaihtoehtoja löytyi, mutta aika moni niistä on joko liian kallis tai vielä kehittelyvaiheessa. Osa menetelmistä kuulosti aluksi ihan fiktiiviseltä, mutta niihin paremmin tutustuessa huomaa, että ne ovatkin ihan mahdollisia, jopa käytännönläheisiä.

Eläinkokeet ovat arka asia maailmanlaajuisestikin, joten ehkä sillä on omat syynsä vaihtoehtojen suureen määrään. Eläinkokeista tiedetään paljon, mutta tiedetäänkö niistä tarpeeksi esimerkiksi nuorison keskuudessa? Itse ainakin törmäsin tänään niin moneen uuteen asiaan, joita tutkijat työpaikallaan päivittäin kohtaavat.

Minja, Viitasaari

Kommentit (0)

Seuraa 

Tutkijatarha

Nuoret kirjoittavat löytöretkistään tieteen parissa.