Maarit Jaakkolan kuvasi Laura Vuoma.

Virtuaalisen tiedeTETin tämän viikon tutkija-mentori kertoo.

Miksi isona kannattaisi ruveta yliopiston tutkijaksi?

Vastasin juuri tähän kysymykseen TET-jakson osallistujan virtuaalihaastattelussa. Siitä huolimatta, että olen monen vuoden jälkeen yhä hykerryttävän innostunut työstäni, vastaaminen tuntui vaikealta.

Kysymystä yliopistomaailman avaamisesta nuorille pohdimme syksyn alussa myös yhdessä muiden virtuaalisen tiedeTETin mentoreiden kanssa. Halusimme välittää virtuaalisen työhöntutustumisjakson osallistujille yliopistosta kuvan mielenkiintoisena, haasteita tarjoavana työympäristönä. Taloudellisen tiedotustoimiston TET-pilottiin osallistuu syksyn aikana 17 tutkija-mentoria eri yliopistoista ja tutkimusorganisaatioista.

Tutkijan työ on kuitenkin abstraktia: ajattelua, istumista tietokoneen ruudun tai kirjojen äärellä. Työn suurimmat kohokohdat tapahtuvat omassa päässä, eivät webbikamerassa.

Tutkijan arkitodellisuus on myös usein valitettavan raadollinen: on pätkätöitä ja epävarmaa toimeentuloa, apurahahakemusten kirjoittamista ja hallinnollisia töitä, odottelua ja pitkiä kärsivällisyyttä kysyviä prosesseja, kilpailua ja epäonnistumisia.

Sitä paitsi monet tutkimusalalla työskentelevät ovat vain ajautuneet ammattiin. En itsekään ajatellut päätyväni alun perin nimenomaan tutkijaksi – tiedonjano ja uuden oppimisen halu vain veivät toimittajasta yliopistolliseksi toimittajakouluttajaksi ja opettajaksi sekä tutkimaan alaa. Ja olen yliopistomaailmassa yhä paitsi tutkija, myös luennoitsija, ohjaaja, lehdentekijä, harjoitustoimituksen pyörittäjä ja täydennyskouluttaja.

Epäröityäni kerroin, että minulla on joka päivä mahdollisuus keskustella ajattelevaisten ihmisten kanssa: opiskelijoiden, kollegoiden ja eri ammattialojen edustajien kanssa. Joka päivä joku saa minut innostuneeksi jostain uudesta kysymyksestä tai havahtumaan johonkin, mitä en aiemmin tullut ajatelleeksi.

Kerroin, että olen päässyt esittelemään tutkimustuloksiani muun muassa yhdysvaltalaisessa, brittiläisessä, australialaisessa ja pohjoismaisessa tieteellisessä lehdessä sekä kymmenissä kansainvälisissä konferensseissa eri puolilla maailmaa.

Kerroin, että olin edellisenä päivänä lähettänyt sähköposteja ja skypettänyt neljällä eri kielellä. Aamulla yliopistolla oli vieraillut afrikkalaisia opettajia.

Innostuin kertomaan myös monta muuta asiaa, jotka kuvastavat yliopiston kolmea järisyttävän laajaa tehtävää: tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Kun haastattelijani kuiskasi puolen tunnin kuluttua ääni väristen ”mahtavaa, kiitos”, ajattelin, että ehkä pysähtyminen virtuaalitilassa näiden asioiden ääreen oli sittenkin tarjonnut paremman katsauksen yliopistomaailmaan kuin viikon kahvinkeitto toimistossa.

Maarit Jaakkola, journalistiikan tutkija ja opettaja, Tampereen yliopisto, CMT
Twitter @maaritjii
Kirjoittaja toimi mentorina virtuaalisessa tiedeTETissä viikolla 40.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tutkijatarha

Nuoret kirjoittavat löytöretkistään tieteen parissa.