Kuva: PR

Auttaako tiede yt-neuvottelujen aikana?

Meilläkin ovat alkamassa taas yhdet yt-neuvottelut, ja aika iso osuus talon porukasta joutunee lähtemään. Alkureaktioni oli: ei taas, olen väsynyt jännittämään, säilyykö oma työpaikka ja miten työkavereille käy. Tuntui, että kykyni olla murehtimatta sellaisista asioista, joihin en voi vaikuttaa, alkoi rakoilla. Aloin pohtia, olisiko tieteestä ja ihmismielen asiantuntijoista apua tässä tilanteessa.

Järkeilin, että tässä on kolme mahdollista vaihetta. Ensin sopeutuminen yt-ajan jännitykseen ja riittävän hyvinvoinnintunteen säilyttäminen siitä huolimatta. Toiseksi kriisivaihe, kun kuullaan päätökset irtisanomisista ja koetetaan sopeutua niihin. Kolmanneksi hyvinvoinnintunteen vähittäinen palauttaminen kriisin jälkeen.

Aika paljolti tuo kiteytyy siihen, että pystyisi säilyttämään hyvinvoinnintunteensa. Siis perustyytyväisyyden, onnellisuuden perustason.

Ihmisyksilön onnellisuuden perustaso vaikuttaa olevan osa perittyä persoonallisuutta ja tuppaa heilahtelujen jälkeen ainakin aika usein palautumaan saman perustason hujakoille. Tämä  on todettu niin kaksostutkimuksissa, pitkäaikaisseurannoissa kuin elämänmuutosten vaikutusten tutkimuksissa. Vuoden takainen lottovoitto ei näy onnellisuustasossa, eikä halvaantuminen laske tasoa niin selvästi kuin voisi luulla.

Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirsky kollegoineen Kalifornian yliopistosta listasi näitä alansa perushavaintoja kokooma-artikkelissaan (pdf) Review of General Psychology -lehdessä vuonna 2005.

Taipumusta onnellisuuden perustasoon moni tuntuu pitävän masentavana ajatuksena, koska he ajattelevat tuon niin päin, että ihmisen on vaikea lisätä onnellisuuttaan.

Minä kuitenkin koen taipumuksen lohdulliseksi, sillä ajattelen sen niin päin, että ihminen voi rankastakin kokemuksesta toipuessaan vähitellen palautua aiemman kaltaiselle onnellisuuden perustasolle. Käytännössä olenkin subjektiivisesti kokenut perusonnellisuuteni paluun sopeutuessani ms-tautiin.

Voiko onnellisuustason palautumista sitten jotenkin itse avittaa? Tai voiko onnellisuutta muuten koettaa hilata hieman ylemmäs? Perustaso ei onneksi ole niinkään yhden pöytäpinnan kaltainen vaan enemmänkin hyllyväli, jonka sisällä tyytyväisyydentunne enimmäkseen seilailee.

Toimittajamme Kirsi Heikkinen kartoitti tätä vuonna 2009 artikkelissaan 16 tietä onneen. Suosittelen sen lukemista, mutta tässä poimintoina muutama ehkä useimpien sovellettavissa oleva vinkki.

Tutkimusten mukaan onnellisuutta kohentavat muun muassa
– ystävien seura
– toisten ihmisten auttaminen
– huippukokemukset, joita tuottaa syvä keskittyminen mihin tahansa itselle antoisaan haasteeseen
– itseopiskelu.

Entä se kriisivaihe? Jos iskee rankasti omalle kohdalle? Siinä ei varmaan muu auta kuin antaa mielensä riittävästi prosessoida kriisiin kuuluvat surun ja vihan tunteet läpi, jotta toipuminen aikanaan pääsee alulle. Psykologian asiantuntijan käytännöllisiä neuvoja tarjoaa esimerkiksi Hyvä terveys -lehden hyvä artikkeli Potkut – kuinka selvitä.

Sittenkin, jos tuntuu, ettei mikään enää auta, huumori saattaa käsittämättömällä tavalla vielä auttaa. En tiedä, onko tätä todennettu tieteellisesti, mutta omaan elämänkokemukseeni se istuu. Pää pystyssä kohti uusia epäonnistumisia.

Kommentit (16)

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Kiitos! Noin uskon minäkin, että tavalla tai toisella asiat lutviintuvat. Joskus vain tulee tarve vähän märehtiä niitä.

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

No ompa asiat menossa päin helvettiä. Kyllähän tommonen stressaa. Sairauttakin vielä. Nykyään on potkukierrokset menossa "joka toisessa" firmassa puolen vuoden välein. Eipä siinä henkisen paineen alla ihmiset sitten yleensä parhaimpaansa kykene. Kun oma perse on uhattuna niin siinä tiimihenki myös yleensä kärsii. Helpointa on tietysti jos ei taloudelisesti ole kovin riippuvainen duunista niin silloin on helppo lähtee. Jos taas on niin siinä kärvistelee sitten koko perhe.

Nää ilmiöt kyllä heiluttelee vähän turhan monen ihmisen elämää nykyään.
Sitä väkisin down greidausta vaan on ja siihen on pakko sopeutua.

Tsemppiä nyt ja koittakaahan kaikki pärjäillä.

 

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

L
Liittynyt17.3.2005
Viestejä7006

Petri Riikonen

Kirjoitit:

“Meilläkin ovat alkamassa taas yhdet yt-neuvottelut, ja aika iso osuus talon porukasta joutunee lähtemään.”

Itse olen sitä mieltä, että Laki Yhteistoiminnasta vain lisää tuskaa. Joskus yritysten on vähennettävä väkeään ja YT –laki vain hankaloittaa ja hidastaa tuota prosessia. Irtisanomiset voisivat olla osa normaalia liiketoimintaa, mutta nykyään kun joudutaan käynnistämään virallinen YT –prosessi, joutuu koko henkilökunta paniikin valtaan ja tuntee syvää pelkoa tulevaisuudestaan.

Lisäksihän saneeraavan yrityksen tilanne vain heikkenee pitkittyneen irtisanomisprosessin aikana, joten lopulinen irtisanotujen määrä vain kasvaa. Ilmoitus alkavista YT –neuvotteluista myäs helposti johtaa siihen, että parhaat työntekijät löytävät noeasti uuden työpaikan ja jättävät YT –prosessin käynnistäneen yrtyksen, siten edelleen heikentäen yrityksen tilannetta.

Laki varmastikin tehtiin hyvä mielessä, Valitettavasti vain maailma ei ole sellainen, kuin nuo hyvää tarkoittavat idiootit Arkadianmäellä luulevat.

Tsemppiä kuitenkin ja kuten kirjoitat, on todellinen onni muualla kuin jossain helvetin työssä.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä4549

Tietotyössä avaruus mitä on tehtävissä on ääretön. Asia joka ehkä jo parin vuoden sisällä aletaan jotenkin vähän hitaammissakin maissa kuten Suomessa sisäistämään.

 

Näin jos on tietotyöntekijä niin työttömäksi jäädessään tulisi alkaa prosessi jossa ei jää lomailemaan, vaan aloittaa uuden oppimisprosessin johon käyttää ainakin sen samat 40h/viikko kuin työhön. Samalla toki aktiivisesti hakien ja etsien uutta työtä ja miettiessään mitä taitoa kannattaisi kehittää niin että uusi työ joko löytyisi tai saisi työllistettyä itsensä esimerkiksi freelanceriksi.

 

Sellainen vuoden ehkä parinkin rahapuskuri pahan päivän varalle olisi erittäin hyvä tietenkin olla olemassa. Ei pitäisi olla ongelma säästää ihan kohtuu ok kuukausiliksasta, joka tietotyöstä keskimäärin irtoaa.

 

Sääliä en sen puolesta osaa tuntea, että Suomessa on ajettu läpi massiivinen teollisuuden rakennemuutos. Markkinatalouden mukaista, mutta ei sitä duunareille sympatiaa ole kansalta juuri herunut. Sellaiselle 50v metalliduunarille kuitenkin työpaikan menettäminen on aidosti paljon suurempi juttu ja uuden löytäminen paljon haastavampaa, kuin tietotyötä tekeville.

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä1058

Tuos on kyllä sellainen aihe et tekis mieli käydä vouhottamaan. Ehkä en kuitenkaan Just Nyt siihen rupea.

Sen vaan tyydyn sanomaan et tuommoisiin Oikeisiin Duuneihin (eli niihin mihin YT-käsite pätee) ei ole minkäänlaista hinkua. Ainoa konfiguraatio missä voisin hyväksyä tuon "potkut tulee koska tahansa kenelle tahansa ihan vaikka juvin vuoksi" - systeemin on semmoinen missä minä hoidan potkimiset. Niin joo ei tommosta sais sanoa mut tota nyt tais lipsahtaa.

Kai siihen pärjäämiseen auttais jos kykenisi sisäistämään semmoisen äärimmäisen nihilismin että kaikki on Aivan Sama. 

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä1058

Näin niinkuin entisenä koodinvääntäjänä olis kai Ihan Pakko ängetä takaisin alalle.

Vaan viimeiset 3 vuotta oon ollu sillä linjalla et katsotaan alkaako moinen paska nappaamaan uudemman kerran. Vielä ei ole alkanut.

homer
Liittynyt26.3.2014
Viestejä391

Menee elämä hukkaan, jos joutuu tekemään töitä, siksikin on turha ryhtyä murehtimaan lisääntynyttä vapaa-aikaa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä4617
homer

Menee elämä hukkaan, jos joutuu tekemään töitä, siksikin on turha ryhtyä murehtimaan lisääntynyttä vapaa-aikaa.

Useimmat murehtivat vähentynytttä rahaa. Elämä tuppaa skaalautumaan siihen tulotasoon, jolla elelee ja tulotason pudotus aiheuttaa huolia, vaikka aikaisemmin olisi vähemmällä pärjännytkin.

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

Eletäänkö me muuten nykyään maailmassa jossa on vähemmän huolia kuin ennen?
Psyykkiset ja hermostoperäset sairaudet senkun lisääntyy.

Itseasiassa tälläkin foorumilla on ainakin pari kirjottajaa maininnut YT-hommeleista firmassa. 
Joku on sitten onnekkaampi kuin joku toinen mikäli ei napsahda omalle osalle.

Tää on tämmöstä, pelossa elämistä. Sama homma jatkuu firmasta riippuen jopa vuosikausia.
Joissain firmoissa se on jopa tekniikka hallita tulotasoa tai sen kehitystä. Toisesta ovesta jengiä ulos ja toisesta ovesta sisään. Monissa firmoissa ei edes välttämättä oikeasti punnita tuota mahdollisuutta uudelleenkouluttamiseen. Eli että saman firman jonkun osa-alueen ihmisestä pienellä treenauksella tehtäis jonkun toisen osa-alueen osaaja.  En oo käytännössä huomannu että tää olis kovinkaan usein toteutettu malli.

Tietty ennakoitavuus olis hyvä olla olemassa. Eli jos firma on kuralla niin selkeesti tuodaan niitä lukuja esille mitä se huutaa. Mitä täytyy saavuttaa että työpaikat säilyy ja jos ei saavuteta niin paljonko täytyy leikata. Yleensä noi tavoitteet ei ole selkeesti tiedossa. Usein se tulee duunarille kuin nuijalla päähän että kohta täytyy monottaa, sensijaan että olis puol vuotta aikasemmin asettettu yhteisiä tavotteita jolla koko firman taloudellinen tila on selkeesti tiedostettu.

Tohon voi olla monia syitä ja tietyissä olosuhteissa se voi lietsoa paniikkia, mutta mä olen sitä mieltä että yhteiset julkiset tavoitteet ihan numerotasolla auttaa puhaltaa yhteiseen hiileen.
Se on se positiivinen toivo joka tekee ihmeitä ja kannustaa kaikkia.

Toinen juttu on se että sen duunarireservin pitäminen on joskus ihan järkevää.
Eli kannatan nimenomaan lyhennettyä työviikkoa, pakollisia palkattomia vapaaviikkoja jne.
Jatkuvat irtisanomiset on nopee tapa tuhota firman henki. Sitten kun bisnes alkaa taas juosta ne jannut on käytössä. Irtisanomiskierre on oravanpyörä josta firman on vaikee nousta. Isoja firmojakin  katoaa ja joutuu susien suihin sillä meiningillä.

Pelko vastataan positiivinen toivo.
Siinä on kaks tunnetilaa jotka hallitsee noissa tilanteissa, riippuen firmasta. Oon vankasti sitä mieltä että vaikeet ratkasut on helpompi hyväksyä jos on luotu positiiivinen toivo, eikä ainostaan jatkuvaa pelkotilaa veitsen terällä keinumisestä. Pelossa kokonaisuus häviää ja ihminen alkaa tuijottaa vain puol metriä eteensä siihen mihin askel yltää.

Tietysti valehdella ei saa vaan kaikki on perustuttava faktaan.

Toinen  juttu on että palkkaustapaa pitää alkaa muttamaan. Ite jakaisin sen karkeesti kolmeen osaan. Peruspalkka, henkilökohtanen bosnus eli hyvän miehen lisä ja firman kokonaistulokseen sidoksissa oleva bonus.

Noi vois mennä vaikka esimerkiks 60-20-20 suhteella, jossa se peruspalkka pysyy, mutta ekana leikataan tosta firmakohtasesta tulosbonarista ja tarvittaessa henkilökohtasistakin kaikilta saman verran.Tossa saadaan jo helposti 30 prossaa palkkajoustoa. Vaikka palkka tippuiskin 30 prossaan niin verotuksessa saa hieman tasotusta. Samalla ihmiset oppis ehkä hieman pelaamaan lainanotossaan ym. varmanpäälle, eikä niin isoja lainoja mentäis ottamaan vaan oltais varovaisempia mikäli talous horjuu.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä4617
Jerry Cotton

Elätäänkö me muuten nykyään maailmassa jossa on vähemmän huolia kuin ennen?

Psyykkiset ja hermostoperäset sairaudet senkun lisääntyy.

Mitä aikaa tuolla "ennen" tarkoitat? Tavallisten ihmisten elämä länsimaissa on perustarpeiden osalta varmaan huolettominta ikinä ihmiskunnan historiassa. Todennäköisyys sairastua vakavasti (ja kuolla siihen) on pieni, yhteiskunnan rakenteisiin voi pääsääntöisesti luottaa (mielipiteestä tai teosta ei lähde henki, on terveydenhuolto ja työttömänäkin elää ilman nälkää jne) ja kanssaihmisetkin ovat melko rauhanomaisia ja samoilla pelisäännöillä pelaavia.

Mutta kaikkki on suhteellista ja nykyisin pelko siitä, että työttömyyden myötä joutuu luopumaan omakotitalosta, ulkomaanmatkoista ja kakkosautosta voi olla ihan oikea huoli ja ahdistuksen aihe. Kun ympärillä olevilla ihmisillä (ainakin isolla osalla) asiat ovat paremmin.

 

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851
MooM
Jerry Cotton

Elätäänkö me muuten nykyään maailmassa jossa on vähemmän huolia kuin ennen?

Psyykkiset ja hermostoperäset sairaudet senkun lisääntyy.

Mitä aikaa tuolla "ennen" tarkoitat? Tavallisten ihmisten elämä länsimaissa on perustarpeiden osalta varmaan huolettominta ikinä ihmiskunnan historiassa. Todennäköisyys sairastua vakavasti (ja kuolla siihen) on pieni, yhteiskunnan rakenteisiin voi pääsääntöisesti luottaa (mielipiteestä tai teosta ei lähde henki, on terveydenhuolto ja työttömänäkin elää ilman nälkää jne) ja kanssaihmisetkin ovat melko rauhanomaisia ja samoilla pelisäännöillä pelaavia.

Mutta kaikkki on suhteellista ja nykyisin pelko siitä, että työttömyyden myötä joutuu luopumaan omakotitalosta, ulkomaanmatkoista ja kakkosautosta voi olla ihan oikea huoli ja ahdistuksen aihe. Kun ympärillä olevilla ihmisillä (ainakin isolla osalla) asiat ovat paremmin.

Vertaan siihen kun mä alotin nuorena jullina hommia niin jos duunimesta olis menny alta olis voinnu mennä johonkin toiseen duuniin kohtalaisen helposti. Eli niitä duunimestoja oli saatavilla paremmin. Nythän mä ite olen "downgreidannu" itteni irti noista ympyröistä jo 7 vuotta sitten, mut viimeset kymmenen vuotta oli aika kovia aikoja. Se oli pari kerta vuodessa aina potkukierros menossa ja vaikka ite ei oliskaan ollu liipasimella niin kyllä se rassas. Mut ne jotka sai kenkää niin ei ne välttämätttä päässeet enää koskaan duuniin vaan putosivat lopullisest kelkasta. Mä tarkotan vaikeemmalla sitä että nykyään nelikybänen alkaa olla "vanha" jo joihinkin hommiin ja viiskybänen on pelkkää jätettä jota ei palkkaa kukaan mikäli ei ole TODELLA speciaalimies ja omaa sopivaa erikoisosaamista.

Esimekis ulkomailla työskenteleville entisille tietotyöläisille ei muuten suomesta mitään sosiaaliturvaa heru. Ne on maailmalla ei kenenkään malla ja ulkona suomen sosiaaliturvasta. Jos ei oo duunia ja tulee suomeen niin esim. työttömyyskorvausta ei saa jos ei ole ollut sitä ennen vähintään 6kk duunissa. Noita jannuja savustettiin tuhansia perustamaan omia firmoja ja nykyään moni kiertää "heittopussina" ja syö kohtuullisesti paskaa joka päivä.

Tietty ihan eri meininki kuin suomessa ikänsä duunia tehnyt, mutta esim. meikä on tehnyt koko ikänsä duunia ulkomailla. Onneks kuitenkin tuli pelattua pelimerkit siihen malliin että ei tarvii tuota sirkusta. Kaikilla ei ole sama tilanne.

Sun mallissas taas puhuu enempi semmonen hyvintoimeentulevan ylemmän keskiluokan ääni.
Persaukisilla ei suomessa ole koskaan edes ollu kakkosautoa ja sen työpaikan menetys saattaa heijastua heti suoraan siihen aamupuuroon tai meneekö velkanen kaksio perheen perseenalta.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

homer
Liittynyt26.3.2014
Viestejä391
MooM

Mutta kaikkki on suhteellista ja nykyisin pelko siitä, että työttömyyden myötä joutuu luopumaan omakotitalosta, ulkomaanmatkoista ja kakkosautosta voi olla ihan oikea huoli ja ahdistuksen aihe. Kun ympärillä olevilla ihmisillä (ainakin isolla osalla) asiat ovat paremmin.

 

Kaikki-sanaan kuuluu vain 3 koota.

Jos ei ole avuton, itsensä pystyy työllistämään esimerkiksi perustamalla mökkitalkkarifirman.

Jakaa omakotitaloihin mainoksia, joissa kerrotaan että mikä tahansa omakotitaloihin liittyvä homma onnistuu.

Yhden tällaisen mainoksen olen nähnyt kaupan ilmoitustaululla, muutama päivä meni kun kaikki puhelinnumerolaput oli otettu, hommia varmaankin riittäisi.

Ilmalämpöpumppujen korjaukset vaikka oppii kun lukee netistä niiden tyypillisistä vioista ja kuinka ne toimii.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä4617
Jerry Cotton

Vertaan siihen kun mä alotin nuorena jullina hommia niin jos duunimesta olis menny alta olis voinnu mennä johonkin toiseen duuniin kohtalaisen helposti. Eli niitä duunimestoja oli saatavilla paremmin. Nythän mä ite olen "downgreidannu" itteni irti noista ympyröistä jo 7 vuotta sitten, mut viimeset kymmenen vuotta oli aika kovia aikoja. Se oli pari kerta vuodessa aina potkukierros menossa ja vaikka ite ei oliskaan ollu liipasimella niin kyllä se rassas. Mut ne jotka sai kenkää niin ei ne välttämätttä päässeet enää koskaan duuniin vaan putosivat lopullisest kelkasta. Mä tarkotan vaikeemmalla sitä että nykyään nelikybänen alkaa olla "vanha" jo joihinkin hommiin ja viiskybänen on pelkkää jätettä jota ei palkkaa kukaan mikäli ei ole TODELLA speciaalimies ja omaa sopivaa erikoisosaamista.

Esimekis ulkomailla työskenteleville entisille tietotyöläisille ei muuten suomesta mitään sosiaaliturvaa heru. Ne on maailmalla ei kenenkään malla ja ulkona suomen sosiaaliturvasta. Jos ei oo duunia ja tulee suomeen niin esim. työttömyyskorvausta ei saa jos ei ole ollut sitä ennen vähintään 6kk duunissa. Noita jannuja savustettiin tuhansia perustamaan omia firmoja ja nykyään moni kiertää "heittopussina" ja syö kohtuullisesti paskaa joka päivä.

Tietty ihan eri meininki kuin suomessa ikänsä duunia tehnyt, mutta esim. meikä on tehnyt koko ikänsä duunia ulkomailla. Onneks kuitenkin tuli pelattua pelimerkit siihen malliin että ei tarvii tuota sirkusta. Kaikilla ei ole sama tilanne.

Sun mallissas taas puhuu enempi semmonen hyvintoimeentulevan ylemmän keskiluokan ääni.
Persaukisilla ei suomessa ole koskaan edes ollu kakkosautoa ja sen työpaikan menetys saattaa heijastua heti suoraan siihen aamupuuroon tai meneekö velkanen kaksio perheen perseenalta.

Tällä hetkellä Suomessa pienituloisen työssäkäyvän ja työttömän lapsiperheen taloudellinen tilanne on aika sama, työttömillä vain on enemmän vapaa-aikaa. YT ei paljon muuta tilannetta, kun tulotason pudotusta kompensoi asumistuen piiriin pääsy, pienemmät päivähoitomaksut jne. Kun keskituloinen putoaa päivärahalle, tulotaso puolittuu ihan oikeasti (joo, on enemmän edelleen kuin pienituloisilla, mutta niin on juoksevat kulutkin). Sitä tarkoitin esimerkilläni.

Olen samaa mieltä, että joksu 70/80-luvulla "töitä riitti tekevälle" ja kouluttautuminen oli varma sijoitus työn saamisen mielessä. Mutta eipä ole enää kumpikaan totta.Mutta tilanteeseen sata vuotta sitten verrattuna työ ei ole enää henkiinjäämisen välttämätön edellytys, vaikka se mahdollistaakin kaikkea kivaa.

 

 

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä4549
MooM

Olen samaa mieltä, että joksu 70/80-luvulla "töitä riitti tekevälle" ja kouluttautuminen oli varma sijoitus työn saamisen mielessä. Mutta eipä ole enää kumpikaan totta.Mutta tilanteeseen sata vuotta sitten verrattuna työ ei ole enää henkiinjäämisen välttämätön edellytys, vaikka se mahdollistaakin kaikkea kivaa.

 

Taitaa tuollaisen "kultakauden" olemassaolo olla myytti. Kyllä nykyäänkin on työtä tarjolla: pikaruokaravintolan kassaksi, tai hyttisiivoojaksi päässee pienemmälläkin koulutuksella jos intoa on. Ainiin ei voi kun huono palkka. No daa 70/80-luvulla ihmisillä oli nykystandardeilla huono palkka. Silloin asuttiin ahtaammin, matkusteltiin vähemmän ulkomaille jne.

Taiteilijan, tai humanistin joka on tehnyt gradunsa "Lihavien representaatiosta tv-sarjoissa" työllistyminen on ollut aina nihkeätä. Kun ei sellaiselle oikein keksi mitään järkevää tekemistä. Näin sellaisella koulutusvalinnalla pitää joko keksiä nokkelana oma juttu, tai alkaa kansanedustajaksi.

Siksi nielty lipsahtaa väärään kurkkuun, siitepöly allergisoi ja ruoka sairastuttaa.

Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu, tuskailee tervassa rimpuileva varislintu. Sanonta tuli tänään mieleeni, kun vetäisin sylkeä väärään kurkkuun. Kurkunpään rakenne on silkkaa sekundaa, kun syödessään ja juodessaan voi tukehtua!

Ai mitenkö tervalintu liittyy kurkunpään rakenteeseen? 

Kurkunpää on hyvä esimerkki evoluution tuotteista. Tuppaa syntymään riittävän hyvää, ei täydellistä. Kurkunpäämme rakenteen ansiosta voimme puhua, mikä on lajimme menestyksen kannalta kieltämättä avainkeksintö, mutta toisaalta aina joku tukehtuu pullaan. Valitse siitä. Nokka tai pyrstö.

Tähän aikaan vuodesta monella alkavat myös siitepölyallergian oireet. Allergioiden yleisyyttä nykymaailmassa on selitetty sillä, että ihmisten lapsuus on kulunut turhan hygieenisessä ympäristössä. Ei ole tarpeeksi altistuttu loismadoille ja maaperän bakteereille tai eläinten kantamille mikrobeille, jolloin elimistön puolustusjärjestelmä tekemisen puutteessa turhautuu ja sitten innostuu turhasta.

Tuosta sitten tavataan päätellä, että kannattaisi palauttaa vauvat luontoon: kannustaa mullansyöntiä ja koirankakassa kieriskelyä. No, voi olla, että allergiat vähenisivät. Toisaalta kuka tietää, miten kivaa erilaisten lois- ja mikrobi-infektioiden yleistyminen saman käyttäytymisen myötä olisi. Ehkä niistä olisi nykymaailmassa vähemmän riesaa kuin allergioista, mutta ilman laajaa kokeilua on vaikea sanoa.

Pointtini on, ettei allergioiden ja infektioiden välillä välttämättä ole mitään ihanneratkaisua, jonka valitsemalla väestö pysyisi terveenä. Ennemminkin veikkaisin, ettei evoluutio ole tuottanut terveystakuuta lainkaan, vaan joudumme valitsemaan riesojen välillä.

Toinen asia, jossa ihmettelen joskus aistimaani uskoa täydellisen terveelliseen elämäntapaan, on ruoka. Miksi evoluutio olisi tuottanut terveystakuuta tässäkään?

Väestötutkimusten perusteella voidaan kyllä sanoa, että tietynlaiset ruokavaliot ovat ihmisille yleensä terveellisempiä kuin eräät muunlaiset. Siksi ravitsemussuositusten noudattaminen on todennäköisin tie niin terveellisen syömiseen kuin mahdollista.

Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan.

Kommentit (5)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5548

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi, mutta evoluutio kyllä tekee niin, itse asiassa sen toimintahan juuri perustuu siihen. Mutaatiot ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia ja enimmäkseen vahingollisia kohteilleen, mutta lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen - eli ne satunnaiset osumat ovat tärkeämpiä kuin lukuisemmat hudit. Satunnaisuus taas on vahvuus, koska pitkässä juoksussa myös kaikkien eliöiden elinympäristön muutokset ovat satunnaisia. Ja tuostahan evoluutiossa on kyse, sopeutumisesta.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Poistunut
Liittynyt12.7.2010
Viestejä6971

"Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan."

Noinhan se taitaa olla. 
Toisaaltaan hiukka epätäydellinen on olosuhteiden muuttuessa kuitenkin käyttökelposempi kuin johonkin hommaan tehty aivan täydellinen. Eli on kuitenkin viisasta jättää "takaovi" hiukka raolleen jos on syytä tai tarve paeta nopeasti.

Eilen juuri käytiin emännän ja pojan kanssa syömässä japanilaista ruokaa. Jos olis pakko valita mitä söisin lopunelämäni niin japanilainen vois olla aika lähellä. Emäntä valitsi tietysti oman kotiruokansa Thaimaalaisen, kun kysyin. Jos jotain on vetänyt aikojen alusta saakka niin silloin se kai sopii paremmin yksilölle kuin jollekkin muulle, esim. minulle. En ole syönyt suomalaista "perinneruokaa" säännöllisesti enää 26 vuoteen, kaikkea muuta kuitenkin. Siksi olisikin helppo valita vaikka Japanilainen. (takaovi)

Kyllähän syömisen filosofiasta saadan erittäin monimutkainen ja jopa hyvä bisnes kun syödäkkään ei voi ilman asiantuntijan apua ja neuvoja. Sekotetaan siihen vielä kaloriteorian lisäksi veriryhmään perustuva ajattelu, luonnekuva ja optimaalinen kombo hiilareita, proteiinia ja rasvaa päivän aktiviteeteista niin eiköhän tuolla jo saada normihanun pää sekasin. Menkää vaikka www.pakkotoisto.com katsomaan. Siellä on jo NIIN moni aivan pihalla ja ruokavaliot OSTETAAN asiantuntijalta, kun ei enää osata syödä.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
SamBody

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi,

Tarkalleen ottaen hän sanoi puhuessaan kvanttiteoriasta, että "Tuntuu vaikealta edes yrittää salaa vilkaista Jumalan kortteja. Mutta että hän heittäisi noppaa ja käyttäisi 'telepatiaa'... siihen minä en usko hetkeäkään."

SamBody
lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen. Se, että satunnaisen mutaation kautta syntyy etua jollekin lajille jossa tämä DNA sattuu olemaan, on vain puhdas sattuma. Evoluutio tai laji ei pyri jatkumaan vaan elämä itse sekä survival of the fittest siinä sivussa on vain jakaantumisen onnekas sivutuote siinä prosessissa, jossa DNA monistuu. Kopioituvalla DNA:lla ei ole tarkoitusta tai päämäärää per se, se vaan kopioituu. Ja sen sivutuotetta on se mitä me kutsumme elämäksi.

Hämmentää.

Pacanus Rusticanus
Liittynyt1.2.2010
Viestejä7843
Vatkain

 

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen.

Hmmm. Onko tällainen koulukunta olemassa? Pohjimmiltaan tuo on noin, vaikka toisaalta ei olekaan. Muna ja kana, sano.

- Ubi bene, ibi patria -

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Entäpä jos maailmamme on sittenkin Leibnizin (IQ n.200) "paras mahdollinen maailma"? Leibnizin perusteluna oudolta kuulostavalle väitteelleen on hänen näkemyksensä täydellisen luojajumalan ominaisuuksista:

http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn961-15.pdf

Käytännössä tiedämme maailman sisältävän paljon sellaista, mitä ei oikein voi nimittää hyväksi, saati sitten parhaaksi.. (ajatellaan vaikka sotia, sairauksia, kuolemaa, luonnonkatastrofeja, tylyyttä ja julmuutta ihmissuhteissa, rikollisuutta, vanhusten puutteellista  hoitoa,..)

Mutta onhan Leibniz ollut tietoinen kaikesta tästä, ja siitä huolimatta  IQ200 -aivot ovat tuottaneet tuollaisia ajatuksia. Entäpä jos korvaamme luojajumala-käsitteen modernin fysiikan lainalaisuuksilla. Kaksi tärkeintä fysiikan peruslakia on saattanut olla Leibnizin aivoissa ikään kuin idullaan suunnaten näin implisiittisesti hänen mielekkääksi kokemiaan ajatuksia.

Nämä kaksi fysiikan syvintä lainalaisuutta ovat pienimmän vaikutuksen periaate ja Feynmanin polkuintegraali.

Pienimmän vaikutuksen periaatetta (PLA) Maupertuisin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti avoimiin systeemeihin soveltava prof. Arto Annila on osoittanut elämänilmiön tai kosmologisen ilmiön toisensa jälkeen selittyvän Annilan ensimmäisenä maailmassa johtaman PLA:n kaavan avoimille systeemeille avulla

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Teor.fys.professori Keijo Kajantie on myös pohdiskellut PLA:n ja "parhaan mahdollisen maailman" yhteyttä suljetuissa systeemeissä

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/kajantie.pdf

Uudessa kirjassaan "Suuri suunnitelma" Hawking ja Mlodinow korostavat (varsin yleistajuisesti) Feynmanin polkuintegraalia maailmankaikkeuden keskeisenä muotoajana. Kirjassaan "Monimutkaisuus" Kari Enqvist toteaa, että joka ei tunne polkuintegraalia, nukkuu vielä syvää ruususen unta.

Seuraava Hawkingin ja Mlodinowin kirjan arvostelu on melko pitkällinen tuoden kuitenkin valokeilaan tavallista enemmän modernin kosmologian aspekteja:

http://lukupiiri1.blogspot.fi/2012/04/stephen-hawking-leonard-mlodinow-suuri.html

Mitä nämä PLA ja Feynmanin polkuintegraali yhdessä saavat aikaan? Kun elektronikin siirtyessään kulkee kaikki maailmankaikkeuden paikat läpi ja ilmeisesti tuo muodostuvaan rataansa niistä kaikista "terveisiä", ja kun "nettosiirtymä" aina johtaa PLA:n mukaan energian tasoittumiseen maksimaalisella nopeudella, tämän pienimmästä suurimpaan ulottuvan kosmisen näytelmän lopputuloksena on joka hetki paras mahdollinen maailma