Neuvostoliitosta sen perillisiin, porvariseen Venäjään

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Talouden ja siitä seuraavien heikkouden puoltahan on käsitelty sekä yelisesti että varsinkin aiheissani vanhalla palstalla. Talouden suorituskyky ja erityisesti koneenrakennus eivät selviytyneet suurvallan ja jopa supervallan ottamiasta tehtävistä. Varustelun taakka Brezyhnevin aina oli liian raskas. Suunnitelmatalous epäonnistui, ja nimenomaan
suunnitelman puuttumiseen, tehtyjä vinoutumia ei kyetty korjaamaan.
Vääristymät vain pahenivat, kunnes alkoivat pysähdyksen ja romahduksen ilm,iöt. Myös kansa, jota oli houkuteltu työntekoon kommunisimin suuremmoisilla näköaloilla, kyllästyi. Moinet olivat tulleet kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Sitä ei ollut. Talonpojan poika muisti olevansa talonpoika, vaikak ahdettu kaupunkien vuokrakasarmeihin. Hän sanoi: jo riittää kommunismia.

Sodan jälkeiseltäkin ajalta saa ilmoitetuista tuotantolyuvuista ottaa pois viidenneksen, yleisestä ja perustuotannon. Olihan kuitenkin kansalaiskulutuksen asioita, joissa tilasto ilmaisi välttämättömän todellisesti: elintarvikeket, vaatteet, kodinkoneet, kulkuvälineet ja kai kodinkoneet. Koulujen ja terveydenhoidon tarpeet. Asevoimien varsukunnat, laivat, panssari, lentokoneluku. Näin vastaavasti koneenrakennuksen tilasto oli todellsuudesta paljon kauempana.
Se ei kyennyt lopulta edes yksinkertaiseen uusimiseen. Ja toinen ilmaus asiasta oli tehtaiden vanha konekanta. lähes 20 vuotta poistoikä, kun
Lännessä kymmenen ja alle. - Tilaston mukaan lannoitteitten tuotannossa Neuvostoliitto oli maailnan ylivoimaisesti johtava maa. Niitä vain ei näkynyt maataloudessa. Eikä liikkunut karjanlantakaan, ainakaan kolhoosin yhteisille pelloille.

Jos Stalin nääs olisi elänyt, asiat nääs olisivat olleet paljon paremmin.
Kyllä talouden tila johtui itse Staliniin, joka mahdollisesti kuolikin ilmoitettua myöhemmin, vrt. se aihe. Hänen omat suuret lavastuksensa verottivat tuotannon kehuitystä. Piti näyttää suurta. vaikka voimat eiväöt ihan riittäneet. Joe enne sotaa hanikittiin monta kaunista hävittäjälaivaa, ne verottivat sähkötehoa. Tilanne vielä paheni Brezhnevin raikulipoikien aikana. Rikkaudet nääs pulppusivat, ja juhlissa alkoholi.

Kommentit (12)

Vierailija

Toinen puoli, ei juurikaan käsitelty, porvarisen aineksen ja sen vallan kasvu kumouksellisen ja kommunistisen koneiston sisällä. Näinhän oli käynyt varsin nopeasri Ranskan suuressa kumouksessa. Tästä tavallaan oli varoittanut Marx puhuessaan proletariaatin diktatuurista väliaikaisena olotilana. Valta, se medrkitsee etuouikeuksia, sanoi Lenin. Jo 1920
tästä tuli ongelma. Suuri kumouksenb kansalaissodan koneisto rappeutui nopeasti ja sisäisesti porvaristui. Sillä kertaa selvittiin kotiuttamisella, virkakoneiston rajulla supoistamisella, ja myös puolueesta poistettiin sen 700 000 jäsnestä 300 000.

Talouden elpyminen ja sen kasvu. Lisää valtaa käyttäviä henkilöitä, lisää nautittujen etuejn ihmisiä. Alkujaan omkistamattomienkin työläistren eliitti, stahanovilaiset, sai myös etuja. Ja moni puolueen jäsenkin oli nyt nauttivaa eliittiä. Ennen sotaa myös tyypilline piorvarine ilmiö koneistossa valtataistelu. Sillä kertaa se ratkaistiin puhdistuksin.

Jo Marxin ajatus, että suuri sota lujittaisi kumouksen voimat ja yhdistäisi.
Siitäkin oli kysymys suuressa isänmaallisessa sodassa. Voitto saavutettiin suurin uhrauksin, ja jäljelle jäi paljon sielullisesti sairaita tai ahneita, kuten neuvostoarmeijan Saksaan saapumisenbkin yhteydessä kerrotaan.
Puolueen jäsenmäärä oli toki kasvanut liittyneiden valkiosotilaidren myötä.
Tämän sodan jälkeen ei tehty puoluepuhdistusta. Ihjkisä nämäkin olivat.
Sodassa he olivat oppineet myös saamaan tarpeittensa mukaan, kuten kommunismi määritellään.

Puolueen pysähdystila jo paljon enne Neuvostoliiton ykleistä pysähdystä.
Siitä tuli tyypilline porvarisen maan puoluieita muistuttava, lähinnä sodemien ja myös kypäärpäiden puolue. Vaikuttamassa mukana myös O.V.Kuusisen johdolla luotu ideologia.

Yleinen näennäiskumoukselline ja suurten saavutusten räminä. Samaan aikaan porpoporvaristen ja poroporvaitrsten etuejn käyttäjien määrä kasvaa. Vielä sodan ajan vanhane polven kommunistiväki ja työväki kutienkin vielä säilytti kumoussieluaan. Uusi polvi jo pioneereissa ja varsinkin komsomolissa näki työn maailnman oehlal etrujen maailnman.
Haniit koulusa arvosanat, johan palkitaan. Itse tieto ja taito ei ollutkan pääasia. Ja varsinkin elittiiviäen lapset näkivät räminän läpi asemansa etuepoikeutettuina. Komsomoliin laeltttiin liittyä lähinä etuejn vuoksi, ja ulkopuolislta ne eddut evättiin. Ja näistä valikoitui uusi puolueväkikin, meko kypäräpäine ja sosiaalidemokraattinen.

Puolueen ulkopuolella monmet katseoivat voi sanoa kieli pitkällä elämää, joidenkin makeaakin. Jospa itse pääsisi tujohon asemaan, pääsisi porvariseen asemaan kuten iyhmiset ulkomailla. Ei vain kärsivän kansan paine alhaalla, vaan piilevän porvarisen aineksen paine ja neuvot ylhäältä.

Vierailija

Salainen eli turvallisuupalvelu, sillä oli, oltiinhan yhä diktatuurissa, paljon tärkeämpi asema ja merkitys kuin vastaavilla järjestöillä Lännessä.
Se ol poliittista hallintoa, se oli poliittista vallankäyttöä
ja sen suojaamista. Se saattoi katsastaa kunkin kansalaisenkin tulevan uran jo lapsena, toiset hyväksyttiin, toiset hylättiin. - kuulunpa hylätyihin. -Myös salainen palvelu nivoutui hyvin ylätason ja alemmankin sisäisesti porvaristuvaan valtaan. Turvallisuushenkilöt oppivat ajattelmaan kuin porvarit. Ja kun Neuvostoliiton romahdettua syntyi uusi talous, siitä hyvän osan ottivat turvallisuupalvelulaiset tai ystävät. Hehän tutkien piilevää porvarisuutta olivat oppineet, miten se toimii. Leningradissa, Pietarissa, uuden porvarisen Venäjän synnyttyä imeytyi uusrikkaiden piireihin myös
eräs turvallisuusvirkailija Vladimir Putin. Nostaen itseään ja monekin vahvan talous- ja virkaystävän nostaessa hänestä tuli Venäjän presidentti.
Hän otti läntisten ystäviensä kanssa ihan tyypillisen porvarisen historiannostatuksen, Voiton paraatin. Juhlii Ranskakin Suurta kumousta.

Öljy, sen tuotanto edistyi Brezhnevin toimesta ja Brezhnevin valtakaudellakin. Silloj sillä tuettiin ystäviä maailmalla, ostettin sen tuloilla viljaa surkan maataloustuoton täydennykseksi. Koulutus, lasten asema,
työvoiman ja vanhiojenkin sosiaaliedut olivat olosuhteisiin katsoen vähintään tyydyttävät, ja terveydenhoito. Tultua porvariseen aikaan
toteutui alaston porvarinen ja uusrikas painotus. Kun edelleenkin koneenrakennus oli heikko, ja raskas perustuotantokin romahti, uusrikkaiden ei ollut mahdolloista sijoittaa paljonkaan kotimaahan.
Niinpä sijoitukset virtaavat ulos. Tämä on myös valtionpolitiikkaa.
Putinin ilmouitukset tasitelusta terrorismia vastaan tarkoittavat juuri uusrikkaiden sijoitusten suojelua kaikkialla maailmassa. Ja myös
läntisten sijoutusten suojaamista Venäjällä. Ja puolestaan sota Tsetseniassa havainnollistaa, kuin tärkeätä tuollaisen suojelun tulee olla.
Sota siellä siis jatkuu, täältä ikuisuuteen.

Uusi Venäjä, joka vielä hymisteli Voiton päivänä, on tyypillinen porvarinen
valta, joka vaatimattomasti ei esittele suurvallan voimavaroja ja joka törmäyksen sattuessa yleensä perääntyy. Kuka voitti sodan, tai voitettiinko sitä ollenkaan?

Vierailija

TIEN ALKU STALINISMIN PÄÄTTYMINEN

Stalinhan esittäytyi jo 1920-luvulta raskaan teollisuuden isänä ihan nimensä Teräsmies mukaisesti. Hän esittätyi mysö sotilaallisen suurvaltavoiman perustajaksi. Todelliset saavutukaset sekä rauhassa että sodasakin jäivät huomattavasti jälkeen julkisesti ilmeotetuista, ja on otetava huomion my.ös hyvin raskas hinta. Mutta kuitenkin, peli oli noinkin pelattavissa, ja tämän evätessään Trotskin ja myöhemmät oppisitiot iskivät raskaasti harhaan. Nuo julkiset yliarvotr, ne olivat lavastusta, Stalin oli lavastusten mies. Lavastuksia tehtiin myös vihollislel, niinpä Hitlerin sotaretki ikään oli jatkuvaa taapertamista lavastetun Kesäyön unelman perässä. Lavastuksillakin oli hintansa, ne vaikeuttivat reaalista eli todellista voiman rakentamisen tietä.

Kuollessaan virallisesti Stalin jätti perilliileen tilanteen, jossa saavutuksiakin oli ja saavutuksia ja peliä voitiin yhä jatkaa. Silti
USAn tavoittamine oli vain ja tuli aina olemaan vain kaukainen Neuvostoliiton oma Kesäyön unelma. Puitekehys asian sähkön tuotanto.
USAn 1961, NKPN ohjelmankokousvuonna, n. 870 terawattituntia. Neuvostoliiton viralline tavoite viisivuotissunitelmassa asetettu 1955
vuodeksi 1960 320 terawattittuntia. Teollisuuden sähkökis Neuvotoliitto käytti kaksi kolmannesta, USA puolet, USA oli jo kehittämäsäs palvelujen yhteiskuntaa. Todellisuudessa, kun otamme pois, se oli kuudenneksen saavutetusta tilastoluvusta, 1960 saavutus oli 243 terawattituntia.
Eli noin 30 prosenttia USAn sen vuoden lvuusta, teolliisudella 40 prosenttia. Vaan olipa Hrussella ja kavereilla otsaa esitellä huikea USAN tavoittamisen ja kommunistiseen runsauteen siirtymisen ohjalma.
Suurin piirtein se oli lahkolaista huijausta. Sen tarkoitus oli myös edelleen
houkutella kansa tekemäänm työttään. Se kylvi myös ystäville ja mahdollisille uusille ystävälle ylisuuria odotuksia. Näistä paljolta johtuikin myöhempi toisinaan vaikeakin ristiriita Kiinan kanssa. Nimenomaan sen toiveikkaiden uudenaikaistajien kanssa.

Vierailija

Vuonna 1955 Neuvosotliitot sunilleen yhtä aikaa USAn kanssa alkoi valmistaa vetypommeja. Tuotanto yhdeksän vujoden kautena lie ollut noin 85 kpl vuodessa, 5 mega- eli painotoninj räjähdettä. USAn tuotanto lie ollut megsatonneissa kakiskertaiseten, mutta kärjet olivat 4 megatonnin. Alkujaan kärkiä kuljetticvat raskaat pommikoneet, USAlöla noin 240 kehdeksanmmottoista ja uusdempoia B-52 nelimoottorisia toiminnassa n. 420. Neuvostoliiotlla oli noin 185 toimiaa nelimottorista m/1955, ei aivan B-52 veroisia. Vuonna 1955 Neuvostolitto otti käyttäöön keksimatkan ohjukset, kantama 2500 km. Niiden kärki oli virelä vain
atomipommin. Vudeon 1957 loppukesästä alkaa uusien keskiimatkan ohejustan valmkistus. Niiden paino n. 25 tonnia, kärki siis 5 mega- eli painotonnin, kantama näin 3500 km eoli kaikkialle Eurooppaan. Siitä voitiin tehdä mannertevälinenkin, mutta kärki korkeintaan tonni vain atomipommiksi. Sovelluts myös ensimmäiset tekokuut, jnoista 500 kilon painoisesta kuului myös koiran ääni. Mitään varsinaisia mannertenväisiä strategisia ohjuksia, siis vetypommeja kantavia, ei 1960 asti ollut misssään. Neuvostokliitto kuitenkin rämisteli. Tämä aiheutti mm. Kiinassa, ja erityisesti sen uudenaikaistanjissa, varsin ylisuuria odotuksia, tästä oli seuraava suhteissa vaikeitakin vuosia.

O. V. Kuusinne, ja Armas Äikiä eukkonsa kanssa kuulun sopinmuksen 15-vuotispäivänä 23. 8.1954, vuonna, jona julkisesti alkoi myös liennytys.
Tuo kuva ilmaisee myös salaisesta yhteisymmäryksestä ja jonkilaisesta ystävyydestä. USAlla oli taattu ydinräjähteiden, ynnä ilma- ja meriylivoima, valmiina toimimaan koko maapallolla. Neuvostoliitolla oli vahva maavoimien ylivoima, tarfkoitettu toimimaan sen rajoejn lähellä ja yleensä Euroopassa. Tätä ylivoimaa supistettiin. Viimeisin supistus, toteutettava 1960-vlun alkuun, tarkoittit jo asevoimien henkilölukua
2 423 000, vuonna 1954 se oli ollut 5 763 000. Neuvostopriopagansa, vaikka rämisteli, se myös osin nuoleskeli. Roosevelt oli ollut sodan aikana hyvä, Ike oli hyvä, ja myös 1959 USAn maatalousu hyvä. Tästä ei Mao pitänyt. Kiinankin maatalous oli välineidensä ehdoilla hjyvä.

Vierailija

Kakkossuurvalta Neuvostoliitto smalla åpyriki osoittamana ylivertaisuutensa Eurooppan vallosta ja nokkimisjärjestyksehn myös Britannilal ja Ranskalle. Churchill, hän varsinkin sodan lopulla oli ollut jo melko paha. Keskamatkan ohjustenhan luonnollinen käyttöalue oli juuri Eurooppa. " Mannertenväliset ohjukset" varmaan olivat vastaus myös
Britannian vetypommikokeeseen Joulusaarilla maanantaina 15.5. 1957.
Suezin kriississä 1956 Neuvostoliito toimi Britaniaa ja Ranskaa vastaan ja yhteisymärryksessä USAn kassa.

Nokkimajärjestyksen esittelykin varmaan vaikutti siihen, että siirtomaita tukussa, enimmäkseen Afrikassa, irtautui Britannian ja Ranskan alaisuudesta 1960-luvun alussa. Neuvostoliitto solmi violkaaasit suhteita, ja oli hankkimassa tukikohtia. Belgia kuitenkin osoitti nokkimajärujstystä Kongossa. Täällä oli taustalla myös USA, sillä ainakin uraani ja kupari olivat Kongossa tärkeitä.

O. V. Kuusisen johdolla " Marxismi-leninismine perusteet" 1959. Ulkoisesti
se eristäytyi oikeaoppiseen vanhakantaiseen kommunismiin. Proletariaatin diktatuuri oli tärkeätä. Toisaalta. teos käytänössä jätti vähällä huomiolle poliitisen historian ja politiikan. Näin se tässäkin antoi
hegemonia USAlle hoidella koko maapallon politiikkaa. Teoksen sovelltus oli Castron melko proletaarisen kumouksen voitto Kuubassa. Sen sovellutus oli myös, että juuri muualla vasemmistolaiset kumousliikeet eivät voittaneetkaan.

Vierailija

Tiedustelu Neuvostoliiton yli mm. U-2 koneilla perustui tiettyyn yhteisymmärrykseen. Jotta yheisymmäörrys säilyis, jotta alaalla ei syhntyisi iilpajuoksua, Neuvostoliitto hilajsesti salli soveoliaan määrän
USAn tarkastuslentoja. Vuoden 1961 Vappuna U-2 kuitenkin ammuttiin alas Uralin alueella. Tämä sattuikin olemaan Neuvostoliiton uuden nousevan tähden kanuniin pojan Brezhnevin aluetta. Hän lie antanutkin käskyn, ja hänestä pian tämän jälkeen tuli Neuvostoliiton presidentti.
Myös Hrusse nosti tapauksesta räminän tunnustan siis Brezhnevin vaateet. Kyse ooli myös siitä, että republikaanien ehdokas oli kahden Iken kauden jälkeen Nixon. Tämän kanssa ei ollut vielä varsinaista yhteisymmärrystä. Kennedy oli myös Neuvostoliiton valinta.

Kuuban kohdalla suhteet kulkivat kohti kriisiä, joka toteutuikin 1962 lokakuussa. Julkisesti kerrotaan, Kennedy totesi Neuvostoliitolla olevan ICBM-ohjuksia huomattavan vähän. Todellisuudessa Myös USA tiesi, että niitä varsinaisesti ei ollut aiemminm koskaan ollutkaan. Tässä oli kyse
myös tarkoituksenmukaisuudesta. Mannertenvälisten tarkkuus oli, kun käytettiin kahta vaihettakin, oli riittämätön, hajonta peräti prosensitn
8 000 kmn kantamasta. Strategisen pommin pätevästi voi tuolloin kuljettaa vain pommikoneella. USA alkoi valmistaa kiinteällä polttoaineella
toimivia Minuteman-ohjuksia 200 kappaleen vuosivauhtia 1961 puolivälistä. Näin USAlla, lisänä lie sata Atla-ohjusta, 1962 lolakuussa oli valtava määrällinne ICBM-ylivoima. Todellisuudessa tarkkusongelmaa ei ollut ratkaisut, vaika USA semmoista kehuskeli. Tämä varmistui myöehmin, kun 400 ensimmäistäö Minutemania ja Atlakset poistettiin käytöstä. Kun Neuvostoliittokin ratkaisi täsmäysongelman, sisi noin 1963 puoliväliin menessä, myös siellä nostettiin huomattavasti sekä ICBM- että myös vetypommien tuotantoa.

Neuvostoliiton mahdollisuuksia edes jotenkin tavoittaa USA vetypomimeihin olis siis keskimatkan ohjukset Kuubaan. Kriisin ratkaisuna Neuvostoliiton oli vedettävä ohjuksensa, USA sitoutui olemaan hyökkäämättä Kuubaan, jonka kylläkin oli oltava aktiivisesti sekaantumatta Latinailsen Ameriakn mantereen asioihin. Siten Guevara voi toimia vain omalla vastuullaan, ja siinähän kävi huonosti. USAlla oli tuolloin keskimatkan ohjuksia, kärkenä atomipommi, myös Turkissa ja Iranissa. USA ei ratkaisussa suoraan myöntynyt niiden poistamiseen Kuuban kriisin ratkaisun yhteydessä.

Vierailija

Neuvostoliiton oli siis tehtävä lisämyönnytyksiä, jotta USA veti ohjuksensa pois Turkista ja Iranista. Neuvostoliitto vetäytyi aktiivisesta toiminnasta Afrikassa, vaikkakin myi aseita ja auttoi asiantuntijoin. Nasserin Egyptihän muutti tämän kuvion 1967 saadessaan aikaan Lähi-idän kuuden päivän sodan. Samaan aikaanhan USA oli juutunut Vietnamiin.

Jos varsinkin Neuvostoliitto reaalisesti olisi päässyt 1955 tavoitteeseen asetettu 1955, sen edellytykset varustaa varsinkin täsmäohjukset ja torjuntahävittäjät ja -ilmapuolustus kriisin vuoteen 1962 olisivat olleet toiset. Tähän työhön se pääsi vasta 1964 alusta, jona USAn ylivoima oli suurir ja jona myös USA jo varusti uudenlaisia ohjus- ja ilmavoimia. Olisihan varmaan ollut mahdollista varustaa tärkeät asevoimahaarat
silloisenkin tuotantotehon puitteissa. Vaan mitä tästä oli seurannut
tuotannolle myöhemmin? Entä miten Neuvostoliitot olisi käyttänyt/ joutunut käyttämään ylivoimaansa kriisin yhteydessä? Olihan mielipiteitä varsinkin Kiinasta, että voittoinen sota johtaisi ylivertaisen sosialismin onnelliseen tuelvaisuuteen. Onko tervettä asettaa peliin ihmiskunnan suuren osan tuho, vaikka saavuttaisikin ylivertaisen voiton? USAllakin oli tilanteita, joissa ylivertainen voitto olisi ollut lähellä. Sielläkin vastuullisesti
päätettiin, että semmoiseen ei ryhdytttäisi. Kohtuus kaikessa.

Voimapolitiikan kannalta Neuvosoliiton saavutus 1960-luvun alussa oli surkea. Rämistelystä se palutettiin tylysti kakkosvaltioksi. Silti se ei omien etujensa eijkä rauhan kannaltakaan menettänyt mitään. Asiat pyörivät sekä siellä että koko maapallolla edelleen melko tavanomaisesti.
Näin 1962 kriiis oli vain demionstraatio siitä, mitä voisi tapahtua, miten maailmansota voisi alkaa. Yhteinen demonstraatio.

Vaan pyöri myös alkanut porvaristuminen neuvostoleirissä. Rikkaudet tai ainakin öljy pulputtivat ainakin eliitin käyttöön, ja ainakin toistaiseksi kansa teki työtään tulevan kommunistisen ihan runasuden toivosssa.

Vierailija

Tuota miellyttävää 1960-luvun alkua olivat myös Polaris-ohjukset.
Ne olivat USAn vastine Neuvostoliiton vetypommeja kantaville keskimatkan ohjuksille. Ohjukset Turkissa ja Iranissa olivat niitä, ja niitä oli myös USAn lähemmäs parissakymmenessä ydinsukellusveneessä.
Niitä siis lie ollut nelisensataa, siis Kuuban kriisin aikaan. Niiden kantama lie ollut 2500 km. Mereltä ulottui Keski-Venäjälle, Turkistakin Moskovan seudulle, ja Iranista Etelä-Uralille ja Kazakstaniin.

Neuvostoliiton ensimmäinen ydinsukellusvene valmitui vasta 1967, ja seuraavina vuosina muutaman kappaleen vuosivauhtia. Nämä, kuten myös samaan aikan uudet amerikkalaiset, kantoivat jo raskaita mannertenvälisä ohjuksia. Sellaisten kärkiin tarvittavaan uraaniin liittyi myös Tsekkoslovakin kriisi 1968.

Vierailija

LAINAAN tässä aivan erinomaista kirjoitusta

VOITON PÄIVÄ 9.5.1945
Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä, juhlii ”Voiton päivää” 9.5.45. Länsivallat kukistivat Saksan jo päivää aiemmin ja venäläiskenraalikin oli juhlissa, mutta Stalin raivostui tästä ja järjesti omat juhlat 9.5. Berliinissä, jonka valtauksen kunniaksi neuvostosotilaiden annettiin raiskata pari miljoonaa saksalaisnaista sekä ryöstellä, rellestää ja murhata pari viikkoa.

Voiton syynä oli kapitalistisen USA:n ylivoimainen talousmahti mutta myös Britannian laivasto. Länsivallat kukistivat Saksan joukot eri puolilla maailmaa ja pitivät hätää kärsineen Neuvostoliiton armeijaa hengissä voimakkaalla materiatuella. Voitonpäivän juhlissakin sotaveteraanit istuivat neuvostokuorma-autojen lavalla, vaikka itse sodassa kuljetukset tapahtuivat länsiajoneuvoilla.

NEUVOSTOLIITTO JA SAKSA ALOITTIVAT TOISEN MAAILMANSODAN LIITOSSA
Ensimmäinen maailmansota pitkittyi siksi, että Saksa irrotti Venäjän sodasta lähettämällä sinne ”Leninin” (Vladimir Iljitsh Uljanov) varustettuna salkullisella rahaa. Lenin – tai oikeastaan Leon Trotski (Bronstein) – kaappasi vallan ”Lokakuussa” ja sitten sopimuksen mukaisesti teki rauhan Saksan kanssa – tosin yritti ensin jonkin aikaa saada lievennöksiä Saksan tiukkoihin ehtoihin. Samalla kylvettiin myös toisen sodan siemenet.

Vuonna 1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen (”Molotov-Ribbentrop-sopimus”), jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin Euroopan jaosta maiden kesken. Sitten Saksa otti salamasodalla Puolan länsiosat, Neuvostoliitto itäosan, ja perään piti ottaa muutkin maat. Baltian maat Neuvostoliitto painosti käytännössä antautumaan ja ottamaan neuvostojoukot vastaan sodalla uhaten. Suomi ei suostunut vastaavaan, joten Molotov lupasi maan Stalinille joululahjaksi ja pommituksen aloitettiin 30.11.39. Länsimaat julistivat tämän pienen pohjoisen maan vapauden ja demokratian etuvartioksi mutteivät lupauksistaan huolimatta juurikaan toimittaneet apua. Suurien uhrauksien ansiosta maamme välttyi sosialistiselta järjestelmältä ja Stalin luopui yrityksestään 13.3.40. Saksa oli suomalaisten sitkeyden vuoksi aliarvioinut maailman suurimman valtion sotavoimat ja päättänyt valloittaa Neuvostoliiton sekä (professori Heikki Ylikankaan mukaan) lupasi Suomelle, että kunhan tekevät rauhan millä ehdoilla tahansa, saavat myöhemmin luovuttamansa alueet korkoineen takaisin. Kun apua ei kuulunut lännestä, suomalaiset ymmärsivät, ettei vaihtoehtoja ollut.

Sama Saksan ylimielisyys johti siihen, ettei maa heti kesällä 1941 kelpuuttanut vähemmistökansojen (ukrainalaiset, baltit ym.) ja antikommunistien (mm. Vlasov) tukea, ja siksi Moskova ei kukistunut ennen Pearl Harboria, minkä jälkeen sota muuttui vaikeammaksi. Tässä skenaariossa toinen maailmansota olisi ehkä ratkennut länsirintamalla kuten ensimmäinen, eikä kylmää sotaa olisi tarvittu. Jos Saksa olisi sotinut vuodesta 1941 vapauden eikä kansallissosialismin nimissä, se olisi hyvinkin voinut myös joutua tyytymään aiemmin suunniteltuihin juutalaisten karkotuksiin tuhoamisleirien sijaan.

BALTIAN "VAPAAEHTOINEN LIITTYMINEN NEUVOSTOKANSOJEN LIITTOON"
Vuonna 1940 Neuvostoliitto pakotti jo miehitetyt Baltian maat päättämään ”demokraattisessa järjestyksessä” sulautumisesta neuvostokansojen liittoon – siksi Vladimir Putin väittää liittymisen tapahtuneen ”ilman sotatilaa tai sotatoimia”. Baltteja vietiin teloitettavaksi tai Siperiaan niin paljon, niin että Suomen menetykset talvi- ja jatkosodissa kalpenevat sen rinnalla, vaikkei joutumista sosialismin ikeen alle yli neljäksi vuosikymmeneksi laskettaisi. Kannattaa myös muistaa, että ennen sosialismia Viron elintaso oli sama kuin Suomen; vuonna 1991, ennen kapitalismia se oli dramaattisen paljon alhaisempi. Viime vuonna Viron uudistukset saavuttivat tason, jossa maan vapaus ohitti Suomen taloudellisen vapauden indeksillä mitattuna, joten tulevaisuudessakin siellä on odotettavissa nopeampaa vaurastumista kuin meillä, vaikka jotkin sektorit ovat yhä suljetumpi. Viron on kuitenkin vapaimpia ex-sosialistimaita, mikä näkyy selvästi maan elintasossa.

SUOMEN SUHDE SAKSAAN JA TOISEN MAAILMANSODAN RATKAISU
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon oli menestyksellinen, mutta itsepäinen Hitler ei kuunnellut kenraalejaan vaan teki monia virheitä, jotka antoivat neuvostojoukoille liikaa aikaa – tosin Stalinin vastaavat virheet kuittasivat näitä osin. Kun Neuvostoliitto oli länsiavusta huolimatta perikadon partaalla, Stalin vaihtoi sosialistisen propagandan nationalistiseen, nimitti sodan ”Suureksi isänmaalliseksi sodaksi” ja sai puhallettua kansaan vielä taistelutahtoa. Kylmä talvi, pitkät huoltoyhteydet ja Saksan sotavoimien sitoutuminen länsirintamien taisteluihin lopulta kävivät liiaksi voimille, ja Stalingradin (nyk. Volkograd) taistelussa sotaonni kääntyi. Hitler luuli painostavansa venäläisiä antautumaan raakuudella, mutta Stalinin raakuudet olivat vielä kovempia. Stalingradissa neuvostosotilaat pelkäsivät enemmän selustaa vartioivia ja karkureita surmaavia komissaarejaan kuin Saksan asevoimia.

Ratkaisevaa saattoi olla sekin, että Suomi ei suostunut Hitlerin vaatimuksiin Murmanskin radan katkaisemisesta, ja niin länsivallat saattoivat jatkaa Neuvostoliiton pitämistä hengissä materia-avullaan. Suomihan ei ollut Saksan liittolainen, vaikkakin liittosuhdetta heikompi yhteistyö mailla kiistatta oli. Suomi sai Saksalta materia-apua ja ilmatukea ja vähäväkinen Lappi oli annettu saksalaiselle osastolle.

Tiettävästi yleinen näkemys Suomessa oli sekä sosialistista että kansallissosialistista diktatuuria vastaan, ja valtioiden toivottiin tuhoavan toisensa. Stalingradin jälkeen kuitenkin tuli selväksi, että Saksa häviää kahden rintaman sotansa ja rauha on saatava aikaan, mutta mahdollisuus siihen tuli vasta kun Suomi oli torjunut kesän 1944 suurhyökkäyksen – tuolta ajalta onkin hautausmaillamme enemmän sankariristejä kuin miltään muulta. Normandian maihinnousun jälkeen Stalin ymmärsi, että ellei Suomen kysymys ratkea pian, länsivallat ehtivät kukistaa Saksan ennen häntä, ja yritti nujertaa Suomen lopullisesti materiaalisesti ylivoimaisella suurhyökkäyksellä kuitenkaan onnistumatta.

Juuri tuolloin sosialismia ja kansallissosialismia vihaava nuorsuomalainen (sittemmin Edistyspuolue) presidentti Risto Ryti teki henkilökohtaisen sopimuksen Saksan kanssa luvaten olla tekemättä erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vaikka torjuntavoitot saavutettiinkin lähinnä suomalaisten ansiosta, ne olivat niin pienestä kiinni, että ilman saksalaisia aseita ja Saksan ilmatukea maamme olisi hyvinkin voinut joutua miehitetyksi, vaikka suurin osa sopimuksen perusteella lähetetystä lisäavusta tulikin liian myöhään, kuten viimevuotisetkin tutkimukset osoittivat. Sopimus maksoi Rytille aseman, vapauden ja terveyden mutta se kannatti.

SODAN LOPPUTULOS
Saksan häviö oli jo pari vuotta ollut vain ajan kysymys. Ideologisista syistä Hitler kuitenkin vastoin lähipiirinsä vetoomuksia halusi käydä sodan katkeraan loppuun asti: ellei Saksan kansakunnalla ollut voimaa voittaa, sillä ei ollut oikeutusta säilyä. Useat vallankaappaus- ja salamurhayrityksetkin epäonnistuivat, joten sota päättyi vasta kun Saksa oli kokonaan vallattu, idästä ja lännestä.

Ratkaisevin panos lopputulokseen oli joka tapauksessa länsivalloilla. Saksan häviötä voi pitää todennäköisenä siinäkin tapauksessa, että Neuvostoliitto olisi kukistunut, mutta täysin mahdotonta ei olisi ollut rauha lännessä ja kansallissosialistien vallan jatkuminen pidempään kuten kenraali Francon valta Espanjassa. Olisi silti rohkeaa väittää, että se olisi jatkunut yhtä pitkään yhtä pahana kuin nyt sosialismin ote kolmanneksesta maailmaa, ja etenkin Euroopan ulkopuolinen maailma olisi todennäköisesti selvinnyt vähemmällä kuin nyt.

Voittoa kansallissosialismista kannattaa silti juhlia. Mutta milloin juhlitaan marxilaisen sosialismin romahtamista? Missä viipyvät Nürnbergin oikeudenkäynnit samanlaisiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä sosialisteja vastaan?

Lähde: http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?id=492
Kirjoittanut: Heli Parkkinen

Vierailija

Paljon suuremmat kuin Stalinin vainoissa menehtyneiden joukko olivat toki ihismenertykset Suuressa isäönmaallisessa sodassa. Jos Suomen sodassa 200 000 ml. " paleltuneet". Saksaa vastaan ainakin 7 miiljoonaa kaatunutta ja vankeudessa kuolluita sotilasta. Partisaanitoiminnan yhteydessä vielä kolme miljooaann, joista varmaan 600 000 partisaania
( vrt. Vietnamin sota). Kaikkiaan siviiliväestön menetykset lähelle 20 miljoonaa. Näistä Ukraina, ml. liitety Länsi-Ukraina, ainakin 12 miljoonaa,
Valko-Venäjä ainakin kaksi ja Venäjäkin muutama. Leningradin piirityksessä nälkään menehtyneitä ainakin 300 000. Mukana myös Baltian ja Moldavian menetykset. Tappioiden arvioimista vaikeuttaa se, etä syntyvyys laski. Monissa maaseudun kylissä ei ollut sodan jälkeen jäljellä yhtään aviokykyistä miestä. Siirttotyöläisiä kuoli myös läntisten pommituksissa Saksassa.

Armeijan ensiluokkaisen osan tappiot 1941- 1942 olivat suihteellisen pienet. Silloin meni nmusikkain ja melko vanhojenkinm ikäluokkien henki.
Sen sijaan 1943 Kurskin taistelu ja sen yhteydeassä ja jälkeen käydyt ostatoimet. Saksalaiset yli puoli miljoonaa, Neuvostoliiton vamrana yli miljoonan. Taktiikak usein oli päälle puskevaa ja Fritz yhä taitava.
Vökeä täytyi luovuttaa myös vapautetun alueen kunnostamiseen.
Myöhemminb ei suoritettukaan enää henkilöluvultaan yhtä mahtavia operaatioita. Tunnusmerkillistä oli tykistön ja ilmavoimien jatkuvasti kasvava osuus.

Vierailija

Vuoden 1944 syksyllä neuvostoarmeija pääsi Itä-Preussiin. Näkyivät sotasairauden merkit, jotjka sapumine perivihollien maahan päästi irti.
Sakslaaisten vastahyökkäys muutmaia kymmeiä kilometrejä takaisin tuhosi jo suuren määär epärjärjestyneitä joukkoja.

Ita-Preussissa vuoden 1945 alussa 580 000 säänöllisiä ja vielä 200 000
Volksturmin joukkoja. Näiden tukena oli metsäinen järvinen maasto
( melkein kuin Suomea) ja rakennetut monet linnoitteet. Neuostoarmianj kolmela rintamalla oli kaksinkertain henkilöylivoima ynä 21500
tykkiä ja krh, 3000 lentokoneta ja 3800 panssarivaunua, kertoo Vasiljevski muistelmissaan. Joukot kokivat suuria menetyksiä ja etenivät hitaasti. Tämä oli ihan toista kuin Z^ukovin ja Konevin rynnistys Keski-
ja Etelä-Puolassa. Taistelu johti toki tulokseen kolmen kuukauden kukuttua huhtikuun puolivälissä. Tappiot kokonaisuudessaan, ne saattoivat olla Kurskin taistelun luokkaa. Näitä tappioita varmaan oli suurin osa Puolassa kaatuneiksi mainituista 600 000sta. Taistelu vaikutti myös siihen, että 2. Valko-Venäjän rintama ei ajoissa päässyt Pommerin ja Oderille. minkä takia Berlinin operaatiokin voitiin alkaa vasta 16. huhtikuuta.

Berliinin operaation suorittivat sota-ammattinsa osaavat miehet.
Käytetyn tykistön ynnä ilmavoimien määrä oli ennenkuulumaton.
Miehiä oli kolmella rintamlla vain 1½ miljoonaa. Panssarivaunuista oli nyt pääosassa raskaat, ynnä myös raskaat rynnäkkötykit. Näin Fritzien ja Volksturmin puolustusasemat voitin tehokkaasti tuhota. Operaatio oli siis mielekäs, toisin kuin on yritetty väittää. Toisaalta, jälleen nähtiin syvät sielullisen sairauden ilmiöt. Vielä heinäkuussa Berliiniin saapuneet länistiset kohtasivat paraativäen ohella myös ihan demoralisoituneita ja ryösteleviä joukkioita. Vrt. Napoleonin armeija Venäjällä 1812.

Vierailija

Kas kummaa, tämähän on uuden palstan vanhimpia aiheita, viimeisin viesti toukokuulta 2005. Pälätettäessä paljonkin täällä kommunismista
tätä aihetta ei ole huomattu.

Uusimmat

Suosituimmat