Kuka uskoo henkilökohtaiseen syövän "voittamiseen"

Seuraa 
Viestejä245
Liittynyt16.3.2005

Ärsyttää, kun lehdissä kirjoitetaan, kuinka sejase "voitti syövän" tai kuinka joku "aikoo taistella syöpäänsä vastaan", "eikä aio antaa periksi".

Onko osa meistä tosiaan niin naiiveja että kuvittelee voivansa omalla asenteellaan ja jonkinlaisella psyykkisellä yrittämisellään vaikuttaa sellaisen taudin kuin syövän paranemiseen tai pahenemiseen? Kyllähän se todellisuudessa on niin, että syöpälajista riippuen on tietty keskimääräinen selviytymistodennäköisyys, ja tietysti asiaan voidaan hoidoilla vaikuttaa, mutta ei tosiaankaan millään omalla tahtotilalla tai sen puutteella. Kyllä se on ihan puhtaasti tuurista ja hoidon tehosta kiinni.

Tuollaisella "taistelen syöpääni vastaan" -hölynpölyllä ehkä pönkitetään jonkinlaista älytöntä uskoa omasta haavoittumattomuudesta ja kaikkivoipaisuudesta. Se, että tuollaista uskoa ruokitaan mediassa, on kuitenkin mielestäni vakavasti vastuutonta.

Siinä voidaan nimittäin antaa ihmisille täysin katteetonta toivoa jonkinlaisista oman mielen mystisistä mahdollisuuksista. Tai kääntäen voidaan aiheuttaa syyllisyydentunteita sellaisille ihmisille, jotka eivät tunne jaksavansa "taistella": ovatko he nyt luusereita, jotka edesauttavat omaa kuolemaansa?

Yksityishenkilöistähän tietysti löytyy huuhaaveikkoja, ja sille ei voi mitään, mutta toivoisin, että eri medioiden toimittajat ottaisivat tässä hieman vastuuta eivätkä kirjoittaisi lööperiä siitä, miten joku "voitti syöpänsä".

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Psyykkeellä on suuri vaikutus kehon toimintoihin. Tutkimukset ovat osoittaneet että esim placebo lääkkeillä paranee hyvin useasti paremmin kuin ilman lääkitystä. Eli tärkeää on uskoa että nyt paranee.
Lisäksi syövän hoitomuotona on testattu esim NLP:n (Neuro Linguistic programming) käyttöä ja huomattu että sillä saadaan paremmat parenemistodennäköisyydet.
NLP:hän on siis täysin psykologiaan pohjautuva terapiamuoto.
Luulen siis että "psykologinen sodankäynti" syöpää vastaan voi jopa toimiakkin tietyissä määrin.

Vierailija

No kyl musta tuntuu että se paraneminen voi vähän olla itestäkin kiinni... Eikös sitä ole esim. tutkittu että stressi altistaa syövälle..?

Kyllä noita 'ihmeparantumisiakin' kuulee, että joku on esim. oikealla ruokavaliolla ja meditaatiolla, yms. parantunut syövästä. Uskoako noita sitten vai ei... tietenkin noita on vaikea uskoa koska ne ei sovi siihen totuttuun maailmankuvaan. Mutta millä perusteella maailmankuvamme ei olisi puutteellinen...

Ainakin jos itse sairastuisin syöpään, pistäisin kaikki keinot käyttöön. Ne hörhömmätkin. Kun ei sitä koskaan tiiä.

Vierailija
biologi
Kyllä se on ihan puhtaasti tuurista ja hoidon tehosta kiinni.

Voitko todistaa väitöksesi?

Hmh... Nykyajan ihmisiä vaivaa semmoinen naiivi tiedeuskonnollisuus ja kyynisyys. Tiede on etenevä prosessi joka tutkii maailmaa, ei mikään valmis totuus jonka perusteella asioita voidaan aukottomasti tietää.

Eikös jo joku antiikin filosofi todennut että viisas on se joka tietää ettei tiedä mitään.

Petri Riikonen
Seuraa 
Viestejä245
Liittynyt16.3.2005

Itse muistan lukeneeni vain sellaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan positiivinen tai negatiivinen asenne ei vaikuttanut syöpäpotilaiden henkiinjäämistodennäköisyyteen.

NLP:n vaikutuksesta syöpään en ollut kuullut, ja äkkiseltään kyllä epäilen tuota tietoa. Olen siinä käsityksessä, että NLP menetelmänäkin on vailla varsinaista tutkimuksellista tukea.

Plasebovaikutus on toki olemassa, ja varsinkin lievissä taudeissa varmaan yleinenkin. Ja kyllähän aina muutama yksittäinen yksilö paranee syystä tai toisesta. Vastuutonta on mielestäni kuitenkin sellainen, että tuputetaan syöpään sairastuneille "paraneminen on itsestäsi kiinni" -asennetta.

Kyllä minun mielestäni näiden paranemisuskomusten taustalla on se, että ihmisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että elämässä voi tulla sellaisia vastuksia, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Yksittäinen ihminen voi vapaasti uskoa mihin tahtoo, mutta kyllä syyttäisin toimittajia vastuuttomuudesta, kun lehdissä tuputetaan tällaisia uskomuksia. Siinä annetaan vakavasti sairaalle ihmiselle katteettomia toiveita ja estetään rakentamasta realistista suhtautumista oman elämän rajallisuuteen. (En nyt viittaa Tiede-lehteen. En muista, että siellä olisi kirjoitettu mitään "omaa syöpää vastaan taistelemisesta".)

Vierailija
biologi
Siinä annetaan vakavasti sairaalle ihmiselle katteettomia toiveita ja estetään rakentamasta realistista suhtautumista oman elämän rajallisuuteen.

No voi hitsi. Kuule, minusta oikeasti vastuutonta on kiihkoileminen potentiaalisesti hyvin tehokkaita hoitomuotoja vastaan, etenkin silloin kuin tämä räyhääminen ei perustu (edes valikoiviin) tutkimustuloksiin, vaan lähinnä ennakkoluuloihin.

Petri Riikonen
Seuraa 
Viestejä245
Liittynyt16.3.2005
Human2.0
biologi
Siinä annetaan vakavasti sairaalle ihmiselle katteettomia toiveita ja estetään rakentamasta realistista suhtautumista oman elämän rajallisuuteen.



No voi hitsi. Kuule, minusta oikeasti vastuutonta on kiihkoileminen potentiaalisesti hyvin tehokkaita hoitomuotoja vastaan, etenkin silloin kuin tämä räyhääminen ei perustu (edes valikoiviin) tutkimustuloksiin, vaan lähinnä ennakkoluuloihin.

No onko sinulla puolestasi esittää edes valikoituja tutkimustuloksia, jotka tukisivat sitä uskomusta, että syöpä paranee, kunhan tarpeeksi kovasti paranemista toivoo?

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
biologi
Kyllä minun mielestäni näiden paranemisuskomusten taustalla on se, että ihmisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että elämässä voi tulla sellaisia vastuksia, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään.

Ymmärrän näkökantasi. Vapauta sisäinen voimasi jne-puheet ovat vaarallisia ja kumpuavat "auttajan" omasta avuttomuudesta. Mutta se ei poissulje toista ääripäätä. Psykosomaatiikan merkitystä sairastumisessa ja parantumisessa ei tunneta. Sekin on vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, ja se että sairastuminen ja siitä parantuminen toimivat samalla mekanismilla. Miksi vain toiseen olisi lääke. Mistä syöpä tuli, sinne se voi palatakin, korostamatta asiaa sen enempää.

Olisiko niin, että yksi sairauden synonyymi on "ei selitystä", juuri tuo mihin viittaat, vaikeuteen hyväksyä vastus, jolle ei voi mitään. Eikö paraneminen ole silloin melkein mikä tahansa selitys, johon voi uskoa. Osaltaan siis, korostamatta asiaa sen enempää.

Ja mitä on terveys? Mitä on vammaisuus? Niissä on lähtemätön yhteisöllinen elementti myös. Ympäristön virheellisestä, veltosta rakentamisesta johtuvaa toimintarajoitteisten liikuntakyvyttömyyttä ei korjata yksilöön kohdistuvalla kemoterapialla. Sairaus ja vammaisuus on aina jaettua, niin myös se mitä pidetään niistä parantumisena. Yhteisölläkin voi olla syöpä, korostamatta asiaa sen enempää.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija
Vaari
Sekin on vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, ja se että sairastuminen ja siitä parantuminen toimivat samalla mekanismilla. Miksi vain toiseen olisi lääke. Mistä syöpä tuli, sinne se voi palatakin, korostamatta asiaa sen enempää.

Mutaatioiden tapauksessa on vain melko epätodennäköistä, että ihmisessä ehtisi tapahtua suotuisa mutaatio epäsuotuisan mutaation lyhentämän eliniän aikana.

Vierailija

Btw enpä kyllä muista että lehdissä olisi kirjoitettu että joku 'hävisi' syövälle ja kuoleminen oli oma vika.

Vierailija
biologi
Human2.0
biologi
Siinä annetaan vakavasti sairaalle ihmiselle katteettomia toiveita ja estetään rakentamasta realistista suhtautumista oman elämän rajallisuuteen.



No voi hitsi. Kuule, minusta oikeasti vastuutonta on kiihkoileminen potentiaalisesti hyvin tehokkaita hoitomuotoja vastaan, etenkin silloin kuin tämä räyhääminen ei perustu (edes valikoiviin) tutkimustuloksiin, vaan lähinnä ennakkoluuloihin.



No onko sinulla puolestasi esittää edes valikoituja tutkimustuloksia, jotka tukisivat sitä uskomusta, että syöpä paranee, kunhan tarpeeksi kovasti paranemista toivoo?

Kysymyksenasettelu on irrelevantti. Ei ole eikä tule olemaan tutkimuksia syövästä, paraneeko, kunhan tarpeeksi kovasti uskoo.
Lääketieteen etiikka tulee väistämättömästi vastaan.

Jos ihminen sairastuu syöpään, jääkö joku tietoisesti pois koululääketieteen hoidoista odottelemaan jos oma vahva usko paranemiseen parantaisi.

Kun virallisen lääketieteen keinot osoittautuvat tehottomiksi, haetaan apua melkein mistä vain, koska mitään menetettävää ei ole. Kuolemaa vastaan taistellessa mikään hinta ei ole liian korkea, yksilön kannalta.

Kaikessa paranemisessa psyyke vaikuttaa. Positiivinen asenne lisää immuniteettia, se tiedetään. Jos antaa periksi, "päättää kuolla", silloin mikään hoito ei tehoa.

Syövässä ja monessa muussakin taudissa tapahtuu ns. ihmeparantumisia. Kyseessä ei ole mitään yliluonnollista. Emme tiedä mikä syövän aiheuttaa. Tiedämme kuitenkin, että syöpäsoluja muodostuu elimistössä koko ajan, mutta oma puolustuksemme hoitaa tehtävän ja eliminoi pahanlaatuiset solut.

Elimistömme toimii vielä monien tuntemattomien lakien mukaisesti ja sillä on vahva perustarve tasapainoon, homeostasiaan, terveyteen. Eikä siinä ole mitään yliluonnollista.

Vierailija

Mitä mahdollista haittaa voi yksinkertaisesti olla siitä, että ottaa semmoisen "Ja minähän prkl paranen"-asenteen? Ainakaan verrattuna siihen, että ryömisi jonnekin sängyn perälle kuolemaan?

Vierailija
Ihmes
Mitä mahdollista haittaa voi yksinkertaisesti olla siitä, että ottaa semmoisen "Ja minähän prkl paranen"-asenteen? Ainakaan verrattuna siihen, että ryömisi jonnekin sängyn perälle kuolemaan?

Ei siitä ole haittaa.

Olen itse käynyt kuoleman portilla ja uskoin vahvasti, että selviän kun tulin tajuihini sairaalassa.

Edessä oli iso leikkaus enkä ollut lainkaan huolissani. Osastonlääkäri, jonka tunsin jo monen vuoden takaa opiskeluajoiltani piti minua omituisena. En kysynyt leikkauksesta mitään, vaan luotin että kaikki menee hyvin. Kaikki meni hyvin. Tilastollisesti minun pitäisi olla kuollut tai ainakin neliraajahalvaantunut, mutta en ole.

Mutta, ei siinäkään ole mitään ihmeellistä. Olen vain poikkeus säännöstä, joka vahvistaa säännön, enkä suinkaan ole ainoa.

Vierailija
Deoxyribonucleic
Btw poikkeus ei vahvista sääntöä, vaan pistää säännön koetukselle.

Off topic (tietenkin)

Poikkeus vahvistaa säännön sanonta tarkoittaa sitä, että vasta kun ilmaantuu poikkeus johonkin normaaliin, niin sääntö huomataan. Tuossa MD:n tapauksessa ehkäpä kaikki samasta asiasta kärsineet olivat joko kuolleet tai halvaantuneet. MD, joka selvisi oli siis se poikkeus, jonka takia olemassa ollut "sääntö" havaittiin. Poikkeus siis vahvisti säännön.

Sanonta ei siis pistä sääntöä koetukselle.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat