mielenterveys ja syrjäytyminen

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Yhden huonon asian olen huommannut ja olen siittä huolissani. Että esim. nuorisossa syrjäytyminen näkyy puhumattomuutena ja syrjään vetäytyvänä. Sitten tälläisiä ehkä puolustuskyvyttömiä nuoria on helppo kiusata ja mikä vain pahentaa asiaa. Tämä on erittäin vakava, mitä on vaikea havaita ja tietää. Tälläisissä nuorisossa itsemurhat ja muut viiltelyt ja silpomiset ovat erittäin yleisiä , myös huumeen käyttö ja alkoholio voi olla jollain arkipäivää, myös runsasta ei ole terveellisillä rajoilla.

Nämäkin oireet huomaisi helposti jos osaisi niitä lukea ja tajuta mitä kaikki tarkoittaa. Mutta on vain helppo keksiä ja kuvitella omia syitä oireisiin.

Sitten kun ei itse osaa kertoa ja eikä päälle päin nää, Ja on tollainen solmu mikä olisi hyvä saada auki.

Sitten on vielä on häpeä ja pelko kuin ihmisillä on outoja asenteita ja pelkoja mielenhäiriöisiä vastaan. Joku voi niitä pelätä ja vainotakkin.

Kommentit (12)

Vierailija

Eiköhän tuo ongelma ole ensinnäkin liioiteltu, taivastellaan taivastelun takia, että miten pilalla nykynuoriso on.

Totuus taitaa olla, ettei mikään päälle päin havaittava käytös kerro yksilön henkisestä tilasta mitään. Itse olen kokenut sen, että koska olin nuorena jossain määrin epäsosiaalinen ja pukeuduin tavalla, joka erottui joukosta, minun oletettiin olevan vähintäänkin narkkari, saatananpalvoja, mielenterveysongelmainen ja vaikka mitä. Kenenkään mieleen ei tainnut juolahtaakaan sellainen mahdollisuus, että suurin osa ihmisistä oli silloin mielestäni sen verran tyhjäpäisiä ja laumasieluisia, ettei minulla ollut mitään mielenkiintoa olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Toisaalta jos välit yhteisöön katkeavat myös kynnys rikkoa yhteisön normeja madaltuu. Esimerkiksi kristillinen moraali sitoo vain niitä, jotka ovat sen noudattamiseen sitoutuneet. Ei-kristityn on aivan perusteltua muodostaa moraalikäsityksensä oman maailmankuvansa mukaisesti.

Tietysti on myös todellista syrjäytymistä, mutta silloinkin on vaikea sanoa ovatko mielenterveyden ongelmat syy vai seuraus. Osa ongelmasta on kuitenkin iänikuinen valtataistelu yksilön ja yhteisön välillä. Yhteisön tuen edellytys on yhteisön sääntöjen omaksuminen. Yksilö, joka noudattaa omia sääntöjään ei ole osa yhteisöä, paitsi niiltä osin kun noudattaa yhteiskunnan pelisääntöjä. Tosin aina se ei ole tietoinen valinta perustaa omaa normistoa, toisille se voi olla myötäsyntyinen pakko ja toisten osaksi se muodostuu jostain toisesta syystä. Yksiselitteistä tilannetta ei taida löytyä. Voisin kuitenkin kuvitella, että omaehtoinen yhteisön ulkopuolelle jättäytyminen on mielenterveydelle parempi vaihtoehto, kuin syrjäytetyksi tuleminen. Harva saa itse valita joutuuko kännykkätehtaalta kilometritehtaalle. Pyrkyreitten yhteiskunnassa työläisen osa on olla välttämätön kustannuserä, joka voidaan liikevaihdon kasvattamisen (os. voitontavoittelu) nimissä syrjäyttää. Tuollainen ajatus herättänee kritiikkiä, mutta minusta vaikuttaa tosiaan siltä, että vapaa markkinatalous pitää hellässä huomassaan vain ihmiset jotka eivät ole koskaan sairastuneet mihinkään vakavaan (kuten masennukseen) tai jääneet työttömiksi.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Tottakai mitä enemmän ihmisiä maailmaan syntyy ja mitä suuremmiksi populaatioiksi ihmiset kertyvät, lisääntyvät myös ongelmat samassa suhteessa. Ja se näkyy myös nuorissa, mutta ei todellakaan yksin heissä.

Ovathan Suomen ja koko maailman mielenterveysongelmat räjähtämässä käsiin. Masentuneisuus on jo yleisimpiä kansantauteja, työkyvyttömyyden syitä ja kuolinsyitä.

Harvinaisena poikkeuksena taitaa olla yksi maailman suurkaupungeista, Tokio. Jostain olen ymmärtänyt, että ihmiset osaisivat siellä elää paremmin toisensa huomioon ottavina ja tilan ahtauteen tottuneina. Onhan sielläkin toki omat ylilyöntinsä, jotka näkyvät myös mielenterveysongelmina.

Tämä Suomen nuorisoa ja aikuisväestöä kohdannut syndrooma johtunee työttömyydestä, nykyajkan kiristyvistä vaatimuksista, ylisuurista tavoitteista, ympäristön asettamista suoriutumisen paineista, kilpailusta, kulttuurin muuttumisesta pinnallisemmaksi populaarikulttuuriksi, jossa muiden yläpuolelle parrasvaloihin pääseminen katsotaan jonkinlaiseksi statukseksi, jota täytyy ihailla ja johon täytyy pyrkiä. Kaikilta nämä asiat eivät tietenkään luonnu, ja se näkyy keskustelun avaajan kuvailemilla tavoilla.

Mutta kuten sanoin, vaiva koskee aivan yhtä paljon aikuisväestöä kuin nuorisoakin.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Taas selitin huonosti, tarkoitin sitä että jo nuoruuudessa syrjäytyvät ovat juuri noita puhumattomia ja omissa oloissa viihtyviä. Toki ei kaikki, aina on kaksipuolta asialla. Samajuttu on myös aikuisissa.

Sitten jos tälläisiä on sellaisessa porukassa jossa kiusataan, riski on suurempi syrjäytyä.

Tälläisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Vierailija
Voisin kuitenkin kuvitella, että omaehtoinen yhteisön ulkopuolelle jättäytyminen on mielenterveydelle parempi vaihtoehto, kuin syrjäytetyksi tuleminen. Harva saa itse valita joutuuko kännykkätehtaalta kilometritehtaalle. Pyrkyreitten yhteiskunnassa työläisen osa on olla välttämätön kustannuserä, joka voidaan liikevaihdon kasvattamisen (os. voitontavoittelu) nimissä syrjäyttää.

Joskus olen nuorisotutkimukseen hiukkasen perehtynyt ja siellä tuota syrjäytymisen käsitettä noin yleisesti pidetään aika ongelmallisena. Mitä se syrjäytyminen tarkoittaa, mistä syrjäydytään ja mihin?

Herra Hipin mainitsemat syyt ovat monelle hyviä motiiveja tehdä jotain muuta kuin mennä koneiston rattaissa. Kun silloin joskus niitä nuorisotutkimuksia aiheesta luin, tapasin pojan, joka oli kaikilla virallisilla mittareilla syrjäytynyt (työtön, kouluttamaton ja muutenkin yhteiskunnallisesti tuottamaton), mutta eli ihan omasta mielestään onnellisessa elämäntilanteessa ja teki musiikkia suurella antaumuksella. Eikä edes kaivannut sinne oravanpyörään.

Vierailija

Itse tarkoitan syrjäytyneestä ihmisestä puhuessani sellaista ihmistä, joka ei ole osa tuottavaa ja tehokasta yhteiskuntaa, mutta jolla ei ole myöskään mielekästä vaihtoehtoa sille tai kykyä tulla toimeen omillaan. Omassa tuttavapiirissäni on "syrjäytyneitä" ihmisiä, joiden elämän täyttää mielekäs toiminta ja syrjäytyneitä joiden elämän täyttävät mielenterveys- ja päihdeongelmat.
Käsite on ongelmallinen, mutta niihän kaikki käsitteet ovat. Ne toimivat sellaisenaan vain ideaalitilanteessa, johon todellisia tilanteita verrataan ja täydellistä yhteensopivuutta ei ole varmaankaan vielä koskaan ilmennyt käsitteen ja todellisen tilanteen välillä.
Syrjäytyminen on ongelma, joka koskee nykyisenlaisen yhteiskunnan säilymistä. Mikäli liian monet putoavat sen rakenteiden ulkopuolelle, ei lopulta ole yhteiskunnallisia rakenteita mitä säilyttää. Mielenterveysongelmat eivät liene syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien yksinoikeus - voihan olla että joku syrjäytynyt löytää jotain muuta mielekästä sisältöä elämäänsä kuin työn ja sosiaalisen kehityksen oravanpyörä ja on mahdollista, että jonkun pää sekoaa oravanpyörässä olemisen vuoksi. Kuitenkin esimerkiksi krooninen masennus ei taida helpottaa paluuta takaisin yhteiskunnan toimintojen piiriin, mikäli sille ei ole mielekästä vaihtoehtoa.
Kuvittelisin, että yhteiskunnan ylläpitämien virastojen ynnä muiden laitosten työntekijöitä ei kouluteta kannustamaan syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä etsimään vaihtoehtoisia elämäntapoja, jotka saattaisivat johtaa tyydyttävempään arjen kokemiseen, kuin palkkatyön paiskiminen 8.00-16.00 joka päivä parhaiden elinvuosien ajan. Yhteiskunta tarvitsee jonkun määrän ihmisiä, mutta ei kuitenkaan kaikkia siihen syntyviä. Ihmisresursseja kannattaa kuitenkin olla, sillä niistähän se kansantuote viimekädessä syntyy. Pahempi juttu niille, jotka eivät osaa sopeutua.
Mutta mielenterveysongelmille voi olla muitakin syitä, enkä ainakaan minä osaa sanoa mitään siitä onko syrjäytyminen mielenterveysongelmien aiheuttamaa vai onko asia juuri toisinpäin.

Vierailija

Pitäisi varmaan olla jo lapsesta asti kiinnostusta erilaisiin asioihin ihmisten ylläpitämän yhteiskunnan ulkopuolella, niin ei koko elämä sitten romahtaisi, jos vaikka oman yhteisönsä syrjimäksi joutuisi tai siitä jostain muusta syystä syrjäytyisi ja alkaisi nähdä ihmisyhteiskunnan vain negatiivisena asiana...
Mahdollisimman paljon aikaa jo lapsena luonnossa erilaisten harrastusten parissa vanhempien kanssa olisi varmaan hyvä olla ainakin ja lapsen ja nuoren kiinnostusta erilaisiin asioihin ja vaikkapa tieteenaloihin mahdollisuuksien mukaan tuettava.

Ykköseltä tuli joku dokumentti, jossa oli kiipelyä tai vuorikiipeilyä pidetty hyvänä harrastuksena ja terapiamuotona, niin varmaan tuollainen mielekäs, sopivasta ponnisteluja vaativa ja jollain tavalla palkitseva toiminta on hyvä, jos on masentuvainen vaihe elämässä ja syrjäytymistä havainnut itsessään, kun ei laita rimaa aluksi liian korkealle jne.

Vierailija

Sellaista myös miettinty, että miten paljon aiheutuu vakavaa syrjäytymistä ja ihmisten elämän ajautumista sivuraiteille esim. kun varmaan useinkin halutaan joka asiaan löytää joku syyllinen ja joskus syyllistetään vahingossa tapahtuneesta ihmisten oikeudenmukaisuuskäsitystä tai lakia rikkovasta teosta...

Vierailija

Totani, musta on hvyin kumma että syrjäytyneet tehdään mielikuvissa välittömästi alkoholisteiksi sun muiksi ongelmallisiksi. Onko nykyään pakko olla hypersosiaalinen? Missä menee yksilönvapaus?

deepndark
Seuraa 
Viestejä2643
Liittynyt4.10.2005

Kiusaajia pitäisi rohkeasti haastaa oikeuteen ja kyniä rahat korvaukseksi - mä en tunne yhtään sääliä tommosia mulkvisteja vastaan. Mut ymmärrän ettei nuorena halua siihen ryhtyä. Ne traumat mitä nuoret saa kiusaamisten takia heijastuu heihin myös aikuisiällä.

Päätin vaihtaa tiede-pohdinnat ja varsinkin psykologiset aiheet laiffiin. Suosittelen!

Vierailija

Syrjäytymis-käsite on poliittisesti nyrjähtänyt. Sillä ei ole relevanttia vatinetta elämässä kuin vain harvoin. Ihmiset ovat tietyssä asemassa muihin nähden ja kas kun joku mulkaisee, hän on "syrjäytetty" siinä tilanteessa, mutta kas jo seuraava hyväksyy ja henkilö on syrjäyttämätön. Mutta se ei koske koko elämää vaan tiettyjä osa-alueita, toisten ollessa jotain muuta. Kun tietyt kriittiset osa-alueet hänen elämässään kokevat torjuntaa tai väärinkäytöksiä tai väkivaltaa, se kumuloituu useammalle osa-alueelle ja alkaa hallita häne elämäänsä, mutta hyvin harvoin kattavasti kaikkia. Sitten kun terveys prakaa, niin se on usein kaikenkattavaa.

Uusimmat

Suosituimmat