Mitä keveämpi elukka, sen varmemmin selviää pudotuksesta?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko se näin yksinkertaista?

Siis onko putoamisesta selviäminen painosidonnaista? Muurahainen tuntuu selviävän pudotuksesta kuin pudotuksesta vahingotta, mutta ihmisellä saattaa raaja murtua jo metrin pudotuksesta. Mitenkähän on sitten norsun laita? Jos 70kg painoinen mies ja norsu tiputettaisiin molemmat kolmesta metristä selkä edellä, niin kumpi selviää hengissä todennäköisemmin?

Onkohan painosidonnaisuudelle jotain järevää selitystä?

Kommentit (6)

Vierailija

Ainakin pienen kokoista ilmanvastus jarruttaa enemmän kuin suuren
kokoista. Toisin sanoen massan suhde pinta-alaan kasvaa rajusti koon kasvaessa. Ilmattomassa tilassa muurahainenkin mätkähtäisi rajusti pudotessaan vaikka 10 m korkeudelta. Luulisin että hyönteiset lisäksi kestäisivät kiihtyvyyksiä paremmin kuin isot nisäkkäät. Kirppu kestää aikamoisia kiihtyvyyksiä hyppyhetkellä.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8558
Liittynyt16.3.2005

Mutta jos muurahainen skaalataan ihmisen kokoon, sen rakenteet eivät kestä omaa painoansa.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Mutta vaikkapa monet maassa elävät hämähäkit eivät kestä pudotuksia juuri ollenkaan, vaan niiden vatsa repeää helposti, mikä johtaa kuolemaan. Tämän luin monilta hämähäkkien (lähinnä Grammostola Rosean ja muiden maassa elävien tarantellojen) hoitoa koskevilta sivuilta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005

Yleisesti tuo sääntö pätee, vaikka luonnollisesti joka kokoluokassa on rakenteellisista eroista johtuvaa hajontaa kestävyydessä. Jos joku rakenne pienennetään puoleen, sen tilavuus ja samalla massa pienenevät kahdeksasosaan, mutta sen rakenteiden (esimerkiksi luusto ja lihakset) poikkipinta-alat pienenvät neljäsosaan. Pinta-alan ja massan suhde siis kaksinkertaistuu.

Yksinkertaistetusti iskussa (tietyssä kiihtyvyydessä) kappaleeseen kohdistuva voima on verrannollinen sen massaan. Tämä voima jakautuu tukirakenteille, jotka kestävät tietyn rasituksen poikkipinta-alayksikköä kohti. Siksi rakenteen pysyessä muuten samana, juuri pinta-alan ja massan suhde ratkaisee sen selviytymisen äkillisistä iskuista.

Vierailija

saattaapi olla, että tämä meneepi vähän off-topikkiin, mutta siittä kusiaisen skaalaamisesta ihmistäkokoon romahduttavin seurauksin tuli minulle mieleeni se, että nykyteknologiallahan näin ei välttämättä kävisi: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että tarkasteltaessa täysinkin standardinmukaista jääkiekkomaalivahtia, havaitaan sillä maalivahdilla olevan valtaisa ja nimenomaisesti nykyteknologian turvin hämmästyttävänkin kevyeksi valmistettu ulkoinen suojakuoristo elikäs panssari täysin analogisesti verrattuna standardinmukaiseen kusiaiseen, jolla siis maalivahdista eroten onpi hurjan pieni panssari... esimerkkimme omaisesti voisimme mainita tässä jo muutamia vuosia sitten olleen eräällä änhooälläläisellä huippuveskarilla pelipaitansa alla niin valtaisan rintahartiapanssariston, että pelikaverit nimittivät häntä leikkisästi dragulaksi... ihan vaan parilla sanalla sanoen onpi siis nykyteknologialla täysin mahdollista valmistaa panssareita, jotka eivät käytännöllisestikään katsoen paina juuri mitään... entäs sitten kysytte te... nositävaan, että jos semmoinen panssari tehtäisiin kymmenen vuotta sitten vallalla olleella teknologialla, tulisi siittä jääkiekkoveskarin panssarista nykykokoisena niin painava, että rähmällensä kaukaloon kaatunut veskari jouduttaisiin joka kerta vartavasten hydraulitunkkaamaan takaisin pystyyn joukkuetovereitten toimista, koska sitä veskaria ei useillakaan käsi- ja jalkavoimilla saisi hievahtamaankaan...

Uusimmat

Suosituimmat