Uskonnon perustaminen teoriassa (ei teisteille)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mitä uskonnon perustamiseen oikeastaan tarvitaan? Tämä kysymys juolahti mieleeni jokin aika sitten. Teoriassa siihen ei tarvita kuin karismaattinen ja melko älykäs henkilö johtajaksi, muutamia/muutamia kymmeniä ihmisiä levittämään huhuja, sekä tarina johon uskonto perustuu. Eikö esimerkiksi mormonien kirkon voida katsoa saaneen alkunsa juuri näin? Voisiko tämä olla myös tapa, jolla kristinusko sai alkunsa? Molempien lähtökohta oli suurempi kirkko, jonka sisällä ne aluksi levisivät. Kristinusko vain levisi laajemmalle alueelle kuin alkuperänsä juutalaisuus. Tähän syynä oli käsittääkseni lähinnä vapaus, sekä se, että keisari otti tämän omakseen ja näin levitti sitä. Mitä mieltä olette?

Kommentit (5)

Vierailija

wizard kirjoitti:
Mitä uskonnon perustamiseen oikeastaan tarvitaan? Tämä kysymys juolahti mieleeni jokin aika sitten. Teoriassa siihen ei tarvita kuin karismaattinen ja melko älykäs henkilö johtajaksi, muutamia/muutamia kymmeniä ihmisiä levittämään huhuja, sekä tarina johon uskonto perustuu. Eikö esimerkiksi mormonien kirkon voida katsoa saaneen alkunsa juuri näin? Voisiko tämä olla myös tapa, jolla kristinusko sai alkunsa? Molempien lähtökohta oli suurempi kirkko, jonka sisällä ne aluksi levisivät. Kristinusko vain levisi laajemmalle alueelle kuin alkuperänsä juutalaisuus. Tähän syynä oli käsittääkseni lähinnä vapaus, sekä se, että keisari otti tämän omakseen ja näin levitti sitä. Mitä mieltä olette?

Karismaattisuus ei ole mikään vaatimus tai perusta, eikä” melko älykkyyskään” riitä. Uskonnolle pitää olla tilaus ja sen synnylle sopivat olosuhteet. Uskonnon syntyyn liittyy myös edeltäjä, airut, joka valmistaa ihmisiä sen tulolle ja myös sellaiset sopivat henkilöt, jotka tunnistavat sen vastaavan edellisen uskonnon ennustuksia ja ottavat sen vastaan tunnistamalla myös uusien ajatusten totuusarvon. Uskonnon synty vaatii vähän samantapaisen tilanteen, kuin mitä oli tilanne silloin kun ensimmäinen elävä solu syntyi. Ympäristön piti olla sopiva, oikeiden aineiden paikalla ja myös jatko olosuhteiden piti olla myönteiset solun lisääntymiselle. Tarvittiin myös ohjelma, se ei voi olla satunnaisuutta tai mielivaltaa. Edellisen uskonnon tuli myös olla kykenemätön ratkaisemaan sen ajankohdan ongelmia. Jos edellinen olisi toiminut, ei uusi olisi syntynyt. Tähän viittasin sanomalla, että uudelle uskonnolle pitää olla tilaus.

Uskonnon perustaja joutuu väistämättä ympäröivän uskonnon johtajien ja seuraajien suurennuslasin alle. He kokevat sen uhkaksi itselleen koska katsovat, että heillä on ainoa oikea usko ja jos uusi ei vastaa heidän mielensä luomaa mielikuvaa siitä millainen sen tulisi olla, he hylkäävät se oikopäätä. Uuden uskonnon perustajan oletetaan nimenomaan valitsevan ne henkilöt seuraajikseen, jotka pitävät itseään kaikkein hurskaimpina edellisen uskonnon seuraajina, mutta näin ei käykään, päinvastoin kaikkien tulisi ikään kuin astua samalla viivalle ja unohtaa aiemmin oppimansa, jotta pystyy ymmärtämään uudet opetukset. Ei kaikkitietävää voi opettaa. Väistämättä uusia ajatuksia aletaan vastustaa, ja tästä syystä kaikkia oikean uskonnon ilmaisijoita on aina vainottu.

Jos mietitään tilannetta kristinuskon synnyn aikaan, niin ensin tuli Johannes Kastaja, joka valmisteli tietä uuden uskonnon tulolle. Hänet tapettiin. Myös Jeesus tiesi, että häntä alettaisiin syyttää Jumalan pilkkaajaksi ja hän tiesi myös, että uskontoon kajoamisesta seuraisi ristiinnaulitseminen. Se oli silloinen rangaistus siitä. Tätä vaihetta hänen elämässään kuvataan vetäytymisenä erämaahan miettimään. Hän joutui kamppailemaan oman tahtonsa tai tehtävän vastaanottamisen välillä. Oma tahto hävisi. Uskontojen perustajia leimaakin tietynlainen itseydettömyys. Heidän tehtävässään ei voi ajatella hetkeäkään omaa etuaan.
Jeesus valitsi 12 ihmistä seuraajikseen, joiden katsoi olevan tehtävään sopivia; yksi heistä sitten toimi kavaltajana. Joka tapauksessa, ilman sellaisia henkilöitä, jotka olivat puolestaan valmiita uhraamaan oman elämänsä asian eteen, ei uusi uskonto olisi kyennyt etenemään ja vakuuttamaan totuudellaan seuraajiaan.
Se, että keisari otti asian omakseen, oli toisaalta etu kristityille, mutta myös tappio. Kun uskonnon vastustaminen lakkaa, sen seuraajat eivät joudu siihen tilanteeseen, että heidän uskonsa vahvistuisi. Heistä tulee liian helposti uskonnollisten johtajien seuraajia sen sijaan että todella itsenäisesti tutustuisivat asiaan. Se, että Jeesus kehotti seuraajiaan levittäytymään kaikkeen maailmaan, merkitsi, että jokainen käskyä noudattanut olisi joutunut vieraisiin olosuhteisiin, kasvanut vahvemmaksi ympäristön paineessa samalla, kun olisi kehittänyt ympäristöä myönteiseksi itselleen. Uskontoon kuuluu olemassaolo taistelu, niin ihmisen sisällä kuin ulkoisia paineitakin vastaan.

Hieman lipsuin tuosta "ei teisteille" maininnastasi, mutta vastaushoukutus tuli liian suureksi. Puolustuksekseni sanon, että en kuulu kristinuskon piiriin, joten minua voidaan pitää siltä taholta katsottuna vaikka pakanana.

Vierailija

wizard kirjoitti:

> Hyviä pointteja siinä tuli vaikka oletkin teisti.

Kiitos. Sarvipäältä saatuna palautteesi tuntuu kaksin verroin arvokkaammalta.

Vierailija

Praktiseti se kävi näin: joukko kirjailijoita moitti kolleegaansa ettei hänen kirjansa myy eikä hän niillä rikastu.
Kirjailija vastasi että jos hän haluaisi rikastua niin hän perustaisi uskonnon.
Toiset naureskelivat että mikset sitten perusta.
Kirjailija on Ron L Hubbart ja uskonto scientologia
Tästä seurannee ettei se teoria voi paljon kummoisempi olla.

Uusimmat

Suosituimmat