Millainen on mieluisin asuinympäristösi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tässäpä pieni gallup siitä, millaisessa ympäristössä mieluiten asuisit. Voit halutessasi kertoa, asutko nyt pienemmässä vai suuremmassa (tai: rauhallisemmassa vai rauhattomammassa) paikassa kuin haluaisit.

Käyttämäni kaupunkien kokojaottelu on suhteessa Suomen kaupunkeihin, maailman miljoonakaupungit lienevät luku sinällään...!

Sivut

Kommentit (33)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Minun mieleen olisi sellainen jossa olisi vanhoja taloja 1820-1930 vuosilta

Tolloin on tehty hienoimat talot varsinkin jugend tyyli on kivaa.
Niitä on tehty 1890-1920

Tampereella missä nykyään asun minun lempipaikkani jossa tykkään viettää aikaa on keskustori ja Finlaysonin takaportin vierusta jossa on tallipiha ja vanha lennätinlaitos 2 kaksi hienoa kartanoa. Harmittaa vain että purkasivat värjäämön niin en enään viihdy sielä ravintolan teranssilla kesällä.

Ja sitten kallista kaljaa kun, niillä on korkeet vuokrat.

Vierailija

Mielestäni paras olisi tämä, jossanytkin asun, eli Helsingin reunama. Keskustassa on liikaa melua, ruuhkia ym. Toisaalta pääkaupungissa on ihan erilailla palveluita kuin Heinolan kaltaisessa pikkukaupungissa. Nettikaupatkin on keksitty, mutta on hauskempaa maleksia ympäriinsä ja kiusata myyjiä. Lomalla kylläkin menen mielelläni metsän siimekseen rentoutumaan.

Vierailija

Asun ylästössä (maunulasta pohjoiseen), joen toiselta puolelta pääsisi varmaan nopeammin hesan keskustaan mutta muuten ylästössä ei oo puutteita

Vierailija

Mielenkiintoisia vastauksia. Näyttävät lievästi jakautuvan kahteen osaan - kaupunki ja maaseutu. Itse olen maaseudulla joutunut asumaan sen verran, että en sinne enää kaipaa, ja lomallakin haluan mielellään vaan johonkin isompaan paikkaan (kuuma kesä ja asfaltti - ah!).

Vierailija
wizard
Metsä on lomailua, ei asumista varten.

Niin taisi myös sanoa alkuasukas Arttu muutama vuostuhat sitten ?

Taitaa tässä kysymyksessä vielä vaikuttaa vastaajien ikäkin ? Ainakin olettaisin, että nuoremmat ihmiset tahtovat "pileitä, kaupunki-iltoja, menoa ja meininkiä". Eli suuret viihdekaupungit ovat nuorison suosiossa ja sitten vanhemmiten aletaan arvostamaan rauhallisuutta ? Vai olenko ihan hakusilla. Vaikka omalla kohdalla ei kyllä pidä paikkaansa, tiedä sitten yleistettynä.

Tyylinsä kullakin. Itse en perusta ideaan jossa asutaan tuhottoman suurissa yhteisöissä joissa vaikuttaa liiaksi valtaväestön mielipiteet, trendit, kaupallisuus ja ei välttämättä anneta ihmiselle henkilökohtaista vapautta.
Vaihtelu virkistää ja avartaa. Antakaa kaikille mahdollisuus.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
GareBoy
wizard
Metsä on lomailua, ei asumista varten.

Niin taisi myös sanoa alkuasukas Arttu muutama vuostuhat sitten ?

Taitaa tässä kysymyksessä vielä vaikuttaa vastaajien ikäkin ? Ainakin olettaisin, että nuoremmat ihmiset tahtovat "pileitä, kaupunki-iltoja, menoa ja meininkiä". Eli suuret viihdekaupungit ovat nuorison suosiossa ja sitten vanhemmiten aletaan arvostamaan rauhallisuutta ? Vai olenko ihan hakusilla. Vaikka omalla kohdalla ei kyllä pidä paikkaansa, tiedä sitten yleistettynä.




Kyllähän sitä maaltakin pääsee kaupunkeihin illaksi tai viikonlopuksi käymään, jos piletystä kaipaa. Sen sijaan opiskelut ja työt lienevät tärkein syy haluta/joutua muuttamaan kaupunkeihin. Ja täytyy myöntää, että on kaupunkiasumisessa hyvätkin puolensa, niin viihtymisen kuin käytännön järkevyyden kannalta. Mutta silti veri vetää maalle.


Tyylinsä kullakin. Itse en perusta ideaan jossa asutaan tuhottoman suurissa yhteisöissä joissa vaikuttaa liiaksi valtaväestön mielipiteet, trendit, kaupallisuus ja ei välttämättä anneta ihmiselle henkilökohtaista vapautta.
Vaihtelu virkistää ja avartaa. Antakaa kaikille mahdollisuus.

Niin... Kerrostaloasuminen tiheästi asutulla alueella rajoittaa kuitnekin aika paljon juuri muiden ihmisten takia. Kun voi kohtuullisen vapaasti olla oma itsensä vain pienessä betonikuutiossa, ei oikeasti voi olla oma itsensä. Jos vaikka haluaisi lähteä pihalle nauttimaan kesäpäivästä löhöillen munasillaan nurtsilla aurinkoa ottaen, niin eipä onnistukaan. Samoin lemmikkien pito on hankalaa ja epäkäytännöllistä. Musiikista ei voi nauttia täysin rinnoin, eikä elämänrytmin vapauskaan ole aina samaa luokkaa. Vaikka ei häiritsisikään melulla naapureita, voi silti itse häiriintyä toisten erilaisesta vuorokausirytmistä. Itse valvon mieluusti yöt läpeensä ja nukun aamulla, silloin kun ei tarvitse aamulla mennä mihinkään. Asiaa vain hankaloittaa se, että kuudelta alkaa vesi lorista ja askeleet kaikua talossa, ohikulkuliikenne pörrätä ulkona ja seitsemältä pärähtää käyntiin leegio lehtipuhaltimia, katuporia, kaivinkoneita ja muita kovaäänisiä päristimiä. Jos lähtee ulos käyskentelemään tai vaikka korjaamaan polkupyrää siinä mukavassa rähjäisessä oloasussa jossa kotona viihtyy, niin saa lähinnä kieroja ja epäileviä, ehkä sääliviäkin katseita. JOs painelee kauppaan asti samoissa kuteissa, joutuu lähinnä myymälän turvahenkilöstön silmälläpidettäväksi. Maalla kaikki on vapaampaa.

Mutta mikä tärkeintä, maaseudulla luonnon läheisyys ja ympäristön rauhallisuus ovat ne ehkä olennaisimmat seikat. Vihreää katselee paljon mieluummin kuin harmaata, ja kaupungin jatkuva häly ja melu rasittaa. Tähtiäkään ei meinaa nähdä eikä koskaan ole yöllä kunnolla pimeää.

Optimihan olisi maaseutumainen asuinympäristö lähellä kaupunkia, niin että matkat esim. työpaikoille tai palveluiden tykö olisivat lyhyet, nopeat ja vaivattomat. Tällainen ei onneksi ole mahdottomuus Suomessa, mutta eiköhän tässä saane vielä jokusen vuoden kärsiä koiranelämää ennenkuin se on juuri minulle mahdollista...

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Kaupunki/maaseutu on makuasia. Pääkaupungissa voi esiintyä katuporia siellä sun täällä, itse en ole koskaan asunut sen tyyppisessä ruuhkaisessa ja äänekkäässä ympäristössä. Ihanteeni olisikin ehkä keskikokoisen/suurehkon kaupungin keskustan lähellä, jossa voisin ikkunasta nähdä laajan ja mielenkiintoisen näkymän, olla kuin kaupungin katolla!

Maaseutuympäristö jotenkin alkaa ahdistaa. Siellä pitäisi olla koko elämä - työ ja ystävät ja sukulaiset - jotta se menettelisi. Mutta ei siellä siltikään olisi ostosmahdollisuuksia eikä kaupunkielämää, joten pitkän päälle mulla yksinkertaisesti loppuisi siellä tekeminen.

Edit: Niin ja tietenkin tämä Suomen ilmasto ei ole ollenkaan sitä mistä tykkään. 25 lämmintä ja aurinkoa, niin olisin tyytyväinen.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Riikka
Kaupunki/maaseutu on makuasia.



Tottakai, se nyt on selvä.


Pääkaupungissa voi esiintyä katuporia siellä sun täällä, itse en ole koskaan asunut sen tyyppisessä ruuhkaisessa ja äänekkäässä ympäristössä. Ihanteeni olisikin ehkä keskikokoisen/suurehkon kaupungin keskustan lähellä, jossa voisin ikkunasta nähdä laajan ja mielenkiintoisen näkymän, olla kuin kaupungin katolla!

Maaseutuympäristö jotenkin alkaa ahdistaa. Siellä pitäisi olla koko elämä - työ ja ystävät ja sukulaiset - jotta se menettelisi. Mutta ei siellä siltikään olisi ostosmahdollisuuksia eikä kaupunkielämää, joten pitkän päälle mulla yksinkertaisesti loppuisi siellä tekeminen.

Edit: Niin ja tietenkin tämä Suomen ilmasto ei ole ollenkaan sitä mistä tykkään. 25 lämmintä ja aurinkoa, niin olisin tyytyväinen.

Juu, lukuunottamatta ilmastoasiaa, josta olen likimain samaa mieltä (joskus tosin talvikin on kivaa), näen asian juuri päin vastoin. Nimenomaan kaupunkiympäristö ja se kaupunkielämä ahdistaa, mieluummin haluaisin nähdä ikkunasta laajan ja mielenkiintoisen näkymän koskematonta luontoa tai edes vihreää ja kaunista maaseutumaisemaa. Ja mitä harrastuksiin ja muihin tekemisiin tulee, niin minulla ne eivät ainakaan ole kiinni väenpaljouden, äksönin ja hälinän määrästä, vaan piekmminkin päin vastoin. Turha hälinä häiritsee - hiljainen ja rauhallinen, harmoninen ja luonnollinen ympäristö häiritsisi mahdollisimman vähän ja tuottaisi hyvän mielen, antaisi mahdollisuuden keskittyä mihin tahansa täysillä.

En nyt siis halua mitenkään korostetusti olla kanssasi eri mieltä tai dissata mielipidettäsi mutuenkaan, vaan mielenkiinnosta vastasin, koska huomasin että voin käyttää liki samoja argumentteja juuri päinvastaisena kuin sinä oman mielipiteesi kanssa.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä23104
Liittynyt16.3.2005

Mikäli taloudelliset ja sosiaaliset realiteetit eivät vaikuttaisi, haluaisin elää metsässä, vähintään muutaman kilometrin päässä lähimmistä naapureista. Pihalta en haluaisi nähdä mitään muuta ihmisen tekemää tai muokkaamaa kuin omat rakennukset ja tien paikalle. Samoin ulkohommia pitää pystyä tekemään ilman että häiritsee itse ketään tai kukaan häiritsee minua. Tuo olisi kyllä mahdollista vaikkapa Ita-Suomessa 20-30 km:n päässä jostain kaupungista, jossa voisi käydä töissä, mutta kun kerran vaimo haluaa elää Itä-Uudellamaalla lähellä sukuaan, pitää kompromissina tyytyä maatalousympäristöön.

Sen verran tonttia kuitenkin on tulossa, että joka naapurin suuntaan on muutama kymmenen metriä näreikköä. Se on minunkin kriteerini, että munasillaan pitää voida oma kämppä kiertää milloin tahansa ilman turhia katseita (vaikka tuskin oikeasti koskaan tuota teen). Se ikävä puoli tuossa on, ettei pääkaupunkiseudulla töissä käynti ole käytännöllistä, mutta toisaalta jos yhteiskunta on niin perseelleen rakennettu, ettei töitä voi saada mistään muualta kuin Helsingistä, heittäydyn sitten tosissani loisimaan. Palkasta ja työn laadusta olen kyllä valmis tinkimään kohtuullisesti miellyttävän asuinympäristön eteen.

Mitä tulee kaupunkeihin muuttoon, useimmat tekevät sen siksi ettei kotipaikoillaan voi opiskella mitään kiinnostavaa. Sitten he saavat työn kaupungista ja maallepaluu jää vain ikuiseksi unelmaksi. Kyllä silti ainakin maalta kotoisin olevista miehistä ihan kohtuullinen osuus haikailee jossain sielunsa syövereissä paluuta maalle. Naiset sopeutuvat ehkä keskimäärin paremmin kaupunkielämään.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005
Millaisessa ympäristössä mieluiten asuisit?

Tässä missä nytkin. Erinomaisten liikenneyhteyksien päässä kaikesta, kohtalaisen kokoisessa omakotitalossa, keskivertokokoisella tontilla kujan päässä. Kiva "opiskelijakämppä", heh.

Ei täällä tosin voi oikein kaikkina kellonaikoina munasillaan taloa kiertää, mutta kun ei ole niitä muniakaan, niin väliäkös sillä.

Jos sitten sulkee kaikki realiteetit pois, niin lähtisin välittömästi karkuun kaikkia ah, niin ihania sukulaisia saareen, jossa ei olisi mei perheen lisäksi ristin sielua.

Vaikka toisaaltaan tuo kaikki on turhaa löpinää, mie asusin vaikka Manhattanilla 96 kerroksessa 15 neliön yksiössä - koti on siellä missä perheenikin on.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
Kosh

En nyt siis halua mitenkään korostetusti olla kanssasi eri mieltä tai dissata mielipidettäsi mutuenkaan, vaan mielenkiinnosta vastasin, koska huomasin että voin käyttää liki samoja argumentteja juuri päinvastaisena kuin sinä oman mielipiteesi kanssa.

Juu, huomasin

Ja kirjoitin äsken hirveän selostuksen, jonka onnistuin sitten tuhoamaan No, tässä pääkohdat lyhyesti ja ytimekkäästi: Olen 15-19-vuotiaana asunut käytännössä korvessa (yksi naapuri tosin oli tien toisella puolella), ja sen jälkeenkin 7 vuotta aika pienellä paikkakunnalla, josta kyllä jatkuvasti kaipasin ihmisten ilmoille. Ei ollut kavereita, ei kunnon kauppoja, ei kouluja mistä valita. Nyt on jo asuinpaikka sentään ihan normaali (n. 40000 asukasta).

Harmonisuus on toki mullakin listalla, se esiintyisi esim. kauniissa puistoissa ja vaikka rantabulevardeissa... Jostain syystä myös muuten omakotitaloalueet aiheuttavat mussa lievää ahdistusta, kun taas (uusien) kerrostalojen näkeminen saa tuntemaan tietynlaista riemua. Asian täytyy olla niin, että olen joutunut asumaan paljon enemmän eristyksissä kuin mikä mulle sopisi. Maaseutu tuntuu vaan jotenkin masentavalta. Siinäkin sellanen ero, että jos näen esim. maatiloja tai peltoja, niin se on jo vähän piristävää, verrattuna ns. koskemattomaan luontoon.

Edit: Niin ja sen olen huomannut, että maalla on yleensä talvisin ihan julmetun pimeää! Ei mitään näe, kun ei ole katuvaloja, joten sitten sitä vaan istuu sisällä (kun ei ulkona ole oikein mitään tekemistäkään).

Vierailija

Todella ilahduttavaa nähdä, että täälläkin aktiivisten ja viksujen ihmisten palstalla on näinkin paljon meitä metsäläisiä, maalle kaipaavia. Olen ajatellut olevani varsinainen marginaali-ihminen korpikaipuuni kanssa. Etätyötä olen itselleni jo kehittänyt ja rantapaikkaakin katsellut... Unelmat ovat toteuttamista varten.

Neutroni
Kyllä silti ainakin maalta kotoisin olevista miehistä ihan kohtuullinen osuus haikailee jossain sielunsa syövereissä paluuta maalle. Naiset sopeutuvat ehkä keskimäärin paremmin kaupunkielämään.

Mielenkiintoinen näkökulma. Tätä mies-nais-aspektia en ole tämän asian tiimoilta ajatellutkaan. "Maalta kotoisin olevat" muuten vähenevät koko ajan, valitettavasti.

Täällä Kainuun suunnalla muuten yritetään iskeä eläköityviin suuriin ikäluokkiin uusina tulomuuttajina: Ristijärvi on "Senioripolis, ihannekylä ikäihmisille". Yritystä vielä on. Maakunnan väkiluku vähenee kuitenkin koko ajan, ja sen myötä verotulot. Pessimistisesti ajatellen seudun alasajo on alkanut, mutta oikeanväristen rillien takaa katsottuna tulevaisuus on valoisa. Hei, kaikki halukkaat tänne vaan asumaan (ja mukaan sitten ne suuret verotulot myös)!

Vierailija
Riikka
Maaseutu tuntuu vaan jotenkin masentavalta. Siinäkin sellanen ero, että jos näen esim. maatiloja tai peltoja, niin se on jo vähän piristävää, verrattuna ns. koskemattomaan luontoon.

Edit: Niin ja sen olen huomannut, että maalla on yleensä talvisin ihan julmetun pimeää! Ei mitään näe, kun ei ole katuvaloja, joten sitten sitä vaan istuu sisällä (kun ei ulkona ole oikein mitään tekemistäkään).

Nyt tuntuu reilulta maaseutua kohtaan vastata tähän.

Olen asunut kaupungeissa armeijan jälkeen, ensin Helsingissä vallattomana vapaana miehenä ja avioiduttuani parissa muussa kaupungissa. Erottuani muutin maalle, pieneen talvisin lähes autioon Etelä-suomalaiseen kylään, jossa lähin naapuri, hyvin vanha aviopari asuu parin sadan metrin päässä.

Asun metsän reunassa. Sitä metsää voin kävellä kymmeniä kilometrejä näkemättä taloja. Hirvien polku kulkee 50 metrin päässä talosta. Vajaan kilometrin päässä on maailman paras kanttarellipaikka; pieni lehto, josta kerran keräsin runsaassa tunnissa niitä neljä muovikassillista. Talosta kaakkoon aukeaa kolme kilometriä pitkä laakso, jonka tässä päässä kesantopelloilla peurat laiduntavat. Ketunpesä on ison ojan pientareella parin sadan metrin päässä. Näen Tipsun - se on hänen nimensä - lähes päivittäin tähän aikaan vuodesta, kun hän pyydystää myyriä ja peltohiiriä. Puolen kilometrin päässä on mäyrän pesä. Edellis-sunnuntaina hän tuli vähän yhdeksän jälkeen syömään pihan pikkumökin verrannalle kissankupista ruokaa.

Metsä talon yläpuolella peittää harjua, joka parin sadan metrin päässä talosta päättyy korkeaan, jyrkkään kallioon. Siellä on iso, halkaisijaltaan yhdeksänmetrinen ja suurimmalta korkeudeltaan kaksimetrinen pronssikautinen hauta. Sen lähellä itäänpäin mentäessä on vielä kaksi pienempää hautaa. Täällä lapsuudessaan asunut mies jutteli kerran hänen isoäitinsä kertoneen aikoinaan, että jossain kallion kupeella on joskus ollut kaksi rengasta, johon senaikaiset laivat on kiinnitetty. Joskus tarkoittaa 5 -4 tuhatta vuotta sitten, jolloin tämä laakso on ollut merenpohjaa ja vesiraja on kulkenut juuri tämän talon korkeudella. Renkaita ei ole voinut olla, koska täällä on silloin ollut kivikausi.

Ja sitten siihen talven synkkyyteen: talvisin täällä maataan nakuina takkatulen loisteessa pehmoisella ja karvaisella lampaantaljalla, juodaan viiniä ja käydään netissä keskusteluja ja välillä lemmitään. Ja välillä syödään hiukopalaa, jota löytyy kellarista enemmänkin; on purnukoita ja muuta särvintä, kun kesällä ja syksyllä on viisaasti varastoon kerätty.

Ja kesällä on mukava tulla vaikka nakuna saunasta pihagrillin ääreen, kyykistyä sytyttämään koivuiset klapit, istahtaa penkille, kulauttaa viileää olutta ja kuunnella, miten tyytyväisenä kottarainenkin sirkuttaa pihakoivussa ilta-auringon valossa. Pysähtyä siihen hetkeen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat