Mitä hyötyä kateudesta on?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mielestäni kateus on ihmiselle ja yhteiskunnalla hyödytön ja vahingollinen tunne. Itselläni kateus voi viedä tuhottoman paljon energiaa, eikä se oikeastaan saa minua saavuttamaan parempia tuloksia.

Olisiko yhteiskunta muka epätasapainoinen ilman kateutta. Kyllähän ihmisillä kunnianhimoa ja tehokkuutta riittäisi varmaan ilman kateuttakin.

Kateus on se tunne minkä poistaisin mieluiten, jos siihen olisi olemassa jokin kirurginen toimenpide.

Mitä mieltä muut ovat?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija
Peksa
Mielestäni kateus on ihmiselle ja yhteiskunnalla hyödytön ja vahingollinen tunne. Itselläni kateus voi viedä tuhottoman paljon energiaa, eikä se oikeastaan saa minua saavuttamaan parempia tuloksia.

Olisiko yhteiskunta muka epätasapainoinen ilman kateutta. Kyllähän ihmisillä kunnianhimoa ja tehokkuutta riittäisi varmaan ilman kateuttakin.

Kateus on se tunne minkä poistaisin mieluiten, jos siihen olisi olemassa jokin kirurginen toimenpide.

Mitä mieltä muut ovat?

Jonkun tutkimuksen mukaan kateus saa ihmisen yrittämään enemmän.
Ei se taida kuitenkaan olla kovin yleistä,itse olen nähnyt vain 3 ihmistä jotka kadehtivat muita.

Vierailija

Ei kateudesta mitään hyötyä ole. Se vaan on. Sitä ei ole kiva ajatella, saati tuntea.

Minä olen varmaan kymmenen kertaa päivässä kateellinen ja joka kerta tuntuu yhtä inhottavalta

Mummo

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
Mummo
Ei kateudesta mitään hyötyä ole. Se vaan on. Sitä ei ole kiva ajatella, saati tuntea

Kyllä kateudesta on hyötyä. Varsinkin naapurin kateutuminen saa aina olon iloiseksi. Taidankin mennä lämmittämään grilliä omenapuilla ja lähteä grillaamaan sisäfileitä - ihan vaan naapurin kiusaksi;)

Vierailija

Se on vain niin inhimillistä ja välttämätöntä. Evoluutionäärinen pakko jota ei edes hyöty sanele, koska se on osa jotain suurempaa.

Itse en pahemmin ole kateellinen, koska tiedän etteivät materiaaliset asiat onnea tuo, eikä toisen sisälle voi täysin nähdä ja verrata onko joku todella onnellisempi kuin minä voin nykyisillä edellytyksilläni olla. Ja miten onnellisuus voisi edes mitenkään olla verrattavissa; eikö jokaisen oma onnellisuus ole aivan oman 'väristään', omista lähtökohdista määriteltyä.

Vierailija

s&s&s kirjoitti:

Kateus on todellakin inhimillistä, mutta sen käsittelytavasta ja siihen liittyvistä muista tunteista riippuu muodostaako ihminen kateudesta itselleen riippakiven vai rakentavan voiman.

Täysin samaa mieltä.
s&s&s kirjoitti:
Kateus, niinkuin kaikki muutkin pohjimmiltaan negatiiviset tunteet syövät ihmistä sisältä päin

Kateus on negatiivista silloin, kun i t s e pidämme sitä sellaisena, pohjimmiltaan se on vain tunne.
Jokunen voisi sanoa, että rakkaus syö ihmistä sisältäpäin.
Subjektiivisesti koettavia asioita tietenkin, itse en koe kateutta negatiivisena tunteena.

rita
Seuraa 
Viestejä65
Liittynyt30.4.2005

Raamatussa sanotaan kateuteenkin liittyen yhdeksännessä käskyssä: "Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta" ja kymmenennessä käskyssä: "Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu."

Vierailija
s&s&s

Toisaalta, jos ihminen tietää, että hänellä on lahjoja, kyvykkyyttä ja edellytyksiä pärjätä elämässään, kateus saattaa olla hänelle eteenpäin ajava ja kannustava piiska..

En oikein ymmärrä miksi pitäisi olla jollekin kateellinen,varsinkin jos yläpuolella oleva toteutuu.
Yleensäkin kateus on mulle vieras käsite,tarvitaanko sen syntymiseen
köyhyyttä ja rumuutta tms.

Vierailija

Kateus kielteisenä ja vahingollisena tunteena on kai sitä että vihaa toista ihmistä, koska hänellä on jotain mitä itsellä ei ole. Kateus on siis aivan tietynlaista, tietystä syystä johtuvaa vihaa. Siksi sitä pitäisi käsitellä aiheena ja mielipiteenä samalla tavalla kuin vihan tunnetta.
Luonnossa "kateus" johtaa lähes poikkeuksetta toimintaan halutun asian tavoittamiseksi, mutta siinä ei ole mukana tyydytystä siitä että vie toiselta jotain. Toisinaan ihmisten tuntema kateus ilmenee siten että toivotaan että toinen menettäisi ko. asian, vaikka itse ei edes tarvitse sitä. Ei vain pidetä siitä että se näyttää tekevän tuon toisen onnelliseksi.

(Miten muuten määritellään se onko jostain asiasta "hyötyä" vai ei? Sitenkö että auttaako se ihmislajia kehittymään ja selviämään tulevaisuudessa? Entä millä perusteella pidetään tärkeänä että ihmislaji säilyy, kun luonto tuntuu voivan paremmin ilman ihmistä?)

Vierailija
Verity
(Miten muuten määritellään se onko jostain asiasta "hyötyä" vai ei? Sitenkö että auttaako se ihmislajia kehittymään ja selviämään tulevaisuudessa? Entä millä perusteella pidetään tärkeänä että ihmislaji säilyy, kun luonto tuntuu voivan paremmin ilman ihmistä?)

Miten määrittelet, että luonto voi paremmin? Ihminen on osa luontoa ja luonnossa on voimassa evoluution lait, vahvin selviytyy ja heikot kuolevat. Ihminen omalta osaltaan tappaa heikkoja lajeja ja vahvimmat (rotat, torakat, yms.) jäävät henkiin. Täsmälleen samaa asiaa tekevät kaikki muut eliöt.

Usein sanotaan, että luonnon monimuotoisuus on rikkaus ja sitä olisi suojeltava. Jos kuitenkin käy niin, että monimuotoisuus kärsii esimerkiksi jonkin luonnonmullistuksen johdosta, niin mitä siitä seuraa? Jäljelle jääneet lajit alkavat erikoistua, koska aikaisemmin haitallisista mutaatioista tuleekin helpommin hyödyllisiä ja kierros alkaa alusta.

Vierailija
qaz
Kateus on kuin kaipaus, se tunne kertoo ihmiselle, mitä tahtoo ja tarvitsee

Tai enemmänkin mitä kuvittelee tarvitsevansa.

Vierailija
rita
Raamatussa sanotaan kateuteenkin liittyen yhdeksännessä käskyssä: "Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta" ja kymmenennessä käskyssä: "Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu."

Miten tämä liittyy kateuteen? Kateudessa ei ole kyse toisen omaisuuden tavoittelusta, vaan sen haluamisesta.

Vierailija
Deoxyribonucleic
qaz
Kateus on kuin kaipaus, se tunne kertoo ihmiselle, mitä tahtoo ja tarvitsee



Tai enemmänkin mitä kuvittelee tarvitsevansa.

Tai jopa niin, että kuvittelee toisten kuvittelevan, mitä kuvittelee itse tarvitsevansa.

Enoni on harvinaisen kateellinen ihminen. Kerran hän sanoi eräästä ystävästään: "Olen oikein kateellinen, että hän sai kuolla onnellisena". Tämä ystävä kuoli sydänkohtaukseen kesken sukupuoliaktin. Ja vielä rakastajattaren vuoteessa. Tai sama kai se on, kenen vuode se on, omako vai esimerkiksi huonekaluliikkeen, jos on ostanut osamaksulla. Enkä tässäkään tapauksessa voi varmasti sanoa, vaikka vuode olisi ollut rakastajattaren siskon, joka oli antanut sen vaikka lainaksi, jolloin tietenkin pitäisi sanoa, että tämä enoni ystävä kuoli rakastajattarensa siskon vuoteeseen, jolloin - jos sisko on naimisissa - tätä ei kannata mennä kertomaan siskon miehelle, koska ihmiset käsittävät niin paljon niin helposti väärin.

Vierailija

Luulen, että koska lähes jokainen ihminen maailmassa varmasti tietää jonkun jolla on asiat paremmin tai jotain parempaa, niin siksi myös lähes jokainen on enemmän tai vähemmän tajuisesti tai alitajuisesti kokoajan kateellinen ja haluaisi aina vaan vielä parempaa. Itse en ainakaan muista koskaan olleeni sellaisessa tilanteessa, etten olisi millään asteella kateellinen millekkään tai etten voisi saada, tarvita tai kokea mitään parempaa.

Vaikka joku on rikas ja voi ostaa kaiken hän tuskin kuitenkaan esim. saa niin paljon erilaisia ja erikulttuurisia ystäviä, kuin joku joka elää köyhemmin ja joutuu pakostakin tapaamaan erilaisia ihmisiä. Toisaalta vaikka jollain ihmisellä tuntuisi olevan ystäviä jokaisesta maan kolkasta ja hän olisi niin sosiaalisesti onnellinen, hän luultavasti usein kaipaa myös rahallista omaisuutta ja tavaroita.

Yksi hyvä "oikea" esimerkki näistä tunteiden ristiriidoista: JULKIMOT. He ovat tunnettuja ja saavat paljon huomiota ja ovat rikkaita ja saavat vaikka mitä. Heille kaikki em. voi kuitenkin olla välillä liikaa. Eikä julkisuuttakaan vain löhöilemällä ansaita vaan he joutuvat tekemään töitä sen eteen ja se työ taas välillä aiheuttaa juuri sitä kateutta niitä kohtaan joiden elämä on paineettomampaa ja rennompaa sekä vapaampaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat