Uskonnot ovat korjaavia ohjelmia

Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Ihminen on sokea. Rakentaessaan toinen toistaan kehittyneempiä koneita, kehittäessään koneiden ja ohjelmien evoluutiota, hän harvemmin tulee miettineeksi tai ainakaan sisäistäneeksi olevansa itsekin tuollainen kehityksensä tiettyyn pisteeseen päässyt kone, jonka lopullinen malli valmistuu hetkeä ennen kuin tuotantolinja sulkeutuu ja laji lakkaa olemasta.

Kehitystiensä tässä vaiheessa hän on siis auttamatta keskeneräinen, ja valitettavasti tehdas ei ole edes tiedottanut uudesta prototyypistä. Yksi suurista puutteistamme on tiedostamaan kehittynyt, ns. älykäs mielemme, joka kuitenkin monessa suhteessa on vaillinainen. Meillä on abstraktia ajattelukykyä, joillakin yksilöillä kiistatta on kyky nähdä suureen tuntemattomaan, asioihin, joita tavallisen pulliaisen aivot eivät hahmota millään; avaruuteen, alkupisteeseen, kaiken olevaisen syntymään... Mutta silti on kysymyksiä, joita ei välttämättä ratkaista ihmisaivoin koskaan, ja kaikki nuo kysymykset lataavat ihmisen uteliaisuudelle suuren paineen, suuren painolastin, epävarmuuden omasta tarkoituksesta ja tarkoituksettomuudestaan. Me vaadimme vastauksia, koska ilman vastauksia olemme kuin lastuja laineilla; kukaan ei tiedä löytyykö rantaa koskaan, ja jos löytyy, missä hemmetissä se sijaitsee. Onko kuoleman jälkeen elämää? Jos on, niin missä ja millaista? Ja jos ei ole, niin sehän on kamalaa! Tämä on ihmisolennon yksi suurimmista ongelmista, josta näkee kuinka puolitiessään lajimme kehitys on. Aivomme eivät ole valmiit! Ne räpiköivät suuren tyytymättömyyden keskellä! Ne haluavat nähdä tunnelin päässä valoa ja pettyvät, kun sellaista ei edes vilkahda...

Siksi meillä on uskonnot. Ne ovat itse luomiamme ohjelmanpätkiä, yritys rakentaa itsemme valmiiksi, yritys korjata selkeitä ajattelukyvyssämme ja rajoittuneisuudessamme esiintyviä virheitä. Niitä voisi verrata tietokoneen käyttöjärjestelmän korjausmetodiin. Kun käyttöjärjestelmään on jäänyt kenties miljoonia pieniä virheitä, niitä korjaillaan rakentamalla käyttöjärjestelmää hyödyntäviin ohjelmiin siltoja; korjausohjelmia, jotka eivät korjaa itse ongelmaa, mutta rakentavat kiertoreitin sen ohi. Uskonnot ovat asetyylisalisyylihappoa suureen päänsärkyyn, joka väijyy painostavana massana jossain taustalla. Ne ovat hiiriä hiippailemassa seinän sisällä, välttelemässä talon kissaa, yrittämässä juustolautaselle sen ohi... tietenkään (?) koskaan siinä onnistumatta.

Onko ihmisellä mahdollisuutta korjata ongelmansa, päivittää kerralla koko järjestelmänsä? Se tarkoittaisi sitä, että tarvitaan ratkaisuja kaikkein perimmäisiin kysymyksiin, jolloin korjausohjelmat karisisivat pois käytöstä silkkaa tarpeettomuuttaan. Se merkitsisi äärimmäiseen loogisuuteen pääsemistä, palapelin kaikkien osien loksahtamista yhteen, turhien palojen poistamista tieltä. Luonnollisestikin kaikkein korruptoituneimmat yksilöt pitäytyisivät korjausohjelmissaan, mutta pääpiirteissään ihmismieli voisi syntyä uudelleen. Onko tähän muutokseen olemassa keinoja, täytyykö siihen pyrkiä? Vastaus on tietenkin ympärillämme, jossa tiede joka hetki yrittää löytää oven, josta kävellä vastausten ääreen.

Mutta onko se järkevää? Emmekö tule toimeen korjaavien uskontojen kanssa, jotka kertovat meille, että toista ei saa surmata ja että lähimmäisille pitää olla hyvä silloinkin, kun oma logiikkamme ja käyttöjärjestelmämme ei sitä tajua?

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sivut

Kommentit (133)

Vierailija

Uskontojen suhteen olisi tärkeätä, että ainakin korvamme perimmäiset mielikuvamme paremmilla ja todellisuutta lähempänä olevilla asioilla kuin ennen.

Silloin on tärkeätä valita oikein. Raamattu, joka on toiminut länsimaisen sivistyksen alkulähteenä jo noin 2000 vuotta, on monessa suhteessa vanhentunut vaikka tärkeäkin historian dokumentti.

Todellisuus ei ole mikään yksinkertainen tai helposti ymmärrettävä asia. Tietty määrä perustavaa laatua olevia asioita on jätettävä uskon varaan. Jos asiat kiinnostavat, niin on myöskin mahdollista valistaa itseään hyvin monipuoliseti.

Harva uskonto, jolla on jo tietyt dogmit valmiina taustalla, voimat tyydyttää kaikkia.

On myöskin mahdollista jos uskallusta, rohkeutta ja kokemusta riittää, että jokainen muodostaa itselleen omat mielikuvansa uskoon liittyvistä asioista.

Ainakin voimme valita omistautumista todenmukaisuuden, hyvyyden ja kauneuden ideaaleille, eikä päinvastoin.

Vierailija

Amen to that Aweb. Minua kiinnostaisi sinun kantasi esittämiisi kysymyksiin; Täytyisikö tuohon muutokseen pyrkiä? Onko se järkevää?

Vierailija
h&h
Amen to that Aweb. Minua kiinnostaisi sinun kantasi esittämiisi kysymyksiin; Täytyisikö tuohon muutokseen pyrkiä? Onko se järkevää?

Eiköhän asia ole sinun itse päätettävä, aivan vapaasti.

Vierailija
h&h
Amen to that Aweb. Minua kiinnostaisi sinun kantasi esittämiisi kysymyksiin; Täytyisikö tuohon muutokseen pyrkiä? Onko se järkevää?



HSTa
Eiköhän asia ole sinun itse päätettävä, aivan vapaasti.

Minä pohdin näitä kysymyksiä omalla tahollani ja luulen että Aweb kantani taitaa tietääkin, mutta minua kiinnostaisi tietää ovatko hänen kantansa jotenkin muuttuneet tällaisten kysymyksien kohdalla tässä parin vuoden aikana, jonka olen häntä "tuntenut". Sinulta en kysynyt mitään.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä4706
Liittynyt26.3.2005

"Onko kuoleman jälkeen elämää? Jos on, niin missä ja millaista? Ja jos ei ole, niin sehän on kamalaa! Tämä on ihmisolennon yksi suurimmista ongelmista, josta näkee kuinka puolitiessään lajimme kehitys on. Aivomme eivät ole valmiit! Ne räpiköivät suuren tyytymättömyyden keskellä! Ne haluavat nähdä tunnelin päässä valoa ja pettyvät, kun sellaista ei edes vilkahda... "

Tietenkin on kuoleman jälkeen elämää. Mutta ei sinun ruumiissasi/mielessäsi/tietoisuudessasi kuolemasi jälkeen. Sinun henkinen perintösi elää kulttuurievoluutiossa vaihtelevanpituisen "elämän". Ja tietysti geeniperintösi myös vaihtelevanpituisen "elämän".
Ei se niin kamalaa ole. Muuta "elämää" en kaipaa. Muuta jakojäännöstä ei ole. Ns toispuoleisen kaipuu on peloilla ruokittua manipulaatiota aina ensimmäisestä uskonnosta lähtien. Eli valtapolitiikkaa. En kaipaa ikuista "onnelaa" tuolla jossain, koetan tehdä parhaani täällä matoisessa maailmassa.

Vierailija
h&h
Sinulta en kysynyt mitään.

No anteeksi kauheasti että vastasin. Vastaukseni koski ei vain sinua ja aloituspuheenvuoroa, vaan oli yleinen toteamus.

Vierailija
h&h
Sinulta en kysynyt mitään.



HSTa
No anteeksi kauheasti että vastasin. Vastauksen koski ei vain sinua ja aloituspuheenvuoroa, vaan oli yleinen toteamus.

Kauhea anteeksianto myönnetty nimimerkille HSTa.

Vierailija
Se merkitsisi äärimmäiseen loogisuuteen pääsemistä, palapelin kaikkien osien loksahtamista yhteen, turhien palojen poistamista tieltä.

Tietynlaisen maailmankuvan sisällä voidaan ehkä ajatella, että uskonnot ovat eräänlaisia korjausohjelmia ihmisen vajaavaiseen käyttöjärjestelmään. Toisaalta ne toimivat myös eräänlaisina viruksina. Uskonnon nimissä tapetaan tänäkin päivänä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Ensin pitäisi kysyä, minkälaisesta uskonnollisuudesta puhut? Puhutko vaikka siitä, että joku uskoo fanaattisesti pääsevänsä paratiisiin tapettuaan muutaman vääräuskoisen? Vai puhutko kenties monien uskontojen sisällä kehittyneestä filosofiasta? Uskonto käsitteenä ei ole mikään monoliittinen. Muinaisen intialaisen filosofin Sankaran ja vaikka Osama bin Ladenin välillä on aika monta mutkaa.

Tiede (=luonnontiede) ei nähdäkseni omaa itsessään mitään erityistä etiikkaa. Sen empirismin tyrannian alla asiat vain ovat ja ihmisen (=havainnojan) subjektiivisuutta ei tunnusteta. Ja kuitenkin ihmiset ovat subjektiivisia, kielensä erotteluiden ja paradigmojen vankeja. Kuten eräs kielitieteilijä joskus sanoi, luonto ei itsessään merkitse mitään, ihmiset panevat sen merkitsemään. Kaikki lähtöolettamuksetkin ovat jonkun ihmisen käsityksiä siitä, miten asiat ovat ja millä asteikolla mitataan. Jotkut niistä toimivat, toiset toimivat pidemmän aikaa kunnes tulee uusi lähtöolettamus ja kolmannet kuolevat heti.

Tässä mielessä uskontoja ja filosofioita tarvitaan, muistuttamaan meitä meidän omasta rajallisuudestamme. Siitä, että loogisuuteen ja rationaalisuuteen ei välttämättä kuulu etiikkaa, mutta että ihmisestä tekee juuri ihmisen se, että emme toimi eläinten tai luonnon suoraviivaisella rationaliteetilla, vaan pystymme tekemään myös täysin epäloogisia tekoja siitä syystä, että elämme vaikka seuraavan ohjenuoran opastamana : rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Vierailija

Vastasin aamulla Kosh’in uskontoihin liittyvään toteamukseen threadissa: Kiitos opettajille.
Kopioin vastaukseni tähän, koska se sivuaa aihetta ja koska en juuri nyt ehdi nyt paneutua aiheeseen syvemmälti. Lisäisin kirjoittamaani sen, että uskonnon tarkoituksena on kehittää ihmisen sosiaalisyhteiskunnallista järjestystä päivittämällä uskonnon ilmaisema ohjelma noin tuhannen vuoden välein. Pulmaksi muodostuu se, että ihmiset on opetettu vain yhden uskonnon tai oikeastaan sen uskonnollisten johtajien selitysten omaksujiksi. Johtajat eivät halua asemansa menettämisen pelossa tunnustaa oman uskontonsa jälkeen syntyneiden uskontojen perustajien asemaa ja niin päivitysjärjestelmän hyväksyminen on jäänyt ymmärtämättä.

> kaksoispilari vastasi Kosh’ille:
Kiteytit tieteen ja tiedon suhteellisuuden suhteessa lopulliseen totuuteen hyvin. Yhdistit sen oivallisesti myös vallankäyttöön ja sitä kautta ihmisten keskinäisiin valtataisteluihin. Myönsit myös vallankäytön mahdollisuuden ja taipumuksen liittyvän tutkijoihin samoin kuin muihinkin ihmisiin.

Samaa taipumusta ovat maailman suurten uskontojen perustajat pyrkineet aina tuomaan esille uskonnon keinoin. Yksikään heistä ei ole vaatinut itselleen asemaa, jossa he itsessään olisivat ainoan totuuden julistajia tai yrittäisivät mitenkään ottaa valtaa omiin käsiinsä. Ne asiat he siirsivät suureen tuntemattoman harteille, jos sallit kielikuvan tässä yhteydessä, ja tätä suurta tuntematonta he kutsuivat Jumalaksi. He tajusivat, että aine sinällään noudattaa kaikessa, ilman omaa tahtoaan Jumalan tahtoa (lue: luonnon lakia) kykenemättä poikkeamaan siitä. Vain ihminen, koska ihmisellä oli itsenäinen tahto, kykenisi manipuloimaan, hallitsemaan ja alistamaan mielivaltaisesti kanssaihmisiään. Siksi ihminen tarvitsisi lait ja yhteiset ohjeet, joilla tätä tahtoa ohjattaisiin, ei muita vastaan vaan keskinäiseen yhteistyöhön muiden kanssa ja kaikkien parhaaksi.

Uskontoon kuuluu erittäin oleellisena osana nähdä, kyseenalaistaa ja ymmärtää suhteensa maailmaan, kulttuurista omaksuttuihin ajattelumalleihin, kanssaihmisiin ja siihen järjestykseen ja niihin lakeihin, joilla ihmisiä pyritään hallitsemaan.
Uskonnon perustajien neuvot eivät perustu mielivaltaan tai heidän omaan vallankäyttöönsä, ne eivät ole ehdottomia totuuksia, vaan aikaansa sidottuja perusperiaatteita, jotka uudistetaan, kunkin ajanjakson tarpeita vastaaviksi. Tämä tulee ilmi siitä, että uskontoihin liittyy varsin oleellisena osana sekä edellisten uskontojen perustajaprofeettojen aseman tunnustaminen että uuden uskonnon ilmaisijaprofeetan tulon ennustaminen.
Oman ajanjaksomme uskontoon kuuluu, että sen antamat suuntaviivat; ihmisoikeuksien käytäntöön saattaminen ja yleismaailmallisen rauhan solmiminen, nimenomaan alistettaisiin tieteellisen tutkimisen kohteiksi. Aiempiin, vuosituhansia vanhoihin uskontoihin tällaista ”pykälää” ei olisi voitu liittää, koska tiedettä ei vielä silloin ollut olemassakaan.

Uskontona ei tulisi hyväksyä mitään sellaista, mikä sotii tieteen selkeästi osoittamaa ja todistama tietoa vastaan. Tähän nojautuen tulisi tutkia myös kaikkia niitä tulkintoja, mitä vanhoihin uskontoihin, varsinkin kristinuskoon on papiston toimesta ympätty, kun vertauskuvia ja henkisiä ”näkyjä” ei ymmärretä niiksi.
Kirkon dogmaattiset uskontunnustukset eivät ole uskontoa, ne toimivat taikauskon lähteinä ja liittyvät kirkon vallankäyttöön. Vallankäyttö EI kuulu uskontoon.
Uskonnolliset johtajat kantavat myös raskaan vastuun siitä, että ihmisiä ei ole opetettu tutkimaan kaikkia uskontoja itsenäisesti, vaan ne on erotettu toisistaan, jolloin uskontojen keskinäinen suhde ja kehitys jää ymmärtämättä. Tieteen edustajien ei tulisi seurata uskonnollisia johtajia ja omaksua heiltä tätä samaa käsitystä.
…Uskontojen Ilmaisijaprofeettojen opetukset eivät ole ongelma vaan ihmisten suhtautuminen niihin.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

h&h kirjoitti:
Amen to that Aweb. Minua kiinnostaisi sinun kantasi esittämiisi kysymyksiin; Täytyisikö tuohon muutokseen pyrkiä? Onko se järkevää?

Kysyin, koska oikeastikaan en tiedä. Uskon, ettei kysymys ole helppo eikä siihen voi vastata yksiselitteisesti. Onhan ihmisillä muitakin korjaavia ohjelmia kuin uskonto, kuten vaikkapa päihteet. Ehkäpä jotkut meistä hukuttavat niiden huumaan, eufforiaan ja pökkeröön osan kysymyksistä, joihin toiset vastaavat uskonnoilla. TS: vastausta ei tarvita, kun ollaan tarpeeksi tajuttomia kysymään, tai vastausta ei tarvita, kun todetaan ettei sitä tarvitse edes kysyä (täytyy vain uskoa)...

Tosiasia on, että ihminen on hyvin kyvytön elämään rauhallista rinnakkaineloa kaltaistensa kanssa, ja tähän on uskonto tarjonnut valmiiksi purtuja kaavoja. Ihmisen kyseessä ollessa näitäkin kaavoja on sittemmin käytetty väkivallan tuottamiseen ja syyksi väkivaltaan, mutta se ei liene niinkään uskontojen vika vaan enemmänkin niitä tulkitsevien ihmisten vika.

Ihmisen suurin bugi on tasapainottomuus. Vain hyvin harva pystyy rehellisesti hyväksymään esim. sen, että jonain päivänä hänen on kuoltava, ja ettei hänelle ole tarjolla mitään sen jälkeen. Tämä siltikin, vaikka luonto on säätänyt ihmiselle mitä lohdullisimman vanhenemisen ja kuoleman kaavan; ihmisen vanhentuessa hänen ympäristönsä elinkumppaneineen, asuntoineen ja puutarhoineen vanhenee hänen kanssaan, ja kuolema tavallaan vapauttaa hänet tältä rapistumiselta (ajatus on Strindbergiltä). Tällaisen todellisuuden ymmärtäminen keksityn taivasosuuden sijaan, sen ymmärtäminen ja hyväksyminen olisi minun käsittääkseni ohjelman täydellistymistä, joka tekee yhdestä korjausohjelmasta tarpeettoman. Pystynkö minä siihen? En. Minä tunnen kaipuuta ja katkeruutta, ja turvaudun omaan korjaavaan ohjelmaani, eli alkoholiin. Serotoniinit nousuun ja taas mennään.

Tämä elämästä luopumisen taakka saa ihmisen myös hakemaan merkitystä olemassaololleen ja ylipäätään etsimään kaiken alkua (noh, moderni tiede olisi varmaan kiinnostunut siitä muutenkin). Mutta minun mielestäni kaiken merkityksettömyyden pitäisi helpottaa elämää eikä päinvastoin. Minun mielestäni elämän merkityksen vaatiminen ja etsiminen tekee elämästä raskaan, koska silloin elämä muodostuu tehtäväksi. Eikä elämä ole tehtävä, vaikka monen korjaavan ohjelman manuaali niin väittääkin.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Hui... Olipa raskas alustus mielenkiintoiseen aiheeseen.
Tuli mieleen elokuva Midnight Express ja siitä kohtaus, jossa hullut pyörivät ympyrää vankilasalissa. Yksi hulluista kailottaa olevansa: Bad Machine.. ysch!

Minun mielestäni elämän merkityksen vaatiminen ja etsiminen tekee elämästä raskaan, koska silloin elämä muodostuu tehtäväksi. Eikä elämä ole tehtävä, vaikka monen korjaavan ohjelman manuaali niin väittääkin.

Elämä on lahja. Ehtojen asettaminen lahjan saajalle ei ole mielekästä.
Tosin ehtoja voidaan asettaa, niiden noudattamisesta vastaa ihminen itse.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Harmiton kirjoitti:
Tuli mieleen elokuva Midnight Express ja siitä kohtaus, jossa hullut pyörivät ympyrää vankilasalissa.

Kiitos paljon.

Ja:
Elämä on lahja.

Sutkautus, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Elämän käsittäminen lahjana on vähän sama asia kuin se, että menee kylään tyhjin käsin, ja juuri ulko-ovella yläkerran ikkunasta tipahtaa kukkaruukku syliin, ja vieras ojentaa sen oven avaavalle emännälle kouraan ja sanoo: toin tämän teille lahjaksi...

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Vierailija

Kiitos Aweb. Vastauksesi oli kattavampi kuin uskalsin odottaa, ja työkiireiden keskeltä vielä, mua vähän hävettää että heitin pallon noin takaisin. Mutta kylläpä olen taas liikuttavan samanmielinen kanssasi, puet hienosti ajatukseni sanoiksi.

Vierailija
Aweb
Ihmisen suurin bugi on tasapainottomuus. Vain hyvin harva pystyy rehellisesti hyväksymään esim. sen, että jonain päivänä hänen on kuoltava, ja ettei hänelle ole tarjolla mitään sen jälkeen. Tämä siltikin, vaikka luonto on säätänyt ihmiselle mitä lohdullisimman vanhenemisen ja kuoleman kaavan; ihmisen vanhentuessa hänen ympäristönsä elinkumppaneineen, asuntoineen ja puutarhoineen vanhenee hänen kanssaan, ja kuolema tavallaan vapauttaa hänet tältä rapistumiselta (ajatus on Strindbergiltä). Tällaisen todellisuuden ymmärtäminen keksityn taivasosuuden sijaan, sen ymmärtäminen ja hyväksyminen olisi minun käsittääkseni ohjelman täydellistymistä, joka tekee yhdestä korjausohjelmasta tarpeettoman. Pystynkö minä siihen? En. Minä tunnen kaipuuta ja katkeruutta, ja turvaudun omaan korjaavaan ohjelmaani, eli alkoholiin. Serotoniinit nousuun ja taas mennään.

Tämä elämästä luopumisen taakka saa ihmisen myös hakemaan merkitystä olemassaololleen ja ylipäätään etsimään kaiken alkua (noh, moderni tiede olisi varmaan kiinnostunut siitä muutenkin). Mutta minun mielestäni kaiken merkityksettömyyden pitäisi helpottaa elämää eikä päinvastoin. Minun mielestäni elämän merkityksen vaatiminen ja etsiminen tekee elämästä raskaan, koska silloin elämä muodostuu tehtäväksi. Eikä elämä ole tehtävä, vaikka monen korjaavan ohjelman manuaali niin väittääkin.

Aweb osuu asian ytimeen. Nähdäkseni perimmiltään juuri kuoleman, olemassaolottomuuden ja lopullisen unohduksen pelko ajaa meitä käyttämään suuren osan elämästämme ja energiastamme erilaisten sisäisen rauhan korvikkeiden perässä juoksemiseen. Usein tämä tarkoittaa rahaan, valtaan, yhteiskunnalliseen asemaan ja sosiaaliseen arvostukseen liittyvää, jatkuvaa, suorastaan kroonista suorittamista ja kilpailua. Tällaisen kilpailun kaavat on osittain kirjoitettu jo geeneihimme (esim. asema laumassa, suvunjatkamisvietti), mutta ne saavat usein lisäpontta ja ikään kuin yhteisesti hyväksytyn arvoasteikon yhteiskunnallisista ja uskonnollisista oppirakenteista.

Ainakin meidän länsimaisten ihmisten tuntuu olevan äärimmäisen vaikea hyväksyä omaa kuolevaisuuttamme. Veikkaisin, että käytännössä jokainen terve nuori, vaikka toki tietää joskus kuolevansa, kieltäytyy nuorena pohtimasta asiaa kunnolla omalta kohdaltaan; se lykätään hamaan tulevaisuuteen, ja näin on varmaan ihan hyvä. Kuitenkin, ellei ihminen viimeistään keski-ikään tullessaan ala tajuta ja hyväksyä, että myös hänen oma elämänsä loppuu ihan oikeasti ja lopullisesti, niin tällöin hän on todennäköisesti jo vahvasti jonkin "korjausohjelman" lumoissa.

Kysyit, Aweb, mielipiteitä, pitäisikö näin olla, ja omana mielipiteenäni vastaan, että parempi olisi sekä maapallollemme, että viimekädessä myös meille ihmisille, jos tajuaisimme ja hyväksyisimme vastaavamme paitsi omasta, henkilökohtaisesta elämästämme, niin evoluution meille suoman älyllisen ja teknologisen valta-asemamme takia viimekädessä myös muusta maapallon elämästä. Meidän tulisi lajina kypsyä myös moraalisesti valta-asemaamme ja tässä tuskin löydämme koskaan vastauksia uskontojen tuhansia vuosia vanhoista, ihmiskeskeisistä näkemyksistä, vaan uuden moraalikäsityksemme tulisi pohjautua oman vastuumme hyväksymiseen; käytännössä jo suvereenin valtamme tuomaan vastuuseen myös elinympäristöstämme.

Uskontojen ja muiden oppien "korjausohjelmat" saattavat hetkellisesti helpottaa yksilön ahdistusta, mutta elämää kokonaisuudessaan ajatellen ne mielestäni vain lisäävät sitä, koska ne estävät meitä näkemästä ja ottamasta vastuutamme ainoasta elämästämme - nauttimaan siitä tässä ja nyt, ja saavat meidät juoksemaan erilaisten kuviteltujen tehtävien ja tarkoitusten perässä, aivan kuten Aweb totesi.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä4706
Liittynyt26.3.2005

"Minun mielestäni elämän merkityksen vaatiminen ja etsiminen tekee elämästä raskaan, koska silloin elämä muodostuu tehtäväksi. Eikä elämä ole tehtävä, vaikka monen korjaavan ohjelman manuaali niin väittääkin."

Koin itse aikoinani suurena huojennuksena sen, että tajusin ettei yleispätevää merkitystä ole. Sellainenhan olisi aina jonkun toisen antama ja määrittelemä (eli muodostuu jonkun toisen antamaksi tehtäväksi minulle). Opin itse antamaan elämälleni juuri sen merkityksen, minkä itse haluan. Sen varassa olen pärjännyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat