Suomen suuret työväentapahtumat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Marraskuun suurlakko alkoi yhteydessä Venäjän uuden kumouksen tapahtumiin. Se julistja oli Suomen Ammattijärjestö, ja sen alkamine oli sovitettu järjetön edustakokouksen alkamiseen. Varsin varmasti ajatuksena oli alkaa Suomessakin kumous, kunhan joukot noin saatiin liikkeelle. Perussäsvy työväen joukoissa oli täällä kutienkin maltillinen, osaksi jopa oikeistolainen. Lakko päästikin vallisyvaksi vahjvan oieksiotvirran tyäväne liikkeessä, Ja sen seurauksena lakon johtajienkin oli lopetettava lakko, liikkeen ottaessa suunnna perinteisiin toimintamuotoihin ja porvaristen olojern säilyttämisen, toki korjaamiseen. Seuranneessa puoluekokouksessa kumousmielisten kuitenbikun onistui toruua tuollaisen päätösehdotus mitään merkityksettömällä yhtenäisyyttä korostavalla päätöksellä.
Tammikuussa 1918 puolutoimikunta täydennettiin vasemmistolaiseksi, myös osan maltitillisista yhtyessä kumousrintamaan.

Kumiousyrityskeen ryhdyttäessä oli opittu. Se alkoi puoluetoimikuinnan päätöksellä. Pohjanmaalla valkoiset olivat jo valmiita, mutta muulla se yllätti porvareita ja varsinkin punakaartit. Hitaasti kumous lähti käyntiin, mutta lähti kuitenkin. Sitten kumouskaarti lähtivät rintamalle. Helmikuun jälkiåpuolelta lähti jo paljon ei-klmuouksellisa joukkoja.
Arenmijaa ei kyetty järjestämään. Kun romahdus aljkoi ja toteutui, maltilliset saivat kaarteissa vahvan osan, varsinkin kun aseistettiin vielä lisää etupäässä niitä. Rintmakaartinkin monien komppanien hajoaminen, antautumiset mm. Tampereella, Viipurin seudulla. lahdessa ja Kymenlaaksossa. Johdon täydelline joukkojen hallinnan menetys.
Terrori ja kuolemta teloutuksin ja leireillä eivät suinkaan muuttaneet maltilista perusvirettä. Maltillinen puolue vaaleisa 1919 keväällä vielä ainoana työväenpuolueenna sai 80 edustajaa. Vasta 1922 vasemmistolainen eli sosialsitinen työväenpuolue ainoissa vaaleissaan sai 27. Pian sen jälkeen se lakkautettiin.

Kommentit (10)

Vierailija

Suomen Ammattijärjestö 1920-lvun loipulla ooli vasemmistolaisten hallinnassa. Voimaa se näytti kahdessa suuressa lakossa. Metalliväki pääsi edes sopimukseen, jonkinlaiseen. Ahtaajien pitkä lakko päättyi tappioon. Rikkurien väräväysjärjestö oli samalal jo esivaihetta lapuanliikkeelle.
Tappio okli tappio myös taisteluissa laittoman viinan myynnin heruudesta
eritytisesti satamissa. Lakkojen seurauksena, ja kun toisaalta myös vasemmllaa kerma oli saanut mukavasti voita keivön päälle, vasemmsitoliike oli täysin voimaton vastustamaan laupalaisten rynnistystä., vaika tämä ei sinänsä ollut varsin vahvaa. Vasemistolaisuus vuoteen 1944 asti lakaistiin pois julkisesta elämästä ja politiikasta.
Tapahtumien seurausta myöhemmin oli myös Suomen Suuri sota.
Mainilan laukaukset ammuttiin päivämäärältäänm Lapuan fasistimellakkaa seuranneena päivänä kymmenen vuotta myöhemmin.

Yleislakko 1956, muodollinen syy vain tietty määär pennejä tuntipalkkaan.
Johan meni vasemisitlaisten pää pyörälle suureesta tapahtumasta.
Sehän kuitenkin oli myö noskien tervehdys Kekkosen valtaantulolle.
Lakon myöhempää seurausta oli Tannerin nousu sosdemien johtoon jälleen, ja sosdemien vasen siipi ryhtyi perustmaan omaa puoluetta.
Perustettiin noskelainen at-liike, nimekseen se otti Suomen Ammattijärjestö. SKPlle puolestaan kirjoitettin uusi ohjelma, jossa oli myuös kuulu prolatariaatin diktatuuri. Muuten ohjelma päinvastoin osoitti,. että SKPn perusvire oli jo varsin maltillinen, että kumoukselliset puheet olivat täysin katteetonta sanahelinää.

Varsin paljon silti julkisesti ei näyttänyt 1956 lakosta seuranneen.
On kuitenkin malko ilmeistä, että Suomesa tehtiin valmitelut sotatilan ja sodan varalta, pidätyksineen, terroritoimiin, tärkeässä roolissa niihin myös silloinen Suopo. Tilanne alkoi laueta 1959, kun Hrussekin kävi Amerikassa. Lopulllisesti oikeistopyrkimykset sillä kertaa lannistuivat 1961 noottikriisiin ja Honka-liiton romahdukseen.

Malko vähäsisistä erimielyssyksitä sinäönsä Suomessa näytään hierottavan myös suurta selkkausta. Yleislakkoa on jo väläytelty.
Mahdollisesti sosdemit ja vaselisti nyt vain bluffaavat. Suome työväen perusväte nyt kuitenkin on oikesitolaisempoi kuin koskaan. Mikä ettei tilannetta todella voitaisi käyttäöä vahvan oikeustovirran nostattamiseen.
Ja te siis kaikki vasemmiston lahkolaiset laskette väärin raskaasti.
Piilevänänä tekihjänä noisa suuirssa koituksissa on ollut myös sota.
Vuonna 1918 se alkoi, vuoden 1956 jälkeen ei. On se myös nyt piilevänä tekijänä.

Vierailija

Ihan viime aikoihin asti oikeudet lätkivät muiden alojen työläsille surutta ja säälittä sakkotuomioita ihan pienstäkin työehtosopimusrikkeistä ja kun riistäjä vain viitsi pyytää. Paperin työtaistelun yhteydessä herrojen puoli ilmoittaa jopa paristasadasta tuotantoyksiköiden alasajosta. Kas kummaa, montako sopimussakkoa on pyydettykään saati määrätty?

Minä en ole paperityöläisten minkään tukemisen kannalla. Päinvastoin pitäisi kehotitaa kumpaakin osapuolta pidättyvyyteen, koska vaikutukset alan ulkopuolella ovat paljon pahemmat kuin taistelu itse alalla. Päinvastoin näyttää, että paperityöläisillä, kuten heidän herroillaankin, on nyt aika kivaa, ja että he haluavat vielä kivempasa.

Tukitoimistahan päättävät alain liitot ja ne toteutetaan enmmistöpäätöksinä ay-liikkeen tapojan mukaan, vain joissakin tapauksissa voivat päättää tuotanto- tai kuljetusyksiköt itse. Sinänsä, osana taloudellista taistelua, ne ovat lakien ja tapojen mukaisia. Sen sijaan poliitisesti ovat kyseessä epäiltävät hämärät pyrkimykset. Tämä on osa sodemien ja kokoomusoikeistonkin suurta peliä. Pidän mahdollisena, että kyseessä on provokaatio, osa suurempaa provokaatiota kääntää Suomen kurssi jyrkästi oikealle. Kuten tapahtui 1918, 1930 ja kuten yritettiin myös 1956 jälkeen.

Käsitytääkseni presidentti Halonen yksin tahi Niinistön kanssa yhdessä voi virkatoimena puuttua lakkoon vain pyydettäessä. Sen sijaan on kummallista, että muuten varsin herkästi suutaan avaava Tarja-täti ei ole tästä asiasta puhunut julisena kantanaan. On hän myös tasavallan mielipidevaikuttaja, ihan tärkeinkin.. Sauli Niinistökään ei ole puhunut.
Asiasta olisivat voineet puhua myös Matti Vanahenn, Heidi Hautala, ja mitä Timo Soini on sanonut, sitä en tiedä. Vain minä olen esittänyt kantaani, ja esitän myös nyt. SAS, hän on lykännyt asiaa Matti Vanhaselle. Eihän hän ole presidenttiehdokkaanne.

Vierailija

Noiden suurten tpahtumien keltaien lanka, tai oikeastaan ihan seitti, tuele imperialismista. Suomen saahamis- ym. suuir puuteollisuus niousio yhteydessä imperialsimkin, erityisesti Britanian markkinoihin. Suomen eritryisesti metästeollisuuden raknen oli ihan vastaavaa kuin imperialististen valtpjen yleensä. Strömbergin mukana Suomi ennätti jotenkin sähkönkin aikakauteen, vaikka emämämaa Venäjä taapersi kaukana jäljessä. Myös Suomessa maailmansotaa edeltäneinä vuosinma muodostui työväenaristokratian kerros. Pulan ja liikehdinnän vuosi 1917 ei ennättänyt muuttaa Suomen työväestön perusluonnetta, vaikka muodostuikin kumouksellisen etujoukon tapaista. Saksan imperialismi
antoi Suomen valkoisille koulutusapua ja lähetti myös omia joukkojaan.
Osan Suomen maltiilisita liittyessä kumoukseen motiiv puolestaan oli löheien suhde Ententeen. Entente kuitenkin petti odotukset avusta ja tuesta. Tsoinhan se SAaksan kärsigtyä tappion määärsi Suomen suuintautumaan muodollisen demokratiaan.

SKP, se ihan perustamisestaan saaka omassa punaharmaassa langassaan vältti antamasta imperialsimile mitään aktiivista roolia. Vielä 1957 ohjelmassaan se vältti aihene ja sitä juontuvat muut kysymykset.
SKPn rahoitusts oli riippuivain työväöenkermasta ja tämän kerman osuus
taloudellistenm nousjen myötä kasvoi SKPnja sen johtaman liikkeen sisällä. SKP oli riippuvaine sille leipää ja voitakin ( ks. komea Kulttuuirtalo, ja monta muutkain talo noislta vuosilta) antavasta kädestä eli
käestä.

Suomen Ammattijärjestön tuhoaminen 1930, sitä edelsi sosdemien SAKn perustaminen. Ennen tammikuun 23. päivän julkista kihlausta 1940 tällä ei olut palja merkitystä. Päähyökkäys SAJtä vastaan tapahtui 6.7.1930 päivää ennen Kosolana ja hänen kavereidensa fasistimarssia. Kun julkinen vasemistolainen poliittiseksi katsottava liike lakaistiin nopeasti pois, ammattijärjestön muodollinen tuhominen kesti pitkään. Oikeuskäsittely alkoi syksyllä 1930 ja tuli päätökseen 1933. - Vastine rajan takaa vastapuolella yllättäen on Hodorkovskin jutun kesto ja tuomion lukeminen.- Tuomioiden perusteluissa vedottiin juuri laadittuihin kommunistilakeihin, ja niiden perusteella syyte aineisto ulottui yhteyksiin kommunisteihin alkaen jo vuodesta 1920. Kun sotasyyllisiä Suomessa sitten oli pakko tuomita, oikeisto ruikutti, että ne olivat takautuvaa lainsäädäntöä ja siis laittomia. Kaikki SAJlle luetut rikokset oli tehty ennen komunsiitlakien voimaantuloa.

Vierailija

En halua esintyä tarpeettoman jälkiviisaana. Kantani SKPn suhteesta imperialismiin luetaan vasta vanhan palstan keskusteluista viime vuodelta aiheessa " Kommunismi Suomessa sodan jälkeen" . Imperialismiteoksen ja muuta Leninin tuotannosta luin vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen.
Kypsyttely kesti kymmeniä vuosia. Minä oli jo alkavassa epäsovussa sekä alkavan vaselismin että taistolaisten kansa jo tuolloin, mutta en silloin ollut mitenkään merkittävä henkilö.

" SKPn suhde imperialismiin". Sehän kuitenkin ilmaisee kuten romaanihenkilö Leppäsen Aunen kohdalla, että suhteissa oli oltu. Ja siten SKP sotkeutuen suhteisiin alinomaa ei koskaan voinut päästä voitolle sosdemeista yleensäkään tai edes noskeista. Nämähän nojasivat myös Suomen työväen vahvaan pikkuporvariseen ja aristokraattiseen kokoonpanoperustaan.

Vierailija

TV1n viime uutisten mukaan SDPn Eero Heinluoma ehdotti, että hallitus, siis koko hallitus, puuttuisi paperialan työtaisteluun. Kas, kun en tullut tuota ajatelleeksi. Jos siis hallitus näkee tilanteen vakavana koko maan kannalta, se voi tosiaan sitä käsitellä, ja myös ryhtyä tarpeeksi katsomiinsa toimenpiteisiin selkkauksen rauhoittamiseksi tai peräti päättämiseksi. Siis hallitus kokonaisuutena, vaikka voi antaa virkatehtävää pääministerille ja toisen päähallituspuolueen johtajalle yhdessä.

Piste tuosta Heinäluomalle, hän opettaa jo, vaikka ei ole vielä virallisesti opetusministeri. Ja kuten näette, en minä nykyäänkään pelkästään hauku sosiaalidemokraatteja.

Vierailija

Tapahtumien taloudellis-julkinen puoli eihän ollut sosdemeille ja heidän hallituksilleen kovin kunniakas. He olivat Kemi-yhttiön kavereina, silloin
yuittämäsäs palkanalaennuksia. Mytötätuntolakot saivat valtaansa lähes koko Kemin. Palkanalennukset oli peruttava. Lautiosaaressa oli tapettu kaksi työläistä, ja seurannut oikeudenkäynit ainakin puoliksi meni pieleen. Sosdemien ote Kemin työläiistä herpaantui. Viime silaus oli, kun Kekkosen uusi hallitus 1950 armahdutti tuomion saaneet kypäräpäämielipiteen mukaan roistot.

Toinen puoli on sitten SKPn puoli. Ei kyse ollut ihan rauhallisestakan kulkueesta. Kärjessä oli iskujoukko, joka tappeli poliisin kanssa
jonkion minuutin. kummallakin puolella osallsia 70 henkeä. Hyvin luultavasti oli suunniteltu jotakin kumoustpahtumaa. Tilanteen ratkiaii kulkuueen pääsosdan takaa lähdettyä pakoon, jolloin myös iskujoukon oli seurattava perässä. Työläiskaupuniginossakaan ei suinkaan valmistaudutta vastarintaan, vaan oltiin mökeissä varsin vaimeina. Siten
roistoiksi mainitut voitin hakea säilöönkin helposti. Asialla oli myös
kahden leirin väkeä. Siten syytetyjen listaan joutui pakoon juosseita, ja varmaan taistelijoita unohtui.

Kemin palokunta, kun minäkin kävin lyseota. Se oli punainen. Sillä oli punainen päällikkökin, tietämän mukaan myös punaiset alusvaatteet, ja se oli tuomitutkin sekaantumisesta lehmään. Porvareiden puolellakin kerrottiin, että palokunnalta puuttui rohkeutta tilanteissa. Tämä käsitys saattoi johtua paljon aiemmalta ajalta. Palokuinta ei ollut antanut virka-apua suuremmoiseen tapahtumaan. Ja niin tehdessäänhäön se varmaan olisi erotettu.

Laaaj maakunta, se ei ollut juuikaan osoittanut kumouksellistas intoa.
Rikkurit maalta tietysti olivat eri asia kuin vasemmistväki, mutta heitä ei
maalla palattuaan mitenkään hyvän tavan mukaan käsiteltykään.
Syntyi legenda punaisen uljaan Kemin ja aran maaseudun vastakohdasta.
Ja kun sitten saapui kukaa rajan takaa 1951 pari kiiltävä miestät katsomaan, miten valtuuskuinnassa käynyt pienviljelijän vaimo, todellisuudessa mökkiläisen, eli, he saapuivatkin katsomaan kemiläisen ennakkokuvan mukaista pelkurien perhettä. Nuo kemiläiset omistavan työvären pikkuporvarit, he osasisvat esittää itsensä taistelijoina, ja kertoa, keiltä se ominasiuus puuttui. Ja tietää Tennilä vielä nykyäänkin.

Vierailija

Valvontakomissio ja Andrei Zhdanov varmaan piti tärkeimpänä toteuttaa Suomessa normalisoitu porvainen demokratia ynnä periä hyvässä järjestyksesä sotakorvaukset. Jälkimmäinen puoli onnistuikin ihan kiitetävästi, sekin eräs Suomen ihmeitä, tsuudilasiuutta., ottaen huomkioon, mitä sielussaan herrat mieltä Neuvostoliitosta, ja Stalinista, olivat. Kumouspuolella ei edistytty paljonkaan. SKPlle oli nyt tärkeätä nauttia vallan ja vapauden makeudesta. Jotakin Zhdanoviltakin lie jäänyt tekemättä. Hän nähtyään Suomen kuoli, mutta epäsuosio iski hänen sureviin leningradilaisiin ystäviinsä.

Kerrotaan itse Stalin antaneen Yrjö Leinolle käskyn erota. Ja olisi sopinut erota koko SKP-SKDLn ministeriryhmän. Ei siinä alkujaan ollut kyse epäsuosiosta, vaan taktiikasta. Erottuaan ajoissa SKDL vaaleissa olisi voinut pelastaa useimmat 51 edustajanpaikkaa, ja myös joukoissa saada edulliset hyökkäysasemat. Se sai vain 38, ja lisäksi näistä yksi loikkasi sosdemeihin. SKP kulutti turhaan voimia lakoilla Leinon pelastamiseksi.
Stalinin luultava epäsuosio seurasi jälkeenpäin. Keväällä solmittiin ja hyväklsyttiin myös yya-sopimus. Stalinin kannalta ei oikeastaan tarvittu SKPta asiassa mukaan. Erityisesti, jos oli tarkoitus kehitellä jotakin kumoukseen vivahtavaa.

Nauvostoliiton puolelta ei paljon kinnitetty julkista huomiota suomalaisten tovereiden koettelemuksiin noina aikoin. Joukot olivat laimeta ja SKP huonosti ammattitaitoinen. Kuitenkin sijoitettiin, puoluesihteeri Pessin antaessa puolittaisen tukensa, asemiin SKPssä henkilöitä. Näillä oli melkoinen vaiktusvalta johonkin aikaan, mutta eivät he saaneet puoluetta varsinaisesti hallintaansakaan. Julkisesti korkeata yhteistä mutta salassa
toisaan kyräävää ystävyyttä se varmaan oli. Kunnes vuoden 1966 puoluekokous lakaisi vallasta nämä kummatkin osapuolet.

Vierailija

Sikäli kuin vasemmaalla mitään kaappausta ollenkaan yritettiin, sen täytyi olla ihan harrastelijoiden puuhastelua. Sa saattoi, johtaa vain asemien heikentymiseen, mahdottomuuteen harjoittaa mitään vakavaa poliittsta painostusta. Ja asemia hekenisivät todella toteutetutkin lakot yrityksenä pelastaa Leinon ministeripaikka. Tarkoitus ei ollut ainakaan kaapata valtaa, vaan säilyttää epäonnistuneesti sitä, mitä oli jäljellä.

Ilmeisesti annetun kehoituksen mukaan Leinon ja koko ministeriyhmänsäkin olisi pitänyt erota jo 1948 alussa. Ennen Tshekkoslovakian tapahtumia, jotka nekin vaikeuttivat suomalaisten veljien asemaa. - Siellä TSH:ssa oli vahvat asemat, paitsi punaista teollista Tshekkiä vahvat asemat virkakoneistossa ja varsinkin armeijassa. - Leino ei siis totellut, ja kehoistyushan oli SKPn suoralinajiselle väelle käsittämätön. Tästtä Leino jo yyahan mennessä huhtikuun alkuun haisteli varmana jo epäsuosiota idässä. Ja lisäksi
hän nautti myös Herttansa epäsuosiosta. Kaappausmaisen tunnelman luominen alkoi olla Leinoin keino välttää tosiasiassa minkään kumouksellisen tekemistä. Hän kai muistelmissaan sitten kertoikin pelastaneensa Suomen. Vaan siis tuossa tilanteesa idästä annettu neuvo
oli kehoitus perääntyä ja odottaa.

Suurin piirtein tarina 1948 kaappaushankkeesta on hölynpölyä.

Hertta ja Yrjö erosivat. Hertan seuraava kumppani oli kuulu kirjailija ja Yleinkin johtoportaan jäsen Olavi Paavolainen. Tapahtui kuin muinaisina aikoina, isänvallallaan SJPn johti kielsi solmimasta virallista avioliittoa.
Paavolainen oli ollut upseeri Mannerehimin päämajassa, SKPn johtava osa tehnyt sankaritekojaan vankilassa. Näitä ei voinut yhteensovittaa, kun haluttiin esitää kovia poikia ja tyttöjä.

Hallituksesta vetätymisen opin SKP omaksui 1948 jälkeen niin hyvin, että
puolue meni hallitukseen vasta 1966. Pian tämän jälkeen vanha johto kukistui puoluekokouksessa. Vetäytyen ulkoisesti jyrrkkän oppsiitioon SKP
myös tsodiasiallkisesti kampesi Kekkosen toimia. Oikealle Tannerin poppooseen ojentui selan takana ystävyyden käsi.

Vierailija

Stalinin Neuvostoliitto ei juurikaan reagoinut Kemin niin suuremmoisiin ja traagisiin tapahttumiin. Maailmana puitteissa ne tietysti olivat pienemmät, ja kuolleitakin vain kaksi. Toinen mahdollisuus, että että eräät tapahtumien järjestäjät vasemmalla vain osittain olivat sitä, minä esiintyivät. Ja tämän viimeistään Suomen virkavalta kertoi Neuvostoliitolle.

Kansalainen XY joitakin vuosia ennen pulaa kävi asevelvollisena Karjalassa ja sen Viipurissa, joka oli Suomen toiseksi suurin ja yleensäkin nouseva kaupunki. Vuonna 1929 lähellä käynnistettiin myös Imatran voimalan ensimmäiset koneistot. Ainakin Karjalan Kaartinrykmenttiin lähetettiin pohjoisesta asevelvollisia, kai myös pariin polkupyöräpataljoonaan ja Lappeenrannan rakuunoihin. Veikkaan kuitenkin XYn kohdalla tykistlöä, joka kesäisin, koko Suomen, leireili Perkjärvellä. Leireillä, siis pioneerien. oli nimittäin tärkeää osa XXn ja XYn uudemmassa kemiläisessä elämässä.

Pulan kynnyksellä jo ihmisiä loikkasi rajan yli Neuvostoliittoon. Ja myös XY kertoi myöhemmin viettäneensä vuosia Neuvostoliitossa, ja vaimonsa
XX myös. XY rajan lähellä siis käyneenä tiesi, että toisella puolella ei olluttkaan ihanaa. Palasipa hän vakinaisesta Kemiin tai ei, hän jäi Viipuriin tai sille seudulle ainakin. Ja hän löysi kumppanikseen XXn. Tämä ainakin oli laulanut kuorossa. oli jossakin määrin kuin show-nainen. Ja myös pioneeripiirisihteerinä show oli päällä. Muuten hän oli SKPnkin sekalaiseen seurakunjtaan hiukan outo, näin jälkiviisaana arvioiden.

Leirillä myös XY kävi tarinoimassa, mm. olostaan Muurmannin legioonassa. Hän oli kuitinkin iälttään siellä palvellakseen ollut huomattavan keskenkasvuinene. Vuonna 1943, kuin hänet nähtin
suomalaisesta sotilaskuljetuksesta jalkautuneena Pentinkulman asemalla, hän oli hiukan vanha, sillä 1942 oli miehiä kotioutettu, minunkin isäni.
Selitys asiaan voi olla se, että XY oli istahtanut kakun ääreen eli vankilaan, ja siellä valinnut palvelun Suuressa sodassa. Vankilassa hän oli myös tutustunut vasemman linjan poliitittisiin vankeihin.

Sota päättyi 1944. Muutama vanhin ikäluokka enätettiin lipasuttaa kotiinkin, kunnes valvontakomissio keskeytti. Yleine kotiutus tpahtui vasta marraskun lopulla. Vaan XX varmana oli päässyt kotiin ihan laillisesti, kummpaninsa XXn luo. Vaan miten ruveta elämään, kuin Viipurikin oli jätetty.

Siis XX ja Xy keksivät olleensa Neuvostoliitossa. Ei ihan perätöntäkään, Viipuri oli nyt Neuvostoliittoa. He etsiytyivät XYn vanhoille kottanhuville Kemiin. XY siis ilmoitti olleernsa Neuvostoliitossa, ja tulleensa nyt järjestämään kaupunkiin ja lääniin kommunistista puoluetta. Oli ihan mahdotonta tarkistaa pitkään aikaan kertomuksen totuudellisuutta.

Kumous Pohjolassa puoliksi oli ihan XYn omakeksimää huijausta.
Se kumminkin oli vaikuttanut SKPhen kaukana Helsingissä. Homma lätkähti kasaan sitä lähtien, kun kulkuueen pääsosa jätti etujoukon taistelijat. Ja nääs maaseudun pelkurit olivat pettäneet.

Vuonna 1948 oli perustettu Valpon tilalle Suopo. Sen ihna virkatehtäövä oli sada selville, mikä mies oli Kemin puoluesihteeri XY ja myös vaomonsa XX. Myös armeija järjesteli noihin aikoihin kortistojaan.
Ja he löysivät vanhoista vanhan tutun sotilaan.

XX oli vielä pitkään pioneeripoiirisihteerinä, ja myös XY vielä muutamia vuosia puolueen piirisihteeri. Olivathan he kunnostautuneet työssään, vaikka mennyt elämä ja itse työkin sisälsi myös hairahduksia. Olihan niitä ihan korkeimmillakin johtajilla. Ja sitten todettiin, että oli Stalinkin tehnyt virheensä, ollut jopa ihan terroristine hirmuvaltias. Kuka siis oli ketään syyttämään ja tuomitsemaan mitenkään.
pitkää puolueen piirisihteeri

Vierailija

Olisinko muistanut XYn näkemisen ajankohdan sodan aikna väärin. Niitä vanhimpia kutsuttiin uudelleen, kun Kannaksella oli rytinä alkanut. Kuljetus olisi ollut juuir sellaisten miesten. Isäni oli hevosmies, ja heitä ei vissiin tarvittu, kun oli kesä ja rintama pyrkri tulemaan kotialuetta kohti.
XY oli saattanut tutustua polittsisiin jo aiemmin, ja saattoi olla harmaissakin maanalaisen kirjoissa. Miten lie. Hän kuitenkin XXn kanssa ilmestyi Kemiin. Maaperä oli otollinen, sinne olui Talvosodan aikanakin lentänyt muutmana desantti, tiettävästi entisiä Rovaniemen murhapolttojutussa syytetyjä ja tuomittuja. Heidät oli löydetty ja ammuttu.

Että mies tulis armeijan harnaissa sodasa palveltuaan puoluetyöhön, sehän ei totisesti ollut tuohon aikaan suositus.Kun ei ollut ollut sodan aikana polittinen vankikaan, tuleminen Neuvostoliitosta oli hyvä, ja kohtasi siis hyvän maaperän.

Ammattiliittojen puolella sodan käyneitä Lahtisia nousi luottamusmiehiksi ja toimitsijoiksi. Mm. sittemmin rakenustyöläisten SRLn puheenjohtajana toiminut Aaaren Saarien oli kersantti tai ylikersantti. Ja tämä armeijan ja sodan käynyt mies syrjäytti 1966 kokouksessa varsin änkyrän Aimo Aaltosen. Hyvin monet noista sotaa edeltäneen ajan kommunisteista eivät olleet suorittaneet edes vakinaisesa asevelvollisuutta, koska heillä ei 30 ikävuoteen mennessä ei koskaan ollut kansalaisluottamusta annettujen vankilatuomioiden takia vasentoiminnasta. XYtä ainakaan vakinaiseen mennessä ei siis ollut tuomittu. - Mutta nuo armeijasta ja sodasta varsin tietämättömät esiintyivät suurina taistelijoina ja kumouksen asiantuntijoina.

Uusimmat

Suosituimmat