Mielikuvat sosiaalisten ristiriitojen kantava voima

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mistä johtuvat ristiriidat ihmisten arvomaailmoissa? Miksi yhteiskunnat ovat tuomitut ihmisten välisiin ikuisiin hankauksiin ja erimielisyyksiin vakavimmissakin asioissa?

Uskon, että mielikuvat ovat keskeisin syy tähän. Mutta tässä väitteessähän ei sinänsä ole mitään uutta ja sillä ei ole mitään uutisarvoa. Sen sijaan jotain uutta ajattelemisen aihetta voisimme löytää, jos pureutuisimme näiden mielikuvien olemukseen ja syntyyn.

Vastasyntynyt ihmislapsi on vapaa mielikuvista. Hän on vielä täysin ohjelmoimaton ihmisen alku, jolla on rajattomasti mahdollisuuksia kasvaa minkälaiseksi ihmiseksi tahansa. Ensimmäiset mielikuvat ihmislapsi saa todennäköisesti äidistään; jo parin ensimmäisen elinkuukauden aikana lapsen päähän ohjelmoituu mielikuva äidin tuomasta turvasta ja huomiosta. Varttuessaan lapsi kohtaa ja oppii uusia mielikuvia: mielikuva hänen tarpeistaan ja muun maailman ristiriidoista, mielikuva erilaisista ihmistyypeistä, joita lapsi kokemuksien ja satujen kautta oppii jne.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, kuinka mielikuvat muuttuvat ihmisen kehityksen myötä, ja kuinka toiset mielikuvat saavat tärkeämmän aseman kuin toiset. Otetaanpa esimerkki mielikuvasta HIENOUS. Hienous on mielikuva, jota lapsi ei voi nuorella iällä vielä täysin sisäistää. Toisaalta kaikki ihmiset eivät tule edes sisäistämään hienouden mielikuvaa koko elämänsä aikana, koska he eivät tule ympäristön puolesta altistetuksi sille. On myös hyvä todeta, että eri kulttuureissa on eri mielikuvat hienoudesta (vertaa englantilainen hienous vs. afrikkalainen hienous, jossa vaatteissa on mm. räikeitä värejä).

Kun "hienon" perheen 8-vuotias lapsi pomppii vanhempiensa antiikkisohvalla, ei hän ymmärrä sitä, että hänen vanhempansa kieltävät häntä tekemästä tätä siitä syystä, että hienoja huonekaluja tulee kohdella varovasti ja kunnioittaen. Varttuessaan ja altistuessaan jatkuvasti hienouden mielikuvalle vanhempiensa huomassa, tulee lapsen kehityksessä vaihe, jolloin hän pikkuhiljaa havahtuu täysin uudelle asialle, tässä tapauksessa hienoudelle.

Tuossa havahtumisen kriittisimmässä vaiheessa, lapsi on erityisen altis vastaanottamaan tietoa hienouteen liittyvistä asioista. Pian mahonkihuonekalut, hopealautaset, korut, kuninkaalliset, hvyät pöytätavat, puvut ja kravaatit saavat aivan uuden arvon hänen silmissään. Hienouden mielikuva on nyt ohjelmoitu lapsen mieleen ja tämän mielikuvan kehittyminen tulee jatkumaan koko hänen ikänsä. Voidaan pohtia, onko lapsi nyt mahdollisesti hiukan enemmän taipuvainen hienousmielikuvansa myötä esim. oikeistolaisuuteen tai elitismiin.

Hyvä esimerkki hienousmielikuvan kyllästämän henkilön irvikuvasta on brittikomediasarjan Pokka pitää -ohjelman Hyacinth Bucket. Hänen arvomaailmansa hierarkian huipulle on sijoittunut hienous. Hänen arvomaailmansa vastakohtaa edustaa hänen sisarensa sekä tämän mies Onslow, joita ei hienostelu voisi vähempää kiinnostaa, vaan he keskittyvät elämässään olennaisempiin asioihin. Näiden henkilöiden arvomaailmat ovat täysin käsittämättömiä toisilleen.

Eräs paljon arvomaailmaristiriitoja aiheuttava mielikuva on kunnian mielikuva. Kunnian mielikuvalla on varmasti vankka asema armeijan piirissä toimivilla ihmisillä. Kadettikoulun käynyt henkilö näkee todennäköisesti siistissä rivissä, miekka kädessään, hienoihin uniformuihin sonnustautuneet sotilaat tyystin eri tavalla kuin rastapäinen elämäntapahippi.

Kadettikoululaisella on tuo visio kunniasta, sinisin silmin taivaalle katsovasta, asiansa puolesta kuolevasta sotilaasta, joka saa kylmät väreet kiipimään selkäpiitä pitkin ja tipan linssiin. Hipille tuo näky edustaa aivopesua, sortavan eliitin ohjelmaa, pakottamista, yksilön vapauden riistoa, suorastaan vastenmielistä tiettyjen ihmisten ihmisarvon alentamista. Hän ei ole ehkä koskaan nähnyt mielessään edes vilaukselta tuota kunnian mielikuvaa mielessään, ja koko tuo arvomaailma on hänelle täysin vieras. Hänellä on käsitys kunniasta, mutta ei tuota mielikuvaa, jonka pohjalle voi kokonaisen arvomaailman rakentaa.

Hipin arvomaailma on rakentunut tyystin toisenlaiselle mielikuvalle/ visiolle. Hän on nähnyt tuon koko kehon täyttävän vavistuksen tunteen ihmisen vapauden ja kiistattoman arvon mielikuvasta. Hipin kohdalla on voinut käydä niin, että nuorena teininä hän on alkanut pyörimään jossakin kaveriporukassa, jossa hänelle on selitetty näitä arvoja ja myöhemmin hän on hiljattain alkanut saamaan näitä omia havahduttavia tunneperäisiä mielikuvanäkyjä. Hänen uskonsa mielikuviaan kohtaan vankistuu ja niistä saattaa jopa muodostua hänelle ideologia.

Onkin mielenkiintoista huomata, kuinka eri ideologioitten edustajia voi monesti erottaa ainoastaan nuo mielikuvat. Oikeistolainen voi nähdä mielessään lasitorneja, hienoja marmoriauloja, kalliita autoja, Bossin pukuja, kohoavia pörssikäyriä ja suuren talouskasvun käyrän. Kun hän kuulee sanan kommunismi tai näkee sirppi&vasara -lipun, kumpuaa hänen mieleensä ehkä ruostuneita leikkuupuimureita, ladoja, harmaa taivas, parrakas venäläinen vodkapullo kädessään, paskaisia kaivosmiehiä tai ydinkärkiohjuksia.

Vasemmistolaiselle taas kommunismi tuo ehkä mieleen lapsia pelaamassa jalkapalloa yhteisön pelikentällä, koulubussi viemässä lapsia kouluun,ihmisiä työnteossa ja samalla keskustelemassa, mainioita Leninin koppalakkiin pukeutuneita työmiehiä, suuria työntekoa ihannoivia monumentteja ja valtavia kansanpalatseja, jotka symbolisoivat tasa-arvoa. Markkinatalous taas on kuva, jossa sietämättömät jupit ajavat urheiluautollaan keskustassa ylinopeutta, hökkeligheton takana siintävät horisontissa rikkaiden pilvenpiirtäjät jne.

Sama juttu uskonnoissa. Amerikan etelävaltioissa elävä baptisti katsoessaan uutiskuvia Lähi-idästä näkee mustapartaisia barbaareja pukeutuneena valkoisiin kaapuihin huutamassa "alakheim khallama mila khalleim abdullah muhammed allah uehkbar!" ja taustalla on palmuja ja singolla ammuttu bussi. Tälläinen kuva hänellä on muslimeista. Muslimi taas kuullessaan sanan islam, saa ehkä kuvia kauniista arabialaisesta kirjoituksesta ja koraanista, hienosta arabialaisesta rakennus- ja koristelutaiteesta, imamista lausumassa pyhiä sanoja koraanista ja islamin oppien mukaan hurskaasti elävästä onnelisesta perheestä.

Kaikenkaikkiaan, jos viisaaksi haluaa tulla, on siis kyettävä näkemään kaikenlaisten arvomaailmojen mielikuvia. On pystyttävä ymmärtämään eri käsitteistä kumpuavat visiot, pystyäkseen käsittämään toisenlaisten ihmisten arvomaailmat. Sitä voi kokeilla itsellään, että syntyykö itselleen kylmiä väreitä esimerkiksi sanasta isänmaallisuus, vai näkeekö tällöin vain joukon maalaispoikia vetämässä viinaa ja huutamassa "puhas valkonen Suomi". Tai tuleeko sanasta eläintenoikeudet kuva suloisesta nisäkkäästä elämässä luonnollisessa elinympäristössään, vai kaljupäisiä kettutyttöjä räksyttämässä eduskuntatalon edessä kyltit kädessään. Todettakoot, että nämä mielikuvat ovat kärjistettyjä ja hyvin kaukana käsitteiden todellisesta olemuksesta.

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Vielä yhteenvetona voisi todeta, että monesti jos ei ymmärrä toista, niin ei ole kunnolla yrittänytkään ymmärtää.

Vierailija

[quote="Peksa"]Mistä johtuvat ristiriidat ihmisten arvomaailmoissa? Miksi yhteiskunnat ovat tuomitut ihmisten välisiin ikuisiin hankauksiin ja erimielisyyksiin vakavimmissakin asioissa?

Ristiriitoihin lienee yleisin syy juuri se, ettei ole halujakaan yrittää edes ymmärtää toista. Tekstisi oli niin paljon ajattelemisen aihetta antava, että täytyy palata myöhemmin sitä pohtimaan.

Vierailija

Olipa kiintoisa keskustelun aloitus!

"Kaikenkaikkiaan, jos viisaaksi haluaa tulla, on siis kyettävä näkemään kaikenlaisten arvomaailmojen mielikuvia. On pystyttävä ymmärtämään eri käsitteistä kumpuavat visiot, pystyäkseen käsittämään toisenlaisten ihmisten arvomaailmat"

Tuommoinen tuumaaminen ei maailmasta lopu ja sepä tekeekin elämästä niin mielenkiintoisen. Myös omaa arvomaailmaansa joutuu päivittämään jatkuvasti ja elämässä säilyy imu.

Mummo
odottaen keskusteluun jatkoa

Vierailija
Peksa
Mistä johtuvat ristiriidat ihmisten arvomaailmoissa? Miksi yhteiskunnat ovat tuomitut ihmisten välisiin ikuisiin hankauksiin ja erimielisyyksiin vakavimmissakin asioissa?

Uskon, että mielikuvat ovat keskeisin syy tähän. Mutta tässä väitteessähän ei sinänsä ole mitään uutta ja sillä ei ole mitään uutisarvoa. Sen sijaan jotain uutta ajattelemisen aihetta voisimme löytää, jos pureutuisimme näiden mielikuvien olemukseen ja syntyyn.

Vastasyntynyt ihmislapsi on vapaa mielikuvista. Hän on vielä täysin ohjelmoimaton ihmisen alku, jolla on rajattomasti mahdollisuuksia kasvaa minkälaiseksi ihmiseksi tahansa. Ensimmäiset mielikuvat ihmislapsi saa todennäköisesti äidistään; jo parin ensimmäisen elinkuukauden aikana lapsen päähän ohjelmoituu mielikuva äidin tuomasta turvasta ja huomiosta. Varttuessaan lapsi kohtaa ja oppii uusia mielikuvia: mielikuva hänen tarpeistaan ja muun maailman ristiriidoista, mielikuva erilaisista ihmistyypeistä, joita lapsi kokemuksien ja satujen kautta oppii jne.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, kuinka mielikuvat muuttuvat ihmisen kehityksen myötä, ja kuinka toiset mielikuvat saavat tärkeämmän aseman kuin toiset. Otetaanpa esimerkki mielikuvasta HIENOUS. Hienous on mielikuva, jota lapsi ei voi nuorella iällä vielä täysin sisäistää. Toisaalta kaikki ihmiset eivät tule edes sisäistämään hienouden mielikuvaa koko elämänsä aikana, koska he eivät tule ympäristön puolesta altistetuksi sille. On myös hyvä todeta, että eri kulttuureissa on eri mielikuvat hienoudesta (vertaa englantilainen hienous vs. afrikkalainen hienous, jossa vaatteissa on mm. räikeitä värejä).

Kun "hienon" perheen 8-vuotias lapsi pomppii vanhempiensa antiikkisohvalla, ei hän ymmärrä sitä, että hänen vanhempansa kieltävät häntä tekemästä tätä siitä syystä, että hienoja huonekaluja tulee kohdella varovasti ja kunnioittaen. Varttuessaan ja altistuessaan jatkuvasti hienouden mielikuvalle vanhempiensa huomassa, tulee lapsen kehityksessä vaihe, jolloin hän pikkuhiljaa havahtuu täysin uudelle asialle, tässä tapauksessa hienoudelle.

Tuossa havahtumisen kriittisimmässä vaiheessa, lapsi on erityisen altis vastaanottamaan tietoa hienouteen liittyvistä asioista. Pian mahonkihuonekalut, hopealautaset, korut, kuninkaalliset, hvyät pöytätavat, puvut ja kravaatit saavat aivan uuden arvon hänen silmissään. Hienouden mielikuva on nyt ohjelmoitu lapsen mieleen ja tämän mielikuvan kehittyminen tulee jatkumaan koko hänen ikänsä. Voidaan pohtia, onko lapsi nyt mahdollisesti hiukan enemmän taipuvainen hienousmielikuvansa myötä esim. oikeistolaisuuteen tai elitismiin.

Hyvä esimerkki hienousmielikuvan kyllästämän henkilön irvikuvasta on brittikomediasarjan Pokka pitää -ohjelman Hyacinth Bucket. Hänen arvomaailmansa hierarkian huipulle on sijoittunut hienous. Hänen arvomaailmansa vastakohtaa edustaa hänen sisarensa sekä tämän mies Onslow, joita ei hienostelu voisi vähempää kiinnostaa, vaan he keskittyvät elämässään olennaisempiin asioihin. Näiden henkilöiden arvomaailmat ovat täysin käsittämättömiä toisilleen.

Eräs paljon arvomaailmaristiriitoja aiheuttava mielikuva on kunnian mielikuva. Kunnian mielikuvalla on varmasti vankka asema armeijan piirissä toimivilla ihmisillä. Kadettikoulun käynyt henkilö näkee todennäköisesti siistissä rivissä, miekka kädessään, hienoihin uniformuihin sonnustautuneet sotilaat tyystin eri tavalla kuin rastapäinen elämäntapahippi.

Kadettikoululaisella on tuo visio kunniasta, sinisin silmin taivaalle katsovasta, asiansa puolesta kuolevasta sotilaasta, joka saa kylmät väreet kiipimään selkäpiitä pitkin ja tipan linssiin. Hipille tuo näky edustaa aivopesua, sortavan eliitin ohjelmaa, pakottamista, yksilön vapauden riistoa, suorastaan vastenmielistä tiettyjen ihmisten ihmisarvon alentamista. Hän ei ole ehkä koskaan nähnyt mielessään edes vilaukselta tuota kunnian mielikuvaa mielessään, ja koko tuo arvomaailma on hänelle täysin vieras. Hänellä on käsitys kunniasta, mutta ei tuota mielikuvaa, jonka pohjalle voi kokonaisen arvomaailman rakentaa.

Hipin arvomaailma on rakentunut tyystin toisenlaiselle mielikuvalle/ visiolle. Hän on nähnyt tuon koko kehon täyttävän vavistuksen tunteen ihmisen vapauden ja kiistattoman arvon mielikuvasta. Hipin kohdalla on voinut käydä niin, että nuorena teininä hän on alkanut pyörimään jossakin kaveriporukassa, jossa hänelle on selitetty näitä arvoja ja myöhemmin hän on hiljattain alkanut saamaan näitä omia havahduttavia tunneperäisiä mielikuvanäkyjä. Hänen uskonsa mielikuviaan kohtaan vankistuu ja niistä saattaa jopa muodostua hänelle ideologia.

Onkin mielenkiintoista huomata, kuinka eri ideologioitten edustajia voi monesti erottaa ainoastaan nuo mielikuvat. Oikeistolainen voi nähdä mielessään lasitorneja, hienoja marmoriauloja, kalliita autoja, Bossin pukuja, kohoavia pörssikäyriä ja suuren talouskasvun käyrän. Kun hän kuulee sanan kommunismi tai näkee sirppi&vasara -lipun, kumpuaa hänen mieleensä ehkä ruostuneita leikkuupuimureita, ladoja, harmaa taivas, parrakas venäläinen vodkapullo kädessään, paskaisia kaivosmiehiä tai ydinkärkiohjuksia.

Vasemmistolaiselle taas kommunismi tuo ehkä mieleen lapsia pelaamassa jalkapalloa yhteisön pelikentällä, koulubussi viemässä lapsia kouluun,ihmisiä työnteossa ja samalla keskustelemassa, mainioita Leninin koppalakkiin pukeutuneita työmiehiä, suuria työntekoa ihannoivia monumentteja ja valtavia kansanpalatseja, jotka symbolisoivat tasa-arvoa. Markkinatalous taas on kuva, jossa sietämättömät jupit ajavat urheiluautollaan keskustassa ylinopeutta, hökkeligheton takana siintävät horisontissa rikkaiden pilvenpiirtäjät jne.

Sama juttu uskonnoissa. Amerikan etelävaltioissa elävä baptisti katsoessaan uutiskuvia Lähi-idästä näkee mustapartaisia barbaareja pukeutuneena valkoisiin kaapuihin huutamassa "alakheim khallama mila khalleim abdullah muhammed allah uehkbar!" ja taustalla on palmuja ja singolla ammuttu bussi. Tälläinen kuva hänellä on muslimeista. Muslimi taas kuullessaan sanan islam, saa ehkä kuvia kauniista arabialaisesta kirjoituksesta ja koraanista, hienosta arabialaisesta rakennus- ja koristelutaiteesta, imamista lausumassa pyhiä sanoja koraanista ja islamin oppien mukaan hurskaasti elävästä onnelisesta perheestä.

Kaikenkaikkiaan, jos viisaaksi haluaa tulla, on siis kyettävä näkemään kaikenlaisten arvomaailmojen mielikuvia. On pystyttävä ymmärtämään eri käsitteistä kumpuavat visiot, pystyäkseen käsittämään toisenlaisten ihmisten arvomaailmat. Sitä voi kokeilla itsellään, että syntyykö itselleen kylmiä väreitä esimerkiksi sanasta isänmaallisuus, vai näkeekö tällöin vain joukon maalaispoikia vetämässä viinaa ja huutamassa "puhas valkonen Suomi". Tai tuleeko sanasta eläintenoikeudet kuva suloisesta nisäkkäästä elämässä luonnollisessa elinympäristössään, vai kaljupäisiä kettutyttöjä räksyttämässä eduskuntatalon edessä kyltit kädessään. Todettakoot, että nämä mielikuvat ovat kärjistettyjä ja hyvin kaukana käsitteiden todellisesta olemuksesta.

Siispä...?

Ikävä keskustelun avaus: se avasi ja sulki itsensä saman viestin aikana. Hyvin ja loogisesti kuitenkin ajateltu ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ett.. tota... Kiitos!

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Moro!Aikalailla tylsää kasvattaa lasta ajattelemaan tietyllä tavalla,oli sosiaalinentausta mikä tahansa.Voihan lapselle antaa ymmärtää,että meitä on monenlaisia ihmisiä ja erillaisia päämääriä elämässä.Vartuessaan lapsi näkisi asian käytännössä,ristiriidat saattaisi myöhäisemmässä vaiheessa elämää olla pienemmät.Jos lapset kasvatetaan ennakkoluuloisesti eri sosiaaliryhmiä kohtaan,seuraa todennäköisesti vanhemmassa iässä vihan tai halveksunnantunteita.Olemme hyvin pitkälle kopioita omista vanhemmistaan,ainakin murrosikään asti.Vanhempain käsitys omasta maailmastaan heijastuu pitkälle lapsen arvomaailmaan.Se,että lapsi ei välttämättä osaa arvostaa esinettä minkä päällä pompii,johtuu pitkälti siitä,että sillä hetkellä se esine tuntuu olevan käyttökelpoisin siihen tarkoitukseen.Siinä ei esineen vanhenpain asettama arvo paina mitään.Olen muuten ihmetellyt miksi tuleville vanhemille ei anneta vaikkapa,kurssitusta lapsen käyttäytymispsygologiaan tai vastaavaa kirjallisuutta.Vähän niin kuin kylkiäisenä äitiysäpakkauksen matkassa.Voisi varhaisiän mahdolliset kasvatusongelmat olla hiukan helpompia

Vierailija

Paha juttu, etteivät kaikkien arvomaailmat voi todentua samanaikaisesti. Joillain on aina arvoja lakkarissa vähän vähemmän kuin toisilla. Toisten arvomaailmaan ei sovi, että arvoja vähän tasattaisi. Toisten mielestä siunailu on tyystin arvotonta puuhaa, kun toiset pitävät sitä hyvinkin arvokkaana. On monia, joiden suurin arvo on olla hyväksymättä muita arvoja kuin omansa, jotka kieltävät pitämästä muita arvoja. Kuinka pitkälle voidaan hyväksyä arvot, jotka kieltävät muitten arvot? Siunausta.

Vierailija

Kauko, Kauko

Se, että pyrkii ymmärtämään, mitä logiikkaa joku toinen käyttää arvojensa määrittämiseen ja sitten niiten perusteella toimii on sinällään kiinnostavaa.

Omiakin arvoja joutuu silloin kyseenalaistamaan, mutta ei niitä vaihtamaan tarvii ruveta kuin mannekiini kolttua, Jotain sisäänottoja ja kuositteluja ynnä muuta muodistamista voi joutua tekemään, mutta minun arvomaailmassani se on vaan hyvästä.

Vai onkos Kaukolla nyt näsäviisasteluilta?

Vierailija
Mummo
Kauko, Kauko

Se, että pyrkii ymmärtämään, mitä logiikkaa joku toinen käyttää arvojensa määrittämiseen ja sitten niiten perusteella toimii on sinällään kiinnostavaa.

Omiakin arvoja joutuu silloin kyseenalaistamaan, mutta ei niitä vaihtamaan tarvii ruveta kuin mannekiini kolttua, Jotain sisäänottoja ja kuositteluja ynnä muuta muodistamista voi joutua tekemään, mutta minun arvomaailmassani se on vaan hyvästä.

Vai onkos Kaukolla nyt näsäviisasteluilta?

Ei toki. Mielestäni on ymmärrettävä, että ihmisten edut ovat oikeasti ristiriitaisia. On toki kaunista ymmärtää vihollistaan, mutta vain sen takia, että niin hänet on helpompi voittaa. Kilpailuahan me kannatamme. Eiks je?

On kaunista uskoa satua, että meidän arvomme olisi avarakatseinen ja erilaisuutta hyväksyvä.

Jos sinulle väitetään, että on olemassa pokeripeli, jossa parhaat voittavat miljardeja ja huonoimmatkin pääsevät omilleen, olet valmis uskomaan mitä tahansa.

Vierailija

En minä mitenkään kannata kilpailua.

Yhteistyö on mukavampaa. Niin ja ihmettely, erityisesti kaiken epäolennaisen ja hyödyttömän

Mummo

Vierailija

Kauko

Muokkasitpa viestiäsi sen verran, että se oli tyystin erilainen kuin se johon alunperin vastasin.

Ensinnäkin, en tiedä, mitä "meidän arvomme" ( suomalaisten, ihmiskunnan, sinun ja minun??) yleesä olisivat.

Toisekseen, enpä usko, että minulla nyt oikeita vihollisia olisi, pienellä mummelilla. Enkä pidä kilpailemista tai voittamista ainakaan omassa elämässäni kovin merkittävänä arvona.

Hyväntahtoisuus sen sijaan on arvo, jota pyrin vaalimaan, mutta en sentään kovin tyhmäusko olevani (vrt pokeripeli). No, joskus tulee kyynikkojen taholta pettymyksiä, mutta ainakin tähän asti olen niistä selvinnyt

Sen sijaan Harold Shipmanin tapausta olen seurannut, sillä minua kiinnostaa, millainen arvomaailma ja ihmiskäsitys on lääkärillä, joka kylmäverisesti ja vuosikymmenien ajan surmasi useita satoja häneen luottaneita potilaita.

Samoin Hitlerin ihmiskäsitystä ja arvomaailmaa haluaisin ymmärtää, noin niikun hänen henkilöhistoriansa ja ajatusmaailmansa kautta.

Näin ehkä onnistuisi paremmin ymmärtämään, miten ns. pahuus ja julmuus ihmismilessä kehittyvät.

Ehkäpä keskustelemmekin toinen aidan seipäästä ja toinen aidan seipään tyttärestä

Mummo

Vierailija

Ymmärrän näkökulmien eron, mutta vaikeutena arvoista puhuttaessa on mielestäni kyvyttömyys nähdä omansa. Parhaana esimerkkinä tänä päivänä on myydä 'demokratiana' kovinta oligarkiaa, jonka etupyyteet ovat häikäilemättömiä ja ristiriidassa omien julistettujen arvojensa kanssa. Yksityisen ihmisen arvot ovat kunnossa, kun ei tarvitse tietää, ketkä ja miten niiden ylläpidon kustannukset maksetaan.

Vanhan pappien viisauden mukaisesti:Tee niinkuin minä sanon, älä niinkuin minä teen. Arvoista puhuttaessa sorrutaan säännöllisesti tällaiseen kaksoispuheeseen. Kun meidät on saatu sanomaan demokratiaksi sen irvikuvaa, kuten muinaisessa Roomassa vapaiksi kansalaisiksi pientä osaa imperiumin väestöstä, palaamme tilaan, jossa harvat vievät muita sirkuksen ja sodan väliä.

Voittaja edellyttää omien 'arvojensa' omaksumista, mikä ylläpitää sen hegemonian legitimiteettiä. Olemme täysin sokeita reality-TV:n, hex-indeksin ja muun virtuaalitodellisuuden luomassa maailmassa, jossa hyvä cowboy voittaa aina.

Vierailija

Viittaus muinaiseen Rooman imperiumiin on sikäli oikeutettu, että sen saavutettua määrätyn laajuutensa ja vakautensa, sen oli siirryttävä palkka-armeijaan, koska vapaat etuoikeuksista nauttivat viljelysmaata saaneet eivät enää olleet halukkaita kuolemaan yläluokan kunnian ja ahneuden takia. Elämme nyt siinä suhteessa samanlaista aikaa, vaikka nykysodassa sotilaat ovat turvatuin osapuoli; heitä kuolee vähiten sota-alueilla.

Vierailija

Ach, siis sittenkin aidanseipään tyttäristä!

Kauko puhuu Zeitgeistista ja siinä olen samaa mieltä. Etiikka on muttunut ekonomiaksi ja uuspuhe on voimissaan.

Vaan uskonpa muutoksen jo orastavan. Systeemi on jo Suomessa heittänyt monen monta syrjään, mutta syrjäytyneen mahdollisuus on ajatella itse. Ja missä kaksi tai kolme kokoontuu, sielä puhe johtuu tulossa olevaan murrokseen. Taidamme liikuskella aika erilaisiissa piireissä; Kaukolainen

En usko lainkaan jakavani Jari Sarasvuon, Lenita Airiston tai Nalle Wahlroosin arvoja, mikä tuskin häiritsee heitä sen enempää kuin minuakaan. Kun tietää kaiken hinnan, muttei minkään arvoa, niin menestyy jonkin aikaa.

Turha on surra omia vaikutusmahdollisuuksiaan, rahalla on varaa palkata aina suurempi kuoro. Mutta omassa pienessä elämässään voi aina keskustella, mietiskellä ja toimiskella.

Kas syrjäytyneen vapaus on siinä, ettei hän on valtaapitävien silmissä näkyvä. Ja aina enemmän meitä on

Mummo

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat