Mendelevium ja 100 alkuainetta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

A.Ankka on sekä yksityisesti että ketjussa
”Onko muualla elämää...?” pyytänyt lisäselvityksiä aiheesta mendelevium (Md) ja Urantia-kirja.

Suostun kyllä siihen.

Itse asiassa vuonna 1998 mendelevium oli se aihe josta aloitin Skepsiksen keskustelupalstalla. Keskustelupalsta aloitti myöskin toimintansa.

Silloin löytyi myöskin netistä tämä mendeleviumin (alkuaine 101) isotoppitaulukko, johon olen keskustelussani viitannut.

Sivut

Kommentit (45)

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25128
Liittynyt13.5.2005
HSTa
A.Ankka on sekä yksityisesti että ketjussa
”Onko muualla elämää...?” pyytänyt lisäselvityksiä aiheesta mendelevium (Md) ja Urantia-kirja.

Suostun kyllä siihen.

Itse asiassa vuonna 1998 mendelevium oli se aihe josta aloitin Skepsiksen keskustelupalstalla. Keskustelupalsta aloitti myöskin toimintansa.

Silloin löytyi myöskin netistä tämä mendeleviumin (alkuaine 101) isotoppitaulukko, johon olen keskustelussani viitannut.

Ok kiitti. Miten on? Oletetaan ulkopuolisen älyn lähettämään asiaan, että u-kirja kertoo maan mittakaavasta ajateltua esimerkiksi miljoona vuotta pitempään tutkittua tietoa - kuinka asiat maailmankaikkeudessa toimivat. Nyt millä tavalla voit osoittaa, että kirjassa on jokin ennuste tulevasta, jota ei löydy samalta vuodelta kuin kirja on julkaistu?

Tämä vaatii nyt ainakin sen, että kirjassa selitetään idea, joka ei saa olla selvillä ennen kirjan julkaisuvuotta. Kokeellinen tulos on sitten asia erikseen.

btw. Huolimatta siitä, että olet mielestäni täysin sekaisin olen suuri, suuri fanisi; sikäli kun taas palstalle tauon jälkeen ilmaannuin.
(muistanet syttärivuosiesi johdosta)

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
-:)lauri
HSTa
A.Ankka on sekä yksityisesti että ketjussa
”Onko muualla elämää...?” pyytänyt lisäselvityksiä aiheesta mendelevium (Md) ja Urantia-kirja.

Suostun kyllä siihen.

Itse asiassa vuonna 1998 mendelevium oli se aihe josta aloitin Skepsiksen keskustelupalstalla. Keskustelupalsta aloitti myöskin toimintansa.

Silloin löytyi myöskin netistä tämä mendeleviumin (alkuaine 101) isotoppitaulukko, johon olen keskustelussani viitannut.




Ok kiitti. Miten on? Oletetaan ulkopuolisen älyn lähettämään asiaan, että u-kirja kertoo maan mittakaavasta ajateltua esimerkiksi miljoona vuotta pitempään tutkittua tietoa - kuinka asiat maailmankaikkeudessa toimivat. Nyt millä tavalla voit osoittaa, että kirjassa on jokin ennuste tulevasta, jota ei löydy samalta vuodelta kuin kirja on julkaistu?

Tämä vaatii nyt ainakin sen, että kirjassa selitetään idea, joka ei saa olla selvillä ennen kirjan julkaisuvuotta. Kokeellinen tulos on sitten asia erikseen.

btw. Huolimatta siitä, että olet mielestäni täysin sekaisin olen suuri, suuri fanisi; sikäli kun taas palstalle tauon jälkeen ilmaannuin.
(muistanet syttärivuosiesi johdosta)

-:)lauri, olen osittain samaa mieltä asiasta. Mutta on erittäin vaikeata selvittää koska jokin idea on ensin tullut esille ihmiskunnan historian aikana. Jo vanhat kreikkalaiset, ja sumerit niitä ennen, esittivät varsin paljon mielenkiintoisia asioita. Täten tärkein asia on tutkia U-kirjan väitteitten paikkansapitävyyttä sekä koko kirjan sisäistä ristiriidattomuutta. Kirjan kirjoittajat esittävät nimittäin, että he selostavat meille mitkä teorioistamme ovat oikean suuntaisia. Ja tätä he tekevät sen valtavan kosmisen materiaalin ja tietojensa perusteella, joita heillä on käytettävissä, mutta meillä toistaiseksi ei.

Aloittelen pikkuhiljaa tätä keskustelua. Hiukkasfysiikka, kosminen säteily ja radioaktiiviset aineet ovat kiinnostaneet minua kouluajosta asti.

1950 luvun loppupuolelle koulussa rakensin Fysiikan opettajani tuoman selostuksen mukaan sumukammion, jossa tarkkailin kosmista säteilyä, radioaktiivista alpha- ja beeta- hajontaa.
Koulutodistuksessa minulla oli jatkuvasti täysi kymppi fysiikassa ja geometriassa. Kielet ja päässälaskutehtävät tuottivat minulle kuitenkin vaikeuksia. Mutta teoriakysymykset olivat aina helppoja.

Tässä kuva kouluajoiltani ja sumukammiostani. Esimerkki hiukkasäteilystä on kuitenkin huono, koska kuva otettiin sellaisessa vaiheessa, jossa sumukammio oli jo lämmennyt liikaa joten alpha-hiukkasten jäljet olivat epäselviä:

Vierailija
HSTa
A.Ankka on sekä yksityisesti että ketjussa
”Onko muualla elämää...?” pyytänyt lisäselvityksiä aiheesta mendelevium (Md) ja Urantia-kirja.

Suostun kyllä siihen.

Kerro pois vaan. Miten Md todistaa u-kirjan kosmisesta alkupeästä? Miten Md liittyy u-kirjaan millään tapaa? Minkä takia vedit Md:n mukaan u-höpinöihisi? Lähinnä tästä saa sellaisen kuvan että mitä ikinä kirjassasi lukeekaan, olisi automaattisesti todiste jostain (=et-alkuperästä.) En ymmärrä.

Vierailija
A. Ankka
HSTa
A.Ankka on sekä yksityisesti että ketjussa
”Onko muualla elämää...?” pyytänyt lisäselvityksiä aiheesta mendelevium (Md) ja Urantia-kirja.

Suostun kyllä siihen.




Kerro pois vaan. Miten Md todistaa u-kirjan kosmisesta alkupeästä? Miten Md liittyy u-kirjaan millään tapaa? Minkä takia vedit Md:n mukaan u-höpinöihisi? Lähinnä tästä saa sellaisen kuvan että mitä ikinä kirjassasi lukeekaan, olisi automaattisesti todiste jostain (=et-alkuperästä.) En ymmärrä.

Selitän kyllä asiaa ensi tilassa.

Vierailija

A.Ankka kiirehtii tämän aiheen käsittelyä ketjussa “Kiitos opettajille”. Joten laitan käsittelyn alla olevaa tekstitä Urantia-kirjasta näkyviin ensin alkuperäiskielellä:

Page-477
Not every world will show one hundred recognizable elements at the
surface, but they are somewhere present, have been present, or are in process
of evolution. Conditions surrounding the origin and subsequent evolution of a
planet determine how many of the one hundred atomic types will be observable.
The heavier atoms are not found on the surface of many worlds. Even on Urantia
the known heavier elements manifest a tendency to fly to pieces, as is
illustrated by radium behavior.
Stability of the atom depends on the number of electrically inactive
neutrons in the central body. Chemical behavior is wholly dependent on the
activity of the freely revolving electrons.

Page-478
In Orvonton it has never been possible naturally to assemble over one
hundred orbital electrons in one atomic system. When one hundred and one have
been artificially introduced into the orbital field, the result has always
been the well-nigh instantaneous disruption of the central proton with the
wild dispersion of the electrons and other liberated energies.

Page-478
In Orvonton it has never been possible naturally to assemble over one
hundred orbital electrons in one atomic system. When one hundred and one have
been artificially introduced into the orbital field, the result has always
been the well-nigh instantaneous disruption of the central proton with the
wild dispersion of the electrons and other liberated energies.

Page-478
While atoms may contain from one to one hundred orbital electrons, only
the outer ten electrons of the larger atoms revolve about the central nucleus
as distinct and discrete bodies, intactly and compactly swinging around on
precise and definite orbits. The thirty electrons nearest the center are
difficult of observation or detection as separate and organized bodies. This
same comparative ratio of electronic behavior in relation to nuclear proximity
obtains in all atoms regardless of the number of electrons embraced. The
nearer the nucleus, the less there is of electronic individuality. The
wavelike energy extension of an electron may so spread out as to occupy the
whole of the lesser atomic orbits; especially is this true of the electrons
nearest the atomic nucleus.

Page-478
The thirty innermost orbital electrons have individuality, but their
energy systems tend to intermingle, extending from electron to electron and
well-nigh from orbit to orbit. The next thirty electrons constitute the second
family, or energy zone, and are of advancing individuality, bodies of matter
exerting a more complete control over their attendant energy systems. The next
thirty electrons, the third energy zone, are still more individualized and
circulate in more distinct and definite orbits. The last ten electrons,
present in only the ten heaviest elements, are possessed of the dignity of
independence and are, therefore, able to escape more or less freely from the
control of the mother nucleus. With a minimum variation in temperature and
pressure, the members of this fourth and outermost group of electrons will
escape from the grasp of the central nucleus, as is illustrated by the
spontaneous disruption of uranium and kindred elements.

Page-478
The first twenty-seven atoms, those containing from one to twenty-seven
orbital electrons, are more easy of comprehension than the rest. From
twenty-eight upward we encounter more and more of the unpredictability of the
supposed presence of the Unqualified Absolute. But some of this electronic
unpredictability is due to differential ultimatonic axial revolutionary
velocities and to the unexplained "huddling" proclivity of ultimatons. Other
influences-- physical, electrical, magnetic, and gravitational--also operate
to produce variable electronic behavior. Atoms therefore are similar to
persons as to predictability. Statisticians may announce laws governing a
large number of either atoms or persons but not for a single individual atom
or person.

Vierailija
A. Ankka
Selitä omin sanoin asiasi, älä kopioi pitkiä litanjoja. Ei niitä kukaan jaksa lukea. Olet kuin Pauli Ojala.




.Ankka: Lähetetty: Maa Kes 06, 2005 11:38 am Viestin aihe: Re: Mendelevium ja 100 alkuainetta

Kerro pois vaan. Miten Md todistaa u-kirjan kosmisesta alkupeästä? Miten Md liittyy u-kirjaan millään tapaa? Minkä takia vedit Md:n mukaan u-höpinöihisi? Lähinnä tästä saa sellaisen kuvan että mitä ikinä kirjassasi lukeekaan, olisi automaattisesti todiste jostain (=et-alkuperästä.) En ymmärrä.

Jos kerran A. Ankka haluat keskustella asiasta, niin kai olisi syytä katsoa, mitä U-kirjassa kerrotaan?

Tässä Suomennos koko kyseisestä U-kirjan luvusta:

7. ATOMINEN AINE - SIVU.477

SIVU.477 - §3 Kaiken aineen rakenne noudattaa aurinkokunnan
rakennetta. Kaikkien pikkuruisten energiauniversumien keskustassa on
suhteellisen vakaa, verrattain paikallaan pysyvä, aineellista
olemassaoloa edustava ydinosa. Tämä keskusyksikkö on varustettu
kolminkertaisin manifestoitumismahdollisuuksin. Tämän energiakeskuksen
ympärillä pyörii loputtomassa runsaudessa, mutta vaihtelunalaisilla
radoilla, energiayksiköitä, jotka ovat etäisesti verrattavissa jonkin
oman aurinkokuntanne kaltaisen tähtiryhmän aurinkoa kiertäviin
planeettoihin.

SIVU.477 - §4 Atomin sisällä elektronit kiertävät keskusprotonin
ympäri niin, että niillä on liikkumatila, joka on verrattavissa
planeettojen omaamaan liikkumatilaan niiden kiertäessä auringon ympäri
aurinkokunnan sisältämässä avaruudessa. Todelliseen kokoon
verrattaessa etäisyys atomin ytimen ja sisimmän elektronikehän välillä
on suhteellisesti sama kuin sisimmän planeetan, Merkuriuksen, ja
aurinkonne välillä.

SIVU.477 - §5 Sekä elektronien pyörähdykset akselinsa ympäri että
niiden nopeus atomin ydintä kiertävällä radalla ylittävät kumpikin
sen, mitä ihminen kykenee kuvittelemaan, niiden rakenneosina olevien
ultimatonien nopeuksista puhumattakaan. Radiumin positiiviset
hiukkaset lentävät avaruuteen vauhdilla, joka on noin
kuusitoistatuhatta kilometriä sekunnissa, kun negatiiviset hiukkaset
puolestaan saavuttavat lähes valon nopeuden.

SIVU.477 - §6 Paikallisuniversumit noudattavat rakenteensa osalta
kymmenjärjestelmää. Duaalisessa universumissa on tasan sata
avaruusenergian toisistaan erotettavissa olevaa atomista
materialisoitumaa. Se on Nebadonissa suurin mahdollinen aineen
järjestäytymisen aste. Nämä sata aineen muotoa koostuvat
säännöllisestä sarjasta, jossa yhdestä sataan elektronia kiertää
suhteellisen tiivistä keskusydintä. Juuri tämä täsmällinen ja
luotettava erilaisten energioiden yhdistyminen muodostaa materian.

SIVU.477 - §7 Ei jokaisen maailman pintakerroksessa esiinny sataa
tunnistettavissa olevaa alkuainetta, mutta ne ovat tai ovat olleet
läsnä jossakin tai ovat kehittymässä. Planeetan syntyyn ja sitä
seuraavaan kehitykseen liittyvät olosuhteet määräävät, montako
atomityyppiä sadasta on havaittavissa. Monenkaan maailman pinnalta ei
löydetä raskaampia atomeja. Urantiallakin ilmenee tunnetuissa
raskaammissa alkuaineissa hajoamistaipumusta, kuten radiumin
käyttäytyminen osoittaa.

SIVU.477 - §8 Atomin stabiliteetti riippuu keskusytimessä olevien
sähköisesti epäaktiivisten neutronien lukumäärästä. Kemiallinen
käyttäytyminen riippuu kokonaan vapaasti kiertävien elektronien
aktiivisuudesta

SIVU.478 - §1 Orvontonissa ei ole koskaan ollut mahdollista
luonnollisella tavalla koota yli sataa rataelektronia yhdeksi
atomijärjestelmäksi. Kun ratakenttään on keinotekoisesti tuotu
satayksi elektronia, seurauksena on aina ollut keskusprotonin miltei
silmänräpäyksellinen hajoaminen sekä elektronien ja muiden
vapautuneiden energioiden raju hajaantuminen.

SIVU.478 - §2 Vaikka atomit saattavatkin sisältää yhdestä sataan
rataelektronia, vain suurempien atomien kymmenen ulointa elektronia
kiertävät keskusytimen ympäri selvästi erottuvina ja erillisinä
kappaleina, jotka ehyinä ja kompakteina kiertävät täsmällisiä ja
selkeitä ratoja. Keskustaa lähinnä olevat kolmekymmentä elektronia
ovat erillisinä ja järjestyneinä kappaleina vaikeasti tarkkailtavia ja
havaittavia. Tämä sama elektronisen käyttäytymisen vertaussuhde ytimen
läheisyyteen nähden vallitsee kaikissa atomeissa niihin sisältyvien
elektronien lukumäärästä riippumatta. Mitä lähempänä ydintä, sitä
vähemmän ilmenee elektronien yksilöllisyyttä. Elektronin aaltomainen
energiaulottuma voi levitä ulospäin siinä määrin, että se ottaa
kokonaan haltuunsa atomin radoista alemmat; tämä pitää eritoten
paikkansa lähimpänä atomin ydintä olevien elektronien kohdalla.

SIVU.478 - §3 Kolmellakymmenellä sisimmällä rataelektronilla on
yksilöllisyys, mutta niiden energiajärjestelmät pyrkivät sekoittumaan
keskenään, sillä ne ulottuvat elektronista toiseen ja miltei radalta
radalle. Seuraavat kolmekymmentä elektronia muodostavat toisen perheen
eli energiavyöhykkeen ja edustavat enenevää erillisyyttä. Ne ovat
ainehiukkasia, jotka edellisiä täysimääräisemmin kontrolloivat
mukanaan seuraavia energiajärjestelmiä. Seuraavat kolmekymmentä
elektronia, kolmas energiavyöhyke, ovat yhä yksilöllistyneempiä, ja ne
kiertävät entistä selkeämpiä ja erillisempiä ratoja. Viimeiset
kymmenen elektronia, joita esiintyy vain kymmenessä raskaimmassa
alkuaineessa, omaavat riippumattomuuden arvoaseman ja ne kykenevät sen
vuoksi enemmän tai vähemmän vapaasti pakenemaan emoytimen hallinnasta.
Vähäisinkin lämpötilan ja paineen vaihtelu saa tämän neljännen ja
uloimman ryhmän elektronit pakenemaan keskusytimen otteesta, kuten
uraanin ja sen sukulaisalkuaineiden spontaani hajoaminen osoittaa.

SIVU.478 - §4 Ensimmäiset kaksikymmentäseitsemän atomia eli ne, jotka
sisältävät yhdestä kahteenkymmeneenseitsemään rataelektronia, ovat
muita helpommin käsitettävissä. Kaksikymmentäkahdeksannesta eteenpäin
kohtaamme yhä enemmän arvaamattomuutta, jonka oletetaan johtuvan
Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäolosta. Mutta osa tästä elektronien
arvaamattomuudesta johtuu ultimatonien toisistaan poikkeavista
aksiaalinopeuksista sekä ultimatonien selittämättömästä
"yhteensulloutumisen" taipumuksesta. On olemassa muitakin
vuorovaikutuksia __ fyysisiä, sähköisiä, magneettisia ja
gravitatorisia __, jotka ovat syynä elektronien käyttäytymisessä
esiintyvään vaihteluun. Sen vuoksi atomit ovatkin ennustettavuudeltaan
henkilöiden kaltaisia. Tilastotieteilijät saattavat julistaa
löytäneensä lakeja, jotka hallitsevat suurta joukkoa joko atomeja tai
ihmisiä, mutta ne eivät päde, kun on puhe yksittäisestä atomista tai
henkilöstä.

Vierailija

Ei tärpännyt vieläkään. Mutta hyvä olet kyllä kopioimaan pyhiä tekstejä kritiikittä. Siitä pisteet kotiin.

Vierailija
A. Ankka
Ei tärpännyt vieläkään. Mutta hyvä olet kyllä kopioimaan pyhiä tekstejä kritiikittä. Siitä pisteet kotiin.

Sain kirjeen skeptikko Martin Gardneriltä syntymäpäivälläni vuonna 1995. Samalla saapui myöskin Gardnerin oma analyysi Urantia-kirjasta. Vastauskirjeeni Gardnerille löytyy täältä:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... stiID=1129

Ajattelin seuraavaksi katsoa, mitä Gardner sanoo omassa kirjassaan alkuaineesta 101 eli Mendelevium.

Mutta ensin on vähän muita hommia.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5462
Liittynyt16.3.2005
Ureakirja
§3 Kaiken aineen rakenne noudattaa aurinkokunnan
rakennetta. Kaikkien pikkuruisten energiauniversumien keskustassa on
suhteellisen vakaa, verrattain paikallaan pysyvä, aineellista
olemassaoloa edustava ydinosa. Tämä keskusyksikkö on varustettu
kolminkertaisin manifestoitumismahdollisuuksin. Tämän energiakeskuksen
ympärillä pyörii loputtomassa runsaudessa, mutta vaihtelunalaisilla
radoilla, energiayksiköitä, jotka ovat etäisesti verrattavissa jonkin
oman aurinkokuntanne kaltaisen tähtiryhmän aurinkoa kiertäviin
planeettoihin.

Voi pyhä sylva sentään! Miten kukaan täysjärkinen voi uskoa Uraanikirjaan tuollaisen skeidan jälkeen?!? Jo lukion fysiikan kursseilla valotetaan sitä tosiseikkaa, että elektroni ei kierrä atomia muualla kuin Bohrin atomimallissa, joka on vain karkea yksinkertaistus. Elektronit poukkoilevat atomin ympärillä täysin kaoottisesti, kuitenkin siten, että tietyllä todennäköisyydellä elektroni löytyy tietyn muotoisen tilavuuden sisäpuolelta. Planeetat eivät todellakaan käyttäydy lähimainkaan tällä tavoin, joten ei luulisi wiisaiden avaruusolentojen puhuvan moista p***aa. Elektroniorbitaaleilla on äärimmäisen oleellinen merkitys kemian ja siten itse asiassa kaiken olevaisen kannalta. Kaikki olevainen on kemiaa, ja kemialliset reaktiot ovat riippuvaisia elektronien orbitaaleista. Tuossa valossa uraanihöpinä on aivan uskomatonta puppua.

Jos olen väärässä, miten Urantia-kirja tuo esille elektroniorbitaalit ja niiden vaikutuksen kemiallisiin reaktioihin?

Vierailija

Aineeksi kutsutaan energian järjestystä, joka toimii ehdottoman luotettavasti ikuisuudesta ikuisuuteen.

Atomien eletronit eivät poukkoile sattumanvaraisesti, vaan ne kulkevat vain niille määrättyjä ratoja pitkin, ja jos siitä tapahtuu poikkeus, niin silloin se kuuluu taasen elämän puolelle. Itse asiassa on niin, että atomien värähtelyä ohjaavat fyysiset voimanvalvojat, joka kuuluu luokkaan:
Jumala ei heitä noppaa.

Tämä on helppoa, kun vain ei heitellä huulta, vaan ajatellaan jokainen ajatus tästä tuonne.

Vierailija
Heksu
Ureakirja
§3 Kaiken aineen rakenne noudattaa aurinkokunnan
rakennetta. Kaikkien pikkuruisten energiauniversumien keskustassa on
suhteellisen vakaa, verrattain paikallaan pysyvä, aineellista
olemassaoloa edustava ydinosa. Tämä keskusyksikkö on varustettu
kolminkertaisin manifestoitumismahdollisuuksin. Tämän energiakeskuksen
ympärillä pyörii loputtomassa runsaudessa, mutta vaihtelunalaisilla
radoilla, energiayksiköitä, jotka ovat etäisesti verrattavissa jonkin
oman aurinkokuntanne kaltaisen tähtiryhmän aurinkoa kiertäviin
planeettoihin.




Voi pyhä sylva sentään! Miten kukaan täysjärkinen voi uskoa Uraanikirjaan tuollaisen skeidan jälkeen?!? Jo lukion fysiikan kursseilla valotetaan sitä tosiseikkaa, että elektroni ei kierrä atomia muualla kuin Bohrin atomimallissa, joka on vain karkea yksinkertaistus. Elektronit poukkoilevat atomin ympärillä täysin kaoottisesti, kuitenkin siten, että tietyllä todennäköisyydellä elektroni löytyy tietyn muotoisen tilavuuden sisäpuolelta. Planeetat eivät todellakaan käyttäydy lähimainkaan tällä tavoin, joten ei luulisi wiisaiden avaruusolentojen puhuvan moista p***aa. Elektroniorbitaaleilla on äärimmäisen oleellinen merkitys kemian ja siten itse asiassa kaiken olevaisen kannalta. Kaikki olevainen on kemiaa, ja kemialliset reaktiot ovat riippuvaisia elektronien orbitaaleista. Tuossa valossa uraanihöpinä on aivan uskomatonta puppua.

Jos olen väärässä, miten Urantia-kirja tuo esille elektroniorbitaalit ja niiden vaikutuksen kemiallisiin reaktioihin?

Eikö sanonta kuulunut ”pyhä sylvi” eikä sylva? Emmekö nyt keskustelkin lähinnä Mendeleviumista ?

Elektronin orbitaaleja, eli elektronien sähkökentän todennäköisyysjakautumasta Urantia-kirja esittää seuraavaa. Tämä selostus on lähellä Schrödingerin mallia, eikä Bohrin. Mutta hyvin suurilla atomeilla ja kaukana ytimestä olevat elektronit U-kirja kertoo kiertävän ydintä diskreitisinä hiukkasina.

Page-478
While atoms may contain from one to one hundred orbital electrons, only
the outer ten electrons of the larger atoms revolve about the central nucleus
as distinct and discrete bodies, intactly and compactly swinging around on
precise and definite orbits. The thirty electrons nearest the center are
difficult of observation or detection as separate and organized bodies. This
same comparative ratio of electronic behavior in relation to nuclear proximity
obtains in all atoms regardless of the number of electrons embraced. The
nearer the nucleus, the less there is of electronic individuality. The
wavelike energy extension of an electron may so spread out as to occupy the
whole of the lesser atomic orbits; especially is this true of the electrons
nearest the atomic nucleus.

SIVU.478 - §2 Vaikka atomit saattavatkin sisältää yhdestä sataan
rataelektronia, vain suurempien atomien kymmenen ulointa elektronia
kiertävät keskusytimen ympäri selvästi erottuvina ja erillisinä
kappaleina, jotka ehyinä ja kompakteina kiertävät täsmällisiä ja
selkeitä ratoja. Keskustaa lähinnä olevat kolmekymmentä elektronia
ovat erillisinä ja järjestyneinä kappaleina vaikeasti tarkkailtavia ja
havaittavia. Tämä sama elektronisen käyttäytymisen vertaussuhde ytimen
läheisyyteen nähden vallitsee kaikissa atomeissa niihin sisältyvien
elektronien lukumäärästä riippumatta. Mitä lähempänä ydintä, sitä
vähemmän ilmenee elektronien yksilöllisyyttä. Elektronin aaltomainen
energiaulottuma voi levitä ulospäin siinä määrin, että se ottaa
kokonaan haltuunsa atomin radoista alemmat; tämä pitää eritoten
paikkansa lähimpänä atomin ydintä olevien elektronien kohdalla.

----

Gardneristä ja Mendeleviumsita sitten myöhemmin.

Vierailija

Martin Gardner kirjoittaa kirjassaan ”Urantia” lisänimellä ”The Gretat Cult Mystery” (Prometheus Books, 1995) sivulla 213:

---
The planetary model of the atom had been proposed by Bohr at about the time Wilfred began ”channeling”, [väärä sana] but after the rise of quantum mechanics in the twenties it soon became obsolete. [silti planeettakunnalla ja atomimallilla on joukko yhteisiä piirteitä!] Why did Sadler not remove it from the UB? Because Forum members had already found it in the papers, and he could not risk taking it out. Note that in the above passage the nucleus is called a ”central proton” [eipäs ole]. Only the hydrogen nucleus is a proton. All larger atoms have nuclei consisting of more than one proton ,and are usually a mixture of protons and neutrons. [ja tätä UB muka ei tiedä?]

The supermortals [revelators] state categorically (UB 477 - 78) that 100 is he maximum number of electrons that can orbit the nucleus of an atom. Why 100? Because ”the local universes are of decimal construction”! It is impossible, the ub says, for the number of electrons in an atom to exceed 100. If 101st electron is added, the element instantly disintegrates.

Now 100 was a good guess i the 1950s because fermium, which has exactly 100 electrons, was discovered in 1952. Unfortunately, in 1955, the year the UB was printed, mendelevium, with 101 electrons, was found. [tämä on mielenkiintoinen kohta, josta pitää puhua, olen jo maininnut asiasta aikaisemmin toisessa ketjussa]

Since then chemists have created elements with 102 through 111 electrons. [ei electrons vaan protons!] (the last two were created in Germany in 1994). ”in all of Orvonton” says the UB(478), ” it has never been possible naturally to assemble over one hundred orbital electrons in one atomic system. ” Surely the celestials knew better than to make such a false statement [false ??], basing it on the numerological significance of a multiple of ten.

It won’t do say that the elements with atomic numbers above 100 are all extremely short-lived, and therefore not true elements, because some elements below 100 have shorter lives [it actually does say] than some of those above 100.
---

[minun kommentteja Gardnerin tekstissä hakasuluissa; kopiointivirheitä saattaa esiintyä Gardnerilta lainaamasani tekstissäni ]

Tässä nyt hieman sellaista materiaalia, jota ei saanut Skepsiksen palstalla kommentoida perusteelliseti. Toivottavasti nyt saa. Sitä paitsi olen löytänyt lisää oleellista materiaalia asiaan liittyen. Mennään siihen myöhemmin.

Vierailija

Martin Gardner kirjoittaa asiaa, mutta HSTa:n kommentit ovat taas sitä normaalia semanttista vääntöä.

Heksu jo kommentoikin Urea-kirjan sivuja 477-478. Todettakoon, että muutkin kuin Heksun kommentoima kappale ovat täynnä virheitä.

Eli kuten olen monesti todennut, mitä enemmän HSTa paljastaa U-kirjasta ns. faktoja, sen enemmän tiedämme U-kirjan virheistä.

Vierailija
Arla
Martin Gardner kirjoittaa asiaa, mutta HSTa:n kommentit ovat taas sitä normaalia semanttista vääntöä.

Heksu jo kommentoikin Urea-kirjan sivuja 477-478. Todettakoon, että muutkin kuin Heksun kommentoima kappale ovat täynnä virheitä.

Eli kuten olen monesti todennut, mitä enemmän HSTa paljastaa U-kirjasta ns. faktoja, sen enemmän tiedämme U-kirjan virheistä.

Arla (morgon stund har guld i mund) ei taida ottaa tätä keskustelua vakavasti. Hän ilmeisesti trollasi minun Gardneriltä lainaamaani tekstiin tällaisen hymyveikonkin, jonka en itse laittanut siihen!

Vielä ei olla edes päästy alkuun.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat