Filosofi Leucippus loi atomikäsitteen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Lainattua:

Antiikin Kreikassa n. 500 eKr. filosofi Leucippus loi atomikäsitteen uskoen aineen koostuvan hyvin pienistä näkymättömistä osista, atomeista (kreik. atomos = jakamaton). Hänen oppilaansa Demokritos kehitti Leucippuksen oppia eteenpäin. Hän lisäsi teoriaan, että eri aineilla on erimuotoiset atomit; vedellä pyöreät, tulella piikkiset ja maalla rosoiset atomit. Aineiden erilaiset ominaisuudet perustuisivat siis erilaisiin atomeihin.
http://www.norssi.jyu.fi/kuvat_projekti ... i_his.html

Ihmismieltä on aina kiinnostanut ajatus mistä kaikki on saanut alkunsa ja mistä kaikki muodostuu: Maapallo, kasvit, tähdet, metallit, avaruus ...
Vanhimmat muistiin merkityt mietelmät ovat peräisin suunnilleen Kreikan suuruuden ajoilta. Hiukkasmaailman havaintomahdollisuuksien puuttuessa oli tyydyttävä vain ajattelun tuotoksiin. Kuuluisimmaksi ovat päässeet ajattelijat, jotka - sattumalta ja ilman omaa ansiota - sattuivat olemaan oikeassa.
Teorian siitä, että kaikki aine muodostuu pienistä hiukkasista esittivät kreikkalainen filosofi Leucippus ja hänen oppilaansa Democritus 5. vuosisadalla eKr. He käyttivät hiukkasille kreikan kielistä nimeä "atomos", joka tarkoittaa jakamatonta.

http://koti.japo.fi/~unkorven/hiukkaset/alku1.htm

Tietääkö kukaan enemmän Leucippuksen atomikäsitteestä? Suomenkielistä tietoa asiasta netistä löytyy vain parista edellä lainatusta kirjoituksesta.

Uskoiko hän yhteen vai useampaan jakamattomaan osaan, joita nimitti atomeiksi (atomos = jakamaton)?

Kommentit (12)

Vierailija

On muuten kirjoitettu hyvin vähättelevään sävyyn varhaisten luonnofilosofien ajatusten ansioista:
"Hiukkasmaailman havaintomahdollisuuksien puuttuessa oli tyydyttävä vain ajattelun tuotoksiin. Kuuluisimmaksi ovat päässeet ajattelijat, jotka - sattumalta ja ilman omaa ansiota - sattuivat olemaan oikeassa."

Kyllä taitavat kaikki teoreettiset tutkijat olla samalla viivalla tuossa "sattuivat olemaan oikeassa". Kaikki teoretisointi perustuu loppujen lopuksi päättelyyn asioiden luonteesta. Aristoteles, Newton, Einstein ym. ovat myös päätelleet asioita ja vaikka heillä onkin enemmän edeltäneiden jättiläisten pureksimaa päättelytietoa takanaan, ansiot ja oikeassaolon oikeutus tuskin on sen suurempaa kuin Leucippuksella tai Demokritoksella, näillähän oli paljon vähemmän mahdollista lainata ajatteluunsa edeltäjiltä, joten itse asiassa heidän päättelynsä on jopa arvokkaampaa koska siinä on enemmän uniikkia omaa ajattelua.

Vierailija

No Leukippos nimellä löytyy lisää tietoa:

Atomos on kreikkaa ja tarkoittaa "leikkaamatonta" eli jakamatonta. Ajatus jakamattomasta aineesta, "atomeista", syntyi Anaksimeneksen pohdintojen pohjalta 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kun filosofi Leukippos kysyi: "Onko aine erillisiin osiin jakautunutta vai jatkuvaa?". Hän toisin sanoen pohti, voidaanko ainetta jakaa osiin loputtomasti, vai saavutetaanko jossain vaiheessa piste, jossa asiat muuttuvat jakamattomiksi.

Leukippos päätyi ajattelussaan tähän 100 vuotta sen jälkeen kun Thales oli luonut pohjan tieteelliseen ajatteluun. Leukippoksen tunnetuin oppilas Demokritos kehitti opettajansa alkuperäistä ajatusta atomista. Demokritoksen mukaan atomeja on ääretön määrä, ja ne ovat ikuisessa liikkeessä avaruudessa. Atomeja on myös lukematon määrä erilaisia, ja ne eroavat muotonsa ja kokonsa, painonsa ja lämpötilansa puolesta. Kaikki näkyvä oli hänen mukaansa muuttumattomien atomien liittymistä yhä uudelleen ja uudelleen toisiinsa.

Demokritos oli yli tuhat vuotta aikaansa edellä. Kreikkalainen ajattelu ajautui kuitenkin väärille urille ja vei koko ihmiskunnan tieteellisen kehityksen väärälle kurssille sadoiksi vuosiksi.

Lähde:
Strathern: Mendelejevin uni, Puuttuvien alkuaineiden etsintä, Terra Cognita Oy, 2000

Vierailija

'Antiikin' ajattelijat eivät olleet rahasta-ajattelijoita, joten siksi 'antiikissa' ajateltiin, ettei voi olla kuin yksi ainoa jakamaton hiukkanen.

Pitää edelleenkin paikkansa, kun vain asiaa ajatellaan ilman rahaa.

Sillä antiikin ajattelijat ajattelivat, että he ovat nykyajan/nykyisyyden ajattelijoita.

Vierailija

Aristoteles on Kreikan tieteellisistä filosofeista kuuluisin. Hänellä oli suuri vaikutus seuraajiinsa.
Aineen rakenteen kuvauksissa Aristoteles laajensi Empedokleen ajatuksia aineen neljästä perustilasta eli alkuaineesta: maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä.
Toisin kuin Empedokles, Aristoteles väitti aineiden voivan muuttua toisikseen. Hän ei pitänyt näitä puhtaina alkuaineina, vaan käsitti ne pikemminkin aineen eri olomuodoiksi.
Hänen mukaansa kaikki koostui perusaineesta (Prima Materia) eli proto hylestä, kun siihen liittyy muoto, joka oli aineen ominaisuuksien perussyy. Aineen perusolemus säilyy muutoksissa samanlaisina, vain sen muoto muuttuu.
(Hudson, 2002)

"Aristotle believed all substances were composed of a primary matter, which he termed proto hyle, and that different materials all contained this same primary matter impressed with different kinds of form."

Eli myös Aristoteleen ajattelun taustalla oli yksi perimmäinen jakamaton = atomos aine, josta kaikki muut aineet koostuivat.

Vierailija

Kyllä. Ihminen tunnetaan ajattelijaksi siitä, ettei hän oleta kuin yhden perimmäisen hiukkasen, joka liikkuu ykseydessä.

Ihminen ei ole ajattelija, jos hän luulee, että on olemassa luvullinen määrä erilaisia jakamattomia perushituja.

Voideltu Spinozakin paljastuu suureksi, koska hän todisti, ettei ole olemassa kuin yksi Substanssi...

Kun ihminen on todellinen ajattelija, niin silloin hän ei itse luo ajatuksiaan, vaan toimii vain ajatuksien lähteenä. Tämä ajatus siis todistaa, että jos ihminen ei anna kunnia ajatuksistaan Yhdelle ja Ainoalle, niin silloin Hän ei ole ajatellut, vaan yrittää vain olla muuan elinkeinon harjoittaja.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
kati sinenmaa
Kyllä. Ihminen tunnetaan ajattelijaksi siitä, ettei hän oleta kuin yhden perimmäisen hiukkasen, joka liikkuu ykseydessä.

Oiskohan tuo nyt ainoa ja oikea ajattelijan määritemä?

Ihminen ei ole ajattelija, jos hän luulee, että on olemassa luvullinen määrä erilaisia jakamattomia perushituja.

Eikä tuokaan.

Voideltu Spinozakin paljastuu suureksi, koska hän todisti, ettei ole olemassa kuin yksi Substanssi...

Kun ihminen on todellinen ajattelija, niin silloin hän ei itse luo ajatuksiaan, vaan toimii vain ajatuksien lähteenä. Tämä ajatus siis todistaa, että jos ihminen ei anna kunnia ajatuksistaan Yhdelle ja Ainoalle, niin silloin Hän ei ole ajatellut, vaan yrittää vain olla muuan elinkeinon harjoittaja.

Ei mene vielä neljällä lukemisella jakeluun. Siis ihminen ei itse luo ajatuksiaan, mutta on niiden lähteenä kumminkin? Tämä Yksi ja Ainoako niitä ajatuksia lähettelee? Eikö Spinoza ollut konkvistadori, missä sitä on niin voideltu? jos olen oikeassa henkilön suhteen.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Jo Salainen Oppi kertoo että maailmassa on yksi perusprinsiippi periaine "atomos" "ether" eetteri, jotka kaikki tarkoittavat samaa. Kvanttien kvantti, olevaisen jakamaton yksikkö ja erkale.

(1) Salainen Oppi on aikakausien koottu viisaus, ja jo yksin sen kosmogonia on mahtavin ja yksityiskohtaisin kaikista järjestelmistä, siitäkin, joka on verhottu Purânoiden eksoteerisiin kirjoihin. Mutta niin suuri on itämaisen vertauskuvaston salaperäinen mahti, että ne tosiasiat, joiden esiin tuominen, muistiin paneminen ja selittäminen on pitänyt lukemattomien sukupolvien vihittyjä tietäjiä ja profeettoja työssä kehityskauden mittaamattomassa sarjassa, - ne ovat kaikki talletettuina muutamille sivuille, jotka ovat täynnä geometrisiä merkkejä ja glyfejä.

Noiden tietäjien salamoiva katse on tunkeutunut itse aineen ytimeen ja havainnut olioiden sielun siinä, missä vihkimätön katselija, olkoon kuinka oppinut tahansa, huomaisi ainoastaan ulkonaisen muodon. Mutta nykyajan tiede ei usko "olioiden sieluun" ja hylkää sen tähden muinaisen kosmogonian koko järjestelmän.

Tarpeetonta on sanoakaan, että kyseinen järjestelmä ei ole yhden tai muutamien eristettyjen yksilöiden kuvitelma, vaan että se on keskeytymätön todistussarja käsittäen tuhansia sukupolvia tietäjiä, jotka tekivät kokeitaan koetellakseen ja todentaakseen niitä traditioita, jotka suullisesti olivat kulkeneet aikaisemmasta rodusta myöhempään; että se sisältää korkeampien ja ylevämpien olentojen opetuksia, niiden jotka valvoivat ihmiskunnan lapsuutta; että pitkinä ajanjaksoina viidennen Rodun "viisaat", sen joukon jäsenet, jotka pelastuivat viimeisestä vedenpaisumuksesta ja mantereiden vaihdoksesta, viettivät elämänsä oppimisessa eikä opettamisessa.

Ja millä tavalla he menettelivät? Tähän on vastaus: he tutkivat, todensivat ja tarkastivat kaikilla luonnon aloilla muinaisia traditioita suurten adeptien itsenäisen näkemiskyvyn avulla, so. ihmisten, jotka ovat kehittäneet ja täydentäneet fyysiset, mentaaliset, psyykkiset ja henkiset elimistönsä kaikkein korkeimpaan määrään asti. Yhden ainoan adeptin näkyä ei hyväksytty, ennen kuin sitä tuki ja vahvisti muiden adeptien näyt - jotka olivat niin saavutetut, että ne jo sinänsä olisivat kelvanneet todisteiksi - ja vuosisatojen kokemukset.

(2) Tämän järjestelmän peruslaki, se keskuskohta, josta kaikki lähtee, jonka ympärille ja jota kohti kaikki vetäytyy ja jonka varaan perustuu koko sen filosofia, on ainoa homogeeninen jumalallinen PERIAINE-PRINSIIPPI, ainoa perimmäinen syy.

Muutamat harvat, joiden soihtu kirkkaammaksi loisti
Kulkeneet ovat syystä syyhyn luonnon perille asti
Havaiten, että yksi ainut prinsiippi löytyy…

Sitä kutsutaan "periaine-prinsiipiksi", sillä se tulee "periaineeksi" [substanssi] ilmenneen universumin tasolla, joka on harhaa, mutta pysyy "prinsiippinä" aluttomassa ja loputtomassa abstraktisessa, näkyvässä ja näkymättömässä AVARUUDESSA. Se on kaikkialla oleva Todellisuus; se on persoonaton, koska se käsittää kaikki ja itse kunkin. Sen persoonattomuus on järjestelmän peruskäsitys. Se uinuu universumin jokaisessa atomissa ja on tuo universumi itse.

(3) Universumi on tämän tuntemattoman absoluuttisen Olemuksen aikakautinen ilmennys. Nimitys "olemus" [essence] on kuitenkin synti itse tämän filosofian henkeä vastaan. Sillä vaikka tuo sana tässä tapauksessa voidaan johtaa verbistä "olla" [esse], niin SITÄ ei voi samastaa minkäänlaiseen olemiseen, jota ihmisäly voi tajuta. SITÄ voidaan parhaiten kuvata, jos sanotaan, että SE ei ole henkeä eikä ainetta vaan molempia. Parabrahman ja mûlaprakriti ovat todellisuudessa yhtä, ja kuitenkin kaksi ilmenneitten yleiselle käsitykselle, vieläpä yhden ainoan logoksenkin käsitykselle, joka logos on ensimmäinen ilmennys. Niin kuin Notes on the Bhagavad-Gîtâ -teoksen etevä tekijä lausuu, SE esiintyy yhden ainoan logoksen objektiiviselta kannalta nähtynä mûlaprakritina eikä Parabrahmanina; SE esiintyy sen verhona eikä sinä yhtenä TODELLISUUTENA, joka on sen taakse kätketty, ehdoton, absoluuttinen.

(4) Universumia kaikkine olioineen kutsutaan MÂYÂKSI, koska kaikki siinä on ohimenevää, tulikärpäsestä, joka elää vain muutamia tunteja, aurinkoon asti. Verrattuna YHDEN ikuiseen muuttumattomuuteen täytyy universumin häviävine ja alati muuttuvine muotoineen olla filosofin järjelle ainoastaan virvatulen leikkiä. Kuitenkin universumi on perin todellinen siinä oleville tajuisille olennoille, koska ne ovat yhtä epätodellisia kuin sekin.

(5) Kaikki, mitä on universumissa ja luonnon erilaisissa valtakunnissa, on TAJUISTA: so. varustettu omanlaatuisella tajunnalla omalla havaintotasollaan. Meidän ihmisten on muistettava, että vaikka me emme havaitse mitään meille selviä tajunnan merkkejä sanokaamme esim. kivissä, ei meillä ole oikeutta sanoa, että niissä ei ole mitään tajuntaa. Ei ole mitään "kuollutta" eikä "sokeaa" ainetta, niin kuin ei myöskään ole yhtään "sokeaa" eikä "tajutonta" lakia. Näillä käsitteillä ei ole mitään sijaa okkulttisessa filosofiassa. Se näet ei milloinkaan pysähdy ulkonäköön, vaan sen kannalta on noumenaalisilla olemuksilla enemmän todellisuutta kuin niiden objektiivisilla kaksoispuolilla: siinä se muistuttaa keskiaikaisten nominalistien järjestelmää, sillä heidän mielestään ainoastaan yleiskäsitteet olivat todellisuuksia, ja yksityistapaukset olivat ainoastaan nimellisesti ihmisten mielikuvituksessa.

(6) Universumin työskentely ja johto käy sisältä ulospäin. Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla, niin kuin taivaassa, niin maan päällä; ja ihminen, mikrokosmos ja makrokosmoksen pienoiskopio, on tämän universaalisen lain ja sen toiminnan elävä todistaja. Me näemme, että jokainen ulkoinen liike, teko, ele, joko tahallinen tai automaattinen, elimellinen tai mentaalinen, johtuu ja seuraa sisäisestä tunteesta eli tuntemuksesta, tahdosta eli haluamisesta ja ajatuksesta eli mielestä. Kuten ei mitään ulkonaista liikettä tai muutosta voi normaalioloissa tapahtua ihmisen ulkoisessa ruumiissa, jollei sitä aiheuta sisäinen sysäys, jostakin kolmesta äsken luetellusta toiminnasta johtuva, niin myös on laita ulkonaisessa eli ilmenneessä universumissa. Koko Kosmosta johtaa, hallitsee ja elähdyttää miltei lukematon sarja hierarkioita, täynnä aistivia olentoja, joista jokaisella on tehtävänsä täytettävänä ja jotka - kutsukaamme niitä yhdellä tai toisella nimellä, dhyâni-chohaneiksi tai enkeleiksi - ovat "lähettiläitä" siinä merkityksessä ainoastaan, että ne ovat karmallisten ja kosmisten lakien toimeenpanijoita. Ne vaihtelevat rajattomasti älyn ja tajunnan asteissaan; ja jos niitä kaikkia kutsuisimme puhtaiksi hengiksi, joilla ei ole mitään maallista ainetta "ajan hampaan raadeltavana", antautuisimme vain runollisiin kuvitteluihin.

Jokainen näistä olennoista on näet joko ollut ihminen tai tulee siksi jollei tässä nykyisessä niin jossakin menneessä tai tulevassa kierroksessa (manvantarassa). Ne ovat siis täydellistyneitä, elleivät vasta kehittyviä ihmisiä, ja korkeimmissa (vähemmän aineellisissa) alueissa asuen ne moraalisesti eroavat maallisista ihmisolennoista vain siinä, että niiltä puuttuu persoonallisuuden tunto ja inhimillinen tunneluonto - kaksi puhtaasti maallista tunnusmerkkiä. Edelliset eli "täydellistyneet" ovat vapautuneet näistä tunteista, koska a) niillä ei enää ole lihallista ruumista - sielun alati turruttavaa taakkaa; ja b) koska niiden puhdas henkinen aines on jäänyt vapaammaksi ja esteettömäksi ja niihin sen vuoksi vaikuttaa mâyâ vähemmän kuin konsanaan ihmiseen, jollei tämä ole adepti, joka pitää kahta persoonallisuuttaan - henkistä ja fyysistä - kokonaan toisistaan erillään.

Alkavat monadit, joilla ei vielä ole ollut maallisia ruumiita, eivät voi tuntea persoonallisuutta tai EGOismia. Koska se, mitä kutsutaan "persoonallisuudeksi", ehdottomasti on rajoitus ja suhde johonkin muuhun, eli niin kuin Coleridge määritteli, "yksilöllisyys, joka itsessään on olemassa, mutta jolla on luonto perustana" - niin tuo nimitys ei voi tietenkään sopia ei-inhimillisiin olentoihin. Itse asiassa monien sukupolvien tietäjät ovat vakuuttaneet, ettei millään näistä olennoista, korkeista tai alhaisista, ole omaa yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta erillisenä olemuksena; ts. niillä ei ole mitään yksilöllisyyttä siinä merkityksessä kuin ihminen sanoo: "Minä olen minä itse enkä ole kukaan muu"; toisin sanoen ne eivät tajua sellaista erityistä eroavuutta kuin ihmiset ja muut oliot maan päällä.

Yksilöllisyys on kunkin tällaisen hierarkian tunnusmerkki, mutta ei sen yksityisosien; ja nämä tunnusmerkit vaihtelevat ainoastaan sen tason asteen mukaan, jolle nämä hierarkiat kuuluvat: mitä lähempänä hierarkia on homogeenisuuden ja ainoan jumaluuden tasoa, sitä puhtaampi ja vähemmän jyrkkä on yksilöllisyys hierarkiassa. Nuo olennot ovat joka suhteessa rajallisia, lukuun ottamatta korkeimpia prinsiippejään, niitä kuolemattomia kipinöitä, jotka heijastavat universaalia jumalallista liekkiä. Nämä kipinät ovat yksilöityneitä ja erotettuja ainoastaan harhan piirissä ja niiden erilaistuminen on yhtä suurta harhaa kuin muukin. Ne ovat "eläviä", koska ne ovat ABSOLUUTTISESTA ELÄMÄSTÄ harhan kosmiselle verholle heijastettuja virtauksia; ne ovat olentoja, joissa elämä ei voi sammua, ennen kuin tietämättömyyden tuli on sammutettu niissä, jotka näitä "eloja" tajuavat. Niiden sisäinen prinsiippi on herännyt olemassaoloon luomattoman säteen elvyttävästä vaikutuksesta, joka säde on heijastus elämänvirran rantamille säteilevästä suuresta Keskusauringosta; tämä sisäinen olemus kuuluu kuolemattomuuden vesiin, vaikka sen erilaistunut vaatetus on yhtä katoavainen kuin ihmisen ruumis.

Vierailija

Lierik. Tarkoitin sitä, että maassa on vesilähde, mutta vesi siihen tule syvältä maan sisästä.

Ihminen on kuin maan vesilähde, johon ajatuksien ensivedokset tulevat ajattomuudesta; Jumalasta.

Jeesuskin sanoi, että ihminen tulee sen elävän veden lähteeksi.

Ihminen tunnetaan elävän veden lähteenä vain silloin ja siinä, kun hän tuottaa esille kaikkeuden ykseyttä. Ihminen ei voi itsestään luoda kaikkeudelle ykseyttä, vaan Kaikkeus Hänessä.

Jos siis ihminen uskoo kaikkeudessa olevan useita erilaisia ultimatoneja, niin silloin hänessä ei ole ykseys, eikä hän ole voinut ajatella tätä ainoaa kaikkeutta, jossa on ykseys

Vierailija
Noviisi
Tietääkö kukaan enemmän Leucippuksen atomikäsitteestä? Suomenkielistä tietoa asiasta netistä löytyy vain parista edellä lainatusta kirjoituksesta.
Uskoiko hän yhteen vai useampaan jakamattomaan osaan, joita nimitti atomeiksi (atomos = jakamaton)?

Leukippos esitti, että kaikki aine koostuu keskenään identtisistä, näkymättömistä ja jakamattomista hiukkasista, atomeista (kreik. atomos, jakamaton). Demokritos kehitti teoriaa edelleen, ja vain hänen kirjoituksiaan jäi jälkipolville.

Edellinen kertoi jo että Leukippos uskoi yhteen jakamattomaan hiukkaseen.

Eetteri on tämä juuriaines, eli maailmankaikkeuden ainut jakamaton perusosanen.

Vierailija

Raamatun kertomus, että J loi maailman neljästä peruselementistä, perustuu siis Aristoteleen kokomaan valtatieteen käsitykseen.

Demokritos siis ei määritellyt jakamattomiensa vaikutusta niiden kvantin perusteella, kuten ArKos 2500 vuotta myöhemmin.

Te ette näy käsittävän, että eetterinne täyhsin kumoaa laitositeteenkin havainnot avaruuden rakenteesta. Avaruuteen tulee nin paljon ainetta, että tähdillä ja glakseilla ei ole juuri lainkaan merkitystä. Laitostiedekin trunnustaa piiloeetterin, ja siitä seuraa, että se ei pysty tekemään valintaa havintoijansa ja kuvitteellisen teoriansa kesken.

Kas, Kati Sinenmaa on taas saapunut tekmään vihreätä vaalityötä.

Vierailija
ArKos itse
Demokritos siis ei määritellyt jakamattomiensa vaikutusta niiden kvantin perusteella, kuten ArKos 2500 vuotta myöhemmin.

Mistä ihmeestä sinä virkot? Jakamattomat hiukkasesi vaikuttavat niiden sisältämän/sisältämien kvanttien avulla, mitä sinä hyvä mies puhut? Onko siis olemassa jakamattomat perushiukkaset ja niillä jotkut erilliset kvantit??? Miksi jakamaton tarvitsee erikseen jotkin kvantit(?), eikö se jakamaton hiukkanen itse ole jo se kvantti? Ajatuksenjuoksusi ei todellakaan aukea, sinulla on jakamattomat hiukkaset, mutta ne tarvitsevat vielä jotakin erillisiä kvantteja. Kyllä on paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa ajatella että ne jakamattomat hiukkaset ovat juuri se kvantti.

Urho2112
Seuraa 
Viestejä297
Liittynyt6.4.2005

Lierikki hyvä,

ajattelen olen siis immeine, mutta

Ei mene vielä neljällä lukemisella jakeluun. Siis ihminen ei itse luo ajatuksiaan, mutta on niiden lähteenä kumminkin? Tämä Yksi ja Ainoako niitä ajatuksia lähettelee?

tämä yksi ja ainua alkaa aivopestä kohta minunkin ajatuksiani

Eli, asiaan. Pliiz, nyt kun joku kerran pisti mielenkiintosen otsakkeen, niin koitetaanpas kerrankin keskustella siitä, ei näistä yksistä ja ainuista, kun käsitykseni mukaan niitäkin on niin helevetisti jo keksitty päitänne pehmittämään.

Aiheena siis:

Leucippus

Uusimmat

Suosituimmat