Vahvasti huono itsetunto, todellisia ongelmia(lisäys)

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Ei uskalla käydä kaupassa kuin ajttelee, mitä muut minusta miettii.
Ei pysty vastaamaan puhelimeen kuin ajatteelee mitä se toinen ihminen minusta miettii.
Ei voi mennä lääkäriin, kuin pelkää että tilaa väärästä paikasta ajan ja sitten ne haukkuu sinua puhelimessa. Jne.

Näin huonon itsetunnon saa jos on ollut pahasti koulukisattu tai vanhemmat ovat kasvattaneet lapsen väärin ei ole koskaa tuettu.

Löytyykö mistää tilastoja paljonko tälläisiä ihmisä on olemassa, kuitenkin tämäkin on todellista elämää jollekin.

Minusta tuntuu siltä että suomen kouluissa ei ole tarpeeksi tietoisia siittä että minkälaisia ongelmia koulukiusaaminen aiheuttaa. Sen takia sitä ei sitten oteta vakavasti, kuvitellaa että se kuuluu lapsuuteen ja eikä siittä jää mitään vakavaa. Kuitenkin siinä jää pysyvät vauriot jotka voivat vaiva loppu elämän. Tämmöiset tapaukset myös aiheuttavat itsemurhia ja väkivalta rikoksia, kuin kiustattu voi kostaa kiusaajalle.

Sivut

Kommentit (82)

Vierailija

Mitä itsellesi sanot.

Identiteetti ei käsitteenä tarkoita mitään yhtenäistä, pysyvää kokonaisuutta, vaan se muodostuu ja muuttuu koko ajan.
Ihmisen yksilöllinen identiteetti muodostuu lukuisista määreistä. Itsensä voi määritellä ammattinsa, vanhempiensa, lastensa, maantieteellisen sijaintinsa, työyhteisönsä tai esimerkiksi harrastuksensa perusteella. Sisäinen dialogimme kertoo meille sen, millaisena itsemme näemme, mihin uskomme kykenevämme ja minkä arvoisia koemme olevamme.
Siinä, missä jokaisella meistä on lukuisia mahdollisuuksia muodostaa käsitys siitä, keitä olemme ja millaisia olemme, on meillä myös mahdollisuus muokata näitä käsityksiä pohtimalla, auttaako kyseinen piirre minua, vai estääkö se toimimasta tai kenties kokonaan menemästä eteenpäin.

Jokainen meistä kokee joskus negatiivisia tunteita ja voimattomuutta. Kaikki meistä pelkäävät joskus epäonnistuvansa. Se, mikä erottaa itsensä toteuttajan niistä, jotka eivät onnistu, ei ole se, mitä heille tapahtuu, vaan se, miten he siihen suhtautuvat.
On oleellista hyväksyä negatiivinen ajatusketju osana inhimillisyyttä ja toimia siitä huolimatta, sillä negatiivisista tunteista ei pääse eroon niitä välttelemällä. Esimerkkinä tarina, jonka mukaan pitäisi olla ajattelematta suurta vaaleanpunaista elefanttia, mutta kuinkas käykään, näet mielessäsi tällä hetkellä juuri sen.
Sisäinen dialogisi määrittelee ja muokkaa vahvasti omaa käsitystäsi itsestäsi. Jos uskot että olet arvokas ja vahva, ajan saatossa nämä käsitteet muodostuvat osaksi identiteettiäsi.
Näin ystävänpäivän lähestyessä, voisit kirjoittaa itsellesi ystävänpäiväkortin tai kirjeen, sillä olethan oman elämäsi tärkein henkilö. Tämä erityisesti teille, heille ja meille, jotka yleensä tai usein keskittyvät negatiivisiin puoliinsa.

Esimerkki: Henkilö on lähdössä viettämään iltaa ystävättärensä kanssa ja meikatessaan manaa tälle vatsamakkaroitaan, ryppyjään, huonoa itsetuntoaan ja kurjaa elämäänsä. Sen lisäksi, että moinen tuskin kohottaa kenenkään mielialaa, henkilön aivot oppivat kaiken sanotun, kuin se tulisi ulkopuolisen suusta, jolloin ongelma pahenee, henkilön minäkuva vääristyy entisestään ja olo on aina vain kurjempi.
Uskallan olettaa, että harvat meistä sanoisivat parhaalle ystävälleen sellaisia asioita, joita itsellemme sanomme tauotta, päivittäin, unohtaen tai ymmärtämättä, kuinka paljon moinen vaikuttaa omaan käsitykseen itsestämme.

Tee tänä ystävänpäivänä poikkeus. Kirjoita itsellesi kortti tai kirje, kuin kirjoittaisit rakkaimmalle ystävällesi. Kerro itsellesi hyvät ja kauniit piirteesi. Kehu itseäsi, sillä sitä voi harvoin tehdä liikaa. Tunnusta itsellesi, että olet joka ikisen kehun arvoinen. Olet ansainnut olla onnellinen kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut. Keskity kirjoittamiseen ja tee se huolella. Älä jätä itsekritiikille tilaa. Säilytä kortti ja lue se aina, kun tunnet itsesi voimattomaksi. Usko siihen mitä sanot. Anna itsellesi lahja. Uusi hajuvesi, viikonloppu kylpylässä tai vaikka rauhallinen koti-illallinen kynttilän valossa. Tee se itsellesi, mitä haluaisit ja toivoisit muilta. Sano itsellesi ne asiat, mitä odotat toisten sinulle sanovan.

http://taivi.blogspot.com/

Vierailija
tiäremiäs

Näin huonon itsetunnon saa jos on ollut pahasti koulukisattu tai vanhemmat ovat kasvattaneet lapsen väärin ei ole koskaa tuettu.



Aivan varmasti näin käy. Oikein harmittaa tuollaista kokemaan joutuneiden ihmisten puolesta!

Vierailija
tiäremiäs
Ei uskalla käydä kaupassa kuin ajttelee, mitä muut minusta miettii.
Ei pysty vastaamaan puhelimeen kuin ajatteelee mitä se toinen ihminen minusta miettii.
Ei voi mennä lääkäriin, kuin pelkää että tilaa väärästä paikasta ajan ja sitten ne haukkuu sinua puhelimessa. Jne.

Löytyykö mistää tilastoja paljonko tälläisiä ihmisä on olemassa?




Suomessa noin 5 miljoonaa.

Vierailija
tiäremiäs
Minusta tuntuu siltä että suomen kouluissa ei ole tarpeeksi tietoisia siittä että minkälaisia ongelmia koulukiusaaminen aiheuttaa. Sen takia sitä ei sitten oteta vakavasti, kuvitellaa että se kuuluu lapsuuteen ja eikä siittä jää mitään vakavaa. Kuitenkin siinä jää pysyvät vauriot jotka voivat vaiva loppu elämän. Tämmöiset tapaukset myös aiheuttavat itsemurhia ja väkivalta rikoksia, kuin kiustattu voi kostaa kiusaajalle.



Luulen, että koulumaailma ja Suomen yhteiskunta kyllä tiedostavat (koulu)kiusaamisen ongelmat, mutteivat välttämättä käsitä sitä - voiko kukaan muu kuin (rankasti) kiusattu todella ymmärtää, miltä kiusaaminen oikeasti tuntuu? Kun ei ymmärrä, ei ole keinoja. Jos on keinoja, ei ole resursseja - toisin sanoen ymmärrystä laajemmassa mittakaavassa.

Joskus leikittelen ajatuksella, miten suomalaisille oikein kertoisi, että kiusaaminen ja välinpitämättömyys on kuin kusisi omiin muroihinsa: kuntatalouden ja mielenterveyspalveluiden rappio ja mielenterveysongelmat ovat ihmisille etäisiä, vaikka ne puettaisiin miljoonien menetyksiksi - kuinka moni ihminen käsittää, kuinka paljon esimerkiksi miljoona euroa tosiasiassa on? Ehkä ihmiset käsittäisivät paremmin, kun heille kertoisi, että kun tönäiset tuon toisen hankeen, se maksaa sinulle kolme euroa.

Kuten varmaan huomasittekin, heitin luvut lonkalta.

Kokonaan oma lukunsa ovat annakontulat ja jarmokorhoset: miten pitkälle kiusaajia oikein täytyy ymmärtää, mikä on kiusaamista, mikä ei ole kiusaamista?

tiäremiäs
Ei uskalla käydä kaupassa kuin ajttelee, mitä muut minusta miettii.
Ei pysty vastaamaan puhelimeen kuin ajatteelee mitä se toinen ihminen minusta miettii.
Ei voi mennä lääkäriin, kuin pelkää että tilaa väärästä paikasta ajan ja sitten ne haukkuu sinua puhelimessa. Jne.



Yksinkertaisin ja kliseisin neuvo on "älä välitä siitä, mitä muut ajattelevat sinusta". Sen toteuttaminen käytäntöön onkin sitten aivan toinen juttu. Kaikki kuitenkin lähtee sinusta itsestäsi, ja karkeasti kärjistäen, jos et arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan arvosta. Niin se vain menee - Hate the Game, not the Player.

Taivi antoi erinomaisia vinkkejä itsetunnon kohottamiseen ja itsensä arvostamiseen: Keskity hyviin piirteisiisi, liioittele niitä jopa. Jos osaat piirtää, älä murehdi, jos et ole yhtä hyvä kuin Leonardo da Vinci; olet parempi kuin tuo seisova kaveri tuossa bussipysäkillä. Olet kotikulmiesi maestro! Unohda tai vähättele niitä "huonoja" piirteitäsi - kiloja ehtii sulatella myöhemminkin.

Suhteuta: olet suomalainen, minkä vuoksi sinulla on enemmän tietotaitoa kuin monella kolmannen maailman kansalaisella.

Käännä heikkoutesi vahvuudeksesi: sinä tiedät, miltä tuntuu olla kiusattu. Toisin sanoen pystyt ottamaan toiset keskimääräistä paremmin huomioon - olet empaattisempi, mikä tekee sinusta esimerkiksi oivan esimies- tai siippaehdokkaan. Kun menet ulos lääkäriin tai kauppaan, voit rauhassa olla heille ongelma - hehän sinua palvelevat! Jos saat osaksesi asiatonta kohtelua, voit muistuttaa heitä heidän velvoitteistaan. Kaikkea ei tarvitse tai pidäkään osata, syy ei todellakaan aina ole sinun. Toisaalta et välttämättä edes tapaa kohtaamiasi ihmisiä enää koskaan uudelleen, joten mitä väliä.

Sosiaalisien taitojen parantaminen vaatii hakeutumista ihmisten seuraan. Etene vähän kerrassaan: kohota leukasi, mutta älä katso vastaantulijoita silmiin, katso heidän hattuunsa tai vaikkapa taivaanrantaan. Ole luonnollinnen, ja rauhoitu ennen ulosmenoa tai puhelinsoittoa esimerkiksi hengitysharjoitusten avulla (laita toinen kätesi rinnallesi, toinen vatsallesi ja hengitä syvään käyttäen vatsaasi. Rinnalla lepäävä kätesi tulisi pysyä paikoillaan, mutta vatsalla lepäävän käden tulisi kohota ).

Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Jos olet selviytynyt tähän asti, selviydyt varmasti jatkossakin.

Vierailija

Ei pidä velloa menneessä, vaikka se jälkiä olisi jättänytkin. Kaikkia on kiusattu, ja kaikki ovat kiusanneet joskus. Yleensä niin että kiusaamista vähiten kestävät ovat saaneet eniten kiusaamista, ainakin ja erityisesti omasta mielestään.

Kiusaaminen on geeneissä ja sen taustalla on pitkälti lapsenomainen keino puuttua ihmisen olemukseen ja ilmaista kiusan kautta toiselle että jos et muutu niin hukka perii.

Se on sairasta jossain määrin, jossain määrin laumaeläinten ominaista käytöstä. Erilaiset tallotaan ja samanlaisuutta ihannoidaan. Aikuiset tekevät samaa jatkuvasti, mutta eivät enää tajua omaa rajoittuneisuuttaan, koska kaikki ovat kasvaneet samanlaisiksi.

Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he suvaitsevat. Tästä voi jo päätellä että erilaisuutta ei suvaita Suomessa. Ei tummaihoisia eikä taiteilijoita. Työihmiset diplomeineen ovat kaikkien ihanteena. Se taas on vallanpitäjien vuosisataisen aivopesun tulos.

Vierailija
Armitage
Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he suvaitsevat.



Tuo on sikäli mielenkiintoinen "älykkyyden määritelmä", että se kattaa kyvyn itsenäiseen ajatteluun, kyvyn sietää sosiaalista painetta ja kyvyn nähdä syy- ja ja seuraussuhteita ja niiden eteen rakennetun teatterin läpi.

Vierailija

Huonon itsetunnon voi saada ilman koulukiusaamista tai vanhempien pieleen mennyttä koetta. Sen voi kehitellä ihan itse itselleen, vaikka kokeilumielessä (- eri asia onkin, miten siitä sitten pääsisi eroon).

Armitage

Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he suvaitsevat.

Kyllä joissain tapauksissa. Mutta enpä mene kaikkien kohdalla allekirjoittaan tuota.

Vierailija
Ploho
Armitage
Mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä enemmän he suvaitsevat.



Tuo on sikäli mielenkiintoinen "älykkyyden määritelmä", että se kattaa kyvyn itsenäiseen ajatteluun, kyvyn sietää sosiaalista painetta ja kyvyn nähdä syy- ja ja seuraussuhteita ja niiden eteen rakennetun teatterin läpi.



On kyllä ihan mielenkiintoinen määritelmä älykkyydelle, itse meinasin heti teilata tuon syy-seurauksen olevan päinvastainen. Mutta juu, onhan tossa perää, jos ei sekoita siihen älykkyyden vaatimaa oppineisuutta johon se normaalisti verrastetaan.

Täysin omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että varsinkin omien vanhempien "aiheuttama" huono itsetunto on kyllä melkoinen mörkö käsiteltäväksi. Siitä voi seurata melkinen määrä ongelmia henkiselle puolelle. Itsellä siitä aiheutui vielä sellainen läheisriippuvuus, jonka seurauksena ihmissuhteet oli lähes mahdottomia vastakkaisen sukupuolen kanssa.
En väitä automaatioksi, mutta ainakin itsellä tuossa kehityksen vaiheessa(itsellä meni tossa 16v. hommat vähän peliriippuvuuden johdosta persiillen) tapahtunut läheisten ihmisten menetys henkisenä tukena, ilman korvaajaa, oli kyllä melkoinen pahoinvoinnin aiheuttaja monelle tulevalle vuodelle. Vasta tossa noin 25 ikävuoden kohdalla, alkoi olla resursseja käsitellä ja korjata omaa tilaa.
Nyt 28-vuotiaana, voi olla todella ylpeä itsestään, kun noina nuoruuden vuosina ei elämäänsä juuri tulevaisuuden osalta pilannut, päihteiden väärinkäyttöä lukuunottamatta, vaikka ei se kyllä edistynytkään. Kiittää tästä saa kyllä ystäviä ja niitä ihmisiä(mukaanlukien vanhempani) jotka ovat lähellä olleet vaikka kovin lähelle ei tullut päästettyä.

Vierailija

mulla kans joskus älyttömän huono itsetunto, en kyennyt katsomaan ihmisiä silmiin kun puhuin ja loputtomat vatvomiset kaikesta mitä sanoin ja hirveät henkiset itsensäpiiskaamiset kaikkien sosiaalisten tilanteiden jälkeen. valtavan vaikeeta avata suuta edes omien kavereiden kanssa. Koitin aikani jotain henkisiä jumppia , kirjotella ajatuksia ylös lueskella self-help opuksia ja ns. purkaa traumoja mut ei auttanu. Omalla kohdalla totesin et vaikka periaattees traumoja on plakkarissa tarpeeks asti et tällasen tilan vois niillä selittää niin suurimmaks osaks oli loppujen lopuks aivokemiallista. lopetin tupakoinnin (nikotiini kuulema lisää hermostuneisuutta jne), aloitin syömään d-vitamiinia lisäks todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Jokasen näistä kohalla huomasin valtavan parannuksen itsetunnossa, nykyään vaikee edes kuvitella millanen se silloinen olotila oli ja miten niin on voinu ajatella. Luulen et jos on paska mäihä lapsuudessa se toki saattaa aiheuttaa näitä ongelmia mut aivokemiatkin on suuressa osassa; ruokkii traumoijen muodostumista ja vaikeuttaa niiden yli pääsemistä, Eli terapiaa JA sulje kaikki muut masennukselle altistavat tekijät pois, e-epaa, d-vitamiinia jne. jos haluaa yli joskus päästä. mä en kyllä edes missään terapiassa käynyt vaan koen että huono itsetunto johtui yksinomaa puutetiloista, tai luonnollisesti jotenkin positiiviset käyttäytymismallit sit ku aivot on aineiltaan tasapainossa tarttuu sit lähes automaattisesti.

Vierailija

Itse olin köyhä, likainen, finninaamainen, liimatukkainen, hintelä nelisilmä, jota kutsuttiin vaikkapa luolahirviöksi. Sillä hetkellä sattui, kun tiesi että näinhän se taitaa olla.

Sitten kasvoin vuosien saatossa, säilytin älyni ja uskon itseeni, komistuin ja vahvistuin samalla.

Nyt olen melko varma siitä että minua luolahirviöksi nimittänyt ei tunnistaisi minua, saatikka uskaltaisi, tai pikemminkin haluaisi minua sillä nimellä kutsua.

No pain, no gain. Itsetuntoa heikentävät kokemukset pitää vaan jotenkin kääntää opiksi, jolla itseään vahvistaa. Se voi tuntua mahdottomalta, ja voi se sitä joskus ollakin. En tiedä kun itse pääsin melko helpolla joka tapauksessa kun ajattelee kokonaisuutta.

Pitää olla nöyrä siinä mielessä ettei pidä haluta sitä mitä ei voi saada, mutta ei pidä toisaalta ottaa kaikkea palautetta kaikilta liian tosissaan, sillä valtaosa ihmisistä on melko lailla yhtä pöhköjä kuin itsekin, ja jokainen on altis virheellisiin tulkintoihin.

EIkö se tiäremiäs ollu joku rastajätti? Eikö siinä ole jo riittävästi ylpeyden aihetta? Itelläni on niin hennot hiukset ettei niistä saa rastaa tekemälläkään, vaikka haluais.

EDIT: Äh, aihehan on aloitettu 6 vuotta sitten... noh, tiäremiäs, kommentoi status!

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13271
Liittynyt23.6.2005

Tämän foorumin track record ei ole kovin mairitteleva. Jos aiemmin ei ole mennyt lujaa, niin täällä monta vuotta roikkuneet ovat joko lääkityksellä, katuojassa tai pakkohoidossa. Ainoa tapa välttää tämä on hankkia tilalle elämä ja lopettaa vinkuminen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Tämän foorumin track record ei ole kovin mairitteleva. Jos aiemmin ei ole mennyt lujaa, niin täällä monta vuotta roikkuneet ovat joko lääkityksellä, katuojassa tai pakkohoidossa. Ainoa tapa välttää tämä on hankkia tilalle elämä ja lopettaa vinkuminen.

Mistä sitten tunnistaa, että on tullut hankittua se elämä? Ettei mene epähuomiossa ohi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Neonomide
Tämän foorumin track record ei ole kovin mairitteleva. Jos aiemmin ei ole mennyt lujaa, niin täällä monta vuotta roikkuneet ovat joko lääkityksellä, katuojassa tai pakkohoidossa. Ainoa tapa välttää tämä on hankkia tilalle elämä ja lopettaa vinkuminen.



Tai fantasoivat hirttäytymisestä, hukuttautumisesta tai jostain muusta vaihtoehtoisesta itsensä lahtaamisen tavasta.

Sellaisessa jamassa ei enää hankita minkäänsorttista elämää, vaan yritetään pysyä edes piirun verran kuoleman tällä puolen kaikenlaisilla mitättömillä tekosyillä. Tai sitten sitä vaan hekumoi sillä kuoleman ajatuksella vähän kuin se olisi onanointia. Mistä sen tietää onko tila vakava vai ei. Paitsi sitten jos kuolinkellot jo kumajaa. "Onko tauti kuolemaksi? Oli se jos makaa raatona ruumishuoneella."

jepajee
Seuraa 
Viestejä19809
Liittynyt29.12.2009

Terve itsetunto ansaitaan vastuulla omasta hyvinvoinnistaan, jonka vuoksi muita syyttämällä ei itsetuntoa selitetä.

On suorastaan typerää siirtää vastuu omasta hyvinvoinnistaan kiusaajille. - He kun eivät sitä vastuuta kanna, eikä heidän kuulukkaan.

..Se myös erottaa masennuksen ahdistuksesta.
(Ja siis psykologian sosiologiasta)

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat