Elektronin kierto ja fotonin synty

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mikä tarkalleen on radio- ja mikroaaltojen jaksoraja, ei ole tiedossani. Lähellä lie kuitenkin 2cmn aallonpituus, siitä jaksoluku 15 miljardia.
Teoriani mukaan tällä rajall sm-hiukkastiheys saavuttaa maksiminsa ja jaksolukun siitä eteenpäin on yksilöfotonien kunkin oman tiheyden kasvua, UV-ssä jopa miljoonaan. Oletan, oletamme, että sm-maksimi toteutuu siten, että jokainen yksilö lähtee aina yhden elektronin kierron välillä. Atomitilan halkaisijaksi on todettu luokkaa 10^-10 m.

Saamme kaavan elektronin kulkemalle matkalle
1.5*10^10pii*10^-10 m ja lopputulos suunnilleen luokkaa 5 m.
Tämä on paljon vähemän kuin Bohrin mallista saatava aevo 300 km/s, joka onkin Maan avaruusnopeus. Se on toisaalta paljon enemmän kuin sähkön kulusta ilmoitettu muutama mm/s; elektronin ei ole tarkoituskaan siirtyä johtimessa, vaan siirtyy kosketus, mutta elektronit pyrkivät itsekin matkaan.

" Elektroniverho" laitostieteen käsite. Se johtuukin elektronin eli sähkän sähäkästä kymmenmiljardiluvun kierrosta ytimen ympäri.

Fotonin jakso tihentyy röntgensäteilyssä niden saapumisena pinnan sijasta tuhatkertaisenakin syvemmältä aineesta. Gammakvantit taas ovat ydinenergian vapautumista.

Teoriani mukaan fotoni eli valottaja matkallaan on kide, mutta lähdön
ja tulon taphtuma kyllä muistyuttaa laiytostieteen tarinoimaa sykäystä.
Tässä vaiheessa valottajalle kasvaa liikevoiman eli energian aaltoluonne, josta sykäys viime vaiheessa jähmettyy ja oikenee.

Sm-hiukkasen ja fotonin syntyyn on kaksikin mahdollista mallia. Kuten sähkövirtakin kulkenee atomitilain kautta, sykäys syntyy atomitilan häiriöstä, joka saaden lisää energiaa lopulta päätyy jähmettymiseen.
Kun siis elektroni kiertää sekunnissa kymmenmiljardiluvun kertoja, sykäys verhon takia pääsee lähtemään vasta jähmetyttyään.

Toinen malli tulee kiteen lähdöstä itsestään sähkästä. Malli alkaa ydinhiukkasesta, jonka massa kerää värinää eli lämpöä. Tämä puolestaan välittyy elektroniin, joka kerää sitä sykäyksen energiaksi. Tai varsinaisen fotonin kaikkien sykäysten energiaksi. Siis elektroni ja protoni eivät vain vedä toisiaan puoleensa, vaan elektroni myös ottaa vastaan protonin liikaenergiaa. Elektroni itse ruiskauttaa sitten jähmettyneen sykäyksen.
Korkeintaan yhden joka kierrokselta. Tämmöinen tapa selittäisi myös laitostieteen kertoman elektronin vetäytymisen taaksepäin. Tapa olisi
myös elektronien vastine ydinenergian vapatumiselle protoneista.
Teho tosin vain miljoonasosan luokkaa siitä. Yhtäläisyys johtuisi yhtäläisestä rakenteesta, mutta elektroni kuitenkin on löysempi.

Kommentit (3)

Vierailija

Vaihtoehto 2 merkitsisi, että myös sähkövirran kulku olisi ruiskauttelua elektronista toiseen. Tällöin virta olisi selvästi yhdensuuntainen positiivisesta negatiiviseen, joskin kosketus siirtyisi elektronista toiseen negatiivisesta positiiiviseen. Puolesta puhuva seikka, että sähkö on kuin todettu kulkevaksi lähinnä johtimen ulkopinnassa.

Huomautan kuitenkin, että en varsinaisesti aseta kumpaakaan mallia etutilalle. Tarvitaan lisätodisteita.

Nyt esitetyssä yksisuntaisen virran mahdollisuudessa vältetään johtimien
ja pylväiden kaatumisrytinä, joka ilmenisi varsinkin vaihtovirrassa.

hmk
Seuraa 
Viestejä849
Liittynyt31.3.2005
ArKos itse

(KLIP!)
Tämä on paljon vähemän kuin Bohrin mallista saatava aevo 300 km/s, joka onkin Maan avaruusnopeus.
(KLIP!)

Bohrin mallissa on monia mahdollisia ratoja, ja niitä kuvataan kvanttiluvulla n. Alimmalla radalla n=1. Radalla n kiertävän elektronin nopeus on

v = alpha*c/n

missä alpha=1/137 (noin).

Saadaan, että elektronin nopeus on noin 300 km/s vasta radalla n=7. Miksi et tarkastele vetyatomin perustilaa, eli tapausta n=1?

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Vierailija

En tunne Bohrin tai siitä muunnettua atomimallia niin tarkkaan, että tietäsin edes ne seitsemän rataa eli tapausta. Eikä se ole tarpeenkaan, koska kyseessä on, ks. avausviesti, värähdystaajuudesta johdetun elektronin kierrosluvun perusteella ynnä atomitilan ympärysmitan perusteella johdettu nopeus 5m/s. Tämäkin sinänsä on vasta koe-ehdotus, mutta suuruusluokka kuitenkin oikea.

Bohrin aikoihin vähintään puoli vuosiataa sitten ei tunnettu atomitilan kokoa. Lähinä kyse oli energiasta, ja se siis pääosin onkin Maan oloissa Maan avaruusnopeutta 300 km/s. Tästä seuraa myös se, että kaasun nollpainelämpötila, joka voidaan saavuttaa, ei olekaan sama kuin absoluuttinen nollapiste. Ja voidaan siis päästä nollpainelämpötilan jopa
ohi. Mutta ei vissiin paljon, sillä kohti nollanopeutta edetessään aine lentää Maan menosuunnalle vastakkaiseen suuntaan.

Uusimmat

Suosituimmat