Öh

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Öh---öh, öh----öh, öh---öh,...

-ei mitään ihmeempää,

Me vain; 1 -vuotias poju ja minä juttelemme keskenämme. Ei kai se vain häiritse teitä?

Okei kirjahylly on tyhjennetty 80 cm lattiasta, koneet ja koriste-esineet ylhäällä, vessan lattiakaivonkannet teipattu kiinni, vessanpytyn kansi aina kiinni valvotusti, lattialta syötävät roskat äkkiä pois, ylä- ja alakertaan menevät portaat suojattu sukeltelemisen estämiseksi ja entisten kuhmujen paranemisen ajaksi, kukat ylös, ..... perheonnea parhaimmillaan...

Miten te kommunikoitte lastenne kanssa. Ilmeisesti vähän monipuolisemmin, mutta missä iässä mitenkin?

No on meillä pari muutakin viestintäkeinoa toisillemme. Esimerkiksi "viisaat päät, eli otsat vastakkain" ja toinen brrr, brrr, brr; -no autothan siinä päristelee!

Oho, taas se on syömässä jotakin ja rikkomassa videotykkiä (seisoo sen päällä), joten heippa, nyt pitää mennä...Oho nyt lensi Mockamasterin kahvikannun supistaja portaita alas... hei, hei odota, että saan sinut kiinni riiv., eikä kun isin pikku, tuota, tuota... sanokaa te. Mitä? sanokaa lujempaa, en kuule, armas lapseni kiljahti juuri 85-110 desibelin voimalla ja korvat soi.

Kommentit (15)

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt16.3.2005

Tyttäremme poika ollessaan samassa tutkimusmatkailijan iässä halusi meillä vieraillessaan myös penkoa kirjahyllyn kaikkine tavaroineen kuten kirjat, vaimon lasilintukokoelmat, pölyiset vinyylilevypinot ym.
Emme kuitenkaan siirtäneet niitä mihinkään, aina kun hän yritti niihin koskea asiallinen ja lempeä sana ei riitti aivan mainiosti, poika jätti nämä "arvotavarat" rauhaan.
Tämä kielto kävi kuitenkin miehenalun luonnolle sen verran että hän heittäytyi lattialle ja alkoi itkemään, kieltoja ei tarvinnut kovinkaan monesti antaa kun poika oppi sen mihin saa koskea ja mihin ei.

Kyllä ne brrr, brrr äänet oli varmasti niitä käytetyimpiä keskusteluissamme ja tietenkin eri esineiden nimet joita opeteltiin sormella osoittaen ja koskettaen.
Kompoti, kompoti, kompoti jokellusta poika käytti myös hyvin usein, lieneekö oppinut sen siitä kun ratsastettiin kuvitellulla hevosratsulla polvella keinuen ja ukki äänteli että kopoti, kopoti.
Lapsella onkin melkoinen urakka oppia puhumaan, ymmärtämään sanojen merkitykset sekä missä tilanteessa kutakin tulee käyttää, ja on todella ilahduttava sitten huomata kun lapsi osaa käyttää juuri oikeita sanoja jossakin tilanteessa.

Kolmen vuoden iässä poika oppi myös päivähoidossa uusia sanoja, kirosanat, ja näyttipä jotenkin ymmärtävän että näissä sanoissa on jotakin erikoista koska sanat herättivät kuulijoissa pään pudistuksia ja kieltoja.
Kerrankin kun poika tuli meille käymään hän tietenkin alkoi jossakin vaiheessa kiroilemaan, aluksi kielsin tuhmien sanojan puhumisen ja kun ne vain jatkuivat en ollut sitten kuulevinani.
Mutta poikapa muuttikin taktiikkaa, alkoi kutsua että ukki, ukkii ja kun sitten katsoin häneen sekä kysyin että no mitä, niin poikapa paukautti päin naamaa että “voihan paska”.
Tällä tavoin poika narutti minut monta kertaa reagoimaan kiroiluunsa, tämä jos mikä rasitti kun piti olla vakavana ja nauratti niin vietävästi (perkeleesti).
Tätä kiroiluvaihetta ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, meni ohi parissa kuukaudessa, nyt poika on jo 4,5 vuoden vanha ja jutut käsittelevätkin melkein jokapäiväistä elämää, tietenkin leikki ja lapsen maailma on kuitenkin päällimmäisenä, kuin myös ukilla.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
kar1
Miten te kommunikoitte lastenne kanssa. Ilmeisesti vähän monipuolisemmin, mutta missä iässä mitenkin?

Edesmennyt lysti, rauha hänen pierulleen, ja jotkut muut naiset hermostuivat edesmenneessä keskustelussa jossa en edes mennyt perille: lapset ovat tyhmiä, ei niiden kanssa voi kommunikoida, aluksi — tai voi yrittää, ja oppia kaiken sen minkä tarvitset yrittäessäsi kommunikoida kenen kanssa tahansa.

Siitä on lähdettävä ettet voi tulla ymmärretyksi etkä voi ymmärtää ketään. Se on yhteisymmärryksen paras ja ainoa lähtökohta. Kaikki tutkimukset, joista en ainuttakaan tässä mainitse, todentavat sen.

Alussa on väärinkäsitys. Siitä alkaa keskustelu, tutustuminen. Ja lopussa on aina suru. Siinä välissä on elämä, jonka merkityksen keksin eilen. Elämällä ei ole tarkoitusta: sen merkitys on siinä että jokainen elävä kantaa mukanaan muistoa jostakin joka on jo kuollut. Elät, että sinun muistettaisiin eläneen; kangaspuiden lyöntinä kudelmassa jonka loimilla tavataan, sinä, minä.

Kommunikoinnin alussa aina tavataan.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Voi Vaariseni

Muistan lässyn sinussa aiheuttaman raivon, myös saman itsessäni.

Vaan lähtökohtamme ovat aivan eri. Vauvassa on kaikki, mitä kommunikaatioon tarvitaan. Sinä edellytät jo jotain, minä olen onnellinen orjatar.

Minusta elämällä on tarkoitus: Kuolleiden muisto siirretään meistä jälkeenjääville. Ne iloiset ja hassut puolet. Kuteissa värikkäät.

Mummo

Vierailija

"s&s&s" kirjoitti:
Meillä on nyyteille aina loruiltu, luettu satuja, laulettu ja juteltu. Tuskin esikoinen vielä jaksoi itseään istuviltaan kannattaa, kun tunsi äitinsä nuotista jo monta lastenlorun mittaa. Lapsi on jo kohdussa vastaanottavainen puheelle ja musiikille eikä taito katoa maailmaan tullessa, vaikkei puhekykyä itsellään heti olekaan.

Lapsen ymmärrys on valtava; vajaalle kaksivuotiaalle tyttärellemme selitimme aikoinaan, että todetun luonnonkumiallergian vuoksi unimaitopulloa ei illalla tulekaan. Keskustelutuokion päätteeksi tyttö meni nätisti nukkumaan ilman puteliaan. Vieroituksen aikaan 8kk iässä hänelle myös selitettiin miksi tissuttelu loppuu...

Iästä riippumatta lapsen kanssa on syytä kommunikoida myös järkiperäisesti ja koko suomen kielen rikkautta hyväksi käyttäen. NÄin lapsi kartuttaa sanavarastoaan ja oppii olevansa ihmisenä kunnioituksen ja huomion arvoinen saadessaan olla osallisena keskusteluissa. Ja kuten aikuisenkin kanssa, on keskustelun kaksisuuntaisuuden merkitys tärkeää, keskustelukumppanin silmiin katsominen, kuunteleminen, kysymyksiin vastaaminen. Näistä se kehitys ja itsekunnoitus lähtee kasvuun.

Olipa fiksu kommentti!

Vierailija

Se, että poju ei osaa puhua, ei tarkoita etteikö poju ymmärtäisi. Hirveän paljon ymmärtää tuo pieni palleroiseni mun. Jos jotakin kieltää, niin tekee hän sen, mutta puistelee päätään ja toistelee: "Ei, ei, ei"...

Paremmaksi strategiaksi olen huomannut sanoa, että sen (kielletyn asian) paikka on siinä, ei sitä kannata siirtää. Tai "ei siihen voi koskea, ei iskäkään voi siihen koskea". Eipä silloin käy kiellettyyn kiinni.

Mestarikasvattaja kun olen, niin juuri ostin pojalle (1 1/2 v.) oman tietokoneen, ettei tarvitse iskän työkonetta koko ajan räpeltää...

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18361
Liittynyt16.3.2005

Vaarille. Miksei voi vauvan kanssa kommunikoida? Meitin muksut ainakin olisivatten tuupertuneet luultavasti nälkään ja janoon ja märkiin ulovaippoihin, jossei kommunikointi olisi pelannut. Mielestä jo vastasyntynyt kommunikoi kovinkin äänekkäästi ja jostain syystä se aikuinen oppii reagoimaan siihen elikkäs antaa vasteen. Kovasti nuo mukulat osaavat vanhempiaan käskyttää ja vaatia täyshoitoa.

Tuo kantaa mukanaan muistoa oli kauniisti sanottu.
--------------
Nuo vieroitusasiat on meillä hoidettu ihan kelpo valeella harakasta, joka vie mielestään isolle lapselle tarpeettomia tuttipulloja ja tutteja niille, jotka niitä tarvitsevat. Ensin piti tosin kovasti yllättyneenä huomata pullojen kaikonneen (päiväunien aikana roskiin ja ulos talosta). Kaikki kaapit sitten tutkittiin ja todettiin näin tosiaan käyneen. Ja vielä kovasti kehuttiin lasta kun oli jo niin iso, että harakat olivat tulleet.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
DedMoroz
Miksei voi vauvan kanssa kommunikoida?

No voi tietenkin. Pointsake oli, jos sellainen oli, siinä että tuo kommunikaatio on yhtä vajaata kuin aikuistenkin kesken. Tämä palsta osaltaan todistaa väitteen oikeaksi. Paljon potentiaalia, vähän määrätietoista etenemistä mihinkään, omat tarpeet etusijalla ja aina vain pieni pala todellisuuttaa kerrallaan käsittelyssä. Perin inhimillistä, eikä siis millään pahalla. Näin tuleekin olla. Sitähän jo sanoin.

Mummo. Onko sinun mielestäsi merkityksellä ja tarkoituksella käsitteinä jokin ero? Vähän innostuin tästä offtopic. Elämän tarkoituksen metsästys on puisevaa puuhaa, mutta jos keskittyisikin merkitykseen. Minusta ero on, ja lohdullinen sellainen. Jos kässäsit.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vierailija

Vaari kirjoitti:

"Mummo. Onko sinun mielestäsi merkityksellä ja tarkoituksella käsitteinä jokin ero? Vähän innostuin tästä offtopic. Elämän tarkoituksen metsästys on puisevaa puuhaa, mutta jos keskittyisikin merkitykseen. Minusta ero on, ja lohdullinen sellainen. Jos kässäsit."

En tiedä, kässäsinkö, mutta yritän.

Tarkoitus viittaa mielestäni enemmän tehtävään: olla linkki sukupolvien ketjussa. Tämä ajatus on tullut iän myötä yhä tärkeämmäksi.

Merkitys, mieli tai arvo, on jotain passiivisempaa Parhaiten sen on sanonut uskontotieteilijä Renee Gothoni (vai oliko Raul). En tiedä, onko hän sen puolestaan jostain poiminut.

Ihmisen onni on iloita ja nauttia elämän hyvyyksistä.

Vaikka minulla ei elämässä ole enää erityistä tarkoitusta, elämän merkitys on tuossa.

Osasinkohan nyt sanani asettaa

Mummo

Vaari
Seuraa 
Viestejä3297
Liittynyt22.3.2005
Mummo
Ihmisen onni on iloita ja nauttia elämän hyvyyksistä. Vaikka minulla ei elämässä ole enää erityistä tarkoitusta, elämän merkitys on tuossa. Osasinkohan nyt sanani asettaa

Sanasi ovat hyvässä asennossa. Olet siis samaa mieltä. Merkitys on nousussa, tarkoitus laskussa.

Ja kun oikein puhkon pääni mietteen, keksin miten tästä pääsee takaisin aiheeseen. Vaikka lapsen kommunikaatiossa ei näyttäisi olevan tarkoitusta, minkä uskon minäkin osoittavan enemmin aikuisen kyvyttömyyttä ymmärtää kuin lapsen kyvyttömyyttää tarkoittaa, niin tuolla kommunikaatiolla on aina merkitys.

Sementiikkaa tyhjänpäiväisyyden avolouhoksella tai ei, olen jo toista päivää iloinen kuin lapsi (auts) merkityksen tarkoituksesta ja valmis, sillä ennemmin tai myöhemmin jossain toisaalla alkaa taas uudelleen keskustelu elämän tarkoituksesta.

Jos olisin the yes man ja soluttautuisin parodioimaan Tiede-lehden keskustelupalstaa, aloittaisin ketjun aiheesta: Hyvyys ja pahuus — tai aiheesta: Elämä, tutkimaton mahdollisuus — ja syyttäisin keskustelun aloittajaa trolliksi.

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=1496

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Vaarilta lainaus

Jos olisin the yes man ja soluttautuisin parodioimaan Tiede-lehden keskustelupalstaa, aloittaisin ketjun aiheesta: Hyvyys ja pahuus — tai aiheesta: Elämä, tutkimaton mahdollisuus — ja syyttäisin keskustelun aloittajaa trolliksi.

Hyvä Vaari. Tuohon voisi vilä lisätä: Korkkipyssyn kehityksen nykyvaiheet ja Kiljun käymisessä syntynyt energia hyötykäyttöön, miksei myös: Kanto pois pellolta.

Edit: tuosta jäi tietysti kaikkein suosituin takuuvarma niitti: Mitä tahansa kunhan sisältää sanan ydin, -voima, -jäte, -laitos. Jäi vielä pois -energia.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Valitettavasti minun on mitä synkimmin todettava, että olen poissa muutaman päivän. Ehkä jopa kaksi viikkoa. En vielä tiedä. Syy poissaoloon on kannaltani jännittävä, ehkä jopa hiukan pelottava.

Vierailija

Vielä tuosta kommunikoinnista ja sen vaikeudesta, vähän vakavammin.

Kyse on siitä, miten paljon kommunikaatioon, eli toisen viestin kuunteluun panostaa. Näissä nettikeskusteluissa tunnustan yleensä aika vähän virittäytyväni kuulemaan viestiä, ihan siksi, että se on kovin raskasta.

Vauvan, erityisesti oman kanssa on ihan toisin. Tiiviisti vauvan kanssa seurustellessa tunnen aivan hukkuvani niihin sinisiin silmiin. Kaikki muu katoaa ympäriltä. Kaikki solutkin suuntautuvat vain vauvan viestien vastaanottoon. Etenkin syntymän jälkeen ihan kuin muuri olisi noussut minun ja vauvani ympärille, mitään muuta ei yksinkertaisesti ollut olemassa.

Uskon, että tällä on ihan biologinen pohja enkä tiedä, voiko mies tuntea samoin. Se taitaa olla sitä symbioosia äidin ja lapsen välillä, mutta samaan ihanuuteen olen joskus saanut vajota myös muiden vauvojen kanssa.

Tällainen kommunikointi on toki mahdollista muulloinkin, mutta vain erityisissä oloissa ja sitä on kovasti opiskeltava.

Vaarikos se sanoi, että keskustelun pitäisi ollakin vuorokuuntelua. Ihan hyvä pointti, mutta en halua ihan kaikkia kuunnella. En enää jaksa.

Mummo

Uusimmat

Suosituimmat