Eri uskonnot - kulttuurikysymyskö?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nyt kun eri uskonnot rantautuvat yhä enemmän Suomeen, niin mitäpä mieltä tämän foorumin käyttäjät ovat siitä. Ovatko uskonnot kulttuurikysymyksiä? Eli suomalaisen ei pitäisi hyväksyä mitään muuta uskontoa kuin ateismi tai kristinusko? Vai saako ihminen uskoa miten lystää? Entäs saako oma usko näkyä katukuvassa? Esimerkiksi islamin uskoiset huivinkäyttäjät tai buddhalaiset rumpalit?

Kommentit (11)

Vierailija
tuhve
Esimerkiksi islamin uskoiset huivinkäyttäjät tai buddhalaiset rumpalit?

Mitkä ihmeen buddhalaiset rumpalit? Itse en ole nähnyt kuin hindulaisuuteen pohjautuvan hare krishna liikkeen edustajien rummuttavan kaduilla

Vierailija

Uskonnonvapauden lähtökohta on se, että ihminen saa uskoa mihin haluaa ja myös uskontoaan harjoittaa (esim. pitää sitä huivia missä huvittaa), oli se järkevää tai ei. Tätä lähtökohtaa myös itse kannatan vaikka ateistina en uskontoja kovin vakavasti jaksa ottaa. Tietenkin kulttuurienkin hyväksynnässä pitää olla rajansa. Laki nyt ainakin on yksi tämmöinen rajoite.

Niin ja jälkihuomautuksena sanoisin vielä, että ateismihan ei ole uskonto, koska siinä ei ole mitään yhteistä säännöstöä, eikä sitä harjoiteta.

Vierailija
Inkeri
tuhve
Esimerkiksi islamin uskoiset huivinkäyttäjät tai buddhalaiset rumpalit?



Mitkä ihmeen buddhalaiset rumpalit? Itse en ole nähnyt kuin hindulaisuuteen pohjautuvan hare krishna liikkeen edustajien rummuttavan kaduilla

Kiitos korjauksesta. Koska puku on usein oranssi, olen ajatellut heidän olevan buddhalaisia.

Vierailija
Nikolazz
Uskonnonvapauden lähtökohta on se, että ihminen saa uskoa mihin haluaa ja myös uskontoaan harjoittaa (esim. pitää sitä huivia missä huvittaa), oli se järkevää tai ei. Tätä lähtökohtaa myös itse kannatan vaikka ateistina en uskontoja kovin vakavasti jaksa ottaa. Tietenkin kulttuurienkin hyväksynnässä pitää olla rajansa. Laki nyt ainakin on yksi tämmöinen rajoite.

Niin ja jälkihuomautuksena sanoisin vielä, että ateismihan ei ole uskonto, koska siinä ei ole mitään yhteistä säännöstöä, eikä sitä harjoiteta.

Mietin oikeastaan sitä, ärsyttääkö se tämän foorumin ihmisiä. Ainakin jotkut käännynnäiset, kuten itse heitä kutsun, valittavat, että heitä kiusataan. En ole koskaan nähnyt, että ketään olisi kiusattu. Yleisestä mielenkiinnosta ajattelin heittää tänne vielä kysymyksen, mitä ihmiset asiasta ajattelevat.

Ateismiin arvasin, että joku kiinnittää huomiota. Kai sekin kuitenkin jonkin asteinen uskomus on. Eihän kukaan ole todistanut, etteikö jumalaa ole. Täytyy siis uskoa, että ei ole jumalaa tai jumalia olemassa.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
tuhve
Ateismiin arvasin, että joku kiinnittää huomiota. Kai sekin kuitenkin jonkin asteinen uskomus on. Eihän kukaan ole todistanut, etteikö jumalaa ole. Täytyy siis uskoa, että ei ole jumalaa tai jumalia olemassa.

Älä nyt sekoita niitä: uskominen johonkin ja uskonto ovat ihan eri asioita. Minä esim. uskon ilman omakohtaista näköhavaintoa, toisten sanoihin luottaen, että maapallon sisus on rautaa, mutta ei se ole minun uskontoni. En ole "rautasisususkovainen". Uskon myös, että mitään jumalia ei ole, eikä sekään siis mikään uskonto ole. "Jumalan kieltäminen" sen sijaan voisi olla uskonto, sillä siinä uskotaan jumalaan mutta vastustetaan sitä, samoin kuin esim. isänsä tai lapsensa kieltäminen.

Suvaitsen kyllä uskovaisia ja noudatan itsekin monia Jeesuksen ja buddhalaisten elämänohjeita.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Kannattanee siis olla vakaumuksellinen agnostikko, kuten itse olen... Epäilen, siis olen olemassa, vai miten se meni...

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
tuhve
Nyt kun eri uskonnot rantautuvat yhä enemmän Suomeen, niin mitäpä mieltä tämän foorumin käyttäjät ovat siitä.



Käsittääkseni ei ole kyse ihan uudesta ilmiöstä, sillä uskontoja ja erilaisia uskonnollisia aatteita on kaiketi rantautunut tänne aika ajoin enemmän tai vähemmän. Esimerkiksi suomalainen Teosofinen seura perustettiin jo 1900 -luvun alkupuolella ja Hare krishna -liike tuli muistaakseni 80-luvulla.

tuhve
Ovatko uskonnot kulttuurikysymyksiä? Eli suomalaisen ei pitäisi hyväksyä mitään muuta uskontoa kuin ateismi tai kristinusko?



Tottahan jokainen saa mielestäni uskoa miten parhaaksi katsoo, mutta kulttuurikysymyksiä ei sovi unohtaa. Monien uskontojen filosofia on syntynyt tietyssä kulttuurisessa kontekstissa, ja filosofiset merkitykset saattavat muuttaa muotoaan kun niitä tulkitaan nykymaailman ja toisenlaisen kulttuurin taustasta käsin. Siksi huolellinen historian tutkiskelu on mielestäni paikallaan jos on aikeissa vaihtaa johonkin hyvin erilaisesta kulttuurista lähtöisin olevaan uskontoon, uskonnolliseen yhteisöön tai maailmankatsomukseen. Ymmärtääkseen niitä on tunnettava taustat.

tuhve
Entäs saako oma usko näkyä katukuvassa? Esimerkiksi islamin uskoiset huivinkäyttäjät tai buddhalaiset rumpalit?

Minua ei ainakaan häiritse huivit, eivätkä myöskään krishnalaiset. Mutta jos jehovantodistajat soittavat ovikelloa kesken aamiaisen, niin se kyllä häiritsee. Niillä tuntuu oleva aika hakuammuntataktiitta jumalan karitsoita rekrytoidessaan. Menestys voisi olla parempi jos turvautuisivat johonkin hienovaraisempaan taktiikkaan.

Vierailija
Pikku Gen
Kannattanee siis olla vakaumuksellinen agnostikko, kuten itse olen... Epäilen, siis olen olemassa, vai miten se meni...

Vakaumuksellinen agnostikko...Kuulostaa hyvältä! Itse olen agnostinen ateisti.

Vierailija
wizard
Pikku Gen
Kannattanee siis olla vakaumuksellinen agnostikko, kuten itse olen... Epäilen, siis olen olemassa, vai miten se meni...



Vakaumuksellinen agnostikko...Kuulostaa hyvältä! Itse olen agnostinen ateisti.

Agnostikkohan ei voi olla "vakaumuksellinen", koska on epätietoinen. Eli on päättänyt olla tietämättä onko Jumala olemassa vai ei. Sen sijaan "agnostinen ateisti" kuulostaa paremmalta. Itse olen tullut huomaamaan että totuutta ei voi löytää jos ei koskaan kyseenalaista mitään. Ja Jumalan olemassaolokin täytyy jatkuvasti kyseenalaistaa, jotta siitä voisi todella vakuuttua.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Nikolazz
Uskonnonvapauden lähtökohta on se, että ihminen saa uskoa mihin haluaa ja myös uskontoaan harjoittaa (esim. pitää sitä huivia missä huvittaa), oli se järkevää tai ei. Tätä lähtökohtaa myös itse kannatan vaikka ateistina en uskontoja kovin vakavasti jaksa ottaa. Tietenkin kulttuurienkin hyväksynnässä pitää olla rajansa. Laki nyt ainakin on yksi tämmöinen rajoite.

Niin ja jälkihuomautuksena sanoisin vielä, että ateismihan ei ole uskonto, koska siinä ei ole mitään yhteistä säännöstöä, eikä sitä harjoiteta.

Niin tai olla uskomatta mihinkään, tuleehan se tuossa ateismissä tavallaan esille kylläkin.

Perustuslain 11§ Uskonnon ja omantunnon vapaus.

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Mitenkähän on toteutuuko Tiede-palstalla perustuslailliset oikeudet kaikkien kohdalla? Tuossa ei tarkemmin eritellä miten uskontoa tai uskottomuutta, saa sitten harjoittaa vapausperiaatteen mukaisesti. Saako häiritä muita olentoja sen puitteissa? Missä määrin saa ilmaista mielipiteensä ja missä foorumissa ja paikoissa. Saako kotiin tulla saarnaamaan, eihän varmaan kukaan tule jos kielletään, mutta jo lehtien tuputtaminen ovella varmaan häiritsee joitakin?

Tuossa tulee sitten ottaa huomioon myös muut 2. luvun säännökset en niitä nyt tarkemmin erittele, vähän iki-ihanaa luetteloa jotka asiaan liittyy:

6§ Yhdenvertaisuus
7§ oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
10§ Yksityiselämän suoja
11§ Tuo uskonnon ja omantunnon vapaus
12§ Sananvapaus ja julkisuus
13§ Kokoontumis ja yhdistymisvapaus

Nuo nyt ainakin jotenkin liittyy asiaan.

Lierikki Riikonen

Vierailija
Niin ja jälkihuomautuksena sanoisin vielä, että ateismihan ei ole uskonto, koska siinä ei ole mitään yhteistä säännöstöä, eikä sitä harjoiteta.

Mun mielestä on uskon asia, uskooko siihen, että ei ole mitään mihin uskoa. Se, että siihen ei tarvita mitään säännöstöä, ei tee asiasta vähemmän uskon asiaa. Ateismi on siis mielestäni uskonto, jossa uskotaan, että ei ole olemassa mitään yliluonnollista, ts. jumalallista voimaa.

Agnostikko ei tiedä mitä uskoa, ja vaikka itsekin olen aika agnostikko, niin uskoisin että tämä agnostikon epätietoisuus on välivaihe, elämän "opiskeluaika", josta jokainen sitten siirtyy enemmän tai vähemmän hengelliseen uskontoon. Faktahan on se, että kukaan ihminen ei tiedä minkä hiton takia (jos minkään) sitä tämmöinen omituinen prosessi nimeltä maailmankaikkeus on olemassa, meistä elollisista olennoista mitään puhumattakaan...

Oman maailmankatsomuksen rakentamisen tiellä suurin kompastuskivi on fanaattisuus. Sitä kannattaa niin buddhalaisen, kristityn kuin ateistinkin varoa. Paras lääke siihen on itsekritiikki ja maltti.

Uusimmat

Suosituimmat