Autismi ja Touretten syndrooma

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olin viime vuonna auttamassa autistisia lapsia koulunkäynnissä, ja huomasin mielenkiintoisia seikkoja. Kokemukseni mukaan he ikäänkuin pystyivät lukemaan ajatuksia tai tunteita. Kun tulin luokkaan, ja esim. katsoin erästä oppilasta, joka oli selin minuun, hän laittoi kätensä korvalle tukkiakseen sen puolen, missä seisoin. Aivan kuin olisi kuullut että ajattelen häntä. Näitä tapauksia oli jatkuvasti ja joka päivä useita.
Työ oli mielenkiintoista ja raskasta. Lapset olivat täynnä energiaa, juoksentelivat yhtäkkiä luokkahuoneesta pois, jne. Minusta se oli hauskaa, ja säälin heitä nykyisessä systeemissä, jossa he joutuvat tekemään samoja tehtäviä päivästä toiseen useita kuukausia, ennen kuin tehtävät vaihdetaan.
Monet eivät osanneet puhua normaalisti, mutta ilmaisivat itseään eri tavoin. Yksi kirjoitti lahjakkaasti, toinen piirsi ja kaikki aistivat muiden tunnetiloja hyvin lahjakkaasti. Aloin ajatella, että he ovat väärinymmärettyjä selvännäkijöitä. Tämä on siis oma kokemukseni.
Onko teillä mielipiteitä asiasta?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Lisäys:
Kouluissa käytännöt vaihtelivat jonkin verran, yhdessä oli joka päivä kaksi välituntia, jolloin kierrettiin polkua metsän keskellä. Juosta ei saanut, koska opeteltiin kävelemään ns. normaalisti. Ehkä opetukseen on olemassa hyvät syyt, mutta enemmän lapset minun mielestäni pitivät, kun heidän kanssaan pelattiin tai leikittiin. Muuten he enimmäkseen seisoivat yksikseen pihassa.Työ vie paljon voimia ja on huonosti palkattua.
Oikeastaan tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en tiedä, kuinka kiinnostuneita mahdolliset lukijat ovat...

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Väliäkö sillä ovatko kiinostuneita vai ei, pääasia että saat juttua aikaan. Nyt sillä mielellä olen.

Tuosta autistisuudesta tulee mieleen Sademies-elokuva, en nyt viitsi etsiä ohjaajaa, muutta pääosassa matemaattisesti lahjakkaana autistina nuorena miehenä oli Dustin Hoffman. Osasi samantien laskea lattialle heittettyjen tulitikkujen lukumäärän. Veljensä sitten käytti häntä rahapulassaan hyväkseen uhkapelikasinolla. Rahaa tietenkin tuli siihen asti kunnes heittivät veljekset ulos.

Miten tämä jonkinlainen muotidiagnoosi, aspegreenin syndrooma, liittyy autismiin? On sellainen mielikuva että olisi jonkinlaista lievää sellaista, voin olla väärässä. Pystyvät he kuitenkin yleensä tavalliseen elämään. Monet ovat lahjakkaita. Onko autisteissa yhtä paljon tyttöjä kuin poikia.? Siitäkin on tunne että olisi vain poikien "tauti".

Edit: Mikä on Touretten syndrooma?

Lierikki Riikonen

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Tuohon ajatusten lukuun en tältä istumalta usko, voisiko olla niin,että heillä ovat normaalit aistit jotenkin herkistyneet verrattuna muihin ihmisiin? Ja havaitsivat lämmön, äänen tms. nomaalia herkemmin, joka sitten tuntui ylluonnolliselta? Sitten tulee vielä mieleen tämä ADHS. Onhan niitä häriöitä niin paljon kuin diagnooseja keksitään. Rajatila?

Ex-akka luki psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi, ja oppineena mielellään käytteli tätä ilmaisua. Sitten joku psykiatri telkkarissa puhui aheesta. Sanoi että kun tarkkailtaessa kaikki ympäriston ihmiset alkovat näytää olevan rajatilassa ja sitten oli huomannut että koirakin oli rajatilassa, alkoi epäillä ko. diagnoosin hyödyllisyyttä.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Aspergerin oireyhtymästä kärsiviä voisi yrittää ymmärtää vaikkapa näin: Kuvittele herääväsi jossain australialaisessa alkuasukasheimossa. Et tiedä yhtään miten kuuluisi käyttäytyä. Et älyä tanssia jokapäiväistä rituaalitanssia ennen ruokailua ja se herättää suurta paheksuntaa alkuasukkaiden keskuudessa. Osaisit puhua heidän kielellään. Eikö olisikin hienoa jos joku kertoisi konkreettisesti mikä meni vikaan omassa käyttäytymisessä?

Touretten syndroomaan kuuluu muistaakseni hermoston hallitsemattomuutta (pakkoliikkeitä). Myös äkillisiä kielellisiä hallitsemattomuuksia ilmenee (kiroilua ym.) Luin joskus eräästä huippukirurgista jolla oli Touretten syndrooma. Hän oli arkitilanteissa tyypillinen oireilija. Leikkaussalissa hän kuitenkin kykeni keskittymään niin hyvin että oireet hävisivät kokonaan ja hän oli arvostettu alallaan.
Joku toinen Tourette-heppu oli kuulemma loistava jazz-rumpali. Hän teki yllätyksellisiä rumpusooloja. (Oikeasti, ei ole vitsi)

Vierailija

Ziljoonasti kiinostaa aihe!

Touretten syndrooma lasketaan nykyisin yhdeksi aivo-orgaaniseksi syndoomaksi, kuten autistisen kirjon kaikki oireet.

Kyse ei siis ole sairaudesta, vaan yksilön synnynnäisestä ja perusasetelmaltaan muuttumattomasta tavasta reagoida ympäristöön. Myös autistiset henkilöt voivat elää rikkaan ja kiinnostavan elämän, omilla ehdoillaan.

Yksi autistien keskeinen piirre on jonkin aistinkanavan yliherkistyminen.

Saattaa olla, että juonteen aloittajan askelissa oli jokin tunnusomainen piirre, jonka k.o. asiakkaasi tunnisti ja osasi ennakoida, että jotain epämieluisaa on(kuten komentoja) on tulossa.

Haluaisin nyt tähän kommentteja ja kokemuksia autististen henkilöiden kanssa eläneiltä.

Aspergerin syndrooma on yksi autistisen kirjon oiretiloista. Äärettömän kiinnostava ja alidiagnisoitu. Myös Einsteinsilla on arveltu olleen autistisia piirteitä.

Lisää kokemuksia ja tietoja aiheesta odotan ja kykyjeni mukaan kerron

Mummo

Vierailija

[quote="Rontti"]Aspergerin oireyhtymästä kärsiviä voisi yrittää ymmärtää vaikkapa näin: Kuvittele herääväsi jossain australialaisessa alkuasukasheimossa. Et tiedä yhtään miten kuuluisi käyttäytyä. Et älyä tanssia jokapäiväistä rituaalitanssia ennen ruokailua ja se herättää suurta paheksuntaa alkuasukkaiden keskuudessa. Osaisit puhua heidän kielellään. Eikö olisikin hienoa jos joku kertoisi konkreettisesti mikä meni vikaan omassa käyttäytymisessä?

Autisteilla ei ole hyvä olla. Konkreettinen kertominen ei riitä. Vaikka joku kuinka kertoisi, miten kuuluu käyttäytyä, toiminta ei yksinkertaisesti onnistu. Autisti saattaa hyvin ymmärtää, mitä puhutaan, mutta ei sittenkään voi osallistua tavalliseen keskusteluun eikä tehdä asioita tavalliseen tapaan eikä edes voi oppia niitä, kuten sinä Rontti lopulta voisit Australiassa tehdä. Et huomaisi asioiden kuten rituaalitanssin tärkeitä merkityksiä siinä tietyssä kulttuurissa.

Vierailija

Yksi amerikkalainen neurologi (?) Oliver Sacks on kirjoittanut mielenkiintoisia kirjoja aiheesta, mm. 'Mies joka luuli vaimoaan hatuksi'. Siinä on ihan käsittämättömiä tarinoita aivojen toiminnasta ja ns. toimintahäiriöistä. Oliko se niin että eräs henkilö mm. pystyi laskemaan salamannopeudella, kuinka monta tulitikkua oli maassa, jos ne heitettiin lattialle askista, jne.
Olen nähnyt samaien professorin dokumentin Touretten synrdoomasta kärsivästä henkilöstä.
Joo, kyllä olen samaa mieltä, että sitä autististen 'selvännäköisyyttä' voi kutsua 'yliherkkyydeksi'. Ehkä he aistivat liikaa tullakseen normaalisti toimeen muiden parissa, voi olla vaikea valita mihin reagoi.
Nyt ei voi kirjoittaa enempää kun niska meinaa jumahtaa.

Vierailija
Venla-Suvi

Autisteilla ei ole hyvä olla. Konkreettinen kertominen ei riitä. Vaikka joku kuinka kertoisi, miten kuuluu käyttäytyä, toiminta ei yksinkertaisesti onnistu. Autisti saattaa hyvin ymmärtää, mitä puhutaan, mutta ei sittenkään voi osallistua tavalliseen keskusteluun eikä tehdä asioita tavalliseen tapaan eikä edes voi oppia niitä, kuten sinä Rontti lopulta voisit Australiassa tehdä. Et huomaisi asioiden kuten rituaalitanssin tärkeitä merkityksiä siinä tietyssä kulttuurissa.

Totta. Ja esimerkkini ei ehkä ollut parhaimmasta päästä.
Aspergerin oireyhtymä on autismin lievempi esiintymismuoto ja sosiaalisten tilanteiden toimintamallien opettaminen on osa Asperger-lasten kuntoutusta. Eihän ihmistä voi opettaa sosiaalisiin tilanteisiin, mutta pointtini oli että Asperger-oireyhtymästä kärsivien tulevaisuutta voidaan helpottaa jos heille alusta pitäen kerrotaan mikä meni pieleen. Näin he oppivat välttämään muita häiritsevää käyttäytymistä julkisilla paikoilla jne.

Vierailija

Totta. Ja esimerkkini ei ehkä ollut parhaimmasta päästä.
Aspergerin oireyhtymä on autismin lievempi esiintymismuoto ja sosiaalisten tilanteiden toimintamallien opettaminen on osa Asperger-lasten kuntoutusta. Eihän ihmistä voi opettaa sosiaalisiin tilanteisiin, mutta pointtini oli että Asperger-oireyhtymästä kärsivien tulevaisuutta voidaan helpottaa jos heille alusta pitäen kerrotaan mikä meni pieleen. Näin he oppivat välttämään muita häiritsevää käyttäytymistä julkisilla paikoilla jne.

Aspergerin syndrooma ja muut autismin kirjon oireet ovat usein ennenkaikkea kommunikaation häiriöitä. Autismin kirjon oireista kärsiville pyritään nykyään ennenkaikkea rakentamaan toimiva kommunikaatioympäristö, jossa ihminen pystyy luontevasti ottamaan yhteyttä muihin ihmisiin.

Vierailija

Lainaus "Autismikuntoutus"-kirjasta kuuloyliherkkyyteen - ja muihinkin "superiemme" aistihäiriöihin ja liittyen. Otin kärkeen kuuloyliherkkyyden, joka meidän perheessä pojan kanssa on arkipäiväinen siunaus/riesa. Jeppe on 4,5 eikä enää puhu, joku on sanonut että primäärinen este toisten autistien puhekyvylle on se, että white noise tms. on niin kova että puheenopettelu pitäisi aloittaa kuiskaamalla huoneen toiselta puolelta. Poika on niin kuin Daredevil nukkumaan mennessään kirkon kellarissa, hymyilee leveästi kun pääsee iltakylvyssä ammeeseen ja saa painaa korvat veden alle...

Kuuloaisti

Hyperkuuloinen henkilö hyotyy ympäristöstä, jossa on ääntä imeviä akustiikkalevyja ja tekstiilejä sekä paksuja mattoja. Häntä helpottaa, jos hän voi käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia silloin, kun ääntä on hänelle liikaa. Väenpaljous, meluisat kaikuvat huoneet, liikenneviilineet ja konsertit ovat hänelle hankalia paikkoja.

Kuuloaistia tuleekin totuttaa pikkuhiljaa. Ei ehkä kannata pakottaa häntä osallistumaan äänekkaisiin tilaisuuksiin, koska silloin pelko
ja vastustus voivat johtaa hysteerisiin kohtauksiin. Turvallisia kasvatuksellisia keinoja ovat ennakointi ja pienin askelin totuttelu.
Ennen tilanteeseen menemistä voidaan käyttää sosiaalista tarinaa, kuvia ja muuta rauhallista "kuivaharjoittelua".

Pekan äiti totutti lapsensa yliherkkää kuuloaistia autoajeluilla. Hän oli nauhoittanut kasetille kodinkoneiden ääniä, koiran haukkumista ja TV-mainosten musiikkia. Nämä olivat ääniä, joihin Pekka reagoi poikkeavasti. Autoajelu oli Pekan mielipuuhaa. Hän oli tällöin rento ja rauhallinen. Matkoilla äiti soitti ääniä kasetilta aluksi hyvin hiljaa. Pekan sietokyvyn kasvaessa voitiin äänen voimakkuutta lisätä. Pekka tottui ääniin ja oppi sietämään niitä paremmin.

Kuuloaistin yliherkkyydestä kärsivan henkilön lähellä olevien ihmisten on kiinnitettävä huomiota omaan äänenkäyttöönsa ja puhuttava rauhallisesti ja ehkä normaalia hiljempaa. Päiväkodeissa ja kouluissa henkilökunnan olisi tärkeä tukea toisiaan siinä, että liian kovaa ja korkealta puhuvat työyhteisön jäsenet tunnistaisivat ja korjaisivat omaa äänenkäyttöään.

Hypokuuloiselle tulisi tarjota paljon ääniä ja erilaisia soittimia. Hänen tulisi saada meluta tietyssä paikassa, hän esimerkiksi voisi rummuttaa autotallissa tai viedä lasipurkkeja lasinkierrätyspisteeseen. Hänen omaa ääntään voisi äänittää ja soittaa hänelle, mutta sellaisessa paikassa, ettei ääni häiritsisi muita. Niille henkilöille, joilla on "kohinaa" kuuloaistissa, on hyvä tarjota paljon mielekästä puuhaa, etteivät he jää kuuntelemaan omia sisäisia ääniään. Strukturoitu toiminta voi olla heille hyvä apu, koska siinä ulkoiset struktuurit auttavat keskittymispulmiin.

...
AISTIPULMAT

Poikkeava reagointi aistiärykkeisiin on autismissa hyvin tyypillistä eikä tätä aiemmin ole juurikaan huomioitu. Nykyään ymmärretään, että erikoisen käyttäytymisen taustalla on usein poikkeava aistimus. Aistikanava saattaa reagoida ärsykkeisiin liikaa tai liian vähän. Molemmat reagointitavat ovat ongelmallisia sekä autistille että hänen läheisilleen. Tämä pulma vaatii harjoittelua ja ympäriston muokkaamista. Aistijärjestelmää voidaan tietoisesti harjaannuttaa. Itsestimulointi lieventyy oikeanlaisten aistiharjoitusten ja muun kasvatuksellisen kuntoutuksen avulla.

Mistä aistipulmissa on kysymys?

Carl Delacato loi vuonna 1974 neuropsykologisen kotikuntoutusmallin, jonka tavoitteena oli harjaannuttaa aisteja toimimaan mahdollisimman normaalisti. Hän toteaa, etta aivot ovat joustavat, joten ulkoisella ärsytyksellä niiden toimintaan voidaan vaikuttaa. Aivot kehittyvat juuri käytön ja ärsykkeiden avulla. Siksi on tärkeää pyrkiä normalisoimaan aistien toimintaa. Delacato havaitsi tutkimuksissaan, etta useiden autististen ihmisten on vaikea jäsentää aistimuksiaan. Tämä näkyy heidän käyttäytymisessään mm. heijaamisena, käden puremisena, haistelemisena, käsien pitämisenä korvilla, valojen tuijotteluna tai muina erikoisina stereotypioiksi sanottuina käyttäytymismuotoina. Aistien harjaannuttaminen on hyödyllistä kuntoutuksellisesti, sillä aivot ovat joustavat, ja toistojen avulla toimintaa pystytaan normalisoimaan. (Delacato, 1995.)

Delacaton näkemyksen mukaan toistavilla liikkeilla eli stereotypioilla autistinen ihminen pyrkii parantamaan vaillinaisesti tai
erikoisesti toimivaa aistikanavaansa. Tämä tarkoittaa kuntoutuksellisesti sitä, että aistikanavaa voi harjaannuttaa samankaltaisilla liikesarjoilla...

...lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja ja vahvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvät ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupulmat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myos pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessä saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydesta. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa "hajuihintotutteluohjelma'.

Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvät tutkimukset eivät ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.

Aliherkkyys

Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tanoin hän pyrkii saamaan paljon lisää aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin. Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnomalla tämä näkyy mm. siina, etta lapsi, joka ei saa riittavasti tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa siltä, etta OOOOhikeillä päivittäin, jolloin stereotypiat vähenevät ja aistimukset normalisoituvat. Aistiharjoituksia tulee olla päivittäin ja niitä tulee toistaa intensiivisesti.

Aistipulmia voi olla kaikilla aistialueilla, mutta suurimmalla osalla autisteista pulmat ovat tuntoaistissa, näköaistissa ja kuuloaistissa. Aistielin voi olla yliherkkä eli aistimuksia tulee liikaa. Toinen mahdollinen häiriötila on aistikanavan aliherkkyys, jolloin aistimuksia tulee normaalia vähemmän. Aistielin tai aistikanava itse voi tuottaa ärsykkeitä, jolloin puhutaan valkoisesta kohinasta (white noise). Eri aistit saattavat toimia eri lailla, ja aistielimissä voi esiintya päivittäistä vaihtelua, toisinaan aistielin on yliherkkä ja toisinaan alireagoiva. Tietty aistikanava saattaa olla pois päältä minuutin, päivän, jopa viikon. Tämä tuo lisää haasteita kuntoutukseen ja harjoitusten miettimiseen. Lisäksi tulee pohtia, milloin on sopiva ajankohta opettaa. (Kerola ja Kallio, 2000.)

1.Käyttäytymistä havainnoimalla selvitetään, millä aistialueella on vliherkkyyttä, aliherkkvyttä tai aistikanavan tuottamaa arsytystä
2.Ulkoisten struktuurien avulla luodaan turvallinen toimintaymparistö aistimuspulmien voittamiseksi.
3.Sopivien harjoitusohjelmien avulla helpotetaan aistipulmien tuottamia ongelmia ja opetetaan selviytymään niisti kohtuullisen sosiaalisesti.

Yliherkkyys

Aistien poikkeava toiminta on useimmiten yliherkkyyttä. Aistimuksia tulee tallöin 1iikaa eli aistikanava on 1iian auki. Autistinen henkilo kuulee liikaa, näkee liikaa, haistaa normaalia herkemmin, tai tuntoaisti on yliherkkä eli hypersensitiivinen. Käyttäytymisessä tämä saattaa näkyä mm. niin, etta autistinen lapsi peittää korviaan tai juoksee pois tilasta, jossa on hänelle 1iikaa puhetta, musiikkia tai muita ääiä. Hän saattaa myös siristää silmiään tai pitää silmiä kiinni, ettei silmiin tulisi liikaa näköäaistiärsykkeitä.

Tuntoaistin alueen yliherkkyys näkyy käyttäytymisessä mm. niin, että lapsen on vaikea sietää varsinkaan hellää kosketusta. Hän ehkä pakenee silittämistä tai sylissä pitämistä, ja saattaa vaikuttaa siltä, etta kutittaminen sattuu. Hän saattaa myos riisua itsensä, silla vaatteet tuntuvat epämiellyttäviltä. Suihkussa käynti saattaa olla vastenmielistä, silla veden valuminen iholle sattuu kuin neuloilla pistelisi. "Hyperhajuisen" lapsen on vaikea sietää ymparistössään olevia hajuja, kuten hajuvesia, tiettyjen ruokien, tiettyjen ihmisten tai joidenkin paikkojen hajua. Voi olla vaikea saada selville, mistä käyttäytymispulmat johtuvat, varsinkin jos niiden taustalla on hajuyliherkkyys.

Haju- ja makuyliherkkyys liittyvat läheisesti toisiinsa.Autistinen lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja harvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvat ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupu1mat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myös pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessa saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydestä. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa hajuihintotutteluohjelma". Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvat tutkimukset eivat ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.

Aliherkkyys

Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tallöin hän pyrkii saamaan paljon lisaa aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin.

Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnoimalla tämä näkyy mm. siinä, että lapsi, joka ei saa riittävästi tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa silta, että hänen kiputuntonsa ei toimi. Näköaistin alueella tämä näkyy mm. siinä, että lapsi tekee itse itselleen lisää näköaistimuksia, hän katselee käsiään, viputtaa tavaroita silmiensä edessä, räpyttelee valoja ja katselee jatkuvasti peiliin.

Hypokuuloinen lapsi saattaa pitää kovasta metelistä. Hän kolistelee tavaroita tai ääntelee itse kovaäänisesti, vaikka samanaikaisesti hän ei ehkä siedäkään muiden ääntä. Hypohajuaisti tulee esille mm. niin, etta lapsi haistelee kaikkea ja etsii voimakkaita hajuja, hän esimerkiksi tutkii roskakoreja, viihtyy vessassa tai haistelee tavaroita ja ihmisiä. Makuaistin aliherkkyys saattaa näkyä niin, että lapsi syö mita vain. Mita voimakkaampi mauste, sita enemmän
hän siitä pitää.

Aistikanavan tuottamat ärsykkeet

Aistikanava saattaa tuottaa myös itse ärsykkeitä, joita Delacato kutsuu valkoiseksi kohinaksi. Tämä saattaa ilmetä niin, etta lapsella on suussaan jatkuvasti maku tai häntä kutittaa ilman mitään syytä. Lapsi saattaa syventyä kuuntelemaan omaa hengitystään, imeskelemään kieltään tai painelemaan silmiään. Aistikanava siis aiheuttaa omaa sisäistä häiriöta ja vääristää informaatiota. Tämä heikentää aistijärjestelmän kykya käsitellä ja havaita ympäröivää maailmaa selkeästi. Jatkuva maku suussa häiritsee ruoan maistamista eli makuaistia. Keskittyminen oman kehon ääniin heikentää keskittymista muuhun kuuntelemiseen.

Voimme kuvitella tilanteen oman kokemuksen kautta. Kun korva soi, on hankala kuul1a tai keskittyä kuuntelemaan mitään muuta. Jo tallaisella pieneltä tuntuvalla vaival1a on suuri merkitys olemiselle, keskittymiselle ja käyttäytymiselle. Entäpä jos aistimus on kaikki muut havaintokokemukset voittava, korvia vihlova melu, viiltävä kipu tai etova lemu? Aistimus on aina hyvin subjektiivinen, joten reagointi omiin aistikokemuksiin on mita yksilöllisintä.

Aistikanavan tuottamat aistimukset, valkoinen kohina, näyttäytyvat usein juuri yllättävänä käyttäytymispurkauksena. Lapsi saattaa yhtäkkiä joutua aistipurkauksen valtaan. Delacato vertaa valkoista kohinaa radioon, joka suhisee, koska kanava ei ole kohdallaan. Ohjelmien kuunteleminen on hankalaa, ja se aiheuttaa hermostumista ja ärtymystä.

Aistimusten harjaannuttaminen

Aistien toimintaa voidaan ohjata antamalla lapselle sopiva määrä ärsykkeitä. Sopiva määrä saadaan selville havainnoimalla hänen käyttäytymistään. Kun seuraamme lapsen toimintaa, saamme paljon tietoa siitä, toimiiko lapsen jokin aistikanava ylireagoiden tai joku alireagoiden. Usein häiriökäyttäytymiseksi tai autistiseksi käyttäytymiseksi nimetty toiminta onkin osoitusta poikkeavasta
reagoinnista aistiärsykkeisiin. Saatamme tulkita ongelmakäyttäytymiseksi sen, etta lapsi rikkoo astioita ja heittelee laseja ja lautasia, mutta kyseessä voikin olla hypokuuloinen tai hyponäköinen lapsi, joka näin järjestää itselleen lisää nähtävää ja kuultavaa. Tällöin kieltomme ja rangaistuksemme eivät tuota toivottua tulosta.

Aistimusten poikkeavuudesta johtuvan haitallisen käyttäytymisen vähentämiseksi tai lopettamiseksi tarvitaan päivittäin toistuvia aistiharjoituksia, joissa lapselle annetaan aistimuksia. Jotta voimme löytää jokaiselle lapselle yksilöllisesti sopivia aistiharjoituksia, tulee meidän ensin arvioida, millaisista ja minkä aistikanavan pulmista on kyse. On myös selvitettävä, vaikuttaako jokin muu tekijä siihen, että lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Lapsen käyttäytymistä havainnoimalla ja kirjaamalla havainnot saadaan selville, onko kyse hyper-, hypo- vai valkoinen kohina -aistimuksesta ja minkä aistialueen toiminta on pulmallista. Vasta tämän selvitte1yn jälkeen
on mahdollista valita harjoituksia opetustuokioihin. Kirjassa "Aistien avulla oppimaan" on perusteita ja harjoituksia aistien harjaannuttamiseksi (Lehtinen, Haapa1a ja Dahlstrom, 1993).

Vauvahieronta rentouttaa, tukee kehon hahmottumista ja kokonaismotoriikkaa sekä antaa myonteisen vuorovaikutuksen iloa.

Näköaisti

Autistinen henkilo, jolla on ylireagointia suhteessa näköaistiärsykkeisiin, tarvitsee ympäristön, jossa on hillityt värit eikä juurikaan kiiltäviä peilipintoja. Hän saattaa itse mielellään valita aurinkolasit silmilleen sekä ulkona että sisällä, ja tämä hänelle suotakoon. Valoihin voi totutella taskulamppuleikkien avulla. Myös erilaiset pyörimiset konttorituolissa tai karusellissa saattavat helpottaa hypernäkoaistin kanssa elämistä, ehkä normalisoida näköaistia. Tätä on kuvannut Temple Grandin kirjassaan "Minun tarinani ulos autismista" (1992). Nystagmukseen, silmän liikkeiden poikkeavaan ko...

Hyponäköinen henkilö hyötyy kirkkaista valoista. Hänen työtilassaan on hyvä olla paljon katsottavaa, niin valoja kuin varjojakin. värikkäät ja kirkkaat tekstiilit sopivat hänelle, ja häntä on hyvä ohjata katselemaan kirjoja, rakentamaan palapeleja ja katsomaan kaleidoskooppiin. Peilileikit ja visuaalisen maailman laajentaminen hyödyttävät häntä. Taskulampun valokeila voi kehittää katseen suuntaamista.

Hajuaisti

Hyperhajuisen henkilön ympäristöstä on hyvä karsia turhat ja voimakkaat hajut pois. Huoneita on hyvä tuulettaa, ja voimakkaasti tuoksuvia pesuaineita, saippuoita, hajuvesia yms. tulee välttää. Hajuihin kannattaa tutustua pikkuhiljaa miedoista hajuista aloittaen ja niitä nimeten. Ruoissa on hyvä olla laimeita makuja, jolloin myös niistä lähtevat hajut ovat mietoja. Viileä ruoka ei haise niin voimakkaasti kuin kuuma ruoka.

Hypohajuinen henkilö haluaa haistella, ja hän tarvitsee voimakkaita ärsykkeitä. Hänen kanssaan voidaan leikkiä esimerkiksi hajujen tunnistamisleikkia silmät sidottuina. Hänelle annetaan hajuaistimuksia. Hajuaistin käyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla sallitaan, mutta liikaa uppoutumista haistelemaan esimerkiksi roskia tai ihmisiä ei suoda. Haistelulle osoitetaan tietty aika ja
paikka sekä tietyt haistelutavarat. Näin pyritään välttämään se, ettei aistimusten poikkeavuus laajene sosiaaliseksi pulmaksi.

Makuaisti

Ihminen, jolla on hypermakuaisti, totuttelee uusiin ruokiin pikkuhiljaa. Häntä ei voi pakottaa syömään, sillä ruokailemisesta kieltäytyminen ei ole tällöin ruoan kanssa temppuilua vaan todellinen, vaikea onge1ma. Happamia ja karvaita makuja tulee välttää. Totuttelu lähtee hyvin mauttomista ruoista, kuten makaroni, riisi ja peruna, joiden sekaan hitaasti tuodaan uusia makuja. Hypomakuaistia harjoitetaan antamalla ja samalla nimeämillä voimakkaita makuja. Maut voivat olla yllättävänkin voimakkaita, mm. happamia marjoja, vahvaa salmiakkia ja mausteita. Kieltä voi hallita ja ärsyttää näin herkistymään makukokemuksille.

Ruokailuun liittyvät ongelmat ovat autististen lasten perheissä melkoisia. Hyvin monet autistiset lapset elävät ensimmäiset ikävuotensa vain muutamaa tiettyä ruoka-ainetta syöden. Vanhemmat ovat alkuun kokeilleet erilaisia ruokalajeja. Useimmat eivät kuitenkaan jaksa jatkuvaa taistelua vaan sopeutuvat muutamassa vuodessa lapsensa erikoisiin ruokailutottumuksiin. Yhtäkään viikonloppua ei aloiteta eikä yhdellekaan matkalle lähdetä ilman lapsen vaatimaa jogurttipurkkia tai keksilajiketta. Vanhemmat ovat usein niin rasittuneet, etteivät jaksa edes ajatella tilanteen muuttamista. Päiväkodit ovat avainasemassa lapsen ruokailu- ja makutottumusten muokkaamisessa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uudet säännöt auttavat lasta luopumaan entisistä käytännöistään ja oppimaan uutta. Aikuisten välinen hyvä yhteistyö auttaa lasta siirtämään uudet taitonsa myös kotiympäristöön.

Tuntoaisti
Hypertuntoinen henkilö ei voi sietää ihollaan tiukkoja vaatteita tai kovaa halaamista. Häntä on hyvä totuttaa aistimaan pehmeitä ja keveitä vaatteita. Häntä voi silittää ja hieroa hellästi. Häntä on hyvä koskettaa niin kuin hän koskettaa itse itseään, sillä tällaista kosketusta hän parhaiten sietää. Vaatteitten pitämiseen jokaisen on kuitenkin totuttava olipa se miten epämiellyttävää tahansa, sillä jatkuva alastomuus johtaa nopeasti suuriin sosiaalisiin pulmiin. Lukuisissa autististen henkilöitten perheissä on esimerkkejä noloista tilanteista, joihin nopeat itsensä riisujat ovat perheen saattaneet. Tämäkin on pulma, johon niin kauan kuin hivenainetasapainon tai muitten biologiaan liittyvien tutkimusten kautta ei löydy ratkaisua, on käytettävä kasvatuksellisia keinoja. On opetettava, milloin, missä ja kenen seurassa saa riisuutua ja missä taas ei. Vaatteitten valintaan, pukemiseen ja pitämiseen voi tietysti myos liittyä palkitsevuutta. Vaatteet voidaan valita niin, että niihin liittyy erityisiä miellyttävyystekijöitä, sisäistä tai ulkoista palkitsevuutta.

Hypotuntoiselle henkilölle on tarjottava paljon koskeuksia. Häntä on kutitettava, hierottava, harjattava. Myos kuumia ja kylmiä suihkuja
kannattaa käyttää aistimukiia normalisoimaan. Lämpöaistia ärsyttävät harjoitukset tehdaan pikkuhiljaa. Etukäteen aina nimetään, mita aiotaan tehdä, ettei kosketus tule liian yllättäen. Nain opitut pelot voidaan muuttaa kiinnostavaksi toiminnaksi.

Sisäiset aistimukset ja aistimuksiin liittyviä tunnetiloja

On mahdoton tietää, miten itse kukin aistimuksensa kokee. Aistimuskokemus on subjektiivinen ja yksilöllinen. Jos aistimuksen lähteenä on ulkoinen ärsyke, voi toinen ihminen olettaa jotain aistimuksen laadusta, mutta kun kyseessa ovat sisäisistä subjektiivisista ärsykkeistä johtuvat aistimukset, ollaan paljolti arvailujen varassa. Sisäisinä aistimuksina voidaan nimetä ainakin jano, nälkä,
kylläisyyden tunne, kuvottava olo, ilmavaiva, virtsaamistarve, ulostamistarve, säikahdys, itku ja nauru.

Autististen ihmisten kanssa toimivat tietävät, etta sisäiset aistimukset aiheuttavat monenlaisia käyttäytymispulmia. Autististen piirteitten joukossa mainitaan yleensa: "Itkee tai nauraa ilman syytä." Onko kysymyksessa puhtaasti neurobiologinen aivojen aineenvaihduntaan liittyvä sisäsyntyinen aistimus? Vai vaikuttavatko kognitiiviset muistinvaraiset mielikuvat itkuihin ja nauruihin, joihin ulkopuolinen henkilö ei tiedä syytä. eika asianomainen itse yleensä osaa sita kertoa? Autismista tiedettäisiin paljon, jos itkun ja naurun syyt aina saataisiin selville.

Myos janon ja nälän seka kylläisyyden aistimus näyttää usein toimivan autistisilla ihmisillä hyvin eri tavoin kuin muilla. Eräs reipas esikoululainen tekee kaikkensa päästäkseen joka hetki juomaan vettä. Hän saattaa juoda vettä monta litraa, mikäli aikuinen ei rajoita hänen juomistaan. Vastaavat syömiseen ja juomiseen liittyvät pulmat ovat tuttuja kaikille autistien kanssa toimiville. Jotkut autistit eivät syö juuri mitään päiväkausiin. Toiset syövät mieleistään ruoka-ainetta rajattomasti. Toistaiseksi ei ole tiedossa mitään
yleispätevää biokemiallista hoitoa näihin sisäisten aistimusten pulmiin. Kasvatuksellisella kuntoutuksella voidaan luoda turvalliset ja
myönteiset kasvuolosuhteet, kommunikointikeino seka strukturoitu toimintamalli syömisen, juomisen, ulostamisen ja virtsaamisen normalisoimiseksi.

Ulostaminen ja virtsaaminen näyttää autistisilla aikuisilla aika usein toimivan kommunikoinnin ja huomion hakemisen keinona. He siis hallitsevat rakon ja suolen toiminnan, mutta he eivät tiedä miksi heidän tulisi tehdä tarpeensa vessaan. Sen sijaan he ovat huomanneet, että virtsaaminen ja ulostaminen ovat varmoja tapoja saada sekä huomiota että hoivaa. Sama näyttää pätevan ilmavaivojen suhteen. Sitä, ettei henkilö välitä hallita suolistokaasun päästämistä, voidaan pitää sosiaalisten taitojen puutteena. Joskus näyttää myos siltä, että autistinen henkilö hallitsee ymparistöään pierukeinolla, jonka tehon hän on oppinut. Kasvatuksellisesti pitäisi pyrkiä päinvastaiseen: pitäisi opettaa, miten saadaan huomiota myönteisin keinoin.

Aistimuksiin liittyvinä tunnetiloina voisi mainita jännityksen, rentouden, väsymyksen, virkeyden, levottomuuden, pahan olon, hyvän olon ja seksuaalisen tunteen. Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia siitä, etta näita tunnetiloja on joskus helpompi ja joskus vaikeampi saada kognitiiviseen hallintaan. Saattaa olla, että autistisen henkilön hallitseva sisäinen aistimus on jännitys ja stressi. Kommunikointikyvyn osittainenkin puuttuminen on stressaavaa. Entä sitten, kun se puuttuu kokonaan?

Yleistäen todettakoon, etta tärkeintä mitä kuntoutus voi autistiselle ihmiselle tuoda, on aktiivisen rentoutumisen taito. Sen avulla hän voi hallita hankalia tilanteita. Aktiivisen rentoutumisen avulla hän voisi säädella vireystilaansa, jännitystään, levottomuuttaan, nälkäänsä, pelkojaan ja muita elämää haittaavia sisäisiä aistimuksia sekä niihin liittyviä tunnetiloja.

Ympäristössä huomioitavaa

Mikäli lapsella on aistipulmia ja varsinkin jos hän ylireagoi ääniin,
valoihin ja tuntoaistimuksiin, kuten hyvin suuri osa autistisista ihmisistä, tulee tämä huomioida. Liialliset ärsyttävät ja jopa lasta ahdistavat ja kipuakin aiheuttavat elementit tu1ee vähentää niin vähiin kuin mahdollista, jotta lapsen olo saadaan hyväksi. Lapsi ei voi oppia, keskittyä ja kokea oloaan turvalliseksi, mikäli hän on suuren hälyn seassa. Kun lapsi saa kokemukselleen aikuisten ymmärtämystä, hän voi turvallisesti alkaa harjoitella aistipulmansa
voittamista.

Eräs autistinen poika joutui päiväkodissa syömään suuressa ruokalassa, jossa kuului astioiden kolinaa ja paljon lasten ääniä. Hän koki olonsa hyvin epämiellyttäväksi ja piteli korviaan, huusi ja potki, eikä suostunut syömään. Hänelle jäi tästä kokemuksesta niin paha pelko, etta hän ei suostunut syömään kotonakaan. Ruokailutilanteesta jäivät mieleen vain pahat muistot ja korvien kipu. Eräs autistinen tyttö ei uskaltanut löhteö ulos kotipihaansa, sillä hän tiesi, että pihassa saattaisi olla koiria, joiden haukkumisen ääntä hän pelkäsi. Tämä pelko yleistyi ja siirtyi koskemaan muitakin eläimiä, sillä tyttö ei voinut tietää, millaisia ääniä eläimistä lähtisi.

Valot ja värit saattavat sattua autistisen henkilön silmiin, hän siristelee silmiään tai ei halua katsoa. Mikäli lapsella on tällainen pulma, on järjestettävä niin, etta hän voi työskennellä himmeässä valossa tai käyttää aurinkolaseja, joiden avulla liiallinen valo suodattuu pois.

Lapsi, joka ei siedä kosketusta ja kokee jo pienenkin silityksen tai hipaisun pahana, saattaa inhota sitä, etta joku istuu hänen vieressään. Silittäminen ja halaaminen palkkiona saattaa olla hänelle kuin rangaistus. Hän saattaa karttaa ihmisia siksi, etta pelkää heidän kosketustaan, ei siis siksi, ettei haluaisi olla muiden kanssa.

Eräs autistinen poika riisui itsensä alasti aina heti kun hänelle oli huudon ja tappelun jalkeen saatu vaatteet päälle, sillä vaatteet tun-
tuivat pahalta hänen ihollaan. Kuitenkin samainen poika puri itseään rnnteeseen todella kovaa, nipisteli itseään ja muita ja löi päätään lattiaan todella hurjan näköisesti. Hänellä oli yliherkkä pintatunto, kun taas syvätunto reagoi liian vähän, ja hän tarvitsi hyvin voimakkaita ärsykkeitä tunteakseen kehoansa. Keskeistä on arvioida, millaisista aistipulmista kelläkin on kyse. Arvioinnin jälkeen voidaan ymmärtää käyttäytymistä uudessa valossa ja muuttaa omaa toimintaa niin, etta autistinen henkilo aistipulmistaan huolimatta voi olla mahdollisimman normaalisti. Tiedostamis- ja ymmärtämisprosessien varaan voidaan lähteä rakentamaan harjoitusohjelmia, joiden avulla autistinen ihminen pääsee aistimuspulmiensa hallitsijaksi.

On kuitenkin tilanteita ja ymparistöjä, joissa yllättäviä ärsykkeitä ei voida välttää. Ennakointikaan ei aivan kaikessa ole mahdollista. Teemu perheineen oli linnanmäellä kesälomamatkalla. Huvipuisto oli Teemusta mukava, kunnes kovaäänisestä tuli yllättavä kuulutus. Teemu heittäytyi maahan, ja aikuinen mies kun jo on, matkan jatkaminen ei kahden vanhemmankaan voimin onnistunut. Vasta pitkät suostuttelut ja lupaus, että huvipuistosta lähdetään heti pois, saivat hänet 1iikkeelle. Tässä tapauksessa pikkuveljen piloille mennyt huvipuistopäivä olisi ehkä voitu pelastaa vielä perusteellisemmalla ennakoinnilla, kuulutuksiin totuttelulla tai mukaan kaiken varalta otetuilla korvatulpilla.

Antin aistipulmat

Antilla oli hypertunto, hypohaju, hyponäkö ja hyperkuulo. Hän ei sietänyt kosketusta, ja pienikin kosketus sai hänet kiemurtelemaan tai pakenemaan pois läheisyydestä. Hän viihtyi ilman sukkia ja alasti. Hän tarvitsi hajuja ja haisteli kaikkea. Hän rakasti roskakorien kaivamista. Housuun kakkaaminenkin saattoi johtua hajuaistipulmasta. Antti katseli kaikkea intensiivisesti ja hullaantuneena näkemästään; pölyhiukkasia, auringonsäteitä, varjoja, sormiaan, repimiään paperinpalasia. näyttäviin ääniin ja puheen sorinaan hiin suhtautui peittämällä korvat tai juoksemalla pois. Hän viihtyi hiljaisuudessa, kuten metsissä.

Aistiharjoituksina Anttia hierottiin ja hän jumppasi. Aluksi häntä hierottiin hyvin varovasti silkkihuivilla ja pumpulilla. Tottumisen myötä hierontaotteita kovennettiin. Antin kanssa leikittiin » arvaa mikä?" -leikkiii, jossa piti tuntemuksen perusteella keksiä, millä esineellä häntä oli kosketettu. Anttia kannustettiin maalaamaan sormiväreillä ja muovailemaan sekä leipomaan, koskettelemaan eri materiaaleja. Hän leikki riisillä ja hiekalla. Suuri palkkio oli päästää paperisilpun sekaan pyykkikoriin. Hajuaistia totutettiin haistelemalla erilaisia hajuja ja maistelemalla voimakkaita makuja. Roskien haistelu kiellettiin. Näköaistia harjaannutettiin tarjoamalla katseltavaa. Koritehtävissä oli paljon visuaalista materiaalia, kuten kuvakirjoja ja palapelejä. Kuuloaistiharjoituksina oli totuttelu hälinään ja vilinään. Uimahallissa kaikuu, mutta uinti oli Antista kivaa, joten hän kesti äänihaitat, koska oli muuten rento ja hyväntuulinen.

Tunteistaan Antti ei osannut kertoa. Hän itki hyvin harvoin ja nauroi ilman selvää syytä. Tunnekuvia ja tunneilmeitä opeteltiin tunnistamaan, mutta nämä olivat hyvin vaikeita. Vanhemmat eivät tienneet, oliko Antilla nälkä tai jano. Hän ei osannut kertoa kivuista tms. Näiden harjoittelu kuvien avulla on tulevaisuuden haaste. Vessatarpeen hiin oppi ilmaisemaan kuvalla, mutta yleensä hän vain hävisi vessaan omatoimisesti.

Kyllikki Kerola, Sari Kujanpää, Tero Timonen 2000: Autismikuntoutus.

Pauli.Ojala@gmail.com
Laurin isi

Vierailija

Kiitos, Pauli

Tuossa oli melkoinen paketti autismitietoutta. Paljon myös minullekin uutta. Autistilapsen isänä olet kerännyt paljon tietoa aiheesta ja hienoa, että jaat sitä meille muille.

Lähipiiriinii kuuluu minulle hyvin rakas, nyt kymmenvuotias autisti. Jokainen autisti on äärettömän yksilöllinen piirrekimppu eikä tämä pieni rakkaani ole suinkaan hankalimmasta päästä.

Jokaisen lapsen kehittymisen seuraaminen on suuri ilo. Vielä suurempi ilo on katsoa K:n kehitystä. Kuntoutuksen myötä hän kääntyy koko ajan enemmän ihmisten puoleen ja pois omasta maailmastaan.

Tietojen hankkiminen taas auttaa meitä muita paremmin hahmottamaan, kuinka erilailla hän maailman kokee. En muuten ole ollenkaan sitä mieltä, etteikö autistilla voisi olla hyvä olo, hänelle mielihyvää tuottavat asiat ovat vaan toisenlaisia.

K on nykyisin aika hyväntuulinen pieni poika ja omalla tavallaan osoittaa sen myös meille muille.

Onnea Pauli sinun ja poikasi elämään!

Mummo

Vierailija

Virallinen määritys ICD-10 tautiluokituksen mukaan:
Gilles de la Touretten oireyhtymä

"Nykimishäiriön muoto, johon liittyy tai on liittynyt moninaisia motorisia nykinöitä sekä yksi tai useita äänellisiä nykinöitä, vaikkei välttämättä samanaikaisesti. Häiriö tavallisesti pahenee nuoruusiässä ja jatkuu usein aikuisiällä. Äänioireet ovat usein monimuotoisia räjähdysmäisiä toistuvia ääntelyitä, rykimisiä ja murahduksia, ja niihin saattaa liittyä säädyttömiä sanoja tai lauseita. Joskus oireisiin kuuluu toisten ihmisten liikkeiden tahaton toistelua (ekopraksiaa), joka myös voi olla luonteeltaan rivoa (kopropraksiaa)"

Touretten Syndrooma on neuropsykiatrinen oireyhtymä

Kasvoissa näkyviä ticsejä, liioiteltu silmien räpyttely, rykäisyt ja irvistykset. Oireet siirtyvät kaulaan, hartioihin ja yläruumiiseen. Käden tai jalan nykiminen on tyypillistä. Muistuttavat elohiiriä.

Myöhemmin seuraavat vokaaliset ticsit (tic- oireet). Tällaisia ovat niiskahdukset, rykäisy, röyhtäisyt tai haukahdus. Joskus esiintyy äänekkäitä kirkaisuja ja huutoja. Echolalia (toisten tai omien sanojen toistaminen) on tyypillistä. Joskus esiintyy myös coprolalia (rumien, ei hyväksyttyjen sanojen ja sanontojen ilmaiseminen).

TS-oireet voimistuvat ja heikkenevät kausiluontoisesti. Väsymys, stressi, jännitys ja pelko lisäävät oireita. Samoin myös renotutuminen, väsyminen, kyllästyminen ja lämpötilan muutokset - kylmyys, kuumuus.

Tässä hieman touretten syndroomasta...
Lisää löytyy

http://users.kymp.net/cable1915/suosikk ... /home.html

http://gamma.nic.fi/~add/ts/
.. ja tietenkin googlettamalla...

Vierailija

TIETÄÄKÖ KUKAAN TÄSTÄ USA:n ELOHOPEA-HYSTERIASTA?!? Liitetäänkö se hanmpaiden amalgaama-paikkoihin vai rokotteisiin? Onko vauvojen rokotteissa ajalla autismin yleistyttyä tosiaan elohopeaa? Oheinen teksti on kriittikkoni "Mr.K.A.T.":n kirjoittama. Edellinen oli siis lainaus kirjasta, ei sekään omaani. Minä en väitä autismin johtuvan elohopeasta, vaan kysyn vain kuka tietää jupakasta.

Hämmästelen muuten threadimme isännän/emännän ajatusta AS-kaiffareitten telepatiasta. Yleensä ajatellaan että he/me ovat heikkoja huomioimaan muiden tunnetilaa ja ilmeitä. Käsitys aspergerien hitaammasta vanhenemisestakin liittynee vähäiseen kasvolihasten ja ilmeiden käyttöön, jolloin säilyy babyfacena pidempään.

Pauli.Ojala@gmail.com
-läksynsä huonosti lukenut biokemisti & subkliininen variantti-

-----------------------------------------------------------------
New York Times -lehdessä June 25, 2005 Gardiner Harris ja Anahad
O'Connor artikkelissaan
" On Autism's Cause, It's Parents vs. Research"

http://www.nytimes.com/2005/06/25/science/25autism.html?
(tarvii rekisteröityä)

kirjoittavat miten Amerikan organisaatioiden NIH, FDA, CDC
vakuutuksista ja todisteista huolimatta autistien vanhemmat eivät
usko lukuisia tutkimuksia vaan syyttävät autismista
elohopeamyrkytystä, rokotteiden elohopeapitoista säilytysainetta
engl. "thimerosal", vaikka elohopeaa on(oli) niissä ilmeisesti
vähemmän kuin tonnikalavoileivässä. Viime kuukausina asiasta on
noussut melkein myrsky, kansallinen joukkoliike, kokosivun
mainosilmoituksia sanomalehdissä ja mukaan on tullut poliitikkoja :

[-----------
...
"The Centers for Disease Control and Prevention, the Food and Drug
Administration, the Institute of Medicine, the World Health
Organization and the American Academy of Pediatrics have all largely
dismissed the notion that thimerosal causes or contributes to
autism. Five major studies have found no link.

Yet despite all evidence to the contrary, the number of parents who
blame thimerosal for their children's autism has only increased. And
in recent months, these parents have used their numbers, their
passion and their organizing skills to become a potent national
force. The issue has become one of the most fractious and divisive
in pediatric medicine.

"This is like nothing I've ever seen before," Dr. Melinda Wharton,
deputy director of the National Immunization Program, told a
gathering of immunization officials in Washington in March. "It's an
era where it appears that science isn't enough."

Parents have filed more than 4,800 lawsuits - 200 from February to
April alone - pushed for state and federal legislation banning
thimerosal and taken out full-page advertisements in major
newspapers. They have also gained the support of politicians,
including Senator Joseph I. Lieberman, Democrat of Connecticut, and
Representatives Dan Burton, Republican of Indiana, and Dave Weldon,
Republican of Florida. And Robert F. Kennedy Jr. wrote an article in
the June 16 issue of Rolling Stone magazine arguing that most
studies of the issue are flawed and that public health officials are
conspiring with drug makers to cover up the damage caused by
thimerosal. "
----------]

Webbisivuilla sadat tohtorit myy hoitoja ja
lääkkeitä "elohopeamyrkytystä" vastaan - vanhemmat syöttävät
lapsilleen kelaatteja, lisäaineita, panevat tiukalle dieetille tai
saunottavat 160 F:ssä tai laskevat verta..

Tilanne on kärjistynyt viime kuukausina, Atlantan
tartuntatautikeskuksen on täytynyt ottaa yhteyttä FBI:hin ja nostaa
turvallisuustasoa, vihaisten emailien ja uhkaussoittojen takia:

[-------------------------
"In recent months, the fight over thimerosal has become even more
bitter. In response to a barrage of threatening letters and phone
calls, the centers for disease control has increased security and
instructed employees on safety issues, including how to respond if
pies are thrown in their faces. One vaccine expert at the centers
wrote in an internal e-mail message that she felt safer working at a
malaria field station in Kenya than she did at the agency's offices
in Atlanta."
...
...
"In response to the threats, C.D.C. officials have contacted the
Federal Bureau of Investigation and heightened security at the
disease control centers. Some officials said that the threats had
led them to look for other jobs."

--------------------------]

Kiistämättä autismidiagnoosit on kasvaneet kovasti viime vuosina:
vielä 1980-luvulla 1:10000 nyt v. 2003 1:166 syntyneistä. Mutta
kukaan ei tiedä syytä, sensijaan viisi tutkimusta on poistanut
thimerosal-syy listalta. Ja tätä vanhemmat ei halua uskoa.
2001 aine poistettiin lastenrokotteista, Ruotsissa, Tanskassa ja
Kanadassa se poistettiin jo 1990-luvulla, silti autismimäärät ei
siellä ole vähentyneet, Tanskassa jopa noussut:
[------------
"Another study examined the records of 467,450 Danish children born
from 1990 to 1996. It found that after 1992, when the country's only
thimerosal-containing vaccine was replaced by one free of the
preservative, autism rates rose rather than fell."
--------------]
Salaliittoteoriat rehottaa ja terveysviranomaisia syytetään
peittelystä. Vanhempien "anti-thimerosal"-kampanja on saanut jotkut
luopumaan kokonaan rokotteista altistaen lapset tuhkarokon ja polion
riskeille.

[-----------
"It's really terrifying, the scientific illiteracy that supports
these suspicions," said Dr. Marie McCormick, chairwoman of an
Institute of Medicine panel that examined the controversy in
February 2004.
------------]
Kommunikaatiossa viranomaiset tuntuvat voimattomilta:
[-----------------
"It doesn't seem to matter what the studies and the data show," said
Ms. Ehresmann, the Minnesota immunization official. "And that's
really scary for us because if science doesn't count, how do we make
decisions? How do we communicate with parents?"
-----------------]

Vierailija

Tiomersaalista tiedän sattumalta, se on ainut , mille olen allerginen. Se tuli aikoinaan piilolinssien säilytysnesteestä. Rokotukset olen hakenut erikoispoliklinikalta, hakkaavat samantien kaikki tarvittavat yhdellä kertaa.

Tuo kertomasi on sitä ameriikkalaista hysteriaa yhdistettynä rahanhimoon, saatais muhkeat korvaukset, jos A. olisi lääketehtaiden aiheuttama.

Britit puolestaan hysterisoivat MPR-rokotteesta, joka nyt on myös osoittautunut täysin viattomaksi.

Autismin perimmäinen syy on tuntematon. Jonkin verran perimällä on osuutta asiaan, mutta ei suoraviivaisesti. Vanhemmat tai äiti odotusaikanaan eivät ole nykytiedon mukaan mitenkään aiheuttaneet tämän aivorakennepoikkeaman syntyyn, se on vaan sattuman julma isku.

Esiintyvyyden lisääntyminen johtuu paremmasta diagnostiikasta, mikä on täysin lapsen ja koko perheen etujen mukaista. Mitä nuorempana dgn saadaan, sitä varhaisemmin voidaan kuntoutus aloittaa.

Myös kuntoutusmenetelmät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittyneet huimasti. On oletettavaa,e ttä nämä sinun ja minun pienet rakkaat saavat paljon paremman tulevaisuuden kuin tämän hetken aikuiset autistit.

Autismi on yksi ihmisen ominaisuus, ympäristölleen kovin työläs. Myös heistä voi kasvaa tuetusti selviäviä, elämästä nauttivia aikuisia.

Tulevaisuus siis näyttää hyvältä.

Kuulutteko muuten autismiyhdistykseen?

Mummo

Vierailija

Kuulun kyllä, yritän kasata jotakin taapelia tietopakettia Hgin autismiyhdistyksen jäsenkirjettä varten elokuun loppuun.

Jos saan takertua pikkuasioihin, niin filosofisella kannalla en ole koskaan ymmärtänyt sanaa "sattuma". Minusta sattuma on termi sellaiselle jota emme täysin ymmärrä.

Okei, minä voin törmätä Kauppatorilla "sattumalta" torpedoon joka perii velipoikani saatavia, kuten tämä tuore rosistapaus täällä Helsingissä. Mutta jos tuntisin kaikki tuohon törmäämiseen johtaneet olosuhteet, ilmanpaineesta alkaen, ei se enää näyttäisikään niin sattumalta.
---
Myös tutkimus joka nosti tämän etiologia-epäilyn esiin, oli niin ikään 'tieteellinen' tutkimus. Saattoi olla huonossa tiedelehdessä, mutta ainakin sitä mainostettiin näyttävästi ei niin vähänkään aikaa sitten.

Suomessahan on maailman johtava autismineurologian tutkija. Hän on ainoa suomalainen nainen Yhdysvaltain tiedeakatemiassa, TKK:n Riitta Hari. Itse asiassa kolmesta muusta "suomalaisesta" NAS:sissa kukaan muu ei taida pitää hallussaan suomen kansalaisuutta.

Autismin etiologiaa ei tiedetä. Tämä evolutionismin popularisoija medialääkäri Palo esitti aivan hiljan julkisuudessa vanhaa ja väärää "tieteellistä" käsitystä autismista tunteiden "puutostilana" (vai skitsofrenian muotona? se oli vanhempi teoria.) Varhaisin oli käsitys näiden lasten äideistä, jotka eivät olleet kiintyneet ko. lapsiinsa. Kuvitelkaa miten siinä syyllistettiin äitejä vuosikymmenet, kaikki tieteen nimissä. Näihin vanhentuneisiin teorioihin nähden omaisten suuttumus on ymmärrettävää ainakin vanhemmissa polvissa. Pääsyy lienee opportunismi lakituvassa koska Suomessa sakot menevät oikeusistuimelle ja ovat suhteessa syyllisyyteen ja vahinkoon - Jenkkilässä sakot saa itse ja summa on suhteessa firman kokoon.

Suomessakin kuka tahansa saisi haastaa Nokian, ei siinä mitään. Kynnyksen tekee korkeaksi valitus joka ainoaan oikeusasteeseen ja häviäjän maksamat vastapuolen oikeuskulut. Ja ne ovat hirvittävän kovat Nokian lakimiesten ollessa kyseessä... Eli ei varmasti ole täydellinen meikäläinenkään systeemi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat