Poincarén konjektuurin nurinkurinen matematiikka

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

OIKEA MATEMATIIKKAHAN on sitä, että ryppyotsaiset vakavat tosi miehet ja naiset ratkaisevat tiedettyä ongelmaa. Heille tämä tehtävä ei ole tarkoitettu. Ongelmaa nimittäin ei tiedetä. Sen sijaan ratkaisuja on lupa luntata niin paljon kuin vain kykenee.

TUNNISTAMINEN. Jo itse sanahan on oikeaan matematiikkaan NURINKURINEN. Oikeassa matematiikassahan on tunnistaminen ennalta suoritettu, on olettamus, josta voi ja pitää aloittaa. Matematiikan välineitä ja työtapaa käyttäen päästään ratkaisuun tai sitten ei. Tässä tapauksessa valmiina onkin ratkaisu tai todistus eli todistuskappale. Mikä on olettamus, sitä ei tiedetä. Ja esitettäviä väitteitä tai ongelmamahdollisuksia on useita.

Oikeassa matematikassa tunnistamisen lähtökohta on kuva, josta johdetaan tunnistamiseen algoritmeja. Tässä meillä onkin algoritmit eli ohjeet, joita käyttäen on syntynyt oletuskuva. Tunnistamisen kohde aiheuttaa algoritmeja, ja näiden tuote on joko oletuskuva tai sitten ei.

Kun oikeassa matematiikassa työ on tehty, pöytä on puhdas, ja tulosta sovelletaan suureen ja pieneen. Tästä me nyt alamme, puhtaasta pöydästä, jossa on osioita sekä suureen että pieneen. Se on avoin tyhjä pöytä eli kenttä, johon käymme sijoittamaan ratkaisun tekijöitä.

Työn lopussa on tarkastelu. Tästä me työn aloitamme. Tunnistaminen on mahdollista, jo tunnistajalla on hallussaan rajallinen joukko tunnistamisen tekijöitä, okoot a,b,c jne. Niille on jokin järjestys eli hierarkia, jonka kirjoitamme vaika A,B,C jne. Näemme, että tunnistaminen on myös suhde.Tunnistajien on oltava tiedollisessa suhteessa tunnistettavaan kohteeseensa, omattava siitä informaatiota eli muotoutettua.

Edellytystensä puitteissa tunnistajat käyvät sijoittamaan puhtaaseen avoimeen pöytään perustekijöitä. Ne ovat tunnistamisen materiaali eli
aines. oletuskuvan tuotamiseksi. Materiaalin aitous, se työn perusta, sen A ja O.

Aines, aine, ilmnee erit tavoin, myös epäaito. Ilmnenemisen tekijäöt ovat työn toien tärkeä perustekijä. Yleisesti olen todennmut, että aien ilmnee vain liikkeenään. Tästä aistivat havainnoijat ottavat otteita eli paloja ja käsittelevät nitä informaationa eli muotoutettuna. Ja vastaavasti myös aines ja sen materiaali pitää järjestää muotoon in formation.

Joukot, niiden luominen on materiaalin korkeampi aste. Ja ne ilmenevät myös. Eli tässä alamme kehän uudestaan, mutta toiselta tasolta. ja jatkaa voimme usenanakin kehänä. Riippuu tapauksesta.

Löydämme suhteita s1,s2,s3, jne. Löydämme tapahtumakulkuja p1, p2,p3, ja näille subjekteja S1.S2,S3. Ja eri tavoin muodostuu kuva objektista O, jossa puolestaan on osioita o1,o2, o3, jne.

Työn lopussa siis on useita eri väitteitä ja tehtävän asetteluja, ja on löydetty yksi oikea olettamus, tai sitten ei. Jos työ tarttuu kiinni, pitää kelata lopppuun päin. Tai osoittautuu, että tarvittavia tunnistamisen tekijöitä ei olekaan riittävästi, tai ainakaan ne eivät ole vaadittavassa järjestyksessä.

Sivut

Kommentit (42)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Nyt ei kyllä mene pätkääkään jakeluun. Tarkoitatko että tiedetään ratkaisu mutta ei itse ongelmaa? Siis olisi vaikka luku 2, muttei tiedetä kuinka tai mistä se on saatu. Tähän nyt löytyisi usetakin eri "ongelmia", mistä ratkaisun saisi. En niitä nyt kuitenkaan luettele, ennenkuin tarkoituksesi minulle enemmän selviää.

Lierikki Riikonen

Vierailija

Oikea matematiikka teorioineen, tuloksineen, menetelmineen valmis ratkaisemaan esitetyt ongelmat olevien oletusten perustalta. Vaan ei aina tiedetä, mikä on oletus, mikä on ongelma. Ahtaimmassa arjessa kyllä tiedetään, miten lukuun 2 päästiin. Sen sijaann kehittyneessä tieteessä asia on monimutkainen, änkyrä Jaakko Laakso ennen sanoi, että komplisoitunut.

NURINKURINEN MATEMATIIKKA TÄYDENTÄÄ OIKEAA LÖYTÄEN SILLE
ONGELMAT JA NIIDEN EHDOT ELI OLETTAMUKSET. Ja näin oikea matematiikka pystyy jatkamaan työtään. Tässä puhuttiin etenemisestä ongelmaan ja olettamuksen lopusta päin tarkasteluista, ratkaisuista, todistuksista. Tämähän kuitenkin on vain ongelmien ja niiden ehtojen löytämistä varten. Kun se on tehty, siitähän alkaa oikean matematiikan
ratkaisu-, todistus- ja tarkastelutyö.

Myös käytännölle tunnistamisella ja nurnkurisella matematiikalla on tärkeä merkitys. Tunnetaan reaalimatematikka, laskuohjeet ja mallitapaukset. Tämän välineistön käyttämiseksi kohteet on tunnistettava. Käytäntökin on jo osin varsin monimutkaista.

Matematiikan logiikka, jonka mukaan ratkaisut ja todistukset etenevät johdonmukaisesti. Nyt kuvaan asetammekin NURINKURISEN LOGIIKAN, jossa edetään ihan käännetyssä järjestyksessä, ratkaisutkin voivat olla oikean logiikan kannalta ihan nurinkurisia. Nurinkurinen logiikka näyttää ne polut, joita kuljetaan, kun oikea logiikka ei toimi.

Vierailija

Vaan käsitätkö Arkos tämän matemaattisesti?

Valovuoden pituinen alus liikkuu tasaisella nopeudella lähes valonnopeudella.

Valovuoden pituisen aluksen aikaa kuluu yksi sekunti meidän vuodessa.

Valovuoden pituisen aluksen sisällä on valosekunnin ptuinen alus, joka liikkuu valovuoden pituisen aluksen sisällä kohti sen perää lehes valonnopeudella, niin että valosekunnin ptuisen aluksen aikaa kuluu yksi sekunti valovuoden pituisen aluksen vuodessa.

Kuitenkin valosekunnin pituinen alus pysyy paikoillaan suhteessa meihin.

Suhteellisuusteorian mukaan kaikki koetaan normaalisti valovuoden pituisen aluksen sisällä ja näin valosekunnin pituisen aluksen matkustajat ovat vanhentuneet vain yhden sekunnin valovuoden pituisen aluksen vuodessa.

Toisaalta taas valovuoden pituisen aluksen matkustajat ovat vanhentuneet vain yhden sekunnin meidän vuodessa.

Silti valosekunnin pituinen alus on pysynyt paikoillaan suhteessa meihin koko oma liikkeensä ajan ja näin heidän aikanasa on edennyt samassa tahdissa koko sen ajan mitä valosekunnin pituinen alus on liikkunut valovuoden pituisen aluksen sisällä kohti sen perää.

??????

On tämä suhteellisuusteorian valon vakio niin epäloogisen ruman monimutkaista, että ei sille viitsi edes ottaa pontikkaa.

;):)

Vierailija

Valon nopeudella ei liiku varsinainen aine, vaan hyytyneet fotonikiteet. Valovuoeen mittainen säde kyllä teoriasa on mahdollinen. Minkään säteen sisässä ei liiku kohti säteen perää. Säde kyllä voi ohittaa paikallaan pysyvää, joka vanhenee ihan normaaliin tahtiin.

Vierailija

Tunnistamisesta käsitän tässä olleen kyse, ja ehdotin siis ratkaisua
nurinkurisen matematiikan kautta, lähtien siis tarkastelusta, lähtien käytettävuissä olevista tunnistamisen tekijöistä.

Nyt tulin ajatelleeksi suhteellisuusteoriaa. Ei sellaisenaan, Einsteinin teorian on ideaalinen, sen sijaan tunnistaminen on aineisen maailman ongelma. Vaan jos muuttaisimme hieman, muuntaisimme suhteellsuusteorian aineen suhteiden teoriaksi. Ja tämän sitten asettaisimme olettamukseksi oikeaoppista matemaattista ratkaisua varten.

Näin se suunnilleen alkaa. On kaksi ainemuotoa, perusainemassan eli myös newtonilainen, jonka energia noudattaa kaavaa E=½v^2, suurin piirtein, jossa muiodossa nopeus siis on pieni. Ja sitten yksilöhiukkasten eli einsteinilainen ainemuoto, jossa energia noudattaa kaavaa E=mc^2.
Perusmassa eli newtonilainen puolestaan jakaantuu kolmeen olotilaan
molekyyliaine, plasma eli atomiaine, ja tiheämassa. Ja näistä erityisesti molekyyliaineella on olomuofot kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen.

Yksilöhiukkasainetta ovat sm-hiukkaset ja fotonit, jotka sisäisesti ovat hyytneet 0-tilaan, ja joiden vakionopeus on valon. Fotonit, pääosin jonoliittohiukkaset, puolestaan jakaantuvat jonon ja sädejakson mukana alalajeihin. Antifotonit, vetovoiman välittäjät, puolestaan ovat nurinkurisia fotoneja, jotka eivät valota, anna energiaa,vaan mieluummin riistävät energiaa. Atomitiloissa puolestaan on normaalinopeutta lähellä olevia yksilöhiukkasia.

Asetamme nuo molemmat ainemuodot suhtesiin sekä omien muotojensa kesken että kesknään, sekä pienessä että hyvin suuressa. Ja tämän asetamme sitten olettamukseksi tunnistamisprobleemaan. Nyt pitäisi ratkaisun onnistua, ihan oikeaoppisesti.

Tarkastelua. Suhteiden teoria aineisesti ja tunistamiongelma ovat kaksi yhteen kuuluvaa asiaa, yhdessä avain kaikkeuden, sekä pienen että suuren, käsittämiseen.

Vierailija

Ongelmaa on käsitellyt myös Rantsu, yllättävästi aiheesa mielenterveysongelmissa, tai sieltä sen löysin. Hänen allekirjoitus-tunnuksensa Matemaattinen, viitteellinen äärettömyys on kuin maalaus maailmankaikkeudesta. Aseta tälle olettajmukseksi reaaliset aineen suhteet.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
E=tila
On tämä suhteellisuusteorian valon vakio niin epäloogisen ruman monimutkaista, että ei sille viitsi edes ottaa pontikkaa.

;):)

Niinhän se on, kun tarkastellaan sitä vain yhden ns. absoluuttisen koordinaatiston mukaan. Eri nopeudella liikkuvat havaitsijat siirtyvät eri aikaan. Aika ja paikka ovat yhtä tärkeitä suhteellisuusteoriassa. Tämän pätee myös ajan ja paikan muutokseen: mitä nopeammin havaitsija vaihtaa paikkaa, sitä enemmän hänen aikansakin on muuttunut. (ei siis hidastunut!)

Hän on siis toisessa inertiaalikoordinaatistossa.

Tuo sinun semanttinen teatterisi ei tule koskan kaatamaan valon vakioisuutta; siihen tarvitaan matematiikkaa.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija

Myös me vaihdamme paikkaa koko ajan.

Vaan, jos alamme liikkua ja lähestymme valonnopeutta, niin silloin kohtaamme edestäpäin koko ajan nopeammin ja nopeammin energia-aaltoja kuten valoa ja se vaikuttaa meidän paikan vaihtamiseemme hidastavasti.

Eli kun vaihdamme paikkaa konkreettisesti, niin mitä nopeammin liikumme, sitä hitaammin vajoamme syvemmälle syvemmälle kaikkeuteen.

Vaan entäpä jos aluksen perällä, jota kohti takaa päin tulee koko ajan hitaammin ja hitaammin energia-aaltoja, vajoaminen nopeutuukin eli atomimme avautuisivat siellä nopeammin?

Osittain tuo toiminee, mutta eiköhän se alus kuitenkin muutu yhteiseksi energiakeskittymäksi, jonka avautuminen saman tiheyden omaavaksi tilaksi kestää sen jälkeen kauemmin kuin erittäinkin useasta erillisestä atomista eli energiakeskittymästä koostuvan vajoaminen/paikan vaihtaminen siihen tilaan, joka on saman tiheyden omaavaa.

;):)

Vierailija
E=tila
Myös me vaihdamme paikkaa koko ajan.

Vaan, jos alamme liikkua ja lähestymme valonnopeutta, niin silloin kohtaamme edestäpäin koko ajan nopeammin ja nopeammin energia-aaltoja kuten valoa ja se vaikuttaa meidän paikan vaihtamiseemme hidastavasti.

Eli kun vaihdamme paikkaa konkreettisesti, niin mitä nopeammin liikumme, sitä hitaammin vajoamme syvemmälle syvemmälle kaikkeuteen.

Vaan entäpä jos aluksen perällä, jota kohti takaa päin tulee koko ajan hitaammin ja hitaammin energia-aaltoja, vajoaminen nopeutuukin eli atomimme avautuisivat siellä nopeammin?

Osittain tuo toiminee, mutta eiköhän se alus kuitenkin muutu yhteiseksi energiakeskittymäksi, jonka avautuminen saman tiheyden omaavaksi tilaksi kestää sen jälkeen kauemmin kuin erittäinkin useasta erillisestä atomista eli energiakeskittymästä koostuvan vajoaminen/paikan vaihtaminen siihen tilaan, joka on saman tiheyden omaavaa.

:);):)

Epäilemättä vaihdamme paikkaa koko ajan, myös 300 km/s avaruudessa liikkuvan maapallon mukana. Liikkeen tekijät siinä kiertonopeus Auringon ympäri, aurinkokunnan liike Linnunradan suhteen, ja Linnunradan like avaruudessa.

Mutta tuosta jo näemme, että ME liikumme kaukana valon nopeudesta.
Luullakseni tämä maapallon liike avaruudessa on varsin tavanomainen.
Valon nopeutta on nimenomaan valon, yleensä siis fotoninen, ynnä vetovoiman nopeus. Ja E=tilan eli Jukterin viestin lopuosasta poimin epäilyksen, että ei hänenkään mielestään alus tuolla hänen kuvittelemallaan nopeudella edes pysyisi koossa. Kylläkin atomiaineesta elektronit eli sähkät, hajomatta, voivat kiihtyä varsin suuriin nopeuksiin.
Vapaina, eivät atomeissa, joissa se on jotakin 10 metrin/s luokkaa.

Vierailija

Niin, avaruusaluksessahan on huomattavasti vähemmän laajenevia atomeja eli energiakeskittymiä kuin tähdissä

ja näin avaruusaluksessa ei tapahdu esim. fuusiota, eikä avaruusaluksen atomeista synny timantteja.

Mutta, jos alus kiihdyttää sopivaan nopeuteen, voinee sen etuosan hiiliatomeista kenties syntyä timantteja.

Ja vielä nopeampaan vauhtiin päästessään, aluksen atomeista syntynee plasmaa eli se muuttuu yhtenäiseksi energiakeskittymäksi,

josta voi syntyä uusia atomeja eli erillisiä energiakeskittymiä,

jos tuo yhtenäinen energiakeskittymä alkaa kohdata vastaan tulevia energia-aaltoja hitaammin,

jolloin tuossa energiakeskittymässä oleva energia pääsee avautumaan tasaisesti ja välillä kohdatessaan vastaan tulevan energia-aallon

tuo tasaisesti avautuva energia käpertyy hankauksen takia osittain tiheämpään ja tiheämpään käpertyvän energian vieressä oleva pääsee laajenemaan eli muuttumaan vielä vähemmän tiheäksi jne.

;):)

Vierailija

Atomin aine, nukleonit ja elektronit, ei suinkaan halua laajeta, sillä se merkitsisi täsmäkokoisille hiukkasille hajoamista. Keino torjua laajeneminen on säteily, fotonit. Näinpä atomin hiukkasosat eivät laajenekaan, vaan pysyvät täsmäkoossa. Sen sijaan ympärillä oleva atomitila voi laajeta, Vaan voi se kutistuakin. Tiheämassassa sitä ei juurikaan ole. Ydinhiukaset ja elektronit ovat vieri vieressä.

Suurimmat ainemassan nopeudet lie havaittu " neutronitähdistä". Läpimitta
luokkaa 2o km, kehä siis 125 km, pyörähdyksiä jopa muutama kymmenen sekunnissa, nopeus muutama tuhat km/s. Voipa sanoa, että ne jäähdyttääkseen säteilevät, eli kuin hikoilevat. Samalla nopeus hidastuu.

Nopeuden kasvaessa jakamattomat laajenevat. Tämä on hankala ydinhiukkaislel, jossa ne ovat vieri vieressä. Elektronin tilavuus saattaa olla sama kuin ydinhiukkasen, mutta massa vain 1/1837 siitä. Siten elektronin rakenne on joustavampi, se kestää suuriakin nopeuksia, ihan valon nopeuden lähirajalle.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä4705
Liittynyt26.3.2005
derz
E=tila
On tämä suhteellisuusteorian valon vakio niin epäloogisen ruman monimutkaista, että ei sille viitsi edes ottaa pontikkaa.

;):)




Niinhän se on, kun tarkastellaan sitä vain yhden ns. absoluuttisen koordinaatiston mukaan. Eri nopeudella liikkuvat havaitsijat siirtyvät eri aikaan. Aika ja paikka ovat yhtä tärkeitä suhteellisuusteoriassa. Tämän pätee myös ajan ja paikan muutokseen: mitä nopeammin havaitsija vaihtaa paikkaa, sitä enemmän hänen aikansakin on muuttunut. (ei siis hidastunut!)

Hän on siis toisessa inertiaalikoordinaatistossa.

Tuo sinun semanttinen teatterisi ei tule koskan kaatamaan valon vakioisuutta; siihen tarvitaan matematiikkaa.

Itseasiassa suhteellisuusteoria sanoo, että JOKAINEN maailmankaikkeuden kappale liikkuu valon nopeudella. Silloin tämä nopeus vain on käsitettävä vektorisuureena. Toinen osoittaa nopeuden ajan suuntaan, toinen avaruuden suuntaan. Simple. Absoluuttinen koordinaatisto ei tee kumpaakaan.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
E=tila
Vaan käsitätkö Arkos tämän matemaattisesti?
Valovuoden pituinen alus liikkuu tasaisella nopeudella lähes Valonnopeudella.
Valovuoden pituisen aluksen aikaa kuluu yksi sekunti meidän vuodessa.
Valovuoden pituisen aluksen sisällä on valosekunnin pituinen alus, joka liikkuu valovuoden pituisen aluksen sisällä kohti sen perää lähes valonnopeudella, niin että valosekunnin pituisen aluksen aikaa kuluu yksi sekunti valovuoden pituisen aluksen vuodessa.
Kuitenkin valosekunnin pituinen alus pysyy paikoillaan suhteessa meihin.
Suhteellisuusteorian mukaan kaikki koetaan normaalisti valovuoden pituisen aluksen sisällä ja näin valosekunnin pituisen aluksen matkustajat ovat vanhentuneet vain yhden sekunnin valovuoden pituisen aluksen vuodessa.
Toisaalta taas valovuoden pituisen aluksen matkustajat ovat vanhentuneet vain yhden sekunnin meidän vuodessa.
Silti valosekunnin pituinen alus on pysynyt paikoillaan suhteessa meihin koko oma liikkeensä ajan ja näin heidän aikansa on edennyt samassa tahdissa koko sen ajan mitä valosekunnin pituinen alus on liikkunut valovuoden pituisen aluksen sisällä kohti sen perää.
On tämä suhteellisuusteorian valon vakio niin epäloogisen ruman monimutkaista, että ei sille viitsi edes ottaa pontikkaa.

No niin eikös tämä asia käyty jo läpi? Jos valovuoden mittainen alus liikkuu maapallolta käsin katsottuna ~299792458 m (mikä on valon kulkema matka sekunnissa) niin alukselta kuluu tuon matkan taittamiseen noin yksi sekunti. Jos jokin kappale on maapallon suhteen levossa näkee myös se tuon aluksen kulkevan matkan ~299789458 m yhdessä sekunnissa. Toisin sanoen kauanko "pienellä aluksella", joka on maan suhteen levossa, aikaa maksimissaan kiihdyttää takaisin tämän "valovuoden mittaisen aluksen" kanssa samaan nopeuteen, ettei se törmää "valovuoden mittaisen aluksen" perään omasta sekä maassa olevan tarkkailijan mielestä?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

En tiedä miksi nimimerkki ArKos itse on liittänyt otsikkoon sanat Poincarén konjektuuri, kun hän oikeasti selittää jotain aivan muuta lähinnä jonkinlaista inverssiongelmaa.
Poincarén konjektuurilla ei ole tekstin kanssa mitään tekemistä. Ehkäpä jossain on ollut uutinen tästä konjektuurista, joka on vihdoinkin ratkaistu.

Noin 100 vuotta sitten Poincaré esitti arvauksen, että jokainen rajoitettu ja yhdesti yhtenäinen 3-ulotteinen avaruus, jonka sisässä mielivaltainen suljettu lenkki voidaan jatkuvasti supistaa pisteeksi on topologisessa mielessä samanarvoinen kolmipallon S^3 (neliulotteisen pallon kolmiulotteinen pinta) noin suurinpiirtein sanottuna.
Topologia on alkeellista geometriaa, jossa ei etäisyydet eivät merkitse mitään, ainoastaan muodot. Niinpä kuopalla oleva potkupallo, josta on ilmat poissa vastaa topologisesti (on homeomorfinen) säännöllistä kaksiulotteista pallonpintaa S^2. Tavallinen pallopinta S^2 on yhdesti yhtenäinen, koska siinä jokainen suljettu lenkki voidaan kutistaa pisteeksi. Topologisesti munkkirinkilän pinta on toista maata. Siihen voidaan tehdä kolmenlaisia suljettuja lenkkejä: pituussuuntaan ympäri ja poikittain ympäri. Kumpiakaan lenkkejä ei voi supistaa pisteeksi tai muuntaa toisikseen poistumatta pinnasta. Sitten vielä lenkkejä, jotka voidaan supistaa pisteiksi.

Joissain avaruusmalleissa avaruus on äärellinen ja S^3. Jos tähän avaruuteen syntyy (ulkopuolisia) madonreikiä, niin se ei enää ole topologisesti S^3.

Tällä lisäyksellä on tuskin mitään merkitystä käytävään metakeskusteluun, mutta selitän nyt kuitenkin.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
Tep
Topologisesti munkkirinkilän pinta on toista maata. Siihen voidaan tehdä kolmenlaisia suljettuja lenkkejä: pituussuuntaan ympäri ja poikittain ympäri. Kumpiakaan lenkkejä ei voi supistaa pisteeksi tai muuntaa toisikseen poistumatta pinnasta. Sitten vielä lenkkejä, jotka voidaan supistaa pisteiksi.

Siis mitä nyt tarkalleen ottaen tarkoitat? Ymmärtääkseni topologiassa nimenomaan voidaan munkkirinkilän tilavuus vetää nollaan. Aivan samoin kuin syntyvän renkaan.

Ja eikös tämä "nolla" ole tässä nimenomaan Planckin vakio?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat