Kvanttifysiikan selitys ympäristömme monimuotoisuudelle

Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Ympäristömme koostuu molekyyleistä, jotka rakentuvat erilaisista atomeista. Luonnossa atomeja on alle sata lajia, mutta ne ovat kaikki erilaisia. Niistä voi rakentaa hyvin monenlaisia molekyylejä. Elävän ympäristömme rakentuu vain muutamasta atomilajista: hiilestä, vedystä, hapesta ja typestä pääosin.
Tiedämme, että atomit koostuvat kolmesta hiukkastyypistä: ydin protoneista ja neutroneista ja kuori elektroneista.
Miksi sitten esim. hiili, jossa on 6 elektronia eroaa reilusti typpiatomista (7 elektronia)?
Vastaus löytyy kvanttifysiikasta ja se on: Paulin kieltosääntö: Kaksi tai useampaa fermionia kuten elektronia ei voi olla samassa kvanttitilassa.
Kvanttifysiikan mukaan hiukkaset jakaantuvat kahteen ryhmään: fermioneihin ja bosoneihin.

Selitin nämä 2 ryhmää aiemmassa keskustelussa Aineen seitsemäs olomuoto, josta lainaus

Kvanttifysiikan mukaan hiukkaset voidaan jakaa fermioneihin ja bosoneihin. Bosonit ovat kvanttimaailman laumahiukkasia, jotka voivat olla samassa kvanttitilassa samalla paikalla. Fermionit puolestaan eivät siedä toisiaan samassa paikassa eli noudattavat Paulin kieltosääntöä.
Kvanttifysiikkaalinen selitys tälle laumakäyttäytymiselle on suoraviivainen: Kvanttifysikassa identtisiä hiukkasia ei voida mitenkään erottaa toisistaan (identtisillä hiukkasilla on kaikki kvanttiluvut samoja siis massa, varaus, spin,...). Niinpä identtisten hiukkasten aaltofunktio ei saa muuttua, jos siinä minkä tahansa kahden hiukkaset tiedot vaihdetaan keskenään eli aaltofunktion on oltava täysin symmetrinen hiukkasten vaihdoissa.
Yksi poikkeus voidaan sallia: aaltofunktion merkki saa vaihtua minkä tahansa kahden hiukkasen vaihdossa. Tämä ei muuta todennäköisyyksiä, jotka lasketaan aaltofunktion neliöstä. Tällöin aaltofunktio on täysin antisymmetrinen.

Symmetrinen aaltofunktio liittyy identtisiin bosoneihin ja antisymmetrinen fermioneihin. Fermioneilla spin-kvanttiluku on 1/2. 3/2, 5/2 jne ja bosoneilla kokonaislukuinen. Elektronin, protonin, neutronin spin on 1/2, fotonin 1.
Laser-valo on esimerkki identtisistä fotoneista (sama väri, sama suunta jne)
Jos kuvitellaan 2 identtistä elektronia samaan pisteeseen, niin niihin liittyvä aaltofunktio vaihtaa merkkiään, kun elektronit kuvitellaan vaihdetuiksi keskenään. Fysikaalisesti tässä vaihdossa ei tapahdu mitään muutosta. Samalla systeemillä on yhteisessä pisteessä 2 aaltofunktiota, jotka eroavat etumerkillä +-. Siispä aaltofunktion on hävittävä tässä pisteessä eli todennäköisyys kahdelle elektronille samassa pisteessä on 0. Tämä on Paulin kieltosääntö

Atomilla on positiivinen ydin ja sen ympärillä on joukko elektroneja. Schrödingerin yhtälöllä voidaan laskea periaatteessa elektronien energiatasot atomissa. Atomin kemian sanelee pääosin uloin elektroni. Atomi pystyy sen joissakin tilanteissa luovuttamaan tai sitten vastaanottamaan elektronin ensimmäiseen vapaaseen energiatilaan.

Elektronin fermioniluonne näkyy energiatilojen käytössä: Kussakin energiatilassa on vain yksi elektroni. Paulin kieltosäännön mukaan kaksi tai useampaa elektronia ei sovi samaan tilaan. Tämä on keskeinen havainto, jonka huomaa jos kuvittelee elektronin bosoniksi. Bosonit voivat olla samassa tilassa ja tietysti ne menisivät kaikki alimpaan energiatilaan. Bosoniset atomit olisivat kaikki enemmän tai vähemmän samankaltaisia ja muistuttaisia lähinnä vetyä. Olisi vain joukko vedynkaltaisia kaasuja. Eroja olisi vain painossa. Tähdet olisivat tylsiä kaasupalloja. Yksinkertainen olisi maailma. Ei mitään monimuotoisuutta tai elämää.
Mutta onneksi elektronit ovat fermioneja ja Paulin kieltosääntö toteutuu silmiemme edessä aineen monimuotoisuutena. Elektronit vartioivat reviirejään.

Sivut

Kommentit (91)

Vierailija

Ympäristömme Maassa kylläkin koostuu molekyyliaineesta, jonka alaolomuodot ovat kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen. Tämä ei kuitenkaan ole avaruudessa ainemassojen ainoa eikä edes vallitsevin olotila. Tähdet ovat plasmaa eli atomiainetta, ja jonkin verran niiden sinkoamana sitä on varsin tyhjässäkin avaruudessa. Tiheämassoissa puolestaan ei ole atomitilaa. Niistä puolestaan siirrymme ydinhiukkasiin ja elektrmeihin eli sähkiin, jotka ovat kuin pieniä siruja suurista tiheämassoista. Sieltä niiden alkuperä tuleekin. Tai kumpi olikaan ensin, muina vai kana. Kana, siis tiheämasa, toisaalta onhan syntynyt munista, siis atomiainesiruista.

Oikastaan voimme kirjoitotaa vielä neljännenkin olomuodon, vapaat JAKAMATTOMAT. Yksilöinä mutta vähäisellä nopeudella ne ovat atomitilassa se eetteri, jota huuhaat kuvittelvat olevan koko avaruuden.
Niiden välitykselleä tapahtuu myös Tepin mainitsema protonien ja elektronien vuorovaikutus, että sähkän rata on juuri tietty, se johtuu
yksilöjakamattomien kaarevasta radasta. Atomitiloissa ilmenevät myös ainene sähköiset ilmiöt. Kaksi muuta yksilöjakamattomien alaolomuotoa ovat jähmettymistä valon nopeuteen. Sm-hiukkaset ja fotonit.
Tätä olomuotoa ydinhiukkasten sisässä ovat myös ydinenergian gammakvantit. Antifotonit puolestaan ovat vetovoiman olomuoto.

Erinäiset erikoishiukkaset, kuten tuossa Tepin, ne ovat vain aineen värinästä johdettuja harhakuvia. Aineen perusta ovat JAKAMATTOMAT.
Jokaisella niistä on mekaaninen eli liikkeen kvanttinsa, ja siten ne ovat
myös energia-ilmiöiden ja kvanttilaskennan perusta. Juuri niiden mekaniikka on kvanttimekaniikka.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Atomien koko riippuu elektronin massasta ja varauksesta ja vielä Planckin vakiosta. Jos atomin elektroni vaihdetaan elektronin isoon veljeen myoniin saadaan paljon pienempikokoisia atomeja. Myoninen atomiaine on paljon tiheämpään pakattu ja siis hyvin painavaa. Myonin elinikä on kuitenkin vain runsas miljoonasosa sekuntia. Voidaan sanoa, että atomien suuri koko johtuu elektronin keveydestä.

Tähdet pysyvät kuumina ydinreaktioiden voimalla. Kuumuus luo vastapaineen gravitaatiolle, joka pyrkii luhistamaan tähden kasaan. Ydinpolttoaineen loppuminen tähden sisäosista johtaa tähden epätasapainoon. Tämän johdosta pienemmät tähdet kuten Aurinko luhistuvat noin Maan kokoisiksi, tiheiksi valkoisiksi kääpiöiksi . Tähden enemmän luhistumisen estää elektronikaasu. Elektronit noudattavat Paulin kieltosääntöä eli eivät suostu samaan tilaan. Elektronikaasuun syntyy tästä johtuen vastapaine, joka kasvaa, mitä lähemmäksi elektronit pusertuvat.
Valkoinen kääpiö on hyvä esimerkki Paulin kieltosäännön seurauksista.
Elektronikaasun paineenkestävyydellä on kuitenkin rajansa. Paineen kasvaessa elektronin energia kasvaa. Tällöin elektroni voi yhtyä protoniin ja syntyy protonia hieman raskaampi neutroni, kunhan energia riittää 1,3 MeV kynnyksen ylittämiseen.
Laskulla voidaan todeta, että jos tähden massa ylittää 1,4 auringon massan rajan tämä muutos tapahtuu.
Jos valkoisen kääpiön massaa kasvatetaan yli tuon rajan tapahtuu supernovaräjähdys valkoisen kääpiön luhistuessa. Luhistumisesta jää jäljelle neutronitähti, kooltaan muutama kymmenen kilometriä. Iso tähti luhistuu suoraan neutronitähdeksi tai mustaksi aukoksi.
Neutronitähden luhistumisen estää neutronikaasu, joka myös tottelee Paulin kieltosääntöä. Kvanttifysiikan oudot piirteet realisoituvat taivaalla.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
Tep
Kvanttifysiikan oudot piirteet realisoituvat taivaalla.

Tuo on sikäli jännää, että mustista aukkoja käsitellään periaatteessa samoilla laatu-määreillä kuin alkeishiukkasia, joita muistaakseni massa, varaus, spin, yms.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Fuusion ensi vaiheen tuote on raskas vety eöli deuterium, jossa
prtonin ohella on yksi neutroni. Ihmine oteuttaa fuusiota nhykyään yhdistäen kaksi deuteriujia helium 4ksi. Tähdessä seuraa protonin
liittyjisestä helium 3ea, ja tähän liittyen neutroni tulee heloium 4ää.

Kun Tep nyt sanoo, että neutronien syntyyn tarvitaan vähintään 1.4
aurinkoluokan massaa, hän on vain näin onnistunut kehittelemään Arlan aiempaa todistusta, jonka mukana ruskeissa kääpiöissä ei tapahdu fuusiota.
Tepin mukana ei auringossakaan, koska ei synny neutroneja.
Kysymys varsinkin on lämpötilasta. Ja asiahan sanotaan myös siten perustelleen, että auringon peruslämpötilassa noin kuusi miljoonaa astetta ei voi juurikana tpahtua fuusiota. Vastaus tuohon on se, että sähkönpurkaukset raskaiden aineiden rajalla nostavat lämpötilan niiden kohteissa 15 miljoonaan asteeseen, joka riittää aurinkoluokan tähden fuusioon. Ja niitä purkauksia, vaika paljon vähempiä, on jopa maan sisuksessa, jossa on arviolta sadan kilometrin läpimitainen vetytasku.

Kun Tep toisaalta sanoo, että auringon sisus romahtaa vedyn siitä loppuu, hän tulee samalal todisteneeksi väitettäni, että sisä- ja ulkovedyn välillä
on raskaan aineen kehä, joka estää ulkovedyn pääsyn sisälle.
Sama tavallaan ilmenee Maan tapauksessa. Tässä tapauksessa van rautassius on jotakin 7000 km paksu, sisävety siis vain sata kilometriä.

Yksi esimerkikki niistä värinänäharhakuvista on Tepin esittelemä myoni.
Tunnetuimpiahan ovat kvarkit.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005

Aineen kaikki ominaisuudet voidaan selittää kvanttifysiikalla. Tarkkojen ratkaisujen löytäminen on yleensä liian vaikeaa, mutta aikojen kuluessa on kehitetty erilaisia likiarvomenettelyjä.
Ennen etsittiin tietyntyyppistä ainetta yrityksen ja erehdyksen tietä kokeilemalla. Nykyään on jo menetelmiä ennakoida lopputulosta.
Kemiassa on luotu aikojen kuluessa nyrkkisääntöjä reaktioille ja sidoksille. Sidokset jaotellaan eri tyyppeihin. Eri tyypit ovat aina yksinkertaistuksia tarkemmasta kvanttifysikaalisesta selityksestä. Yksinkertaiset selitykset toimivat useimmiten ja ovat mukavia käytännössä.
Kvanttifysikaalinen selitys on kuitenkin aina taustalla. Kvanttikemia on kehittynyt tästä lähtökohdasta.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ArKos itse

Kun Tep nyt sanoo, että neutronien syntyyn tarvitaan vähintään 1.4
aurinkoluokan massaa, hän on vain näin onnistunut kehittelemään Arlan aiempaa todistusta, jonka mukana ruskeissa kääpiöissä ei tapahdu fuusiota.
Tepin mukana ei auringossakaan, koska ei synny neutroneja.

Mielenkiintoisesti generoitu väärinkäsitys. Tarkastelin tilannetta valkoisessa kääpiössä. Jos sen massaa kasvatetaan yli 1,4 Auringon massaa, niin sen kaikki protonit yhtyvät elektroneihin ja muuttuvat neutroneiksi. Auringon painetta ylläpitää reaktioista syntyvä paine, eikä elektronikaasu. Valkoisessa kääpiössä tiheys suuruusluokaltaan miljoonakertainen Aurinkoon verrattuna. Aivan eri tilanne.

ArKos itse

Kun Tep toisaalta sanoo, että auringon sisus romahtaa vedyn siitä loppuu, hän tulee samalal todisteneeksi väitettäni, että sisä- ja ulkovedyn välillä
on raskaan aineen kehä, joka estää ulkovedyn pääsyn sisälle.

Ei tue. Raskaan aineen kehä putoaisi ytimeen.

ArKos itse

Sama tavallaan ilmenee Maan tapauksessa. Tässä tapauksessa van rautassius on jotakin 7000 km paksu, sisävety siis vain sata kilometriä..

Ei ilmene

ArKos itse

Yksi esimerkikki niistä värinänäharhakuvista on Tepin esittelemä myoni.
Tunnetuimpiahan ovat kvarkit.

Myoneja saapuu jatkuvasti Maan pinnalle avaruussäteilyn seurauksena. Harhaa on jossain muualla.

Vierailija

Harhat ovat omissa aivoissasi, jotka noudattavat laitostieteen valta-aivoituksia. Minä sanon, että nuo kaikki erikosihiukkaset, siis kvarkit, myonit., bosonit jne., ovat vain aineen värinästä johdettuja harhakuvia.

Ainnee perusta on JAKAMATTOMISSA. Ja kun jokaisella niistä on oma mekaaninen eli liikkeen kvanttinsa, näin niissä on myös kvanttimekaniikan perusta.

Sotkuinen selitys aiheuttaa väärinkäsityksiä. Perustelusi oli niin ilmeisen samanlainen, jolla Arla on väittänyt, että ruskeissa kääpiöissä ei tapahdu fuusiota. Mutta kyseessä onkin siis valkoisten kääpiöiden raja laitostieteen nimikkeeseen " neutroitähdet". Ensinäkin, kyse on atomitilan romahduksesta tiheämassaksi, vaikka lie kolmeen aurinkomassaan saakka ei ilmene " mustana aukkona" ilmenevää pintaa. Toiseksi, teoriasi kukistuu siihen, että raskailla aineilla ei ole muutokseen neutroniksi edellyttämää vetyprotonin energiaa, lähtökohta suunnilleen on ydinnergiaton rauta. Siten tarkoittamasi massa ei oikeasti ole mikään neutronitähti, vaan neutroneita on korkeintaan raudan suhteessa.
Massan säteilystä päätellen niiden luku vähnee jatkuvasti.

Mustaa aukkoakaan ei oikeasti ole, vaan kyse on massan kuin nukleonimaisesta sidosvoimasta. Oliko ensin muna vaiko kana, eli oliko ensin nukleonit vaiko sidosvoimainen vähintään kolmen auringon tiheämassa?

Vierailija

Yhteyksistä jälleen, että voi perkele, mikä palsta. Piti korjata edellisen painovirheet, vaan palsta muni taas.

Maan sisuksen ulomman nosan ilmoitetaan olevan sulaa rautaa, ja sisemmän kerrtoaan olevan kiinteätä. Sen lämpötila on 6000 astetta.
Siinä lämpötilassa aine voi oolla vain plasmaa. Siis lähtökohtanaan kuin kaasua. Päinvastoin kuin molekyyliaine plasma voi olla joustavasti useammassakin noista olomuodoita kiinteä, nestemäinen ja kaasu yhtäaikaa.Kuten Aurinko. Sen kerrotaan olevan kaasupallo, mutta tiheys 5.4 kg/dm^3. Maan sisus siis on kiinteän oloista plasmaa.

Maan sisälämpö, sitä tulee satakertainen määr fissioon verrattuna, vaikka vain prosentti Auringosta saapuvasta. Ainoa selitys on Maan rautapalsman sisässä oleva noin sata kilometriä läpimitaltaan oleva vetykupla, ja sen fuusio on Maan sisälämmön ylivoimaisesti päälähde. Vrt. muut sisäplaneetat, niiden sisälämpö ei juurikaan poikkea pintalämmöstä, eikä niillä ole magneettikenttää, vaikkaki Marsilla on joskus saattanut olla, kuten sisälämpöäkin. Vetyplasman sähköisyys se myös aiheuttaa Maan magneeettikentän. Tämän napojen vaihtelut, jopa päinvastaisiksi, puolestaan johtuvat vetyplasman liikkeistä raudassa.

Tep, et lie koskaan kuullut, että suuren massan keskellä vetovoima =0?
Siten puristuskaan ei ole vahvinta juuri keskellä. Lisäksi raskaiden aineen renkaan muodostukseen sisävedyn ympärille vaikutti vinha pyöriminen
planeetan tai tähden syntyessä. Vieläkin pyörivät Maa, toki myös Mars,
ja Jupiter ja jopa Aurinko.

Sittenkin myös edellisen viestin painovirheet pääsin korjaamaan. Aika ja vaivaa kutienkin kului turhaan.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Tep
Elektronin fermioniluonne näkyy energiatilojen käytössä: Kussakin energiatilassa on vain yksi elektroni. Paulin kieltosäännön mukaan kaksi tai useampaa elektronia ei sovi samaan tilaan.

Oikeastaan samaan energiatilaan mahtuu kaksi elektronia, joilla on vastakkaiset spinit.

Oli pakko viilata vähän pilkkua.

∞ = ω^(1/Ω)

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
derz
Tep
Elektronin fermioniluonne näkyy energiatilojen käytössä: Kussakin energiatilassa on vain yksi elektroni. Paulin kieltosäännön mukaan kaksi tai useampaa elektronia ei sovi samaan tilaan.



Oikeastaan samaan energiatilaan mahtuu kaksi elektronia, joilla on vastakkaiset spinit.

Oli pakko viilata vähän pilkkua.

Kirjoittaessa huomasin tuon mahdollisuuden. mutta en tarkentanut kun tekstini oli jo muutenkin täynnä asiaa. Ajattelin, että jos joku huomauttaa niin saadaan siitäkin keskustelua, eikä tarvitse pitäytyä harhoihin.
Itse asiassa, jos kaksi elektronin tilaa eroaa vain spinin suunnalla, niin elektronit jo hieman karttavat toisiaan. Mitä vähäisempi vaikutus energiaan on kahden fermionin tilan välillä, sen suurempi on hylkimisvaikutus.

Vierailija

Piru periköön teidän ferminnekin. - Mitäs minä jokin aika sitten laskeskelin. Sm-fotonien jakso mikrosäteilyn rajalle hyvin luultavasti noudattaa elektronien kierron protonin ympäri jaksoa. Jos raja on aallonpituuden 3 cm tienoilla, jakso on 10 miljardia. Jakso on sama fotonisessakin säteilyssä aina UVn ylärajalle, vaan osahiukkasia on useita, ihan miljoonaan. Siitä tiheämpi jakso tulee syvyydestä, ei vain pinnasta. Atomitila on läpimitaltaa 10^-10 m suuunnilleen. Siten elektronin kulkunopeus radalla on luokkaa lähes 10 m. En tiedä, syntyykö fotonia edeltävä sykäys atomitilassa, vai itse elektronissa. Vetäytyminen taakse, jota vätetään havaitun, viittaisi, että itse elektronissa.

Sähkän verhonomiasuus, se tulee sen tiheästä pyörimisestä. Ja minulla on käsitys, että elektronien radat eivät ole atomissa sisäkkäin, vaan rinnakkain. Uloin rata, tärkeä kemian kannalta, on siis jommassa kummassa päässä.

Kun elektronmi eli sähkä pysyy radallaan atomitilaan nähden mahtavasta nopeudesta ja jaksosta huolimatta, se johtuu siitä, että JAKAMATTOMIEN
liike atomitilassa protonista, jatkava protoniin, on kaartavaa, eikä suoraa, kuten vetovoimassa. Erinäissä ilm,iöissä, kemian ja sähkön, elektroneja silti tule ja menee. Vaan kas, jos siis karkulainen sähkä asettuu atomiin.
JAKAMATTOMAT ohjaavat sen taas ihan täsmälleen oikealle radalleen.

Vierailija

Tarkennetaan elektromin atominopeuden käsitystä, se olisi protonitilasta johtaen luokkaa 3.14 m/s eli pii*m/s. Elektronilla ja protonillahan on myös yhteinen nopeus, Maan avaruusnopeus n. 300 km/s.

Elektronin massa on 1/1837 täyden protonin massasta. Vaan mikäpä olisi sen tilavuus ja pinta-ala? Se voisi olla jopa protonin tilavuus ja pinta-ala.
Näin selittyisi vaikutsvoimankin yhtäsuuruus. Elektronin sisärakenen olisi siis huokoisa, kun protonin läpitunkematon. Kaartavaa rataa kulkevat
JAKAMATTOMAT kulkevat elektronin läpi, kun protonin läpi vain niiden aiheuttama sykäys. Elektroni ottaisi vastaan etupäällään ja lähettäisi takapäällään. Kun välittäjän rata oletetaan kaarevaksi ja prtoni läpituntemattomaksi, eli elektroni vedäkään protonia itseään kohti, vaan työntää itseään kohti!

Jos elektronin läpi jakamattomien liike on yhdensuuntainen, se selittääkin, miksi neutroni on epäaktiivinen. Mitään ei pääse ulos, eikä täyteen neutroniin sisäänkään. Neutroni siis syntyy elektronin lässähtäessä lätyksi täyden protonin päälle. Kun on kuuma ja aine haurasta ja törmäysnopeudet suuria.

Sen sijaan neutronin, jollaisia Tepin ajatukst sitenkin noudattaen syntyy tiheämassoihin, kuoren alle mahtuu. Vaan täyttä neutronia ei se vedä, koska täydestä ei lähde mitään. Täydet siis pomppivat pois tiheämassan saadessa energiaa.

Tiheämassan valottomuus ja energiaveto selittyisi elektronikuoriominaisuudella.

Elektroni olettaen huokoiseksi viittasi siihen suuntaan, että fotoni
syntyy elektronissa, ja lähteeksin siitä. Sen sijaan saapuva fotoni luultavimmin iskisi protoniin.

Entä kieppuisiko protoni omaa ratkaansa kiertäen kuin elektronin ympäri?
Tällöin radan lapimkitta olisi n. 55 protonin läpimittaa? Aiempien havaintojen mukaan protonin läpimitta nähtiin jotain sitä luokkaa nykyisuin todettua suurempana.

Vierailija

Vaan, entäpä kun atomit jatkaessaan laajenemistaan saavatkin seuraavaksi Marsin muuttumaan kaasuplaneetaksi.

Marsissahan havaitaan jo melkoinen repeämä, joka tietysti johtuu siitä kun atomit laajenevat ja tuon alueen alla muita nopeammin.

Ja muutoksen yhteydessä Mars kiihdyttää vauhtiaan kaarevalla radalla poispäin auringosta sen verran, että se jättää loput kiviplaneetat suhteellisesti edelleen lähelle aurinkoa ja liittyy itse kaauplaneettoihin, jotka siis ovat suhteellisesti paljon kauempana.

Tokihan ne auringon atomitkin laajenevat, jolloin planeetat pysyvät suht koht yhtä kaukana auringosta, vaikka ikäänkuin liikkuvat kaarevalla radalla poispäin auringosta.

Ja osa tästä oli siis "UFOA", mutta osa taas Savolaista faktaa.

;):)

Vierailija
ArKos itse
Fuusion ensi vaiheen tuote on raskas vety eöli deuterium, jossa
prtonin ohella on yksi neutroni. Ihmine oteuttaa fuusiota nhykyään yhdistäen kaksi deuteriujia helium 4ksi. Tähdessä seuraa protonin
liittyjisestä helium 3ea, ja tähän liittyen neutroni tulee heloium 4ää.

Kun Tep nyt sanoo, että neutronien syntyyn tarvitaan vähintään 1.4
aurinkoluokan massaa, hän on vain näin onnistunut kehittelemään Arlan aiempaa todistusta, jonka mukana ruskeissa kääpiöissä ei tapahdu fuusiota.
Tepin mukana ei auringossakaan, koska ei synny neutroneja.
Kysymys varsinkin on lämpötilasta. Ja asiahan sanotaan myös siten perustelleen, että auringon peruslämpötilassa noin kuusi miljoonaa astetta ei voi juurikana tpahtua fuusiota. Vastaus tuohon on se, että sähkönpurkaukset raskaiden aineiden rajalla nostavat lämpötilan niiden kohteissa 15 miljoonaan asteeseen, joka riittää aurinkoluokan tähden fuusioon. Ja niitä purkauksia, vaika paljon vähempiä, on jopa maan sisuksessa, jossa on arviolta sadan kilometrin läpimitainen vetytasku.

Kun Tep toisaalta sanoo, että auringon sisus romahtaa vedyn siitä loppuu, hän tulee samalal todisteneeksi väitettäni, että sisä- ja ulkovedyn välillä
on raskaan aineen kehä, joka estää ulkovedyn pääsyn sisälle.
Sama tavallaan ilmenee Maan tapauksessa. Tässä tapauksessa van rautassius on jotakin 7000 km paksu, sisävety siis vain sata kilometriä.

Yksi esimerkikki niistä värinänäharhakuvista on Tepin esittelemä myoni.
Tunnetuimpiahan ovat kvarkit.

Kannattaisi perustaa kuvitelmat fysiikan lakien varaan,eikä keksiä niitä itse.
En minäkään varmaan joka asiassa ole oikeassa mutta on eri asia kuvitella asioita mitkä ovat mahdollisia kuin keksiä omasta päästään tarinoiden jatkoksi myös oma fysiikka,jolla ei juurikaan ole tekemistä todellisuuden kanssa.
Maapallon ytimessä ei varmasti ole mitään vetyä eikä auringossa voi olla mitään sisempää vety-ydintä.
Tarkasta tekstisi kirjoitusvirheiden varalta jos haluat että joku lukee niitä,usemmiten ne ovat aika työläitä lukea kun joutuu arvaamaan suurimman osan sanoista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat