Älytön Äärettömyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Yritä vapaasti kumota seuraavat väitteeni.

Mikään asia ei voi saavuttaa ääretöntä, ei edes lähestyä sitä.
-vaikka asia saisi täydennystä IKUISESTI

Joku ajattelee että täytyyhän esimerkiksi niin valtavan luvun kuin
10 potenssiin 80 olla jo lähellä äärettömyyttä mutta se ei ole sen lähempänä kuin luku 1.
Joka lisäyksenkin jälkeen, suuntana äärettömän suuri, luku olisi tarkka, äärellinen ja äärettömän kaukana äärettömyydestä vaikka lisäystä tapahtuisi loputtomasti.

On melko ahdasmielistä ajatella että maailmankaikkeuttamme suurempaa kokonaisuutta ei ole tai pienimmiksi maailmankaikkeuden "rakennuspalikoiksi" väitettyjä supersäikeitä pienempiä asioita ei ole.
Tuohon väliin mahtuva maailmankaikkeus sattuu vain olemaan ihmisen tajunnan "vankila".

Maailmankaikkeutemme on vain äärettömän pieni osa äärettömyyttä vaikka se olisi kuinka suljettu kokonaisuus fysiikan lakeineen.

Jos kykenet kuvittelemaan myös käsitteen äärettömän pieni, niin huomaat että jokainen mahdollinen kuviteltavissa oleva asia on sekä äärettömän suuri että äärettömän pieni.

Väitän että katsoit minne tahansa, edessäsi on myös sisempään "suuntaan"(äärettömän pieneen päin) jatkuva ääretön maailmankaikkeus.

Kun sanot että kaikenmaailman supersäikeet tai kvarkit ovat pienimmät mahdolliset rakennuspalikat maailmankaikkeudessamme niin väität samalla että ne eivät koostu mistään.
Tottakai kuljettaessa tarpeeksi kauan kohti äärettömän pientä(tietenkään lähestymättä sitä) jossakin kohti tulee "tilataso" josta ei tule enää käytännössä vaikutteita "meidän" fysiikkaan.

Aivan turha yrittää tervettä järkeä kahlita hienoilla matemaattisilla kaavoilla.
Kukaan ihminen ei voi ymmärtää äärettömyyttä vaikka olisi Palkittu fyysikko, kuuluisa filosofi tai kopiovastaavan apulainen.
Ihmiset voivat ainoastaan ymmärtää paremmin sen, kuinka älytön äärettömyys on.

Lupaan, että kun tästä syntyy keskustelua, niin paksummaksi menee
Ontuvia vertauskuvia saa häpeilemättä käyttää.

Sivut

Kommentit (187)

Vierailija
Väitän että katsoit minne tahansa, edessäsi on myös sisempään "suuntaan"(äärettömän pieneen päin) jatkuva ääretön maailmankaikkeus.

Puhut siis tavallaan fraktaalimaailmankaikkeudesta. Voi ollakin niin, moni on ollut sitä mieltä, esim. Arthur C. Clarke.

Siinä on vielä multiversumeihin kytkettynä sellainen kiva jippo, että on olemassa myös äärettömän monta todellisuutta. Sekin on fraktaalista, ja hajaantuu joka hetki äärettömän moniin kaikkeuksiin. Se on vain harhaa että elämä tuntuu olevan jokin kiinteä kokonaisuus, vaikka tämä tunne aiheutuu vaan siitä että edelliset hetket ovat jättäneet muistijälkiä päähämme, jotka sitten koemme olevan jotenkin looginen tapahtumaketju nimeltä menneisyys.

todellisuudessa meitä ei siis edes ole.

Vierailija

Hieno aloitus.

Olen samaa mieltä. Olenkin tullut siihen lopputulemaan, että tiede tulee vaatimaan aina vain suurempia, tehokkaampia JA kalliimpia kiihdyttimiä ja teleskooppeja, koska milloinkaan tiede ei voi olla löytämättä vieläkin suurempaa ja vieläkin pienempää.

Pian toimintansa aloittava LEP-kiihdytin tulee varmasti todistamaan, ettei tiedemieihillä ole vieläkään lopullista teoriaa. Ja sen jälkeen aletaan vakavasti harkita kati sinenmaan ehdotusta, että universumi on suunnattoman suuri älyllinen kopiokone, johon voi soveltaa vain yhtä tekniikkaa; sopimusta.

Meidän on vain sovittava, mikä on pienin, ja mikä on suurin, koska mikään muu ei ole mahdollista, koska se kaikkeus, jota tutkimme, on meidän oma mielemme, joka luo meille jatkuvasti uuden pelitason.

Tieteen on siis talouden tähden hyväksyttävä, että se universumi, jota tiede tutkii, pakenee ikuisesti sinne, mihin tiede ei ole vielä päässyt, koska tiedemiehen oma tietoisuus luo sen sinne.

Kun olemme saaneet sovittua, että pienin on Ultimaton, niin silloin me löydämme sen luonnosta. Meidän on tehtävä universumin kanssa älyllinen sopimus, joka tarkoittaa sitä, että me annamme aineen osille ja assosiaatioille merkityksellisen nimen, jonka merkitys on sama koko kaikkeudessa.

Siksi juuri tieteen on lopulta pakosta annettava pienimmälle sovitulle hiukkaselle Perimmäisen ja Jumalan merkitys, koska muutoin tiedemies ei ole voinut osoittaa universumin olevan suorassa vuorovaikutukssa tiedemiehen oman tietoisuuden kanssa; että mitä tahansa tiedemies ajattelee, niin universumi tietää sen.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
kati sinenmaa
Hieno aloitus.

Olen samaa mieltä. Olenkin tullut siihen lopputulemaan, että tiede tulee vaatimaan aina vain suurempia, tehokkaampia JA kalliimpia kiihdyttimiä ja teleskooppeja, koska milloinkaan tiede ei voi olla löytämättä vieläkin suurempaa ja vieläkin pienempää.

Pian toimintansa aloittava LEP-kiihdytin tulee varmasti todistamaan, ettei tiedemieihillä ole vieläkään lopullista teoriaa. Ja sen jälkeen aletaan vakavasti harkita kati sinenmaan ehdotusta, että universumi on suunnattoman suuri älyllinen kopiokone, johon voi soveltaa vain yhtä tekniikkaa; sopimusta.




Kyseessä lienee ensinnäkin LHC-kiihdytin (Large Hadron Collider) sikäli kun LEP (Large Electron-Positron collider) on ja on voinut hyvin jo vuosia. Toisekseen se mitä tuo laite sanoo lopullisista teoriaoista on yhtä tyhjän kanssa. Nämä "lopulliset asiat" kun eivät ole luonnontiedettä vaan filosofiaa/uskontoa.

kati sinenmaa
Meidän on vain sovittava, mikä on pienin, ja mikä on suurin, koska mikään muu ei ole mahdollista, koska se kaikkeus, jota tutkimme, on meidän oma mielemme, joka luo meille jatkuvasti uuden pelitason.

Te voitte sopia.

PS. Immanuel kant ei ole määrännyt sitä mitä on oikea todellisuuskäsitys puhumattakaan luonnontieteestä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Hyvin lopullisesti tiede kuitenkin aina julistaa jopa tässä aloituksessa sanotun äärettömyyden olevan huuhaata.

Ei tarvita kuin hieman jatkaa tätäkin keskustelua, kun tieteen lopullinen totuus tulee tässäkin asiassa ilmi täysin selvästi.

PS.
Mikähän yhteys I. Kantilla tähän on?

Luulin, että tämän juonteen aloittaja on yhtä viisas kuin kuka tahansa todellinen ajattelija, joten en ajatellut sekottaa tähän kuolleita ajattelijoita.

Vierailija

kati sinenmaa olet oikeassa sanoessasi että universumiin(tai sanotaanko "aivankaikkeuteen") voi soveltaa vain sopimusta.
Tämä sopimuksesi pitää juuri sisällään ihmisen tajunnan vankilan.

Mikään, ei tiede eikä filosofia voi koskaan todistaa sitä vastaan.
Ne voivat vain "hienosäätää" tietämystämme.

Armitage on myös oikeilla jäljillä puhuessaan fraktaalimaailmankaikkeudesta, paitsi siltäosin, että äärettömyydessä mikään ei voi jakaantua uusiin kokonaisuuksiin (siis tulla lisäystä äärettömyyteen).

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
kati sinenmaa
Hyvin lopullisesti tiede kuitenkin aina julistaa jopa tässä aloituksessa sanotun äärettömyyden olevan huuhaata.

Ei tarvita kuin hieman jatkaa tätäkin keskustelua, kun tieteen lopullinen totuus tulee tässäkin asiassa ilmi täysin selvästi.




1.) Kuka mahtaa olla tämä "tiede"?
2.) mikä on lopullinen totuus tässä keskustelussa?

kati sinenmaa
PS.
Mikähän yhteys I. Kantilla tähän on?

Kantilla oli monilla tavoin vastaavanlainen käsitys siitä mitä todellisuus on. Tosin hieman pidemmälle ajateltuna.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
-:)lauri
Kantilla oli monilla tavoin vastaavanlainen käsitys siitä mitä todellisuus on. Tosin hieman pidemmälle ajateltuna.

Mistä ihmeestä tiedät kuinka "pitkälle" olemme ajatelleet todellisuuden ?
Tai kuinka pitkälle Kant sen ajatteli ?

Aloitukseni muuten oli vasta lämmittelyä, jotta kaikki lukijat pääsisivät kärryille siinä mitä loppujenlopuksi ajan takaa(kirjaimellisesti).

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä25134
Liittynyt13.5.2005
Rantsu
-:)lauri
Kantilla oli monilla tavoin vastaavanlainen käsitys siitä mitä todellisuus on. Tosin hieman pidemmälle ajateltuna.



Mistä ihmeestä tiedät kuinka "pitkälle" olemme ajatelleet todellisuuden ?
Tai kuinka pitkälle Kant sen ajatteli ?

hä? Kuinka pitkälle Kant taikka te olette asiaa sitten ajatelleet?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Koska äärettömyyteen(johon tuntemamme maailmankaikkeus kuuluu häviävän pienenä osana), ei voida lisätä mitään, niin miten nämä meidän tapahtumat ovat mahdollisia?
Eiväthän ne voi olla uusiakaan tapahtumia?
Mikä on aikakäsitteen rooli tässä kaikessa?

Äärettömyyskäsitteen olemassaolo itsessään on kiistaton todiste aivan kaiken sisältämästä äärettömyydestä.
Voiko äärettömyydessä olla mahdoton tapahtuma?
Koska äärettömyys ei voi syntyä tai kasvaa, täytyy kaikki mahdolliset tapahtumat olla tapahtunut.
Ihmisen tilatasolta katsottuna(tai miltä tahansa tilatasolta) äärettömyys jatkuu sisempään ja ulompaan "suuntaan". Eli äärettömän pieni ja äärettömän suuri käsitteet ovat vain yhtä samaa äärettömyyttä.

Onko ajankulku ylipäätänsä vain järjestyksen muutosta äärettömyydessä?

Tämä on kuulkaas kaikki tai ei mitään tilanne. Muistaen äärettömän luonteen/idean, jos aivankaikkeus ei jatkuisi kumpaankin mainitsemaani suuntaan loputtomasti, ei olisi yhtään mitään!
Ahdistava ei-mitään-tila jota moni on varmasti lapsenakin miettinyt.

Vierailija

Kuinka pitkälle Kant taikka te olette asiaa sitten ajatelleet?

Minä olen ajatellut aktuaalisen äärttömyyden.

Entä, oletteko te muut vielä siinä vaiheesa, että lisäilette jonkun luvun perään numeroita?

Aktuaalinen äärettömyys; että on jokin persoonallinen olento, joka on on kaikkialla ja jonka isyys on infiniittistä, eli jonka Poika on myös kaikki, mutta eri tavalla.

En voi ajatella ääretöntä, joka olisi heteroa, eli ääretöntä, jonka yhdessä nurkassa on älyä, presoonallisuutta

Vierailija
Armitage
Tarkoitatko että asioitakin voi ajatella äärettömän pitkälle?

En, vaan sitä että mikä on se mittauspiste johon verrata, kun kysytään kuka ihminen on miettinyt asiaa pidemmälle kuin toinen..

Vierailija
Armitage;
Vihjaatko että Jumala on homo?

Jos asiaa tarkastellaan miehen näkökulmasta, niin kyllä.

Kun kerron tarinaa Jumala Isästä ja Hänen ainoasta Pojasta, niin joko kyseessä on yksinhuoltaja, tai sitten Hän on Pojan synnyttäjä --näin karkeasti ja lyhykäisesti asia sanottuna, jota en tavallisesti tee, mutta olkoon tämä nyt se poikkeus, joka kumoaa tavallisuuden.

Ideana on kuitenkin huomata se, että kun ajatellaan ääretöntä ja loputonta, niin emme voi lähteä siitä, että siinä on älyä vain tässä kohtaan, eikä sekään ole mielekäs ajatus, että vain täällä on persoonallisuutta, vaan meidän on rohkeasti pidettävä faktana koko infiniittisyyden täyttävä persoonallinen infiniittinen.

Aktuaalinen infiniittisyys on ainoa mahdollinen tapa ajatella äärettömyyden tosiasiaa, eli infiniittisyyden aktuaalisuus lepää persoonallisuuden infiniittisyydessä; ettei ole olemassa nurkkaa, josta puuttuisi sellainen persoonallisuus, joka on isä. Joten siitä heti huomataan, että missä on isyys, siellä on myös poikaus

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat