matemaattiset selitykset

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Heitän tässä tällaisen jutun pohdittavaksi. Matemaattiset selitykset universumin tapahtumissa ovat kyllä hienoja, mutta niissä on yksi pieni puute. Laskujen laskemiseen kuluu enemmän aikaa, kuin selitettävän tapahtuman tapahtumiseen. Koittakaa laskea, mitä gravitaatiolle tapahtuu supernovaräjähdyksen yhteydessä ja mitatkaa, kuinka kauan kesti laskutoimitukseen ja oikeaan gravitaatiokentän muutokseen. Tämäon mielestäni melko mielenkiintoinen asia, eli meidän selityksessämme on todennäköisesti jokin aivan perustavanlaatuinen ongelma. Veikkaan, että emme koskaan pysty selittämään yksiselitteisesti universumin tapahtumia, emme ainakaan siinä tahdissa, kuin ne tapahtuvat oikeassa universumissa.

Kommentit (6)

Vierailija
kimmosal
Heitän tässä tällaisen jutun pohdittavaksi. Matemaattiset selitykset universumin tapahtumissa ovat kyllä hienoja, mutta niissä on yksi pieni puute. Laskujen laskemiseen kuluu enemmän aikaa, kuin selitettävän tapahtuman tapahtumiseen. Koittakaa laskea, mitä gravitaatiolle tapahtuu supernovaräjähdyksen yhteydessä ja mitatkaa, kuinka kauan kesti laskutoimitukseen ja oikeaan gravitaatiokentän muutokseen. Tämäon mielestäni melko mielenkiintoinen asia, eli meidän selityksessämme on todennäköisesti jokin aivan perustavanlaatuinen ongelma. Veikkaan, että emme koskaan pysty selittämään yksiselitteisesti universumin tapahtumia, emme ainakaan siinä tahdissa, kuin ne tapahtuvat oikeassa universumissa.

Universumin tapahtumat eivät ole kertaluonteisia,veikkaan että 20 vuoden sisällä pystymme selittämään asiat erittäin tarkasti.

Vierailija

Voi olla, muttet vastannut väitteeseeni. Tiedän kyllä, että matematiikka on exaktein kaikista tieteistä, mutta sekään ei välttämättä riitä.

Vierailija
nm
kimmosal
Heitän tässä tällaisen jutun pohdittavaksi. Matemaattiset selitykset universumin tapahtumissa ovat kyllä hienoja, mutta niissä on yksi pieni puute. Laskujen laskemiseen kuluu enemmän aikaa, kuin selitettävän tapahtuman tapahtumiseen. Koittakaa laskea, mitä gravitaatiolle tapahtuu supernovaräjähdyksen yhteydessä ja mitatkaa, kuinka kauan kesti laskutoimitukseen ja oikeaan gravitaatiokentän muutokseen. Tämäon mielestäni melko mielenkiintoinen asia, eli meidän selityksessämme on todennäköisesti jokin aivan perustavanlaatuinen ongelma. Veikkaan, että emme koskaan pysty selittämään yksiselitteisesti universumin tapahtumia, emme ainakaan siinä tahdissa, kuin ne tapahtuvat oikeassa universumissa.



Universumin tapahtumat eivät ole kertaluonteisia,veikkaan että 20 vuoden sisällä pystymme selittämään asiat erittäin tarkasti.

Samanlaisia tapahtumia tapahtuu universumissa joten riittää kun niistä tutkitaan yksi,jokaista esim.supernovaa ei tarvitse siksi tutkia ja laskeskella erikseen.

Vierailija

Aiheesi on mielenkiintoinen, filosofinen..
Fysiikan avulla laskemalla tulemme tapahtumien perässä, eikä tarvitse lähteä maapalloa kauemmas.
En keksi hyvää esimerkkiä ja toisaalta sellainen vie helposti saivartelun puolelle näissä foorumeissa
Lyhyesti ajatellen fysiikan matemaattiset lait ovat tapahtumien kuvina.
Tapahtumia voi käsitellä ja ennustaa niiden avulla - ikäänkuin laskea ennakkoon ettei tarvitse aina tulla perässä.
Välttämättä ei tarvitse laskea tarkasti, tarkkoja arvoja - vaan pikemminkin ymmärtää lain avulla tapahtumien kulku suuressa mittakaavassa.
Mitä tarkemmalle ja hienojakoiselle tasolle mennään sitä työläämmiksi laskut käyvät.
Löytyy esimerkkejä laskuista, joiden laskemiseen kuluu tietokoneeltakin enemmän aikaa kuin koko universumi on ollut olemassa. (n.15mrd vuotta - älkääkä nyt saivarrelko sen tarkkuudesta sillä muutama mrd vuosi ei vaikuta ko. laskuihin)
Piin likiarvoja voi laskea ikuisuuksiin asti, mutta mielestäni se on vain ajanvietettä. Tärkeämpää olisi oivaltaa sen olevan vain suhdeluku kahden EI-YHTEISMITALLISEN luvun välillä.
Piitä siis tarvitaan, koska ympyrän suhteita eivät hallitse kokonaisluvut (edes saman lukujoukon luvut? ..matematiikan filosofiaa..)

Takaisin aiheeseen..
Luonnonlait nimensä mukaisesti ohjaavat tapahtumien kulkua.
Matematiikka sattuu olemaan vain ainoa tapa yhdistellen noiden lakien yhteisvaikutuksia.
On mielestäni fantastista, että on olemassa työkalu, joka ei ole ihmisten keksimä vaan löytämä. Se ei ole kenenkään mielialasta, kulttuurista ja historiallisesta ajankohdasta kiinni.
"Luonto on täynnä matematiikkaa sitä etsivälle silmälle".
Luonto (universumi) siis ikäänkuin ehdottaa sitä katsovalle ja ajattelevalle olennolle hyödyntämään matematiikkaa..

Laskulait, sievennykset, yksinkertaistamiset jne säästävät juuri sitä laskemisaikaa..
Onko todellakaan mielekästä kuitenkaan yrittää saavuttaa laskunopeudella tapahtumien kulkua?
Mielestäni laskemisnopeus joutaa romukoppaan ja tärkeämpää olisi ymmärtää laskettava asia fundamentaalisesti, jolloin saattaa huomata ettei kaikkea tarvitse laskea ja osaa ei edes voi laskea.
Ja sitten on se matematiikan osa, jossa asioita kuvataan matematiikalla, mutta järki ei voi enää käsittää laskun tuloksen yhteyttä tapahtumaan vaan joutuu käymään ikäviä ajatuspolkuja aina uudelleen ymmärtääkseen mitä saatu numeerinen tulos tarkoittaa.
(jokainen reaaliluku on kompleksiluku ja jokainen kompleksiluku on hyperkompleksiluku..)
imagine: "olen löytänyt funktion, joka ei ole tähän mennessä minkään luonnonlain pohjana, vaikka se on niin yksinkertaisen kaunis.."
Ehkä fysiikan ja matematiikan historiaan kannattaa tutustua syvemminkin, jotta näkisi miten pienet askeleet ovat olleetkin suuria, ja jotta osaisi edes hiukan ennustaa mitä tuleman pitää ja mitä/mistä etsiä.
Paras esimerkki tällaisesta ajattelusta lienevät Gauss ja Riemann.
Ajatelkaapa, että Gauss elinaikanaan löysi uutta matematiikkaa enemmän kuin häntä ennen oli siihen asti löydetty!
Riemann ei pitänyt ollenkaan mielekkäänä ratkaista Fermaatin suurta teoreemaa vaan olennaisempaa oli keskittyä uuden, hetkeen tarpeellisen matematiikan kielen kehittämiseen (ja silti sekin on löytö vain).

Universumin tapahtumien ymmärtämiseen ja ennustamiseen on vielä matkaa, mutta eihän kvanttimekaaniikka ongelmineen ole kuin n. 100-vuotias ja liekkö kaikki sopiva matematiikkakaan apuna?..

Tulipa pitkää tekstiä...mutta "loppukevennyksenä" laskekaapa kannaattako tämän hetken tietokoneelle antaa laskettavaksi 50-rivistä determinanttia vai kannattaako miettiä, miten determinanttia voisi supistaa, sieventää jne?

Vierailija

Ei maailmankaikkeuden kuvaamiseen tarvita matematiikkaa.

On olemassa vain yhtä ja samaa, joka on tällä hetkellä eri tiheyden omaavana kaikialla.

Kaikki tapahtumat perustuvat siihen, että kaikki pyrkii muuttumaan saman tiheyden omaavaksi.

Kuuma ja kylmä vuorovaikuttavat niin, että ei ole enää niin kuumaa tai kylmää.

Näin Savolaisen loogisen kauniin yksinkertaisesti ajateltuna.

Lämpö on sitä kun tiheään käpertynyttä energiaa saadaan atomien ytimistä atomien ulkokehälle, jossa tiheään käpertynyt pääsee avautumaan.

Tuon avautumisen me koemme lämpönä, vaikka oikeasti siinä tiheään käpertynyt laajenee, jolloin energia ikäänkuin jäähtyessään laajenee.

Tuo laajeneminen koetaan lämpönä.

;):)

Vierailija
E=tila

On olemassa vain yhtä ja samaa, joka on tällä hetkellä eri tiheyden omaavana kaikialla.

Siis lämpöopin II perussääntöä seuraten..
Hirvittävästi maailmankaikkeus tekee työtä tuon tilan saavuttamiseksi.
Olen aina olettanut, että muutostilaan vievistä eri tavoista kulutuksiltaan vähäenergisimmät ovat elegantteja.
Toisaalta ehkä niin juuri tapahtuu - en vain lyhyellä elämälläni näe kokonaisuutta.
"En näe sitä metsää puilta", koska en raukka edes tiedä, että puilla on tapana muodostaa metsä.
..ja tietokoneeni kysyy minulta: "montako puuta on yksi metsä"..
Ensin BB alkaa levittää "samanlämpöistä energiaa" joka suuntaan.
Energia ei häviä vaan levittäytyy. Maailmankaikkeuden "energiatiheys" laskisi. Tasaisesti joka suuntaan samana lämpöopista poikkeamatta liiaksi. Miksi antaa energialle uusia hiukkasmuotoja ja niiden välisiä rakenteita? "Kaikkihan oli jo tasalaatuista ja niin ihanan latteaa"
Sehän rikkoo tuon niin kauniin ja jo saavutetun "tasaisesti levittäytyvän energia-aallon"
Eih! nyt ne rakenteet jo kasautuvat!
"Eikö ois voinu ihan vaan jatkaa tasaista levittäytymistä vetynä kunnes tila on täytetty"?
"Emme - me vedyt haluamme kasaantua muodostaa ympäristöä kuumempia kohteita ja niissä "lämmetä" toisillemme, yhtyä ja tuottaa perillisinä heliumia jne..
"Räjäytämme itsemme kun poltamme kynttilää molemmista päistä"
..ja niin aine saa uusia alkumuotoja aikojen kuluessa - osa yhtyen aina vain raskaammiksi, jopa liikaakin niin, että niiden on palattava takaisin tokaisemalla: "mää hajosin!"
"Onko keskellä siis aineen alkumuoto (lämpöopillisesti) kestävin?"
Tiheydeltään tiivein, jota lopussa on kaikki - vailla "jakojäännöskuonaa".

No sitä ennen oli muuten joitain olentoja olevia, jotka hurahtivat aineeseen yhteen - jopa niin, että halusivat muuntaa tätä "tiiveydeltään tiiveintä" siksi.
Rahanarvonsa sitoivat siihen ja alkoivat hinnoitella kaikkea.
Kaikelle omistusoikeuden määrittivät, "Euroopan omistajaksi" toisiaan heikkoina haukkuivat, koko telluksen rahantekoon valjastivat...

Ennen lopun tasaista jakautumista kaikkialle aineen piti vielä galaksikarusellissa pyöriä.
Ja kaiken tasaisen jakautumisen irvikuvana joku aukko valoton ahnehti kuin "pörssiuskovainen kvartaaliplutokraatti" kaiken itselleen.
Suurena energiakeskittymänä, pisteenä mittaamattona syö "heikommat hengiltä" loputtomasti yhtyen kaltaiseensa "BB:n alkutekijään" - monesko juuri lienee (BB)^-n?
Ja kaikki alkaisi alusta eli mikään ei ajan kuluessa sen enempää pyrkisi mihinkään kuin välttyisi miltään..
Toivottavasti jotakin uutta "pakkaa sekoittavaa", muotoilevaa kappaletta joskus jostakin tavoitetaan..
Silti lopuksi mietin vain tämän hetken maailmankaikkeuden keskimääräistä kitkakerrointa!

Toiv kukaan ei ole niin tosissaan, että ottaa tämän tosissaan..

Uusimmat

Suosituimmat