Onko mahdollista herättää sukupuuttoon kuollut laji....

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Geeniteknologiassa ollaan jo varsin pitkällä. Mikähän lienee se rajapinta, josta alkaa mahdollisuus elvyttää joko kuollut laji tai yksilö?

Kuvitelkaa, jos esimerkiksi dinosaurusten fossiileista saataisiin selvitetyksi koodit ja ne voitaisiin siirtää elävään kantasoluviljelmään. Koodit voisivat olla esimerkiksi geenejä, proteiineja, atomirakenteita, alkuainesynteesikarttoja jne. Mitä koodeja voitaisiin hyödyntää ja miten ne olisi oltava säilyneitä, jotta hyödyntäminen ja palauttaminen onnistuisi? Onko niin, että pitää olla ns. elävää massaa, vai voitaisiinko tässä yhteydessä ylittää elollisen ja elottoman rajapinta kunhan orgaanisia yhdisteitä löytyisi? Pohjimmiltaanhan on kysymys siitä, että solunjakautumista ja erikoistumista voidaan hallitusti ohjata. Jos nämä ohjauskoodistot voidaan selvittää niin...?!

Entä jos löytyisi esim. joidenkin kuuluisien henkilöiden ruumiit. Joko nykytekniikoilla voitaisiin elvyttää tai kloonata uusi sama elävä ruumis?

Entä faaraoiden muumiot, jokohan ne säilyneet koodit voitaisiin selvittää ja kloonata uudet elävät ruumiit niistä lähtökohdista kasvamaan tämän päivän ihmisiksi?

Em. kysymyksenasettelu lähtee avoimen dialogin ja reflektion perusteista liikkeelle. Tässä ketjussa voi esittää arvionsa jos on jotenkin "hajulla" näistä ilmiöistä. Jos sattuisi geenitutkija lukemaan tämän kysymyksen, niin olisi hienoa, jos hänkin osallistuisi tähän keskusteluun. Tästä ei liene liiaksi tiedotettu / popularisoitu tai tätä aihetta liiaksi pohdittu vielä.

Älkää takertuko aloituksessa ilmeneviin selviin puutteisiin tai suppeisiin (esim. kantasoluviljelmä) rajauksiin, vaan toivon, että saisimme kootuksi ne perusmuuttujat, peruslähtökohdat, perusprosessit ja reunaehdot, joiden avulla voisimme määrittää, onko ja jos on niin millä ehdoilla olisi realistisesti mahdollista elvyttää / kloonata em. laji tai yksilö, joka on jo kuollut.

Saa nähdä onko mielenkiintoa ja asiantuntemusta?! Vai onko aihe jotenkin arkaluonteinen pohdittavaksi? Itse olen ERITTÄIN kiinnostunut aiheesta!

Kommentit (15)

Vierailija
kar1
Geeniteknologiassa ollaan jo varsin pitkällä. Mikähän lienee se rajapinta, josta alkaa mahdollisuus elvyttää joko kuollut laji tai yksilö?

Kuvitelkaa, jos esimerkiksi dinosaurusten fossiileista saataisiin selvitetyksi koodit ja ne voitaisiin siirtää elävään kantasoluviljelmään. Koodit voisivat olla esimerkiksi geenejä, proteiineja, atomirakenteita, alkuainesynteesikarttoja jne. Mitä koodeja voitaisiin hyödyntää ja miten ne olisi oltava säilyneitä, jotta hyödyntäminen ja palauttaminen onnistuisi? Onko niin, että pitää olla ns. elävää massaa, vai voitaisiinko tässä yhteydessä ylittää elollisen ja elottoman rajapinta kunhan orgaanisia yhdisteitä löytyisi? Pohjimmiltaanhan on kysymys siitä, että solunjakautumista ja erikoistumista voidaan hallitusti ohjata. Jos nämä ohjauskoodistot voidaan selvittää niin...?!

Entä jos löytyisi esim. joidenkin kuuluisien henkilöiden ruumiit. Joko nykytekniikoilla voitaisiin elvyttää tai kloonata uusi sama elävä ruumis?

Entä faaraoiden muumiot, jokohan ne säilyneet koodit voitaisiin selvittää ja kloonata uudet elävät ruumiit niistä lähtökohdista kasvamaan tämän päivän ihmisiksi?

Em. kysymyksenasettelu lähtee avoimen dialogin ja reflektion perusteista liikkeelle. Tässä ketjussa voi esittää arvionsa jos on jotenkin "hajulla" näistä ilmiöistä. Jos sattuisi geenitutkija lukemaan tämän kysymyksen, niin olisi hienoa, jos hänkin osallistuisi tähän keskusteluun. Tästä ei liene liiaksi tiedotettu / popularisoitu tai tätä aihetta liiaksi pohdittu vielä.

Älkää takertuko aloituksessa ilmeneviin selviin puutteisiin tai suppeisiin (esim. kantasoluviljelmä) rajauksiin, vaan toivon, että saisimme kootuksi ne perusmuuttujat, peruslähtökohdat, perusprosessit ja reunaehdot, joiden avulla voisimme määrittää, onko ja jos on niin millä ehdoilla olisi realistisesti mahdollista elvyttää / kloonata em. laji tai yksilö, joka on jo kuollut.

Saa nähdä onko mielenkiintoa ja asiantuntemusta?! Vai onko aihe jotenkin arkaluonteinen pohdittavaksi? Itse olen ERITTÄIN kiinnostunut aiheesta!

Jos löydettäisiin sukupuuttoon kuolleen dinosauruslajin DNA ehjänä niin se voitaisiin siirtää jonkun matelijan munasoluun,josta on ensin poistettu perintötekijät.
DNA:n säilyminen voisi olla teoriassa mahdollista (tai sitten ei)jos elukka olisi jäätynyt välittömästi kuolemansa jälkeen,mikä tuskin on mahdollista kun dinosaurukset elelivät lämpimässä ilmastossa.
Eli dinosauruksia ei voi herättää henkiin.
Mammutteja on löydetty siperiasta jäätyneenä,hyvin säilyneenä mutta eipä taida niidenkään DNA olla siinä kunnossa että niistä saisi mitään aikaiseksi.
Ainoa mahdollisuus olisi varmaan löytää säilynyt siittiösolu jolla hedelmöitetään norsun munasolu.
Tämä tietysti olisi mammutti vain 50%.

Vierailija
nm

Jos löydettäisiin sukupuuttoon kuolleen dinosauruslajin DNA ehjänä niin se voitaisiin siirtää jonkun matelijan munasoluun,josta on ensin poistettu perintötekijät.
DNA:n säilyminen voisi olla teoriassa mahdollista (tai sitten ei)jos elukka olisi jäätynyt välittömästi kuolemansa jälkeen,mikä tuskin on mahdollista kun dinosaurukset elelivät lämpimässä ilmastossa.

Matelijat eivät voi missään nimessä toimia dinosaurusten sijaisemoina. Linnut ovat läheisempää sukua dinosauruksille, eikä kukaan ole ehdottanut niidenkään pystyvän käärimään munasolua sopivaan liemeen kalkkipaketissa. Lisäksi dinosauruksille tulisi vaikeuksia ravinnon suhteen ja suuri osa nykypäivän taudeista tappaisi dinot välittömästi. Ja kuten sanottua, DNA:n säilyminen on jokseenkin mahdotonta. Voi tietysti toivoa joidenkin superpöpöjen tallentaneen DNA:n huolellisesti järjestelmälliseksi kirjastoksi, ja sitten siirtyneen horrostilaan valmistamaansa pakastimeen, mutta kyseiset pahikset eivät yleensä tee palveluksia pyytämättä.

Vierailija
Empiristi
nm

Jos löydettäisiin sukupuuttoon kuolleen dinosauruslajin DNA ehjänä niin se voitaisiin siirtää jonkun matelijan munasoluun,josta on ensin poistettu perintötekijät.
DNA:n säilyminen voisi olla teoriassa mahdollista (tai sitten ei)jos elukka olisi jäätynyt välittömästi kuolemansa jälkeen,mikä tuskin on mahdollista kun dinosaurukset elelivät lämpimässä ilmastossa.



Matelijat eivät voi missään nimessä toimia dinosaurusten sijaisemoina. Linnut ovat läheisempää sukua dinosauruksille, eikä kukaan ole ehdottanut niidenkään pystyvän käärimään munasolua sopivaan liemeen kalkkipaketissa. Lisäksi dinosauruksille tulisi vaikeuksia ravinnon suhteen ja suuri osa nykypäivän taudeista tappaisi dinot välittömästi. Ja kuten sanottua, DNA:n säilyminen on jokseenkin mahdotonta. Voi tietysti toivoa joidenkin superpöpöjen tallentaneen DNA:n huolellisesti järjestelmälliseksi kirjastoksi, ja sitten siirtyneen horrostilaan valmistamaansa pakastimeen, mutta kyseiset pahikset eivät yleensä tee palveluksia pyytämättä.

Eikös krokotiili ole matelija,se ainakin eniten muistuttaa dinosauruksia nykyisistä eläimistä.
On arveltu lintujen kehittyneen dinosauruksista,onko siitä näyttöä saatu geenitutkimusten avulla vai miten,on hämärän peitossa.
Tietääkseni dinoista ei ole säilynyt minkäänlaista informaatiota DNA:n muodossa.
Se että joidenkin lintujen kallot ovat samantapaisia kuin dinoilla ei saa oikein vakuuttuneeksi.
Kuinka mikrobiin voisi tallentua muun lajin perintötekijöitä?

Vierailija

Entä, jos luunpalasta tai säilyneestä kuolleesta kudoksesta voitaisiin avata koodisto kuin salakirjoitus takautuvasti ja koodisto voitaisiin synteettisesti avata, metabolisoida ja siirtää kronologiseen vaiheittaiseen ohjattuun esim. mutatoitumisprosessiin tai ohjattuun kasvuprosessiin. Tarkoitan, että jos geenien sekvenssit saadaan selville, eli emäksien järjestykset ja opitaan tuntemaan rna:n ja proteiinisynteesien ja katalyyttien prosessiiviset systematiikat jne. Voisiko kuolleena löydetty eliön osa sisältää myös "dna -avaimen", jolla muita teitä voitaisiin kasvuprosessi manipuloida ja konsentroida. Loppujen lopuksi suurin osa solunjakautumisesta tapahtunee itseohjautuvien järjestelmien kautta. Voitaisiinko siihen tehdä interventioita tai luoda itse tiettyjä itseohjautuvia järjestelmiä ja prosesseja?

Nyt on lisäksi menossa geenimanipulaatioiden lisäksi atomimanipulaatiokoikokeita, eli alkuaineitakin voidaan jo tuottaa, entsyymejä, aminohappoja osataan tuottaa jne. Kun jos lisäksi tunnetaan kasvuprosessimuuttujat, lienee ainakin teoriassa olla mahdollista tuottaa melkein mitä halutaan?

Jos tässä onnistuttaisiin,...?!

Sorry hirveästi, jos vapaa assosiointini edellä ei avaudu. Tämä elollisen ja elävän rajapinta olisi mielestäni mielenkiintoista selvittää.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005
nm
Eikös krokotiili ole matelija,se ainakin eniten muistuttaa dinosauruksia nykyisistä eläimistä.
On arveltu lintujen kehittyneen dinosauruksista,onko siitä näyttöä saatu geenitutkimusten avulla vai miten,on hämärän peitossa.
Tietääkseni dinoista ei ole säilynyt minkäänlaista informaatiota DNA:n muodossa.
Se että joidenkin lintujen kallot ovat samantapaisia kuin dinoilla ei saa oikein vakuuttuneeksi.
Kuinka mikrobiin voisi tallentua muun lajin perintötekijöitä?

Krokotiilien haara erkani dinosauruksista jo hyvin HYVIN kauan sitten, itse asiassa matelijoiden perusmuodosta ilmeisesti kehittyivät dinosaurukset, krokotiilit, kärmekset, lentoliskot ja sitten "tavalliset" matelijat elikkäs liskot, kuten tuatara ja hieman modernimpi sisilisko. Jo dinosaurusten aikaan krokotiilit olivat hyvin samanlaisia kuin nykyään. Linnut mitä luultavimmin kehittyivät pienikokoisista linnunlantioisista dinosauruksista, jotka olivat kevytrakenteisia puukiipijöitä. Eli siinä liitukauden loppuvaiheilla. Siksi nykyään elävät linnut ovat luultavasti geneettisesti lähimpänä vanhoja kunnon dinoja.

Perusteita on muuten muitakin kuin pelkkä kallon muotojen vertailu. Itse asiassa monet muut luuston rakenteet yhdistävät linnut dinosauruksiin paljon varmemmin. Esimerkiksi strutsin jalat eivät hirveän paljon poikkea siitä, miltä kahdella jalalla juoksevan dinosauruksen jalat olivat.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija
kar1
Entä, jos luunpalasta tai säilyneestä kuolleesta kudoksesta voitaisiin avata koodisto kuin salakirjoitus takautuvasti ja koodisto voitaisiin synteettisesti avata, metabolisoida ja siirtää kronologiseen vaiheittaiseen ohjattuun esim. mutatoitumisprosessiin tai ohjattuun kasvuprosessiin. Tarkoitan, että jos geenien sekvenssit saadaan selville, eli emäksien järjestykset ja opitaan tuntemaan rna:n ja proteiinisynteesien ja katalyyttien prosessiiviset systematiikat jne. Voisiko kuolleena löydetty eliön osa sisältää myös "dna -avaimen", jolla muita teitä voitaisiin kasvuprosessi manipuloida ja konsentroida. Loppujen lopuksi suurin osa solunjakautumisesta tapahtunee itseohjautuvien järjestelmien kautta. Voitaisiinko siihen tehdä interventioita tai luoda itse tiettyjä itseohjautuvia järjestelmiä ja prosesseja?

Nyt on lisäksi menossa geenimanipulaatioiden lisäksi atomimanipulaatiokoikokeita, eli alkuaineitakin voidaan jo tuottaa, entsyymejä, aminohappoja osataan tuottaa jne. Kun jos lisäksi tunnetaan kasvuprosessimuuttujat, lienee ainakin teoriassa olla mahdollista tuottaa melkein mitä halutaan?

Jos tässä onnistuttaisiin,...?!

Sorry hirveästi, jos vapaa assosiointini edellä ei avaudu. Tämä elollisen ja elävän rajapinta olisi mielestäni mielenkiintoista selvittää.

Tässä on ongelmana se ettei kudokset ole säilyneet niin hyvin että niistä saataisiin DNA:ta.
Ei sitä voi silloin tutkia millään keinoilla,eikä toimivan DNA:n valmistaminen nykytekniikalla ole mahdollista,vaikka emäsjärjestys olisi tiedossa.

Vierailija
Herra Tohtori
...Linnut mitä luultavimmin kehittyivät pienikokoisista linnunlantioisista dinosauruksista, jotka olivat kevytrakenteisia puukiipijöitä.



Muuten oikein, mutta kyseessä olivat liskonlantioiset dinosaurukset (Saurischia). Mikko's Phylogeny Archive

Liskonlantioisia:

Herra Tohtori

Perusteita on muuten muitakin kuin pelkkä kallon muotojen vertailu. Itse asiassa monet muut luuston rakenteet yhdistävät linnut dinosauruksiin paljon varmemmin. Esimerkiksi strutsin jalat eivät hirveän paljon poikkea siitä, miltä kahdella jalalla juoksevan dinosauruksen jalat olivat.

Myös strutsin verisuonia on verrattu rexin vastaaviin mikrofossiloituneisiin rakenteisiin ja yhtäläisyydet ovat selvät. Scientists recover T. rex soft tissue. Fossiileidenkin perusteella lintujen kehitys on selvää kauraa. Esim. Sinosauropteryxillä oli alkeelliset sulat.

Vierailija

Mielenkiintoista pohdintaa! Kiitos sinulle.

kar1
Geeniteknologiassa ollaan jo varsin pitkällä. Mikähän lienee se rajapinta, josta alkaa mahdollisuus elvyttää joko kuollut laji tai yksilö?



Jos esim. rokotuksilla hävitetään jokin bakteerilaji, se voitaisiin herättää henkiin, mikäli bakteerilajin DNA:n emäsjärjestys tiedettäisiin (ei mahdotonta, sillä bakteereilla on vähän DNA:ta) ja bakteerilla olisi jokin läheinen sukulaislaji. DNA:ta osataan valmistaa keinotekoisesti, joten siihen eliöiden henkiinherätys ei kaadu. Hävinneen bakteerin DNA:ta valmistettaisiin ja istutettaisiin sukulaisbakteerin soluun.

Geeniteknologia on kuitenkin pitkällä vasta pienten eliöiden suhteen. Suurempien eliöiden rajoituksena on DNA:n mieletön määrä. Ihmisen DNA:n selvittämiseen meni vuositolkulla aikaa. Kehittyneempien eliöiden solujen toiminta on monimutkaisempaa kuin bakteereilla, ja monien geenien toiminta on täysin hämärän peitossa. Myös eläinsolujen kasvattaminen on hitaampaa, vaikeampaa ja kalliimpaa kuin bakteerien. Dinosauruksen henkiinherättäminen takkuaa siis jo mikrotasolla. Markotason ongelmia muut tuossa ovat luetelleet.

Kuvitelkaa, jos esimerkiksi dinosaurusten fossiileista saataisiin selvitetyksi koodit ja ne voitaisiin siirtää elävään kantasoluviljelmään. Koodit voisivat olla esimerkiksi geenejä, proteiineja, atomirakenteita, alkuainesynteesikarttoja jne. Mitä koodeja voitaisiin hyödyntää ja miten ne olisi oltava säilyneitä, jotta hyödyntäminen ja palauttaminen onnistuisi?



Koodiksi kävisi nykytietämyksellä vain DNA. Jonkin verran auttaisivat RNA-pätkät. Joskus kaukaisessa, HYVIN kaukaisessa tulevaisuudessa myös proteiinit, joiden pohjalta voitaisiin rakentaa DNA-kartta. DNA:ta on kuitenkin valtava määrä, ja sen hajoaminen sen verran nopeaa, että dino-DNA:n kokoonsaaminen on mahdotonta (tiedän; älä koskaan sanoa että jokin on mahdotonta).

Onko niin, että pitää olla ns. elävää massaa, vai voitaisiinko tässä yhteydessä ylittää elollisen ja elottoman rajapinta kunhan orgaanisia yhdisteitä löytyisi?



Massan pitäisi ainakin joskus olla ollut elävää ja siis sisältää DNA:ta. En ole ihan varma kuinka käy, kun elävään tumalliseen soluun siirretään pelkkä genomi, vai osataanko nykytekniikalla siirtää vain kokonainen tuma. Tällöin dinojen valmistamiselle tulisi ihan uudet rajoitukset, sillä kokonaisia tumia on taas entistä vaikeampi löytää.

Entä jos löytyisi esim. joidenkin kuuluisien henkilöiden ruumiit. Joko nykytekniikoilla voitaisiin elvyttää tai kloonata uusi sama elävä ruumis?

Yksiselitteisesti ei. Suurin este on se, että ihmistä ei osata kloonata (sanoivat UFO-klaanilaiset ihan mitä tahansa). Toinen este on se, että kloonista (ihmisklooneja opitaan varmasti tulevaisuudessa valmistamaan) tulisi kyllä saman näköinen ihminen samoilla geeneillä, mutta koska hän syntyisi ihan eri ympäristöön, ei hänestä koskaan tulisi samanlaista ihmistä kuin Napoleon tms.

---

Sitten vielä dinosauruksen henkiinherättämisestä. Luin mielenkiintoisen kirjoituksen aiheesta hiljattain. Kirjoituksessa esitettiin aivan uusi näkökulma dino-DNA:n metsästykseen: koska linnut ovat dinosaurusten lähisukulaisia, niiden genomeja voitaisiin käyttää hyväksi dinosaurusta valmistettaessa. Mitä lähempiä sukulaisia eläimet ovat, sitä enemmän yhteistä niillä on genomissa (vrt. ihminen ja simpanssi). Kun dinosaurus-DNA:ta löydetään, sitä voitaisiin istuttaa linnun genomiin, joka tarjoaa rungon dinosauruksen geeneille. Lintujen aikojen saatossa hiljentyneitä geenejä voitaisiin manipuloida ja etsiä ne, jotka tuottavat linnulle suomut sulkien sijaan, hampaat ja muita dinosaurusten piirteitä. Lintujen genomit sisältävät kaiken, mitä dinosaurus tarvitsee, joskin muuttuneessa tai vaimentuneessa muodossa. Sopivasti eri lintujen genomeja muokkaamalla voitaisiin siis valmistaa eläin, joka olisi jotain sinne päin mitä dinosaurukset olivat.

Todella mielikuvituksekas ja hauska idea. Tuolta pohjalta dinosaurus ehkä joskus voisi olla jopa mahdollista rakentaa. Joskin sama virsi: raha, tekniikan ja tiedon puute, aikaavievä...

Vierailija

Kiitos hyvistä vastauksista!

Mielenkiintoista.

Oletan, että tieto on runsain mitoin lisäntymään päin.

Araukaria -metsikkö Australiassa tai Jättiläispunapuumetsiköt Amerikassa voisivat olla potentiaalisia kasvuympäristöjä. Ehkä Grand Canyon sopisi ja esim. eräät aavikoituvat alueet. Strutsin elinympäristö olisi ehkä melko luonteva kasvuympäristö myös.

Sen verran tiedän aiheesta itsekin, että kun atomaarisia värähtelytaajuuksia opitaan ohjaamaan nykyistä paremmin, niiin manipulointi muunkinlainen mm. kasvun ja iän ohjaaminen ja kellottaminen helpottuu.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Sitten kun musta tulee sikarikas, mä ainakin haluun ittelleni yhen pienen linosauluksen... sanoo lapsi innoissaan.

(Niin ja "lapsi" on se minun sivullispersoonani joka innostuu kaikesta tyhjänpäiväisestä... )

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Hitusen huumorilla!

Olen katsellut lintuja sillä silmällä, että mitkä yhteiset piirteet tuntemillani dinosauruslajeilla niiden kanssa on. Paitsi, että joillakin kaloilla on selviä yhtäläisyyksiä dinosurusten luurankojen kanssa.

Linnuista esim. haarapääsky, joutsen, strutsi, käpylinnut, kurki, varis, pelikaani, ja monet kahlaajat ovat esimerkiksi sellaisia, joista näyttäisi olevan yhtäläisyyksiä dinosaurusten kanssa. Entäs maakiitäjä?

Maaeläimistä monet takajaloillaan hyppelevät näyttävät muistuttavan dinosauruksien tapaa liikkua.

Jos ekologinen lokero on muuttunut niin paljon, että jotkut piirteet ovat surkastuneet ja uudet piirteet vahvistuneet, on ilmeistä, että kasvuympäristöllä on jatkossakin olennainen vaikutus vahvistuvien ja sammuvien ominaisuuksien ja piirteiden suhteen. Lämpö ja riittävä veden saanti ja tietyt ravintoaineet ja ravintokäyttäytymiseen liittyvät treenit vahvistavat tiettyjä ja sammuttavat tiettyjä piirteitä.

Onkohan ihmisen pää kasvanut aikojen saatossa, kun on pohdittava lisääntynyt?

Mikä olisikaan lyhin evolutiivinen ajanjakso kehittää, esimerkiksi strutsille dinosauruksen ominaisuuksia?

Vierailija
kar1
Hitusen huumorilla!

Olen katsellut lintuja sillä silmällä,

Eikös se ole vähän perverssiä
Mitä mahdoit tarkoittaa edellisessä viestissäsi "atomaaristen värähtelytaajuuksien hallinnalla,lämpötilan hallintaako?

Uusimmat

Suosituimmat