Liittoutuneiden ilmapommitukset Saksan sotatalouteen

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Tämän salaisen asiakirjan Harri Veijonen löysi divariaikanaan erään ostamansa kirjan välistä. Asiakirjan jakelu alkaen Sisäasiainministeristä ja Puolustusministeristä on 217 kpl, joten ei ihme, että se on lipsahtanut markkinoille. Koska asiakirja on nyt yli 50 vuoden ikäinen, arvelen sen olevan vapaasti julkaistavissa.

Sisäasiainministeriö 16.12.1946. - Väestönsuojeluasianosasto 217/UR/E.R. - K.D. N: o 325/II/118. Tiedoksi - SALAINEN

[size=150:3iopzpm2]Liittoutuneiden ilmapommitukset
Saksan sotatalouden tuhoamiseksi
viime maailmansodassa[/size:3iopzpm2]

Sen jälkeen, kun liittoutuneiden meri- ja ilmavoimat keväällä 1943 olivat saavuttaneet voiton Saksan sukellusveneistä, kohdistivat ilmavoimat hyökkäyksensä etupäässä Saksan lentokoneteollisuutta vastaan. Ensiksi otettiin maaleiksi pääasiallisesti kuulalaakeriteollisuus. Schweinfurtia vastaan tehdyllä hyökkäyksellä saatiin valmistuskapasiteetti alennetuksi huomattavassa määrässä. Tällöin liittoutuneet kärsivät kuitenkin sangen suuria menetyksiä, mikä johti pommituksissa noin 4 kuukautta kestävään taukoon. Sen kuluessa saksalaisten onnistui suurin piirtein kunnostaa tehtaat uudelleen ja saada tuotanto kohotetuksi ennen sotaa olleelle tasolle. Tässä yhteydessä voidaan esittää, että myönteisenä tekijänä saksalaisten onnistumiseen - vuoteen 1945 saakka - saada vaurioita kärsineiden teollisuudenalojen tuotanto sodan vaatimuksia vastaavaksi on pidettävä sitä, että Saksan teollisuuskoneistoa aikaisemmin oli käytetty hyväksi suorastaan hämmästyttävän vähäisessä määrässä. Oli niin ollen olemassa suuria mahdollisuuksia teollisuuden muuntamiseksi uudelle kannalle ja oli myös mahdollista käyttää hyväksi aikaisempia huomattavia varastoja. Yleisenä ilmiönä oli myös havaittavissa, että hyökkäysten yhteydessä teollisuuslaitoksia vastaan koneet ja laitteet kärsivät huomattavasti vähäisempiä vaurioita kuin itse tehdasrakennukset.

Schwainfurtia vastaan suoritetuissa pommituksissa kärsittyjen tappioitten takia muutettiin päiväpommitustaktiikkaa. Alettiin käyttää säännöllisesti hävittäjäsuojaa, ja kun ilmavoimia saatiin enemmän käytettäväksi, kävi mahdolliseksi uudelleen alottaa päivähyökkäykset syvälle vihollisen alueelle. Hyökkäyksiä lentokoneteollisuutta vastaan jatkettiin vaihtelevalla onnella. Esimerkkinä voidaan mainita, että vuoden 1943 aikana suoritetuissa ilmahyökkäyksissä pudotettiin yhteensä 5.000 tonnia pommeja 14 teollisuuslaitosta vastaan, jotka valmistivat etupäässä lentokoneiden runkoja. Asiakirjat näiden teollisuuslaitosten toiminnasta osoittavat, että Saksan yleishävittäjän Me-109 tuotanto laski heinäkuun 725:stä 526:een syyskuulla ja alimpaan arvoonsa 357:ään joulukuulla. Hyökkäyksiä jatkettiin, mutta myöhemmät tutkimukset osoittivat, että tuotanto kuitenkin suurin piirtein oli nousemassa. Amerikkalaisen komissioonin mielipiteen mukaan tämä on selvitettävissä osittain siten, että saksalaiset käyttivät hyväkseen teollisuutensa aikaisempaa ylijäämäkapasiteettia ja osittain siten, että he osasivat taitavasti selviytyä vaikeuksista tilanteen vaatimin tilapäisratkaisuin. Näyttää uskottavalta, että tuotannon uudistamisessa alettiin suosia joukkotuotantoa laadun kustannuksella ja käyttämällä varaosien varastoja. Liittoutuneet huomasivat kuitenkin, että hyökkäyksiä lentokoneteollisuutta vastaan, samoin kuin aikaisempia hyökkäyksiä kuulalaakeriteollisuutta vastaan niillä aseilla, joita heillä oli käytettävissään vuosina 1943-44, oli pidettävä voimien tuhlauksena, koska oli jatkuvasti suoritettava yhä uusia hyökkäyksiä vaikuttaviin tuloksiin pääsemiseksi. Kun liittoutuneitten ilmavoimille ilmaantui uusia ensiarvoisen tärkeitä maaleja - ensiksi ratapihat ja sillat Ranskassa valmisteltaessa maihinnousua ja välittömästi sen jälkeen suurhyökkäykset Saksan öljytuotantoa vastaan - lopetettiin järjestelmälliset hyökkäykset lentokoneteollisuutta vastaan.

Liittoutuneitten ilmavoimien lisääntynyt iskuvoima johti huolimatta Saksan tuotannon lisäyksestä, Luftwaffen merkityksen pienenemiseen. Samalla kun Saksan ilmavoimat heikentyivät, tuli öljy Saksan sotatalousmaaleissa tärkeimmäksi. Saksan öljytilanne oli koko sodan ajan tukala ja se vaikutti huomattavasti kaikkiin heidän operaatioihinsa. Tärkeimmän öljylähteen muodosti 13 teollisuuslaitosta, jotka tuottivat synteettistä polttoainetta. Tärkeimmät raaka-ainelähteet, joista luonnollista nestemäistä polttoainetta saatiin, olivat Pkoesti Romaniassa ja Unkarin öljykentät. Elokuulla 1944 eliminoitiin tämä mahdollisuus lopullisesti, kun mainitut seudut joutuivat puna-armeijan valtaan, joten saksalaiset joutuivat käytännöllisesti katsoen kokonaan riippuvaiseksi synteettisestä öljystä. Sen suuria tuottajia olivat Leuna-tehtaat. Niitä suojasi erittäin tehokas savusuoja ja voimakkain ilmatorjuntatykistön keskitys koko Euroopassa. Tehtaita vastaan suoritettiin jatkuvia hyökkäyksiä. Tuotanto väheni jatkuvasti ja on tultu siihen tulokseen, että se saavutti lopulta enää vain 9 % siitä määrästä, mitä se oli ollut ensimmäisen hyökkäyksen aikana. "Taistelun Leunasta" voittamiseksi vaadittiin 22 hyökkäystä, 8,552 pommikonelentoa, 18,328 tonnia pommeja ja aikaa kokonainen vuosi.

Koko sodan ajan käytiin sitkeätä keskustelua siitä, oliko Saksan terästeollisuus liittoutuneille tärkeä maali, ja ennen kaikkea siitä, olivatko terästehtaat arkoja sen laatuisille hyökkäyksille, joita eri ajankohtina voitiin suorittaa. Ruhrin terästeollisuus joutui 1943 pienehkön hyökkäyksen kohteeksi, mutta koe osoitti, että se tuli liian kalliiksi tuloksiin nähden ja hyökkäyksistä luovuttiin. Myöhemmät selvitykset osoittivat kuitenkin, että hyökkäykset itse asiassa olivat olleet sangen tehokkaat. Vuoden 1944 loppupuoliskolla suoritettiin Ruhrin sekä kaupunkeja että liikenneverkostoa vastaan erittäin rajuja hyökkäyksiä. Ne aiheuttivat Ruhrin terästuotannon alenemisen 80%:lla laskettuna heinäkuusta vuoden loppuun. Vaikutuksen aikaansaivat ennenkaikkea kaasu-, vesi- ja sähkölaitteisiin sekä alueellisiin liikenneyhteyksiin syntyneet vauriot. Tähän johtopäätökseen ollaan oikeutettuja siitä huolimatta, että myöskin masuneihin, avoimiin sulattamoihin ja valssilaitoksiin saatiin osumia.

Ilmasodan kestäessä ja varsinkin vuosina 1944-45 hyökättiin myöskin erilaisia toisen luokan maaleja vastaan mm. taisteluvaunuja, panssarivaunuja ja kuorma-autoja valmistavia teollisuuslaitoksia vastaan. Marraskuulla 1944 ryhdyttiin uudelleen hyökkäyksiin sukellusvenetelakoita, optillisia tehtaita, sähkövoimalaitoksia, sähkölaitteita valmistavia tehtaita sekä lukuisia yleisiä teollisuuslaitoksia vastaan. Hyökkäyksiä Peenemundessa sijaitsevia koeasemia vastaan ei sen sijaan katsottu kannattavan suorittaa, kun Vl-pommeja valmistavat tehtaat Kasselin läheisyydessä ja V2-pommeja valmistavat tehtaat oli sijoitettu maan alle. Edelleen oltiin sitä mieltä, että Möhnen ja Ewerin patojen räjäytyksillä oli melko rajoitettu vaikutus.

Saksalaisten vastarinnan mursivat lopulta hyökkäykset liikenneverkostoa vastaan. Nämä hyökkäykset suoritettiin mitä läheisimmässä yhteydessä maaoperaatioihin ja ne vaativat huomattavan osan ilmavoimista. Voimakkaat hyökkäykset loka- ja marraskuulla 1944 rautateiden vaihtopihoja, siltoja ja ratoja sekä liikkuvaa kalustoa vastaan aiheuttivat vakavan liikenneruuhkan koko läntisessä Saksassa. Tuotannolle tärkeät kuljetukset samoin kuin varsinaiset sotilaskuljetuksetkin joutuivat epäkuntoon. Varsinkin keskeytykset polttoaineitten jakelussa kävivät kohtalokkaiksi.

Mielenkiintoista on, että voimaverkosto, lukuunottamatta erillisiä hyökkäyksiä, ei joutunut maaliksi koko sodan aikana. Tämä selitetään siten, että liittoutuneiden puolella pidettiin Saksan voimaverkostoa niin kehittyneenä, että menetykset yhdessä piirissä voitiin korvata siirtämällä sähkövoimaa toisesta. Tämä olettamus osoittautui kuitenkin virheelliseksi. Saksan sähkövoiman jakelu oli todellisuudessa vaikeassa asemassa jo sodan alusta alkaen ja tilanne kävi yhä huolestuttavammaksi sitä mukaa kuin sota jatkui. Generaattorilaitokset ja jakeluverkosto olivat verrattain haavoittuvia, ja niiden korjaaminen jälleen käyttökuntoon oli vaikea ja aikaaviepä tehtävä. Jos generaattoritasemat ja muuntaja-asemat olisi otettu ensiarvoisiksi maaleiksi, olisi Saksan sotatuotanto joutunut vakaviin keskeytyksiin, mikä ilmenee kootuista todisteista.

Ylläesitetty antaa kuvan siitä, miten suunnitelmanmukaisesti hyökkäykset toteutettiin. Edellä selostetut hyökkäykset suoritettiin suurimmaksi osaksi tarkkuuspommituksina. Yleensä pidettiin maalialueena ympyrää 300 metrin säteellä varsinaisen tähystyspisteen ympärillä. Vaikka osumistarkkuus parani sodan kuluessa, osoittavat amerikkalaisen komissioonin tutkimukset että keskimäärin vain 20% tarkkuuspommituksessa suunnatuista pommeista putosi mainitulle maalialueelle. Tästä ilmenee, että huomattavia pommimääriä tultiin pudottaneeksi tarkoituksettomaksi asutusalueille teollisuusmaalien ympäristöön.

Tässä yhteydessä on syytä käsitellä myöskin suoranaista pommitusta kaupunkiasutusta vastaan. Siihen ryhdyttiin suuressa mittakaavassa 1942, jolloin RAF suoritti ensimmäisen "tuhatkoneisen" hyökkäyksen Kölniä vastaan. Kahta yötä myöhemmin hyökättiin Esseniä vastaan lähes yhtä suurin voimin. Raskain isku annettiin kuitenkin elokuulla 1943, jolloin Hampuri "pyyhkäistiin pois". Mikään ilmahyökkäys ei järkyttänyt Saksaa niin vakavasti kuin tämä. Saksalaisten tietojen mukaan kuoli tällöin 60.000 - 100.000 ihmistä ja noin 1/3 kaikista rakennuksista tuhoutui täydellisesti. Liittoutuneiden haltuun joutuneet asiakirjat ovat osoittaneet, että Saksan viranomaiset olivat hyvin tyrmistyneitä, ja heidän keskuudessaan toimeenpannut kuulustelut paljastavat, että itse Hitler piti vastaisia samanlaisia hyökkäyksiä niin vaarallisina, että Saksa niiden takia olisi voinut hävitä sodan. Myöhemmin oltiin kuitenkin paremmin valmistautuneita, ja vaikka RAF jatkoikin tuhopommituksiaan suurkaupunkien keskiosia vastaan kerran toisensa jälkeen, ei mikään myöhempi hyökkäys aiheuttanut niin suurta masennusta kuin mainittu hyökkäys Hampuria vastaan.

Amerikkalainen komissiooni on myöskin tutkinut Saksan sodan aikaista siviilipuolustusta. Aluksi se oli järjestetty verraten pieniä erillisiä pommituksia silmälläpitäen. Organisaatio piti perusteellisesti uusia, kun hyökkäykset laajenivat. Ennen kaikkea ryhdyttiin toimenpiteisiin, jotta pahimmin pommitetut yhdyskunnat tai kaupunginosat saisivat sammutus- ja muuta ilmasuojeluapua ympäröiviltä alueilta, ja loppujen lopuksi viimeisenä keinona turvauduttiin liikkuviin muodostelmiin, joita keskusviranomaiset pitivät alituisessa valmiudessa tärkeimmillä alueilla. Suurhyökkäyksissä Saksan kaupunkeja vastaan osoittautui, että palopommit, laskettuna niiden painon mukaan, aiheuttivat neljä- viisi kertaa suuremmat vahingot kuin räjähdyspommit. Saksan sammutusjoukoilla ei yleensä ollut käytettävissä riittävästi luonnollisia vedenottopaikkoja, eikä sellaisia, joita olisi voitu täyttää muista vesilähteistä kuin yhdyskuntien helposti vaurioituvista vesijohtolaitoksista. Yleensä oli havaittavissa, että suurempien palopommihyökkäysten aikana kaikki palonsammutuskeinot olivat tehottomat. Aluepalot aiheuttivat suoranaista tulimyrskyä, jotka vuorostaan sytyttivät uusia tulipaloja ja tekivät kaikki yritykset palojen sammuttamiseksi mahdottomiksi.

Tarkka tutkimus Saksan siviiliväestön tappioista osoittaa, että saksalaisten itse laskemat tappioluvut ovat liian alhaiset. Amerikkalaisen komissioonin arvioinnin mukaan pommituksissa kuoli 305.000 ja haavoittui 780.000 henkilöä koko sodan aikana. Rakenteellisista tuhoista on olemassa luotettavampia tietoja. Niiden mukaan tuhoutui täydelleen 485.000 asuinrakennusta ja 415.000 vahingoittui vakavasti. Tämä merkitsee 20% kaikista Saksan asuinrakennuksista. Viidessätoista kaupungissa, jotka joutuivat pahimmin pommitetuiksi, tuhoutui tai vaikeasti vahingoittui 40% asuintaloista. Tuloksena oli, että noin 7.500.000 saksalaista siviiliasukasta joutui kodittomiksi.

Amerikkalaisen komissioonin selvitys esittää myös eräitä johtopäätöksiä. Niistä ilmenee mm. täydellisen ilmaherruuden merkitys. Ellei liittoutuneilla sitä olisi ollut, ei olisi ollut mahdollista saavuttaa tehokkaita ja pysyviä tuloksia Saksan sotatalouden heikentämiseksi. Sitä mukaa kuin ilmaoffensiivi voimistui, kävi saksalaisille mahdottomaksi estää maan taloudellinen lamautuminen ja lopullinen sortuminen. Saksalaisten kyky korjata vauriot ei suinkaan ollut pieni; nopeus ja kekseliäisyys tärkeiden sotateollisuuslaitosten saattamiseksi jälleen toimintakykyisiksi ja tuotannon keskeytysten supistamiseksi ylittivät kaiken sen, mitä liittoutuneet olivat odottaneet.

Kokemukset Saksasta korostavat edelleen huolellisen valinnan tärkeyttä. Saksalaiset kärsivät enemmän hyökkäyksistä raaka-ainelähteitä ja raaka-aineteollisuutta vastaan - öljyteollisuus, kemiallinen teollisuus, terästeollisuus, voimalähteet ja liikennelaitos - kuin hyökkäyksistä aseteollisuutta tai asutusalueita vastaan. Vakavimpia olivat ne hyökkäykset, jotka tuhosivat sellaista teollisuutta, joka oli merkityksellistä joukolle muita teollisuusaloja. Saksalaiset havaitsivat selvästi olevan suuremmasta merkityksestä keksiä keinoja raaka-aineteollisuuden kuin lopullisia tuotteita valmistavan teollisuuden suojaamiseksi.

Saksan kokemukset osoittavat, että mitä tapaa maalien valinnassa käytettiinkin, mitään teollisuutta ei saatu poistetuksi toiminnasta yhdellä ainoalla hyökkäyksellä. On mahdotonta arvioida niitä arvoja, jotka liittoutuneitten jatkuvat ilmahyökkäykset kokonaisuudessaan aiheuttivat. Kylmin luvuin saattaa olla mahdollista tehdä siitä summittaisia arviointeja, mutta sen lisäksi tulevat määrittelemättömät kulttuuriarvot. Ei ole mahdollista vielä lausua lopullista tuomiota siitä, onko häikäilemätön ilmasota myöskin asutusalueita vastaan sallittavaa. Tutkimuskomissiooni asettaa teollisuuslaitosten pommittamisen asutusalueitten pommittamisen edelle.

Liittoutuneitten ilmasotaoffensiivi saavutti ratkaisevan merkityksen vasta keväällä 1944. Ilmavoimien kokonaiskäytöstä Euroopan sotanäyttämöllä tulee 83% ajalle tammikuun 1. päivän jälkeen 1944 ja vastaava luku hyökkäyksistä Saksaa vastaan on 85%. Tämä puolestaan selittää, miksi Saksan kohteiden pommituksilla aikaisemmin oli verraten vähäinen merkitys. Heti kun ilmasota Saksaa vastaan oli päässyt täyteen vauhtiin, oli vaikutus välitön. Lähes 1/4 koko pudotetusta pommimäärästä pudotettiin suuriin kaupunkeihin, teollisuuslaitoksiin tai muihin hyökkäyskohteisiin kaupungeissa. Näiden hyökkäysten vaikutuksia on tutkittu hyvin tarkasti. Esitetään mm., että silloinkin, kun hyökkäykset tehtiin määrättyjä maaleja vastaan, muodostui hajoitus usein sangen huomattavaksi. Komissioonille on tuottanut erinäisiä vaikeuksia aluepommitusten ja yksittäisten maalien pommitusten eroittaminen toisistaan. Tämän huomioonottaen on ollut pakko määritellä aluepommitus sellaiseksi pommitukseksi, joka on ollut suunnattu suurempaa asutuskeskusta vastaan ja jonka on suorittanut vähintään 100 pommikonetta pommilastinaan vähintään 100 tonnia pommeja ja edelleen, jossa hyökkäyksessä vähintään 2% asutuksesta on tuhoutunut.

Tutkimuksessaan on komissiooni keskittynyt 10 sellaisen kaupungin pommituksiin, jotka joutuivat voimakkaitten hyökkäysten alaisiksi vuoden 1943 aikana ja vuoden 1944 alussa. Jokaisen näiden kaupungin kohdalta on valittu määrätty hyökkäys tai ryhmä hyökkäyksiä, ja on koetettu saada selville hyökkäysten teho kaikkiin kaupungin taloudellisen elämän puoliin, erityisesti tarkaten teollisuuden tuotantoa ja hyökkäysten aiheuttamia keskeytyksiä tuotannossa. Seuraavalla sivulla esitetään taulukko tutkimusten tuloksista. Tulokset osoittavat, että Saksan kaupungeilla ja tuotannolla oli yllättävän suuri vastustuskyky ja erinomainen kyky kuntoutua tuhoisten pommitusten jälkeen. Esimerkiksi Hampurin talojen kolmasosan tuhoutumisesta, 60 - 100.000 kuolleesta ja yhdyskuntaelinten täydellisestä romahtamisesta huolimatta kaupunki ei kuitenkaan tullut tuotantopaikkana murskatuksi. Hampuri ei tosin koskaan enää täydelleen päässyt jaloilleen, mutta 5 kuukauden kuluttua oli tuotanto kaupungissa jälleen saavuttanut 80% aikaisemmasta kapasiteetistaan. Tämä siitäkin huolimatta, että kaupunki oli ja on vieläkin raunioina ja tuhkana. Komissiooni esittää, että samoin kuin teollisuuslaitoksissa oli helpompi tuhota rakennukset kuin koneet, oli paljon helpompi tuhota kaupungin rakenteet kuin sen taloudellinen elämä.

Tuotannon tappioiden selitetään käytännöllisesti katsoen johtuvan kahdesta tekijästä: työntekijöiden puutteesta - kuolleet, huonontuneet liikenneyhteydet - ja suoranaisesta teollisuuslaitosten tuhoamisesta. Molempien syiden katsotaan vaikuttaneen yhtä paljon.

Paikallisten kulkuyhteyksien ja virallisten laitosten kärsimillä vaurioilla näyttää olleen sangen pieni vaikutus tuotantoon. Melkein kaikissa tutkituissa tapauksissa oli yhdyskunnan liikenneverkosto ja viralliset elimet saatu jälleen toimintaan aikaisemmin kuin teollisuuslaitokset saatiin käyntiin.

Komissiooni ei katso voivansa varmasti päätellä, miten suuri merkitys aluepommituksilla oli lopulliseen luhistumiseen. Kuitenkin katsotaan voitavan tehdä hyvin karkea laskelma määrätyn pommimäärän aiheuttamasta tuotannon vähennyksestä. Lasketaan, että 15.000 tonnin pommimäärä aluepommituksissa aiheutti Saksan kokonaistuotannossa 1% vähennyksen. Lähtien tästä luvusta tullaan seuraaviin tuloksiin:

Kaupunkiasutusta vastaan suoritettu aluepommitusten aiheuttama laskettu tuotannon vähennys:

Vuosi 1942 pommimäärä tonneissa 84.000 tuotannon väheneminen %:ssa 2,5
Vuosi 1943 pommimäärä tonneissa 121.000 tuotannon väheneminen %:ssa 9,0
Vuosi 1944 pommimäärä tonneissa 229.000 tuotannon väheneminen %:ssa 17,0
Vuosi 1945 (I-IV) pommimäärä tonneissa 83.000 tuotannon väheneminen %:ssa 19,5

Vaikka vuosien 1944 ja 1945 luvut ovat korkeita, ei pommitusten teho kuitenkaan ollut niin valtava kuin aikaisemmin kuviteltiin. komissiooni esittää tästä kysymyksestä eräitä näkökohtia, jotka ovat sangen mielenkiintoisia:

a) Ylläesitettävät luvut edustavat vain hyökkäysten näennäisiä tuloksia. Ne eivät siis osoita, missä laajuudessa saksalaisten olisi mahdollista jatkaa tuotantoa ja taistelua ponnistamalla kaikkensa korjatakseen vahingot. On luultavaa, että toistuneet raskaat iskut suurempia kaupunkeja vastaan olisivat pahentaneet Saksan taloudellisen systeemin kriisiä. Kuinka kauan Saksa olisi jaksanut tätä kriisiä kestää, elleivät muut syyt olisi aiheuttaneet luhistumista, ei koskaan voida selvittää.

b) Sitä mukaa kuin hyökkäyksiä jatketiin ja niiden teho lisääntyi kävivät mahdollisuudet kuntoutua hyökkäysten jälkeen yhä pienemmiksi ja sitä mukaa kuin korjauksia varten käytettävissä olevat varaosat käytettiin, pitenivät kuntoutumisajat.

c) Aikaisemmin pommitettujen paikkakuntien uudelleen pommittaminen kävi yhä vähemmän tehokkaaksi. Tämä johtui siitä, että pommit myöhäisemmissä hyökkäyksissä suurin määrin putosivat aikaisemmin tuhotuille alueille ja siitä, että palovaara aikaisempien tulipalojen takia oli pienentynyt. Viimeksimainittu seikka aiheutti sen, että myöhäisemmissä pommituksissa täytyi käyttää suhteellisesti enemmän räjähdyspommeja, jotka tuhosivat pommitonnia kohti pienemmän alueen kuin palopommit. Tämä aineellisten vahinkojen vähentäminen ja sen lisäksi tehokkaat siviilipuolustustoimenpiteet aikaansaivat sen, että teho yhtä pommitonnia kohti jatkuvasti aleni.

Kommentit (12)

Vierailija

Tiäremiehen avaama käsittelee fasistisen Saksan lopun edellytysten kypsymistä, kun oma tänä aamuna avaamani käsittelee tähän mennessä sodan alkamisen edellytyksiä.

Ranskaan tehdyn maihinnousun aikoihin USAlla ja Britannialla oli noin 3500 nelimoottorista kaikkiaan 10 500 sotanäyttämön tasitelukoneestaan.
Tästä lähtien niitä käytetiin myös sotatoimien tukemiseen. Täten vain
runsas puolet voitiin käyttää Saksan kotialueen maaleihin. Tämä nelimoottoristen käytttäminen maasotatoimiin, se oli alkujaan lähinnä neuvostolainen menetelmä. Heillä oli sodan viime vuosina tähän 400 - 450 nelimoottorista. Sen sijaan selustan kaukopommituksiin käytettiin
joko omaa vanhentunutta tai liittoutuneilta saatua kaksimoottorista kalustoa. Näillä pommituksilla, paitsi Saksan ilmapuolustuksen sitomista, ei ollut paljoa merkitystä, kuten ei Helsinginkään pommituksilla 1944. Aika paljon suomalaisetkin siellä joutuivat ampumaan taivaalle.

Vierailija

Operaatio Barbarossa, siihen varattiin 153 divisioonaa, ja niitä varten
200 000 autoa ja 600 000 hevosta. Hevosten määrä suhteessa divisiooien lukuun ihan silloisen Suomen armeijan tasoa. Paljon autoja tarvittiin huollon tehtäviin, tykistölle, ilmatorjunnalle ja myös ilmavoimille. Panssaridivisioonia oli 19 ja kevyitä eli moottoroituja divisioonia 16.
Näinkin polttoaineen jakeluun täytyi määrittää tärkeysjärjestystä.
Huomaa, minkä muutoksen Hitler teki luonokseen. Moskovaan mentäisiin suoraan, kun Marcksin luonnos lähti kiertämisestä Ukrainan kautta. Ukrainaan kuitenkin oli mentävä, kun alkuperäinen suunnitelma tussahti jo ensi viikkojen jälkeen. Ongelmia oli myös huonoista teistä. Kuivalla ne pölisivät, runsaiden sateiden jälkeen muuttuivat upottavaksi liejuksi.

Luultavasti polttoainekysysmys vaikutti vuoden 1941 lopun operaatio Taifuuniin ( nimi tulevan Japanin hyökkäyksen kunniaksi). Oli kunnostettu rautatiet Smolenskiin saakka, ja operaation alun onnistuttua vielä pitemmälle. Kun partisaanien kiskosota alkoi Stalinin vastahyökkäyksen aattona, kuljetustavasta oli varsin vakavat seuraukset. Kun tarve ja mahdollinen teho oli kymmeniä junia päivässä,
nyt pääsikin läpi toisinaan vain juna tai pari päivässä. Lastinaan vaikka jäätynyttä viiniä

Vierailija

Säiden lämmettyä ja teidenkin jo kuivaessa Saksan sotakone jälleen lämpeni toimintakuntoonsa. Toukokuun voitokkaita torjuntataisteluja seurasi varsinaien hyökkäys alkaen 28.6 etelän suunnalla. Elokuun alussa jo ylitettiin Don, ja pian päästiin kauas Kaukaasiaan ynä Stalingradin edustalle. Jo elokuun 23. päivä kaupunki melko lailla pommitettiin
rauniokasaksi, laskettiin 2 000 lentoa. Sittemin pommitettiin vielä lisääkin, ja siellä raunioissa jatkuivat taistelut.

Vaan miksi näin, eikö riittänyt, kun kaupunki oli raunioina, miksi Saksan sotakone ei käyttänyt sillosita liikkuvuusetuaan, yhdistyneenä silloiseen ilmaylivoimaan. Mm., kun Kaukaasiaan päästiin, eipä ollut polttoainetta.
Hätäkeinona huoltoa hoideltiin jopa kamelein. Sama asia selittää myös juuttumisen Stalingradiin. Kyllä panssarivaunut saattiin liikeelle, vaan ei ollut polttonainetta monien autojen suureen ajeluun. Hitler puolestaan lokakuussa kehuskeli katkaisseensa Stalingradissa Volgan väylän. Sehän katkesi muutenkin talveksi pakkasen takia! Tähän aikaankin kyllä oli jo kuljetusteitä Bakun öljylle Keski-Aasiankin kautta.

Alkoi Stalinin hyökkäys, Z^ukovin ja Vasiljevskin suunnittelema. Vaan
miksipä Hitler ei käskenyt tuon melko moottoroidun 6. armeijan murtautua heti ulos, vaan heti päinvastoin käski jäädä? Palaamme jälleen
samaan asiaan, polttoaineeseen. Murtautuneiden pitämiseksi toiminnassa ei ollut polttoainetta. Tuo melko moottoroitu armeija olisi pitänyt jalkauttaa tai peräti panna lomalle. Eihän se käynyt, kun " ryssä kävi päälle kuin synti". Stalingradissa Pauluksen armeija sentään sitoi
vihollisensa kahden kuun ajaksi. Vielä ei rintama valunut Dnperille,
ja kovat kolhut, paitsi 6. armeijaa, tulivat romanialaisten, italialaisten ja unkarilaisten liittolaisten osaksi.

Luultavasti polttoainetilanne vaikutti vielä 1943 Zitadellen eli Kurskin taistelun suunnitelmaan. Edullisempi olisi ollut toimia laajemmalla alueella liikkuvammin, ja jättää härkäpäinen rynnistys vastapuolelle. Vaan kun ei ollut riittävästi polttoainetta. Sen sijaan Stalinilla oli nyt sekä autoja että niihin polttoainetta.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Feikkiarkos

Oikea ArKos tuskin olisi käyttänyt saksalaisten omaa nimeä Zitadelle Kurskin operaatiosta.

Ainakin silloin, kun ArKos Kurskista joitakin satoja sivuja vanhalle palstalle vaahtosi (referaatti plus tulkinta), oli lähteenä ilmeisimmin juuri luettu venäläinen muistelmateos tuolta ajalta.

Muutenkin oikean ArKosin historiajutuissa oli aina vähän toinen ote. Harjoittele hieman lisää, jollet jo ala kyllästymään. Ja muista, aitous vaatii tuhansittain ja tuhansittain rivejä. Eikö ala jo hupi hiipumaan?

Vierailija
L
Feikkiarkos

Oikea ArKos tuskin olisi käyttänyt saksalaisten omaa nimeä Zitadelle Kurskin operaatiosta.

Ainakin silloin, kun ArKos Kurskista joitakin satoja sivuja vanhalle palstalle vaahtosi (referaatti plus tulkinta), oli lähteenä ilmeisimmin juuri luettu venäläinen muistelmateos tuolta ajalta.

Muutenkin oikean ArKosin historiajutuissa oli aina vähän toinen ote. Harjoittele hieman lisää, jollet jo ala kyllästymään. Ja muista, aitous vaatii tuhansittain ja tuhansittain rivejä. Eikö ala jo hupi hiipumaan?

Et kai sä tosiissaa luule, että jollain olisi intressejä alkaa kirjoittamaan toisen henkilö nimissä jollain tiedepalstalla??

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

MalcolmX

Kysyt:

Et kai sä tosiissaa luule, että jollain olisi intressejä alkaa kirjoittamaan toisen henkilö nimissä jollain tiedepalstalla??

Tuolta jostain löytyy vanhempi aihe, jossa puheena olevan nimimerkin yhteyttä vanhan palstan ArKosiin selviteltiin laajemminkin. Huomattavia tyylieroja löysivät. Lisäksi "Arkos itse" ei vastannut uteluihin, joissa hänelle tarjottiin mahdollisuutta varmistaa henkilöllisyytensä tietyille kirjoittajille, anonymiteettinsä kuitenkin säilyttäen. Ei kommentoinut näitä tarjouksia mitenkään.

Eli, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, joillain on "intressejä alkaa kirjoittamaan toisen henkilö nimissä jollain tiedepalstalla"!!

Vierailija

Talvella pääiskuun Hollannin ja Belgian kautta perustunut suunnitelma
vaihdettiin suorempaan suuntaan Ardennien läpi. Varsinaisten sotatoimien kannalta muutos oli yhdentekevä. Hitlerin ja Göringin puolela oli vahva ilmaylivoima, 1016 hävittäjää ja 1562 pommikonetta, valtteina panssari- ja kevyet eli moottoroidut divisioonat, henkilöstön nuoruus ja koulutuksen taso ynnä yhden armeijan yhtenäisyys ja voitontahto. Vastapuolella amputarviketilanne vanhoihin kuluneisiin varsinkin tykkeihin oli heikko.

Käytettävien joukkoen määrää Saksan puolella oli lisätty kolmanneksella eli 102 divisoonasta 136een. Täytyi olla tärkeätä, että näille löytyi mahdollisimman suora tie länteen, ilman myös tilanteista johtuvia sivuliikkeitä. Reservejä joukoista oli 43 divisoonaa, eli näin vältettiin
joukkojen ja polttoaineen turhakäyttöä. Seuraavaan vaiheeseen, joka
suuntautui etelää kohti, Pariisi vallattiin 14. kesäkuuta ilman taistelua,
joukot olivat mahdollisimman lähellä lähtöasemiaan.

Jäännösvaltio Vichyn eli Pétainin Ranska, joka oli suljettu Atlantista, mutta
avoin Välimerelle ja Espanjaan. Toive, että tätä kautta saatettaisiin saada polttonainetäydennystä.

Ajatus maihinnoususta Englantiin. Olisi tarvittu 40 divisoonaa, ja nopean iskun mahdollistamiseksi jälleen runsaasti polttoainetta. Nimenomaan polttoaineen kuljtukset Kanaalin yli hankalia. Odotti idän sotaretki.
Maihinnousu Englantiin olis verottanut polttoainevaroja aivan kestämättömästi. Siltä kannalta Hitler voi valita vain jomman kumman maan. Kommunismin tuhoaminen, sehän käsitettiin pyhäksi tehtäväksi.
Brittiläinen imperiumihan taas jollakin lailla oli seurattava vaikka kehiteltävä esimerkki.

Vierailija

Aiempi ArKos ei siis ollut Tervolasta, vaan stadin kundi, eikä yhtä etevä kuin nykyinen ArKos itse?

Toisessa tarinassa hiiret neuvottelevat siitä, kuinka kissalle saataisiin kello kaulaan. Ongelma hoidettaisiin kissan nukkuessa. Rohkeaa vapaaehtoista tehtävään ei löytynyt.

Uusimmat

Suosituimmat