Toinen maailmansota; Hitlerin Saksa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Saksa, siis sen keisari ja päämaja, olivat hävinneet hätiköidysti alkamansa sodan Euroopan ja maailmankin valtiokartan muuttamiseksi.
Kuitenkaan tappio ei ollut selvästi sotilaallinen. Keväällä 1918 lännessä oli
192 divisioonaa ja myös tykistöylivoima, täysin viritettynä sen olisi pitänyt riittää voittoon. Syksyllä 1918 viritys laski niin alas, että ilmeni joukkokieltäytymistä sodasta. Tästä johdettiin taru vasemmiston puukonpistosta selkään. Vaan todellinen ongelma oli viritys. Ja tämän virityksen toteutus, sitä varten Saksaan luotiin fasismi ja sitä varten Saksasta tuli fasistinen Saksa, Hitlerin Saksa. Virityksen puutumisen oli aiheuttanut myös Saksan nälkä ja kurjuus läntisen ilmeisen runsauden., paljossa amerikkalaisen rinnalla. Seuraavaa sotaa saksalaisten ei pitänyt käydä nälässä. Saksalaiset oli huolettava riittävästi, kävi muille kansoille miten hyvänsä. Tätäkin varten oli fasistinen yli-ihmisteoria.

Maailmansodan jälkeen Saksassa seurasi kurjuus, jota tätä ennen oli koettu viimeksi 30-vuotisen sodan lopulla. Ja siihn liittyvä inflaatio oli ilmiö, jota kuulemma ei itse Einstein kyennyt käsittämään. Saksa kurjana ei kuitenkaan kyennyt maksamaan sotakorvauksiaan. Niinpä runsauden uuden maan USAn oli annettava luottoa talouden elvyttämiseksi, 1924 alkaen. Maksun kierre kehittyi jatkossa osaksi niin, että sotakorvauksia
saaneet lyhensivät niillä USAn velkojaan, jotka puolestaan sijoitettiin uusiksi luotoiksi Saksaan. Vuonna 1929 talouspulan kynnyksellä Saksan
teollisuuden tuotanto jakoi Britanian kanssa kakkossijan maailmassa, joka tosin oli vain neljännes USAn tuotannosta siihen aikaan. Selvä kakkosmaa Saksa tuolloin oli kuitenkin sähkökoneenrakennuksessa ja sähkön tuotannossa, ja yleensäkin koneenrakennuksessa ja koko raskaassakin teollisuudessa. Uuden sodan taloudellinen lähtökohta oli luotu jo tällöin, siis sotakorvauksin ja sotaluotoin.

Saksa ja USA myös luotottivat Stalinin teollisuusrakentamista 1928 -1934.
Näin Versaillesin valtiasmaille nousi vihollinen, jota kavahtaa. Näin jo taloudellisesti murennettiin Versaillesin järjestelmää.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Vuonna 1929 siihen asti melko merkityksetön baijerilainen äärisoikeistolaine maakuntapoliitikko Adolf Hitler sai ilmestyksen ja kutsumuksen koko Saksan Johtajaksi, Saksan tulevan sodan Johtajaksi.
Ja uuden kutsumuksensa merkitksi Adolf myös asettui berliiniläiseen hienostohotelliin. Hän myös lopettui oluen juonnin ja siirtyi makkarasta kasvisruokiin. Natsit olivat silloin pieni vähemmistö Saksan fasismissa, ihan saksalaiskansallisten ja näiden järjstön Stahlhelmin eli Teräskypäärn varjossa, kuten myös Ludendorff vielä 1923 oli ollut kaappaushankkeen ykkönen, vaikka Hitlerin porukka siitä korjattiin vahnkilaan, joksikin aikaa.
Hitler kuitenkin oli vasta 40-vuotias. Hän oli osoittautunut myös erittäin oppivaiseksi. Ensin hulivili taiteilija, sitten jäyhä maailmansodan sotilas ja loputla korpraali, rauhan aikan slaisen palveluin upseeri, sitten poliittinen kiihoittaja. Oli hän kirjoittanut vankeudessa kirjankin, Mein Kampfin, jota
Hitlerin olelssa vallassa hyvien saksalaisten oli ostettava kodon kirjahyllyyn, josta oli poistettu kaikki epäsopivat teokset, myös Einsteinin.
Montakin kirjallista tuotetta hän joutui tekemään puheitaan varten.
Ja Hitler myös osoitti ymmärtävänsä uuden sodan sekä poliittiset että sotilaalliset vaatimukset. Näin hän siihen astisesta mitättömyydestään huolimatta oli hallitsevien valinta Johtajaksi.

Vallan aikana Hitlerin kakksomies, ja myös ilmavoimien komentajana sotilaalline kakkosmies, oli Hermann Göring. Tämä oli myös Hitlerin yhdusmies taloduen komentoportaisiin, ja juuri hän tekin näille selväki, että juuri Hitler olisi ja oli Johtaja. Göring oli titetyssä määrn myös kansaan, jopa työläisin, laskeutuva meis, kun Hitler Johtajana leijui yläpuolella. Tässä häntä alkujaan muistutti SAn johtaja, ent. majuri Erst Röhm, myös sikäli, että tämä juuri oli kekisnyt Adolf Hitlerin ja tämän sopivuuden poliitikoksi. Natsipuolueen alkukäynistyjksne varat olikin saatu armeijan salaisista varoista. Kun Göring kuin lensi ilmassa, Röhm toivottomati matasi maassa. Sitäpaitsi 1934 katuväkivallan aika
1934 alkoi olla ohi. Siten sisi homo-Röhmin joukko, silti vain sata henkilöä, teloitettiin, ja Göring nouis kakkosen asemaan. Uskollisuudestaan hän luopui vasta Stalinin poikien jo rynnätessä Berliinin.

Hitlerille oli ominaista kovuus ja häikäilemättömyys keinojen käytössä, kun toimintaan oli ryhdytty. Tämäkin yhdisti Göringin ilmavoimien mentelmiin. Häikäilemätön ja kova oli myös 1929 perustetun SSn johtja Heinrich Himmler, hänkin sotavetraani, joka oltuaan kanafarmarina palasi tosi miesten töihin.

Yhä uudelleen Hitler petti läheuisensä ja sopimuksensa. Vuonna 1919
kvarinsa Baijerin neuvostoejn sotajoukossa. Sitten juutalaiset, jotka
olivat häntä suosineetkin hänen mitättäömässä elämänvaiheessaan.
Hänen puolueensa oli julistanut sosialismiakin, ja vieläkin oli nimeltään kansallissosialistinen. Vuodesta 1929 sosialismia ei sovellettetu, vaika jotkut puolueessakin, kuten jopa Erst Röhm, olivat toista mieltä.
Suosineet Länmne poltiikot Hitler petti Münchenin 1938 jälkeen jatkaessaan valloituksiaan ja alkaessaan lopulta sodan. Valheessllisuudesa Hitlein luonnolline apu ja ystävä oli julkisen valheen mestari Joseph Goebbels. Häntä läntisessä kirjoittelussa on arviout lahjakkaakis. Todellisuudessa kyse oli äärimmäisestä turmeltuneisuudesta.
Yhteistä Hitlerillä ja Goebbelsillä oli myös ruumiilliset vajavuudet, ja että ura pitkään oli ollut mitätön. Ja niin he molemmat tunsivatkin onnistumisen suurta iloa, kun oli suoritettu onnistunut petos. Muuten hillitty Hitler ihan hyppi ilosta, kuten sittemmin Berlusconi.

Vierailija

Kommunistien, KPDn, johtaja, Ernst Thälmann sanoi pulan ja valataistelun vuosina, että Hitler merkitsi sotaa. Kommunistit olivat myös näkyvin vastustaja suurten kaupunkien kaduilla, ja siellä yleensä jopa voitolla, vaikka SA voitolla pienemmissä taajamissa ja maalla. Vuoden 1932
lopulla kommunistienkin kermakerros vaalivoiton päihdyttämänä sortui turmeltuneeseen yhteispeliin natsien kanssa. Näin katosivat yhteistoiminnan edellytykset myös sosdemien kanssa, joiden johtava kerros niinikään päätyi sovitteluihinn natsien kanssa. Näin toteutettu vallansiirto Hitlerin hallitukselle 31.1.1933 ei kohdannut kansassakaan mitään vastarintaa, eikä valtiopäivätalon palon jälkeen toteutettu terrori.

Mainitaan vallansiirron yhteydessä talousmiehet Hitlerin valtaan nostajina.
Mitä tärkein tässä oli jo silloin valtakunnanpankin johtaja Schacht. Ja juuri hän, ja hänen pankkinsa, rahoittivat Saksan varsinkin raskaan teollsiuuden ja konenerakennuksen, elpymistä Mefo-vekselein. Sellainen vekkuli eli veitikka myös Hitler. Kun jakelu oli mitoitettu talouden kasvuun, inflaatiota tästä ei juurikaan seurannut. Ja auttoihan myös toteutettu uusi työkuri, josa työläiset eivät vaatineet eikä lakkoilleet, vaika heistäkin saksalaisina yli-ihmisnä huolehdittiin. Myös Schacht,
kuten eräitä armeijan korkeita upseereita, poistui johdosta sodan kynnyksellä. Tällöin oli kuitenkin käyttössä jo uusi menetelmä, voitettujen ryöstäminen.

Vuoden 1938 puoliväliin asti varustelu oli vielä melko hillittyä, taloudellisen perustan rakentamien sen sijaan pääasia. Tuosta ajankohdasta sodan alkamiseen varusteluun käytettiin suunnilleen yhtä
paljon kuin aikna natisen valtaantulosta yhteensä. Juuri tuolloin Göring sai uusien ilmavoimien kalustonsa, sodan alkaessa 1100 hävittäjää ja 1600 pommikonetta, siis uudenaikaiset. Lyhyessä ajassa siihen asti melko puutteellisesti varustautunut Saksa saavutti sodan alkamista ja käymistä varten vahvan sotilaallisen voiman. Tämä voima kasvoi vielä ylivoimaksi
vuoden 1940 läntiseen sotaretkeen mennessä.

Vekslein rahoitetuin vientiponnisteluin tuottamin valuutoin Saksa oli hankkinut myös tärkeiden raaka-aineiden varastoja. Järjestettiin myös tekokumin, bunan, ja tekobensiinin, tuotanto. Hehkuttaen myös talonpojille oli nostetu Saksan elintarvikekomavaraisuusastetta. Ja sodan aikanahan elintareoita hankitasiin myös voitetuilta, käyköön näille miten hyvänsä. Vuoteen 1945 Saksassa ei nähty nälkää, paitsi vankileireillä.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Feikkiarkos

Lopettaisit jo. On vähän myöhäistä havahtua siihen, että unohdit kokonaan nämä historilliset tajunnavirtareferaatit. Taisi joku jo tätä ihmetelläkin.

Eikä tyylisi edelleenkään näytä oikealta. Lisäksi olet jättänyt vastaamatta kaikkiin ytityksiin varmistaa henkilöllisyytesi tuolla eräässä vanhemmassa ketjussa.

Vierailija

Mitä yhteistä ilmaisevat nimet Maxime Weygand, La Charité, Erich Marcks, sotamarsalkka Paulus, joka antautui vangiksi Stalingradissa, ynnä Barbarossa, alkujaan Friedrich? Unohtamatta tietenkään Hitleriä ja Göringiä.

Vierailija

Maxime Weygand, hän oli hineo mies silloinkin, kun hän 73-vuotiaana otti vastaan Ranskan Ylipäällikön 19.5. 1940 Saksan sotakoneen jyrätessä länteen vasta kymmenettä päivää ja saavuttaessa seuraavana päivän Englannin kanaalin. Hän oli koostaan huolimatta mielestään ja monien mujidenkin mielestä Suuri mies, ja niinpä hänestä oli levitety kuvaa, kylläkin nuorempana, valkoisen uljaan ratsun selässä. Niitä valkoisia oli ihan oikeesti siellä Syyriassa, missä oli ollu vuosia komentajana, maa oli silloin Ranskan hallinassa oleva Kansainliiton mandaatti. Olihan Weygand kuulusa rautatievaunussa ottanut vastaan Saksan antautumisen marraskuussa 1918, Ylipäällikkönsä marsalakka Fochin rinnalla esikuntapäällikkönä Hieno mies oli ollut myös Krimin paroni Wrangel, kunnes polsut 1920 potkaisivat hänet Krimiltä aluksi Konstantinopoliin, jota silloin miehitti Ranska. Häntä sanottiin hulluksi paroniksi. Hullu oiekastaan oli myös Weygand. Hän kylläkin vireästi punoi erilaisia suunnitelmia, mutta ei osannut käsittää niiden toteutuksen ehtoja eikä rajoja. Siis maanikko, mutta ilman mitään depressiota. Ja myös 1940 keväälle hän oli ajankulukseen siellä Syyriassa, rauhoittelutoimien jälkeen mukavassa ja rauhallisessa, punonut suunnitelman sodasta Balkanilla. Sieltä saataisiin arviolta 70 divioonaa, Ranska itse lähettäisi 30 divisioonaa, ja tämäkin jo koneeseen verrattava vyöryisi. Saksaanko? Mutta edessähän oli vuoria. Vuonna 1918 sinne oli oltu menossa, jqa vuoden aselepo ja sodan päätös varsin paljon oli johtunutkin siitä. Mutta silloin Itävalta-Unkarin armeija oli romahtanut. Nyt oli edessä vahva valtio, jolla olivat myös ylivoimaiset ilmavoimat. Jos suunnitelma ei jo sotilaallisesti ollut pähkähullu, minnehän piti olla menossa. Kohde voi olla vain Neuvostoliitto, kyllä aromaata olisi kesällä tallustaa, ajaa autolla ja valkoisen hevosenkin selässä. Vaan ihan hiljanhan Neuvostoliitto oli ollut virallisesti liittolainen.

La Charitén asema eteläisessä Ranskassa 1940, kun aseleposopimus oli jo 22.6 allekirjoitettu, mutta sotatoimet eivät vielä päättyneet. Saksalaisetn panssridivisoionan partio löysi hylätyn junan, jossa osoittautui olevan Ranskan pääesikunnan arkistot. Kuin varta vasten. Vajaan kuukauden kuluessa aineiston tärkeimmät antimet oli todettu Saksan päämajassa.

Juuri tuohon aikaan Hitler, jyristyään ensin Englannille, vetäytyy vuoristomajaansa Berghofiin. 29. päivä Jodl siellä käytyään kertoo
eri sotavoimien yhteyshenkilöille, että Hitler aikoo alkaa sodan Neuvotoliitota vastaan. Kahden päivän päästä Hitler itse saapuu ilmoittaman jo tärkeimille henkilöille, myös Göringille, joka oli ylennetty juri valtakunanmarsalkaksi ja oli Hitlerin varamies.

Suunitelmaa kerrotaan laatineen aluski kenraalimajuri Erich Marcksin, joka
ei kuulunut edes päämajaan, vaan oli vastikään Ranskasta itään siirretyn 18. armeijan esikuntapäällikkö. Hieman epäilen, oliko häntä oikeesti olemassakaan, ainakaan en ole nähnyt hänen neroutensa näytteitä Saksan muusta sotahistoriasta. Nimikin kirjoitetaan poikeavasti, nomrmaali muoto saksassa on Marx. Tarkoittaa sydämistöä, voisi kai tarkoittaa myös sydämistynyttä. Hänne kerrotaan puuhanneen suunnitelman parissa elokuun. Sen perusjajtus oli iskeä ensin etelään. sitten kääntyä sieltä Moskovaan, Denikinin reitiä 1919 ja myös muinaisten Krimin tataarien reittiä. Syyskuun 3. päivänä tehtävän ottaa vastaan
myöhemmin Stalingradista kuulu Paulus, siihen aikaan Saksan maavoimkein päämajamestari, eoli suomlaisen saman ajan Airon virkaveli. Nyt oli havaittu Ukraina valloitus niin helpoksi, että päätettiin hyökätä pääsuuntana Moskova, ja myös Leningradiin. Ennen lopullista päätöstä Molotov kävi Berliinissä ja käyttäytyi tavalla, jota voi sanoa
vittuiluksi. Joulkuussa Hitler allekirjotti ohjeensa operaatiosta Barbarossa.

Vierailija

Weygand, hän maanisessa depressiottomuudessaan oli sydämistynyt.
Enne muuta kumouksellisille muutoksile 1918 tienoilla. Nihin olivat lopullisesti kadonneet suuret ranskalaiset sijoitukset Venäjän valtion lainoihin. Ennenkaikkea kumousmuutokset olivat mitätöineet sen suuren voiton, jota Maxile oli Ylipäällikkönsä marsalkka Fochin rinnalla ollut todistamassa. Suuri itäinen liittolainen oli kadonut, ja kun myös britit ja USAlaiset poistuneet, Rasnka oli jokseenkin yksin hoitelemassa välejään suureen itäiseen naapuriin, joka oli lyöty, jonka oli siis maksettava, mutta joka silti oli olemassa ja kehitteli omaa polkuaan päästä tilanteestaan.

Siis alkujaan Weygandin suunnitelma, joka ystävällisesti oli luovutettu La Charitén asemalla. Tätätä ennen Weygand touhusi ylipäällikönä. Hänellä oli suuri ajatus vastahyökkäyksestä, joka eristäisi kauas edenneet panssaridivisioonat. Pari brittidivisioonaa hyökkäsikin kohti etelää, mutta ennen varsinaista Hetkeä 26. toukokuuta matkasivat jo kohti Englannin kanaalia. Etelästä hyökkösi vain de Gaullen pansaridisvioona, Tämä merkittiin niin suureksi suoritukseksi, että hänestä oitis tehtiin kenraali ja puolustuksen apulaisministeri. Hän lähti vähän enen aselepoa Britanniaan.
Weygand ei otanut huomioon Saksan ilmavoimia, eikä vahvoja monen kymmen divsiioonan reservejä panssarivoimien perässä. Ranskan ja myös brittien puolella vaivasi myös ampumatarvikepula.

Kun Dunkerque oli evakuoitu, Weygand tuouhusi edeolleen, nyt tarmokasta puolustusta. Joukkoja hänellä oli 70 divisioona 143a vastaan, ja tilanen ilmassa ja ammuttavan suhteen yhä sama. Joten, jonkin päivän yrityksen jälkeen rintama alkoi romahtaa, ja joukot kuluivat. Pariisi luovutettiin ilman taistelua 14. kesäkuuta. Nyt Weygand touhusi aselepoa, joka oli lähes antautuminen. Aseiden vaiettua myös Maginot-linjan 220 000 miehen oli antauduttava, ja tähän tarvittiin Weygandin allekirjoittama määräys, muuten eivät totelleet.

Kaiken kaikkiaan Weygand oli viime touhuamisellaan estänyt kymmenien ranskalaisten divisioonien siirron emämaasta meren taakse, pääalue olisi aluksi ollut Pohjois-Afrikka. Lännestä pitkään aikaan ei uhkaisi vakavaa vaaraa, joten retki itään voi alkaa, vaikka seuraavana vuonna vasta. Ja suunnitelma, jota toteutettiin, se alkujaan oli hänen, Maxime Weygandin suunnitelma.

Vierailija

Olihan armeija ja panssarivoimat testattu 1940. ja Englannin ilmataistelussa testattiin myös ilmavoimat. Näiden ja panssarivoimien laasjentamiselle vakava este kuitenkin oli nestepolttoaineen niukkuus.
Balkanilta saatiin vain Romanian 18 divisioonaa, ynnä pohjoisessataistelivat "suomalaiset vapaussankarit", kuten Hitler 22. kesäkuuta puheessaan ystävällisesti mainitsi. Sittemmin saatiin vielä 9 italialaista ja yksi espanjalainenkin divisioona.

Barbarossa sinänsä alkoi komeasti ja näyttävästi. Koneita tuhottiin ilmassakin ja romuja varsin paljon maassa. Yhteensä parin viikon aikana
6 000 Saksan ilmoituksen mukaan. Paikoin edettiin 600 kilometriä, heinäkuu 16. jo Smolenskiin. Toteutuksen tulos suunnilleen oli tussahdus. Keskinen ja pohjoinen armeijaryhmä olivat murskanneet lähinä toisarvoisia joukkoja. Ukrainassa ei ollut onnistuttu, vaikka edettiin sielläkin, ja sinne oli täytynyt kiireesti heittää myös 25 divisioonan reservi. Joten sitä ei ollut käytettävissä Moskovan suunnalle.

Käytännöassä seuraavaksi käytiin toteuttamaan Marcksin eli siis Weygandin alkuperäistä ajatusta. Kaksi kuukautta käytiin Kiovan taistelua,
tulos myös 600 000 vankia. Pohjoisessa sen apuna Smolenskin suunnan
kuukauden taistelu, 300 00 vankia vaan ei merkittävää Moskovan suunnassa. Oikealla siivellä Umanin taistelu, 100 000 vankia mutta pääsy
Mustalle merelle elokuun puolessa välissä. Lokakuun loppuun mennessä
suurin osa Donetsin aluetta ja Rostoviin, josta pian potkaistiin pois.

Lokakuussa jälleen yritettiin Moskovaan. Operaatio Taifuuni, mysö Japnin tulevaan osallistumisen kunniaksi. Taas 600 000 vankia, mutta ei taaskaan mitään sotilaallisesti merkittävää. Ja joulukuun kuudentena alkaa Stalinin vastahyökkäys, talveen varustettuja siperialaisia ja konepistooleja, sakut Venäjän talvessa ja rautatiet takana lamassa.
Täällä neuvostokoneilla oli ensi kerran yleisesti ilmaylivoima. Siinä mukana myös Hurricanet, joita Churchill oli juuri lähettänyt 600.

Uralilla oli käynnistymässä suuri sotateollisuus. Leningradista siirrettiin
kaksiis miljoonaa, ja näsitä suurimmalla osalla työvoiman oli myös
nälkää ja piiritystä kokeneina motiivi tehdä työnsä, jotta Neuvostoliitto voittaisi sodan. Weygandin suuri suuri suunnieolma ynnä Hitelin sotakone olvat murenemassa.

Vierailija

Maginot-linja, se oli oikea linnoitus, Siellä oli valmiit varastot ja riittävästi elintilaa, joten miehistö, reserviläisten parasta osaa, pysyi hyvin vireessä.
Kohtalaisesti vireessä olivat myös ne 16 Ranskan ja lopulta peräti 10 brittidivisioonaa, joiden tulisi rientää Belgian avuksi, jos sota todella alkaisi. Lisäksi muutama divisioona ratsuväkeä, joilla ei kuitenkaan ollut mitään mahdollísuuksia panssari- ja ja pommitusvoimia vastaan.
Yli 50 reservin divisoonaa oli jotenkuten kaivautunut tai muuten asettunut asemiin Maginot-linjan taakse tai jatkeeksi. He kyhjöttivät seitsemän kuukautta odotelleen, itseeään raaviskellen, ryypiskellen. Sotakunto
jopa laski siitä, mitä se oli ollut siviileissä. Ja sitten sota todella alkoi
10. toukokuuta 1940. Ratsuväki karkoitettin painopisteen Ardennien metsän suunnlla parissa päivässä. Ja sitten nuo kyhjöttäneet kohtasivat puutteellisissa asemissaan kehnokuntoisina ja mielikin lamasa pommikoneiden iskut ja panssarivoimien kiilat. Osa lähti pakoon ja jätti aseitaankin heti ensi hetkestä. Tie kanaalille aukeni. Ja yhä uusia voimia lähetettiin kurimukseen, yrittämään toivotonta tukkimistehtävää.

Ranskan panssarimiehet vahvahkosti panssaroiduissa vaunuissaan mutta niissä heikot moottorit, heikot tykit, ilman radioyhteyksiä toisin vaunuihin.
Paitsi sotiaallisena viestiyhteytenä, radiot Saksan puolella pitivät yhteyden myös panssarimiesten sieluihin. Sodan todella alettua jalkaväen lailla kyjöttäneet, raaviselleet ja ryypiseklleet panssarimiehet kohtasivat
näiden lailla sodan armottoman todellisuuden. He kaikki kuin yksinää, toiset korsuissaan ja poteroissaan, toiset vaunuissaan.

Sotaretki Ranskaan, 92 000 Ranskan kaatunutta mutta peräti 1 450 000
ranskalaista sotavankia. Eli jokseenkin Suomen punakaartia 1918 vastaava suoritus.

Suomessakin odotusaika rajan lähellä laski liikkuvimpien joukkoen taistelukuntoa siitä, mitä se lie ollut elokuun alun suuren sotaharjoituksen aikaan. Ne pakenivat reserviläisten miehittämän päävastarinta-aseman, eli Mannerheim-linjan, taakse häntä koipien välissä.
Kyhjöttäminen heikensi neuvostoreserviläisten ruumiin ja sielun kuntoa Kiovan taistelun aikaan siellä ja myös Moskovan suunnalla. Tulos Hitlerin päämajan mukaan 1 200 000 vankia molemmista yhteensä.

Saksan Siegfried- linjalle, lähes yhtä hyvä olla kuin Maginot-linja, riitti 20 divisoonaa. Muitakin, siis noin 115 divisioonaa, voitiin rauhassa kouluttaa ja jatkokouluttaa. Koneistoa koottiin ja järjestettiin kuntoon. Ja sitten se iski.

Vierailija

Suomen päävastarinta-aseman pituus 150 km, kaista Maginot-linjasta eteenpäin noin kaksinkertainen. Mannerheim-linjan murtamisen kesto
helmikuun alusta rauhaan 42 vrk, Hitlerin retki Ranskaan aselevon voimaan astumiseen 25. kesäkuuta 47 vrk. Jotenkin vertailukelpoisia ovat
hyökkääjän käytössä olevan tykistön tulitiheys ja myös käytössä olevien joukkojen tiheys. Kummassakin tapauksessa voitiin lisäkis käyttää vahvoja reservejä. Vertailukelpoinen myös hyökkääjän hävittäjäkoneiden tiheys, saksalaisten tulivoima kuitenkin suurempi ja nopeus. Puolustajalla
Ranskassa noin puolet kaikkiaan 104 divisioonasta, ynnä aluksi myös Hollannin ja Belgian joukot. Mannerheimillä kahdeksan divisioonaa ja muita joukkoja lopulta jopa kolmen verran. Ranskan puolella voima kylläkin heikkeni nopeasti. Toisen vaiheen alkaessa kesäkun alussa oli enää 71 divisioonaa, joista edelleen runsaat puolet käytettävissä torjuntaan. Hyökkääjän tappiot Ranskassa 156 000 kaatunutta ja haavoittunutta, ja varmaan Kannaksellakin lähellä tätä. Päätappiot lännessä Ranskan 92 000 kaatunutta, sen sijaan vankeja pitkälti toista miljoonaa. Suomen tappiot kaatuneina koko Talvisodassa runsaat 24 000, näistä ehkä kaksi kolmannesta murtovaiheessa.

Mikä oli ratkaisevaa Suomen sodassa, oli tykistö. Sitä vastaan Suomi ei
paremmin varustautuneenakaan olisi voinut esittää mitään vastaavaa.
Saksalaisten tykistö ei Hitlerin retken aikan jäänyt tulitiheydeltäänkään tästä jälkeen. Huomattava ero oli pommitusvoimissa, mikä juuri vaikuttikin läpimurron nopeaan onnistumiseen Lännessä. Timosenkon joukkoja tuki Kannaksella korkeintaan puolisen tuhatta melko heikkotehoista pomikonetta. Göringillä oli operaation alkaessa 1562 pommikonetta ja Stukaa, pommikoneiden sekä kuorma, nopeus että lujuus paljon parempi, ja Stukat puolestaan varsin tarkkoja. Tältä osin tilanne Lännessä oli paljon pahempi kuin Mannerheim-linjalla. Lisäksi
reserviläisyhtymien mieliala ja kunto Lännessä huono, eikä sotakokemusta juurikana ollut, Kannaksella oli ollu sota enne pääoperaatiota jo kaksi kuukautta. Kylläkin tuodut uudet joukot vanhemmista ikäluokista olivat jo veteraaneiksi sanottavia heikompia.
Pommitusvoimat, joita Saksassa sanottiin lentäväksi tykistöksi, puolestaan loivat edellytykset vahvojen panssarivoimien toiminnalle. Näitä oli Saksalla kymmenen ps-divisoonaa, ja vaunuja käytössä 3 000.
Kannaksella ei ollut mitään vastaavaa, eikä maastokaan yleisesti ollut niille sopiva. Ranskassa maasto, vuodenaika ja sää sopivat varsin hyvin.

Kun siis Suomenkin kannalta rauha oli edes välttävä, Hollanti ja Belgia miehitettiin kokonaan ja suuri osa Ranskaa, ja siitä Atlantin rannikko kokonaan.

Vierailija

Jo Dunkerquen tapauksessa Göring kehuskeli murskaavansa viholoiset siellä ilmavoimillaan. Laskettuna summana pommikoneet kyllä olivatkin riittäneet siihen. Niistä vain ei voitu käyttäöä tehtävään kuin pienehkö osa.
Maavoimien edettyä Kanaalin rannalle lentotukikohtia vasta siirrettiin, ja niiden sijoittelussa päänäkökohta oli operaation seuraava vaihe Sommelta
etelään. Brittien hävittäjillä puolestaan oli täällä kotikenttäetu, jota ei taas toimiessaan Ranskan maarintamalla. Evakuointi Dunkerquesta siis henkilöstön osalta onnistui, vaika raskas aseistus ja autot jäivät.
- Hitlerin huoli panssarivoimiensa kulumisesta täällä oli myöhempien tapahtumien valossa varsin aiheellinen. Vaunuja idän retkeen ei ollut paljoa enempää, vaikkakin panssaridivisoonia oli nyt 19.

Taistelu Englannista. Jos tarkoitus todella oli suorittaa maihinnousu, ei näyttänyt olevan kellään mitään käsitystä, kuin se tehtäisiin. Ja huolihan oli myös tässä, että kalustoa, siis varsinkin panssarikalustoa, ja polttoainetta riittäisi seuraavan vuoden suureen sotaretkeen. Operaatio
Englantiin ajateltiin mahdolliseksi, jos ilmavoimat lyötäisiin. Tätä jotenkin vakavasti yritettiin non kuukauden verran Englannin ilmataistelun neljästä kuukaudesta. Englanin hävittäjäilmavoimia ei lyöty, vaika tilanne johonkin aikaan oli kriittinne. Tuloksena taistelusta Göringillä sentään oli kokenut lentäjistö. Ranskan retken aikana ei ollut saatu kokemusta paljonkaan vastapuolen torjunnasta.

Jatkammepa Stalingradiin, joka marraskuussa 1942 oli saarrettu. Göring taas kehuskeli, että hänen ilmavoimansa hoitaisin motin huoltamisen.
Teoriasa näin olisikin pitänyt olla, oli pelkästää Ju-52 koneita yhä nelisensataa, jokaisen kuormauskyky kaksi tonnia. Palkästään niitä käyttäen päivttäien tarvikemäärä 800 tonnia. Vastaavasti paluulennoilla olis voitu tuodan niin paljon henkilöstöä, siis 8 000/vrk, että ilmojen tietä Pauluksen armaija vuoden loppuun mennessä olis poistunut omalle puolelle. Göringin kerskunta, se oli mitä tärkein peruste Hitlerin päätökselle jättää Pauluksen armaija Stalingradiin. Kuitenkin päivittäin voitiin toimittaa parhaassa tapauksessa 300 tonnia, ja tästäkin melkoinen osa pommikonein, kuten Ju-88. Syy on mitä ilmeisin: rankan sotakäytön tuloksena kuljetuskoneet olivat jo kolmelta neljäsosaltaan epäkuntoisia, ja myös korvaukelvotonta romua. Göringin piti tietää, miten asia oli.
Sattui sitten joulukuun puolessä välissä tapaus, joka kuin pyyhki asian pois historiasta. Tatsinskajan lentokentälle, jone ne kaikki kelvottomat oli koottu, saapui neuvostolainen panssariarmeijakunta, ja sitten taisteltiin niin että nuo kolmesataa tulivat hävitetyiksi. Noina aikoina myös maavoimien operaation tuloksena Stalingradin etäisyys kasvoi. Ja noihjin aikoihin myös järjestettiin kuljetuksia estämään vahva hävittäjäin ja it-tykistön torjunta. Joulun tienoilla puutteen ja nälänkin ankeus saapui Stalingradiin saarretuille

Vierailija

Göringin väki, myös historian kirjoituksessa paljon myöhemmin, kerskui idän retken alussa, kuinka Neuvostoliiton ilmavoimat muka oli pyyhkäisty pois pitkäksi aikaa. Tämä ei edes rintamilla pätenyt täysin. Jo heinäkuussa saapui keskiselle rintamalle Stormovikeja, joille saksalaiset pian antoivat nimen Der schwarze Tod Musta surma. Tästäkin syystä eteneminen kohti Moskovaa oli keskeytettävä. Neuvostoilmavoimat myös hankaloittivat Kiovan operaatiota, joka venyi kahden kun pituiseksi.
Moskovan jo puolustuksessa neuvostoilmavoimet auttoivat jo paljon, ja siirryttäessä hyökkäyksiin nillä ensi kerran oli jo ilmaylivoima. Strategisiin pommituksiin Göringillä juurikaan ei ollut mahdollisuuksia. Moskovan ja Leningradin torjunta oli vahva, Leningradissa enemmän oli vahinkoa maavoimien tykistöstä kuin ilmavoimista. Vasta vuonna 1943 asemasotavaiheen aikana ennen Kurskin taistelua suoritetttiin pommituksia ainakin Saratoviin, Gorkiin, Kazaniin ja Jaroslavliin, koneilla Ju-88. Barbarossa oli edellyttänyt Uralin sotateollisuuden murskaamista pommituksin. Sinne saakka ei lennetty koskaan.

Stalingradin pommittaminen elokuussa 1942, se kuitenkin oli täydellisesti toteutettu strateginen pommitus. Muutamassa vuorokaudessa tuo teollisestikin tärkeä kaupunki muuttui raunioiksi. Ja oli kai ajatus, että
myös puolustaja siellä kypsyisi antautumaan tai pakenemaan. Stalingradistahan ei paettu: Volgan takana ei ole maata! Ja kun ei, voipa sanoa Stalinin, Z^ukovin ja Vasiljevskin lausuneen mielessään suurkiitokset Göringille, sotatoimien kannalta. Sillä nythän, johon suomalaiset eivät koskaan päässeet Talvisodassaan kannaksella, kaupunki muuttui erinoimaiseksi esteeksi, jossa myös oli puolustajalle hyviä suoja- ja kyttäyspaikkoja. Göringin ansiosta kaupunki oli kuin uusi Verdun, parempi kuin myös kerran Mannerheim-linja.

Stalingradin sisäosiin Pauluksen joukot pääsivät vasta lokakuun puolivälissä. Yhdeltä osin Göringin pommitus oli epäonnistunut strategisestikin. Tuohon ajankohtaan, eli lähes kaksi kuukautta, toimi
yhä entinen Stalingradin traktoritehdas, nyt panssarivoimien kunnosttajana ja täydentäjänä. Kuumimpina taistelun päivän se lähetti
suoraan käyttöön kymmeniä panssarivaunuja. Eli mahdollisesti kaikkiaan jopa tuhat. Tämä teki Stalinille mahdolliseksi muodostaa muiden eli varsinaisten tehtaiden tuottamasta reservi. Talven operaatioissa
Stalinilla oli etunaan vahva panssariylivoima. Hitlerin toiveikkuus puolestaan ennen Kurskin taistelua nojasi siihen, että panssareiden osalta
hän oli päässyt lähes tasoihin, kun oli siirretty joukkoaj Moskovan suunnalta. Vaan tuossa taistelussa Stalinin pojilla oli tukenaan ylivoimainen tykistö. Neuvostolaiset olivat myös onnistuneet tiedustelemaan saksalaisten tulenjohto- ja tuliasemat.

Vierailija

Miten siis olisi Hitlerin ja Göringin pitänyt järjestää maihinnousu Englantiin, jos heillä siihen olisi ollut kova halu. No tietenkin ihan samalla tavoin kuin olivat ja säännöt toimia varsinaisissa maataistelussa.
Vihollisen pehmittäminen armottomin pommituksin, ja sitten keinolla millä hyvänsä Kanaalin yli ja päälle! Maavoimiin kohdistuvista pommituksista ei ole mainintaakaan Englannin ilmataistelun yhteydessä. Nähtävästi halu mennä Englantiin ei ollutkaan varsin kiihkeä, puuttui siis ylimmässä johdossa saakka viritys, vrt. keisarin hyökkäys 1918. Kuinkas sitä nyt sinne, jossa valtaa piti kuin vanha arvokas sukulaistäti - - -.

Sen sijaan halu käydä Stalinin valtakunnan kimppun oli sielussa valtava
ja tahto rautainen. Kuitenkin kalustoa oli kunnostettava ja ammuksiakin tuotettava Ranskaan tehdyn melko suuren retken jälkeen, ynnä luotava joukkoihin taas vaadittava viritys. Siten sotaa ei voitu aloittaa vuonna 1940 sulan maan aikaan, ja talvella se ei ollut saksalaisten tapa.

Sotateollisuus oli käynnistetty silloiseen täysvauhtiinsa jo kesällä 1938.
Niinpä jo syksyllä 1939 oli noin 107 divisioonaa ja vahvat ilmavoimat.
Ranskan retkeen mennessä oli lisätty noin 50 divisioonaa, ilmavoimien
kalustoa lähinnä uusittu. Kului vuosi. Divisoonia oli nyt noin 208, itään niistä 153, mutta lännessäkään, ainakaan Bauerin mukaan, ei 32 vielä taistelukelpoisia. Englannin ilmataistelussa hävittäjien ja pommikoneiden yhteisluku oli laskenut 2177ään. Se kuitenkin lasketaan päättyneen lokakuun lopussa 1940. Itään lensi, lentävä vahvuus, 720 hävittäjää,
1110 Stukaa ja pommikonetta, ynnä 120 ykkösluokan tiedustelukonetta.
Lisäkis Suomessa toimi noin 90 konetta, ja Suomen koneet tietysti.
Lisäksi idässä useita satoja vanhamallisia, ja mainitut kuljetuskoneet nelisensataa. Lännessäkin oli huomattava määrä koneita, mutta näistäkään osa ei ollut vielä taistelukelpoisia.

Havaitseme siis kasvussa huomattavan pysähdyksen. Mm. divisioonia lisättiin vain uuden ikäluokan verran. Kylläkin väkeä jouduttiin käyttämään miehityshallintoihin, jotta taistelujoukot vapautuisivat tehtäviinsä. Väkeä oli lisättävä myös huoltoon, koska yhteydet idässä venyivät pitkiksi. Tätä varten saatiin Ranskastakin huomattava määrä autoja, olikohan 50 000. Ne eivät olleet ihan hyviä idän rankkoihin olosuhteisiin-.

Putket ja lentokoneiden ja panssarivaunujen moottorit kuluivat ja tulisivat kulumaan. Tähän juuri oli varauduttava. Siten uusimisen tarpeet rajoittivat idänretken edellä Saksan sotavoimien kasvua.

Autoja 200 000, hevosia 600 000 retkeen. Panssari- ja moottoroituja divisioonia 35, joilla autoja 2 000 kullakin. Toisen verran pitkälle venyvän huollon tarpeisiin ja ilmavoimille ja -puolustukselle. Jäännös hevosvetoisia divisioonia 118, autoja niille 60 000. Niiden määrä divisioonaa kohti ei paljon ylittänyt Suomen armeijan tasoa jatkosodassa, tällä oli siihen nyt 13 000 autoa, muta ei moottoroituja divisioonia, ja Suomella oli nyt noin 18 divisoonaa. Kun saksalisen divisoonan aseistus oli raskaampi, hevosia tarvittiinkin paljon suomalaista enemmän, ainakin 3500, ehkä jopa 4 000. Suomalaisen määrävahvuus niitä 2088. Hevosmiehiä kuitenkin oli jokseenkin sama määärä. Saksalaiset nimittäin käyttivät kahden hevosen vankkureita, kun suomalaiset tietäen oman maastonsa ja muistaen Lesnajan vuoden 1708 katkeran opetuksen yhden hevosen kärryjä, joissakin jopa kumipyörät. Näinkin saksalainen divisioona jouduttuaan hankaliin olosuhteisin liikkui suomalaista vaikeammin. Moottorivetoiset tietysti olivat melko eri asia, mutta eivät nekään suolla ja melko tiettömässä metsässä.

Reservejä Barbarossan alkaessa matkalla oli varattu 25 divisioonaa.
Ukrainan osalta oli tehty heti alkuun laskuvirhe, vaikuttiko myös Raatteen tien taistelu, joten reservi oli käytettävä heti saavuttuaan siellä. Siten
ei ollut reservejä hyökkäyksen täysimittaiseen jatkamiseen Moskovan tai edes Leningradin suuntaan. Barbarossan, kuten aiemmin Napoleonin, idea nopeasta voitosta oli romahtanut. Eteneminen kyllä jatkui uusin taisteluin ja voitoin, mutta salamasotaa, Blitzkrieg, se ei ollut.

Vierailija

Hitlerillä oli pyrkimys kauneuteen, kauniin paikan hän oli valinut loma-asunnokseen, ja sieäv oli Eevansakin. Tätä pyrkimystä täydensi likinäköisyys, erinäiisä rumia yksityiskohtia hänen ei tarvinnut nähdä.
Eikä rotkossa ammottavaa syvyyttä. Eikä suitä, että häne kauniin maailman ihannekuvansa eli postikorttinsa perustui kammottavalle tappamiselle.

Hänne kauniit mutta tyhmähköt ihmisensä, arjalaisensa. Myös tuhoamisleireillä, eikä yhtään viisaampia kuin ne, joti tapettiin ali-ihmisinä. Hänne kaunis tehokas sotakoneensa, josta suurenuslasia käyttäville paljastui rappion ja rumuuden yksityiskohtia. Hän itsekin, jotenkin kolkon kaunis, monille jopa lumoava, vaan silti tyhmähkö ja varsinkin tosikko, ei edes ihmine, vaan epäihminen. Viimeinen pala ihmkistä oli kadonnut jo 1929, kun hän päätti ruveta Johtajaksi, rakentaa Göringin avulla sotakoneen ja käyttää sitä. Hieman muistutti Einsteinia, joka kuitenkin oli vastapuolella, ja myös hauskempi, eikä yksityiselämäsään ja vanhana kauniskaan.

Kauneus, se aiheuttaa tietyn roolin, ja siitä roolista se tyhmyys seuraakin, ei niinkään heikosta päästä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat