Tajuatko sinä mikä on vaarallista melua terveydelle

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Osaatko sinä suojautua tarpeeksi melulta.

Sivut

Kommentit (26)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Neutroni
Tajuan kyllä. Itse pidän hiljaisuudesta, ja kärsin henkisesti melusta jo paljon ennen kuin se on kuuloa vaurioittavalla asteella.

Mulla on samajuttu, oli mennä opiskelu aikana mielenterveys kun on liian kovamelu. vaikka käytin kuulosuojaimia. Opiskelin puusepäksi.

Vierailija

On nuo opinnoissani aika tarkkaan opetettu ja ole tehnyt työergonomia tutkimuksia joissa jatkuvasti törmää melurajoihin. Tätä kautta itse tiedostaa aika tarkkaan mikä on ok ja mikä ei.

Vierailija

Mukavan asenteellinen tapa tiedustella.
Jospa minä tajuaisin, vaikka en nyt äkkiseltään muista mikä se kuolettava desibelimäärä on.

Vierailija

Ovelampi on kysymys kuin luuliskaan. On melulla paljonkin vaikutusta esim. sydämen syketaajuuteen, verenpaineeseen ym. vaikka se ei vielä kuuloa vaurioittaisikaan.

Henkilökohtaisesti värkkäilen perunatykkiä ampuaksi alas Malmin lentokentän pienkoneet

Mummo

Vierailija
Mummo
Ovelampi on kysymys kuin luuliskaan. On melulla paljonkin vaikutusta esim. sydämen syketaajuuteen, verenpaineeseen ym. vaikka se ei vielä kuuloa vaurioittaisikaan.

Henkilökohtaisesti värkkäilen perunatykkiä ampuaksi alas Malmin lentokentän pienkoneet

Mummo

Subilta tuli kyttäsarja, jossa joku pudotti lentokoneen sokaisemalla sen kuljettajan laserkynällä.

Vierailija

Kieltämättä samalla linjalla Neutronin kanssa. Silentium est aureum.
Melu häiritsee minua suurissa määrin, varsinkin vielä kun olen kerrostaloloukossa asumassa.
Yleensäkin ottaen, meteli pienissäkin määrissä häiritsee minua, siksi yleensä ottaen radio/musiikki ei kotona soi, jos olen yksin.

Kyttäsarjakommenttiin: Tokihan on mahdollista sokaista lentäjä laserilla. Tosin, kynälaserin tehot/tarkkuus eivät välttämättä ihan heti riitä sokaisemaan reittilentäjää niinkin pitkältä matkalta.
CNN:n uutisissahan tosin oli pitkään juttua aiheesta, että joku oli yrittänyt sokaista lentäjää laskeutumisen aikana kynälaserilla, mutta alan ekspertit pitivät sitä huuhaana.

Asiasta toiseen: Itseäni kerran yritettiin hotellihuoneesta "sokaista" kynälaserilla kadulla kävellessäni. Kaverin mukaan se lasketaan Suomen laissa samaksi tapaukseksi kuin jos hotellihuoneen asukki olisi kävellyt kadulla päin ja lyönyt nyrkillä naamaan. Pitääkö paikkansa?
Eli liekö päällekarkaus oikea sana kuvaamaan tilannetta vai miten tilanne on? Teoriassahan kyllä laserilla voi polttaa näön pois, ajan kanssa - jopa kynäsellaisella.

Nyt hieman eksyy aiheesta, mutta kyllä/ei - vastaus riittää.

Vierailija

Kiitto linkistä MD, jälleen kerran.

Tällä motoriikalla ei ketään laserilla sokaista. Perunatykki kylväisi sen verran kauhua ja sekasortoa, että pysyisivät mokomat hornaherhiläiset edes pari iltaa maassa.

Ikään liittyen (ehkä) olen huomannut, että meluisassa ympäristössä on vaikeampi saada toisen puheesta selvää, hiljaisessa ympäristössä sinänsä kuulen hyvin, mitä nyt heinäsirkat katosivat pari vuotta sitten.

Samaan aikaan olen huomannut ärsyyntyväni aiempaa paljon herkemmin melusta. Siis vaikka yleinen äreystasoni on samaan aikaan säilynyt vakiona.

Kuuloa olen sattuneesta syystä aina varjellut melulta, eikä ns. melukuoppaa olekaan kuulokäyrässä koskaan näkynyt.

Nykyisin puhutaan ikänäöstä. Onkohan myös ikäkuulo olemassa?

Entä miten tuon mweun ärsyttävyys, vaihteleekohan se kovastikin ihmisestä toiseen?

Oliskos taas Tiede-lehdessä artikkelin paikka?

Mummo

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Mummo
Kiitto linkistä MD, jälleen kerran.

Tällä motoriikalla ei ketään laserilla sokaista. Perunatykki kylväisi sen verran kauhua ja sekasortoa, että pysyisivät mokomat hornaherhiläiset edes pari iltaa maassa.

Ikään liittyen (ehkä) olen huomannut, että meluisassa ympäristössä on vaikeampi saada toisen puheesta selvää, hiljaisessa ympäristössä sinänsä kuulen hyvin, mitä nyt heinäsirkat katosivat pari vuotta sitten.

Samaan aikaan olen huomannut ärsyyntyväni aiempaa paljon herkemmin melusta. Siis vaikka yleinen äreystasoni on samaan aikaan säilynyt vakiona.

Kuuloa olen sattuneesta syystä aina varjellut melulta, eikä ns. melukuoppaa olekaan kuulokäyrässä koskaan näkynyt.

Nykyisin puhutaan ikänäöstä. Onkohan myös ikäkuulo olemassa?

Entä miten tuon mweun ärsyttävyys, vaihteleekohan se kovastikin ihmisestä toiseen?

Oliskos taas Tiede-lehdessä artikkelin paikka?

Mummo

Mummolle: Ajatko sinä esim polttomoottori ruohonleikkurilla ruohoa. tai oletko käyttänyt jotain muuta laitetta josta lähtee melua.

Vierailija

En ikuna ja leffateatterissakin käytän korvatulppia. Rokki tms. mölykonsertteja olen visusti karttanut.

Enkä ikinä ole ampunut tai ollut ns. melutyössä. Perinnöllisiä tekijöitä tosin saattaa olla

Kiitos huolenpidostasi!

Mummo

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Mummo

Nykyisin puhutaan ikänäöstä. Onkohan myös ikäkuulo olemassa?
Mummo

Kyllä on. Äiteeni valittelee paitsi heinäsirkkojen häviämistä, niin myös jonkinlaista melukuuroutta, joka ilmenee siten, ettei meluisassa ympäristössä enää kuule ihmisten puhetta kunnolla. Erottelukyky siis menee iän myötä huonompaan suuntaan.

Luin muistaakseni myös artikkelin aiheesta joskus, mutta se muisti, se muisti... Ei ole vanhaks tulemista.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Tajuan. Korvatulpat on aina päässä keikoilla ja soittotreeneissä.

Mummo, oletko muuttanut malmille ennen lentokoneita?

Vierailija

Kuuloa vahingoittamattoman melun vaikutusmalli

Työterveyslääkäri
2004;(2):
Markku Seuri
Malli ympäristömelun vaikutuksista
Mallin soveltaminen muihin altisteisiin
Onko kuvatusta mallista apua käytännön työhön?
Kirjallisuutta

Melulla on muitakin haitallisia vaikutuksia kuin kuulovamma ja tinnitus. Kuuloa vahingoittamattoman melun vaikutustavasta on esitetty malli, jolla voisi olla käyttöä myös eräiden muiden työ- ja elinympäristön altisteiden vaikutuksien selittäjänä. Esitetty malli ei edellytä annos-vaste -suhdetta.

Melulla on kuulovaikutusten lisäksi muita haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Melu on biologinen stressitekijä, joka voi vaikuttaa monin tavoin ihmisen fysiologiseen järjestelmään, esimerkiksi sydämen sykkeeseen, verenpaineeseen ja yleiseen vireystilaan. Melun on todettu liittyvän sepelvaltimotautiin, unihäiriöihin ja lapsilla huonoon koulumenestykseen.

Monet ympäristön haitalliset tekijät ovat ympäristönsuojelun toimenpiteiden avulla vähentyneet, mutta melulle altistuminen teollisuusmaissa lisääntyy. Suomessakin on esitetty asuinympäristömelututkimuksen lisäämistä (Haahtela ja Reijula, 1997). Asuntojen äänieristysvaatimukset eivät riitä nykyisin käytössä olevien stereolaitteiden tuottaman äänen riittävään vaimentamiseen etenkään matalilla taajuuksilla.

Malli ympäristömelun vaikutuksista
Passchier-Vermeer ja Passchier (2000) ovat esittäneet mallin ympäristömelun vaikutuksesta suorituskykyyn. Esimerkkinä he kuvaavat tilanteen, jossa diskoteekissa olevat ovat vaarassa saada meluvamman, mutta se ei heitä häiritse. Sen sijaan lähistöllä olevaa ei meluvamma uhkaa, mutta melu kantautuu hänen makuuhuoneeseensa eikä hän saa melulta nukutuksi ja seuraavana aamuna häntä vaivaa unettomuuden aiheuttama väsymys ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Perinteinen lääketieteessä käytetty syy-seuraus -suhde tulkitsee ympäristötekijän aiheuttavan terveyshaittaa suoraan fysiologisena tai biologisena vasteena. Tällöin syy-seuraus -suhteelta voidaan edellyttää annosvasteisuutta.

Passchier-Vermeerin ja Passchierin esittämän mallin mukaan vaste välittyy altisteen käsittelyn kautta. Yksilön altisteen käsittelyyn vaikuttaa sosiaalinen, kulttuurillinen, taloudellinen ja tekninen ympäristö sekä väestöön liittyvät ominaisuudet. Tästä syystä melulla on erilaiset toiminnalliset vaikutukset esimerkiksi vapaa-aikana ja työssä. On myös ymmärrettävää, että melun haitallisuus on erilainen rutiininomaisissa tai ongelman ratkaisua vaativissa tehtävissä. Kyse ei ole pelkästään melun kokemisesta vaan myös objektiivisesti mitattavasta tehokkuudesta selviytyä erilaisista työtehtävistä.

Mallin soveltaminen muihin altisteisiin
Edellä kuvattua mallia voidaan soveltaa moniin muihinkin työperäisiin altisteisiin, jossa häiritsevä vaikutus välittyy ainakin jossain määrin subjektiivisen ärsykkeen käsittelyn kautta.

Sisäilmastolomakkeen kehittäjän tunnetuksi tullut Kjell Andersson on kuvannut kahden koulun tapauksen, jossa molemmissa todettiin kosteusvaurioita, mutta toisessa oli sen lisäksi tyypillistä jätteiden hajua. Oireita oli jälkimmäisessä koulussa vähän. Andersson pohdiskelee esityksessään sitä, missä määrin pelkkään kosteusvaurioon liittynyt suurempi koettu haitta aiheutui siitä, että haju on vieras ja outo ja siten tuntemattomana mielletään varallisemmaksi kuin sinällään inhottavan hajuinen mutta tuttu jätteen lemu. Riskiviestinnän perusteista tiedämme, että altisteen tuntemattomuus ja epämääräisyys lisäävät koettua haittaa.

Kuvattua mallia voidaan soveltaa myös ns. sähköallergiaan ja yleistyneeseen kemikaaliyliherkkyyteen. Näille tiloillehan on tyypillistä, että annos-vastesuhdetta ei yleensä ole, vaan vasteet laukeavat jo minimaalisista pitoisuuksista. Pelkkä altisteen olemassa olo aiheuttaa vaaraksi koetun altisteen käsittelyn ja sitä kautta hankalan, toimintakykyä rajoittavan oireen.

Onko kuvatusta mallista apua käytännön työhön?
Kuvattu malli auttaa ymmärtämään poikkeavia vasteita, joita työntekijät kokevat pienistä epäpuhtauksien pitoisuuksista. Jos poikkeaville vasteille ei ole olemassa tunnettua biologista mekanismia (esimerkiksi allergiaa) eikä reaktioissa ole annosvasteisuutta, mallia voidaan käyttää ymmärtämään poikkeavaa, yksilöllistä reaktiotapaa.

Malli sisältään edelleen sekä altisteen että yksilöllisen altisteen käsittelyn. Näiden osuus yksilöllisen reaktiotavan selittäjänä voi olla erilainen. Edellä kuvatussa esimerkissä diskoteekin melusta voivat kärsiä useat ympäristön asukkaat, jolloin järkevä tapa hoitaa ongelmaa ei suinkaan ole melusta kärsivien yksilöllinen hoitaminen vaan diskoteekin melutason vähentäminen tai diskoteekin sijoittaminen kauemmas asuinalueesta. Sen sijaan yksittäisen työpaikan sähköallergiaa potevan työntekijän takia ei koko työpaikkaa voida suojata sähkölaitteilta vaan on selvitettävä yksittäisen työntekijän ominaisuuksia. Sisäilmakysymyksissä tämä näkyy siten, että sisäilmaongelmasta ei yleensä puhuta ennen kuin vähintään 20-40 prosenttia työntekijöistä kokee haittoja ja oireita.

Työterveyshuollolla - muusta terveydenhuollosta poiketen - on siis sekä työympäristöön ja yksilöön vaikuttamisen keinot. Tavoitteena olevaa työ- ja toimintakyvyn paranemista ei aina voida saavuttaa pelkästään perinteiseen mekaaniseen syy-seuraussuhteeseen perustuvalla toiminnalla ja pitäytyminen pelkästään tähän malliin voi aiheuttaa työpaikalla tarpeettomia ja hedelmättömiä ristiriitoja, jotka edelleen heikentävät työpaikan työkykyä.

Markku Seuri, LT, ylilääkäri, Kuopion aluetyöterveyslaitos

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat