Eläinten tuottamat sanat

Seuraa 
Viestejä8558
Liittynyt16.3.2005

Papukaijat ja korpit artikuloivat ilmeisen hyvin sanoja. Mutta tarkoittavatko ne myös jotain aivan oikeasti? Juttu on jäänyt epäselväksi.

Miten on koirien kanssa? Ne oppivat pyytämään tietyllä tavalla urahtelemalla ja vinkumalla jotain samaa asiaa tarkoittaen. Kuuleeko joku nuo "sanoina". Koira nimenomaan tarkoittaa jotain tietyillä äännähtelyillä. Se on varmaa. Mikä lienee suurin saavutus koirien kielellisessä kehittymisessä?

Ja kuuleeko koira ihmisen sanat sanoina? Jossain esitettiin, että koira kuulee puheen jonkinlaisena mutinana eikä sanoina. En ole aivan vakuuttunut tuosta.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Sivut

Kommentit (17)

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Luulisi että jos papukaijalle opettaa että "polli tahtoo keksin" ja se tosiaan saa keksin aina kun sanoo sen moitteettomasti, niin joku pieni lamppu syttyisi senkin pienessä pääkkösessä... Koira (ja jopa kissa) oppii ainakin muutaman peruskäskyn ja -kiellon, ja luultavasti useat enemmänkin. Kissa ainakin oppii "ruokaa"...

Simpansseja ja gorilloita, samoin kuin delfiinejä, on jo opetettu vastaamaan signaaleihin, ja ainakin simpanssi ja gorilla osaavat käyttää kieltä myös itsenäisesti.

Joten miksipä ei...

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Paul M
Papukaijat ja korpit artikuloivat ilmeisen hyvin sanoja. Mutta tarkoittavatko ne myös jotain aivan oikeasti? Juttu on jäänyt epäselväksi.

Miten on koirien kanssa? Ne oppivat pyytämään tietyllä tavalla urahtelemalla ja vinkumalla jotain samaa asiaa tarkoittaen. Kuuleeko joku nuo "sanoina". Koira nimenomaan tarkoittaa jotain tietyillä äännähtelyillä. Se on varmaa. Mikä lienee suurin saavutus koirien kielellisessä kehittymisessä?

Ja kuuleeko koira ihmisen sanat sanoina? Jossain esitettiin, että koira kuulee puheen jonkinlaisena mutinana eikä sanoina. En ole aivan vakuuttunut tuosta.

Itse olen hyvinkin helpohkosti saanut koirani muodostamaan muutamia suomenkielisiä sanoja. Koirani tosin saattaa olla epätavallisen välkkyä sorttia. Koira muodostaa urahtamalla muutamia sanoja, jotka ovat selkeästi tunnistettavissa sanoiksi. Koira oppi lähes heti "puhumisen" idean kun ensin opetin hänet haukkumaan käskystä/lopettamaan haukkumisen (yleinen koirankasvatusopuksissa). (Pienet makupalat edistivät oppimista kuten muissakin vastaavissa oppimistilanteissa). Sen jälkeen sain koiran kiinnittämään huomion pieniin variaatioihin haukahduksissa jne.

Sanojen ymmärtämisen puolella olen havainnnut koirani ymmärtävän erityisesti johonkin käytännön "operationaaliseen" tilanteeseen liittyviä sanoja, kuten perinteiset: "ulos", "ruokaa", "syödä", "vettä", "anna tassu", "odota", "maahan" jne.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3231
Liittynyt16.3.2005
KetutusMaximus
Itse olen hyvinkin helpohkosti saanut koirani muodostamaan muutamia suomenkielisiä sanoja. Koirani tosin saattaa olla epätavallisen välkkyä sorttia. Koira muodostaa urahtamalla muutamia sanoja, jotka ovat selkeästi tunnistettavissa sanoiksi. Koira oppi lähes heti "puhumisen" idean kun ensin opetin hänet haukkumaan käskystä/lopettamaan haukkumisen (yleinen koirankasvatusopuksissa). (Pienet makupalat edistivät oppimista kuten muissakin vastaavissa oppimistilanteissa). Sen jälkeen sain koiran kiinnittämään huomion pieniin variaatioihin haukahduksissa jne.

Minkälainen koirasi sanasto on tällä hetkellä? Syntyykö dialogia?

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Ainakin serkkuni harmaapapukaija osoittaa usein todella ymmärtävänsä mitä puhelee.

Erinomaista huumorintajua se kerran osoitti, kun sille sanottiin: "Kapu on papukaija" Linnun nimi on kapu ja se korjasi heti: "kapukaija!, kapukaija!".

Kapu pitää juustosta. Erikseen sille (ainakaan tietoisesti) opettamatta, se kerran jääkaapin auki ollessa sanoi : "kapu tahtoo juuustoa".

Linnun sanavarasto on satoja sanoja. Sanojen asiayhteyteen sopiva käyttö viestii kyllä siitä, että lintu todella ymmärtää mitä puhuu. Myös sanojen yhdistäminen lyhyiksi lauseiksi osoittaa linnun todella ymmärtävän puhumansa.

Lisäksi se pystyy erehdyttävästi matkimaan mm. puhelimen sointia. Kun kerran Kapun omistaja sitten lörpötteli pidempään puhelimessa, niin Kapu alkoi pölisemään puheelta kuullostavaa "siansaksaa" provosoidakseen emännän pois puhelimesta ja antamaan Kapulle ruokaa.

Välillä lintu pilailee matkimalla puhelimen ääntä ja on kovasti tyytyväisen oloinen, kun joku menee vastaamaan puhelimeen!

Samassa taloudessa elää myös mm. kissa, joka on jo aikoja sitten oppinut kunnioittamaan lintua - sen verran kovaotteinen kaveri on, että itsekin mielelläni vien sormeni sen nokan edestä pois.

Vierailija
Sepi
KetutusMaximus
Itse olen hyvinkin helpohkosti saanut koirani muodostamaan muutamia suomenkielisiä sanoja. Koirani tosin saattaa olla epätavallisen välkkyä sorttia. Koira muodostaa urahtamalla muutamia sanoja, jotka ovat selkeästi tunnistettavissa sanoiksi. Koira oppi lähes heti "puhumisen" idean kun ensin opetin hänet haukkumaan käskystä/lopettamaan haukkumisen (yleinen koirankasvatusopuksissa). (Pienet makupalat edistivät oppimista kuten muissakin vastaavissa oppimistilanteissa). Sen jälkeen sain koiran kiinnittämään huomion pieniin variaatioihin haukahduksissa jne.

Minkälainen koirasi sanasto on tällä hetkellä? Syntyykö dialogia?

Koirani sanavarasto on sinänsä suppea, mutta koira yrittää mielellään matkia sanoja (osa sanoista on helposti muodostettavissa, mutta suurin osa sanoista sisältää sellaisia kirjaimia, joiden muodostaminen ei ilmeisesti ole kovinkaan helppoa koiran suulla selkeästi, esim. p ja s). Koira on lausunut kaikkein selkeimmin sanoja "hyvä" (hhuvä), "anna", "älä" ja oman nimensä, joita se on myöskin käyttänyt oikeissakin asiayhteyksissä (siivousintoinen tuttuni oli kerran kylässä ja kritisoi koiran karvanlähtöaikana runsasta karvanlähtöä - koirani seurasi tilannetta sivusta katsellen ja urahti sanan "älä" - kyseisessä tilanteessa koiran reaktio vaikutti aivan siltä kuin se olisi ainakin osittain ymmärtänyt keskustelun ja kommentoinut siihen johdonmukaisella tavalla). Esim. ruoka-aikana koira saattaa kerjätä "anna-anna-anna". Varsinaista kunnon dialogia ei ole ainakaan vielä syntynyt .

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Volitans
Ainakin serkkuni harmaapapukaija osoittaa usein todella ymmärtävänsä mitä puhelee.

Erinomaista huumorintajua se kerran osoitti, kun sille sanottiin: "Kapu on papukaija" Linnun nimi on kapu ja se korjasi heti: "kapukaija!, kapukaija!".

Kapu pitää juustosta. Erikseen sille (ainakaan tietoisesti) opettamatta, se kerran jääkaapin auki ollessa sanoi : "kapu tahtoo juuustoa".

Linnun sanavarasto on satoja sanoja. Sanojen asiayhteyteen sopiva käyttö viestii kyllä siitä, että lintu todella ymmärtää mitä puhuu. Myös sanojen yhdistäminen lyhyiksi lauseiksi osoittaa linnun todella ymmärtävän puhumansa.

Lisäksi se pystyy erehdyttävästi matkimaan mm. puhelimen sointia. Kun kerran Kapun omistaja sitten lörpötteli pidempään puhelimessa, niin Kapu alkoi pölisemään puheelta kuullostavaa "siansaksaa" provosoidakseen emännän pois puhelimesta ja antamaan Kapulle ruokaa.

Välillä lintu pilailee matkimalla puhelimen ääntä ja on kovasti tyytyväisen oloinen, kun joku menee vastaamaan puhelimeen!

Samassa taloudessa elää myös mm. kissa, joka on jo aikoja sitten oppinut kunnioittamaan lintua - sen verran kovaotteinen kaveri on, että itsekin mielelläni vien sormeni sen nokan edestä pois.

Tuo harmaapapukaija on kai viisain ja eniten puhumaan oppiva papukaijoista. Sitten on vihreä amatsooni rotu.

Se on älykkyys on kuin vertaa ihmiseen, niin 4-6 vuotiaan tasolla.

Ne oppii kaikenlaista ja tekee ilkeitä temppuja.

Tälläisen jutun oon kuullu:
Kerran yksi papukaija kaiversi kipsilevyseinään oman pesäkolon poikittaisen tukipuun kohdalle. Siellä sitten katseli isäntää ja ihmetteli sen reaktiota.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005
tiäremiäs

Tuo harmaapapukaija on kai viisain ja eniten puhumaan oppiva papukaijoista. Sitten on vihreä amatsooni rotu.

Se on älykkyys on kuin vertaa ihmiseen, niin 4-6 vuotiaan tasolla.

Ne oppii kaikenlaista ja tekee ilkeitä temppuja.

Juu. Allekirjoitan tuon.

Lahdessa oli joskus nuoruudessani sellainen lemmikkieläin ja akvaarioliike, jonka nimeä en edes näin äkkiseltäään muista - Vesijärvenkadulla oli - Olisko ollut Mikkolan akvaario ja lemmikkieläinliike. No siellä oli tuollainen vihreä amazon papukaija tai joku sellainen - vihreä kuitenkin. Siinä oli myös lappu:"EI MYYTÄVÄNÄ". Osasi vähän puhuakin tuo.

No sitten noin parin viikon jälkeen vierailin uudelleen samaisessa liikkeessä ja papukaijaa ei enää ollut. Olivat kuulemma myyneet sen jollekin, koska ostotarjous oli niin suuri, että siitä ei voinut kieltäytyä.

Harmi. Papukaija oli aina niin kiva otus, kun kaupassa vieraili.

No sitten taas aikaa kului, ehkä kuukausi, ja taas olin tunkenut itseni tuohon kauppaan. Ja siellähän se kaija taas oli! Selityksiä siis tivaamaan kauppiaalta: "No joo, myin sen yhdelle lakimiehelle. Kun se maksoi siitä niin hyvin. Ei sitten pitänytkään linnusta ja myi sen meille takaisin" - arvatenkin edullisemmin - taisi olla lintu liian temperamenttinen lakimiehelle - lintu tuskin välittää mitään lakikirjasta vaan toimii kuten parhaaksi näkee - kuten lakimieskin, mutta lakikirjaa omalla tavallaan tulkiten.

No semmoinen hintaa-alentava seuraus tälle kaijalle oli lakimiehen seurassa tullut, että oli oppinut kirjoilemaan!

Tällä kertaa papukaija otti siis henkisen yliotteen lakimiehestä.

Vierailija
tiäremiäs
Se on älykkyys on kuin vertaa ihmiseen, niin 4-6 vuotiaan tasolla.

Tämän suuntaista olen kuullut joskus ennenkin ja on minun tosi vaikea uskoa/hyväksyä. Miten tuota on tutkittu? Ja miten vertailu suoritetaan? Mihin sellaiseen lintu pystyy, että siitä voisi olettaa noin korkean älykkyyden tason? Voisiko oppia esim. lukemaan?

Sepi
Seuraa 
Viestejä3231
Liittynyt16.3.2005

Kuusivuotias lapsi oppii myös muita kieliä, matematiikkaa, pelaamaan sakkia etc. loputtomiin; asioita, joita papukaija ei opi. Vertailu ihmiseen ei ehkä tee oikeutta kummallekaan.

Vierailija
Sepi
Kuusivuotias lapsi oppii myös muita kieliä, matematiikkaa, pelaamaan sakkia etc. loputtomiin; asioita, joita papukaija ei opi. Vertailu ihmiseen ei ehkä tee oikeutta kummallekaan.

Noin minäkin ajattelisin. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin (=luin) jotain tuollaista vertailua, joten kai sille joitain perustelujakin on jossain joskus esitetty. Itselläni on kohta neljä vuotta täyttävä poika, joten siltä puolelta on omakohtaista empiiristä tietoa riittämiin. Mutta mitä nuo eläimet sitten osaavat/voisivat oppia?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8558
Liittynyt16.3.2005
KetutusMaximus
[Koira on lausunut kaikkein selkeimmin sanoja "hyvä" (hhuvä), "anna", "älä" ja oman nimensä.

Eli voin paljastaa aloituksen motiivin kun en ole sitten ainoa joka leimataan hulluksi. Tuo meidän mäyräkoira 10 kk sanoo huolellisesti artikuloiden "anna" lapsen äänellä. N-konsonantin se tekee kielellä jotenkin suupieltään lipaisemalla. Asia on muuten jotenkin surua herättävä. Ehkä osittain siksi, että tuollainen pieni juttu osoittaa kauhean kovan vastuun eläimestä hoitajilleen.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Olisipa hauska nähdä koirasi! Saisikohan koiria jalostamalla aikaiseksi rodun, joka oppii puhumaan...

Joka tapauksessa ainakin jotkut papukaijat ovat oppineet melko laajan sanavaraston ja tarkoittavat mitä sanovat. Scientific Americanissa oli taannoin yhden (harmaa?)papukaijan haastattelu. Toimittaja kyseli englanniksi ja papukaija vastasi englanniksi. Mitenkään erityisen henkevä keskustelu se ei muistaakseni ollut, eikä sanavarastoa mitenkään voi verrata 4-vuotiaan ihmisen vastaavaan. Ehkä jotain 2,5 vuotias osaisi tuottaa niin paljon sanoja.

Urho2112
Seuraa 
Viestejä297
Liittynyt6.4.2005
Eli voin paljastaa aloituksen motiivin kun en ole sitten ainoa joka leimataan hulluksi. Tuo meidän mäyräkoira 10 kk sanoo huolellisesti artikuloiden "anna" lapsen äänellä. N-konsonantin se tekee kielellä jotenkin suupieltään lipaisemalla. Asia on muuten jotenkin surua herättävä. Ehkä osittain siksi, että tuollainen pieni juttu osoittaa kauhean kovan vastuun eläimestä hoitajilleen.

Mäyriksen kanssa 11v. eläneenä, toivoisin, että nyt vaan sitten alkaisit opettamaan kaikenlaisia muita lyhyitä ja äännetasoltaan selkeitä sanoja!!

Meillä kun ei tää veijjari meinaa edes koskaan haukahdella, mitä nyt jälleennäkemisen riemusta ynnä parissa harvassa keississä. Mutta sen olen pannut merkille, että silloin kun jonkun urahduksen tai vaimean murahduksen ja vikinän tai 'huokauksen' kurkustaan päästää, niin se varmasti kyllä tietää, miten minä sen ymmärrän. Eli harvasanaisuutensa ansiosta, koira todellakin kommunikoi minulle, kun sitä tahtoo!

Mieleeni tulee tilanteita, joissa olen toistuvasti kysellyt asioita koiraltani, kuten: Otatko ruokaa? Mäyrikseni ei nimittäin suinkaan aina ole sillä fiiliksellä, että tässä nyt tartteisi mtn ryhtyä aterioimaan, ja silloin siitä oikeasti näkee, ikään kuin sitä hiukan nolottaisi se, että se ei halua syödä sillä hetkellä, vaikka ruokaa tarjoankin. Se siis painaa pitkää kuonoaan maantasalle, kääntäen samalla vasemmalle. Mutta kun ei kehtaa ihan kokonaan 'pyllistää' , niin jää sitten hyvin kysyvänä katsomaan alta kulmien, että 'Täytyykö minun, kun ei oikein ole vielä nälkä?' Silloin jos iloisesti huikkaan, että eipä hätiä, pistän ruoan takaisin jääkaappiin ja syöt sitten kun jaksat, niin iloisesti jolkuttelee pois, eikä jää kaivertelemaan;)

Tällaisten kysymysten jälkeen voisi opettaa, varsinkin nälkäiselle koiralle sanan: JOO! Opettaisi vaikka vain kaksois OOna, kunhan vain oppisi tosiaan sen merkityksen, että jos vastaa kysymykseen OO, niin sitten saa sitä ruokaa.

No mutta harkintaanne jää mitä ja miten opetatteki, itselläni on hiukka liian myöhäistä alkaa vanhaa koiraa 'rääkkäämään' kun se ei edes koskaan ole noista pienistä suupaloista välittänyt, mitä nyt suklaan HIMO sillä on valtava;)

Ainii, ja vielä sevverta, että noin kurkkuääninä muodostaen se pystyy todellakin saamaan, tuon saman pikkulapsenäänen aikaan, nimittäin joskus nukkuessaan.
Kerran todellakin heräsin pikkutunneilla mustaan yöhön ja olin pelosta kalpeana, kun joku 'torui' minua viereisellä tyynyllä laspen äänella: 'Voi voiii. Voi voiii.' sitten väliin kuului niiskutusta ja taas: 'Voi voiiii. Voii voiiii!'
Ihmettelin peloissani, että kuka täällä voivottelee ja sain paniikiltani sevverta selkeyttä, että hiippailin valokatkasijalle ja kun kun odotin näkeväni sängylläni pienen lapsosen nyyhkimässä, huomasinkin vain koirani päättäneen ottaa tyynyn lainaan. Siinä se kaula pitkällä voivotteli tyynyn keskellä eikä tuntunut mitenkään häiriytyvän valojen sytyttämisestä. Menin sitten kaveria tökkimään, että oletkos ajatellut pitkäänkin siinä voivotella, niin säpsähti hereille, katseli tyynyä ja omituista nukkumapaikkaansa ja kalppi tiehensä.

Mutta se ääni oli oikeasti niin erehdyttävän hyvä, että hetkeen olin

Vierailija

Tuli mieleen tuosta papukaijako 4-6 v. lapsen tasolla ihmettelystä, että ehkä älykkyys voi olla tuolla tasolla, vaikkakaan muisti ja viisaus eivät ole. Eli jos papukaija ja 5-v tenava laitetaan kokeeseen, jossa saa pähkinän kun laittaa sormillaan/nokallaan jonkin palasen tiettyyn koloseen, niin papukaija ja tenava saattaisivat keksiä samassa ajassa ratkaisun. Eli uudessa, yksinkertaisessa tilanteessa lapsi ja lintu voivat olla samalla linjalla. Sen sijaan papukaija ei osaa sepitellä tarinoita tai lukea kirjaa, koska sen muistiin ei mahdu paljon sanoja eikä sillä ole niin paljon viisautta yhdistellä käsitteitä päässään.

Vierailija
dinoflagellat
Tuli mieleen tuosta papukaijako 4-6 v. lapsen tasolla ihmettelystä, että ehkä älykkyys voi olla tuolla tasolla, vaikkakaan muisti ja viisaus eivät ole. Eli jos papukaija ja 5-v tenava laitetaan kokeeseen, jossa saa pähkinän kun laittaa sormillaan/nokallaan jonkin palasen tiettyyn koloseen, niin papukaija ja tenava saattaisivat keksiä samassa ajassa ratkaisun. Eli uudessa, yksinkertaisessa tilanteessa lapsi ja lintu voivat olla samalla linjalla. Sen sijaan papukaija ei osaa sepitellä tarinoita tai lukea kirjaa, koska sen muistiin ei mahdu paljon sanoja eikä sillä ole niin paljon viisautta yhdistellä käsitteitä päässään.

Pakko kyllä veikata, että 5-vuotiaalle ei olisi papukaijasta vastusta, jos vain lapsella keskittyminen ja kärsivällisyys riittäisivät. Mitenköhän onnistuisi esim. jonkun 20-30 -palaisen palapelin kokoaminen, nelivuotias kai tuollaiseen pystyy melko helposti. Voihan se tietysti olla että meidän prinssi on poikkeuksellisen kehittynyt, kun tuntuu jotenkin niin käsittämättömiltä tuollaiset vertailut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat