Oravanpyöräsosialismissa ovat kaikki kylähulluja, paitsi...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Muodollinen oravanpyöräyhteiskunta on kuin kone, jossa jokaiselle on virallista tietä kompetentoitu paikka ja tehtävä. Tästä tehtävänasettelusta tai yhteiskunnallissosiaalisesta asemasta poikkeava, joka pyrkii löytämään olemassa olevia ongelmia tai niiden ratkaisuja on kylähullu.

Kylähullu on poliittinen nimitys. Sen tarkoituksena on tukkia kaikki oravanpyöräyhteiskunnan systematisoiduista ja kompetentoiduista väylistä poikkeavat kehityssuunnat ja suojata intressisoituneet taloudelliset ja yhteiskunnallisvaltapoliittiset reviirit sekä tiedon monopolit validoituille toimijoille reviirien sisällä.

Pohjimmiltaan sosiaalidemokratiassa kaikki yrittäjätkin ovat kylähulluja. Tästä johtuu, että suomalaisista vai noin 5% haluaa tai uskaltautuu yrittäjiksi. Voi siihen tosin vaikuttaa sekin, että vain joka kahdessadas yritys onnistuu Suomessa. Luuserius on lähellä vaanimassa ja kylähulluus toisaalla. Ei siinä paljon kunnian kukko laula. Joka penniksi on lyöty, se penninä pysyy! -kuuluu vanha sanonta. Ja suutari pysyköön lestissään!

Ei tarvitse hakea Voltairea tai Montesquieuta tämän todentamiseksi.

USA:ssa on toisin. Myös työllisyyden suhteen.

OLETTEKO TEHNEET SAMOJA HAVAINTOJA?
Voisitteko itse ryhtyä yrittäjäksi?:
Mitä siitä seuraisi?:
-kateutta
-syrjäyttämistä
....

Kommentit (8)

Vierailija

Mitenkäs tuo oravanpyöräsosialismisi eroaa kultaisen keskitien eli kepulaisesta ihanneyhteiskunnasta? Kummassakaan ei sosialisoida mitään, vaan joko erikseen kokoomuksen kanssa tai nyttemmin yhdessä ilman kokoomusta on myyty valtion omaisuutta. Maalaisliittokin aloitti 1906 julistaen, että sosiaalidemokratia oli liian laimeaa. Kun sitten
tuli kansalaissota, ja syntyi jyrkempikin vasemman puolue, maalaisliitto pani jyrkästi vastaan.

Ihanne, että oravanpyörä kulkisi aina keskitietä. Kun aina vain huomataan vain poikkeama vasemmalle, pyörä luonnollisesti päätyy
ojaan tai pellolle tai metsään tai molskahtaa. Pohjois- ja Itä-Suomestakin on väki vähennetty jo Kekkosen valtakauden alusta lähtien radikaalisti.
Maalaisliitto/kepu siis on radikaali puolue. Syy eli vika siihen, miksi pyörä kaartaa oikealle ojaan, on tien kulkijoiden liian suuri luku.

Kepulaisessa yhteiskunnassa kaikki muut ovat kylähulluja paitsi aidot kepulaiset. Tämän tästä on tullut riitaa, mikä on aito kepulainen.
Siinä vaiheessa kylähulluja on myös omassa yhteisössä, omassa puolueessa. Suraavaksi lähetettään enemmistö- tai joskus vähemistöpäätöksellä ilmeisen rasittuneeksi todettu lepäämään.
Jos lepopaikka on hyvä virka, tai vaikka paikka Strasbourgin ylähuoneessa, sitä lepääkin ihan ilokseen. Toisille lähetetään maksettavaksi lasku, tai yritetään määrätä jokin muu velvoite.
Tämähän tapahtuu asianosaisen omaksi parhaaksi, jos hän ei kuulu
kepuun tai sen huomassa eläviin aljovasemmistolaisiin. Helsingissä kepulaiset, ja sinnehän he useimmat halajavat, kepulaiset puolestaan elävät sekä kokoomuksen että sosdemien hellässä huomassa. Tämä tapahtuu kunkin omaksi parhaaksi, ja ilmaus tästä ovat koituvat ja hoituvat useatkin edut. Toista on olla työtön, etuja ei mieluummin.
Parempi olla siis kepulainen kuin työtön.

Sepi
Seuraa 
Viestejä3231
Liittynyt16.3.2005

Viestisi pessimistisestä sävystä välittyy vaikutelma, että kirjoitat jossakin määrin omakohtaisesta kokemuksesta? Tarkoitatko, että yrittäjäksi ryhtyvä päätyy luuseriksi tai kylähulluksi?

Sosialidemokratiaa syytät yrittäjyyden kylähulluistamisesta. Vaan Amerikassa on kaikki toisin...

Tekstisi on vaikeaselkoista. Mielenkiintoni herättivät erikoisesti käyttämäsi kolme teonsanaa:

- kompetentoida (virallista tietä kompetentoitu paikka ja tehtävä)
- validoida (validoituille toimijoille)
- intressisoitua (intressisoituneet taloudelliset ja yhteiskunnallisvaltapoliittiset reviirit)

Kummasta oikeastaan haluat mielipiteitä; yleensä valtavirrasta poikkeamisesta vai yrittäjän asemasta Suomessa?

Vierailija

Tarkoitukseni ei ole mollata sosiaalidemokratiaa. Itse olen pärjännyt kohtuullisen hyvin. Kysymys on periatteellinen ja kuvaa reviirien merkityksistä suomalaisessakin yhteiskunnassa.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, olivat reviirit hetken avoimia ja oli mahdollista päästä menestymään vaikka ei kuulunutkaan valtareviireihin, tietomonopoleihin, kassavirtareviireihin jne.

Kompetentoitumisella tarkoitan muodollista pätevöitymistä tiettyyn ammattiin. Tätä kautta koulutetaan oravanpyöräyhteiskuntaan hyviä palvelijoita. Systeemiin kuuluu, että aina on olemassa ylempi taho joka määrittelee paikkasi oravanpyöräyhteiskunnan mekanistisena funktionaalisena osana.

Validoitumisella tarkoitan, että muu kuin virallinen koulutuskvalifikaatio, eli tietty tutkinto ei ole mitään. Tässä ei ole muuta mahdollisuutta osallistua viralliseen keskusteluun aiheesta, ellei koulutus ja vahvistettu mandaatti oikeuta osallistumiseen.

Tietomonopoli on ohjattu ja suojattu tiettyijen ammattinimikkeiden ja muodollisten kompetenssien taakse. Lisäksi tietojen ja vallan reviirejä vartioidaan tiettyjen positioiden kautta.

Mikäli joku opettelee asioita ohi virallisen järjestelmän, hänelle nauretaan ja hänet kyseenalaistetaan ja syrjäytetään. Ja lopuksi leimataan kylähulluksi.

Jos kyseinen kylähulluksi leimattu kuitenkin pärjää paremmin, kuin hänen paikkansa mukaisesti on yhteiskunnallisesti normaalistetuksi määritelty, iskee oravanpyörässä polkeville kateus, viha ja kauna.

-No sosiaalinen syräjyttäminen on kuitenkin se keino, jolla voidaan menestyjälle osoittaa hänen paikkansa yhteiskunnassa luuserina, joka ei noudattanut oravanpyöräyhteiskunnan virallista kompetenssiprotokollaa ja sosialistiyhteiskunnan menestyksen peruskaavaa, eli ns. normalisaatiota.

Vierailija

Herää kysymys mitä helkkarin väliä muiden mielipiteillä on? Aina on kateellisia ja pahansuopia ihmisiä, heidät vain pitää karistaa pois tietoisuudestaan. Joku voi olla kateellinen vaikka perunamaasta, aistikkaista kulmakarvoista tai parista törröttävästä rintakarvasta Hohhoijaa... Kateuden ja ilkeyden miettiminen kuluttaa hyvää energiaa. Ei siis kannata.

Kaavat kangistavat nopeasti ja tukahduttavat ilon, energian ja luovuuden. Kauan eläköön hulluus ja elämänilo! Ja oma tahto.

Vierailija

Mielestäni on todella yhteiskunnallisen ohjauksen diktatuuri, jos yhteiskunnallisesti hyväksytään vain yksi menestymisen reitti ja protokolla.
Kiipijät uraputkessa kulkevat koulutuksen kautta tiettyihin ennalta määrättyihin ammatillisiin ja hallinnollisiin / poliittisiin reviireihin, joita reviirejä yhteiskunta "hampaat irvessä" vartioi.
-muita reittejä ei hyväksytä päteviksi vaikka kansalaiset osoittaisivat kuinka hyvää osaamisen tasoa tahansa.

Tämä ongelma ei ole vain mielipiteiden tasolla oleva ilmaus, vaan syvällinen yhteiskunnallinen normalisaatio, josta ei sallita poikkeuksia.

Paradoksina ja kuriositeetteina tässä systeemissä ovat yrittäjät, jotka ikäänkuin välttämättömänä pahana hyväksytään sosialistisen yhteiskunnan lypsylehmäksi. Kuvaan kuuluu olennaisena osana yrittäjien kurmuuttaminen. Aikaisemmin oli kovimpia aseita arvioverotus, jolla viimeistään saatiin poliittisesti uhkaksi muodostunut omalla yrittämisellä ja kovalla työllä menestyjä nurin ja häpeään. Hän kun ei ole kunnon toveri vaan työläisten selkänahasta rahaa repivä kapitalisti.

Olen sitä mieltä, että privilegioitujen viranomaisten tehtäväksi nähdään yrittäjien yritystoiminnan valvominen, sanktioiminen jollakin "sopivalla perusteella" sekä sääntely, ettei joku nousahda liian vihreälle oksalle.

Erikoinen väliinhypähtävä hyväksytty ryhmä ovat ehkä joidenkin mielestä yllättäen Oyj yritysten, eli pörssiyhtiöiden johtajat, joita kernaasti valitaan myös erilaisiin yhteiskunnallisiin johtotehtäviin. Miksi näin? No siksi, että he eivät ole yrittäjiä ja työnantajia van itsekin työntekijöitä, Riittävän iso yritys on kuin julkisyhteisöllinen laitos. Ainoita suuria eroja on verotuskohtelussa.
Erityisen merkille pantavaa, josta toimittajienkin olisi syytä kiinnostua, on se seikka, että em. pörssiyhtiöiden kanssa kimpassa toimien valtiollinen järjestelmä ja eräät suuryhtiöt muodostavat käsittääkseni yhteisiä omistus- ja intressiverkostoja esim. Tekesissä ja monissa muissa ns. valtiollisissa "tiedonkeruujärjestelmissä" ja jotka esiintyvät niin sanotusti "auttavina tahoina". Ovatko reviirin ulkopuoliset yhtiöt tasavertaisia yhteiskunnallisen päätöksenteon ja tukieurojen jaon sekä tiedon kanavoitumisen suhteen?

Vierailija
Muumi
Herää kysymys mitä helkkarin väliä muiden mielipiteillä on? Aina on kateellisia ja pahansuopia ihmisiä, heidät vain pitää karistaa pois tietoisuudestaan. Joku voi olla kateellinen vaikka perunamaasta, aistikkaista kulmakarvoista tai parista törröttävästä rintakarvasta Hohhoijaa... Kateuden ja ilkeyden miettiminen kuluttaa hyvää energiaa. Ei siis kannata.

Kaavat kangistavat nopeasti ja tukahduttavat ilon, energian ja luovuuden. Kauan eläköön hulluus ja elämänilo! Ja oma tahto.

>qaz: Näin juuri ... ja kateudentunteen voi kääntää voitokseen, koska sehän vain kertoo, että myös esim. haluaa sen perunamaan ja haluamisessahan ei ole mitään pahaa. Kateudentunne/haluaminen kertoo ihmiselle, että jotain häneltä puuttuu, hyvinvoinnistaan. Ts. eivät tunteet sinällään ole hyviä tai pahoja.

Vierailija

No tässä oli tällä viikolla uutinen siitä, että joku suomalainen EU-virkamies oli saanut pestin Iso-Britanniasta ohi valintaprosessin. Ilmeisesti eivät olleet paikalliset yliopistotukinnon suorittaneet kelvanneet. Nimittäjä oli joku Eestiläinen hallintojohtaja. En sitä uutista kyllä enää löytänyt.

Tänään oli Taloussanomien uutisena, että 56% suomalaisista pitää yrittäjyyttä hullun hommana. Onko sitten ihme jos ei löydy poliittista tahtoa luoda yrittäjyydelle edellytyksiä?
http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4361087.asp

Uusimmat

Suosituimmat