Kvanttipainovoima vs säieteoriat

Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Palstan fyysikoille lienee tuttu debatti allaoleva. Smolin ja Susskind mätkivät toisiaan akateemisen sivistyneesti antrooppisen periaatteen tiimoilta noin vuosi sitten.

http://www.edge.org/documents/archive/edge145.html

Kun tämä vääntö vähemmän yllättäen päätyy TOE kandidaattiteorioiden vertailuun, kirjoittaa Smolin:

"Let me close with something Susskind and I agree about — which I learned from him back in graduate school: an idea called string/gauge duality according to which gauge fields, like those in electromagnetism and QCD, have an equivalent description in terms of extended objects. For Susskind, those extended objects are strings. I believe that may be true at some level of approximation, but the problem is we only know how to make sense of string theory in a context in which the geometry of spacetime is kept classical — giving a background in which the strings move.

But general relativity teaches us that spacetime cannot be fixed, it is as dynamical as any other field. So a quantum theory of gravity must be background independent. We should then ask if there is a version of this duality in which there is no fixed, classical background, so that the geometry of spacetime can be treated completely quantum mechanically? Indeed there is, it is loop quantum gravity. Moreover, a recent uniqueness theorem [l] shows essentially that any consistent background independent version of this duality will be equivalent to loop quantum gravity. For this reason, I believe it is likely that, if string theory is not altogether wrong, sooner or later it will find a more fundamental formulation in the language of loop quantum gravity."

Ei ensimmäinen kerta, kun oletetaan, että ryhmät lähestyvät samaa ratkaisua hieman eri suunnilta. Mutta mikä ihme on tuo uniqueness theorem (by Lewandowski, Okolow, Sahlmann and Thiemann)? Ja voiko siitä tosiaan vetää tuollaisen johtopäätöksen?

Vai tekevätkö looppihemmot tästä tausta-avaruudesta riippumattomuudesta liian suuren asian. Mulle menee Smolinin perustelut muutenkin läpi, kun mitään en tiedä, kun sillä jotenkin tuntuu olevan jotenkin maanläheisempi ote.

Lisäys. Anteeksi, että tämä tuli tänne Tähtitiede -osioon eikä Fysiikkaan, jonne tämä kieltämättä kuuluisi. Olin juuri pläräillyt kosmologiahommeleita, ja siten fiksoitunut tähtitieteeseen, johon tämä kaikki onneksi liittyy, joten jotenkin perusteltavissa.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Joku voisi tosiaan pitkästä aikaa kertoa meille siviileillekin missä nyt mennään. Kumpi noista on vähemmän väärässä ja miksi, sekä mitä muita teorioita on syntynyt/romutettu?

(Susskind heitti aika ilkeästi lokaa ja vetoaa siihen, että 6000 kärpästä on oikeassa ja 11-1 ei. Kummallista.)

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Puolihullu

Kirjoitit:

Joku voisi tosiaan pitkästä aikaa kertoa meille siviileillekin missä nyt mennään.

Jos joku ei-lomaileva ammattilainen vaikka tänään tuossa lounasajan kieppeillä ehtisi. Saas nähdä kumman leirin kavereita löytyy täältä enemmän?

Kirjoitit:

Susskind heitti aika ilkeästi lokaa ja vetoaa siihen, että 6000 kärpästä on oikeassa ja 11-1 ei. Kummallista.

Aivan. Melkoista itsevarmuutta muutenkin, vaikka peli ei mitenkään ratkaistu.

Alla mielestäni hieman tasapainoisempaa tilannekartoitusta. Puolueellinen tietenkin, mutta vähän nöyrempi ote jotenkin.

http://www.edge.org/3rd_culture/smolin0 ... index.html

Ja vaikken fyysikko ole, niin jotenkin ihan tieteenfilosofisesta vinkkelistä tuo Smolin lähestymistapa on kenties parempi työoletus. Säilyttävämpi ja oli lisäksi jotain helpommin falsifioitavia piirteitä.

Joka tapauksessa ei tilanne hyvä ole, kun porukka jakaantuu 90/10 suhteessa, vaikkei mitään kokeellista tukea kummallakaan, ja isompi porukka vetoaa kovasti kokoonsa.

Vierailija

Josko kukaan täysjärkinen, vaikka hullujahan tällä palstallakin riittää, voi kuvitella enää säikeiden kulkevan lankoina avaruudessa. Säikeet joka tapauksessa on pätkittävä lyhyiksi paloiksi. Ennätys pätkimisessä lie 1960-luvun Venezianolla, ulottuvuus peräti luokkaa 10^-35 m. Se oli sitä aikaa, jota seurasi mylös singulariteetti eli yksö. Ja kuin te olette kypärpäät haukkuneet ArKosia aineen osittamisesta, minun Planckin kvanitsta johtamani JAKAMATTOMAN ulottuvuus sentään on, soveltuen nukleonitiheyteen, luokkaa 10^-23 m. Kaava E=mc^2. Massa on kuin vaikuttava pituustekijä, valon nopeus puolestaan vaikuttaa kuin pinta, kuin levy.

Jakamattomien ominaisuus, että niillä jokaisella on mekaaninen eli liikkeen kvantti.

Kun valo yms. vaikuttaa fotoneina eli valottajina, vetovoimahiukkasille johtamani ominaisuus on antifotoni. Kun fotoni iskiessään luovuttaa energiansa, vetovoima suuntaa kohdeaineensa energiaa, ja lisäksi se riistää viritykseensä energiaa. Kun antifotoninkin pituuskasvu vaatii lisää vaikutushiukkasia, ja kun ydinhiukkasten ja elektronien ainemäärä pysyy samana, myös vetovoiman virityksen aine tulee atomitilan vapaista JAKAMATTOMISTA. Ynnä jossakin määrin myös virityksensä avaruudessa
menettäneestä palaavasta vetovoimasta.

Palstan fyysikoille pitäisi olla tuttua, että suurin pirtein päässin jakamattomiin jo viime vuoden lopulla, silloin nimellä vakiopäät.
Hiukkasen pinta- eli aalto-ominaisuuden fotoneissa ja vetovoimassa esittelin nimikkeellä arla. Kahdella vanhan palstan kypäräpääkonkerilla oli mahdollisuus ikuistaa nimimerkkinsä tieteen historiaan. JAKAMATTOMIEN nimike tulee Demokritokselta 2500 vuoden takaa, atomos.

Vierailija

Jotta totuus katista ei unohdu, niin annanpa minäkin ajatukseni lentää.
Ja näin se lensi:

Ulottuvuudet eivät synny yksiulotteisista värähtelijöistä!
Tuo totuus on ilmeinen, koska jokin voi olla värähtelijä vain ulottuvaisuudessa. Ulottuvuudet eivät ole ainetta, kuten tiedemiehet yrittävät todistaa, koska tiedemiesten todistukset ovat kehäpäätelmiä:

Tiedemiehet ovat jo julistaneet, että Jumala on tarpeeton olettamus, joten siksi kaikkeuden perusta ei voi tiedemiehen mukaan olla muuta kuin aineellinen: Tiedemiehet ovat suossa, josta he eivät itse voi nousta ylös, koska tiedemiesten mukaan kaikkeuden on oltava pohjimmiltaan pelkkää fysiikkaa, koska tieteelle Jumala on tarpeeton olettamus.

Ulottuvuudet, eli tila on mielen tila. Kaikki ilmiöt ovat mielellisiä ilmiöitä, eikä ilmiöllä ole energiaalista olemusta, jos se ei ole mielellinen. Jos siis tieteellä on yksiulotteisia värähtelijöitä, niin jotta ne olisivat tosiasiallisesti ulottuvuuksien alkusyy, niin silloin niillä stringeillä on oltava itsessään myös mielellisyys.

Koska muutoin mielellä ei voitaisi nousta sellaisen alkusyyn käsittämiseen, joka olisi vailla omaa mieltään. Koska tiedemiehet ovat katsoneet oikeudekseen julistaa mieletöntä ja persoonatonta universumia, niin silloin tiedemiehet joutuvat julistamaan, että kaikkien universaalisten ominaisuuksien alkusyyt ovat yksin omaan mielettömiä, eli tieteen oman todistuksen mukaan yksiulotteiset värähtelijät ovat mielettömiä, johon minunkin on erittäin helppoa uskoa.

Ulottuvuus ei siis synny yksiulotteisista värähtelijöistä, vaan ne ovat mielen luomus. Mutta se ulottuvuus, joka käsittää tilaulottuvuudet, on enemmän kuin mielen luomus; se on persoonallisuus, jota kutsutaan myös totaaliulottuvuudeksi, persoonallisuusulottuvuus.

Ei olisi mielekästä puhua ulottuvuuksista, jos meissä ei olisi sitä, joka nousee ulottuvuuksien käsittämiseen. Persoonallisuus on ainoa funktio, jossa ulottuvaisuus ja ulotteiset ilmiöt voidaan käsittää.

Jokainen voi itsekin huomata, että tieteen on mahdotonta olla luomatta totaaliulottuvuutta. Esimerkiksi, kun tiedemiehet puhuvat Bing Bangista, niin miten se olisi mahdollista, jos meillä ei olisi Big Bangin kuvausta jossakin?. Tai miten Sinä voisit luoda kuvan mieleesi yksiulotteisista värähtelijöistä, jos se ei olisi jossakin?

Kaikki matemaattiset kuviotkin on pakko piirtää johonkin

Se, mihin me sijoitamme kaikkeuden tai minkä tahansa kaikkeuden osan, on meissä oleva totaaliulottuvuus. Eikä totaaliulottuvuudelle ole mitään aineellista syytä, koska kaikki, mitä voimme ikinä ajatella ja kuvailla, on totaaliulottuvudessa; kukaan ei voi luoda sellaista kuvaa mieleensä, jossa totaaliulottuvuus; kaikkien ulottuvuuksien äiti, olisi itse jokin värähtelijä jossakin.

Ihmisen on mahdotonta nähdä mielessään muuta kuin kaikkeuden osia; ulottuvuudet eivät ole ainetta
http://groups.google.com/groups?q=totaaliulottuvuus

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Kati & NäköisArkos

Voisitteko ystävällisesti jättää edes tämän yhden ketjun meidän fakki-idioottien käyttöön. Olen kylllä tietoinen siitä, että teillä on omat näkemyksemme, mutta tässä kohden ainakin minua kiinnostaa juurikin vain laitostieteen näkemys.

Voidaan sitten erikseen laittaa pystyyn ketju, jossa verrataan laitostieteen näkemyksiä muihin näkemyksiin. Mutta, jos siis mitenkään tämän yhden omistaisimme vain laitosfysiikalle. Olkaa niin kultaiset.

Vierailija

Niin. Siis kyseessähän on tälläiset 'fenomenologiset' teoriat, jotka kummatkin ovat varmasti väärässä. Toimivat kuitenkin hyvin ns. teoreettisina kokeina, kertoen, että jos asiat olisivat näin niin siitä seuraisi nuin.

Tuo tausta-avaruuden olemattomuus on iso asia ja yksi tärkeimmistä yleisen suhteellisuusteorian seurauksista. Yleisessä suhteellisuusteoriassahan ei avaruusaikaa sinänsä ole olemassa vaan se on liitoksissa materiaan.

Silmukkakvanttigravitaatio olettaa yleisen suhteellisuusteorian ja käyttää olemassaolevaa kvanttimekaniikkaa sen kvantittamiseen.

Säieteoreettinen lähtökohtahan on enemmän hiukkasfyysikoiden hommia. Joku sekopäähän aikoinaan keksi, että kun yleisen suhteellisuusteorian lineaarisessa approksimaatiossa metriikan häiriö etenee avaruusajassa niin voishan se olla hiukkanenkin. Onneksi myöhemmin onnistuivat todistamaan, että yleinen suhteellisuusteoria sellaisenaan ei ole kvanttikenttäteoriana renormalisoituva eli ei natsaa. Tämän ajatuksen jatkeena nyt on kuitenkin tuo säieteoreettinen lähestymistapa.

Siis ongelmia on molemmissa. Sen sijaan, että kvanttimekaniikka saataisiin esim. avaruusajan emergenttinä ominaisuuten silmukkakvanttigravitaatio olettaa sen olemassaolon ja eikun laskemaan. Säieteoria taas olettaa maat ja taivaat ennenkuin päästään laskemaan, kun taas visioiden tasolla kaikki lienevat samaa mieltä, että mitä syvemmälle fysiikkaan mennään, sen vähemmän meidän tulisi tehdä oletuksia.

Radikaalimmissa malleissa ongelma on se, että fysiikan kannalta merkittävien tuloksien saaminen on hyvin vaikeaa (tällöin ei myöskään rahahanat aukea). Silmukkakvanttigravitaatio ja säieteoria voivat kuitenkin toimia eräänlaisena ohjenuorana tuon 'teoreettinen koe'-ajatusmallin mukaisesti.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Anthrax

Kirjoitat:

Siis kyseessähän on tälläiset 'fenomenologiset' teoriat, jotka kummatkin ovat varmasti väärässä.

Et varmaankaan tarkoita sitä, että teoriat nykymuodoissaan ovat epätäydellisiä, vaan sitä, että lähestymistavat täysin väärät. Vai?

Ja:

Sen sijaan, että kvanttimekaniikka saataisiin esim. avaruusajan emergenttinä ominaisuuten silmukkakvanttigravitaatio olettaa sen olemassaolon ja eikun laskemaan.

Tämä ei valitettavast aukene maallikolle. Ehkä merkki siitä, että ei kannata edes kysellä tällaisia. Mutta jos kuitenkin yritän.

Eli, onko LQG:ssä jokin juttu, joka johtaa siihen, että nykyistä kvanttimekaniikkaa ei kerta kaikkiaan voida koskaan johtaakaan itse teoriasta? Vai mikä tässä siis mättää?

Ja:

Radikaalimmissa malleissa ongelma on se, että fysiikan kannalta merkittävien tuloksien saaminen on hyvin vaikeaa

Mitäs nämä säikeitä ja LQG:tä radikaalimmat teoriat sitten ovat?

Vierailija
Et varmaankaan tarkoita sitä, että teoriat nykymuodoissaan ovat epätäydellisiä, vaan sitä, että lähestymistavat täysin väärät. Vai?



Niin siis voihan sisäisesti konsistentteja teorioita keksiä vaikka kuinka, mutta fysiikan on tarkoitus kuvata luontoa. Kummatkin teoriathan on nykymuodossaan epätäydellisiä ja kuten ainakin silmukkakvanttigravitaation tutkijat myöntävät vain väliaskel matkalla pidemmälle.


Eli, onko LQG:ssä jokin juttu, joka johtaa siihen, että nykyistä kvanttimekaniikkaa ei kerta kaikkiaan voida koskaan johtaakaan itse teoriasta? Vai mikä tässä siis mättää?



Silmukkakvanttigravitaatio ei yritäkkään johtaa kvanttimekaniikka vaan olettaa sen olemassaolon soveltaen sitä yleisen suhteellisuusteorian silmukkaformalismiin.

Mitäs nämä säikeitä ja LQG:tä radikaalimmat teoriat sitten ovat?

Näitähän on. Yksi esimerkki on kausaaliset verkot, joissa yksinkertaistetusti avaruusaika on sellainen diskreetti verkko, jolloin tämä jo Riemannin aikoinaan alulle laittama ajatusmalli geometrian sisältymisestä itse joukkoon toteutuu (jatkuvassa avaruusajassa metriikka ei kuulu monistoon vaan on ulkopuolinen rakenne).

Sitten on näitä soluautomaatteihin (cellular automata) liittyviä teorioita.

Yksi vakuuttava on simplicial quantum gravity, jossa käytetään semmosta abstraktia reggen laskentaa pohjana ja saadaan sieltä geomteriaa ja kvanttimekaniikka pihalle.

Kovasti yrittävät saavuttaa Wheelerin aikoinaan visiomaa esigeometrista teoriaa pihalle. Eli teoriaan missä ei ole geometria mukana vaan jotakin muuta. Lisäksi tuo ajatus, että kvanttimekaniikka olisi myös saman asian seuraus kuin geometria on aika kovaa huutoa.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Anthrax

Kirjoitit:

Niin siis voihan sisäisesti konsistentteja teorioita keksiä vaikka kuinka, mutta fysiikan on tarkoitus kuvata luontoa.

Ongelmahan kai nykyään tulee siitä, että testailu sellaisilla energiatasoilla, joilla eroja eri teorioiden välillä näkyisi, ei voi juuri tehdä.

Ja:

Kummatkin teoriathan on nykymuodossaan epätäydellisiä ja kuten ainakin silmukkakvanttigravitaation tutkijat myöntävät vain väliaskel matkalla pidemmälle.

OK. Kysymys voisi siten olla: kumpi tie näyttää suoremmalta ja lyhyemmältä. Jos tuosta uniqueness -hommasta jotain päätellä voitiin, olisi LQG parempi reitti.

Silmukkakvanttigravitaatio ei yritäkkään johtaa kvanttimekaniikka vaan olettaa sen olemassaolon soveltaen sitä yleisen suhteellisuusteorian silmukkaformalismiin.

Eikös tämä ole varsin kätevää, etekin jos siis tiedostettu, että LQG itsessään ei se lopullinen teoria olla voisi? Tuo kvanttimekaniikka kun käsittääkseni on hyväksi havaittu, ja jos siihen saadaan ympättyä gravitaatio siten, että kokonaisuus toimii, olisi homma ainakin parannusta.

Mutta miksi Smolin & co sitten väittävät olevansa TOE:n jäljillä, jos siinä näin ilmeinen puute? Eli, onko ne olettanut, että kvanttimekaniikka itsessään on "totuus" kolmesta voimasta eikä tarvitse mitään lisää? Vai olettaakohan ne, että myöhemmät versiot LQG:stä korjaavat tämän puutteen. Vai oliko tuossa joku filosofisen tason juttu, että LQG:n tyypppisillä teorioilla ei voida mitenkään johtaakaan kvanttimekaniikkaa.

Muista teorioista:

Näitähän on.

Noi nimetkin alkoi sattumaan päähän. Ainakin minulle riittää, että en niistä sen enempää tiedäkään, kun juuri ja juuri jotain pientä tajuaa noiden valtavirran teorioiden lähtökohdista ja eroista.

Hieman kuitenkin. Lopetit viestisi:

Kovasti yrittävät saavuttaa Wheelerin aikoinaan visiomaa esigeometrista teoriaa pihalle. Eli teoriaan missä ei ole geometria mukana vaan jotakin muuta. Lisäksi tuo ajatus, että kvanttimekaniikka olisi myös saman asian seuraus kuin geometria on aika kovaa huutoa.

Onko mikään noista teorioista sellainen, jonka esivaihe voisi olla joko M tai LQG?

Vierailija
ArKos itse
Josko kukaan täysjärkinen, vaikka hullujahan tällä palstallakin riittää, voi kuvitella enää säikeiden kulkevan lankoina avaruudessa. Säikeet joka tapauksessa on pätkittävä lyhyiksi paloiksi. Ennätys pätkimisessä lie 1960-luvun Venezianolla, ulottuvuus peräti luokkaa 10^-35 m. Se oli sitä aikaa, jota seurasi mylös singulariteetti eli yksö.

Smolin: "giving a background in which the strings move."

Ei säikeiden koolla ole mitään väliä sille, että aina tiedemiehen on pakko olettaa annettu tausta, perimmäinen ulottuvuus. Säikeet eivät luo mitään ulottuvuutta juuri siksi, että olkoot ne suoria, kaaria tai looppeja, niin säikeen muotoa ja pituutta on mahdotonta käsittää muutoin kuin annetussa ulottuvaisuudessa.

Oleta esimerkiksi säie, joka on suora. Mistäs se suoruus nyt siihen tuli?
Säikeet missä muodossa ja pituudessa tahansa vaativat aina totaaliulottuvuuden, jota fyysikot näköjään kutsuvat taustaksi. Oli onnetonta, että säieteoreetikot kuvittelevat voivansa kiertää annetus taustan siten, että säikeitä lyhenneltiin...

Olkoon se pitkä tai pätkä, absoluuttisen suora tai vähän kiero, niin säieteoreettisen säikeen olettaminen suoraksi, käyräksi, loopiksi tai umpikieroksi ei tarvitse mitään matemaattista formulointia, eikä säiettä saa olemaan ulottuvuuden alkusyy mitenkään muutoin kuin siten, että tiedemiehet pettävät itseään. Ei edes pituussuunnassa värähtelevä säie ole ulottuvuus itsessään, koska siinäkin kaikki on ennalta oletettua.

Vielä minä joku päivä lyön tänne semmosen lausekkeen, joka todistaa, etteivät fyysikot koskaan voi päästä sellaiseen formulaan, jossa mikään ei olisi annettua. Mutta jo nyt jokainen järkevä tietää, että fyysikot eivät voi koskaan nostaa itseään ja matematiikkaa kaiken yläpuolelle.

Vierailija

Aiheen Ln antama otsikko ja vielä kerran tässä lainaamani otsikko "Kvanttipainovoima vs säieteoriat". Jo se osoittaa, että mitään laitostieteen kantaa ei vetovoimaan ole olemassakaan, ainkaan Llä ei ole, ja siksi hän on avannut aiheenkin. Asiassa jatkuu yhä Einsteinin ja kvanttikoulukunnan väittely 1920-luvulta, ja tulos on ei mitään. Myös tuo käytttämäsi sana painovoima on täyttää sekasotkua. Gravitaatio syysuhteena on lähdemassan vaikutusta kohdemassaan. Sana painovoima viittaa eetteriin, joka painaisi kohdemassaa. Tätä on seveltanut myös Jukteri eli E=tila, jota et tullut maininneeksi. Hänhän se on varsinainen laitostieteen kansanomaistaja.

Sekasotkua osoittaa myös kati sinenmaan ja minun vertaaminen tässä asiassa toisiinsa. - Tai ovathan kati ja katti kyllä toisaan muistuttavia sanoja. - Katja hihkuu, nähtävästi lapsuuden kokemustensa järkyttämänä, että tieteen olettamus on jumalattomuus. Laitostiede kylläkään ei edusta tunnustuksellista jumalallisuutta. Silti J on piilotettuna sen kaikkiin ja toisilleen ristiriitaisin teorioihin. Ja vain J voi käsittää, mitä ne yhteen koottuina oikeastaan ovat. Mitä tiedeherrasväki tunnustaa yksityissseurassaan, on toinen asia. Julkiseen teoriaan se piilottaa ponssarien Jumalan.

Kati vissiin ei käsitä valon eikä vetovoiman nopeuden kulkevan suoraan.
Ja ne ovat värähtelemätöntä liikettä, jossa aika, jo Eisnteinin mukaan
( L, oletko koskaan kullutkaan?) aika ei kulje. Mitään kaareutumista ei sinänsä ole. Kylläkin fotonit ja antifotonit törmäilevät toisiinsa ja vaihtavat energioita. Kohdatessaan fotonin antifotoni tapojensa vastaisesti menettää energiaa.

Kaava E=mc^2. Kati hyvä, massa m kaavassa edustaa pituusulottuvuuden liikettä suoraan eteen, ja c^2 on neliö pinnan tavoin. Mahtuuko tämä, jälleen Einsteinin, jos ei keksimä, vahvistama asia,
uskovaiseen päähäsi, kati?

Sinänsä periaatteessa JAKAMATON eli vakiohiukkanen eli vaikka säiepalalevyke voi ola minkä kokoinen tahansa. Sen koko kumminkin tulee Planckin vakion mukaisesta vaikktusmassasta ihan täsmälisenä.
Koot 3.68*10^-48 g ja ulottuvuus luokkaa 10^-23 m ovat laskettuja, ja niistä seuraa myös nukleonitiheys. Nukleonitiheys puolestaan vahvistaa
jakamattomakäsityksen todenperäisyyttä. Venezianon käsitys puolestaan perustui silloiseen nukleonin eli ydinhiukkasen tiheyskäsitykseen, josta
sittemmin Hawkingsin keksittyä mustat aukot seurasi singulariteetti eli yksö. Nyt uudet havainnot avaruuden tiheämassoista, erityisesti neutronitähdistä, ovat kumonneet singulariteetin. Tuommoinen puolitoista aurinkomassaa läpimitta 20 kilometriä tai hiukan päälle.

Vai että palstalla pitäisi varata nurkkauksia, jossa vaselistit ja ja saman tason kypäräpäät voisvat rauhassa pohtia ihan omia epäselvyyksiään, ja vielä jakaa niitä, varsinaisena valistuksena tosiaankin, kansaan.
Tämä on julkinen foorumi, kuten seuraamme yhteisten oppositioveljien vaselistien ja heikoimpien kypäräpäiden poliittista töppäilyä ja tietämättömyyttä, siten seuraamme myös töppäilyä ja tietämättömyyttänne fysikassa. Että nääs tuo jakamanne on nääs laitotiedettä. Onpa taittu revisioida sitä, kuten oikeoppisuutta on revisioitu politiikassa.

On ihan toinen asia, mitä päätätte omissa suljetuissa tilaisuuksissanne, kypärä- ja pönttöpäät. Niihin ei tupata, jos ei kutsuta, maksaen korvaus tietenkin. Mutta tiedämme niiden tärkeän aiheen olevan, kuinka saada kissalle takki eli kello kaulaan. Ja yritys pystyttää tälle palstalle suljettuja omia nurkkauksianne on tosiasiassa tekemienne ryhmäpäästösten mukaista.

Hyvä neuvo sinänsä teille: lukekaa enemmän, tiedättekin enemän.
Te kaikki kerman eli aristokratian sohvaperunat, kypärä- ja pönttöpäät yhdellä samalla sohvalla.

Vierailija

Säieteoriassa kuten Kaiken Teorioissa yleensä tilan synty pyritään esittämään matemaattisfyysisenä konstruktiona. Mutta, kun on täysin mahdotonta, että ihminen voi luoda teoria, joka tuottaa tilan, koska mitään teoriaa ei voida luoda ilman, että siihen on jo laitettu mahtava joukko ennakko-oletuksia ja annettuja kosmisia funktioita.

Tiede ei voi koskaan todistaa tilaa ja ulottuvuuksia tieteellisesti ja vieläpä niin, että ulottuvuus syntyisi jonkin matemaattisen funktion seurauksena.

Kuten esitin, niin jopa suoraksi (käyräksi, loopiksi, kaareksi, jouseksi, pitkäksi, lyhyeksi tms.) oletettu säie vaatii absoluuttisena välttämättömyytenä tilan, eli ulotttvuvaisuuden, joten kun vain tiedemies itse tätä pohtisi, niin silloin hän ei voi väittää, että jos säikeet laitetaan värähtelemään pituussuunnassaan, niin siitä syntyy ulottuvuus.

On mahdotonta kuvitella yksiulotteisuus ilman muita ulottuvuuksia.
Yksiulotteisen kuvitteleminen on yhtä helppoa kuin punakattosen avoauton näkeminen.

Ulottuvuudet ovat olleet ikuisesti, joten niille ei ole mitään syytä; milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin ulottuvuuksia ei olisi ollut; milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin esimerkiksi pituus olisi ollut vailla leveyttä, korkeutta ja syvyyttä.

Tiedeuskovaiset vaativat minua sokeasti kääntymään tiedeuslkovaisuuteen, kun taasen minä katson, että tiedeuskovien kannattaisi hankkia silmävoidetta.

Vierailija

Eikös tämä ole varsin kätevää, etekin jos siis tiedostettu, että LQG itsessään ei se lopullinen teoria olla voisi? Tuo kvanttimekaniikka kun käsittääkseni on hyväksi havaittu, ja jos siihen saadaan ympättyä gravitaatio siten, että kokonaisuus toimii, olisi homma ainakin parannusta.

Mutta miksi Smolin & co sitten väittävät olevansa TOE:n jäljillä, jos siinä näin ilmeinen puute? Eli, onko ne olettanut, että kvanttimekaniikka itsessään on "totuus" kolmesta voimasta eikä tarvitse mitään lisää? Vai olettaakohan ne, että myöhemmät versiot LQG:stä korjaavat tämän puutteen. Vai oliko tuossa joku filosofisen tason juttu, että LQG:n tyypppisillä teorioilla ei voida mitenkään johtaakaan kvanttimekaniikkaa.

Ongelmahan tässä on tuon kvanttimekaniikan pieni ristiriitaisuus yleisen suhteellisuusteorian avaruusajan kanssa. LQG:stähän saadaan paljon hauskoja tuloksia, kuten pinta-alan diskreettisyys, mutta ongelma on se, että kaikki tämä tapahtuu yhdistämällä kaksi toisiinsa sopimatonta teoriaa. Tällä sopimattomuudella tarkoitan tässä lähinnä EPR-paradoksia, joka nykyisessä muodossaan tarkoitaa kvanttimekaanisten järjestelmien epälokaalisuutta.
Nämä pidemmälle menevät teoriat yrittävät sen sijaan saada tietoa siitä, mikä on sekä kvanttimekaniikan ja yst:n takana.

L
Seuraa 
Viestejä7006
Liittynyt17.3.2005

Anthrax

Kirjoitit:

kvanttimekaniikan pieni ristiriitaisuus yleisen suhteellisuusteorian avaruusajan kanssa. LQG:stähän saadaan paljon hauskoja tuloksia, kuten pinta-alan diskreettisyys, mutta ongelma on se, että kaikki tämä tapahtuu yhdistämällä kaksi toisiinsa sopimatonta teoriaa.

Ja minä kun luulin, että LQG:n koko juju on siinä, että se yhdistäisi YST:n ja kvanttimekaniikan toisiinsa ilman mitään ristiriitaisuuksia?

Olen käsittänyt siis kaiken väärin, mutta on myös vähän huijattu olo. Maallikkona kun olen saanut sen kuvan, että LQG ja M voisivat olla lopullisia terioita.

Vierailija

Ja minä kun luulin, että LQG:n koko juju on siinä, että se yhdistäisi YST:n ja kvanttimekaniikan toisiinsa ilman mitään ristiriitaisuuksia?



Ei vaan LQG:ssä lähdetään tosiaan liikkeelle eräästä YST:n formalismista kvantitetaan se Feynmanin tyyliin ja saadaan aikaiseksi ns. kvanttimekaaninen gravitaatioteoria. Ei siis lainkaan kvanttigravitaatio sanan laajemmassa merkityksessä.


Olen käsittänyt siis kaiken väärin, mutta on myös vähän huijattu olo. Maallikkona kun olen saanut sen kuvan, että LQG ja M voisivat olla lopullisia terioita.

Ei kai nyt fysiikassa lopullisia teorioita saada aikaiseksi. Sen verran saa olla jälkiviisautta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat