Liikkeenään ilmenevä aine ja Rantsun ideaaliäärettömyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Rantsun tunnusallekirjoitus: Matemaattinen, viitteellinen äärettömyys on kuin maalaus maailmankaikkeudesta.

Sinänsähän tuo on ideaaliäärettömyys. Matematiikka sinänsä matematiikkana on vain ideaalista. Mutta kun siihen sovitetaan, tai sillä kirjoitetaan, avaruudessa liikkeenään ilmnevä aine, johan saadaankin ihan tunnistettava todellista esitttävä maalaus. Oma tunnus-allekirjoitukseni: Kaikki on liikkeenään ilmenevän aineen suhteita ja aisitivain havaitsijain suhdeta niihin. Yhdistäkää siihen Rantsun tunnuslauseallekirjoitus.

Kyllä minä jo aiemmin olen käsitellyt kolmen ulottuvuuden ideaaliäärettömyyttä ja jo yhdistänyt liikkuvan aineen siihen. Rantsulla, Avatarestaankin päätellen, jo ideaaliäärettömyys esitetän neliulotteisena, siis liikkuvana, ajassa ilmenevänä. Näin aineen liike voidaankin sovittaa eli synkronoida siihen suoraan, kun omassa ehdotuksessani aine lisää äärettömyysideaaliin sen neljännen ulottuvuuden.

PS. Muokkausviesti. Järjestänpä aiheesta äänestyksen. Paitsi tieteen päävaihtoehtoja, koetanpa ottaa mukaan myös sinenmaisen vaihtoehdon.

Kommentit (5)

Vierailija

Pelottavinta äärettömyydessä on se, että sen käsitteen olemassa olo itsessään on kiistaton todiste kaikensisältämästä äärettömyydestä, jossa me pakostakin olemme mukana suljettuine maailmankaikkeuksinemme.

Ihminen pystyy itselleen sen todistamaan pohtimalla mainostamaani (tyhjän)tilan ideaa, jossa asioiden koko on olemassa vain vertailussa.

Äärettömyydessä ei voi olla uusia tapahtumia, sillä eihän se silloin olisi ääretön. Tietoisuutemme aika on vain järjestyksen muutosta.

Ihmisen näkökulmasta katsottuna äärettömyys näyttää jatkuvan sekä sisempään että ulompaan "suuntaan".
Mutta ajatellaan, että seisot keskellä merta. Meri näyttää jatkuvat sekä eteesi että taakse päin. Silti on vain yksi meri.
Sama koskee matematiikan viitteellisiä äärettömyyksiä, joita virheellisesti ajateltuna näyttää olevan monta erilaista.

Jatketaan, ArKos itse pohdiskeluja ja nauretaan hullunpapereille, joita asiaan perehtymättömät kirjoittavat mielessään.

Vierailija

Sain tuon kiintoisan Avataresi tähän aiheeseen. Siis tosiaan neljäs ulottuvuus aikakin voidaan esittää ideaalisesti. Teoreettisen matematiikan tuntemukseni ei ole kovin vahva.

Tuohon konstruktioosi voidaan sijoittaa viitteinä reaalisen aineen suhteet.
Edelleen kehitiellen siihen voidaan sijoittaa myös aistivat havaitsijat.
Elämän liikemuodoissahan ne vaikuttavat puolestaan ympäristöönsä.

Periaatteessa kaikki tunnistettava äärettömyydessä on toistuvaa. Myös
aistivat havaitsijat, jotka vaikuttavat ympäristöihinsä. Toisaalta äärettömyys merkitsee mahdollisuutta edetä myös muotoihin ja tapahtumiin, joita ihan sellaisenaan ei ole vielä ollut. Ja kunkin ympäristönsä oloissakin kukin elämä on ainutkertainen, olkoonpa samoja tai lähes samoja muualla kuinka paljon tahansa.

Hullun paperithan minä jo ajat sitten olen kirjoittanut alkuräjähdystiedeuskovaisille. Ovathan tihentymät ja harventumat kaikkeudessa eli avaruudessa eli äärettömässä mahdollisia ja niiden tietyt tyypit toistuvia. Juuri kuvatulle tihentymälle ja sen räjähdykselle ja laajenemiselle ei kuitenkaan ole löytynyt reaaliperusteita. Reaalisia tihentymiä ovat tähdet ja tiheämassat ja suurimpia galaksit ja kvasaarit.

Toistuvuus. Jossakin kaukana, tai myös ajassa ennen, jotkut ovat myös pohtineet alkuräjähdystä tai äärettömyyttä kuten täällä maapallolla.
Mutta yksityiskohdat voivat kuitenkin osin olla kulttuurin tai yksilöiden omia. Mitenkähän ne siellä muualla josaakin tai joskus ennen ovat asiaa käsitelleet?

Vierailija

Äärettömyydessä se pohdinta on käynnissä jatkuvasti ja ikuisesti, jokaisella tasolla jolla tietoisuus vallitsee tällaisenaan.

Kaikkien asioiden liikekin syntyy ainoastaan, kun ihmisen tietoisuus vertailee asioita toisiinsa.
Atomi ei ole atomi, pallo ei ole pallo ennenkuin tajuntamme sitä vertaa johonkin.
Voimme ajatella, että ihmistietoisuus poimii sekavasta äärettömyydestä logiikkaa, eikä ymmärrä tietenkään sen kokonaisuutta.

Minä muuten uskon, että on vain yksi ainoa ihmistietoisuus
ja 6 miljardia ihmistä sitä soveltamassa äärettömyyteen.
Jotkut ihmiset haukkaavat siitä vain isomman palasen.
Siksi ei ole olennaista,
mitä yksittäiselle ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee.

Vierailija

Pohdiskelusi ovat kuitenkin johtaneet sinun tilanteeseen, joka kai varsinaislla matemaatikoilla esiintyy usein. - Minähän en ole varsinainen matemaatikko, vaan analyytikko ja laskija. - Kaikkeus nähdäänkin ideaalisena, ja se kuin syntyy, kun ideaalisen kokoaja saa sen rakennetuksi.

Minun mielestäni maailma, kaikkeus, on tiukasti syysuhteen maailma.
Se on perustaltaan aineinen maailma. Aineella on siis ominaisuus täyttää jokin tyhjä tila, ja se ilmenkee liikeenään. Tosinhan täytettävää tyhjää tilaa on varsin paljon. Jo protoni täyttää vain tuhannesbiljoonasosan atomitilastaan. Ja ainemassojen ulkopuolella on vielä suunnaton varsin tyhjä avaruus.

Aistiva havaitsija, ja ne kaikki maapallon kuusi miljardia ihmistä, ja alemmatkin eläimet ja eliöt kykyjensä mukan myös, muotouttaa aistimansa, eli käyttää sitä informaationa. Se on pala, ote, kunkin eliön ja kulttuurin tarpeiden ja mahdollsuuksien mukaisesti, aineen liikkeestä.
Kun siis kaikkeus on tiukasti deterministinen, syysuhteinen, sovellettu, informaatio eli mukautettu on todennäköinen, sovitettu, tietyssä määrin myös epätarkka.

Äärettömyysmalliin, jonmka viitteet ovat aineen reaalisesta liiikkeestä, tulee siis liittää malli, kuinka havaitsijat ottavat informaatiota eli mukautettua, ja kuva heissä muotoutuu, ja viesteinä myös kuvat vuorovaikuttavat. Elötkin, ja varsinkin ihminen, myös vaikuttavat ympäristöönsä. Vaikutusta ovat myös pieneliöiden aiheuttamat taudit.

Reaalisesti havaitaan vain aineinen maailma, nin paljon kuin tyhjää kaikkeudessa onkin.

Matematiikanhan olen määritellyt mahdollisuusopiksi, mahdollisuuksien tieteeksi. Minä en näe ehdotustasi ratkaisuna, vaan mahdollsuutena, kuinka ratkaisu voidaan kirjoittaa. Matematiikka on joukko kieliä, joilla kirjoitetaan. Matematiikastahan päteekin, että se on kuva, tai pikemminkin mahdollisuus eri kuviksi, jonka ihminen on laatinut. Mutta reaalinen, aineinen, se on olemassa ilman ihmisen matematiikkaakin. Ja ihmisen matematiikka, ja mahdolisuus saada tietoa, se rajoittuu lopulta vain hyvin pienen osaan äärettömyydestä. Silti jo saavutettu ihmisen kannalta on hyvin suurikin osa.

Suhteellisuus, mikä mihinkin on suhteessa. Ja sijoittaa malliin myös, kuinka matematiikan kuva muotoutuu ja kuinka sitä käyttäen kirjoitetaan.
Eli mallista pitää nähdä myös, kuinka sitä itseään tehdään.

Nyt tkemään malli valmiiki, ja sitten Clay-instituuitin luukulle pyytämääm miljoonaa dollaria. Kahtiakin jaettuna siinä olis mukavasti. Kyllä sillä varmaan saa uuden sauna, paremman tietojärjestelmän, ja digi-TVn.

Vierailija

Tämän aiheen tallentamisessa käytän nimikettä " Liikkeenään ideaaliäärettömyys". Se oikeastaan on muotoutus nimenomaan Rantsun käsityksestä.

Uusimmat

Suosituimmat