Introvertti vai ekstrovertti?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kumpi persoonallisuustyyppi pärjää elämässä paremmin ja miksi? Täysin irrationaalinen kysymys, mutta mielenkiintoinen.. Kuinkahan paljon olemme persoonallisuutemme vankeja valintoja tehdessämme..

Kommentit (4)

Vierailija

Onnellinen ihminen pärjää oikein hyvin.

Rakentamiseen käytetty aika on aivan yhtä arvokasta kuin rakennuksessa vietty aika.

Ulospäin kulkevat eivät ole sen parempia kuin sisään päin menijät

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Määrittele "elämä"... Taloudellisesti varmaan enttententten, hiljainen keksintönikkari ja yksinpuurtaja saattaa pärjätä paremmin kuin sosiaalinen hölösuu joka ei oikeastaan saa mitään aikaan, tai sitten sosiaalinen johtajatyyppi tienaa enemmän kuin se kopissaan kyhjöttävä kynänpyörittäjä.

Elämänlaadullisesti sitten... Kaitpa ihminen oppii repimään onnensa mistä saa (tai sitten ei); sosiaalinen, ekstrovertti ihminen kerää laajan ystäväpiirin ja yksinäinen nyhertäjä nyhertää yksinäisen harrastuksensa ääressä onnellisena kuin introvertti vain osaa.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Elämässä pärjääminen on tietysti ensin määriteltävä, ennen kuin otsikon kysymykseen voi vastata. Jos elämässä pärjäämisellä tarkoitetaan uran- ja suhteidenluomista, niin eiköhän ole itsestään selvää, että ekstrovertti päihittää sulkeutuneemman introvertin.

Jos taas elämässä pärjääminen käsitetään laajemassa ja syvemmässä merkityksessä ja otetaan huomioon itsensä kehittäminen, henkinen tasapaino ym. sen kaltaiset asiat, ovat molemmat ihmistyypit nähdäkseni aika pitkälti samalla viivalla.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13271
Liittynyt23.6.2005

Katson elämässä pärjäämisen olevan eräänlainen kokonaisliikunto, kuten itse elämäkin. Osittaminen ei ole reilua itse elämistä kohtaan. Eikä näissä termeissä ole minusta kyse mistään "persoonallisuustyypeistä", vaan tavasta erotella ihmisen henkisten kykyjen suuntautuneisuutta ja laatua. Molemmat ovat siis lahjakkuuksia, yksilön taitoa käsitellä erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia kommunikatiivisesti muiden/itsen kanssa.

Riippuu elämässä kohdatuista haasteista ja tavoista suhtautua niihin. Eiväthän nämä lahjakkuuden lajit(eräänlaistya älykkyyttä) ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan tukevia. Molemmat rakentuvat koko ajan ja ovat jatkuvassa käymistilassa. Onhan ollut tutkimuksia, joissa on huomattu että seurassa viihtyvät viihtyvät hyvin myös yksin. Paljon on siis kiinni omista odotuksista itse elämisen suhteen. Hiton paljon.

Ihmisen persoonallisuus on eräänlainen keskusmielikuva, jonka kautta ihminen rakentaa ja tulkitsee minuuttaan. Useimmille on hitosti merkitystä sillä, mitä muut ajattelevat hänestä. Tämä on täysin terve ilmiö, mutta ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin reagointi ja omassa päässä rakennettujen ongelmien pohdiskelu ovat kiinni aina eniten omista standardeista. Eihän yksilöäkään voida määritellä lukkoon, ei hän elä irrallaan ympäristöstään, vaan hengittää, elää ja muovaa olemistaan joka hetki.

On täysin totta, että hyvin introvertti ihminen kokee luonnollisesti ongelmia kun vaaditaan sosiaalista älykkyyttä/ns. tunneälyä hoitamaan muiden ihmisten kanssa asioita. Toisaalta hyvin ekstrovertti ihminen voi ahdistua seuran puutteesta, ja kokea olevansa muista ihmisistä riippuvainen. Kultainen keskitie on klisee, mutta molempia oikeasti tarvitaan. "Suosiohuora" ei sosiaalisuudestaan huolimatta hallitse dialogia itsensä kanssa, vaan tarvitsee muita ihmisiä sietääkseen itseään.

Voisin sanoa, että elämisen pointti tulee, jälleen kerran, näiden asioiden kokonaisvaltaisuuden tiedostamisesta, ei osasiin tarttumisesta. Täytyy opetella käyttämään rutiineja hyväkseen ja hylkäämään ne kun ne ovat haitallisia, näkemään omat virheet nopeasti ja tehokkaassa valossa, vähän joka puolelta, ilman jumahtamista niihin. Tärkeintä onkin ehkä välttää muiden sokeaa seuraamista, olkoon tämä metafyysistä ja suoraa nyökyttelyä. Muiden kanssa voi olla samaa mieltä kuitenkaan ottamatta tätä moraaliseksi tai elämänohjeelliseksi toimintatavaksi. Elämän aktualisoitumisen ja sitä vain kommunikatiivisesti hivelevien puhetapojen erottaminen toisistaan on kuitenkin elämisen suurimpia haasteita. Sana ei nimittäin koskaan ole täysin sitä, mihin sanalla viitataan.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Uusimmat

Suosituimmat