Vapaamuurarien salaohje järjestelmä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä seuraava lainaus on Dr. Karl Steinhauserin kirjasta, jonka luin pari päivää sitten. Jokaiselle asiasta kiinnostuneelle suosittelen kirjan lukemista kokoanaan.

Tärkeää on ensinnäkin tietää, että vapaamuurareiden salapuolueen (Geheimpartei der Freimaurerei, jonka puoluelyhenne olisi (GPdFM) jäsenet ovat poikkeuksetta toimihenkilöinä toimivia järjestön jäseniä. Eivät kuitenkaan lain mukaan, sillä myös salaista veljeskuntaa koskee yhdistyslaki, jonka mukaan toimihenkilöitä ovat vain viranomaisille ilmoitetut loosin johtokunnan jäsenet.

Vapaamuurareiden salapuolueen jäsenet eivät siten ole de jure, vaan de facto; he ovat siis todellisuudessa toimivia, eivät muodollisia toimihenkilöitä. Kaikki loosiin kuuluvat ovat näin ollen vapaamuurareiden salapuolueen de fakto - toimihenkilöitä. Näin siksi että verrattuna muiden puolueiden jäseniin he myös suorittavat yhdistykselle palveluksia antamansa taloudellisen tuen lisäksi.

Jäsenen aseman tämän organisaation hierarkiassa määrää hänen muurariuden asteensa, jonka hän voi saavuttaa jäsenyytensä aikana noudattamalla tiukasti tarkoin määriteltyjä ohjeita. Organisaatiossa on yhteensä 33 astetta. Ensimmäiset kolme astetta luetaan alempaan asteeseen, ja kaikki sen ylittävät asteet ovat ylempää astetta.
Tarkkaan ottaen 30. asteen ylittävät astejohtajat muodostaisivat ylimmän asteen, domeenin, koska salaisen veljeskunnan varsinainen johto on tavallisesti annettu ylimmät asteet saavuttaneiden käsiin.

Sovellettuna perinteiseen puoluearvojärjestykseen vapaamuurareiden salapuolueen organisatorinen arvorakenne ja toiminnallinen jakautuminen näyttää astesäännöstön valossa seuraavanlaiselta:

Alimmat kolmen ensimmäisen asteen loosit edustavat niin sanottua salapuolueen paikallis-, piiri- tai aluejohtoa. Ylemmän asteen loosit 29. asteeseen saakka muodostavat vapaamuurareiden salapuolueen organisatorisen rungon. Salapuolueen ylimmän asteen vapaamuurareita edustavilla johtoelimilläon käytännössä suvereeni valta-asema, jota voidaan verrata NKP:n politbyroon ja pääsihteeristön asemaan Stalinin totalitaarisella valtakaudella.

Vapaamuurareiden ylimmällä johdolla on jopa jotain, mitä ei ollut edes Stalinilla ja hänen esikunnallaan, nimittäin takuu siitä että puolueväen kapina ei ole missään tapauksessa mahdollinen. Puolueen rivisotilaat eivät nimittäin pysty tähän yksinomaan sen vuoksi, että he eivät ollenkaan tiedä, keitä vapaamuurareiden salapuolueen yleisesikuntaan todellisuudessa kuuluu.

Niinpä alemmat loosiveljet eivät tunne ylempiään, sen sijaan nämä tuntevat heidät. Ylemmän asteen muurarien on pysyttävä tuntemattomina yhtä lailla kolmen ensimmäisen asteen vapaamuurareilta kuin järjestöön kuulumattomilta "maallisessa" maailmassa. Sen tähden heitä on mitä ankarimmin kielletty käyttämästä arvonsa mukaista loistoloosin pukua muualla kuin samanarvoisten seurassa.

Näin ollen de facto -politbyroon johtava jäsen voi olla kolmen ensimmäisen asteen loosissa vieraana, ilman että kukaan "veljistä" huomaa, mikä korkea toimihenkilö heidän joukossaan on.
Tämä ehdoton puoluejohdon anonyymiys takaa pakostakin koko vapaamuurareiden puoluejohdolle parhaimman mahdollisen immuniteetin. Selväkielisesti sanottuna vapaamuurareiden salapuolueen korkeisiin toimihenkilöihin ei puoluepohjalta voida päästä millään tavoin käsiksi, koska he eivät puolueen tehtävissä toimiessaan ole edes tavoitettavissa, puhumattakaan siitä että heitä vastaan voisi hyökätä.

Kun ottaa huomioon sen, että vapaamuurareiden puolueen ylempi ja alempi taso ovat täysin irrallaan toisistaan, herää pakostakin kysymys, miten sellaisessa organisaatiossa käskyjen jakaminen toimii. Koska salapuolueen ylin johto on täysin erillään käskyjen vastaanottajista, se ei voi antaa mitenkään selviä määräyksiä, joita ilman ei edes huippuunsa organisoitu puolue pysty selviytymään.

Eiväthän salapuolueen alemman tason de facto -toimihenkilöt ole suinkaan ajatustenlukijoita, jotka kykenisivät käsittämään, mitä konkreettisia toimia puolueen johto suunnittelee ja mitä heidän odotetaan tekevän. Salaisen veljeskunnan nerot ovat kuitenkin jo aikoja sitten löytäneet tähän ongelmaan ratkaisun, joka on osoittautunut toimivaksi. Ratkaisuna on vapaamuurareiden salaohjejärjestelmä.

Tämän järjestelmän toimivuus perustuu siihen, että vapaamuurareiden salapuolueen toimeenpanevat elimet saavat yksiselitteisesti ymmärrettäviä ohjeita tietämättä, keneltä ne tulevat, eikä - mikä on vähintäänkin yhtä tärkeää - julkisuudessa tiedetä salaisesta yksisuuntaisesta kommunikaatiosta.

Tähän päästään vain, kun huippusalainen ohjeidenantoprosessi tapahtuu vapaamuurareiden salapuolueen organisaation ulkopuolella eikä sen sisällä. Esimerkiksi kansainvälisen bilderbergeliitin vuotuisen kokoontumisen puitteissa.

Bilderbergkokoukset, joihin järjestäjät ovat huolella valinneet eliittiä Yhdysvalloista, Kanadasta ja Euroopasta, eivät ole mitään muuta kuin vapaamuurareiden salaohjekonferensseja.

Tämä ei selity ainoastaan sillä, että vapaamuurareiden keskustelut ovat jostain käsittämättömästä syystä salaisia. Huolimatta esityslistan päivänpolttavista kysymyksistä bilderbergkokouksen osanottajat tulevat myös toimeen keskenään loistavasti, vaikka he - poliittisesti kirjavana liberaalien, sosialistien ja konservatiivien joukkona - edustavatkin eri ideologioita, minkä vuoksi he hyvinkin usein joutuvat julkisuudessa tukkanuottasille toisinajattelevien kanssa.

Ainoa paikka, missä näin vastakkaiset maailmankatsomukset omaavat henkilöt kohtaavat toisensa yhtä sulassa sovussa, istuvat rauhallisesti vieretysten ja eroavat toisistaan pitkien keskustelujen jälkeen ilman riitaisuuksia, on nimittäin vapaamuurarien loosi.

Käskyjen jakaminen toimii siis seuraavalla tavalla: vapaamuurareiden salapuolueen de facto -toimihenkilöihin lukeutuvat saavat vapaamuurareiden salaohjeet luotettavilta esitelmöitsijöiltä, jotka esitelmöivät neutraalisti maailmanpoliittisesta tilanteesta ja siitä johtuvista ajankohtaisista ongelmista. Puheisiin on kohdistetusti verhottuna salaohjeet, joita johtavat ylemmän tai ylimmän asteen muurarit eivät voisi antaa vaarantamatta ankarasti varjelemaansa toiminnan salassapysymistä.

Niiden joukossa, jotka näin peiteltyä kiertotietä vastaanottavat vapaamuurareiden johdon salaohjeet siitä, kuinka heidän on poliittisesti oikein toimittava, on myös Itävallan tasavallan nykyinen liittokansleri Franz Vranitzky. Hänet kutsutaan kaikkiin bilderbergkokouksiin, eikä hän myöskään laiminlyö osallistumistaan niihin.

Tämä mies, jota olen kirjassani Who is who ohne Maske - Das wahre Gesicht der Freimaurerei (Kuka kukin on ilman naamiota - vapaamuurariuden todelliset kasvot) kuvannut, on nimittäin vain muodollisesti Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja; todellisuudessa hän on vapaamuurareiden salapuolueen de facto -toimihenkilö. Siinäkin tapauksessa että hän ei kuuluisi mihinkään loosiin - mitä en myöskään pidä poissuljettuna. Vapaamuurareiden salapuolueessa, kuten missä tahansa puolueessa, on mahdollista toimia tärkeässä tehtävässä olematta välttämättä organisaation virallinen jäsen.

Itävallan liittokanslerilIe on tärkeää, ettei suuri yleisö saa tietää tästä vapaamuurarien salaohjeisiin liittyvästä siteestä, joka yhdistää hänet hänen todelliseen puolueeseensa. Tiedän omasta kokemuksestani sen, miten pitkälle hän on valmis menemään varjellakseen tämän totuuden joutumista julkisen keskustelun kohteeksi.

Minulle tarjoutui nimittäin mahdollisuus asettaa koetukselle Itävallan hallituksen nykyinen johtaja ja katsoa kuinka hän reagoi, kun hän joutuu kohtaamaan tämän tosiasian pienen julkisen piirin keskellä. Provokaatiovälineenä toimi "etsintäkuulutus", jonka minä olin tehnyt ja jota Kansalaisturvakomitea, jonka puheenjohtaja minä olen, jakoi vuoden 1992 keväällä.

Tämän lentolehtisen otsikkona oli: "Onko Franz Vranitzky bilderbergryhmän salainen agentti?" Suurehkon liittokansleria esittävän valokuvan alla oli kuvateksti: "Tämän miehen salainen osallistuminen erittäin salassa pidettyihin kansainvälisiin yksityiskonferensseihin antaa huolestuneille kansalaisille yhä enemmän aihetta arvailuihin." Nämä arvailut olivat luettavissa kuvan vieressä olevasta tekstistä, joka kuului seuraavasti:

"Syrjäiseen paikkaan, joka kerta eri maahan, kokoontuu vuosittain ilman julkisuutta noin sata maailman vaikutusvaltaisinta ja mahtavinta henkilöä erittäin luottamukselliseen tapaamiseen. Nämä ovat bilderbergiläisiä. Sisäpiiriin kuuluvat käyttävät tätä nimitystä, koska he tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1954 Bilderberg-nimisessä hotellissa hollantilaisessa Oosterbeckin kaupungissa.

Tämä suppea piiri, johon kuuluu korkea-arvoisia poliitikkoja, tärkeitä talousjohtajia, vaikutusvaltaisia ammattiyhdistysmiehiä, nimekkäitä tiedemiehiä, korkea-arvoisia sotilashenkilöitä ja arvovaltaisten tiedotusvälineiden edustajia, pitää mitä suurimmassa määrin kiinni diskreettiydestä, minkä vuoksi konferenssiin osallistujien nimet saa tietoonsa vain kiertoteitse.

Ei ollut siten ollenkaan helppoa saada tietoonsa, ketkä osallistuivat viimeisimpään Itävallassa pidettyyn kokoukseen, jonka pitopaikkana oli vuonna 1989 Interalpenhotel-niminen hotelli Telfsissä Tirolissa. Kokoukseen osallistuivat muun muassa seuraavat huipputason merkkihenkilöt: entinen Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger, joka on pysyvä erityisneuvonantaja vaikeissa kansainvälisissä kysymyksissä, Saksan liittokansleri Helmut Kohl, Maailman luonnonsäätiön johtaja Edinburghin herttua prinssi Philip, italialainen teollisuuspohatta ja Fiatin johtaja Giovanni Agnelli sekä rahamaailman ja maailmanpolitiikan näkymätön mahtimies David Rockefeller.

Kaikki keskustelut käydään suljettujen ovien takana. Myös lehdistöä koskee täysi tietosulku. Bilderbergiläiset neuvottelevat siis salaisissa kokouksissaan jostakin, josta laaja yleisö ei saa tietoa. Ja näin ollen voidaan syystä epäillä, että näiden kokoontumisten yhteydessä tehdään maailmanpoliittisesti merkittäviä päätöksiä, esimerkiksi Euroopan integraatiosta.

Myös Franz Vranitzky ottaa hämmästyttävän innokkaasti osaa näihin yksityiskonferensseihin. Ei ainoastaan siitä lähtien, kun hänestä tuli hallituksen jäsen talousasiain ministerinä ja liittokanslerina, vaan hän osallistui niihin jo siihen aikaan, kun hän oli pelkästään Luottolaitoksen ja Osavaltioiden pankin johtaja.

Tästä tosiasiasta useimmilla itävaltalaisilla ei ole aavistustakaan. Ne harvat kansalaiset, jotka tietävät tästä, tekevät siksi ymmärrettävän kysymyksen, mitä tekemistä Itävallan hallituksen johtajalla on yleensä tässä seurassa ja ennen kaikkea, mikä tehtävä hänellä on siellä.

Jospa hänen tehtävänään onkin vain toimia pienen valtion käskyjen vastaanottajana ja pelkästään auttaa kansainvälisen valtapolitiikan toteutumisessa, jossa Itävallan etua ei oteta huomioon.

Tämän olettamuksen puolesta puhuu paljolti kauttakulkusopimus, jonka maamme edustajat jo ennen kansanäänestystä Euroopan Unioniin liittymisestä allekirjoittivat kuuliaisesti, ja samalla Itävalta antoi käsistään ainoan valttikorttinsa, joka sillä olisi ollut EU-neuvotteluissa."

Tätä lentolehtistä lähetettiin kohdistetusti noin 50 000 kappaletta, joista jo yksinomaan 18 000 kappaletta meni kaikkiin postiosoitteisiin Wienin ensimmäisen piirin alueella jossa ei sijaitse ainoastaan liittokanslerin virasto vaan jossa toimivat myös Itävallan valtionhallinnon tärkeimmät laitokset.

Siten koko Itävallassa vaikuttavien eri alojen mielipidemuokkaajien lisäksi tämän "etsintäkuulutuksen", jonka otsikkoa "Onko Franz Vranitzky bilderbergryhmän salainen agentti?" ei voinut olla huomaamatta, saivat käsiinsä valtionhallinnon korkean tason virkamiehet, mukaan luettuna hallituksenjohtajan lähipiiri.

Tästä julkisesta kohusta huolimatta liittokansleri ei esittänyt pienintäkään vastalausetta provosoivan lentolehtisen vuoksi. Ei seurannut minkäänlaista pyyntöä lentolehtisen takavarikoimiseksi, ei myöskään tilanteen vaatimaa syytöstä eikä edes jonkinlaista väitteiden kumoamista.

Itävallan tasavallan liittokansleri Franz Vranitzky jätti vastarintaa tekemättä nämä hänelle enemmän kuin häpeälliset epäilyt niskoilleen ilmeisesti juuri siitä syystä, ettei halunnut lisätä vettä myllyyn ja herättää siten suuren yleisön huomiota. Syytösten mukaan hän ei todellisuudessa edustaisi omaa maataan ja kansaansa vaan olisi mitä suurimmassa määrin kyseenalaisen vieraan vallan salainen agentti.

Jo tämä käytös osoittaa, miten paljon tälle miehelle merkitsee se, ettei piinallinen totuus hänen bilderbergkonferenssiin osallistumisensa tarkoituksesta pääse julkisuuteen. Franz Vranitzky on osallistunut vuosien aikana säännöllisesti bilderbergkonferensseihin ottaakseen epäsuorasti vastaan tietyn poliittisen organisaation korkeimmalta johdolta ajankohtaisia salaohjeita, joiden noudattaminen ajaa ehdottomasti oman maan ja oman puolueen edun ohitse. Tämä poliittinen organisaatio on vapaamuurareiden salapuolue.

Merkillistä kyllä, Itävallan liittokansleri saa apua totuuden salaamiseksi juuri niiltä, joiden luulisi pyrkivän totuuden esilletuomiseen. Liittokansleria tukevat yleisesti paljastushakuiset journalistit ja eritoten nuuskivat toimittajat. He nimittäin vastoin yleisiä tapojaan kiertävät kaukaa kaiken, mikä liittyy bilderbergiläisiin. Tämä koskee myös koko maailman, ei vain Itävallan tiedotusvälineitä.

Vapaamuurareiden salaohjejärjestelmän toiminta käytännössä

Voin vahvistaa omasta kokemuksesta, että myös alemman asteen loosi voi olla yhtä hyvä vapaamuurareiden johdon salaohjeiden välityspaikka kuin ylempiasteinen bilderbergkonferenssi.

Ollessani Kurier-päivälehden sisäpoliittisten asiain toimittajana pystyin käytännössä vertailemaan tässä suhteessa kahta päätoimittajaa, joiden alaisena vuorotellen työskentelin. Vertailuni kohteena olivat vapaamuurareiden salapuolueen de facto -toimihenkilöt Eberhard Strohal ja Hugo Portisch. Strohalin salaisten määräysten tuottoisimpana lähteenä oli luultavasti loosi, Portisch puolestaan sai salaiset määräykset osallistumalla bilderbergkokouksiin.

Asiaa jälkeenpäin tarkastellen johtopäätökseni on, että loosissa tietonsa saanut vapaamuurari Eberhard Strohal näytti bilderbergryhmään kuuluvan Hugo Portischin tavoin hankalimmissakin tapauksissa ja epäselvissä tilanteissa tietävän, mitä salapuolueen johto hänen asemassaan olevalta mieheltä odotti.

Kustantajat, julkaisijat, päätoimittajat ja muut toimittajat, jotka työskentelevät vapaamuurareiden salapuolueelle, eivät ole vain loosien tai hienostoklubien bilderbergiläisten varassa hankkiessaan salaisen puoluejohdon epäsuoria määräyksiä.

Jotta salapuolueen ylin johto pystyy maailmanlaajuisesti ilmoittamaan senhetkiset aikomuksensa kaikille palveluksessaan oleville tiedotusvälineille ja silti pysymään tuntemattomana, se on keksinyt aivan erityisen julkaisumenetelmän, joka on hyvin tehokas huolimatta siitä, että se vaikuttaa itsessään ristiriitaiselta. Tämä menetelmä on julkis-salainen tiedottaminen.

Siitä, miten tämä ainutlaatuinen tietojenvälitystekniikka toimii, voidaan lukea sveitsiläisen taustoja tutkivan Memopress-tiedotuspalvelun lehdestä. Julkaisu 1/1992 sisältää Memopressin selonteon, jossa lukee muun muassa seuraavaa: "Ei ole olemassa yksinkertaisempaa, halvempaa ja tehokkaampaa tapaa välittää viestejä kuin salakielinen julkaiseminen laajalevikkisissä valtakunnallisissa sanoma- ja aikakauslehdissä, jotka toimivat osittain liitossa vapaamuurareiden kanssa. Tällaisista lehdistä voidaan mainita esim. New York Times, Washington Post, Welt, Frankfurter Allgemeine, Le Monde, La Stampa, Neue Ziircher Zeitung, El Pais, The Times, Spiegel, Stern, L'Express, Time.

Maailmanlaajuisen levikkinsä ansiosta sopii New York Timesin ja Washington Post -lehden julkaisema, vuodesta 1887 lähtien Pariisissa ilmestyvä International Herald Tribune (IHT) erityisen hyvin tähän tehtävään. Se ilmestyy jokaisena arkipäivänä kuusitoistasivuisena ja sisältää uutisia, selontekoja ja analyysejä kaikkialta maailmasta. Suuren tietomääränsä vuoksi sitä onkin nimitetty maailman parhaiten tehdyksi lehdeksi.

Lehden pilapiirrokset tukevat usein pääkirjoituksia, jotka ilmaisevat selkeästi, mitkä hallitukset ja poliitikot käyttäytyvät oikealla tai väärällä tavalla suhteessa maailmanhallituksen uuteen järjestelmään. Lehdessä vuoroin kehutaan ja tuetaan, vuoroin taas torutaan ja uhkaillaan joko avoimesti tai peitellysti. Toiminnassa vielä mukana olevat vapaamuurarit tunnistaa tavallisesti siitä, että heistä julkaistaan lähes aina kuvia paljonpuhuvien eleiden ja tekstin kera. Vaikkakin vastustajat, sisäpiiriin kuulumattomat ja joukosta erotetut käyttävät myös eleitä normaali-ihmisen tavoin tai tuodakseen itseään esille, heidät esitetään vain mitäänsanomattomin kuvin.

Yhdysvaltain Senaatin valiokunta selvitti USA:n tiedustelupalvelun kautta, että noin 90% salaisesta tiedonvälityksestä kulkee medioissa tämänkaltaisten peitekuvien ja -tekstien kautta.

Memopress tuo selonteossaan esille joitakin esimerkkejä International Herald Tribune -lehdessä (IHT) esiintyvästä salakielisestä tiedonvälityksestä. Lehti tiedotti etukäteen muun muassa Rhodesian pääministeri Smithin joutumisesta vapaamuurareiden kirouksen alaiseksi julkaisemalla salaisen viestin sisältämän kuvan. Sveitsiläinen Memopress-tietopalvelu kuvaa piilotiedonantoa seuraavin sanoin: "Tammikuun 25. päivänä 1977 julkaistiin osassa IHT:n painosta pelkkä Odd Fellow -muurareihin kuuluvan Rhodesian pääministerin kuva ilman vapaamuurarimerkkiä ja osassa lehden painosta oli sen sijaan kuva Ivor Richardsista, joka toimii Englannin YK-johtajana New Yorkissa. Ivor Richardsm kuva sisälsi signaalin (etusormi osoittamassa suuntaa). Ivor Richards sanoi Smithin kieltäytymisen brittisuunnitelmasta olevan 'traaginen päätös' . "

Niille lehtimiehille, jotka lukivat piilotiedonannon IHT:stä ja osasivat tulkita oikein vapaamuurareita alentavat kuvat senhetkisestä Rhodesian pääministeri Smithistä, oli siten päivänselvää, että vapaamuurareiden salapuolueen ylin johto oli antanut luvan tehdä selvää tästä miehestä.

Vapaamuuraritoimittajien tehtäväksi jäi enää huolehtia kaikkialla siitä, että tämä vapaamuurariuden pettäjä menetti kaiken kansainvälisen maineensa. Julkisen mielipiteen puristuksessa hän joutui loppujen lopuksi jättämään jopa omat poliittiset piirinsä vastustajien vihamielisyyden vuoksi.

Jo yksinomaan tämän esimerkkitapauksen perusteella nähdään, miten helposti vapaamuurareiden salapuolueen todelliset valtaa käyttävät pystyvät piilopaikastaan ohjailemaan kaikkialla maailmassa puolueen de facto -toimihenkilöitä ja pitämään heidät kurissa käyttäen avustajiaan joukkoviestimissä.
Puoluejohdon ei tarvitse vähimmässäkään määrin liata käsiään näissä suuren luokan henkilöpuhdistuksissa, kun likaisen työn suorittavat kuuliaiset toimittajat tiedotusvälineissä.

Siis ne, jotka eivät noudata salapuolueen käskyjä eli eivät pysy puolueen linjassa, joutuvat organisaation ulkopuolella toimivien lehdistön, radion tai television työntekijöiden toimesta julkisen häväistyksen kohteeksi tai - mikäli se ei riitä - vapaamuurarien medialynkkausoikeus antaa heidät journalistisesti teloitettaviksi.

Vapaamuurareiden salapuolue joutuu kuitenkin turvautumaan vain äärimmäisen harvoin näin rajuun mediatulitukseen pitääkseen kurittomat toimihenkilöt aisoissa. Useimmiten, varsinkin kun kyse on pienistä puoluelinjasta poikkeamisista, riittää varoitus tai - käyttääkseni jalkapallokieltä - "keltainen kortti".

Kommentit (6)

Vierailija

Suomalaisia vapaamuurareita:

Vapaamuurari-sidonnaisuuksista
on kansalaisten hyvä tietää, koska kovin suuri joukko vaikutusvaltaisia viranhaltijoita mm. tuomarinvalan vannoneita oikeudenpalvelijoita on mukana vapaamuuraritoiminnassa..

Julkisuuden henkilöitä ja vaikutusvaltaisia vapaamuurareita:
Lipponen Martti, apulaiskaupunginjohtaja, Espoo; Naakka Onni, pormestari, Joensuu; Ranin, Matti, teatterineuvos, Helsinki; Ranta-Muotio Aulis, kansanedustaja, Teuva; Suuripää, Seppo, kaupunginjohtaja, Tampere;

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen lausunnosta:
"Oikeusministeriön selvityksen mukaan tuomareilla on varsin runsaasti luottamustehtäviä erilaisissa yhdistyksissä. Sidonnaisuusselvityksissä nämä tiedot ovat julkisia."
"Käsitykseni mukaan tuomareiden sidonnaisuusselvitykseen kuuluvista tiedoista ovat salassa pidettäviä ainoastaan taloudellista asemaa koskevat tiedot, jotka sidonnaisuuksien ilmoittamista koskevassa tuomareiden nimittämisestä annetun lain 14 §:ssä on erikseen säädetty salassa pidettäviksi.
.. ottaen erityisesti huomioon eduskunnan lakivaliokunnan varsin selkeän kannanoton, jäsenyys vapaamuurarijärjestössä tai muussa vastaavassa aatteellisessa yhdistyksessä on mielestäni sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin virkaan nimitettäväksi esitettävän tai virkaan nimitetyn olisi tehtävä lain mukainen ilmoitus ja joka on sidonnaisuusselvityksessä julkinen tieto."

Erityisen ongelmallinen vapaamuuraritoimintaan osallistuminen on syyttäjien, asianajajien ja oikeuden tuomarien osalta. Jo syyttäjien ja asianajajien osallistuminen vapaamuuraritoimintaan on arveluttavaa ja erityisesti eri oikeusasteissa työskentelevien tuomarien sidonnaisuudet vapaamuurarijärjestöön, jonka toimintaperiaatteista suuri yleisö ei voi olla varma. Kansalaiset eivät saa tietää, mihin mm. vapaamuurarivala velvoittaa jäseniään. Varmaa tietoa ei ole olemassa, onko kaikki vapaamuurarien toimielimet rekisteröityjä. Ainakin aikaisemmin osa looseista on toiminut yhdistyslain ulkopuolella. Vapaamuurarien taloudelliset kytkennät ovat yleensä erilaisten Kiltoina rekisteröityjen yhteisöjen osatoimintaa.

Oikeusoppineita, oikeudenpalvelijoita
Tähän on listattu otos mm. oikeusoppineista, oikeudenpalvelijoista, asianajajista, varatuomareista, laamanneista, hovioikeuden jäsenistä ja poliiseista, jotka kuuluvat vapaamuurarijärjestöihin

Aas Knut, varatuomari, Helsinki; Ahnger Allan, hovioikeudenneuvos, (Suuroikeuden jäsen) Raisio; Ahola Juho, laamanni, Kauhajoki; Ahola Timo , asianajaja, Helsinki; Ala-Harja Pekka, varatuomari, Seinäjoki; Alanko Mika, lakimies, Espoo; Alaviuhkola, varatuomari, Helsinki; Arvela Aarno, asianajaja, Espoo; Asanti Antti, varatuomari, Turku; Auvinen Mikko, laamanni, Naantali;
Bakström Bo, varatuomari, Helsinki;
Dunder Kai, varatuomari, Tampere;
Finnilä Paavo, rikosylikonstaapeli, Vaasa; Fräntila Jouko, lääninylikomisario, Vaasa; Färkkilä Antti, asianajaja, Lahti;
Granlund Markku, varanotaari, Turku; Gummerrus Teppa, varatuomari, Tampere;
Hedman Harry, asianajaja, Tuusula; Heikkilä Pekka, asianajaja, Kangasala; Helaniemi Erkki, lakimies, Helsinki; Helenius Martti, käräjätuomari, Paimio; Hiippala Reino, asessori, Lappajärvi; Holopainen Ilkka, varatuomari, Hirvivaara; Honkasalo kaarlo, varatuomari, Tampere; Hurme Teppo, hovioikeudenneuvos, (Turun hovioikeudessa) Kaarina; Hyssälä Heikki, varatuomari, Turku; Hänninen Osmo, varatuomari, Vaasa; Härmäläinen Ilkka, asianajaja, Helsinki; Härmäläinen Ilkka, asianajaja, Pori; Häyrinen Markku, varatuomari, Helsinki;
Inberg Jorma, varatuomari, Lahti
Jaakonsalo Timo, varatuomari, Espoo;
Kannaste Mikko, poliisipäällikkö, Rantasalmi; Karanko Reino, maaoikeustuomari, Turku; Katina Juhani, varatuomari, Turku; Kilpi Tapio, hovioikeudenneuvos, Turku; Koskinen Pekka, hovioikeudenneuvos, Turku; Karpio Juha, varatuomari, Jyväskylä; Kavanterä Reino, varatuomari, Espoo; Kemppainen Kalevi, varatuomari, Kuopio; Kilpeläinen Esko, emeritus hovioikeuden presidentti, (Suuroikeuden puh.joht.) Kuopio; Koittola Juha, varatuomari, Kokkola; Kojonen Jarmo, varatuomari, Helsinki; Kokkila Jussi, varatuomari, Espoo; Kolari Seppo, asianajaja, Kuopio; Kolehmainen Heikki, varatuomari, Helsinki; Kotilainen Pekka, lakimies, Helsinki; Korhonen Juhani, komisario, Porvoo; Kunnari Matti, jur.kand. Helsinfors ; Kunnas Matti, asianajaja, Anttola; Kurki-Suonio Timo, Lahti; Kuusisto Allan, varatuomari, Tampere; Kyhä Kalle, johtava kihlakunnansyyttäjä, Pori;
Laitasalo Jukka, asianajaja, Espoo; Laento Kari, varatuomari, USA; Lakka Tero, varatuomari, Jyväskylä; Lamminen Ilkka, ylikonstaapeli, Liperi; Lausmaa Lauri, varatuomari, Helsinki; Lehtinen Antti, varatuomari, Tampere; Lehtinen Heikki, asianajaja, Tampere; Lehtinen Raimo, Varatuomari, Helsinki; Lemmetty Markku, varatuomari, Helsinki; Lepistö Martti, varatuomari, Seinäjoki; Leppänen Unto, varatuomari, Tampere; Levänen Pentti, varatuomari, Espoo; Linden Markku, asianajaja, Pori; Linnainmaa Heikki, varatuomari, Raisio; Liuksila Pekka, asianajaja, Turku; Lukkari Jussi-Heikki, asianajaja, Kuopio; Lähteenmäki Jari, varatuomari, Turku;
Manner Juha, asianajaja, Naantali; Malinen Jari, varatuomari, Turku; Mannonen Pauli, varatuomari, Savonlinna; Merilahti Timo, varatuomari, Turku; Mustakallio Martti, oikeusneuvosmies, Helsinki; Mäkelä Erkki, rikoskomisario, Kotka; Mäkelä Seppo, varatuomari, Lahti; Männistö Juha, varatuomari, Mikkeli;
Niemi Jukka, varatuomari, Kokkola; Niemi Pekka, varatuomari, Helsinki; Niemi-Junkola Aapo, varatuomari, Tampere; Niva Ilkka, varatuomari, Turku; Nouro Tauno, varatuomari, Helsinki; Nöjd Ismo, oik.kand., Järvenpää;
Ojala Ilkka, varatuomari, Espoo; Ossa Jaakko, varatuomari, Piispanristi;
Palsala Arto, asianajaja, Espoo; Pellikka Timo, asianajaja, Helsinki; Peltola Pertti, varatuomari, Jämsä; Perkkiö Osmo, komisario, Nummijäri; Perämaa Matti, varatuomari, Tampere; Pouttu Arvo, poliisi, Helsingby; Punakivi Kari, varatuomari, Helsinki; Päivärinne Jaakko, asianajaja, Lahti; Pöyhönen Olli, varatuomari, Oulu;
Rajala Kalle, haastemies, Tampere; Ranta Esko, varatuomari, Hollola; Rantanen Seppo, ylikonstaapeli, Tampere; Rasimus Jouko, varatuomari, Riihimäki; Räisänen Pentti, varatuomari, Tampere; Rantala Paavo, ylikonstaapeli, Kristiinankaupunki; Ropponen Lassi, varatuomari, Pieksämäki; Ruuskanen Matti, varatuomari, Helsinki; Räisänen Pentti, varatuomari, Tampere;
Salmi Risto, varatuomari, Riihimäki; Santavuo Tio, asianajaja, Pori; Sarparanta, Mikko, lainopin kand., Helsinki; Savela Mauno, varatuomari, Kouvola; Sierla Yrjö, varatuomari, Helsinki; Sjöstrand Jaakko, varatuomari, Helsinki; Sipinen Tuure, varatuomari, Espoo; Siren Aarne, varatuomari, Tampere; Sundström Erik, varatuomari, Helsinki; Suninen Pekka, käräjäoikeudenlaamanni, (Lakivaliokunnan puh.joht.) Lappeenranta
Takki Tapio, oikeustiet.tri, Helsinki; Talvi Mikko, hovioikeudenneuvos, Helsinki; Tamminen Jarkko, asianajaja, Turku; Tulenheimo Matti, asianajaja, Espoo; Turunen Atso, johtava kihlakunnansyyttäjä, Kokkola; Tuuna, Markku, varatuomari, Naantali;
Urho Matti, varatuomari, Littoinen;
Vaalavuo Seppo, oik.kand., Vantaa; Vainio Jouni, varatuomari, Helsinki; Valkama Jarmo, varatuomari, Vanha-Ulvila; Valkiala Kimmo Tapani, varatuomari, (käräjätuomari) Tampere; Waltari Esko, varatuomari, Rauma; Vanhanen Pekka, asianajaj, Tampere; Vuento Pekka, asianajaja, Kerava; Vuorenhela Juha, varatuomari, Pori; Vuorimaa Sauli, ylikomisario, Vaasa;


Papit:
Halivaara Esko, kirkkoherra, Uusikaupunki;
Ojutkangas Juhani, pastori, Tampere;
Rauhala Jukka-Pekka, rovasti, Kuopio;
Salo Yrjö, rovasti, Kuopio;
Töyli Esko, kirkkoherra, Härmä;

Vierailija
LittleAtlas
Kansalaiset eivät saa tietää, mihin mm. vapaamuurarivala velvoittaa jäseniään. Varmaa tietoa ei ole olemassa, onko kaikki vapaamuurarien toimielimet rekisteröityjä.

Tämä ei pidä paikkaansa. Rituaalit ja valat keskiasteeseen saakka ovat tiedossa. Jokainen jota kiinnostaa etsiköön tiedon itse.

Vierailija
E.N.K

Jäsenen aseman tämän organisaation hierarkiassa määrää hänen muurariuden asteensa, jonka hän voi saavuttaa jäsenyytensä aikana noudattamalla tiukasti tarkoin määriteltyjä ohjeita. Organisaatiossa on yhteensä 33 astetta.

Tästä en ole 100% varma, mutta vahvasti näyttäisi siltä että asteita on lisätty 99 saakka, ainakin ranskassa. Ja myöskään en tiedä montako astetta tuossa 33-99 välillä on.

Vierailija
LittleAtlas
E.N.K

Jäsenen aseman tämän organisaation hierarkiassa määrää hänen muurariuden asteensa, jonka hän voi saavuttaa jäsenyytensä aikana noudattamalla tiukasti tarkoin määriteltyjä ohjeita. Organisaatiossa on yhteensä 33 astetta.



Tästä en ole 100% varma, mutta vahvasti näyttäisi siltä että asteita on lisätty 99 saakka, ainakin ranskassa. Ja myöskään en tiedä montako astetta tuossa 33-99 välillä on.

33 on korkein ainakin Suomessa. Nuo 33:laiset muodostavat Suomessa korkeimman neuvoston. Tuon asteen merkitys on lähinnä "kunnia-aste".
Todettakoon, että vapaamuurareilla ei ole kunnia käsitystä lainkaan, he ovat tunnettuja vakoilijoina ja muina pettureina. Heidän kunniansa tarkoittaa toisten vapaamuurarien tekemien pahojen töiden vähättelemistä tai niitten julkista kiistämistä. Käytänössä vapaamuurarin tunnistaa siitä, kun hän kehuu toista jäsentä ilman mitään syytä jatkuvasti ja estotta, mutta myös vammaisia halventavista mielipiteistä ja fanaattisesta teko rasisminvastustaisuudesta heidät tunnistaa.

Vierailija

Miten noihin vapaamuurareihin voi liittyä suomessa? Sinne vois joku soluttautua piilotetut videokamerat taskussa kuin Alex Jones konsanaan. Tosin vois olla aika köyhiä ne kokoukset :O

Vierailija

Kun puhutaan vapaamuurariudesta niin tulee muistaa, että suomessa vaikuttavat vapaamuurarijärjestöt ovat lähes kaikki itsenäisiä järjestöjä. Toinen muistettava seikka on se, että 1900-luvun vapaamuurariudella ei ole juurikaan mitään tekoa esim. 1700 ja 1800-luvun muurariuden kanssa. Vapaamuurarius on ajan mukana kehittyvää toimintaa vaikka perinteitä kunnioitetaankin.

Suomessa toimii ensinnäkin ainakin 4 vapaamuurarijärjestöä jotka ovat Mies-vapaamuurarit, Ruusu-Risti Vapaamuurarit, Yhteis-vapaamuurarit (jotka hyväksyvät myös naisia jäseniksi) sekä suomen suurin vapaamuurarijärjestö Odd-Fellows.
Näihin järjestöihin kuuluu kaikkiaan reilu 20 000 henkilöä. Käytännössä joka 260:s suomalainen kuuluu siis johonkin vapaamuurarijärjestöön. Lisäksi suomessa vaikuttaa Myöhempien aikojen pyhien kirkko jonka perustaja kopioi muurareilta rituaaleja yms. omaan systeemiinsä.

Kaiken lisäksi vapaamuurarijärjestöt ovat avoimia kaikille ja kaikkea muuta kuin salaseuroja. Kuka tahansa voi hakea jäsenyyttä ja esimerkiksi Yhteis-Vapaamuurarit esittelevät toimintaansa joka vuosi Minä olen-messuilla.
Jotkut järjestöt vaativat, että joku jäsen tuntee pyrkijän ja tämäkin on vain sitä varten, ettei jäseneksi pyri joku sensaationhaluinen, videokameroita taskussaan piilotteleva ihminen.
Jokainen voi siis halutessaan ottaa ”salaisuuksista” itse selvää hakemalla jäsenyyttä,

Suomessa vapaamuurarius on jäänyt monille suureksi mysteeriksi osittain siksi, että järjestöt joutuivat pitämään matalaa profiilia mm. Natsien vainojen takia.
Monissa maissa vapaamuurarius on yleisesti arvostettua ja esimerkiksi Islannissa on turha edes yrittää poliitikoksi, jollet ole muurari. Tämä sen takia, että perinteisesti vapaamuurari harjoittaa ja kehittää itseään oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden suhteen.
Ranskassa esimerkiksi vapaamuurarius on osa arkea ja näkyy yleisesti katukuvassa.

Yksi suurimpia syitä vapaamuurareiden vainoihin on ollut sen uhka kirkolle. Toisin kuten yritetään väittää, niin vapaamuurariudessa ei palvota mitään tai ketään. Uskonto ja politiikka ovat asioita joiden käsittely on kiellettyä vapaamuurarikokouksessa. Jos näitä käsitellään vapaamuurarikokouksessa, niin se ei ole enää vapaamuurariutta vaan ihan jotain muuta.
Vapaamuurarius on myös perinteisesti edistänyt yksilön vapautta ja kykyä ajatella itsenäisesti. Tämä jos mikään oli ja on suurimpia uhkia kirkon yksinvaltiudelle ja kaikki tällaiset uhkat leimattiin kirkon toimesta vähintäänkin saatanallisiksi. Natseille muurarius oli myös uhka samoista syistä.
Väittämällä vapaamuurareita saatananpalvojiksi on sama kuin väittäisi pesäpallon pelaajia saatananpalvojiksi. Kumpaankaan ei kuulu minkäänlainen palvonta.

Ja ilman vapaamuurariutta kukaan meistä ei kirjoittaisi tälle palstalle. Historiaa tutkimalla selviää se, että vapaamuurarit perustivat ensimmäiset sanomalehdet vapaata uutisointia varten. Vapaamuurarit aloittivat koko kansalle tarkoitetun koulujärjestelmän ja tekivät ensimmäiset oppikirjat jotta tavalliset ihmiset saisivat oppia ja lisäksi vapaamuurarit aloittivat julkisen kirjapainotoiminnan Euroopassa.
Lisäksi suomessakin nämä ”rasistiset vammaisia pilkkaavat saatananpalvojat” omistavat ja ylläpitävät vanhainkoteja, lomakoteja yms.

Vapaamuurariuden tavoitteena on ollut kautta aikojen itsenäisesti ajatteleva ja oikeudenmukainen vapaa ihminen jonka humaanit arvot ovat kohdallaan.

Uusimmat

Suosituimmat