Minkälaisia on pakkoajatukset

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Minkälaisia ne pakkoajatukset ovat jota voi esiintyä vaikka neuroosien kanssa.

Minulla ne ainakin ovat sellaisia että en saa jotain ajatusta mielestä ja kokoajan ajattelen ja toitotan asiaa itselleni.

saattaa mennä monta päivää saman asian kanssa. Asian ei tarvitse olla kovin vaikea, ainoastaan sellainen josta en pidä. sitten rupean pyörittämään samaa asiaa mielessä.

Joskus on myös ollut pakkotoimintojakin minulla mutta nykyään ne ovat paljon lievempiä.

Onko kerrään muulla minkäänlaisia pakkoajatuksia.

Kommentit (15)

Vierailija

Minä ainakaan kerran ajateltuani jotain asiaan, en voi olla enää ajattelematta sitä. Usein se kuitenkin unohtuu viimeistään seuraavana aamuna.

Vierailija

Luulisin että jokaisen ihmisen elämään kuuluvat moiset pakkoajatukset sillointällöin. Ei siihen mitään neuroosia tarvita. Esim rakastuessaan ihmisen päässä pyörii hyvin pitkälti ajatuksia joista ei juurikaan pääse eroon.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Cosmic-Fairy
Luulisin että jokaisen ihmisen elämään kuuluvat moiset pakkoajatukset sillointällöin. Ei siihen mitään neuroosia tarvita. Esim rakastuessaan ihmisen päässä pyörii hyvin pitkälti ajatuksia joista ei juurikaan pääse eroon.

En osaaa selittää, mutta se ei ole sama asia.

Onko se sinusta normaalia että ajattelee jotain asiaa kokoajan sa se haittaa elämää?. Monta päivää peräkkäin, tai pesee käsiä 50 kertaa päivässä.

On pakkoajatuksia ja pakkotekoja jotka ovat mielenterveysongelmia.

Joku voisi selittää paremmin jos osaaa.

Vierailija
Cosmic-Fairy
Luulisin että jokaisen ihmisen elämään kuuluvat moiset pakkoajatukset sillointällöin. Ei siihen mitään neuroosia tarvita. Esim rakastuessaan ihmisen päässä pyörii hyvin pitkälti ajatuksia joista ei juurikaan pääse eroon.

Tokihan rakastumassa olevan ihmisen ajatukset rakkauden kohteesta voivat mennä pakkoajatuksien puolelle, jolloin ne ovat neuroottistasoista oirehdintaa. Oikeastaan jokaisella ihmisellä on kuitenkin neuroottistasoista oirehdintaa ainakin jossain vaiheessa elämää, joten tästä ei kannata huolestua.

Raja pakkoajatusten ja normaalisti päässä pyörivien ajatusten välillä voi olla joskus vaikea määrittää. Rakastumassa oleva voi miettiä rakkauden kohdettaan koko päivän, ilman että kyseessä on välttämättä pakkoajatus. Toisaalta jos esim. sama biisi jää pyörimään päähän koko päiväksi, voi kyse olla hyvinkin pakkoajatuksista.

Tarkka rajanveto näiden välillä ei liene tässä edes tarkoituksenmukaista. Niin kauan kun päässämme pyörivät ajatukset eivät ole meitä itseä häiritseviä, on kaikki ok. Jos taas pakkoajatukset häiritsevät kovasti, kannattaa hakea apua.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13269
Liittynyt23.6.2005

"Rakastuminen on terveen ihmisen psykoosi!"

-Sigmund Freud

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Itse kärsin pahemmanlaatuisista pakkoajatuksista, jotka yleensä stressin myötä ilmaantuvat, ja stressin kasvaessa alkavat jo vaikuttaa fyysisestikin (esim. bussipysäkillä voi yhtäkkiä melkein mennä jalat alta, pakonomainen tarve räplätä paineenalaisena kokoajan jotain esinettä käsissäni etc) ja usein käy niin, että nuo ajatukset valtaavat niin suuren osan aivokapasiteetistani, ettei työnteosta tule mitään. Asperger, paniikkihäiriö ja ADD minulla on diagnosoitu, lääkitys auttaa osaltaan mutta toisaalta stressin pahetessa joutuu rauhoittavien määrän tuplaamaan, että pystyisi mitään tekemään.
Muutama vuosi sitten oireet olivat paljon pahempia, nykyään ovat jo hieman lievittyneet, ja esimerkiksi pakonomaiset kauhukuvat esim. nukkumaanmennessä, joita en saanut pois päästäni millään, ovat hävinneet melkein kokonaan.
Mutta sitä ei koskaan tiedä milloin SE tulee taas takaisin, vielä voimakkaampana.
Lähinnä pakkoajatukseni keskittyvät asioihin, jotka ovat hoitamatta, mutta joiden hoitamiselle en sillä hetkellä pysty tekemään mitään. Iltaa kohden ne voimistuvat moninverroin ja monta viikkoa menee välillä etten saa nukuttua ku parin tunnin sykleissä, nekin painajaisten täyttämiä (riippuen stressin tasosta).
Tosin omalla kohdallani kyse on niin monen tekijän summasta, etten osaa suoraan sanoa, mikä nuo laukaisee. Lapsesta asti kuitenkin ollut tuommoisia ja iän myötä tietyllä tavalla ovat pahentuneet, jotkut oireet lieventyneet.
Harvinaisen perseestä kyllä, edes BUSHMANille en toivoisi samaa kohtaloa.

Vierailija

Onko muilla ja minkälaisia kokemuksia huonosta omastatunnosta tai onko se itsetunto? Minua sellainen on kaivanut jo lapsesta asti. Tunsin lapsena olevani jotenkin huonompi, liika ja rumakin.

Myöhemmin sitten kyllä sain huomata, että en ainakaan ollut ruma, paremminkin päinvastoin. Epäilen, että nämä aikuisten, lähisukulaisten, ei kuitenkaan vanhempieni, taholta tulleet pyyhkeet olivatkin jonkun oudon kateuden sävyttämiä. Vaikka olen asian jo pitkään ymmärtänyt, on se vaikuttanut minäkuvaani negatiivisesti. Myöskin muiden ihmisten kohtaamiseen ja seurassa viihtymiseen on ollut vaikutusta.

Nyttemmin kun olen vaikean fyysisen sairauden takia eläkkeellä ja jo siitäkin syystä tapaan vähemmän ihmisiä ja minulle tapahtuu aika vähän mitään, olen tuntenut jopa ahdistusta, mutta olen hakenut apua ja syön ahdistusta lieventäviä lääkkeitä, tosin määrä on aika pieni, mutta en halua tehdä itsestäni zombietakaan, koska elämä on vaan elettävä loppuun asti ja joskus voin olla jopa iloinen.

Juoni
Seuraa 
Viestejä1461
Liittynyt20.10.2005
liis@
Onko muilla ja minkälaisia kokemuksia huonosta omastatunnosta tai onko se itsetunto? Minua sellainen on kaivanut jo lapsesta asti. Tunsin lapsena olevani jotenkin huonompi, liika ja rumakin.

Kyllä kaikilla on varmaan joskus ollut tuntemuksia huonosta itsetunnosta, tai siis sellaisia tuntemuksia joita kuvataan termillä "huono itsetunto". Missä kohtaa itsensä alentaminen tai alemmuudentunne sitten menee sairauden puolelle...no, minä en ainankaan osaa vastata, kun en ole psykiatri.
Sinänsä kysymys on kuitenkin kiintoisa, sillä en itsekään osaa aivan varmasti jäljittää oman ajoittaisen luonnottoman epävarmuuteni syitä. Viimekädessä väittäisin niiden kuitekin omalla kohdallani olevan geneettisiä. Tai no, sanotaanko että se miten reagoi ympäristön ärsykkeisiin on geeneistä ja aiemmista kokemuksista kiinni, eli syy-seuraussuhde on hivenen sekava.
Oma tapaukseni on vielä siitäkin kummallinen etten juurikaan koe olevani mitenkään erityisen huono, mutta standardini ovat toisinaan melkoiset ja pienetkin virheet asiassa kuin asiassa menevät automaattisesti muistiin.

Vierailija

Minä ainakin kontrolloin täysin ajattelujani, jos päähäni aloittaa soimaan joku laulu niin suljen sen täysin pois mielestäni ja jatkan muuta ajatteluani.

Vierailija
Juoni
liis@
Onko muilla ja minkälaisia kokemuksia huonosta omastatunnosta tai onko se itsetunto? Minua sellainen on kaivanut jo lapsesta asti. Tunsin lapsena olevani jotenkin huonompi, liika ja rumakin.



Kyllä kaikilla on varmaan joskus ollut tuntemuksia huonosta itsetunnosta, tai siis sellaisia tuntemuksia joita kuvataan termillä "huono itsetunto". Missä kohtaa itsensä alentaminen tai alemmuudentunne sitten menee sairauden puolelle...no, minä en ainankaan osaa vastata, kun en ole psykiatri.
Sinänsä kysymys on kuitenkin kiintoisa, sillä en itsekään osaa aivan varmasti jäljittää oman ajoittaisen luonnottoman epävarmuuteni syitä. Viimekädessä väittäisin niiden kuitekin omalla kohdallani olevan geneettisiä. Tai no, sanotaanko että se miten reagoi ympäristön ärsykkeisiin on geeneistä ja aiemmista kokemuksista kiinni, eli syy-seuraussuhde on hivenen sekava.
Oma tapaukseni on vielä siitäkin kummallinen etten juurikaan koe olevani mitenkään erityisen huono, mutta standardini ovat toisinaan melkoiset ja pienetkin virheet asiassa kuin asiassa menevät automaattisesti muistiin.

-------
Huono itsetunto voi myös käsittääkseni siirtyä sukupolvelta toiselle, ilman että se olisi geneettistä. Käytösmalli opitaan lapsuudessa ihan ensiksi vanhemmilta. Itse huomaan itsessäni molempien vanhempien vaikutusta. Tiedostettu vaikutus, eli vanhempien tiedostama opetus on mielestäni sinänsä ensiluokkaista. Toisaalta tiedostamaton esimerkki ei sitä ole ollut. Ei siitä voi ketään syyttää, koska nämä asiat siirtyvät sukupolvesta toiseen. Geneettistä siinä uskoisin olevan hyvin vähän, vaan muulla tavalla havannoitu ympäristön käytös. Tietysti nyt pohdittuani asiaa, voisinpa jo muuttaa hieman kantaani. Kaikki ihmiset pohtivat asioita omasta vinkkelistään, johon vaikuttaa luultavasti myös perimä.

Niin tai näin, en tiedä.

Uusimmat

Suosituimmat