Kabbala ja tahdon vapaus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

“Teen kaiken oikein.
Miksei minulla ole kaikkea mitä haluan?
Tai edes JOTAKIN mitä haluan?”

"Kuulen tämän valituksen kaiken aikaa. Olemme kaikki sanoneet sen. Mutta me kaikki olemme myös päässeet yli tämän tyyppisestä tunteesta. Ja seinän takana, joka estää meitä saamasta sen mitä todella haluamme, me aina nauramme ja sanomme “miksi haaskasin niin paljon aikaa ja energiaa huolehtimiseen – se oli koko ajan suoraan edessäni!”.

Joten teille, jotka edelleen yritätte selvittää asiaa, tässä on täksi viikoksi kolme askelta avaamaan silmänne, terävöittämään henkistä näköänne, näkemään nuo vastaukset nenänne alla.

1. askel: Sano “ehkä”
Ole avoinna jokaiselle. Kaikkein tärkeimmät viestit tulevat meille yleensä ihmisiltä, joita emme voi sietää. Älä ole niin nopea jättämään huomiotta mitä toisella on sanottavana vain koska et pidä hänestä.

Tiedät, että kaikki on sen vastakohtaa miltä se näyttää. Tämän periaatteen mukaan, ihmiset joita vähiten haluamme kuunnella ovat niitä joita meidän täytyy eniten kuunnella!

Sano ehkä. Ehkä tämä on jotain mitä minun tulee kuulla. Ehkä ihmiseltä, joka ajaa minut hulluksi, tulee jokin kullanarvoinen viisaus. Ehkä on jokin syy miksi tämä ärsyttävä ihminen on elämässäni.

2. askel: Puhu --------
Usein juoksemme ympäriinsä kysyen muilta heidän mielipidettään siitä mitä meidän tulisi tehdä – saaden itsemme sekaisin. Sillä välin, Jumalan Käsi pitelee meitä ylhäällä kaiken aikaa, tukien meitä, opastaen meitä. Miksi et puhuisi kädelle? Jumala, Valo, miksi valitsetkaan kutsua sitä, on sisällä mielessäsi, odottaen sinua aloittamaan keskustelun. Pyydä aitoa apua, aitoa opastusta, ja todella tulet tukeutumaan vähemmän muihin ja enemmän itseesi.

3. askel: Kärsivällisyys
Viestit eivät aina saavu yön yli lähetyksellä. Useimmiten, jotta voimme todella nähdä mitä tarvitsemme, meidän täytyy harjoittaa hieman rajoittamista.

(Kyseiset henkilöt) sanovat, jos haluat jotakin todella paljon, rajoita sitä, työnnä se taaemmaksi. Luo hieman vastusta “haluan sen nyt” periaatteelle.

Mieleeni tulee tarina oppilaasta, joka etsi pitkään sielunkumppaniaan. ------- katselu, -- nimen meditointi, jakaminen epämukavuuteen saakka – mikään ei tuntunut toimivan.

Näin hän sovelsi kolmea yllä olevaa askelta:

1. Hän ymmärsi, että ehkä hän etsi liian hanakasti. Hän ymmärsi, että jokainen on viestintuoja ja hänen rajoittunut näkemyksensä siitä mikä hänelle on oikeaa, saattaa pitää hänen nenänsä ns. korkealla ilmassa. Hän alkoi katsoa kenellä hänen ystävistään ja tutuistaan olisi ihmissuhdepotentiaalia.
2. Hän pyysi Valoa näyttämään hänelle asiat, joita hän oli vähiten halukas näkemään, näkymättömästä selkeään. Avattuaan tämän dialogin, nainen näki kuinka snobbaileva ja itsepäinen hän oli ja Valo antoi hänelle mahdollisuuksia muuntaa sen.

3. Hän muisti, että sielunkumppani on matka, ei määränpää. Eläminen kumppanisi kanssa on vaikeampaa kuin hänen löytäminen. Äidiltäni ja opettajalta ----- ------ kysyttiin kerran miten löytää sielunkumppani. Hän vastasi, “nauti prosessista”. Tarpeeksi sanottu.

Pidempi tarina lyhyemmin: Nainen on nyt naimisissa miehen kanssa, jonka hän on tuntenut vuosia, muttei ollut katsonut miestä “sillä silmällä”. Ilmeni, että osa hänen prosessiaan oli päästää irti joistakin syvälle iskostuneista asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä ihmissuhteiden kansa. Tai ehkä niillä asioilla oli paljonkin tekemistä ihmissuhteiden kanssa – ottaen huomioon lopputuloksen!"

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Tahdonvapaus

Onko tahdonvapautta olemassa?

"Eräässä vanhassa rukouksessa sanotaan: ”Jumala! Anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin, anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa ja anna viisautta erottaa nämä toisistaan”.

Mihin me voimme elämässämme vaikuttaa? Riittääkö meille annettu toiminnanvapaus, jotta voisimme muuttaa elämämme ja kohtalomme?

Miksi ihminen ei saa synnynnäisesti, luonnostaan tätä tietoa?

Huolimatta siitä, että meidän perimässämme on laiskuus ja terve egoismi – toive saada mahdollisimman paljon käyttäen mahdollisimman vähän voimia – miksi me toisin kuin eläimet teemme harkitsemattomia ja tehottomia tekoja?

Onko mahdollista, että toimintamme alueella on kaikki jo ohjelmoitu etukäteen ja osallisuutemme onkin paljon passiivisempaa?

Onko mahdollista, että kaikki onkin ennaltamäärättyä, mutta me luulemme, että tapahtumien kulku riippuu meistä?

Onko mahdollista, että meidän täytyy organisoida elämämme uudestaan, eikä suhtautua siihen ikään kuin me päättäisimme jotain, vaan antaa sen virrata itsestään, siirtyä itse syrjään ja toimia vain niillä alueilla, jotka ovat meidän vaikutusvallassamme?

Lapset suorittavat epärationaalisia tekoja, koska heidän kehityksensä (niin on luonto määrännyt) tapahtuu tiedostamattomasti tai vaistonvaraisesti. Aikuinen ihminen määrittelee päämäärän, ja sen tavoitteleminen antaa hänelle energiaa liikkua kohti päämäärää.

Nähtävästi me erehdymme nimenomaan määrittäessämme niitä rajoja, joiden puitteissa tavoittelemme päämääräämme. Toisin sanoen me haluamme saavuttaa jotain saavuttamatonta tai muuttaa sellaista, joka ei ole vallassamme muuttaa.

Luonto ei anna meille tietoa siitä, missä teoissa me olemme todella vapaita ja missä on olemassa vain vapauden kuvitelma. Luonto sallii meidän erehtyä – niin jokaisen ihmisen erikseen kuin koko ihmiskunnankin. Sen päämäärä on antaa meidän pettyä omaan kykyymme muuttaa jotakin tässä elämässä ja itsessämme niin, että me kaikki joutuisimme täydellisen hämmennyksen valtaan ja ihmettelisimme, ”kuinka jatkaa elämää”. Silloin pysähtyen voisimme määritellä, mihin me voimme vaikuttaa."

Vierailija

TAHDONVAPAUS

Vapauden ydin

Yleisesti vapaus voidaan käsittää elämämme eri puolet läpäisevänä luonnonlakina. Me näemme, että vangittuina eläimet kärsivät. Tämä todistaa, että luonto ei hyväksy minkään luodun orjuuttamista. Ei ole sattumaa, että ihmiskunta on sotinut vuosisatoja ennen kuin saavutti jonkinasteisen yksilönvapauden.

Joka tapauksessa meidän käsityksemme vapaudesta on erittäin epäselvä, ja jos me käymme käsiksi sen ytimeen, niin siitä ei jää paljon mitään jäljelle. Nimittäin meidän täytyy olettaa, että jokaisella yksilöllä on pyrkimys vapauteen ennen kuin voidaan vaatia yksilönvapautta. Sitä ennen täytyy vakuuttua siitä, että onko yksilö vapaa toimimaan vapaasta tahdosta.

Elämämme on nautinnon ja kärsimyksen välissä

Jos analysoimme ihmisen toimintoja, huomaamme, että ne kaikki on tehty pakon edessä. Ihmisen sisäinen luonto ja ulkoiset olosuhteet pakottavat hänet toimimaan häneen asennetun käyttäytymiskaavan mukaan.

Luonto on asettanut meidät nautinnon ja kärsimyksen keskelle. Ja meillä ei ole vapautta valita kärsimystä tai kieltäytyä nautinnosta. Ihmisen koko ylivoimaisuus eläimen rinnalla on siinä, että ihminen pystyy näkemään kaukaisen päämäärän ja suostuu sen takia tiettyyn määrään kärsimystä nähdessään tulevaisuudessa kompensoivan palkinnon.

Itse asiassa tämä on pelkää laskelmointia. Me arvioimme hyödyn, pidämme sitä tärkeämpänä kuin kipua ja suostumme kestämään kivun tulevan nautinnon takia. Siksi me menemme leikkaukseen ja jopa maksamme siitä suuret rahat, olemme valmiita tekemään paljon työtä saadaksemme hyvän ammatin. On pelkää laskelmointia, kun vähennämme kärsimyksen odotetusta nautinnosta ja saamme tietyn positiivisen jäännöksen.

Niin me kaikki olemme rakennettu. Nekin, jotka näyttävät olevan epärationaalisia ja ei-laskelmoivia– romantikkoja tai itsensä uhraavia– ovat vain ihmisiä, joilla on omanlaatuisensa laskelmointitapa, joille tulevaisuus tuntuu olevan tätä päivää, ja on selvää, että sen nimissä he ovat valmiita tänään ottamaan vastaan muille epätavallisia kärsimyksiä, joita me pidämme uhrina tai urotekona.

Mutta itse asiassa tässäkin tapauksessa elimistö tietoisesti tai tiedottomasti laskelmoi. Psykologit tietävät, että kenen tahansa ihmisen arvot voidaan muuttaa, ja opettaa hänet laskelmoimaan niin, että kaikkein suurimmasta pelkurista tulee sankari. Jokaisen ihmisen käsitys tulevaisuudesta voidaan muuttaa niin, että ihminen suostuu mihin tahansa uhreihin sen takia.

Tästä seuraa, että ei ole eroa ihmisen ja eläimen välillä. Ja jos asia on näin, niin ei ole olemassa vapaata, järkevää valintaa.

Kuka määrittelee nautintomme?

Sen lisäksi, että meillä ei ole valinnan vapautta, me emme myöskään itse valitse nautinnon laatua. Se ei tapahdu meidän valintamme ja vapaan toiveen mukaan, vaan muiden toiveiden mukaisesti. Me emme valitse muotia, elämäntapaa, harrastuksia, vapaa-aikaa, ravintoa ja niin edelleen – kaikki tämä valitaan ympäröivän yhteiskunnan toiveiden ja maun mukaan. Eikä sen parhaan osan, vaan enemmistön mukaan.

Meidän on helpompi käyttäytyä niin, että emme ota velvollisuuksia, mutta koko elämämme on täynnä yhteiskunnan makujen ja tapojen pakotteita, jotka ovat muuttuneet elämän ja käytöksen laiksi. Ja jos asia on näin, missä on vapautemme? Jos asia on näin, se tarkoittaa, ettei mikään tekomme ansaitse rangaistusta taikka palkintoa.

Miksi jokainen mieltää itsensä yksilöksi? Mitä meissä jokaisessa on erityistä? Mitä ominaisuuttamme itsessämme voimme riippumattomasti muuttaa? Jos sellainen on olemassa, meidän täytyy ehdottomasti erottaa se kaikista muista ominaisuuksista, kehittää vain sitä, koska kaikki muut ominaisuudet toteutuvat tahdostamme riippumatta.

Vierailija

Neljä tekijää

Jokaisessa luodussa on neljä sitä määrittelevää tekijää:

1. Perustus – tämä on kyseisen olennon alkuperäinen aineellisus, josta se on syntynyt. Perustuksen muuttumaton ominaisuus on sen kehityksen järjestys. Esimerkiksi vehnän siemenen itäminen maassa aiheuttaa uuden vehnänverson eli saman lajin ilmestymisen. Siemen itää – ulkoinen muoto katoaa kokonaan kuten ruumiimme hajoaa maassa, mutta perusta jää ja antaa uuden verson kuten sielumme synnyttää uuden kehon, johon se voi verhoutua.

2. Perustan muuttumattomat ominaisuudet. Perusta (tässä tapauksessa siemen) ei ota koskaan muiden viljalajien muotoa, esimerkiksi vehnä ei ota kauran muotoa, vaan pelkästään edeltävän muodon, jonka se on menettänyt eli siis vehnän muodon. Uusi verso voi muuttua määrältään ja laadultaan, se riippuu ympäröivästä luonnosta – maaperästä, lannoitteista, kosteudesta, auringosta – mutta vehnän muodon perustus (siis edeltävä ydin) ei muutu mitenkään.

3. Ulkopuolisesta vaikutuksesta muuttuvat ominaisuudet. Ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta ytimen ulkokuori muuttuu laadullisesti – siemen jää siemeneksi, mutta sen ulkoinen muoto muuttuu ja riippuu ympäröivistä olosuhteista. Muut ulkopuoliset tekijät liittyivät ytimeen ja yhdessä sen kanssa syntyi uutta laatua ulkopuolisten olosuhteiden ansiosta. Se voi olla aurinko, maaperä, lannoite, kosteus, sade siemenelle; tai yhteiskunta,
ryhmä, kirjat, opettaja ihmiselle.

4. Ulkopuolisten voimien muutokset. Ihminen tarvitsee ympäristöään, joka kehittyy ja vaikuttaa jatkuvasti ihmisen kehitykseen. Ja kehittyessään ihminen vaikuttaa ympäristöönsä herättäen sitä kasvuun, joka vuorostaan uudestaan vaikuttaa ihmiseen. Näin ihminen ja hänen ympäristönsä kasvavat rinnakkain.

Nämä neljä tekijää määrittävät jokaisen luodun koko tilan. Ja vaikka ihminen tutkisi asiaa pitemmälle iät ja ajat, hän ei sittenkään voisi muuttaa tai lisätä mitään siihen, mitä määrittävät nämä neljä tekijää. Ja me voimme toimia miten tahansa, ajatella, tehdä mitä tahansa, keksiä mitä tahansa, kaikki sisältyy vain näihin neljään tekijään. Ja mikä tahansa löydettävissä oleva lisä on vain enempi tai vähempi järjen määrittelemä määrällinen lisäys, kun taas laadullisesti tähän ei voi yksinkertaisesti mitään lisätä. Nämä tekijät pakostakin määrittelevät meidän luonteemme ja johtopäätösten ja ajattelun muodon.

Ihminen ei voi muuttaa sisintään.
Ihminen ei voi muuttaa lakeja, joiden mukaan hänen sisimpänsä muuttuu.
Ihminen ei voi muuttaa sisäisten ominaisuuksiensa muutostekijöitä ulkoisten vaikuttavien tekijöiden johdosta.
Ihminen voi muuttaa ympäröiviä olosuhteita, joista hän on täysin riippuvainen!

Jos ihminen voi tässä hetkessä vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisiinsa, hän määrittelee näin tulevan tilansa. Ympäröivät olosuhteet voivat vaikuttaa vain laatuun ja määrään, toisin sanoen sen tien nopeuteen ja laatuun, jonka ihminen käy läpi: kulkeeko ihminen sen kivun, pelon vallassa, kärsimyksissä, tuhatvuotisten sotien verenvuodatuksessa vai kulkeeko hän sen rauhallisesti, mukavasti, koska pyrkii itse kohti päämäärää. Tämän takia kabbalistit kehottavat avaamaan opiskelu- ja tutkimuskeskuksia ja muodostamaan ryhmiä niille, jotka haluavat saavuttaa luomakunnan päämäärän.

Vierailija

Valinnan vapaus

Huolimatta siitä, että me emme määrittele perustaamme, kuinka ja minkälaisina synnymme, me voimme vaikuttaa näihin kolmeen ensimmäiseen tekijään valitsemalla ympäristömme, ystävämme, kirjat, opettajamme. Olosuhteet valittuamme tulevan tilamme määrääkin jo se, mitä ympäristö on kykenevä antamaan.

Alun perin on mahdollisuus valita olosuhteet, jotka koostuvat sellaisista opettajista, kirjoista ja ystävistä, jotka antavat hyviä ajatuksia. Jos ihminen ei toimi näin, vaan on valmis menemään mihin tahansa satunnaiseen ympäristöön, lukemaan mitä tahansa satunnaista kirjaa, niin tietysti hän joutuu huonoon ympäristöön tai viettää aikaansa lukien hyödyttömiä kirjoja (niitä on paljon ja ne ovat paljon kiehtovampia). Seurauksena hän saa huonon koulutuksen, mikä aiheuttaa vääriä valintoja elämässä.

Tästä seuraa, että ihminen saa rangaistuksen tai palkinnon - ei suinkaan pahoista ajatuksista ja teoista, joita hän ei pysty valitsemaan - vaan siitä, ettei valinnut hyvää ympäristöä, koska se on valittavissa, ja ihmisen saaman tuomion ja rangaistuksen on oltava sellainen, että hän ymmärtäisi, että häntä ei tuomita itse teosta, vaan väärän ympäristön valinnasta.

Siksi se, joka yrittää elämässään ja valitsee joka kerta oikean ympäristön, menestyy - ei suinkaan ihmisellä tahdosta riippumatta syntyvien hyvien ajatusten takia - vaan siksi, että hän yrittää joka kerta valita parhaimman ympäristön, joka saattaa hänet näiden ajatusten luo. Valitessaan joka kerta parhaimman ympäristön hän saa palkinnon – seuraavan, paremman, edistyneemmän tilan.

Zoharin kirjassa esitetään esimerkki köyhästä viisaasta miehestä, jolle rikas mies ehdotti, että tämä muuttaisi hänen luokseen. Tähän köyhä mies vastasi: ”En mistään hinnasta suostu muuttamaan paikkaan, missä en voi tavata oppineita!” – ”Mutta sinähän olet koko sukupolven viisain mies!”, - huudahti rikas mies, - ”kuka voisi sinulle enää mitään opettaa!” Ja hän sai vastauksen, että jos jopa näin viisas mies asettuu tyhmien keskelle, niin hän itse muuttuu pian heidän kaltaisekseen.

Senpä takia täytyy toimia tunnetun ohjeen mukaisesti: ”Luo itsellesi Opettaja ja osta itsellesi ystävä”. Toisin sanoen luo itsellesi ympäristö, koska vain sen valinta voi antaa ihmiselle menestyksen. Sen jälkeen, kun ympäristö on valittu, ihminen on sen käsissä kuin savi valajan käsissä. Me olemme egoistisen luonnon vallassa. Sen vallasta pääseminen tarkoittaa siirtymistä meidän maailmamme tuntemuksesta korkeampaan maailmaan.

Koska olemme kokonaan tämän maailman vallassa, keino päästä sen vallasta on siinä, että luomme ympärillemme meidän luonnollisen egoistisen ympäristön vastaisesti keinotekoisen ympäristön, ryhmän, joka pyrkii yhdessä irrottautumaan tämän ympäristömme vallasta ja pääsemään korkeamman voiman hallitseman ympäristön valtaan.

On vapautemme toteuttamista irrottautua egoistisesta ympäristöstä, vapautua siitä ja löytää itsessään kyky antaa, koska itse kyky antaa merkitsee tahdon vapautta.

Suoja muita kolmea tekijää vastaan

Ihminen toimii automaattisesti syntyneiden sisäisten tekijöidensä vaikutuksesta, ja ulkoisten vaikutteiden alaisena hän on pelkästään niiden toimintamekanismi.

Jos ihminen haluaa päästä pois tästä luonnon hallinnasta, hänen täytyy antautua valitsemansa ympäristön vaikutukselle. Toisin sanoen hänen tulee valita opettaja, ryhmä, kirjoja niin, että ne kertoisivat hänelle, mitä hänen täytyy tehdä, koska hän on aina näiden neljän tekijän tuote.

Mielen valta ruumiiseen

Kun havaitsemme ihmismielen olevan elämän aikana saavutetun kokemuksen seurausta, voisimme siitä päätellä, että
koska se on vain heijastusta ihmiselämän tapahtumista ja olosuhteista, ei sillä ole voimaa saada ruumista liikkeelle, johdattaa sitä hyvien asioiden pariin ja pitää sitä loitolla ikävyyksistä.

Ihmisen mielikuvitus kuitenkin käyttää mieltä samalla tavalla kuin silmät mikroskooppia: sen jälkeen, kun ihminen mikroskoopin avulla tunnisti itselleen haitallisia pienen pieniä organismeja, hän alkoi pyrkiä eroon näistä haitoista. Näin siis mikroskooppi, eikä tuntemus sallii ihmisen pysyä erossa haitoista sellaisessa tapauksessa, jossa me emme voi tuntea haitan (mikrobin, bakteerin, viruksen) läsnäoloa.

Me näemme, että milloin ruumis ei kykene tunnistamaan haittaa tai hyötyä, syntyy tarve käyttää mieltä, ja silloin mieli johtaa täysin ihmisen ruumista antaen mahdollisuuden pyrkiä eroon pahasta ja suunnata kohti hyvää.

Sitä mukaa, kun ihminen ymmärtää, että mieli on elämänkokemuksen tulosta, ihminen on valmis hyväksymään toisen ihmisen mielen ja viisauden yhtä sitovaksi kuin laki, mikäli hän luottaa tähän ihmiseen.

Tämä vastaa sitä, kun ihminen kysyy neuvoa lääkäriltä ja toimii neuvon mukaan huolimatta siitä, että ei ymmärrä mitään lääketieteestä, koska hän luottaa lääkärin mieleen. Täten hän käyttää hyväkseen muiden mieltä, ja se auttaa häntä yhtä paljon kuin hänen oma mielensä.

Vierailija

Kaksi hallitsemisen tapaa

Kaitselmus hallitsee kahdella tavalla, jotka kumpikin takaavat ihmiselle luomispäämäärän saavuttamisen:

1. kärsimysten tie
2. Kabbalan tie

Kabbalan tie tarkoittaa sitä, että me luotamme luomisen päämäärän saavuttaneiden viisaitten mieleen kuin omaan elämänkokemukseemme. Mutta kuinka voin olla varma siitä, että mieli, johon olen nyt valmis uskomaan, on todella oikea? Mutta toisaalta, jos en käytä hyväkseni viisasten mieltä kuin lääkärin neuvoa, tuomitsen itseni kulkemaan pitkälle kärsimyksen tietä niin kuin sairas, joka kieltäytyy noudattamasta lääkärin neuvoa ja alkaa omatoimisesti tutkia lääketiedettä, - mutta hänhän on sairas ja voi kuolla sairauteensa ennen kuin ehtii itse tutustua viisauteen.

Tällainen on kärsimysten tie verrattuna Kabbalan tiehen: hän, joka ei usko viisauteen, jonka Kabbala neuvoo häntä omaksumaan, voi yrittää saavuttaa tämän viisauden itse käyden läpi kärsimyksiä, mutta on olemassa kokemus, joka voi moninkertaisesti nopeuttaa tätä prosessia, jasen ansiosta voi tunnistaa pahan ja pyrkiä siitä eroon kohti hyvää ympäristöä, joka herättää oikeita ajatuksia ja tekoja.

Enemmistön kanssa

Kaikkialla, missä syntyy erimielisyyksiä yksilön ja enemmistön välillä, me olemme velvollisia hyväksymään enemmistön mielipiteen mukaisen päätöksen. Mutta tämä laki saa ihmiskunnan kulkemaan taaksepäin, koska massat ovat takapajuisia, ja kehittyneet ovat aina pienilukuinen vähemmistö.

Kuitenkin koska luonto on määrännyt meidän elämään yhteiskunnassa, me olemme velvollisia noudattamaan kaikkia yhteiskunnan lakeja, muussa tapauksessa luonto kostaa meille riippumatta siitä, ymmärrämmekö me sen lakien tarkoituksen vai emme. Ihmisyhteisön sääntöjen noudattamista tulee pitää yhtenä luonnonlakina, ja meidän on huolella vaalittava sitä omalla kohdallamme, henkilökohtaisesta ymmäryksestämme riippumatta.

Tämän lain tarkoitus on siinä, että kehittäisimme itsessämme tietoisuutta:

rakkaudesta omaan itseemme pahana ja
rakkaudesta toiseen hyvänä

koska tämä on ainut keino saavuttaa rakkaus Luojaan.

Enemmistöllä ei ole mitään oikeutta kieltää yksilön mielipidettä hänen suhteestaan Luojaan, vaan jokainen on vapaa toimimaan niin kuin katsoo parhaaksi. Nimenomaan tämä on yksilön vapautta, s.o. ihmisen suhdetta Luojaan säätelee itse ihminen samaan aikaan, kun muita käyttäytymislakeja säätelee sääntö ”seuraa enemmistöä”.

Yhteiskuntaelämässä toimii laki vähemmistön alistumisesta enemmistön tahtoon

Kuitenkin, millä perusteella enemmistö on ottanut oikeuden rajoittaa yksilön vapautta ja ottaa häneltä pois kaikkein kallein, mitä hänellä on elämässä – hänen vapautensa? Ensi silmäyksellä näyttää, että se ei ole mitään muuta kuin väkivaltaa.

Koska luonto on määrännyt meidät elämään yhteiskunnassa, on itsestään selvää, että jokaisen yhteiskunnan jäsenen täytyy palvella yhteiskuntaa, huolehtia sen olemassaolosta ja edistää sen hyvinvointia.

Tätä ei voi toteuttaa muutoin kuin noudattamalla lakia ”vähemmistön alistumisesta enemmistön tahtoon”, toisin sanoen jokainen ei voi toimia kuten haluaa, hänen täytyy alistua noudattamaan sitä lakia, mikä on hyväksytty siinä yhteiskunnassa.

On silti täysin selvää, että kaikissa niissä tapauksissa, joissa ei ole kyseessä yhteiskunnan aineellinen etu, ei enemmistöllä ole mitään oikeutusta rajoittaa ja sortaa missään määrin tai missään muodossa yksilön vapautta. Sillä tavoin tekevät ovat rikollisia, jotka asettavat voimankäytön oikeudenmukaisuuden edelle, koska tässä tapauksessa luonto ei velvoita yksilöä alistumaan enemmistön tahtoon.

Henkisessä elämässä on voimassa laki, jonka mukaan enemmistö seuraa johtajaa

Jokaisessa sukupolvessa yksilöt ovat massoja kehittyneempiä. Ja jos luonnon lakien mukaan kehittynyt yhteiskunta tunnustaa välttämättömäksi päästä eroon kärsimyksistä , sen on alistuttava yksilölle ja seurattava sen ohjeita.

Näin ollen mitä tulee henkiseen kehitykseen, enemmistön oikeus muuttuu velvollisuudeksi seurata yksilöä, toisin sanoen kehittynyttä yksilöä. Kehittyneet ja sivistyneet henkilöthän muodostavat pienen osan yhteiskuntaa, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan menestys ja saavutukset henkisellä alalla ovat vähemmistön määrittelemiä.

Tästä seuraa, että yhteiskunnan on suojeltava näiden henkilöiden ajatuksia, jotta ne eivät katoaisi tästä maailmasta. Yhteiskunnan on hyvä tietää, ettei sen pelastus ole vallassa olevan enemmistön käsissä, vaan nimenomaan erityisen kehittyneiden yksilöiden käsissä.

Vierailija

Jälkisanat

Kokemuksen kertyessä ihmiskunta vakuuttuu vähitellen yhä enemmän siitä, että huolimatta kaikista sen yrityksistä muuttaa historian kulku ja yhteiskunnan kehitys tiettyyn suuntaan, kulkee elämä, kuten sanotaan, omia latujaan, ja kaikki tapahtuu jonkin meistä riippumattoman käsikirjoituksen mukaan. Onko totta, että kohtalo määrää tiemme? Maailmankaikkeuden tutkiminen kabbalistisin menetelmin näyttää meille, että luomakunnan korkeimman teoksen – ihmisen – olemus koostuu kolmesta osasta:

- ensimmäinen osa on eläimellinen, joka ilmenee ruoan, seksin, perheen ja kodin ruumiillisina haluina, nämä ovat jokaisessa yksilössä ympäristöstä riippumatta ;

- toinen osa on inhimillinen, joka ilmenee rikkauden, kunnianosoitusten (maine, valta) ja tiedon haluina, tältä osin me olemme riippuvaisia yhteiskunnasta;

- kolmas osa on henkinen, joka synnyttää korkeamman halun (se nousee meissä kuoleman, elämän epätäydellisyyden ja elämän lähteen arvoituksellisuuden tuntemuksesta).

Ihminen syntyy tähän maailmaan, jotta hän voisi elämänsä aikana oppia tuntemaan korkeamman maailman. Silloin hän on olemassa kummassakin maailmassa, ja ruumiin kuoleman jälkeen hän tiedostaa henkisen maailman siinä määrin kuin on oppinut tuntemaan sen ruumiillisen elämänsä aikana. Jos ihminen ei tässä maailmassa olemisensa aikana päässyt korkeamman maailman tiedostamiseen, hänen sielunsa palaa uudelleen tähän maailmaan ja biologiseen ruumiiseen nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Sielu voi oppia tuntemaan korkeamman maailman vain ollessaan ruumiillisessa muodossa.
Tästä seuraa, että:
- koko tämän maailman ja meidän olemassaolomme tarkoitus on se, että me löytäisimme korkeamman maailman elämämme aikana;

- ensimmäinen (eläimellinen) ja toinen (inhimillinen) osa meissä eivät ole olemassa itsenäisinä, ja niiden roolin määrittää vain se, missä määrin ne myötävaikuttavat kolmannen (henkisen) osan realisointiin, eli, missä määrin ne avustavat meitä varsinaisen tehtävämme täyttämisessä, joka tarkoittaa korkeampaan pyrkimistä, korkeamman maailman löytämistä vielä sinä aikana, kun me olemme olemassa tässä maailmassa. Ihmisen kaikki teot arvioidaan vain hänen henkisen kehityksensä yhteydessä, koska nimenomaan sen henkisen osan tulee muuttua;

- ensimmäinen ja toinen osa meissä eivät muutu itsekseen eivätkä riipu meidän haluistamme, vaan pelkästään välttämättömyys realisoida henkinen (kolmas) osa määrittää niiden muutokset;

- meillä ei ole tahdon vapautta niissä teoissamme, jotka liittyvät ensimmäisen ja toisen osan toimintaan, luonto on ne tarkoin määritellyt antaen niille tiukat rajat. Valitessamme tekojamme henkisessä kehityksessämme me määrittelemme samalla kaikki ensimmäisen ja toisen (eläimellisen ja inhimillisen) osan tilat sekä luonnollisesti kolmannen;

- pidättäytyessään hyödyttömistä eläimellisiin ja inhimillisiin haluihin liittyvistä teoista ja keskittäen kaiken voimansa korkeamman todellisuuden tuntemiseen ihminen saa samalla mahdollisuuden hallita kaikkea tässä maailmassa (ensimmäisessä ja toisessa osassa). Toisin sanoen tie tämän maailman hallitsemiseen vie korkeamman maailman kautta, koska korkeammasta maailmastahan meille tulevat kaikki kontrolloivat signaalit, kaikki tapahtumat, ennen kuin ne esiintyvät meille lopullisessa muodossaan. Siksi se, että pidättäytyy omien halujensa täyttämisestä tämän maailman kautta, ja että kieltäytyy turhista yrityksistä saada halujaan tässä maailmassa täytetyiksi, merkitsee samaa kuin kieltäytyminen hedelmättömistä yrityksistä muuttaa omaa kohtaloa, ja korkeamman maailman tunteminen merkitsee osallistumista maailmankaikkeuden yleiseen hallintaan.

Esittämämme aineisto näyttää, kuinka kaikki ihmisen teot ja hänen tilansa tässä maailmassa ovat ennalta määrättyjä, lukuunottamatta yhtä, josta kaikki muu määräytyy – pyrkimys korkeampaan maailmaan, sen tuntemiseen, Korkeamman Kaitselmuksen lakien hallitsemiseen.

Vierailija

Elämämme vaihtoehto

Kabbala tunnetaan salattuna viisautena. Juuri Kabbalaa ympäröivä salaperäisyys on synnyttänyt lukuisia legendoja, vääristelyjä, huhuja, tietämättömyyteen perustuvia väittämiä sekä harhapäätelmiä. Vasta 20. vuosisadan lopulla Kabbalaan viisauden annettiin päästä kaikkien ulottuville ja jopa levitettäväksi ympäri maailmaa. Sen vuoksi heti tämän kirjasen alussa koen tarpeelliseksi repäistä alas kerrostumat, jotka ovat kertyneet ajan myötä tämän ikivanhan, ihmiskunnalle yhteisen viisauden ympärille.

Kabbalan viisaudella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, eli sillä ei ole siihen läheisempää suhdetta kuin mitä sillä on fysiikkan, kemian tai matematiikan kanssa. Kabbala ei ole uskonto, ja tämä käy ilmeiseksi siitä, että uskonnolliset ihmiset eivät tunne sitä lainkaan, eivätkä ymmärrä sanaakaan siitä.

Alunperinkin kaikkein syvällisin tietämys universumin laeista yhdessä maailman ymmärtämisen sekä Luomisen Tarkoituksen saavuttamisen menetelmän kanssa pidettiin uskonnollisten massojen ulottumattomissa. Kabbala odotti aikaa, jolloin ihmiskunta olisi riittävän kypsä ottamaan vastaan viisauden ja käyttämään sitä oikealla tavalla.

Se tekee ihmiselle mahdolliseksi kontrolloida kohtaloaan; se on tietämys joka annettiin kaikille maailman kansoille. Kabbalan aihepiirinä on alue, joka on kätketty viideltä aistilta. Siinä käytetään ainoastaan henkisiä käsitteitä, eli aineellisen tason yläpuolella olevia asioita, jotka ovat havainnon tuolla puolen ylemmässä maailmassa.

Kabbala kuvaaa ylempää maailmaa käyttämällä joko metaforista tai tieteellistä kieltä.

Metaforinen kuvaus: Kabbala lainaa henkisten olioiden, voimien ja toimintojen nimet meidän maailmamme kielestä. Tämä on tarpeen, koska meillä ei ole sanoja joilla kuvata ei-maallisia ilmiöitä. Mutta koska jokaisesta ylemmän maailman oliosta laskeutuu tietty voima vastaavaan olioon meidän maailmassamme, kabbalisti, joka elää kummassakin maailmassa, näkee tämän yhteyden ja kuvaa henkistä todellisuutta käyttämällä meidän maailmamme nimiä. Mutta kabbalistien kuvaukset kuulostavat kertomuksilta maallisista tapahtumista niiden korvissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet henkistä valtakuntaa. Kabbala puhuu vain ja ainoastaan ylemmän maailman tapahtumista. Tuttujen sanojen ja määritelmien käyttö johtaa väärinkäsityksiin ja virheellisiin päätelmiin. Tmän vuoksi Kabbala kieltää kuvittelemasta yhteyttä meidän maailmamme nimien ja niiden henkisten juurien välille. Tätä pidetään kaikkein karkeimpana virheenä Kabbalassa. Sen vuoksi se oli niin pitkän aikaa kiellettynä: ihminen ei ollut vielä kehittynyt niin pitkälle, ettei hän olisi voinut lopettaa kuvittelemasta noitia, kummituksia, enkeleitä ja paholaisia vaikka jotain aivan toisenlaista tarkoitettiin.

Tieteellinen kuvaus: 1990-luvulta lähtien on ollut luvallista opiskella Kabbalaa ja suositeltavaa levittää tätä viisautta. Minkä takia? Koska ihmiset ovat lakanneet pitämästä luonnonvoimia ihmisenkaltaisina olentoina, kuten merenneitoina, kentaureina yms. He ovat valmiita kuvittelemaan ylemmän maailman ei-aineelliseksi, voimien ja voimakenttien alueeksi. Tämä viisaus alkoi kuvaamaan ylempää maailmaa tieteellisin määritelmin ja menetelmin 1500-luvun luriaanisen Kabbalan aikakaudesta lähtien.

Vierailija

Mistä Kabbalassa on kysymys?

Kabbala käsittelee kysymystä elämän tarkoituksesta. Ihminen esittää itselleen tämän kysymyksen hyvin nuorella iällä, mutta sitten kasvaessaan hän unohtaa sen. Hän ei voi antaa tämän vastausta vaille jääneen kysymyksen piinata häntä loputtomiin.Vastaus voidaan löytää vain yhdestä lähteestä - Kabbalan viisaudesta, joka vuosisatoja pysyi vain harvojen ulottuvilla. Aikojen saatossa vain tämän viimeisimmän sukupolven edustajat ovat kyenneet saavuttamaan vastauksen tärkeimpiin kysymyksiinsä.

Mutta vielä nytkin kun Kabbala on muuttunut kätketystä viisaudesta kaikille julkiseksi opetukseksi, kuuluu se erityisesti heille, jotka eivät vartuessaankaan ole lakanneet lapsenomaisesti ihmettelemästä: Mikä on minun ja koko ihmiskunnan elämän merkitys?

Ne ihmiset tulevat Kabbalan luo, jotka tuntevat hyvin kipeästi tämän kysymyksen. Jokapäiväinen elämä ei suo heille tyydytystä. He eivät ole maanisia, eivätkä depressiivisiä, he vain eivät saa mielenrauhaa tässä elämässä. Kabbala voi kertoa heille minkä vuoksi.

Halun kehitystasot

Ihmisen tuhansia vuosia kestänyt kehitys on halun eri tasojen kehittymistä. Halut ja pyrkimykset löytää tapoja niiden tyydyttämiselle ajavat eteenpäin teknistä ja tieteellistä kehitystä, ja siten ne määrittävät sivilisaation kehitystason. Ihmiskunta menee eteenpäin koska halu jatkuvasti kehittyy pienemmästä suurempaan. Kabbala jakaa ihmishalujen kehittymisen viiteen vaiheeseen:

1 -Ensisijaiset halut: seksi ja ravinto ("Rakkaus ja nälkä hallitsevat maailmaa", kuuluu sanonta);
2 -Halun 1. kehitysvaihe: pyrkimys varallisuuden saavuttamiseen;
3 -Halun 2. kehitysvaihe: vallanhimo, maineen tavoittelu;
4 -Halun 3. kehitysvaihe: tiedonjano;
5 -Halun 4. kehitysvaihe: henkisyyden ja Luojan kaipuu.

Seksin ja ravinnontarve ovat eläimellisiä, koska ne ovat myös eläimillä. Eristyksissä ollessaankin ihminen tuntee nälän sekä lisääntymisvietin. Halut rikkauksiin, valtaan, maineeseen ja tietoon ovat jo inhimillisiä, koska tyydyttääkseen niitä ihmisen täytyy olla toisten ihmisten ympäröimänä.
Ihminen syntyy, hänen eläimelliset ja inhimilliset halunsa kehittyvät ja sitten hän saa huomata, ettei niiden toteuttaminen suo hänelle tyydytystä, koska hänen salattu, tiedostamaton ja aidoin pyrkimyksensä kohdistuu tämän maailman rajojen ulkopuolelle. Tämä halu on sellainen, jonka ihminen ottaa vastaan yläpuolelta, korkeammasta maailmasta. Toisin kuin eläimellinen tarve, luonto ei ole sitä istuttanut ihmiseen, ja toisin kuin inhimilliset halut, se ei ole kehittynyt yhteisössä elämisen pohjalta.

Kabbala kutsuu tätä halun tasoa henkisen valon eli ihmissielun haluksi. Kabbala tutkii henkistä rakennetta, jota kutsutaan Adamin yleiseksi sieluksi. Tämä rakenne koostuu 600 000 osasta (ihmissielusta), jokainen niistä on vuorostaan hajonnut erillisiksi kappaleiksi, jotka ovat nyt maanpäällisten halujen sisällä.

Kabbalan mukaan Luoja on koko luomakuntaa hallitseva universaalinen voima, johon kaikki maailmankaikkeuden yksilölliset voimat kuuluvat.

Vierailija

Uudenlaisten halujen ilmaantuminen

Maanpäällisten halujen joukkoa kutsutaan ihmissydämeksi. Siihen ylhäältä pantua kappaletta (halua) kutsutaan sydämen pisteeksi. Ihmisen tulee tässä maailmassa viettämänsä biologisen elämän aikana täyttää täydellisesti henkinen halunsa. Hän saapuu maailmaan uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes tämä määränpää on toteutunut. Siispä jokainen sukupolvi koostuu siten samasta 600 000 sielun joukosta verhottuna tämän maailman kehoihin.

Jokainen sukupolvi on kuin 600 000 sielua olisi asetettu yhteen riviin, joka kulkee eteenpäin tullakseen kerran täytetyksi henkisellä valolla: ruumis kuolee, ja sielu liikkuu ja pukeutuu uuteen ruumiiseen ja työskentelee siinä uudelleen tullakseen täytetyksi, mutta se ei tule täytetyksi Korkeimmalla Valolla ennen kuin tultuaan yhteen tiettyyn kehitysvaiheeseen.

Useimpien ihmisten tarpeet rajoittuvat tämän maailman sisäpuolelle. Näitä tarpeita ovat ihmisen luovat, älylliset ja kulttuuriset pyrkimykset ja tarve tutkia sekä ymmärtää maailman rakennetta. Näissä ruumiissa elävät sielut eivät ole vielä tulleet halun viidenteen vaiheeseen, eli henkisyyden haluun. Tämän tyyppisissä sieluissa halut eivät kehity niiden maailmallisten kehojen ulkopuolelle, joissa ne elävät.

Mutta on olemassa pieni( -vielä toistaiseksi!) määrä toisenlaisia sieluja. Tällainen sielu ruumiissa eläessään pakottaa ihmisen kaipaamaan jotakin ei-maailmallista ja ikuista. Kuten kaikki muutkin, hän yrittää saada tyydytystä siitä mitä tämä maailma tarjoaa, mutta turhaan. Hän näkee kuinka toiset ihmiset etsivät varallisuutta sekä menestystä, ja hän käsittää, että se on vain pelaamista. Hän ottaa osaa näihin "peleihin", saattaa jopa menestyäkin, mutta tyydytystä hän ei niistä saa. Vähä vähältä pettymyksiä toinen toisensa jälkeen koettuaan ihminen alkaa tuntea kuinka hänen sielunsa vaatii toisenlaista täyttymystä.

Etsintä ja pettymys tuovat esiin tämän meidän ajallemme ominaisen, uudenlaisen halun. 1900-luvun puolestavälin alkaen, ja etenkin viime aikoina yhä useammat ja useammat ihmiset heräävät tähän ylhäältä tulleeseen henkiseen haluun. Kun se yhdistyy muiden halujen joukkoon, se saa aikaan konfliktin ihmissydämessä. Tämä viides halu aiheuttaa sisäistä levottomuutta ja viime kädessä se tuo ihmisen Kabbalan ääreen. Sellaiset ihmiset tulevat meidän luoksemme, ja me alamme opettamaan heitä, miten he voivat täyttää tämän halunsa.

Mutta koska henkinen halu tulee ylhäältä, se ei voi saada täyttymystä meidän maailmamme asioista. Kabbala voi osoittaa ihmiselle, kuinka tämä ylhäisin halu voidaan täyttää.

Kabbalistit kutsuvat sitä, jolla henkinen halu täytetään, Valoksi, tai paremminkin Korkeimmaksi Valoksi. "Kabbala" on heprean kieltä, ja tarkoittaa "vastaanottamista".

Korkeinta Valoa kutsutaan Luojaksi, koska Hän sekä luo tämän halun, sekä myös täyttää sen. Mutta niin kauan kuin tämä halu ei ilmene ihmisessä, hän elää kuten kaikki muutkin.

Vierailija

Tyydytyksen etsiminen ja täyttymisen prosessi

Ihmiselämä on päättymätöntä etsintää. Ihminen etsii lakkaamatta jotakin, joka voi tyydyttää hänen uusia halujaan: hän etsii ruokaa, seksiä, valtaa ja tietoa. Kaikki nämä halut nousevat kukin vuorollaan esiin ja vaihtelevat hänessä. Ihminen omistaa elämänsä niiden tyydyttämiselle.

Monet ihmiset ovat historian kuluessa onnistuneet tyydyttämään henkisen halunsa. Kirjoissaan he kertovat meille tyydytyksen etsinnästään ja täyttymisen prosessista. Nämä ihmiset kutsuvat itseään kabbalisteiksi. Kabbala on tiede, joka on kehittynyt heidän antamastaan selityksestä ja prosessia koskevista kuvauksista.

Kabbalistit selittävät että tässä maailmassa ollessaan ihmisen tulee täyttää sielunsa valolla, jotta se kohoaisi samalle henkiselle tasolle, jolla se oli ennen laskeutumistaan ja pukeutumistaan ihmissydämeksi, s.o. maailmallisiksi haluiksi. Meidän tehtävämme on täyttää sydämen piste Korkeimmalla Valolla riippumatta kaikista muista haluista, joita kutsutaan "sydämeksi" tai "ruumiiksi".

Kabbalistit sanovat, että kun sielu täyttyy valolla, saa se tuntemuksen ylemmästä maailmasta. Tämä tarkoittaa, että hän voi elää (tuntea)samanaikaisesti ylemmässä maailmassa ja meidän maailmassamme. Hän yhdistää nuo kaksi maailmaa itsessään. Sitä tilaa, jossa ihminen on täydellisesti korjannut ja täyttänyt sielunsa kaikkein korkeimmalla henkisellä tasolla, sanotaan Sielun korjauksen päätökseksi tai yksinkertaisesti Korjauksen päätökseksi.

Siitä hetkestä lähtien, kun ihminen on tuntenut itsessään pyrkimyksen henkisyyteen ja siitä johtuen saanut ensi kosketuksen Kabbalaan, voi hän alkaa harjoittelemaan sielun täyttämisen menetelmää, joka saattaa hänet saavuttamaan äärettömän mielihyvän, ikuisen tuntemuksen, absoluuttisen tietämyksen ja täydellisyyden. Hänelle tarjoutuu tilaisuus toteuttaa nämä asiat tässä maailmassa ja tässä elämässä, sen sijaan että hän palaisi tänne "ei maailmoista parhaimpaan" yhä uudelleen ja uudelleen, etsimään ja kärsimään syntymästä kuolemaan.

Koska sielut jatkuvasti muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät, on Kabbalan tehtävä luoda kutakin sukupolvea varten sopiva menetelmä vastaanottaa henkinen täyttyminen. Tätä tiedettä sanotaan Kabbalaksi -vastaanottamiseksi -koska se antaa menetelmän sielun täyttämiseksi valolla.

Kabbala opettaa ihmistä vastaanottamaan Korkeimman Valon ja täyttämään sillä sielunsa, s.o. sekä sydämen halut että henkiset halut. Tämä on mahdollista, koska kaikki tämä samainen valo on luonut kaikki halumme. Siispä saamme tyydytyksen vain täyttyessämme suoraan sillä.

Vierailija

Mitä henkinen halu on?

Halun neljä ensimmäistä kategoriaa ovat helposti ymmärrettävissä sekä tunnettavissa, mutta henkisestä halusta meillä ei ole käsitystä. Ihminen ei kykene ymmärtämään, mitä "henkisyydellä" tarkoitetaan niin kauan kun hän jatkaa halujensa tyydyttämistä tämän maailman asioilla. Nuo asiat hän kykenee näkemään, ja hän tietää täsmälleen mitä hän tavoittelee. Mutta kun henkinen halu herää hänessä, hän ei voi nähdä mitään millä täyttää se. Ihminen kokee olevansa avuton ja hukassa; elämä menettää merkityksensä ja makunsa; hän ei löydä mitään millä täyttää sitä. Hänellä on ainoastaan huono olo. Jokin epämääräinen "vetää" häntä puoleensa. Mutta mihin? Ihminen ei tiedä minne kääntyä, koska mielihyvän lähde on tässä tapauksessa kätketty häneltä. Yleensä hän valitsee sen, että unohtaa koko jutun.

Lapsena me kysymme itseltämme: "Mitä varten me elämme?", mutta myöhemmin kasvuiän hormonit tukahduttavat tämän kysymyksen sekä tahdon löytää elämän merkityksen ja lähteen. Seksuaaliset ja älylliset pyrkimyksemme johdattavat meidät toisaalle tämän ongelman ratkaisun löytämisestä. Sitten tämä ongelma taas ilmestyy häiritsemään meitä. Ne jotka eivät kykene täyttämään tyhjyyttään ja vaativat pikaista vastausta kysymykseensä, löytävät Kabbalan, tai pikemminkin heidät johdatetaan ylhäältä käsin sen luo: aika ihmissielun täyttymiselle on tullut.

Henkinen avaruus

Kun ihmisen ruumis on kuollut, sielut siirtyvät uuteen syntymään. Toisiaan seuraavien elämien aikana sielu kerää vähä vähältä valmiutta ilmentymään ihmisessä. Ihminen viettää monta elämää tuntematta sieluaan -sielu on pyrkimys ylempään maailmaan. Sitä ei pidä sekoittaa "yleviin pyrkimyksiin", joilla yleensä tarkoitetaan luovuutta, runoutta, musiikkia ja taidetta.

Ihminen tuntee sielun ilmentymisen uudenlaisena haluna, kaipuutena, tyhjyytenä jota hän ei osaa täyttää. Siitä hetkestä lähtien etsintä alkaa, ja lopulta se johdattaa ihmisen Kabbalan luo. Kaikki maailman ihmiset johdatetaan Kabbalan luo, koska se on ainoa menetelmä sielun täyttämiselle.

Niin pian kuin ihminen löytää Kabbalan, s.o. löytää Opettajan, kirjat ja ryhmän, alkaa niin sanottu "valmistava jakso" (ylemmän maailman löytämiselle). Tämä vaihe kestää muutamia vuosia (vähintään 3 vuotta).

Henkinen tila-avaruus avautuu ihmiselle. Ihminen havaitsee olevansa tuon avaruuden laidalla, Luojan ollessa sen keskipisteenä. Henkinen avaruus on alue, jonka ominaisuudet vastaavat fysikaalista voimakenttää, niin että voiman maksimaalinen ilmentymä on sen keskipisteessä, ja reunoja kohti mennessä voima asteittain heikkenee, kunnes se katoaa kokonaan sillä rajalla, jonka toisella puolella meidän maailmamme alkaa.

Kun ihminen muuttaa ominaisuuksiaan suhteessa Luojaan, hän liikkuu henkisessä tilassa: sikäli kun ihmisen ominaisuudet eroavat Luojasta, ne aiheuttavat etäisyyden ihmisen ja Luojan välille, kun taas ominaisuukien samankaltaisuus tuo heidät lähemmäksi. Täydellinen yhtäläisyys saa aikaan niiden yhtymisen. Alkutilanteessa me: olemme täysin vastakkaisessa päässä Luojan ominaisuuksiin nähden; siksi me olemme täysin tämän kentän ulkopuolella emmekä voi tuntea Luojaa.

Valmistavan jakson jälkeen ihminen saavuttaa ensimmäisen, kaikkein pienimmän samankaltaisuuden asteen Luojan kanssa ja ylittää meidän maailmaamme ja ylempää maailmaa erottavan esteen (Machsom). Tästä alkaa hänen henkinen kehittymisensä. Tuntiessaan Luojan selvästi, hän korjaa tietoisesti ominaisuuksiaan ja pääsee Häntä lähemmäksi.

Tämä asteittainen Luojaa lähestyminen ominaisuuksien samankaltaisuuden kautta koostuu peräkkäisistä korjauksista, s.o. sillä että jokainen 620 egoistisesta ominaisuudesta korvataan altruistisilla ominaisuuksilla. Kabbala kuvaa tätä prosessia nousemisella 620 askelta. Se puhuu menetelmistä, joilla joka askeleella korjataan haluja. Tästä seuraa, että joka askeleella ihminen saavuttaa Luojan uudella ja korkeammalla tasolla.

Ihmisen on korjattava kaikki 620 halua askel askeleelta, toisin sanoen, kiivettävä kaikki 620 tasoa ollessaan fyysisessä ruumiissaan tässä maailmassa eläen. Päätettyään henkisen kohoamisensa hän liiittyy täydellisesti sieluunsa eikä hänen tarvitse enää palata aineelliseen maailmaan ja uuteen ruumiistukseen.

Vierailija

Kumpi kuolee, ruumis vai sielu?

Ihminen ei kuole, vaan hänen biologinen ruumiinsa. Ensin jokainen meistä tuntee vain oman ruumiinsa - maailmalliset halut. Sitten henkisyyden halu herää meissä. Tämä halu ei ole tästä maailmasta, vaan se kuuluu Luojalle. Jos ihminen kehittää sitä, hän alkaa tuntea ruumiinsa ominaisuuksien ohella myös sielunsa, joka on Luojan ominaisuuksiin kuuluva osa hänessä itsessään.

Jos ihminen korjaa itseään siten, että henkiset halut menevät ruumiin halujen edelle ja ruumis liittää itsensä täydellisesti sieluun, ruumiin kuolema on hänelle peitteen putoaminen sielun yltä.

Ruumis kuolee, mutta vielä eläessään siinä ihminen tuntee olevansa siitä erillään. Jos me elämme maailman halujen sisällä (seksin, ruoan, varallisuuden, vallan ja tiedon), me otamme vastaan täyttämistä ruumiin välityksellä, s.o. sen viiden aistin kautta. Voimme myös liittää aivoihimme elektrodeja ja antaa sen mielihyväkeskuksille sähköisiä impulsseja, jolloin koemme mielihyvää ja koemme myös sen tulevan näennäisesti aistien kautta. Tässä tapauksessa vaikutamme suoraan mielihyväkeskuksiin antamalla niille samoja signaaleja, kuin mitä ne ottavat vastaan aistielimiltä. Vaikutamme suoraan mielihyväkeskuksiin, jotka ottavat kaikki signaalit vastaan.

Sielu, heijastuspinta, ja mielihyvä

Me saamme henkiset halut ylhäältä. Täyttääksemme ne, me tarvitsemme erityisen aistin, jota kutsutaan heijastuspinnaksi (Masach). Niin pian kun ihminen saa tämän aistin, hän alkaa tuntemaan mielihyvää sen välityksellä. Tätä mielihyvää sanotaan Korkeimmaksi Valoksi. Se kohtaa heijastuspinnan välityksellä halumme. Halua nauttia Korkeimmasta Valosta sanotaan "sieluksi".

Ihminen ei voi kokea valoa mielihyvän lähteenä ennen kuin hänellä on ylimääräinen aisti, jolla hän voi tarttua siihen. Henkisen halun täyttymisen osatekijät ovat: valo (mielihyvä), heijastuspinta (vastaanottoväline) ja sielu (vastaanottaja). Mikään näistä ei ole yhteydessä fyysiseen ruumiiseen. Siksi sillä ei ole merkitystä, omistaako ihminen fyysisen ruumiin vaiko ei.

Heti kun ihminen on solminut yhteyden Korkeimpaan Valoon, hän alkaa korjata itseään täyttyäkseen sillä. Henkinen kohoaminen on ominaisuuksien asteittaista muuttumista samankaltaisiksi valon ominaisuuksien kanssa ja sen johdosta tapahtuvasta valolla täyttymisestä. Ruumis on vain väline tässä henkisen edistymisen jännittävässä prosessissa. Muuta erityistä merkitystä sillä ei ole.

Pieni mielihyvä häviää olemattomiin suuren mielihyvän rinnalla; isompi mielihyvä peittää pienemmän. Sen vuoksi, vaikka kabbalisti elää samassa maailmassa meidän kanssamme, tosiasiallisesti hän on jo ylemmässä maailmassa. Mutta koska me emme voi tuntea hänen maailmaansa, ovat kaikki hänen tuntemuksensa havaintokykymme ulkopuolella, Machsomin tuolla puolen.

Kun ihminen yhdistää itsensä sieluun eikä fyysiseen ruumiiseen, ruumiin kuolema merkitsee hänelle vaatteiden vaihtoa. Tässä maailmassa saadut tuntemukset eivät katoa, ja maailma, jossa hän elää, pysyy hänen kanssaan kun hänen ruumiinsa kuolee. Jokainen, joka elää maan päällä on kykenevä ja pakotettu viemään päätökseen tiensä Luojan suunnitelman mukaisesti.

Vierailija

Mihin tietoihin Kabbala perustuu?

Kabbala käyttää ainoastaan täsmällistä ja kokemukseen perustuvaa tietämystä. Teoreettisia pohdintoja tai otaksumia ei oteta huomioon. Kaikki, mihin Kabbala perustuu, vastaanotettiin ihmisiltä, jotka ovat henkilökohtaisesti tavoittaneet henkisen tuntemuksen sydämen pisteen kautta, sielun välityksellä. He testasivat, mittasivat ja kuvasivat tuntemuksensa. Heidän yhteiset tutkimustuloksensa muodostavat Kabbalan tieteen.

Kuten missä tahansa muussa tieteessä, Kabbalassa työskennellään täsmällisellä matemaattisella, fysikaalisella ja graafisella välineistöllä (kaavioilla sekä taulukoilla). Sen sijaan että käsittelisivät tunteita, kabbalistit käyttävät voimaviivoja ja -kenttiä ja halujen muunnoksia: niiden väliset suhteet mitataan numeerisesti ja halut sekä niiden täyttämiset määritellään tarkoin. Kabbalistit kuvaavat tällä tavoin tuntemuksiaan Korkeimmasta Kaitselmuksesta.

Meidän maailmassamme me emme voi mitata ihmisen sisäisiä ponnisteluja tai subjektiivisia tuntemuksia, emmekä kykene tarkoin vertaamaan kahden eri ihmisen havaintoja tai vaikutelmia. Voimme vain tuntea myötätuntoa psykologeja ja psykiatreja kohtaan, jotka ovat täysin kykenemättömiä työskentelemään ihmissieluun vaikuttavien tekijöiden kanssa.

Kabbalan historia ja kieli

Kaikki tietomme ylemmästä maailmasta ennen kuin löydämme sen itse, on lähtöisin ihmisiltä jotka saavuttivat sen henkilökohtaisesti. He kuvasivat tiensä, tuntemuksensa, ja johtopäätöksensä, sekä suosittelivat tiettyjä keinoja, jotta me voisimme kulkea heidän polullaan. Kabbalistiset kirjat ovat selostuksia heidän matkoistaan ylemmässä maailmassa.

Itse kukin alkaa tavoittamaan Ylintä hallitsevaa Voimaa kun hän esittääkysymyksen elämänsä merkityksestä, kärsimyksestä, maailmankaikkeuden tarkoituksesta, kohtalosta ja sattumasta. Näiden kysymysten syvällinen erittely johtaa ihmisen Korkeimman Voiman ilmestymisen välttämättömyyden luo. Ensimmäinen tuntemamme kabbalisti kuvasi 3700 vuotta sitten vaikutelmaansa jumalallisesta ilmestyksestä kirjassaan Sefer Yetzira. Hän käytti Kabbalan kieltä, ja vielä tänäkin päivänä kabbalistit tutkivat hänen kirjaansa.

Myös Raamatun historiallisten sekä profeetallisten kirjojen kieltä käytetään henkisen valtakunnan kuvaamiseen. Kabbalistille on samantekevää minkälaista kieltä käytetään Luojasta kertovissa kirjoissa. Aivan kuten muusikko, joka kuulee musiikin sisäisesti nuotteja lukiessaan, myös kabbalisti tuntee itsessään, mitä kabbalistisen tekstin kirjoittaja kuvaa.

Vierailija

Aineelliset ja henkiset aistit

Syntyessämme meillä on viisi aistia: näkö, kuulo, haju, maku ja kosketus, joille me vastaanotamme informaatiota ulkopuolelta. Aivomme käsittelevät sisään tulleen informaation ja yhdistelemällä se tuottaa kuvan ympäröivästä maailmasta. Näitä tuntemuksia kutsumme "täksi maailmaksi" tai "minun maailmakseni". Jos tarkkoja olemme, me emme tiedä mitä meidän ympärillämme on. Me määrittelemme ainoastaan omat reaktiomme eräisiin ulkoisiin vaikutuksiin.

Korvamme on siten rakennettu että meidän ja ulkomaailman välillä on niitä erottava kalvo. Kalvo voi olla enemmän tai vähemmän herkkä, terve tai vahingoittunut. Sen mukaan me määrittelemme äänet voimakkaiksi, heikoiksi, korkeiksi, mataliksi, hiljaisiksi tai jopa kuulokynnyksen ulkopuolisiksi. Kuulemani äänen laatu ei riipu ulkopuolisista tekijöistä vaan aistimukseni muuttujista, s.o. sisäisistä ominaisuuksistani. En tunne ulkoisia värähtelyjä vaan aistinelimeni reagoinnin niihin. Itse asiassa havaitsen jotain sisäisesti ja kutsun sitä ulkoa tulevaksi ääneksi.

Sama pätee muihin aisteihini.

Osoittautuu, että me olemme täysin suljettu systeemi; jokainen meistä kokee omat sisäiset reaktionsa tuntemattomaan ulkoiseen vaikutukseen. Emme voi milloinkaan havaita objektiivisesti mitä ulkopuolellamme tapahtuu. Kaikki, mitä aistimme tuntevat, käsitellään aivoissa, joka antaa informaatiolle tietynlaisen esitystavan. Mitä tämä informaatio on aistiemme ulkopuolella, siitä meillä ei ole käsitystä. Olemme lukittuna itsemme sisällä.

Mitä tietoisesti hankittu uusi aisti sitten voi tarjota minulle? Viiden luonnollisen aistini kautta saapuva informaatio virtaa egoistisiin haluihini, ja tulee puolueellisesti tulkituksi henkilökohtaisten etujen näkökulmasta. Uusi aisti vastaanottaa suoralla ja puolueettomalla tavalla. Tällä tavoin voin saavuttaa aidon, absoluuttisen ja objektiivisen maailmankaikkeuden.

Kabbala tekee tämän mahdolliseksi. Kuten muut tieteet, Kabbalaan kuuluu kokemusten ja saavutetun tietämyksen toistettavuus jne. Kabbala on tiede, eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Uskonnot eivät opeta Kabbalaa, koska se paljastaa ihmiselle todellisen maailmankaikkeuden, jossa Korkein hallitseva Voima haluaa vain yhtä asiaa - tehdä ihmisen samanarvoiseksi itsensä kanssa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat